Kolmas päivä ja kuume vaan jatkuu. Plus että sen lisäksi kuvioihin on tullut oksennustauti, joten arvaatte varmaan ettei just nyt ole mikään voittajafiilis. En tiedä minkä pöpön oon oikein saanut, mutta sormet ristissä toivotaan ettei tämä vaan tarttuisi noihin meidän pikkumuruihin. Imetys taitaa ainakin jollain tasolla suojata Möhistä? Mun tämän päivän huikeimmat saavutukset on olleet se että jaksoin pestä hiukset ja istua parituntisen autossa, kun Niko kävi hakemassa meidät Lahdesta. Piti jo eilen huristella kotia kohti, mutta mun oloilla ajaminen ei vaan olisi onnistunut mitenkään päin, joten Niko hyppäsi aamulla bussiin ja ajoi koko porukan Lahdesta Jyväskylään.
Ruoka ei ole maistunut muutamaa banaania ja smoothieta lukuunottamatta ollenkaan, ja kaikki muu kuin vesi meinaa samantien nousta ylös. Ei mene siis kovin hyvn nesteytyksenkään suhteen, vaikka oon koittanut juoda elektrolyyttijuomaa kaksin käsin ja vettä sitäkin enemmän. Ensin pelkäsin, voinko kipeänä imettää mutta facebookin imetystukiryhmästä löytyi tietäväistä porukkaa, joka osasi sanoa ettei tautien pitäisi tarttua maidon välityksellä. Nyt pelkään, miten käy imetyksen noin muutenkin, sillä heikon nesteytyksen takia on maitoa varmasti tullut parina päivänä normaalia vähemmän. Välillä olokin oli niin heikko, etten jaksanut hoitaa Möhistä ollenkaan ja äitini antoi kahtena päivänä pariin otteeseen pienen määrän korviketta imetyksen lisänä. Nyt taas kotiympyröissä ollaan palattu korvikkeettomaan aikaan, ja tiheisiin imetyksiin, mutta illan viimeinen tunti oli kyllä sellaista kiukkua, että olin jo tosi vähällä kaivaa pakkasesta lypsettyä maitoa. En kuitenkaan vielä ole valmis luovuttamaan, joten taistellen mennään seuraavat päivät.
Jo Minean kanssa imetys oli hankalaa, tyttö syntyi hyvin uneliaana ennenaikaisena vauvana eikä koskaan oppinut kunnon imuotetta, joka olisi tehokkaasti aktivoinut maidontuotantoa. Sairaalassa neuvottiin olemaan pumppaamatta vaikkei Minea juurikaan syönyt, joten maidon määrä tasaantui jo alkumetreillä aika alhaiseksi. Myöhemmin koitin kyllä lähes itku kurkussa pumpata, kävin imetystukiryhmässä, etsin netistä tietoa ja tein kaikkeni että saisin maidon lisääntymään, mutta mikään ei vaan auttanut. Siksi varmaan kaikki kärjistyikin 6kk iässä niihin vartin tai puolen tunnin välein tapahtuviin yöheräämisiin, ja jo vauvana tissillä oltiin yli puolet vuorokaudesta. Möhiksen kanssa on mennyt siinä suhteessa paremmin että syöttövälit on päivällä kaksikin tuntia, iltaa kohden alkaa tankkaus, mutta alkuyöstä taas palataan kahteen tuntiin kunnes aamuyöllä väli voi olla vain tuntiakin.
Mineasta muistan sen kuinka surullinen olin siitä, ettei meillä koskaan ollut naureskelevaa, iloisesti jokeltelevaa vauvaa niin kuin muilla, vaan jatkuvasti oli joko nälkä tai mahavaivoja. Ne pari kertaa kun Möhikselle ollaan korviketta annettu, on näyttänyt että vauva on pidempään tyytyväisempi kuin pelkällä rintaruokinnalla, jolloin nälkä tuntuu vaivaavan jatkuvasti. Moni varmaan luovuttaisi jo tässä vaiheessa, mutta jotenkin musta tuntuu että imettämisessä monestikin on kyse äidin jaksamisesta. Imetetty vauva syö huomattavasti useammin, ja jos äiti vain jaksaa olla saatavilla suurimman osan vuorokaudesta, kasvaa lapsi rintamaidolla ihan varmasti. Joillain vain taitaa olla huonommin maitoa varastoivat rinnat, jolloin lapsi saa pienempiä määriä kerralla ja tarvitsee vieläkin useampia syöttökertoja. Mitä luulette, onko tässä mitään perää?
