Niin se vaan on tämäkin viikonloppu vietetty perusasioiden äärellä, ja kuitenkin niin ihanan rennosti ja tekemättä mitään kovin erityistä. Toisaalta kun miettii niin onhan nämä päivät olleet kaikkea muuta kuin tavallista, eilen pyörähdin Miian kanssa terassilla, tänään käytiin Minean kanssa syömässä ja tivolissa ja huomenna olisi Nikon synttärit. Sain perjantaina pari rästihommaa pois jaloista, ja vaikka tekemistä vieläkin on, niin olo on silti kumman lungi, ehkä jopa voisi sanoa että olen toinen jalka kesälomalla. Kaikki on nyt tuntunut niinkin hyvältä, että tein ratkaisevia päätöksiä syksyä ajatellen – haluan nimittäin useammin tuntea, että tehtävälista on omassa hallinnassani enkä kanna takaraivossa kaikkia niitä asioita, jotka olisi jo pitänyt tehdä aikoja sitten. Kuten nyt vaikka se, että sain vihdoin tilattua uuden verokortin vanhan tilalle, ja maanantaina ollaan Minean kanssa menossa 5-vuotisneuvolaan. Oh my, olen ihan varma että täsmällisempi ihminen ei kestäisi edes vierestä katsoa sitä, kuinka boheemisti elämääni hoidan! Ehkä voisin jopa tehdä paljastuspostauksen tyyliin ”top viisi pahimmat saamattomuudenhetkeni”.
Saamattomuudesta ei johdu se, että meillä tuntuu täällä kotona olevan projektit kesken vähän joka huoneessa. Olisi enemmän kuin hienoa voida kertaheitolla tilata kuorma-autollinen huonekaluja, mattoja ja muuta sisustustavaraa pihaan, mutta eihän se tietenkään onnistu ihan sormia napsauttamalla, eikä ole kovin järkevääkään. Eniten tällä hetkellä kaipaisin mattoja lastenhuoneisiin, koska pehmeä alusta olisi kiva lattialla istuessa ja leikkiessä. Nooan huoneeseen itse asiassa jo yhden vaihtoehdon jo tilasinkin, ja Minealle olen pyöritellyt mielessäni Beni Ourain mattoa. En vain yhtään tiedä, kuinka hyvin sellainen pidempikarvainen matto toimii lastenhuoneessa? Mitään väliaikaistakaan ratkaisua en tahdo ostaa, koska olen vakaasti päättänyt ostaa huonekaluja vain rakkaudesta. Kaikki ihan kivat saa jäädä kauppaan, ja enemmin säästän ja odotan vähän pidempään kuin hankin ajan saatossa useamman väliaikaisratkaisun.
Minean huoneessa pysyvää taitaa olla ainoastaan lamppu, tuoli ja pöydän jalat. Minea on toivonut parvisänkyä, mutta sen hankkiminen on viivästynyt juurikin siksi että se vielä odottelee budjetin kasvamista. Lisäksi huoneeseen oli ajatus ostaa puolapuut, kasvattaa työpöytä kulmapöydäksi ja vähitellen kerätä Ikean bestån tilalle Muuton säilytysjärjestelmää. Lastenhuoneiden välissä on pieni vaatehuone, johon onneksi mahtuu muutamat lelutkin eikä säilytystilan tarve ole huoneen puolella ihan niin toivoton, vaikka ei sitä kait koskaan voi liikaakaan olla.
Näistä kuvista huoneen kokonaiskuvaa on varmasti hankala hahmottaa (koska objektiiveillani ei saa riittävän laajaa kuvaa), mutta tuleeko teille ehkä jotain ideoita mieleen, mikä huoneessa voisi toimia? Jos hankimme sen parvisängyn, mitä sen alle? Entä mihin maalia, kun Minea toivoisi turkooseja seiniä huoneeseensa? Kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia, joten kaikki vinkit toimivaan lastenhuoneeseen otetaan ilolla vastaan!
Meiltä puuttui lapsilta siistimmät pipot näille keleille (mitä ne tämän ajan kelit nyt sitten ikinä sattuvat olemaankaan?!), ja ensimmäistä kertaa Herttalassa pyörähtäessäni tarttui mukaani nämä ihanat Metsolan puuvillapipot*. Nooalle otin vaaleanharmaan ja Minea itse valitsi vaaleanpunaisen, melko täydelliset parit rodinin picojen kanssa vai mitä! Herttalan valikoimassa muistan ainakin nähneeni söpöjä frillahousuja vauvoille ja ihanaa Metsolan harmaata pisarakuosia vähän isommille lapsille, myös second hand puolella oli kaikenlaista kivaa. Kannattaa poiketa paikan päällä, vai joko liike oli teille ennestään tuttu?
