Talvista tunnelmaa

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Ensi viikolle on lupailtu jo pientä pakkasta, joten toive talvesta ei välttämättä olekaan enää niin kaukana. Vuodenajat ei meillä yleensä näy sisustuksessa sen ihmeemmin, tai ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin omassa lapsuuskodissani, jossa vaihdettiin vuodenaikojen mukaan verhot, koristetyynyt ja asetelmat kaappien tasoilla. Talven myötä olen lähinnä lisäillyt kotiin taljoja, vilttejä ja kynttilöitä sekä muuttanut värimaailmaa aavistuksen pehmeämmäksi. Myös jouluvalot asennan useimmiten marraskuun aikana ja isot lyhdyt etupihalla toimivat nekin kivasti yhdessä oveen ripustetun kranssin kanssa.

Olen tänä talvena erityisen viehättynyt maanläheisistä ruskean, beigen ja kitin sävyistä, ja samoilla väreillä ajattelin koristaa tänä vuonna myös joulun. Kävin hakemassa inspiraatiota talviseen kotiin Palokan ABC:n yhteydessä olevasta Finnmarin myymälästä, jonka valikoimista löysin paljon ihania kippoja, koreja, maljakoita, tekstiilejä, astioita ja vaikka mitä muuta kodintavaraa. Palokan myymälä on vielä melko uusi, avattu vasta kesällä, mutta brändi on meille  suomalaisille varmasti tuttu jo monen vuoden takaa. Osalle ihmisistä Finnmari tuo ensimmäisenä mieleen kynttilät, mutta valikoimasta tosiaan löytyy laajasti tuotteita kodin sisistusesineistä pienhuonekaluihin ja joitakin kylpyhuoneen kosmetiikkatuotteitakin. Keski-Suomen alueelta myymälöitä sekä kumppanuusmyymälöitä löytyy Jyväskylän lisäksi esim Viitasaarelta ja Äänekoskelta.

Meidän kodin talveen valitsin Finnmarilta kauniita punottuja koreja eri kooissa ja sävyissä, olohuoneeseen rahin ja valkoisen karvatyynyn sekä valkoisen pelkistetyn maljakon keittiön pöydälle. Myös pöydällä näkyvä posliininen kannu on Finnmarin valikoimaa, sen tosin ostin jo kesällä mehukannuksi ja nyt se palvelee glögin kaatimena. Instagramia seuraavat huomasivatkin ehkä myös suuren jalallisen kukkaruukun, josta haaveilin stoorin puolella pihaistutuksiin ja mieleeni jäi pieni valkoinen kipsipatsaskin, jotka ovat nyt niin kovin muodikkaita koriste-esineinä.

Toinen erityisen suosittu trendi tämän hetken sisustajilla on korit! Niitä näkyy kaikkialla, niin lehtien sivuilla kuin somessakin, ja täytyy myöntää itsenikin hurahtaneen koreilla sisustamiseen. Ne tuovat juuri sopivasti lämpöä ja kerroksellisuutta meidän muuten niin pelkistettyyn ja hillittyyn kotiin, samoin kuin tuo karvatyynykin. Entä mitäs tykkäätte rahista? Meillä oli aikoinaan sisalmattokin, mutta sen jälkeen kun sain sen pilattua ulkona sateessa olen haaveillut jostain kivasta punosistuimesta, jonka paikkaa voisi vaihdella sisälle ja ulos parvekkeelle. Näitä kaksi pienen metallipöydän kaveriksi, paljon viherkasveja ja tunnelmavalot yläpuolelle – täydellisen parvekkeen sisustus!

Samalla reissulla valitsin Finnmarin myymälästä myös joitakin suosikkejani joulukoristeiden puolelta. Viime viikon kiireiden jälkeen olen yrittänyt vähitellen kääntää ajatuksia jouluun, sen suunnitteluun ja tunnelman luomiseen kotona. Piakkoin tiedossa on siis vielä inspiraatiota jouluun, teidän toivepostauksienne innoittamana.