Pakko myöntää että välillä käyn taistelua itseni kanssa siitä, että ajatus korvikkeen antamisesta vaikka joka ilta tuntuu yllättävän houkuttelevalta. Tulee jo nyt myös mietittyä, kuinka kauan aion tätä vauvaa imettää – Minean kanssa täysimetystä kesti 5kk ja kiinteiden ohella 8kk asti. Se tuntui ihan sopivalta silloin, ja luulen että aika samoilla mennään Möhiksenkin kanssa, sillä tuntuu että aika kuluu käsittämättömän nopeasti ja ennen kuin huomaankaan, on meidän pikkuvauva konttaava pikakiitäjä. Sitä mä olen aina ihmetellyt, että miten imetys tuntuu kuitenkin niin monelle aiheuttavan päänvaivaa, omantunnontuskia ja hankaluuksia, vaikka sen pitäisi olla yksi luonnollisimmista asioista? Ennen Mineaa kuvittelin kaiken sujuvan kuin itestään, sen kun laittaisi tissin suuhun ja vauva alkaisi imemään. Harmi ettei se kaikilla ihan niin vain mene, vaan ennemminkin kuulee monilta äideiltä niitä taistelutarinoita vauvakuukausilta. Kertokaahan tekin omat tarinanne kommenttiboksiin, ja vinkkejä meidän taisteluun otetaan ilolla vastaan!
Voi ei! Tsemppiä ja toivottavasti pian helpottaa! Tuli mieleen, että oliko sulla mitään muita (flunssaan viittaavia) oireita kuumeen alkaessa? Mulla on nimittäin ollut kummankin vanhemman lapsen kanssa 2 rintatulehdusta just 1-2 kk:n paikkeilla ja ne alkoi juurikin tosi korkealla ja äkkinäisellä kuumeella. Mitään tiehyttukoksia tms. ei tuntunut kuin vasta päiviä myöhemmin (joillain kerroilla ei ollenkaan) ja kuume lähti pois vasta antibiooteilla.
Kolme päivää sai kuumeessa maata ja mäkin aloin jo epäillä rintatulehdusta.. Oksensin kyllä myöa pari kertaa, mutta ajattelin että se olis voinut liittyä kovaan kuumeeseen. Kolmannen päivän jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa joten ehkä se ei sitten kuitenkaan ollut imetykseen liittyvää..
Meidän tyttö on nyt 5 viikkoa ja imetys ei ole oikein onnistunut. 3 viikon neuvolan tarkastuksessa paino oli laskenut, vaikka olin imettänyt ja imettänyt. Tyttö myös huusi koko ajan ja nukkui huonosti. Olin ihan varma, että nyt meillä on sitten koliikkivauva. Neuvolassa ehdotettiin korvikkeen aloittamista rintamaidon ohella ja nyt ovat huudot loppuneet ja neiti kasvaa vauhdilla. Olen niin iloinen, että meillä on nyt tyytyväinen vauva, joka saa tarpeeksi ruokaa ja nukkuu yöllä 4-5 tuntia putkeen. Itselleni korvikkeen antaminen ei koskaan ollut mikään iso asia. Itsekin sillä kasvanut. :)Pääasia, että lapsi saa ruokaa ja on tyytyväinen. Tsemppiä teille ja paranemisia. Kiitos kivasta blogista!
Kiva kun olet löytänyt blogiin ja tykkäät! Tuo teidän tilanne kuulostaa aika samalta kun meillä esikoisen kanssa. Tytöllä kylläkin oli vielä maitoherkkyyskin, joten huusi varmaankin sekä mahaansa, nälkäänsä että pari ekaa kuukautta koliikkia.. Tilanne oli silloin meillä vaan mahdoton, kun tyttö ei huolinut tuttipulloa ollenkaan niin ei voitu kokeilla lisämaitoa. Hienoa että teillä on nykyään iloinen vauva! Tärkeintä on ehdottomasti lapsen tyytyväisyys ja kasvu. Jännityksellä mäkin odotan mitä torstaina neuvolassa sanotaan, mutta tuntuu ainakin että Möhis on kasvanut hurjaa vauhtia.
Hui, eikö ole tärkeintä että lapsi saa tarvittavan määrän ruokaa kuin häntä pidetään nälässä? Kaikilla äideillä ei yksinkertaisesti maito riitä, joten silloin pitää antaa korviketta. Jotenki tuntui pahalta jos lapsi itkee ja et anna hänelle lisämaitoa. Se ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä, päinvastoin. Eikö ole tärkeintä, että lapsi on kylläinen ja saa tarpeeksi ruokaa. Et varmaan halua lastasi nälässä pitää, joten anna hänelle imetyksen jälkeen niin paljon lisämaitoa kun hän on sitä vailla.
