Pääsiäiskattausta ja astiavinkki

Miten ihana olla vapaalla jo kolmatta päivää, ja vielä huominen on jäljellä! Meillä on Nikon veli perheineen kylässä, mutta tähän kohtaan sattui pieni vapaahetki niin että ehdin tänne blogin pariin päivittämään päivän fiiliksiä. Aika pitkälti päääsiäinen on kulunut ruoan ympärillä, joko jotain on suunniteltu, valmisteltu tai siivottu – sitähän se useimmiten on lasten kanssa muutenkin, eikös? Pääsiäistä varten halusin panostaa itse ruokaan astetta enemmän mutta myös kattaukseen siinä määrin, että hain uudet servetit ja pari leinikkiä maljakkoon. Tummat sävyt tuntuivat hyvältä myös pääsiäiseen, ja samalla kun kävin Clas Ohlsonilta ostamassa servetit, ihastuin näihin tummanharmaisiin, mattapintaisiin bambuastioihin. Valikoimassa oli mukeja, lautasia ja pienempiä kippoja, kaikki kestävät kuumia ja kylmiä ruokia ja astiat on pestävissä astianpesukoneessa. Ihan arkikäytössä bambuastiat tuskin toimivat kuten posliini, mutta piknikeillä ja kattausastioina ne tulevat meillä varmasti kovaan käyttöön.

Taisin ihastua, tai ehkä rakastua, astioiden mattapintaisuuteen ja tummaan ilmeeseen jopa niin paljon, että nyt haaveilen tummanharmaasta arkiastiastosta kokonaisuudessaan. Käsintehty keramiikka kiinnostaisi kovasti, parasta olisi jos osaisi itse tehdä, mutta en usko että omat taitoni riittäisivät vaikka kuinka harjoittelisin.

Miten teillä on pääsiäinen sujunut? Onko lapset tänään etsineet pupun piilottamis suklaamunia vai virvottiinko teillä vasta tänään?

Rennosti pääsiäiseen

 

On se vaan aika kumma juttu, että ihminen osaa asettaa itselleen pieniä paineita niinkin stressittömästä asiasta kuin loma! En ole ollenkaan stressaantuvaa tyyppiä, kaikki kun aina kuitenkin järjestyy (joskus paremmin ja toisinaan ei niin kovin hyvin) eikä murehtimalla asiat muutu ainakaan yhtään helpommiksi, päinvastoin. Kaikki, mitä ei ole pakko tehdä juuri nyt, ehtii tehdä sitten joskus myöhemminkin, ja jos joku on varmaa niin se, ettei ylimääräisestä suorittamisesta ja stressaamisesta tule kukaan taputtamaan minua olkapäälle. Lähipiirini varmasti allekirjoittaa sen, ettei meillä juurikaan stressata tai eletä turhan tarkasti – ei oikeastaan millään elämän osa-alueella. Mutta, mutta. Kolikon kääntöpuoli on siinä, että usein kuvittelen vähän vasemmalla kädellä tekeväni kaikenlaista siinä sivussa, kun tekemistä olisi muutenkin ihan riittävästi. Nytkin kun pääsiäisloma eilen alkoi, oli meillä sovittuna neljästä yöstä kolme ystävien kanssa ja silti olin suunnitellut tekeväni muutamat neulotut puput, pääsiäistervehdyksiä kaukana asuville ystäville, keväisiä kukka-asetelmia kotiin ja jos vielä äkkiä leipoisi kolme eri jälkiruokaa ja ostaisi koristeita pääsiäiskattaukseen. Missään vaiheessa ei mieleeni juolahtanut, etten varmaan millään ehdi tehdä näitä kaikkia, koska kuka nyt lomalla kelloa katsoisi.

Tällä hetkellä meidän porukka matkaa autolla jossain Lahden ja Jyväskylän välillä. Aloitimme loman mitä rentouttavimmalla tavalla, yökyläilimme rakkaan lapsuudenystäväni kotona, jossa meitä odotti valmis pöytä ja seuraa jokaiselle perheenjäsenelle. Kotona vastassa on siivousta vaille oleva talo, mutta sain kuin sainkin joitain pääsiäiskoristeita laitettua esille. Kovin värikäs ei pääsiäinen meillä ole, vaikka löytyy meiltäkin ne perinteiset vitsat, rairuohot ja munat lastenhuoneista ja keittiöstä. Ystävän tuomat keltaiset narsissit antavat sopivasti väriä yhtenäiseen olohuone-ruokatilaan, johon muuten ostin lähimarketista ruskeita, mustia, harmaita ja valkoisia sulkia ja koristemunia. Kaksi posliinipupua nappasin mukaani käydessäni Plantagenissa jälleen kerran ihastelemassa viherkasveja. Mielestäni pääsiäisen, joulun tai minkään muunkaan juhlapyhän ei tarvitse täyttää koko kotia, vaan maltillinen määrä koristeita riittää, ja on sitä paitsi paljon mukavampi säilyttääkin seuraavaa vuotta ajatellen. 