Kiireisen pelastus

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Marraskuu, väsymys ja pimeys on ihan yhtäkkiä saaneet minutkin otteeseensa, vaikka viime kuussa vielä vakuuttelin, että tänä vuonna päästään vähän helpommalla. Aurinko paistoi niin pitkälle syksyyn, että olin ihan varma ettei kaamos ehtisi vaikuttaa ollenkaan, jos lumet tulisi tällä kertaa jo marraskuussa. Siis jos tulisivat.

Aamuisin heräämiset on alkaneet tuntua vaikeilta, ja perinteinen syksyn arkikiire meinaa vyöryä täälläkin päälle. Vielä ei ole ehtinyt tunnelmoida joulua, vaan on ollut pakko priorisoida ja valita, mihin energiansa haluaa käyttää, kun kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tehdä. Yksi parhaista avuista tämän kaiken keskellä on ollut Avalon siivouspalvelut, joka kävi meillä jo toistamiseen hoitamassa viikkosiivouksen. Kotiintulo tuntui ihan yhtä hohdokkaalta kuin ensimmäiselläkin kertaa, ja nyt oman lisänsä toi se, että puhdas ja siisti koti oli ihan oikea pelastus aikataulujen kaaoksen keskellä.

Ensimmäisellä siivouskerralla tehtiin kokonaisvaltainen siivous, jonka jäljet näkyy meidän kodissa edelleen noin puolentoista kuukauden jälkeen. Kylpyhuoneen lasipinnat, keittiö ja eteinen ovat kaikki yhä siistinä, ja yleisen siisteyden ylläpitäminen on ollut huomattavasti helpompaa. Ei ole tarvinnut juurikaan pyyhkiä pölyjä, seinien puhdistamista en ole tehnyt ollenkaan ja eteinenkin on pysynyt siistinä, kun ilmatkin on helpottaneet pölyävän hiekan kantautumista sisälle. NIinpä nyt päädyimme tekemään perinteinen viikkosiivouksen, joka meidän 162m2 kokoisessa kodissa tarkoitti noin kolmen tunnin siivousta. Tähän kuului imurointi, lattioiden pesu, vessojen pesu sekä erikoisuutena myös tv-huoneen sohvan siistiminen.

Avalon siivouspalveluiden ammattivälineistöön kuuluu myös Rainbow vesi-imuria, jolla kerroin viimeksi puhdistettavan meidän olohuoneen maton. Matto sai heti paljon raikkaamman ilmeen ja tuntui melkein kuin pesulassa käyneeltä. NIinpä tällä siivouskerralla imurilla käsiteltiin meidän tv-huoneen sohva, joka on etenkin Nooan jäljiltä jatkuvasti sottaisena. Se myös sattuu olemaan yksi Pablon lempipaikkoja, ja ongelma on se, ettei sohvassa ole irroitettavia päällisiä. Olemme yrittäneet pitää sitä mahdollisimman siistinä pyyhkimällä kostealla liinalla ja välttämällä esim juomien viemistä tv-huoneeseen, mutta elämän jäljet kyllä näkyvät sohvan pinnassa tummentuneina läikkinä. Avalon siivouspalveluiden Lotta käsitteli sohvan kauttaaltaan Rainbow-imurin kuivasuulakkeella, jolla saatiin jo huomattava ero aikaan lähtötilanteeseen. Sohvan pinta on nyt tasaisempi eikä se enää näytä kenenkään ruoka-alustalta. Toisena Avalonin tarjoamana vaihtoehtona olisi tätäkin käsittelyä tehokkaampi tekstiilipesu, mutta toistaiseksi saimme halutun lopputuloksen jo tuolla kuivakäsittelyllä.

Parhaillaan Avalon siivouspalvelut täyttävät kalenteria joulun osalta, joten nyt kannattaa olla yhteydessä, jos aikeissa on helpottaa omaa joulustressiä ulkoistamalla siivoaminen ammattilaiselle. En taida keksiä parempaa joululahjaa itsellenikään kuin kokonaisvaltainen kotisiivous juuri siinä viikkoa tai muutamaa päivää ennen joulua. Joulua rakastavana ihmisenä aion nimittäin keskittyä olennaiseen, glögin juomiseen, perheen yhteisiin peli-iltoihin ja jouluherkkujen leipomiseen.

