Mikä on sinun sisustustyylisi?

Ajatus viilenevistä päivistä ja pimenevistä illoista on aiheuttanut täällä suunnalla pienoisen sisustuspaniikin. Koko kesän tavarat on olleet hujan hajan, lattiat täynnä mustia jalanjälkiä ja on menty ja tultu miten sattuu, eikä aina ole jaksanut edes purkaa laukkuja ennen kuin seuraava reissu on jo taas ollut edessä. Ei siinä ole paljoa ehtinyt kotona istua miettimässä sohvatyynyjen sävyjä tai oikein mitään muutakaan kotiin liittyvää.

Nyt ihan yhtäkkiä tilanne onkin aivan toinen, arki on palannut ja pikkuhiljaa ilmatkin ”pakottaa” viettämään enemmän aikaa sisällä. Aloin yhtenä päivänä etsiä inspiraatiota olohuoneen tuoliin (tuo ikuisuusongelma!), siitä pääsin sopivasti muistuttamaan itseäni Minean huoneen viimeistelystä ja loppujen lopuksi olin jo laittamassa kokonaan uusiksi myös yläkerran aukaa. Samalla huomasin vain yhden ongelman, en taidakaan olla niin kovin varma omasta tyylistäni.

Luulin tietäväni tasan tarkkaan, mitä olen etsimässä, mutta instagramin kuvia selaillessa tajusin tallentavani puhelimen muistiin hyvinkin erilaisia inspiraatiokuvia. Oli äärimmäisen modernia ja pelkistettyä, oli vähän tummemman sävyistä puulla höystettyä ”mausteista” sisustusta, joukosta löytyi myös jotain boheemia ja jokunen kuva oli hienostuneempaa valkoisen ja kromin yhdistelmää. Eräässä keskustelussa viikko sitten pyydettiin kuvailemaan omaa tyyliä vain yhdellä sanalla. Toivoin voivani sanoa minimalistinen tai pelkistetty, mutta loppujen lopuksi valitsin kotoisa, koska sitä se meidänkin koti vain tuntuu olevan – siitäkin huolimatta, etten ehkä ole koskaan ajatellut sisustavani kotoisaa.

Jokaisessa kodissa näkyy asujiensa oma kädenjälki, meillä se tarkoittaa tietynlaista tyylien sekoitusta. On paljon helpompi tykätä monenlaisesta tyylistä kuin vain valita yksi ja pitäytyä pelkästään siinä – itse voisin vaihtaa kotia ja sisustusta vaikka vuosittain, jos se vain olisi mahdollista. Ehkä juuri näistä tyylien sekoituksista ja erilaisista vivahteista kuitenkin syntyy sisustuksen omaperäisyys, eikä tärkeintä ole se, että sama sisustus kestää kymmeniä vuosia, vaan ennemminkin se, että pienellä vaivalla voi helposti muuttaa sisustuksen tunnelmaa. En tiedä, painitteko te koskaan samanlaisten ajatusten kanssa, mutta olisi joka tapauksessa kiinnostavaa kuulla, millä yhdellä sanalla te kuvailisitte omaa sisustustyyliänne?

Jätskibileet

Lapsilla on ollut aika ihana muistorikas viikonloppu takana, oli Lintsiä ja sitä ennen perjantaina ystäville järjestetyt pinkit jätskibileet. Huomenna meilläkin alkaa arki reilu kahden kuukauden lomailun jälkeen, ja se tuntuu jälleen aika ristiriitaiselta. Tiedän, että työelämä vie pian mennessään, mutta juuri nyt fiilikset on vielä ihan täysin lomalla ja lasten kanssa kotoilussa, enkä voi kuvitellakaan olevani päiviä erossa noista kahdesta. Niin paljon kaikkea voisi vielä tehdä, aamuheräämiset ja väsyneet iltapäivät eivät kuulu ollenkaan sanavarastooni juuri nyt.

