Koko perhe sohvakaupoilla

Jos rakentamisaikaa pitäisi kuvailla jollain yhdellä ainoalla sanalla, olisi se valintoja. Koko rakentamisen ajan teet erilaisia valintoja, alkaen tontista, jatkuen sillä, että on päätettävä suunnittelija, rakentaja, materiaali, väri, neliöt, kerrosluku, tyyli… Toinen toisensa perään toistuvia valintoja ja hankintoja, usein jopa satojen vaihtoehtojen joukosta olisi löydettävä se itselle sopivin ja omiin tarpeisiin (ja budjettiin) paras vaihtoehto. Aluksi tuntuu kivalta, kun kaiken saa päättää alusta loppuun saakka itse, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa väkisinkin väsyvänsä jokailtaiseen googlettamiseen ja toivoo, että joku vain tulisi ja päättäisi loput valinnat puolestasi, tai edes kertoisi erilaisista vaihtoehdoista. Harmi että väsähtäminen yleensä iskee juuri siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä viimeisiä päätöksiä eli valita pintamateriaaleja – niitä, jotka ovat ne kaikkein näkyvin osa lopullista kotia.

Kun meillä alkoi raksalla olla viimeiset kuukaudet jäljellä, aloimme jo vähitellen pohtia myös tulevia huonekaluja, koska pakkohan se oli kun tiesi, kuinka pitkiä toimitusajat voivat olla. Alusta saakka oli selvää, että ainakin sohvien osalta katselisimme vain kotimaisia vaihtoehtoja, sillä suomalaisilta brändeiltä löytyy valtavasti osaamista tällä osa-alueella. Ht Collection, Adea, Shapes, Hakola.. Siinä muutama esimerkki yrityksistä, jotka ovat upealla suunnittelutyöllä luoneet skandinaaviseen sisustussilmään vetoavia huonekaluja. Omaan kotiini olisin voinut valita näistä minkä tahansa valmistajan sohvan, mutta lopulta löysimme itsemme loistavan palvelun johdattelemina koeistumasta sohvia paikallisessa Iskussa*.

Meitä palveli rennon asiantuntevasti Iskun myyjä Jarmo, jolla tuntui hermo kestävän siitäkin huolimatta, että olimme liikenteessä koko perhe, ja koeistumisen sijasta lapset koepomppivat sohvilla. Ehkä Minea ja Nooa saattoivat myös juoksennella pitkin pitkiä käytäviä leikkien hippaa ja vähän väliä kysellä omia tarkentavia kysymyksiään, eli toisin sanoen keskeyttivät jokaikisen lauseen, jonka joku muu meistä oli ehtinyt aloittaa. Sohvakaupat venyivät hieman pidemmiksi kuin mitä olimme kuvitelleet, mutta lopulta poistuimme avuliaan ja kärsivällisen asiakaspalvelun innostamina Iskusta mukanamme ei vain yhden, vaan kahden sohvan tilausvahvistus. Satuimme nimittäin olohuoneen sohvan lisäksi löytämään täydellisen kauniin vuodesohvan tv-huoneeseemme. Tilanteeseen oli tartuttava heti, sillä kuinka usein ylipäänsä vastaan tulee katseenkestäviä, siroja levitettäviä sohvia, tai kuinka usein kahden lapsen kanssa shoppaillessa tuntuu siltä, että lapsetkin viihtyvät?

Sohvakaupoilta lähdimme kotiin enemmän kuin tyytyväisinä, sillä oli kiva tietää, että valitsemissamme kotimaisissa sohvissa laatu olisi varmasti vähintään ensiluokkaista, ja olimme kerrankin tehneet valinnan ilman että oli ensin täytynyt tutustua kymmeniin vaihtoehtoihin etukäteen – surkeana päätöksentekijänä minulle on sitä parempi mitä vähemmän vaihtoehtoja on tarjolla. Toisaalta, vaikka tiesimme miltä valmistajalta sohvamme halusimme, meinasi kankaan valitseminen käydä vaikeaksi, kun joka sävystä oli valittavana useampia variaatioita ja laatuja. Olohuoneeseen toivoimme mahdollisimman vaaleaa sohvaa (muttei valkoista lapsi- ja koiraperheeseen!) ja tv-huoneeseen huolettomampaa tummaa, ja niihin myös lopulta päädyimmekin.

Iskussa on parhaillaan menossa Relaa by Isku -kampanja, jossa monista laatusohvista saa todella hyviä alennuksia! Myös molemmat meidän valitsemat sohvat on nyt alennuksessa, olohuoneessa meillä on tämä 3:n istuttavana ja mustilla putkijaloilla, ja tv-huoneesta löytyy tämä tummanharmaana vuodesohvana.

