Mitä kuuluu teidän pääsiäiseen? Meille tämä on ollut sitä perinteistä suklaan syömistä ja kotona rentoilua, ja sama meno jatkuu vielä seuraavat kolmekin päivää, joten ei ole valittamista. Pääsiäinen sai eilen mitä parhaimman aloituksen, kun aamusta suuntasin lasten kanssa Evelinalle brunssille. Mä leivoin kinder-piirakan, Essi toi täytetyt leivät, Even naapuri vuohenjuustopiirakkaa ja emäntä pisti taas parastaan loihtimalla pöytään ties mitä herkkuja! En tiedä oletteko muuten huomanneet, mutta Evellä on joku käsittämätön taito yhdistellä ruoat kauniiksi ja maistuviksi kokonaisuuksiksi niin että ruoan värit, ulkonäkö ja maku käy täydellisesti yksiin. Multa ei pöydän kattaminen yleensä suju vaikka kuinka yrittäisin, mutta onneksi tiedän kenen puoleen kääntyä 😉

Oltiin sovittu että brunssi hoidetaan täysin nyyttärimeiningillä, mutta Eve ei ollut taas tapansa mukaan malttanut jättää kokkailuja ihan vaan pariin juttuun, eikä sinänsä mikään huono juttu, sillä brunssi oli ehdottomasti paras aikoihin. Mun suosikki oli niinkin yksinkertainen herkku kuin turkkilainen jugurtti yhdistettynä kinuskikastikkeeseen, banaaniin, mansikoihin, mustikoihin ja mysliin. Ei ehkä kovin terveellinen aamupala, mutta pakko saada sama setti uudelleen jo nyt tulevana viikonloppuna! Kokeilulistalle meni myös vuohenjuustopiirakka, täytyy ensin vain pistää reseptitiedustelua Hekulle päin..

Mä ehdottomasti tykkään näistä meidän porukan kokoontumisista lasten kanssa tai ilman, mutta Nooan syntymän jälkeen oon kyllä huomannut, ettei itse pysty olemaan mukana ihan niin kympillä kuin ennen. Nytkin aika meni lähinnä imettäessä, vaippaa vaihtaessa ja Mineaa auttaessa, puolet asioista jotka piti sanoa jäi sanomatta, suurin osa muiden keskusteluista jäi kuulematta ja mistään seesteisestä aamuhetkestä ei muutenkaan ollut kyse. Talossa oli yhteensä 8 lasta, joten jo se riittää saamaan pientä hässäkkää aikaan, vielä kun siihen yhdistää oman säheltämisen kahden kanssa niin voitte varmaan uskoa että parituntinen meni mulla säntäillessä paikasta toiseen, ja ruokakin tuli syötyä melko vauhdilla että ehditiin ajoissa neuvolaan. Toisaalta, oli eilinen sata kertaa rennompaa kuin mun aamupalat yleensä: leipä ilman täytteitä syötynä seisten Nooa sylissä tai pöydän ääressä samalla imettäen.

Meidän porukan piti Eveltä lähteäkin pienellä kiireellä, kun Nooalla oli neuvola ja lääkäri yhdistettynä mun jälkitarkastukseen. Neuvolakuulumiset kirjoittelen huomenna, nyt on pakko käydä nukkumaan että jaksaa taas huomenna keskittyä syömiseen ja löhöilyyn. Ootteko muut huomanneet pyhinä olevanne normaalia väsyneempiä? Mulla ainakin on aina sama juttu, heti kun normaaliarki ja rutiinit katkeaa, tuntuu ettei haukottelulle näy loppua eikä ole toivoakaan saada mitään järkevää aikaan. Hyvä että ulos päästiin tänään, ja Nooan uniaika meni itsekin päikkäreitä nukkuessa, mutta eikös se niin kuulukin ”lomapäivinä” mennä?!