Kokemuksia valkoisesta keittiöstä

Tiesimme jo rakentamisen alusta asti, että uuteenkin kotiimme tulee valkoinen keittiö. Toivoimme keittiötä, joka ikään kuin sulautuisi seiniin eikä erottuisi perinteisenä keittiönä muusta sisustuksesta. Kaksitasoisessa kodissa joutuu keittiön leveydestä usein tinkimään, etenkin jos talon kokonaisneliöt halutaan pitää suht kompaktina. Yksitasoiseen kotiin olisin puolestaan tehnyt puusta ison, kalustemaisen keittiön, mutta näin pienessä keittiönurkkauksessa kuin meillä on, valkoinen toimii loistavasti.

Koska keittiö aukeaa yleistiloihin, oli valkoisiin kaapinoviin paras yhdistelmä valkoiset kodinkoneet, jotka integroitiin kalusteovilla mahdollisuuksien mukaan. Uunia emme saaneet järkevästi mahtumaan niemekkeeseen, joten lopulta se nostettiin seinälle, ja samalla lisäsimme integroidun mikron kokonaisuuteen. Monessa muussakin kohtaa jouduimme luopumaan alkuperäisestä ajatuksesta, esimerkiksi kattotuuletinta emme enää talon välikaton valmistuttua saaneetkaan kokonaan upotettua ja siksi kattoon jäi ruma kotelointi, ja keittiön allaskin jäi upottamatta kun taso ja allas tulivat eri paikoista. Rakentamisessa on niin paljon huomioon otettavia asioita, että aikaa selvittelyyn kuluisi valtavasti, jos kaikessa pyrkisi täydellisyyteen. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että kaikenlaiset pienetkin valinnat tuntuvat tärkeiltä rakentamisen aikana, mutta menettävät kummasti merkitystään, kun talo on valmis ja siinä asutaan – toteamus pätee ainakin hektistä lapsiperhearkea elävän näkökulmasta.

Meidän keittiö on Domuksen Muoto-keittiö täysmattapintaisella Liitu-ovella. Muoto-keittiön idea on vetimettömyys, joka on toteutettu metalliurilla pystysuorina linjoina ovien välissä. Näin toteutettu keittiö on kestävämpi ja pitkäikäisempi kuin perinteinen vetimetön ovi, joka avautuu oven yläreunan urasta. Hana on Tapwellin, allas Franken, kaikki kodinkoneet Boschin ja taso ohutta 12mm täyslaminaattia.

Kuinka helppoa valkoista keittiötä sitten on pitää puhtaana? Edellisen kotimme kiiltäväpintaiseen laminaattioveen verrattuna mattapinta vaatii enemmän pyyhkimistä, mutta ei puhtaanapito muuta vaadi kuin rätillä pyyhkimisen tasojen siistimisen yhteydessä. Joitakin kertoja olen tummempia sormenjälkiä saanut hinkata ihmesienellä tai jynssätä valkoisesta liedestä kattilanjälkiä, toistaiseksi kaikki lika on kuitenkin lähtenyt ja keittiö on edelleen valkoinen. Laminaattitaso on ollut meille sopivan huoleton, sillä sen kanssa ei ole tarvinnut olla ollenkaan tarkka, tahrat irtoaa pyyhkimällä vielä pidemmänkin ajan kuluttua. Myös musta allas on tuntunut huolettomalta valinnalta, ja samalla helppojen ratkaisujen linjalla jatkaa musta hanakin.

Muutama pieni homma meillä on vielä viimeistelyä vaille valmis (kuten yläsokkelin asentaminen ja aamiaiskaapin puisen taustalevyn kiinnittäminen), mutta keittiö on ollut kokonaisuutena toimiva ja helppohoitoinen. Vaikka se välillä tuntuukin hieman pieneltä, mahtuu kaappien sisuksiin juuri tarvittava määrä astioita ja ruokatarvikkeita – tuleepahan pidettyä paikat järjestyksessä, kun turhaa tilaa ei ole.

Jälleen tuolia vaille

Taas hetkeksi saa siirtää katseen pihatöistä sisätilojen suunnitteluun, sillä seuraaville päiville on säätiedotukset luvanneet pelkkää vesisadetta ja kylmää. Itse asiassa pieni ilmojen viileneminen vähäksi aikaa ei meitä niin kovasti haittaakaan, sillä lapset on jo odotelleet kesälle luvattuja Leon leikkimaan käyntiä, elokuviin menemistä ja uimahallivierailuja. Myös kaikenlaiset lautapelit on meillä kovassa suosiossa, joten taitaa tulla niitäkin pelattua nyt viikonloppuna (Rummikub on tällä hetkellä niin Minean kuin munkin suosikki!).

Olohuoneessamme tilanne elää sen verran että olen alkanut etsiä meille toista nojatuolia. Ihana Kerttu on lainannut meille Vitran valkoista keinutuolia jo vuoden päivät, mutta vähitellen tuolin olisi ehkä aika palata takaisin oikealle omistajalleen ja meidän etsiä jotain muuta tilalle. By Lassenin Saxe-tuolihan meiltä löytyy olohuoneesta, joten uuden tuolin tulisi sopia sen pariksi. Sain naapurista sovitukseen metallisen Bertoian Diamond-tuolin, ja alkuihmetyksen jälkeen se tuntui istuvan kokonaisuuteen yllättävän hyvin.

Juuri nyt en keksi oikein muitakaan tuoleja, jotka voisivat käydä tähän kokonaisuuteen, mutta jos teille tulee jokin hyvä vaihtoehto mieleen, niin vinkatkaa kommentteihin! Toki voisin myös hankkia meille samanlaisen keinutuolin kuin mikä olohuoneessa on nytkin ollut, mutta ehkä vaihtelukin voisi virkistää.

Suklaapavlova

Pavlova on yksi kesän lempiherkkuja, eikä syyttä sillä siitä saa helposti varioimalla kaikille maistuvan jälkkärin. Perinteinen pavlova koristellaan marjoilla, mutta vaihtelun vuoksi meillä valmistui eilen pavlovan suklainen versio. Itse käytin appelsiinisuklaata yhdessä appelsiinilla maustetun rahkan kanssa, varmasti yhtä hyvin toimisi minttusuklaarahka ja Pätkis tai mikä tahansa muukin suklaa. Halutessasi voit myös tehdä monta pientä pavlovaa yhden ison sijasta, ja näin jokaisella vieraalla on oma kaunis jälkiruokansa. Variaatioita on yhtä monta kuin makujakin, parasta on se että pavlova taipuu lähes mihin tahansa!

SUKLAAPAVLOVA

5 kananmunan valkuaista

2 dl sokeria

2 tl maissijauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl valkoviinietikkaa

1 prk kuohukermaa

1 prk maustettua rahkaa appelsiini

1 levy Fazerina-suklaata

Vatkaa valkuaisia täysin kuivassa metalli- tai lasikulhossa. Kun valkuaiset ovat lähes valmista, kovaa vaahtoa, ala lisätä 1,5 dl sokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vaahto on valmista, kun se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Sekoita keskenään loput 0,5 dl sokeria, maissijauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe, ja lisää muuten valmiiseen vaahtoon vaahtoon. Lopuksi sekoita joukkoon valkoviinietikka.

Nostele vaahto leivinpaperilla vuoratulle pellille haluamaasi muotoon ja paista 125-asteisessa uunissa 1h-1h15min. Sulje uuni ja anna pavlovan vielä jäädä uunin jälkilämpöön vajaa puoleksi tunniksi.

1 28 29 30 31 32 33 34 395