T.Kahden äiti
Imetyksen jälkeen vauva voi pullosta ylisyödä helposti. Lisämaito kannattaisi antaa ennen imetystä jos sitä haluaa antaa, tällöin vauva saa kylläisyyden tunteen rinnasta, ja vauva ei niin herkästi ala suosimaan pulloa.
Ja kannattaa myös muistaa, että jos on halua imettää, kannattaa sitä yrittää tukea. Äidinmaito on kuitenkin parasta ravintoa vauvalle.
Nälässä toki ei ketään kannata pitää. Jos vauva imee rinnalla tyytyväisenä, ei maito kuitenkaan rinnasta lopu (rinnat ei siis koskaan ole tyhjät). Sairastaessa heruminen saattaa olla hitaampaa.
Toi olikin mulle uus juttu että ensin kannattaa antaa pullosta! Mutta loogiselta kyllä kuulostaa ja varmaan ihan totta. Täytyypä kokeilla ens kerralla niin päin. Kiitti vinkistä :)!
Tottakai kylläinen lapsi on se tärkein asia! Meillä vauva on vaan kasvanut hurjalla vauhdilla, joten epäilen ettei kyse voi silloin olla nälästä. Ennemminkin ajattelen että meilläkin vauva kyllä saa tarpeeksi maitoa, jos vain ite jaksan olla imettämässä tiheään tahtiin. Niillä joilla maitoa tulee paljon, riittää imetys kolmenkin tunnin välein, mutta mulle täysimetys tarkoittaa väkisinkin 1-2h syöttövälejä..
Itsekkin tässä ensimmäisen lapsen ( 7 kk )äitinä olen joutunut perehtymään imetysasioihin oikeen urakalla ja tullut siihen lopputulokseen, että kunhan vauva saa läheisyyttä ja rakkautta yllinkyllin, niin ei ole niin väliä, että onko maito korviketta siinä tapauksessa, jos imetys on hankalaa. Tärkeämpää on, että äitikin voi hyvin ja jaksaa antaa sitä läheisyyttä. Täällä täysimetetty hyvin kasvava ja tyytyväinen ja iloinen vauva, joka tissimaidollakin on jaksanut nukkua välillä jopa 6..8 tuntia öisin alusta asti, että aina ei mene niin, että tissivauvat syö tiheästi ja pullovauvat nukkuu hyvin. Mutta meillä sitten muodostunut vastakkainen ongelma, eli ei huoli korviketta mitenkään päin, monenmoiset kommervenkit on kokeiltu..
Voi nauti noista yöunista :)! Ei se jaksaminen onneks itelläkään vielä kovilla ole, mutta tuntuu että noin hyvin nukkuvat imetetyt lapset on harvinaisuus. Tai esikoisen kanssa meillä ongelmaksi varmaan tuli se, että oli niin tottunut nukahtamaan tissille eikä muuten sitten suostunutkaan nukkumaan. Tsemppiä teille taisteluihin, kohtahan jo siirrytte maistelemaan normimaitoa niin eiköhän se siitä!
Taisit taas sohaista ampiaispesän kun avaudut imetyksestä. Jostain syystä äiti- ihmiset tuntuvat jakautuvan tiukasti kahteen ryhmään. Imettäjiin ja niihin toisiin. Miksi ihmeessä et antaisi vauvalle korviketta jos hän pysyy tyytyväisenä ja masu täynnä… Ja onhan Sillä omalla jaksamisellakin väliä. Älä siis yhtään tunne huonoa omaatuntoa lisämaidosta. Jos lapsi kasvaa imettämällä niin fine, mutta jos elo on hankalaa niin miksi ei korvikkeella helpottaisi sitä!! Mulla on tässä jaloissa kaksi korvikkeella kasvatettua lasta. Ja huipputyyppejä niistä on tullut!!
Ja hei, rutkasti tsemppiä sulle!!
Kiitos! Ja ihan totta, omaakin jaksamista saa ja pitää ajatella. Tuskin lapset tulee multa myöhemmin kyselemään, että mikset äiti imettänyt mua kauempaa 🙂 Kyllä sillä korvikkeellakin hyvin pärjää!