Jätskibileiden ajatus lähti siitä, kun löysin Tigerista muutamia kivoja juhlatarvikkeita ja Minea sitten keksi, että voisi järjestää jotain kesän loppumisen teemalla. Koko kesän tytöt on touhunneet yhdessä pitkin pihoja, mutta alkavalla viikolla on kaikkien aika palata arkisiin rytmeihin, ja kavereita tulee nähtyä vähän harvemmin. Kaivoimme vielä joitakin vanhoja koristeita esiin, haimme jätskiä ja poppareita ja pystytimme lasten puisen kioskin takapihalle. Minea tarjoili kioskissa jätskiä vieraiden toivomilla lisukkeilla samalla kun minä pyörittelin jätskipalloja keittiössä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli muutama kisa, joista kaikille jaettiin pisteitä ja lopuksi palkinnot.

Kilpailuina oli limbo, hyppynaruilla hyppiminen, hulavanteen pyöritys ja vesipallojen heittäminen ämpäriin. Parituntinen vierähti nopeasti ja tytöt tuntuivat viihtyvän – Nooa tietenkin mukana myös!

Vaikka viikonloppuna onkin ilmassa leijaillut kesän viimeisen tuntua, niin pitäisi muistaa ettei elämä tähän lopu. Arki väsyttää ainakin aluksi, mutta aurinkoiset ilmat jatkuu vielä ja aina tulee viikonloppu, jolloin suunnitelmat voivat taas elää vapaammin. Ja onneksi pian voi jo alkaa fiilistelemään joulua, se jos mikä pelastaa talven.

 

Päivä Lintsillä

Laitoimme eilen herätyskellot soimaan tälle aamulle kahdeksaksi, aamulla pakkasimme evästä autoon ja lapsille puuhailtavaa ja ajaa hurautimme noin 300:n kilometrin päähän Lintsille. Ystäväni hurautti sinne lastensa kanssa vähän kauempaa, nimittäin Kanadasta saakka. Ei nyt ehkä ihan vain Lintsiä varten, mutta olimme jo etukäteen sopineet, että tänä viikonloppuna tehtäisi jotain lasten kanssa yhdessä, ja aikaerosta kärsiville ”lähipuisto” oli helpoin ratkaisu.

Linnanmäki oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin. Taisin laskea, että Nooalle löytyi seitsemän ilmaista laitetta, joihin tuollainen 104-senttinen pääsi joko yksin tai aikuisen seurassa. Minea totesi heti alkuun, ettei aio käydä pelkästään vauvojen laitteissa, mikä oli aika yllätys kun yleensä ne ihan pienimmätkin possujunat ja karusellit on kierretty moneen kertaan molempien kanssa. Minealle ja Nikolle sitten ostettiin rannekkeet, ja kaksikko kierteli omaan tahtiin vähän hurjempia laitteita – muun muassa viiteen kertaan erilaisissa vuoristoradoissa.

Oma pääni ei kestä minkäänlaista pyörivää liikettä, joten tyydyin vilkuttelemaan lapsille sivummalta. Houkuttelin ystäväni kummitusjunaan, mutta jälkikäteen totesimme hevoskisa Derbyn olevan niin paljon jännittävämpi! Mitä ihmettä on tapahtunut vanhalle kunnon kummitusjunalle, kun kierros sai aikaan enemmän naurua kuin kiljahduksia?

Lintsillä meni koko päivä myöhäiseen iltaan saakka, eikä vielä silloinkaan olisi malttanut lähteä kotimatkalle. Seuraavan päivän rannekkeen olisi voinut lunastaa vain kympillä, joten hetken aikaa jo harkitsin hotellin buukkaamista ja huvittelun jatkamista sunnuntain puolelle. Lopulta kuitenkin järkevä minä voitti, maanantaina nimittäin kutsuu työt ja tavallinen arki.

1 … 24 25 26 27 28 29 30 … 395