Jos mulla oli joulutunnelma vähän hakusessa, niin eipä ole myöskään näkynyt tässä talossa minkäänlaista stressiäkään! Viime jouluna väsäilin vielä yön pikkutunneillakin paperisia joulukoristeita ja tein kaikenlaisia karkkeja ja suklaita ite. Äitini on tässä viikon mittaan ehtinyt sanoa ehkä kymmeneen kertaan meikäläiselle että älä stressaa, ota rennosti äläkä laita mitään turhia. No worries, stressattu ei ole, kovin rennosti ei lapsiperheessä oteta varmaan ennen lasten kotoamuuttoa ja turhiakaan ei ole väsäilty. Joulun menu on maksalaatikkoa lukuun ottamatta kokonaan itse tehtyä, mutta ruoka on se yksi ja ainut juttu johon haluan jouluna panostaa vaikka mikä olisi. Tässä iässä ja elämänvaiheessa ei enää odota saavansa lahjoja, vaan tärkeintä on yhdessäolo, ja koko homma huipentuu iltapäivän ateriaan, jonka pitää ehdottomasti olla lähestulkoon överimitoissa. Kellä ei olisi tapana syödä liikaa ja silti mässäillä siihen päälle vielä suklaata pitkin päivää?!
Jouluperinteisiin meillä on jo pitkään kuulunut ne perinteiset aamupuurot, haudoilla vierailut ja sukulaisten luona käynnit. Yleensä aamupäivät aloitettiin mun vanhemmilla, syötiin iltapäivästä, käytiin mummolassa ja tultiin takaisin kotiin avaamaan lahjoja. Viime vuonna rikottiin peruskaavaa ja oltiinkin joulu täällä meillä kotona. Alkoi tuntua siltä että perheenä olisi kiva luoda omia perinteitä eikä juosta paikasta toiseen, Minean kanssa kun olisi ollut kiva käydä molemmissa mummoloissa. Onhan siinä oma hommansa kun laittaa kaikki ruoat itse sen sijaan että istuisi porukoitten valmiiseen joulupöytään, mutta lähes parin sadan kilometrin välimatkan takia on päätettävä ollaanko kotona vai sukulaiskierroksella. Viime vuonna saatiin molempien vanhemmat jouluksi meille ja tänä vuonna mun vanhemmat ja veli. Huomattavasti rauhallisempi joulumeininki meillä on tällä systeemillä, mutta toisaalta pääasia meille on kuitenkin Minea ja tytön jouluilo.
Nyt alkaa valmistelut huomista varten olla aika hyvällä mallilla, huomiselle jäi kuusen koristelu ja muutamien ruokien teko. Naapurin setä lupasi pukkikierroksellaan käydä meidänkin ovella heittämässä lahjakassin, sisälle asti tuskin tarvitsee tulla kun Minea jo tänään ilmoitti kovaan ääneen ettei tykkää joulupukista, vain pienistä tontuista. Meikäläinenkin alkaa virittäytyä vähitellen joulutunnelmaan herkuttelemalla ehkä maailman helpointa ja yhtä parhaista jouluherkuista rocky road -suklaata. Vielä huomenna tulen toivottamaan hyvät joulut, koittakaahan joulun jännitykseltä saada nukuttua 😉