Hankaluudet imettäessä saattaa olla hetkittäisiä, ja näitä vaiheita tulee ja menee, jos on halua imettää, kannattaa sitä imetystä tukea. Jos jonkun vaiheen aikana turvautuukin pulloon/korvikkeeseen, voi se kostautua ja vauva alkaa suosia pulloa, ja se voi jälkikäteen alkaa harmittaa. Äidinmaito on kuitenkin parasta ravintoa vauvalle, vaikka lapsista korvikkeellakin kasvaa terveitä ja hyvinvoivia 🙂
Asia on erikseen, jos jaksaminen on tosiaan tiukilla, toki itsestään pitää pitää huolta myös.
Onneksi vielä jaksaminen ei ole ollut tiukilla, mutta lähinnä mietityttää se, säästyttäisikö mahavaivoilta jos vauva olisi pullolapsi. Ennemmin kuitenkin valitsen tyytyväisen lapsen kuin itkuisen ja kipuilevan vain sillä verukkeella että haluan imettää. Nyt meillä on tasaantunut imetys onneksi niin että maitoa tulee sopivasti, kunhan rintaraivarit ja itkuisuus vielä saataisi pois..
Imetys herättää ihmisissä erilaisia ajatuksia, varmasti sen pohjalta, miten jokaisella itsellä on imetys sujunut. Stressaaminen vaikkapa juuri siitä imetyksestä ja maidon riittämisestä, voivat olla omalta osaltaan vähentämässä maidon tuloa. Voi olla että ympäristö luo paineita imetyksen onnistumisesta ja sen vuoksi siitä tulee monelle niin vaikea asia. Jos tuntuu, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa, et ole huono äiti, vaikka annat lisämaitoa! Aina ei voimat ja aika riitä koko ajan imettämään pientä. Tsemppiä ja ihanaa vauvaelämää teille!
Kiitos Erika! Mulla kyllä tuntuu maito riittävän, kunhan jaksaa imettää ihan koko ajan. Nyt maidontulo on alkanut onneksi tasaantua niin ettei määrän suhteen tarvitse taistella. Uutena juttuna on vaan tullut rintaraivarit ja mahavaivat, jotka varmaan johtuu jostain mitä oon ite syönyt. Ei tunnu olevan imetys koskaan helppoa!
Maitosi ei varmasti lopu jos imetät säännöllisesti! Se ei mene niin että toisilla tulee enemmän ja toisilla vähemmän. Sinun maitosi on parasta sinun lapsellesi. Tärkeintä on oma luottamus siihen että rintasi on tarkoitettu lastasi varten ja sinä pystyt ruokkimaan lapsesi! Tsemppiä imetykseen! Nimim. itsekin imettävä äiti, jonka vauva syntyi pienipainoisena ja sai korviketta ensimmäiset elinpäivänsä, mutta kotona oltiin jo täysimetyksellä. Tärkeintä on ollut oma luottamukseni imetykseen tai se olisi loppunut lyhyeen!
Tää on taas niin mustavalkoista ajattelua ja tietämättömyyttä että alkaa taas ärsyttää! Se ei todellakaan mene niin, että kaikilla maitoa tulisi ja luottamuksella on aika vähän tekemistä sen kanssa, jos rinnat ei vaan tuota maitoa tarpeeksi! Itse olen kaksi lasta yrittänyt imettää ja toisen kohdalla lääkäri tutki rintani ja totesi, että maitorauhasia on liian vähän, jotta maitoa riittäisi täysimetykseen. Esikoista ”pidin nälässä” ekat pari viikkoa, jonka jälkeen neuvola kehotti antamaan lisämaitoa, sillä painoa ei ollut noussut tarpeeksi. Sen jälkeen tuli meillekin paljon tyytyväisempi ja paremmin nukkuva vauva. Toisen kanssa en stressannutkaan enää niin paljoa, vaan annoin rintaa niin paljon kuin vauva huoli ja loppunälkä tyydytettiin korvikkeella. Kuukauden iässä ei tissi enää kelvannutkaan, joten korvikkeella on täälläkin kasvanut kaksi tervettä, ihanaa lasta.
Mutta pointtini siis on, että teet itse kuten parhaaksi koet äläkä ota stressiä imettämisestä tai imettämättömyydestä 🙂
Ilman muuta on ihmisiä, joilla jokin rakenteellinen tai terveydellinen syy voi aiheuttaa maidon riittämättömyyden! Normaalitilanteessa kuitenkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki; mitä enemmän vauva saa olla rinnalla, sen enemmän tulee myös maitoa.