*Sohvista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Edullinen ja upea hylly

Meiltä löytyy ainakin kaksi huonekalua, jotka on olleet hävettävän edullisia, ja kuitenkin molemmat lukeutuvat tämänhetkisiin top5 lemppareihini. Toinen niistä on jakkara, josta kirjoitan myöhemmin lisää, ja toinen on tämä musta pieni metallihyllykkö, joka löytyi Ikeasta. Olin katsellut vastaavia, noin tuhat euroa kalliimpia vaihtoehtoja, harmitellen että kaikki maksoivat aivan liikaa meidän budjetille, mutta sitten vastaan tuli tämä Vittsjö-vitriini, ja ongelma ratkesi kertaheitolla. Hieman alle viisikymppiä, ja hylly oli auton takakontissa matkalla meidän olkkariin!

Viikonloppuna asettelin hyllyn yhdelle olohuoneemme tyhjistä seinistä, ja siitä se löysi lopullisen paikkansa. Kokonaisuutena olohuone on vielä melko keskeneräinen, puuttuu ainakin matto, sohvapöytä ja muutama nojatuoli, mutta kummasti se yksikin pieni hylly voi muuttaa ilmettä. Omista jemmoistani ei oikein tahtonut löytyä hyllyyn täytettä, joten kävin vielä Hennesin kotiosastolta hakemassa harmaan huopakorin ja nuo kuvissa näkyvät kaksi pientä harmaan sävyistä maljakkoa. Luulen, että hyllyn täyttäminen kuitenkin vielä vaatii muutaman reissun kukkakauppaan, sillä yksi peikonlehti ei näyttäisi hassummalta sekään tuolla hyllyn päällä, vai mitä sanotte?

The crazy plant lady

Moni siellä varmasti nyt naureskelee partaansa kun sanon tämän ääneen, mutta silläkin uhalla: olen totaalisesti hulluna viherkasveihin! Kaikenlaista vihreää on alkanut vähitellen ilmaantua meille, ensin oli tämä Lidlistä hetken mielijohteena ostettu puu, sitten tuli leikkokukat ystäviltä ja lopulta löysin itseni niin Prisman, Cittarin kuin Plantageninkin viherkasviosastoilta pyörimästä ja pohtimasta, kuinka paljon kasveja voi kerralla ostaa. Yhtäkkiä huomasin miettiväni erilaisia kauppoja, joista voisi löytyä kivoja viherkasveja, saatoin tällä viikolla jopa harkita yhtä Ikea-reissua lähinnä edulliset kasviostokset mielessäni. Suorastaan järjetöntä, jo ihan noin muutenkin, mutta vielä se, että minunlaiseni mitään kasvien kasvattamisesta (eli tässä tapauksessa hengissä pitämisestä) tietävä menee ja ostaa kodin täyteen kasveja – jotain aavistuksen pysyvämpääkin olisi sillä rahalla varmasti saanut. Eilen oli jo hyvin lähellä etten kävellyt Plantagenista ulos mukanani jättimäinen kentiapalmu. Onneksi en ihan siltä seisomalta keksinyt lähes parimetriselle puulle meiltä paikkaa, koska olisihan se ehkä ihan hyvä nyt alkuun vähän tutkailla, kuinka meillä yhteiselo lähtee käyntiin näiden jo olemassaolevien yksilöiden kanssa. Kesäkukissa kun periaatteeni on yleensä ollut ostaa edullista, niin kukat voi sitten aina kuihduttuaan vaihtaa uusiin. Satasen palmupuita ei kuitenkaan kotiin ihan kerran viikossa kanneta.

Meillekään ei varmasti olisi koskaan muuttanut tällaista määrää (yhteensä ehkä kuusi kasvia, vielä en taida päästä mihinkään viherklubiin?!) kasveja ellei kaikki vihreä olisi sisustuksessa nyt todella in. Olen ihastellen katsonut muiden kuvia upeista tyrakeista, peikonlehdistä ja palmuista, ja näin kauan siinä kesti huomata, että viherkasveillakin voi sisustaa omannäköisellä otteella. Viherkasvin ei välttämättä tarvitse olla se ysärikasvi valkoisessa muoviruukussa, vaikka sellainenkin kyllä meiltä löytyy. Pääasiassa olen koittanut valita meille sopivia, melko simppeleitä kasveja, jotka selviäisivät myös mahdollisimman vähällä hoidolla. Viherkasveihin tuntuu meikäläiseltäkin löytyvän edes jonkinlainen potentiaali, mutta jokaikinen ruukkukukka, joka on meillä pyörähtänyt, on kuollut viikon sisään. Ennen syytin luonnonvalon puutetta, ilmankosteutta ja ties mitä milloinkin keksin, mutta jälleen kuihdutettuani Minean kukan parissa päivässä täällä uudessakin kodissa, taitaa olla aika myöntää, että kaktukset ja silkkikukat on enemmänkin mun heiniä.

Perjantaikukan sijasta taidan huomenna ostaakin itselleni jälleen yhden viherkasvin, peikonlehti on nimittäin vielä hankkimatta. Tai ehkä kuitenkin haen sen kentiapalmun, ihan vain siksi että alkaa viikonloppu ja meillä jälleen täyttyy talo vieraista.

Muita vihersisustamiseen hurahtaneita?

1 … 95 96 97 98 99 100 101 … 395