Lasten tyylikkäät talvikamppeet

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Lumiset maisemat hävisivät ihan yhtä nopeasti kuin tulivatkin, mikä ei kyllä itseäni ihan niin kauheasti haittaa, koska se tietää vähemmän pakkasta. Toisaalta, tällä viikolla oli ulkona parina päivänä niin uskomattoman kaunista, että aloin jo haaveilla joulusta – saatoinpa jopa antaa itselleni luvan alkaa suunnittelemaan koristeita, ruokia, leipomisia, kuusta ja ennen kaikkea juomaan glögiä.

Yleensä olen talven tultua alkanut paniikissa haalia lapsille sopivia varusteita, sillä joka vuosi asia on jäänyt viime tippaan. Nyt tilanne on täysin toinen, molempien talvivaatteet on odottaneet jo pitkään kaapissa valmiina, ihan kaikki hanskoista villapukuihin, ja se on kyllä ollut huomattava helpotus arjen kiireissä.

Molemmat lapset saivat Jollyroomilta tyylikkäät Nordbjørnin talvisetit. Minealla on Avalanche parkatakki, karvavuorelliset Frosty talvisaappaat, fleecekauluri, Snowcap haska+pipo -setti ja merinovillainen Icicle alusasusetti harmaana. Nooalle valitsin muuten täsmälleen saman setin kuin Minealle, mutta eri väreillä. Takit on sellaista mukavan notkeaa kangasta, jotta niissä on helppo touhuta, ja sepä se varmaan on ollut meilläkin suurin syy, että lapset on valinneet ennemmin nämä takit päälleen kuin vaihtoehtoiset, paljon jämäkämmät viimevuotiset takit. Yllätyksekseni Minea ihastui myös tuohon ihanaan karvalakkiin, koska se on kuulema ainut hattu, joka tytön mielestä lämmittää riittävästi poskia ja leukaa. Tottahan se varmasti onkin, Minea kun ei enää käytä kypärämyssyjä niin tämä överisuloinen karvahattu on ihan paras korvaava vaihtoehto!

Ihan sattumalta takista löytyy vielä Minean lempparia viininpunaista, joten helppo sitä on hymyillä mukavantuntuisissa ja näköisissä kamppeissa. Fleecekaulureissa on kätevä tarrakiinnitys takana, mikä helpottaa pukemista toden teolla. Etenkin kaikki pitkähiuksiset tietää miten inhottavalta tuntuu sähköisenä rätisevät hiukset, kun vedät poolokaulusta pään yli. Kengätkin osaa pienempikin lapsi itse vetäistä jalkaan, ja tarvittaessa kiristää vetolenkistä. Se on ehdoton plussa, että Nordbjørnin vaatteissa on ajateltu myös käyttömukavuutta eli sitä että lapsen on helppo itse pukea ja riisua.

Joko teillä on kaikki viimeisetkin talvikamat hankittuna? Kannattaa käydä Jollyroomin sivuilta kurkkimassa näitä Nordbjørnin vaatteita, sillä lähes kaikki on ihan hyvässä alennuksessa, jo valmiiksi edullisen lähtöhinnan päälle. Jos oma vastaava setti kiinnostaa, niin suosittelen myöskin katsomaan @minishowblogi instagramin pikimmiten. Siellä nimittäin olisi tarjolla yhdelle onnekkaalle vastaava setti!

Asenne kunnossa

Se taitaa olla aika pitkälti asenteesta kiinni, miten elämäänsä ja asioihin yleensäkin suhtautuu? Että onko liikaa tekemistä vai paljon kivoja harrastuksia, hirveästi siivottavaa vai ihana oma koti laitettavana, työstressiä vai itsensä haastamista uusilla ajattelutavoilla ja niin edelleen. Ihan omanlaista asennetta vaati sekin, että syyslomalla lähdimme Kertun kanssa neljän lapsen kanssa kolmeksi päiväksi reissuun, mutta rohkeasti otimme haasteen vastaan haha. Kun molemmat lähdimme matkaan sillä ajatuksella, että aikatauluja ei ole, kiirettä ei ole ja kaikki tulee varmasti menemään lopulta hyvin, niin kokonaisuus olikin yllättävän onnistunut, ja hyvä niin, sillä muuten kynnys uuden reissun järjestämiseen olisi saattanut kasvaa. Positiivisella asenteella pääsee aika pitkälle!

Lapset on aina niin ihanan välittömiä ja aitoja itsejään. Silloin kun kiukuttaa, niin on ihan ok heittäytyä levynä maahan tai jos tekee mieli riehua, laitetaan koko homma ranttaliksi, oli paikkana sitten hienompi ravintola tai hoplop. Kaikkein ihmeellisin juttu on se, ettei lapsia tunnu koskaan haittaavan sää. Oli kylmä, märkää tai tuli taivaalta vaikka jääpuikkoja niin lapset on ulkona ihan yhtä mielellään. Toista se on allekirjoittaneella. Asennekysymys kyllä, mutta en vaan  ihan aina keksi, millä saisin tsempattua itseni sietämään kylmää ja pimeää. Naurettiin tällä viikolla naapurin kanssa, kun yhtenä iltana seisottiin lähipuistossa lasten kanssa, ja kello kuudelta oli jo niin pimeää, ettei eteensä nähnyt. Jos joku tulisi tekemään dokkaria Suomesta, voisi ulkomaalaiset huvittuneina ihmetellä sitä, kuinka hullut suomalaiset vie lapsensa ulos leikkimään keskellä yötä!