Maidon vähenemiseen tai herumisvaikeuksiin voi vaikuttaa myös väsymys, stressi, liikunnan puute, niska-hartiaseudun jumit jne. Eli ei se ihan mustavalkoista olekaan.
Hyvä mittari maidon riittävyyteen onkin se, että vauva pissaa, kakkaa ja kasvaa. Silloin voi luottaa, et maitoa tulee tarpeeksi!
Mulla ongelmat ehkä enemmänkin liittyy siihen ettei maitoa tule kerralla välttämättä niin paljoa että vauva olisi sitä tuntia kauempaa tyytyväinen. Maito siis kyllä riittää kunhan jaksaa imettää tosi tiheästi.
Se tässä imetyksessä onkin varmaan se stressaavin asia, ettei koskaan tiedä mitä vauva itkee. Onko se nälkää, mahakipuja vai mitä. Korvikkeen kanssa tietää ainakin ettei aiheuta omilla syömisillään toiselle turhia kipuja. Ja toi olikin mulle ihan uutta, että maitorauhasiakin voi olla liian vähän!
Pakko sanoa tähän, että kyllä sitä maitoa eri ihmisillä tulee eri tavalla ja eri määriä. Itselläni kaksi lasta ja on tdettu, että maitorauhasia on normaalia huomattavasti vähemmän. En siten pysty täysimettämään mitenkään lapsiani vaikka pitäisin rinnalla 24/7 , mitä en kyllä tekisi muurenkaan:)
Tää oli mulle tosiaan ihan uutta tietoa! Mutta onneksi nykyään on laadukkaat korvikkeet, joilla lapsi kasvaa aivan yhtä hyvin kuin rintamaidollakin.
Luottamusta siihen hommaan tosiaan tarvitaan silloin kun vauva vaan itkee ja osoittaa nälän merkkejä vaikka mitä tekisi! Välillä tekisi mieli luovuttaa, mutta vielä oon jaksanut imettää. Katsotaan miten meidän nyt käy kun on alkanut rintaraivarit ja kauheat mahavaivat..
Meillä oli tilanne myös kuopuksen kohdalla se, että yöllä tissiä piti saada suuhun ja lohduksi jopa vartin välein. Yöherätykset laskettiin siis kymmenissä jopa ja pullosta ei suostunut lapsi syömään. Unikouluja toki yritettiin. Pakko oli lopettaa 10 kk iässä ja nyt kun ajattelen muutamaa kuukautta taaksepäin, niin olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin. Oma jaksaminen on ollut niin huonoa viimeisen vuoden, että ihmettelen, että elossa ollaan. Jos imetyksen lopettamalla, oltaisi voitu paremmin, niin se olisi kannattanut. Toisaalla jotkut imetetyt vauvatkin saattavat nukkua täysiä öitä ja syödä päivisin 3-4 h välein. Ymmärrän kyllä, että niissä tapauksissa imetys ei ole mikään ongelma.
Minulla on ainakin molemmilla lapsilla olleet todella lyhyet imetysvälit, ei koskaan melkein tuntia pitempää. Esikoista imetin 8 kk ja tätä kuopusta 10 kk. Eli ehkä jotain perää on siinä, että rinnat eri tavoin varastoivat maitoa. Maidon laadusta kun ainakin sanotaan, että niissä ei kauheasti olisi eroja ihmisten välillä.
Sä olet jaksanut todella pitkään imettää molempien kohdalla vaikka syöttövälit on olleet noin lyhyitä! Mä ainakin nyt ajattelen etten tän toisen kanssa jaksaisi samaa kun Minean mutta eihän sitä koskaan tiedä, aika kun menee lähes huomaamatta. Pakko siinä varastoinnin yksilöllisyydessä kuitenkin jotain perää on oltava, sillä tuskin kaikki saman perheen lapset nyt vaan sattuisi olemaan nälkäisempää laatua..
Olen samaa mieltä kuin Jasmina yllä. Maito ei imemällä lopu ja itkuun voi olla sata muutakin syytä kuin nälkä.
Sen verran paljon olen Imetyksen tuki Ry:n kautta ottanut imetyksestä selvää, että äidinmaito on helpommin sulavaa kuin korvike, ja sen vuoksi korvike pitää vauvan pidempään kylläisenä (sulaa siis huonommin, eli pidempään). Tärkeintä lapselle on tietty äidin oma maito, mutta loppukädessä se on aina sun oma päätös, miten ruokinnan hoidat. Myös osittaisimetys on arvokasta! Kunhan vain pulloon tarttuu tarpeellisen tiedon kanssa,ja jos toivoo imetyksen jatkuvan mahd. pitkään, kannattaa pullon antoa hharkita, koska vauva voi alkaa suosia pulloa ja maidon määrä rinnasta voi pulloruokinnan seurauksena vähentyä.
