Kauniit, simppelit saippuapullot

Kyllä taas huomaa kuinka arki on lähtenyt täysillä vyörymään päälle heti lomailun jälkeen, kun pari päivää meni ilman että ehti ajatellakaan blogia. Samalla muistin, miksi joskus mietin kateellisena muita bloggaajia – melko monella kun tuntuu olevan aika paljon enemmän mahdollisuuksia viettää aikaa blogihommissa ihan arkenakin. En tarkoita sitä että itsenikin tulisi jäädä päivätöistä pois vain kuvaillakseni päivän asuja tai päivän lounasta, mutta puhun niistä ihan tavallisista perheenäideistä, joiden työ sallii vapauden soveltaa tai joilla on mahdollisuus säännöllisiin kotihetkiin ilman lapsia. Se, jos mikä, olisi tämän bloggaamisen näkökulmasta inspiroivaa, ja ennen kaikkea tietenkin tuotteliasta.

Tälle loman jälkeiselle viikolle on jo nyt mahtunut aika monia kivoja juttuja, ja tiedossa on vielä paljon kaikkea lisääkin viikonlopun lähestyessä. Iloiseksi tekevien asioiden ei tarvitse olla kovin isojakaan, vaan itselleni riittää esimerkiksi se, että olen löytänyt uudesta kahvikoneestani juuri sopivan suhteen kahvia ja maitovaahtoa, nautin siis joka päivä juuri sellaisen kupillisen kahvia kuin voin toivoa. Tänään postista tuli Tinycottonsin aletilaus, joka sekin teki onnelliseksi. Ehkä kuitenkin parasta kaikista on ollut se, että valon määrä on lisääntynyt niin paljon, että aamuisin kahdeksan aikaan töihin lähteminen tuntuu ihan oikeasti kivalta. Molemmat lapset ovat jo jonkin aikaa (tai Nooahan ei koskaan ole edes aloittanut täysien öiden nukkumista..) heräilleet öisin kerran tai pari, mutta nyt sekin tuntuu olevan menossa kohti parempaa, kun otimme yhteisen tarrasysteemin käyttöön. Miten just nyt tuntuukin että aika moni asia on loksahdellut kohdilleen? Vai onko auringolla vain niin iso merkitys mielialan kohoamisessa yleensäkin?

Vielä viimeisenä ilostuttavana asiana sanon uudet saippuapullot kulpyhuoneessamme. Törmäsin sattumalta näihin ihaniin Finnmarin purkkeihin ja ostin testiin käsisaippuaa ja -voidetta. Botanical collectionin koko valikoima saippuoineen ja huonetuoksuineen olivat sopivan simppeleitä ja skandinaavisia tyyliltään, joten ajattelin säilyttää pullot jatkossakin. Tuoksu on kivan raikas eikä saippua ole mielestäni juurikaan kuivattanut käsiä, siitäkään huolimatta että niitä tulee pestyä lähes joka välissä. Mitäs tykkäätte, eikö olekin yllättävän nätit?

Loman viimeinen

Niin se vaan meni jälleen yksi lomaviikko kotona rentoillen ja sen kummempia stressaamatta. Itse asiassa juuri tänään totesin olevani lähes kaikessa joko-tai-ihminen eli tyyppi, joka joko saa aikaan kymmenen asiaa tunnissa tai sitten ei yhtään mitään koko päivänä. Ystäväni nauroi vieressä, kun kuvailin itseäni flegmaattiseksi. Mutta totta se kyllä on, vaikka yleensä olenkin aika lähellä ikiliikkujaa ja vähintäänkin aina äänessä, niin osaan arjessa olla myös todella laiska. Lomaviikollakin oli monta sellaista päivää, jolloin en tehnyt mitään kertomisen arvoista, hyvä jos lapsille jaksoin ruokaa laittaa.

