Rytmiä hakemassa

Jotenkin blogi on nyt vähän päässyt laiskistumaan, mikä johtunee varmastikin siitä että myös allekirjoittanut on täällä voinut edelleen hyvin laiskasti. Tänäänkin istuin Minean jumpan aikana puolitoista tuntia pukuhuoneessa tekemässä työhommia ja samalla mussuttamassa suklaapatukkaa. Toinen, ja ehkä myös parempi, vaihtoehto olisi ollut lenkkeillä tunnin verran ja jättää työt myöhempään iltaan, mutta kummasti viime aikojen teemana on ollut valita se kaikkein iisein reitti, oli kyse sitten siivoamisesta, lenkkeilystä tai ruoanlaitosta.

On muuten ihme juttu, mutta joululomalta palaamisen jälkeen on töissä väsyttänyt paljon enemmän kuin yhtenäkään syksyn pimeimmistä päivistä. Mistähän sekin johtuu? Olisiko ehkä siitä, että pimeään aikaan kahden viikon loma sekoittaa rytmit jo niin pahasti, että töihinpaluu on vaikeampaa kuin esimerkiksi kesäloman jälkeen, jolloin on täynnä auringon tuomaa energiaa. Tilasin jo ennen joulua ison paketillisen erilaisia vitamiineja itselleni, mutta kappas vaan, siellä ne edelleen odottelee avaamattomina kaapissa. Kertonee jotain meikäläisen saamattomuudesta, vai mitä!

Yksi juttu sentään löytyy, mihin on tullut panostettua ihan arkenakin. Olen nimittäin yrittänyt siirtää viikonloppufiilistä arkiaamuihin tekemällä astetta parempia aamupaloja ja lounaita töihin mukaan. En muista milloin olisin viimeksi vienyt eväitä töihin, sillä jos en käy lounaalla, en yleensä syö työpäivän aikana mitään (keksejä ja suklaata lukuun ottamatta). Siksi onkin suorastaan ihme, että tänäänkin yllätin itseni aamulla seitsemältä keittiöstä paistamasta halloumia ja pinjansiemeniä, ja se jos mikä pelasti koko päivän. Ehkä tästä voisi vielä tulla tapa, auttaisi ainakin vähentämään herkkujen syöntiä kun suklaan tilalla olisi ihan oikeaa ruokaakin.

Uskon vakaasti että kyllä tämä vielä tästä. Kunhan ensin saan miellessä pyörivät pari työjuttua saatettua päätökseen ja mikäli ilmat taas lämpenisivät, niin raahautuisin jälleen lenkillekin. Kiinnostaisiko teitä muuten lukea Minean voimisteluharrastuksesta? Tai toki saa esittää muitakin toiveita, jos jokin postaus olisi erityisen mieluinen (liukuovet on jo asialistalla!).

Kotimme kysytyimmät

Uuden kotimme rakentamisen ja muuton jälkeen minulle tulee tasaisin välein niin blogissa, instagramissa kuin sähköpostillakin kysymyksiä teiltä lukijoilta koskien jotakin tiettyä huonekalua, materiaalivalintaa tai ratkaisumme toimivuutta. Vaikka kysymyksiä tuleekin mitä erilaisimmista asioista, toistuu jotkin niistä säännöllisesti. Niinpä olen kasannut teille tähän postaukseen kotimme kysytyimmät sisustusratkaisut, jospa näistä olisi vinkiksi mahdollisimman monelle teistä.

Yläkerran aulatilasta meiltä löytyy kolme seinälle nostettua kaappia, jotka erehdyttävästi näyttävät tammikaapeilta, mutta todellisuudessa ovat mitä edullisimmat mahdolliset kaapit. Kaapit ovat perinteiset Ikean beståt tammiviilukuvioinnilla, asennuksen teimme vain ohjeiden vastaisesti väärinpäin eli pystyyn. Tämä aiheutti pientä nikkarointia sisällä olevien hyllylevyjen kanssa, kun niitä joutui lyhentämään sopiviksi ja lisäksi, ovet aukeavat ylöspäin pomppusaranoilla. Beståt toimivat täydellisesti pientavaran säilytyksessä, kuten kynttilät, koriste-esineet ja maljakot.