Meillä poika on ens viikolla 4kk ja jos en itse olis ottanut imetyksen haasteista selvää, oltas varmaan jo korvikkeella. Mulle itselle imetyksen onnistuminen on ollut kuitenkin omankin jaksamisen varjolla tärkeintä. Jatkuvasti tuntuu, että on joku vaihe tässä imetyksessä päällä, mutta silti koen tän paljon helpompana (ja halvempana 😀 ), kuin pulloralli. Lisäksi tässä on enää pari kuukautta 6kk täysimetystavoitteeseen jäljellä. Aika on niin lyhyt, että hyvin jaksaa. 🙂 Nyt isompana yölläkin syödään kuitenkin enää 1-3 kertaa yössä.
Muttaa mun pointti oli siis se, että ihan sama, miten vauvan ruokkii, jos se valinta vain tehdään riittävän tiedon valossa! Maito ei lopu imemällä ja useimmiten imetys onnistuu kun siihen saa apua, tietoa ja luottamusta, mutta mikäli ei halua imettää, se on äidin päätös.
Tottahan se on että edullisempaa ja helpompaa imetys on siinä mielessä ettei tarvitse kaupasta raahata pullotolkulla korviketta. Juurikin kuitenkin noi vauvan itkut on se syy, miksi oon alkanut harkita pulloruokintaa, kun tuntuu että kaikki vaikuttaa vauvan mahaan imettäessä. Pitäisi kerralla karsia melkein kaikki omasta ruokavaliosta, jos haluaa alkaa selvittää mikä ruoka-aine aiheuttaa ärsytystä, kun taas pulloruokituilla tätä ongelmaa ei ole. Toistaiseksi ainakin meilläkin mennään vielä täysimetyksellä, mutta saa nähdä mihin tää vielä päättyy.
Mä kehottaisin luottamaan omiin vaistoihisi, tuokaan tuskin parantaa tilannetta yhtään että mietit ja vatvot maidon riittävyyttä ja muuta. Se että jos vauva saa korviketta ei tee susta yhtään huonompaa äitiä kuin imettävä on. Mulla oli esikoisen kanssa nuo imetystouhut yhtä tuskaa, maitoa tuli huonosti, ja esikko viihtyi tuntitolkulla rinnalla, olin hajoamispisteessä. Toisen kanssa päätin kuitenkin kokeilla imetystä ja kappas vaan se sujui kuin tanssi, häntä täysimetin 7 kuiseksi kun sattui lomamatkakin tuohon saumaan ja lapsi kasvoi kohisten…mulla on siis korvike ja imetetty lapsi ja ihan samanlaisia ja samat taudit sairastaneita on ja yhtä lailla rakkautta saaneita
Mäkään en näe siinä mitään eroa läheisyyden kannalta onko lapsi imetetty vai pulloruokittu. Toinen ehkä roikkuu enemmän tissillä, mutta toiselle sitten taas jaksaa antaa huomiota enemmän kun ei mene kaikki aika imettäessä. Fyysisesti mä kyllä jaksan imetystä, mutta henkisesti stressaa kun et yhtään tiedä mitä vauva milloinkin huutaa ja onko syy jossain mitä oot ite syönyt..
Tsemppiä teille, kunhan mahatauti helpottaa ja pääset toipumaan heruminen helpottaa varmasti myös.
Kannattaa tosiaan muistaa että äidinmaito on korviketta sulavampaa, joten on ihan selvää, että korvikkeella vauvat nukkuvat pidempiä unia. Ja vauvat myös helposti ylisyövät pullosta, joten se minkäverran imetyksen jälkeen menee ei välttämättä kerro sitä, että maito ei olisi riittänyt.
On kurjaa, että jos on halua imettää, sitä ei tueta. Nytkin on paljon kommentteja korvikkeen puolesta. Korvike ei kuitenkaan ole vauvalle niin hyvä vaihtoehto, ja jo yksi kerta korviketta muuttaa vauvan bakteerikantaa suolistossa. Korvikkeelle on paikkansa, eikä imetys tee kenestäkään parempaa äitiä.