Tänään, talviloman viimeisenä päivänä, aloitimme aamun sillä että lapset saivat toivoa mitä päivän aikana tehtäisi. Nooa halusi maalata vesiväreillä, pelata puhelimella ja leikkiä, Minea taas toivoi että leivottaisi pullaa, käytäisi luistelemassa ja leikittäisi koko perhe yhdessä pet shopeilla. Niinpä me sitten tehtiin vähän kaikenlaista, kuten maalattiin dinosauruksia ja pupuja, testattiin texas-pullareseptiä (ohje täytteeseen löytyi Kinuskikissan sivuilta ja kyllä muuten toimii!) ja vielä ennen nukkumaanmenoa istuttiin Minean huoneen lattialla puhuttamassa petsejä. Siinä välissä ehdittiin kävellä tuohon parin kilometrin päähän jäälle, ja Minea pääsi kavereidensa kanssa luistelemaan ja laskemaan pyllymäkeä. Itse jätin suosiolla luistimet kotiin ja keskityin kahvin juomiseen taustajoukoissa. Viime kerralla nimittäin huomasin omien luistimieni jääneen pieneksi, ja tuntui se luisteleminen muutenkin näin kolmen vuoden tauon jälkeen aika vieraalta. Mitenhän meikäläiselle kävisi suksien kanssa? Viime hiihtoreissusta kun taitaa olla sellaiset kymmenen vuotta.

Huomisesta eteenpäin tiedossa olisi taas tavallista arkea, vaikkakin viimeistään pääsiäisviikolla sekin taas katkeaa mukavasti muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi. Lapsilla lomaa voi olla tiedossa jo aikaisemminkin, sillä Niko ei tällä viikolla pitänyt omaa lomaansa ollenkaan, päinvastoin Niko teki normaalin viiden päivän sijaan seitsemänpäiväisen työviikon. Itselläni on ihan hyvät fiilikset huomisen töihinmenosta, koska töissä mielenkiintoisia juttuja meneillään, ja vaikka se tuntuukin vielä aika kaukaiselta ajatukselta, niin kesälomakin on ihan kohta edessä. Tässä on enää kolmisen kuukautta aikaa ennen shortsikelejä, ja sanon siksi enää että täällä alkoi olisiko elämäni toinen kesäksi kuntoon -projekti. Kuntosalia, lenkkejä, vatsalihashaaste ja herkuttelun vähentämistä. En tiedä miten hyvin tai huonosti lopulta onnistun, mutta onpahan ainakin yritetty – ja näissä merkeissä meikäläinenkin varmaan seuraavalla luistelureissulla löytää itsensä sieltä jäältä eikä paitsiosta.

Gluteeniton suklaakakku

Tadaa! Tässäpä teille huikean suklaakakun ohje, jonka olen aikanaan saanut tuosta ihan meidän naapurista ihanalta Katja-ystävältäni. Mutakakku on aina ollut lemppareitani, mutta väkisinkin sitä alkaa kaivata jotain uutta, kun on ensin tehnyt yhdellä ja samalla ohjeella mutakakkua usean vuoden ajan. Niinpä maistettuani tätä kakkua, etenkin sen gluteenitonta versiota jossa kaurajauho antaa makua ja hyvän koostumuksen, jäin lopullisesti koukkuun. Tämäkin kakku on tietynlainen mutakakku, aavistuksen vain ”sitkeämpi” ja jopa rouhea, sillä sokeria tulee niin runsaasti, että kakun koostumus on ihanan pureskeltava ja samaan aikaan mutakakkumaisen löysä. Vaikea selittää, joten suosittelen jokaista testaamaan ihan itse!

Pohja:

2 dl sokeria

2 kananmunaa

100 g voita

2 tl leivinjauhetta

1 dl fariinisokeria

2,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja  (itse käytän Myllärin lilaa pussia)

3-4 rkl tummaa kaakaojauhetta

50 g tummaa suklaata (tai variaatioita voi tehdä esim käyttämällä Pätkistä)

Vatkaa munat ja valkoinen sokeri vaahdoksi. Kaada joukkoon sulatettu, vähän jäähtynyt voi ja sekoita. Sekoita keskenään kaikki loput kuivat aineet (myös fariinisokeri) ja sekoita varovasti taikinaan. Kaada voideltuun vuokaan (22-24cm). Pilko suklaa ja painele palat taikinan päälle. Paista 150 asteessa 17-24 minuuttia. Kakku tulee jättää keskeltä aavistuksen raa’aksi, joten olethan tarkka paistoajan kanssa. Liian kypsä kakku ei toimi yhtä hyvin kuin hieman raaka!

1 42 43 44 45 46 47 48 395