Terveisiä Haapsalusta

Niin sitä vaan pyörähti käyntiin uusi viikko, ja tiedättekös mistä meidän perheen löytää just nyt? No about näistä maisemista!

Kolmen yön ajan meikäläiset majailee anoppilassa Haapsalussa, ja tähän astisella kokemuksella paikka vaikuttaa ihanalta kesäkaupungilta. Myöhemmin kirjoitan vielä kunnon raporttia Haapsalusta, mutta nämä muutamat kännykkäkuvat jo ehkä välittävät sitä rentoa fiilistä mikä meillä on täällä ollut loman ajan. Lapsillakin on ollut tekemistä eikä me aikuisetkaan varsinaisesti olla tylsistytty pieniä katuja kävellessä ja kuppiloissa istuskellessa, ennemminkin on nautittu jokaisesta toimettomasta hetkestä. Jollain tapaa tuntuu siltä kuin olisi matkustanut Suomessa johonkin idylliseen vanhaan kaupunkiin, ja silti samaan aikaan tuntee olevansa ulkomailla.

Laivamatka Helsingistä Tallinnaan ja edelleen automatka Haapsaluun ovat sopivan matkustamisen päässä lasten kanssa, mutta toki täällä viettäisi useammankin yön nyt kun vihdoin saimme aikaiseksi lähteä reissuun. Ensi kerralla aiomme varata aikaa niin että samalla kertaa ehditään viettää yö Tallinnassa ja tästä reilu tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Pärnussa (jota on kehuttu erityisesti pitkien hiekkarantojensa ansiosta).

Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman raitasetin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

On pitänyt kiirettä

Taidan jälleen olla tutun tilanteen edessä, blogi on yllättäen pitänyt omaa taukoaan ja tuntuu siltä, että pitäisi selitellä jotain. En vain oikein tiedä mitä sanoa. Tiedän ainoastaan sen, ettei tämä ole lopun alkua eikä jututkaan ole kaikki niin läpikoluttuja ettei olisi yhtään mitään sanottavaa. On vain yksinkertaisesti pitänyt niin kiirettä.

Kiireellä tarkoitan kaikkia niitä ihania lomajuttuja, joita yleensä on tapana tehdä. Nukkua pitkään, käydä ulkona syömässä, herkutella, istua iltaa ystävien kanssa, nauttia kesäilloista terassilla, uida ja valvoa myöhään – tiedätte varmasti mistä puhun. Olen antanut itselleni luvan olla laiska, ensin olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä. Suoraan sanottuna olen nauttinut kesästä tänä vuonna älyttömän paljon jo senkin takia että ilmat on olleet näin huikeat, mutta myös siksi että meidän naapurusto on yksi parhaimmista. Aina on seuraa niin lenkille, kahville kuin viinillekin ja parasta kaikista, myös lapsilla on ystäviä joiden kanssa olla ja touhuta. Mitä enempää voisin edes toivoa?

Ensi viikolle meillä on tiedossa vähän enemmän ohjelmaa, sillä starttaamme ensin kohti Viroa ja siitä sitten ystävien tupareihin, ralleihin ja naapurin terassin avajaisiin. Alkuviikosta ehdimme jo käydä Puuhamaassakin, mikä yllätti positiivisesti koko porukan. Olen viimeksi käynyt siellä joskus pienenä koululaisena, mutta nyt viime aikoina kuullut paljon huhua paikan rähjäisistä laitteista ja elähtäneistä liukumäistä. Olihan siellä paljon remontin tarvetta ja ruoka hyvinkin kehnoa, mutta loppujen lopuksi vain lasten viihtyminen on se mikä ratkaisee. Vesiliukumäet oli huippujuttu Minean mielestä, ja Nooakin keksi vaikka kuinka monta paikkaa, joihin oli päästävä – Puuhamaa siis toimii etenkin vähän pienempien lasten kanssa.

Toivotaan että helteet vielä jatkuu, sillä en ole vielä valmis luopumaan tästä kesästä. Vaikka haikeus meinaa jo ajoittain iskeä, niin aion keskittyä panikoimisen sijasta nauttimiseen ja todeta, että onneksi kesä on joka vuosi.

1 … 26 27 28 29 30 31 32 … 395