Sohvamme on aiheuttanut paljon ihastusta eikä ihme, onhan tuo muotoilultaan ja sävyltään täydellinen modernimpaan makuun. Kyseessä on siis HT Collectionin Como-sohva tecno-kankaalla. Sohvan täyte on untuvaa, mutta se on pitänyt loistavasti muotonsa siitä huolimatta, etten todellakaan ole mitään tyynyjen pöyhijä -tyyppiä. Päälliset on irroitettavat ja vesipestävät ja ihastelua on osakseen saanut erityisesti sohvan harmaan väri, joka on juuri sopivan neutraali mutta kuitenkin kylmä.

Portaat valitsimme rakentajamme eli Kylätimpureiden esittelemästä valikoimasta ja ne tuli Tähtiportailta. Tähän taloon ja tämän talon olohuone-keittiö-yhdistelmään sopii se, että tilan katseenvangitsija on portaikon musta pinnakaide, mutta onhan puuaskelmat aina ajan saatossa hankalammat kuin olisivat esimerkiksi betoniset portaat. Toisaalta, puu on lapsiystävällisempi, ja voitte vain kuvitella kuinka mieleen nuo kaiteet ovat lapsille olleet kiipeilypuina!

Itse tehdyistä liukuovistamme olen luvannut tarkempaa postausta jo ikuisuuden ajan – josko itseä saisi otettua niskasta kiinni jo ensi viikolla? Ovien rakenteluaikana minun ei tullut otettua vaihekuvia, joten tekemisen selittäminen on tuntunut hankalalta ajatukselta, mutta lupaan, että postaus on vielä tulossa! Liukuovet on kieltämättä olleet yksi omistakin suosikkijutuistani tässä talossa, jotain sellaista jota varmasti haluaisin seuraavaankin kotiin, jos sellainen joskus vielä tulisi.

Yläkerran kylpyhuoneen laatat lukeutuvat myöskin onnistuneimpiin ja kysytyimpiin valintoihimme. Ne on paikallisesta Laatta Leevistä ja nimeltään Citi Crigio. Laattojen sävy on täydellisin luonnollinen harmaa, johon olen itse koskaan törmännyt!

Ruokapöydän levy on kestävää ikilevyä eli laminaatilla pinnoitettu puulevy. Mustat pukkijalat ovat Hay Loop -jalat, ja meillä ne ovat vielä toistaiseksi irrallaan pöytälevystä, koska alkuperäinen ajatuksemme oli käyttää pöytälevyn molempia puolia maalauttamalla toinen puoli mustaksi. Tuoleina toimii Vitran DSR-tuolit mustana ja valkoisena sekä juniorituolit Ikeasta. Työn alla on ollut löytää kahden juniorituolin tilalle jotkin muut tuolit, mutta en ole vielä osannut päätyä mihinkään lopulliseen ratkaisuun, ja siksi koko asia on sekin jäänyt. Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan!

Koko kotimme lattiapinnat ovat Ecolanic mikrosementtiä kosteita tiloja lukuun ottamatta. Selvittelimme eri valmistajien vaihtoehtoja, mutta päädyimme aikoinaan Ecolaniciin sen hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi. Itse asentaminen oli todella kova homma, mutta säästi rahaa, ja onneksi lopputuloksesta tulikin niin upea kuin se nyt on. Viime syksynä alakerran lattiaa hieman fiksailtiin uudelleen, sillä Ecolanic oli ottanut valikoimiinsa uuden satiinipintaisen, aavistuksen mattaisemman lakan, jonka mekin halusimme kiiltävämmän pinnan tilalle. Nyt lattia on suorastaan täydellinen, yleisilmeeltään todella tasainen ja tuntumaltaan miellyttävä jalalle. Jos oma mikrosementtilattia on harkinnassa, blogista löytyy myös ohjeet kuinka asentaa mikrosementti itse.