Arvatkaa muuten mikä on pääsiäisessä tärkeintä? Ei kinderit eikä virpominenkaan, ei myöskään tiput vaikka niin kovasti koitinkin pienempänä vanhemmilleni väittää pyytäessäni oikeaa pääsiäistipua lemmikiksi. Kaikkein eniten merkitsee se, että kaikilla on runsaasti aikaa toisilleen, ehtii tavata ystäviä ja perhettä ja on mahdollisuus ihan vaan olla. Turha kait siitä on stressiä ottaa? Oli ne puput askarreltu tai ei.

Kevättennarit check!

Joitain tiettyjä vaatekappaleita tuntuu olevan älyttömän vaikea, ellei jopa mahdoton, löytää kun taas esim tennarit ja takit on molemmat meikäläisen heikko kohta. Lähes joka kauppareissulla ihastelen jotain takkia, ja mikäli edes avaan minkä tahansa nettikaupan etusivun, olen klikkaillut ostoskoriini parit kengät. Muuten ostan itselleni melko vähän vaatteita (en edes muista milloin olisin ostanut uudet housut?!), mutta jostain syystä järkevä kuluttaminen unohtuu täysin sovittaessani takkeja ja kenkiä, ja tänäänkin häpeäkseni löysin varastosta yhden bomberin, jossa oli vielä hintalaput jäljellä. Olin ostanut sen puoleen hintaan joskus vähän ennen muuttoa, pakannut sen muiden tavaroiden joukkoon ja unohtanut muuttolaatikkopinoon. Takkia sovitellessa se ei enää tuntunutkaan ihan niin hyvältä kuin silloin ostaessa – aika tyypillinen aleostos siis.

Entäs ne kengät sitten? Kenkien suhteen olen sen verran suunnitelmallisempi, että jokaista ostamaani paria olen myös käyttänyt ahkerasti. Tietenkin joistain tulee mieluisampia kuin toisista, mutta kaikki on kuitenkin päässeet käyttöön, eikä pareja todellisuudessa ole sen enempää kuin vaatehuoneeseemme mahtuu. Kengät on ainut kuluva ”vaate”, joten niitä on uusittava jo siitäkin syystä, että vanhat menevät huonoon kuntoon, tai lapsilla jää pieneksi. Usein ostan useamman parin kerralla kun bongaan jostain hyvän aleprosentin, ja vanhat laitan joko kiertoon tai otan käyttöön pihakenkinä. Nooalle joutuu vielä toistaiseksi ostamaan joka kausi uudet kengät ja ulkoilupuvut, kun poika kasvaa niin huimaa vauhtia, ja Minealla taas kenkien kulutus on melko kovaa, joten jo yhdessä kaudessa kenkäpari voi mennä käyttökelvottomiksi. Niin kävi juuri viime syksyn välikausikengille ja Adidaksen tennareille. Luulin säästäväni ostaessani ulkoilukengät marketista, mutta jo muutaman viikon puistotestailun jälkeen sain todeta, että todellista säästöä olisi ostaa laadukkaat ulkokengät, jotka kestäisivät käyttöä ihan eri tavalla. Siitä syystä tänä keväänä tilattiin Lekmeriltä molemmille vedenpitävät Reimat.

Tennaripuoli alkaa sekin olla hoidossa ainakin meidän tyttöjen osalta, sillä tilasin sekä Minealle että itselleni parit lenkkarit odottelemaan kuivia katuja. Minea halusi hopeiset Niket kaupunkikäyttöön, ja ulkoiluun otettiin Adidakset ja Vansit. Itselleni ostin kauan himoitsemani klassiset Reebokit ja vähän kesäisemmät Adidaksen kangaskengät, joilla ajattelin korvata ei-niin-mieluisat valkoiset conssini. En tiedä, miten niin moni tykkää Converseista, mutta omaan jalkaani ne ei tunnu istuvan millään!

Olen luvannut itselleni olla jatkossa järkevämpi etenkin takkiostosten kanssa, sillä olen harmittavan usein ostanut jonkun parin kympin aletakin ja todennut jälkikäteen, että laatu on ollut todella huonoa. Villakangastakki nyppyyntyy, kangastakista sojottaa lankoja tai takin vuori repeilee – jos takki on parissa kuukaudessa epäsiistin näköinen, tulee se lopulta paljon kalliimmaksi kuin pari laadukkaampaa takkia. Sama on tullut huomattua muissakin vaatteissa etenkin nyt kun meillä on kuivausrumpu, ja vaatteen tulisi kestää kuivattamista. Yhdessä pesussa reikääntyvä paita ei saa aikaan muuta kuin turhaa kuormitusta ympäristölle, kun se ei kelpaa kierrätykseenkään käyttäjältä toiselle.

Millaisia kuluttajia te olette, panostatteko laatuun vai valitsetteko vaatteet hinnan perusteella (toki aina nämä ei ole vastakohtia!)?

1 … 92 93 94 95 96 97 98 … 395