Pihalla

Kyllä sitä ihminen osaa olla hieman hassu, tai ainakin minä kun kyse on itse itselleni asettamista tavoitteista. Koen monet asiat visuaalisesti, joten suunnitellessani jotain minun on tärkeää nähdä inspiraatiokuvia, ja erilaiset tunnelmat näen valmiina valokuvina mielessäni. Esimerkiksi joulua suunnitellessa loin mieleeni ikään kuin valokuvia kattauksesta, ruoasta, kuusesta, lahjoista ja yleisestä tunnelmasta. Yleensä todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta kuin alkuperäinen ajatus. Lasten synttäreille olen usein suunnitellut vähintään kymmenen asiaa ja vain viisi niistä ehdin toteuttaa, jouluaaton kattaukseen olin kerännyt pinterestistä kuvia inspiroimaan, mutta lopulta kattaus jäi toteuttamatta kun kaikilla oli niin kova nälkä. On kiva suunnitella, mutta tuskin koskaan ehdin tai jaksan toteuttaa suunnitelmiani ja niinhän se vain on, tavallinen elämä ei ole suunniteltuja hetkiä ja pinterest-kuvia.

Näiden kuvien kaltaiset kotiotokset harvoin päätyvät tänne blogiin, sillä niiden taustalla ei ole ollut ajatusta postauksesta tai mistään tietystä aiheesta. Nämä kuvat otin kameralla, joka minulla on ollut viikon verran testissä, eikä kuvien laatu ole aivan sitä mitä blogikuviltani yleensä vaadin (laatu tosin kärsii joka tapauksessa aina pimeinä talvikuukausina). Uuden kameran haltuunottaminen kestää oman aikansa, ja olinkin ajatellut etten julkaisisi sillä otettuja kuvia lainkaan täällä, mutta väliäkös tuolla, meillä oli lasten kanssa niin kivaa omassa pihassa, että se jos mikä ansaitsee oman postauksensa. Ehdottomasti parasta tässä talvessa on ollut se, että on vihdoin ihan oikea talvi, lumineen kaikkineen.

Uuden vuoden juhlintaan en ole tällä kertaa valmistautunut ennakkoon vielä mitenkään. Puhelimestani löytyy tasan yksi inspiraatiokuva, kuva tähtisädetikuista, mutta vaikka kuinka rakastankin järjestää ja suunnitella, niin ensi viikonloppu mennään täysin fiiliksellä. Ei koristeita, suursiivouksia, kattauksia, kukkakimppuja eikä mitään muutakaan, mikä ei juuri nyt jaksa inspiroida. Toivon hyviä pulkkamäkikelejä, aikaa syödä kaikessa rauhassa, lautapelejä ystävien kanssa ja pitkälle yöhön jatkuneita keskusteluja, ehkä muutama taivaalle ammuttu rakettikin. Ja vaikka mitään en halunnutkaan etukäteen suunnitella, niin luulen ettei ole uutta vuotta ilman niitä tähtisädetikkuja.

Alekoodi kaupunkipostereihin

Kaupallinen yhteistyö Mapifulin kanssa

Vinkkasin juuri instagramissa (@minishowblogi) ja laitanpa vielä tännekin, että nyt olisi karttajulisteita tarjolla kera pienen aleprosentin. Koodilla MINISHOW15 saa nimittäin 15%:n alennuksen Mapifulin julisteen hinnasta. Mapifulille on ihan vasta tullut uusia ulkoasuja, joten kannattaa tutustua myös niihin. Meille valittiin tämä perinteinen malli 50x70cm kokoisena ja Lahti-tekstillä. Koti ehkä nykyään on Jyväskylässä, mutta meidän perheen tarina on saanut alkunsa Lahdesta, ja siitä muistuttamassa meillä on nyt juliste olohuoneessa.

Sopivan maltillinen joulu

Tänä jouluna onnistuttiin siinä, mitä monena jouluna on yritetty. Joulu tuli ilman että ehdin stressata aaton valmisteluista, aatto, joulupäivä ja tapaninpäivä on vietetty rennon rauhallisesti ja lahjojenkin määrä oli aika lailla juuri sopiva. Vanhempani viettivät aaton meillä, ja veljeni tuli perheineen joulupäivänä yhdeksi yöksi kylään. Juuri tällaista joulua kaipasinkin tänä  vuonna – kiireetöntä, stressitöntä rauhoittumista, hyvää syömistä, myöhäisiä aamuja, lautapelejä porukalla ja pulkkamäkeä.

Olin valmistautunut etukäteen paitsi leipomalla valmiiksi pakkaseen, niin myös riittävän räikeän punaisella joulupaidalla ja hapsukorviksilla. Heti kun loma alkoi ja pääsin kotiin, vedin villasukat ja joulupaidan päälle, laitoin jouluradion soimaan ja päätin, että tästä se joulu viimeistään alkaa. Lauantaina haettiin vielä mitä täydellisin kukkakimppu Viherlandiasta ja paketoitiin kerralla kaikki lahjat yömyöhällä. Olin suorastaan hämmästynyt kuinka hyvin floristi sai selityksistäni idean kiinni, taisin nimittäin lähinnä höpöttää jotain barokkimaisesta sekakimpusta, jossa oksia saa sojottaa vähän joka suuntaan. Kimppua odotellessani talo tarjosi vielä kahvit ja pullan, joten yksi hyvin tyytyväinen asiakas lähti joulukimppu matkassaan kotiin.

Sunnuntaina aaton koittaessa kaikki palaset tuntui loksahtaneen paikoilleen, ja vaikka päivä olikin itselleni lähes samanlainen kuin mikä tahansa sunnuntai, niin lapset sai sen tuntumaan erityislaatuiselta. Kumpaakaan tuskin jännitti lahjat, joulupukki tai muukaan juuri ollenkaan, sillä kun pukki tuli, molemmat seisoivat siinä edessä niin rohkeina laulaen harjoittelemaansa laulua. Lahjoja avattiin muutamat samantien ja syömisen jälkeen vasta loput, jotta edes vähän ehdittiin ihmetellä paketeista tulleita tavaroita ennen kuin seuraavia papereita jo revittiin auki.

Minealla oli joululahjatoiveita vain viisi, ja olisin melkein halunnut ostaa niistä jokaisen, mutta päädyimme kuitenkin hankkimaan vain pari. Littlest pet shop -talo ja Hatchimals-muna olivat molemmat jo niin isoja hankintoja, että muutama toive saikin jäädä odottamaan helmikuun synttäreitä. Toisaalta olen kyllä aina ollut sitä mieltä, ettei lahjojen yltäkylläisyys tai puuttuminen jouluna opeta lapselle mitään, paljon ratkaisevampaa on se, millaisessa tavarapaljoudessa lapset elävät ympäri vuoden.

Nyt kun aatto on takanapäin, alan vähitellen kääntää ajatuksia kohti uutta vuotta. Kuusi saa olla sisällä vielä vähän aikaa, ja muut koristeet on enemmänkin talvisia kuin jouluisia, joten nekin jääköön paikoilleen ainakin toistaiseksi. Nikolla on huomenna jo edessä paluu töihin, mutta me lomaillaan lasten kanssa tämä ja ensi viikko. Ihmeempiä suunnitelmia ei olla tehty, vaan aamulla katsotaan ilmojen ja fiiliksen mukaan mikä milloinkin huvittaa. Lomailevat ystävät, viestiä saa siis laitella tähän suuntaan, jos kaipaatte päivälle seuraa!

Miten teillä meni joulu? Säästyittekö stressiltä ja löysittekö joulufiiliksen?

1 … 53 54 55 56 57 58 59 … 395