Maidontulo tuntuu onneksi nyt tasaantuneen hyvin, ja poikakin kasvaa niin huimaa vauhtia että rintamaito riittää ihan varmasti, jos vaan jaksaa imettää tiheästi. Enpä tiennytkään, että korvike muuttaa jo kerrasta suoliston bakteeristoa?! Tästä pitää lukea lisää!
Meillä täällä n.4kk poika kasvanut alusta asti pääasiassa pullolla. 2kk yritin imettää, mutta sitten loppui kärsivällisyys äidillä ja pojalla. Välillä oli päiviä etten antanut pullosta ja poika oli kiukkunen ja nukkui huonosti. Illalla sitten lopulta annoin ja selvästi rauhottui. Aluksi maitoa ei meinannut olla tarpeeksi ja ajattelin että poika ei siksi viihdy rinnalla mutta lopulta maitoa kyllä oli riittäväti eikä siltikään imetyksestä tullu mitään. Poika vain raivosi aina rinnalla,eikä se ollut mikään vaihe joka olisi mennyt ohi vaan se oli alusta asti samanlaista eikä muuttunut miksikään vaikka kuinka sinnikkäästi yritin jatkaa. Siksi ajattelenkin että ne äidit jotka sanovat että kunhan vain äiti itse luottaa siihen että imetys onnistuu, niin onkohan heillä ollut yhtä haastavaa tapausta hoidettavana kuin tämä meidän.. 🙂 Eli poika on kasvanut pullolla ja ajattelen että pääasia että saa ruokaa tarpeeksi ja on tyytyväinen. Ei varmaan ollut lapsellekaan miellyttävä kokemus kun jokainen ruokailukerta päättyi raivoon. Enkä silloin voinut edes tietää että tuliko maha täyteen.. Nytpähän tiedän 🙂 Ja vaikka onkin syönyt pullosta,niin silti aika usein,n.2h välein pienempänä kohtuu isoja annoksia. Eikä ole kyllä yhtään lihava vaan ihana 😉
Olisiko kiukut johtuneet sitten siitä että sai pulloa ja tissiä ja lapsi tajusi että pullo täyttääkn mahan helpommin? Meillä on nimittäin nyt ollut yli viikon ajan rintaraivareita melkein koko ajan, kun ennen niiden alkamista sai silloin parina päivänä pullosta. Monena päivänä mietin kyllä itekin että pitäisi kokeilla taas antaa sitä korviketta, niin näkisi miten se vaikuttaa, mutta lopulta kuitenkin se jää antamatta kun tulee syyllisyys siitä etten sitten imettäisi. Ei ole liian helpoksi tehty tätä meidän äitien elämää 🙂
Minä ainakin tsemppaan imettämään! Ekat kuukaudet ovat vaikeita, mutta ihan varmasti taistelu kannattaa ja jossain vaiheessa helpottaa. Mekin taisteltiin esikoisen kanssa rintaraivareiden, lakkojen ja puremisten kanssa, mutta kaikesta selvisi. Pullo on siitä salakavala, että sen käyttöön ottaminen saattaa joillain johtaa rinnan vieroksumiseen kokonaan.
Maito voi tuntua olevan tiukassa taudin jäljiltä, mutta muista itse syödä ja juoda paljon, niin kyllä se maitokin varmasti riittää. Imetyshän kuluttaa sen n. 500 kaloria vuorokaudessa, eli pitää muistaa syödä myös vauvan edestä! 🙂 Nyt vain mahdollisimman paljon rentoutusta äidille ja vauvalle, vaikka suklaalevy toiseen kainaloon ja peiton alle pesimään. Tsemppiä kovasti, ihan varmasti kannattaa taistella imetyksen puolesta.
Kiitos Suski! Nyt tilanne on onneksi tasoittunut ja maitoa tuntuu tulevan ihan riittävästi taas. Uutena juttuna on vaan tullut rintaraivarit, joka ei ole kyllä kiva juttu sekää, mutta jospa nekin menisi jo pian ohi, kun on jatkuneet jo yli viikon..