Onko teillä hyviä keinoja, joilla tsemppaatte itsenne tekemään ei-niin-mieluisat jutut? Itse ajattelen, että eat the frog on yleensä aika toimiva periaate eli tee ensin ne asiat, jotka tuntuu tylsimmiltä – sen jälkeen jäljellä on vain kivoja juttuja. Kylmyys ja pimeys ei taida tällä taktiikalla hävitä mihinkään, mutta onneksi on joulu, kynttilät, lämpöiset neuleet, viltit ja glögi. Yritetään keskittyä niihin, siitäkin huolimatta että meillä on ollut havaittavissa pientä 3-vuotis uhmailua ja sen mukana tuomaa haastetta.

Tauko somesta?

Yllätin itseni viikonloppuna ajattelemasta, että tauko sosiaalisesta mediasta, ja kännykkäriippuvuudesta yleensäkin, tekisi tosi hyvää! Olisi varmaankin aika tyhjää ja outoa niinä hetkinä, kun ei ole mitään tekemistä etkä voisi turvautua selailemaan instagramin kuvavirtaa – esimerkiksi jonottaessasi pitkän kassajonon häntäpäässä tai istuessasi yksin työpaikan kahvipöydässä. Aivan varmasti kaipaisin ystävieni lyhyitä videopäivityksiä, sisustuskuvia jotka saa huokailemaan ihastuksesta ja facebookin tilapäivityksiä, jotka ihan oikeasti herättää ajattelemisen arvoista keskustelua. Ilman kännykkää en tietäisi uutisistakaan mitään, sillä luen nykyään etenkin Hesarista mielenkiintoisimmat artikkelit päivän luppohetkinä puhelimen näytöltä, muunlaiseen uutisten seuraamiseen ei oikein tunnu olevan aikaa. Oma aika tarkoittaa nykyään useimmiten Netflixiä tai Yle areenaa, ja uskonkin että tv:n aika on seuraavien sukupolvien myötä mennyttä. Siirtyisinkö puhelimesta takaisin kirjojen pariin vai tarkoittaisiko mediatauko pidempiä yöunia? Tulisiko ilman blogia urheiltua enemmän tai keksisinkö somen tilalle jonkun muun aikaa vievän harrastuksen, ja olisiko se yhtään sen parempi?

Se, mikä sai minut ajattelemaan koko asiaa, oli hetki jolloin huomasin koko ajan haaveilevani jostakin uudesta hankinnasta, koska olin ensin selannut instagramia ja heti sen jälkeen saanut vähintään kymmenen uutta ideaa, kuinka ratkaista sisustuksemme ongelmakohdat tai kuinka piristää tylsää vaatekaappiani. Aloin ärsyyntyä kun huomasin, että raha todella ratkaisee, ja lähes kaikki ihailemani inspiraation lähteet ovat panostaneet omaan ympäristöönsä niin suuria summia, ettei tavallisella ihmisellä tule koskaan olemaan mahdollisuutta tavoitella samaa – oli kyse sitten tuolin tai käsilaukun ostamisesta. Kauneimmat sisustukset ovat joko täynnä designia (ja onhan se vaan aika paljon helpompaa sisustaa tyylikkäästi ajattomilla klassikoilla kuin kertakäyttötavaralla) tai toisessa ääripäässä, oivaltavasti rakennettuja kierrätyskoteja, jollaiseen lopputulokseen pääsee käytännössä vain kuluttamalla puolet elämästään tekemällä löytöjä ympäri nettiä ja kirpputoreja. Harva kaunis koti tai inspiroiva tyyli on ihan vahingossa syntynyt, vaan oli tuotteet sitten hankittu mistä tahansa, tyyligurut ovat käyttäneet ison osan ajastaan tyylin pohtimiseen ja luomiseen. Somessa kaikki näyttää niin helpolta ja tavoiteltavissa olevalta, mikä aiheuttaa juuri sen, etten itsekään enää tiedä, mikä lopulta on mahdollista ja mikä ei, mikä on tavallista ja mikä sosiaalisen median luomaa harhaa tavallisesta.

Oletteko te koskaan löytäneet itseänne haaveilemasta jostakin sellaisesta, joka ei välttämättä ole edes kovin realistinen tavoite? En tiedä, tulenko koskaan lopulta pitämään pidempää taukoa somesta, ihan jo siksikin että yleensä olen sopinut parin kuukauden yhteistyöt yritysten kanssa etukäteen, mutta someajan vähentäminen olisi varmasti vähintä, mitä voisin tehdä. Onnistuisikohan sekään? Ahdistumisesta en voi puhua, mutta myönnän kyllä että ajatukset somen herättämästä haluan sitä ja tätä ajatusmaailmasta tuntuu juuri nyt ärsyttävän, toivoisin itse olevani kaiken sen yläpuolella. Olen helposti innostuva luonne, ja minkä tahansa kivan diy-ohjeen tai ihanan uuden kaulahuivin nähtyäni ajattelen helposti, että miksipäs ei. Ja siinä se ongelma piileekin, aika ja raha on rajallista, mielikuvitus ei vain aina sitä tahdo ymmärtää.

1 63 64 65 66 67 68 69 395