Miltä näyttää bloggaajan kotona, jos viimeisen päälle stailattujen kuvien sijasta näkisittekin behind the scenes -kuvia, joissa näkyisi arki tavallisine sotkuineen kaikkineen? Onko blogeista tullut nykyään liian ammattimaisia ja sitä kautta siloteltuja kuvauksia elämästä, jollaista todellisuudessa kukaan ei voi elää? Luoko blogimaailma vääränlaisia ihanteita ja epärealistisia odotuksia vai osaavatko seuraajat nähdä oikean elämän kuvien takana?
Char and the city -blogin Carita haastoi meitä bloggaajia kuvaamaan kodistamme arkisia asioita, niitä sellaisia jotka yleensä siivotaan blogi- ja instakuvista pois tai rajataan jälkikäsittelyssä seuraajien näkymättömiin. Muistatte ehkä kuinka olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka helppoa kuvia on manipuloida? Minun päätettävissäni on se, näytänkö teille sohvannurkkaan rajatun kahvikupin ja viltin vai koko olohuoneen, jossa sohvatyynyt on miten sattuu, matto hieman vinossa ja lattialla siellä täällä lasten leluja. Toisin sanoen, blogin kirjoittaja yrittää arvioida sitä, mitä lukijat toivovat näkevänsä ja samaan aikaan molemmat kuitenkin tietävät mikä todellisuus kaiken takana on? Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta näinhän se käytännössä menee.
Lähdin innolla mukaan Caritan haasteeseen ja kuvasin meilläkin monen muun bloggaajan tavoin arkea sellaisenaan kuin se meille päivittäin näyttäytyy. Portailla on lähes aina tavaraa odottamassa, että joku (eli minä) veisi ne yläkertaan. Tv-huone on pääasiassa lasten valtakuntaa ja siksi aina sotkuinen, vähintäänkin kaikki sohvatyynyt on heitelty ympäri huonetta ja metallinen pikkupöytä purettu osiin. Keittiö on kodinhoitohuoneen lisäksi kotimme heikoin lenkki ja sen siistinä pitämisen suhteen olen luovuttanut aikoja sitten. Sängyt jää joka aamu töihin lähtiessä petaamatta eikä niitä pedata ihan aina töistä tultuakaan. Entäs lastenhuoneet sitten? Niiden siisteys riippuu usein pelkästään siitä, kuinka paljon jaksan iltaisin käyttää aikaani siivoamiseen. Jos siis jokin on varmaa niin se, että myös meillä on sotkuista – ihan joka päivä.
Vaikka haaste tuntuikin tarpeelliselta, huomasin aika pian miettiväni, onko tässä sittenkään mitään järkeä. Selailin muiden bloggaajien haastepostauksia, kuvissa oli kyllä sotkua ja elämää mutta silti läpi paistoi jonkinlainen bloggaajan kosketus. Joku voisi kuvitella että tällaisten haasteiden myötä pinnan alta paljastuisi jotain ennalta odottamatonta, mutta totuushan on se ettei sisustusbloggaajan kodista koskaan saa kovin hätkähdyttävää kuvaa. Vaikka tavaraa lojuisikin ympäriinsä, on kuvat todennäköisesti otettu täydellisen valon aikaan (niin on nämä omanikin) koska bloggaaja on tottunut tekemään niin. Tai sitten kuvat on muokattu näyttämään hyviltä säätämällä kirkkautta, saturaatiota ja niin edelleen, myös kuvakulmat vaikuttavat merkittävästi. Toisaalta on myös ihan totta, että niitäkin somevaikuttajia löytyy pilvin pimein, jotka oikeastikin elävät lähes sellaista elämää kuin mitä somessa näyttävät. Jos arki on pelkkiä aamusmoothieita, kahvilalounaita ja asukuvia niin turha sieltä on olettaa löytävänsä mitään kovin shokeeraavaa, täysin toisenlaista todellisuutta.
Se, mitä yritän sanoa, on että kaikkea näkemäänsä ei tule uskoa sellaisenaan, mutta samalla voi myös muistaa, ettei blogit myöskään ole mikään valtava valheiden kupla. Edelleen on olemassa erilaisia elämäntyylejä, toiset kiinnittävät jatkuvasti huomiota arkensa estetiikkaan oli somea tai ei ja toiset stailaavat vain saadakseen sen yhden onnistuneen otoksen. Itse sijoitun varmastikin johonkin näiden kahden välimaastoon, ja sen on luultavasti jo osoittanut instan tarinatkin niille, jotka niitä seuraavat. Nämä meiltä otetut arkiset kuvat näyttäisivät astetta ”rumemmilta”, jos olisin ottanut ne hämärässä kuvakulmia yhtään miettimättä ja olisin julkaissut ne blogissa täysin muokkaamattomina. Miksi en tehnyt niin? Se johtuu ehkäpä juuri siitä opitusta tavasta säilyttää kaikesta huolimatta jonkinlainen yhdenmukaisuus jakamassaan sisällössä.