Mulla imetys oli täysi tuska ja yritin kaikkeni, silti en saanut sitä toimimaan. Lapsella oli ensin liian kapea imuote, sitä en vaan saanut korjattua, edes sairaalassa sairaanhoitaja ei pystynyt auttamaan,vaikkaluin kaiken netistä ja imetysfoorumeilta, pyysin apua neuvolasta,meillä kävi imetystukiäiti ja yksityinen imetysneuvoja. Nännit ol verillä ja haavoilla. Sitten iski rintatulehdus, johon sain antibiootit. Pidin taukoaimetyksestä, pumppasin ja annoin pullosta kunnes haavat parani. Kun lapsen suu kasvoi, myös imuote paranimutta imetys sattui edelleen. Neuvolakaan ei keksinyt, miksi. Sitten netin avulla selvis, että lapsen suussa on sammas. Tämä oli viimeinen niitti, en jaksnut enää taistella. Lopetin imetyksen ja pumppasin maitoa ja annoin sitä pullosta+korviketta. Näin mentiin kunnes lapsi oli n. 3kk. ja sitten tietysti maito loppui, se olikin odotettavissa.
Tämä oli mulle tosi kovapaikka, koska olisin niin halunnut imettää.
Jos olet huolissasi maidon riittävyydestä, mitä jos hommaisit/ vuokraisit vaa ´an? Siitä näkee heti, paljonko lapsi on syönyt? Mun vauvalle tehtiin syöttöpunnitus kerran neuvolassaja minusta se oli valaisevaa ja helpottavaa.
Ei ole helppo ollut sunkaan imetysaika! Mutta tässä kyllä näkee sen kuinka me äidit ollaan usein valmiita yrittämään kaikkemme imetyksen eteen, vaikka ei siitä ehkä pitäisi tehdä niin elämää suurempaa asiaa. Mitä sitä ei lapsensa eteen kuitenkaan tekisi, jos ajattelee jonkun olevan vauvalle hyväksi.
Itse haluaisin rohkaista sinua korvikkeen antamiseen oman jaksamisesi vuoksi. On tärkeätä, että äiti jaksaa ja voi hyvin. Ei imetys ole lapsen hoidon itsetarkoitus. Mielestäni Suomessa liiaksi kritisoidaan korvikkeen antamista ja pelotellaan imetyksen vaikeutumisella.
Itse annoin lapselleni korviketta kerran päivässä, aina illalla siten, että ensin imetin, sitten annoin pullosta korviketta ja vielä imetin. Muutoin imetin ja erityisesti iltaisin pidimme imetysmaratoneja. Ei kerran päivässä pullon ja korvikkeen antaminen imetystä häiritse. Ei ainakaan meillä vaan lapsi lopetti itse rinnalla olon 10 kuukautisena, kun uteliaisuus kaikkeen muuhun voitti.
Kuuntele itseäsi äläkä imetysfanaatikkoja. Niitä riittää. Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä ja kommentista Sanna! Kiinnostaisi kuulla miten teillä vaikutti tuo pullon ja lisämaidon antaminen iltaisin? Auttoiko nukkumaan ekan pätkän paremmin? Se olisi nimittäin loistava ratkaisu meillekin, jos se sattuisi toimimaan!
Jaksamisestahan se on usein kiinni, eikä äidin pitäisi ajaa itseään äärirajoille väsymyksen suhteen. Maito tuskin loppuu jos pari päivää vähemmän imetätkin, ja jos sitä pumpattuakin maitoa löytyy niin anna ihmeessä sitä, jos et jaksa imettää.
Juuri näin!
Annoin vauvalle pahimpina koliikkipäivinä koliikkipullosta lisämaitoa jopa 3krt/vrk kun oman väsymyksen vuoksi oma maito ei riittänyt. Nyt mennään taas pelkällä tissillä tai ekat soselusikalliset maisteltu. Sanoisin siis, että saat kyllä maitomäärää lisättyä myöhemminkin imettämällä, ei itseään kannata puhki ajaa kun et ole kunnossa. Tärkeintä varmaan antaa se lisämaito vauvalle tissiä muistuttavasta pullosta / mistä ei tule maito ilman kunnon imua ulos ettei pääse helpon maidon makuun 🙂 Tsemppiä!
Juuri näin me tehtiinkin ja vauva sai korviketta muutaman kerran mun ollessa kipeä. Nyt maidontulo on onneksi tasaantunut ja sitä tuntuu tulevan juuri sopivasti tämän hetken tarpeisiin.
Halusin vaan tulla sanomaan, että tosi hienoa, että haluat ja uskallat kirjoittaa taas tällaisestakin aiheesta 🙂 Imetys, kun tuntuu olevan aiheena oikea tabu. Ihania syöttöhetkiä teille, tuli se maito sitten rinnasta tai pullosta <3
Kiitos Saaruska! Tuntuu että blogin aiheet vaeltaa nyt vähän siellä sun täällä, mitä milloinkin päässä liikkuu 🙂