Pieni ele oikeaan aikaan

Olen pohtinut paljon ystävyyttä, sitä mikä erottaa kaveruuden ystävyydestä ja millaista on yleensäkin hyvä ystävyys. Sosiaalisena ihmisenä kaipaan seuraa ympärilleni, kutsun usein ystäviä kylään ja järjestän paljon juhlia. Nautin kaikenlaisista illanistujaisista, lenkkeileminen seurassa on parasta ja harvoin osaan sanoa ei jos ystäväni ehdottaa jotakin. En myöskään sano ei, jos ystäväni pyytää palvelusta tai apua, vaan ajattelen sen olevan minulle kehu, jos jonkun mielestä olen luottamuksen arvoinen.

Samaan aikaan olen ystävänä suorasanainen, usein jopa liiankin, en välttämättä osaa lukea tilanteita oikein ja voin helposti vaatia läheisiltäni liikaa olettamalla, että kaikki ihmiset kokisivat asiat yhtä suoraviivaisesti kuin minä itse. En osaa kysyä kuulumisia enkä osaa kysyttäessä myöskään niihin vastata, koska avoimena ihmisenä kuvittelen että kyllä ne kuulumiset keskustelun aikana tulee selville ilman kysymistäkin. Tunnistan itsessäni monia heikkouksia ystävänä, mutta silti niitä on kovin vaikea muuttaa, kun on tottunut toimimaan aina jollain tietyllä tavalla, tiedätte varmasti kaikki mistä puhun.

Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanteita, jolloin en koe ystävyyden olevan kovin vastavuoroista, yllättäen viime aikoina näin on tapahtunut useammin kuin koskaan aikaisemmin. Tällöin olen miettinyt, onko kyse siitä ettei toinen ehkä koe samanlaista sosiaalisuuden tarvetta vai enkö ole osannut olla riittävän hyvä ystävä. Viimeksi eilen pyörittelin asiaa mielessäni, aina siihen asti kunnes yksi ystävistäni teki pienen mutta merkittävän eleen, joka sai jälleen kääntämään ajatukset positiiviselle puolelle.

Ystävyyden vastavuoroisuus on siksi merkityksellistä, että sen voimalla ystävyyden eteen jaksaa tehdä kaikkensa. En tarkoita vaihtokauppoja, joissa molempien pitäisi saada yhtä paljon, mutta on tärkeää että kummatkin ovat samalla lailla läsnä ja jakavat yhtä paljon itsestään. Jos toinen kutsuu jatkuvasti luokseen kylään ja ainut mitä saa vastaukseksi on tänään en ehdi, ei ystävyys ehkä ole kovin aitoa. Mielestäni on molempien velvollisuus raivata arkeen aikaa, tehdä joskus myös jotain sellaista joka on toiselle tärkeämpää kuin itselle ja muistaa myös se, ettei ystävyys tule pakottamalla mutta kohteliasta on edes antaa mahdollisuus.

Itse pohdin näitä asioita vain yleisellä tasolla, ilman että taustalla on kuitenkaan mitään suurempia epäonnistumisia ystävyydessä, mutta huomasin väkisinkin alkavani ajattelemaan, onko ihan kaikki ystävyyssuhteeni sellaisia kuin toivoisin niiden olevan. Huomasin olevani yllättävän usein se, joka ehdottaa, kutsuu ja ideoi, mutta ei ehkä aina saa vastakaikua niin kuin toivoisi. Onnea on kuitenkin se, että suurin osa kaverisuhteistani on täysipainoisia ja voimaannuttavia, usein jopa positiivisesti yllättäviä.

Eilen kauppareissulta kotiin tullessani ovellani odotti pino porkkanakakkua, ihana Katriina oli ajatellut tuoda meille leivonnaiset, jotka jäivät kahvihetkestä ylimääräiseksi. Vaikka en koskaan voisi odottaa ystävän tekevän mitään vastaavaa, en voi sanoa etteikö tämä pieni ele olisi juuri silloin lämmittänyt kovasti mieltäni Voisin hyvin ajatella tekeväni jotain vastaavaa ystävilleni, mutta se että joku on päättänyt ilahduttaa niin juuri minua – se on enemmän kuin olisin voinut toivoa.

1 … 14 15 16 17 18 19 20 … 395