Vaatetta eskarilaiselle

Nyt viimeistään on myönnettävä, että syksy on todella täällä. Yleensä lasken elokuun vielä kesäkuukausiin, mutta tämänvuotisen huikean kesän jälkeen tämä elokuun loppu on jo tuntunut kylmältä. Vaikka vielä ulkonakin tarkenee suurimmalta osin pelkällä pitkähihaisella, niin pimeät illat saa ajattelemaan syksyä.

Syksyn myötä ajankohtaiseksi tulee tsekata lasten vaatekaapit läpi, jotta saa pienet pois alta ja uutta tilalle. Kuvittelin olevani hyvin varustautunut kun hommasin välikausivaatetta jo keväällä, mutta samalla olin unohtanut katsoa läpi sisävaatteet. Joka syksy saan muuten kyselyitä instan puolella siitä, mistä meille hankitaan välikausivaatteet ja mikä merkki on kestävä ja luotettava. Tästä voisin tehdä postauksen ihan lähipäivinä, olen nimittäin aika merkkiuskollinen tässä asiassa ja löytänyt hyvät vaatteet lapsille, jotka varmasti kestävät.

Nooalle on ainakin vielä toistaiseksi helppo ostaa vaatetta, kun melkein kaikki kelpaa, mutta Minea on melko tarkka siitä mitä päälleen pukee. Alaosiksi käy melkein pelkästään leggarit ja niidenkin lahkeiden tulee ennemmin olla nilkkamittaisia (kuten kuulema äitinkin kaikki housut..) kuin kasvuvaralla. Paidoissa Minea ei tykkää teksteistä tai isoista kuvioista, tämä kuvissa näkyvä Acnen kollari taitaa olla tytön ainoita collegepaitoja, koska ne ovat kuulema liian paksuja. Jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa Minean vaatteiden kanssa, mutta onneksi nyt 6-vuotias osaa jo itse sanoa suht tarkasti mitä ostetaan ja mitä ei. Myös se on hyvä juttu, että lähes kaikki värit käy, eikä ne vaatteet sen ostamisen prosessin jälkeen tunnu enää ollenkaan tärkeiltä.

pipo: Makia // kollari: Acne kids // leggarit: Vimma // kengät: Minna Parikka

Talven ulkoiluun meiltä jo löytyy lasten vaatteet valmiiksi toppahousuja lukuunottamatta. Välillä naureskelen kavereiden kanssa sille, miten tarkasti sitä miettii lasten vaatteet kuntoon, mutta itse kulkee vuosia vanhoissa takeissa, eikä kaapista löydy kunnon ulkohousuja ollenkaan! Olen useammankin kerran lähtenyt kaupoille ajatuksena laittaa omat ulkovaatteet kerralla kuntoon, mutta lopulta tullut kotiin tyhjin käsin, koska en vain yksinkertaisesti ole raaskinut laittaa housuihin yli sataa euroa tai takkiin jopa kolminkertaista summaa. Luulen etten ole ihan yksin tämän ongelman kanssa? Ehkä tähänkin vielä tulee muutos sitten joskus kun lapsille ei enää tarvitse joka vuosi ostaa uutta pieneksi jääneiden tilalle vai oppiikohan sitä koskaan?

Ihanaa että huomenna on jo perjantai, rentoa viikonloppua kaikille!

Rapea omenapaistos

Tähän aikaan vuodesta on enemmän kuin paikallaan puhua erilaisista omenaherkuista, joten tässäpä teille olisi tarjolla sitä perinteisistä resepteistä kaikkein perinteisin – omenapaistos! Itse olen monta vuotta tehnyt paistoksen ihan vaan niin että olen sekoitellut omenaa, kaurahiutaleita, voita, sokeria ja kanelia, mutta tämä syksy on menty uudella kotiliesi.fi reseptillä, josta ystäväni osasi vinkata. Tässä erona on siis se, että mukaan lisätään myös vehnäjauhoja ja näin paistoksesta tulee rapeaa kuin mikä. Ja sisältä herkku jää tietenkin ihanan tahmaisen pehmeäksi – täydellistä!

Omenapaistos

noin 1/2 kg omenaa

100 g voita tai margariinia

1,5 dl fariinisokeria

2 dl kaurahiutaleita

0,75 dl – 1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

Kuori ja pilko omenat, laita omenanpalat vuokaan. Sulata voi ja lisää loput ainekset joukkoon. Ripottele seos omenoiden sekaan ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia. Mitä pidempi paistoaika, sen rapeampi kauraseoksesta tulee.

Tavallisia päiviä

Huomaa että arki on painanut todella päälle, kun blogi on hetkeksi hiljentynyt, ei siksi ettei olisi aikaa vaan enemmänkin siksi etten ole saanut aikaan kuvailla oikeastaan mitään. Vielä onneksi saa iltapäivisinkin otettua hyviä valoisia kuvia, mutta ei tästä ole enää pitkä aika siihen kun aamulla töihin lähtiessä ja illalla töistä tullessa on lähes yhtä pimeää kuin yöllä. Silloin on aloitettava kynttilöiden polttaminen, löydettävä tunnelmaa pineydestä ja ehkä vähitellen lokakuussa voi jo vähän fiilistellä jouluakin (saako sitä sanaa vielä tässä vaiheessa syksyä sanoa ääneen?).

Meillä oli erikoisen kiva viikonloppu, sellainen että ehdimme juhlia ja nähdä ystäviä mutta myös olla rennosti kotona. Ajoimme eilen Porvooseen päiväreissun siskoni grillijuhliin ja yöllä palasimme vielä kotiinkin. Lapset nukkuivat automatkalla jo yöuniaan, mutta Nooalla autossa nukkuminen on aina aavistuksen levotonta ja osa matkasta menee heräillen ja itkien. Taidetaan jatkossa skipata nämä yöajamiset, sillä vauva-aikoina on tullut ihan tarpeeksi istuttua autossa lasten itkiessä..

En tiedä onko kotona mikään oikein edennyt mihinkään suuntaan, mutta tunnelma on vähintäänkin odottavainen. Ensi viikolla Kylätimpurit tulevat tekemään vuosikorjauksiaan ja samalla saimme idean, että ehkä sen jälkeen voisi olla aika järjestää tuparit. Se jos mikä saa loputkin hommat valmistumaan, jos ei muuten niin ehkä tupareita edeltävänä iltana?

Ensi viikolle meillä ei ole onneksi muita kalenterimerkintöjä kuin Minean jumpat kahtena päivänä. Itse asiassa tajusin olevani onnellisessa asemassa siinä mielessä, ettei meidän arki ole oikein koskaan ollut paikasta toiseen juoksemista. Arjen kiire kun tuntuu useimmilla olevan näin syksyisin suurin stressitekijä, eikä ihme jos ajattelee miten paljon jo pelkkä töissä käyminen voi kuluttaa. Maanantain kunniaksi ajattelin leipoa omenapaistosta, kiinnostaisiko teitä saada ohjetta tänne bloginkin puolelle?

1 … 22 23 24 25 26 27 28 … 395