Valaisimia meillä ei vielä ole kovinkaan monia, mutta nämä makuuhuoneen Louis Poulsenit ovat herättäneet ihastusta. Nämä olivatkin itselleni hankinta, johon halusin panostaa, sillä olin haaveillut näistä jo pidempään ja tiesin muotokielen olevan niin ajatonta, että valaisimet tulisivat kulkemaan mukanamme aina.

 

 

Laiska alku vuodelle

Enpä tiedä, onko siellä kellään muulla tätä samaa, mutta omalta osaltani tämä vuosi on pyörähtänyt liikkeelle hyvinkin laiskasti. Olihan tässä kaikenlaisia suunnitelmia erilaisten projektien suhteen, mutta mikään niistä ei ole ottanut tuulta alleen, ihan vain koska motivaatio on vielä hukassa.

Myös vuoden ensimmäinen työviikko on ollut hieman takkuinen, mutta siitä saan syyttää ainoastaan itseäni ja liian pitkälle valvottuja iltoja (öitä siis!). Loman kello kahden pintaan nukkumaan rytmin jälkeen on vain niin vaikeaa saada itseään unille siihen aikaan, että jaksaisi vähän ennen seitsemää olla pirteänä ylhäällä. Ja toisaalta, luulen että rytmin muutos jo itsessään ottaa oman aikansa, menin sitten nukkumaan ajoissa tai en.

Lapsilla on heilläkin ollut omat taistelunsa, sillä muutokset hoitopaikan ryhmäjaoissa on saanut aikaan sen, että ne hoitoon menemisen hankaluudet, joiden karkottamiseksi taisteltiin koko pitkä syksy, ovat jälleen palanneet ainakin osittain. Lapset eivät enää näe hoitopäivän aikana toisiaan käytännössä ollenkaan, ja toiveista ja valituksista huolimatta Nooa joutui eri ryhmään myös tärkeän parhaan ystävänsä kanssa. Aiemmin reippaasti hoitoon jäävä poika onkin nyt aamut itkua tihrustava ressukka, joka niin kovasti yrittää pidättää kyyneliä päiväkodin ovella, jotta hoitoon jääminen olisi itselleen edes hitusen helpompaa. Jos olen aikaisemmin ollut päiväkotivastainen mielipiteissäni, niin tämän jälkeen voin varmasti todeta olevani sitä entistäkin enemmän.

Molempien lasten syntymäpäivät lähestyvät hurjaa vauhtia, ja niitä pitäisi jo alkaa suunnittelemaan, mutta luulen juuri nyt tarvitsevani yhden perheviikonlopun, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Tämä viikonloppu se ei taida olla, sillä Nikolla onkin reissu tiedossa, ja me ollaan lasten kanssa kotivahteina, ja lisäksi pari työhommaa odottelee to do listalla. Viikko ei kuitenkaan ole kokonaan epäonnistunut, sillä viikon parhaimpana Nooa aloitti tänään elämänsä ensimmäisen jumpan, ja poika oli siitä niin innostunut, että itsellekin palasi usko parempaan loppukuuhun. Saattaisin viikonloppuna jopa innostua karsimaan kotoa vähän talvea pois ja lisätä tilalle raikkaampia kevätjuttuja. Vai onko vielä liian aikaista hempeille, vaaleille väreille? Olo on ainakin enemmän hempeä kuin räsikyvä, sillä maanantaista saakka olen vain odottanut sitä että vihdoin viikonloppu taas saa unohtaa aikataulut ja lorvia pulkkamäessä puolet päivästä. Suunnitelmiin saattaa myös kuulua Netflix, mutta lupaan nukkua paremmin kuin tällä viikolla tähän mennessä.

1 … 50 51 52 53 54 55 56 … 395