Olen tainnut aina olla luonteeltani vähän joko-tai-tyyppiä. Jos aloitan kirjan tai tv-sarjan, koukutun niin että se pitäisi kahlata kertaheitolla läpi. Joko syön kolme kakkupalaa tai en ollenkaan, ja ihan vasta viime aikoina olen opetellut nauttimaan rauhallisemmista juoksulenkeistä. Kun saan jonkin idean, alan toteuttamaan sitä heti, ja töiden jälkeen voin olla tekemättä yhtään mitään koko päivänä tai sitten saada aikaan tuhottoman paljon. Joko lähden kaveriporukalla yökerhoon ja tanssin aamuun asti tai jään kotiin ja skippaan istuskelun pikkupubissa. Monessa asiassa pyrin ennen täydellisyyteen ja kaikki sen alle oli ”perussettiä” eli ei mainitsemisen arvoista. Vaikka moni asia pätee edelleenkin, niin onneksi olen osannut hellittää oman vaatimustasoni suhteen – tai oikeastaan, sitä tuskin enää on olemassakaan.
Vuosi sitten kesällä päätin pitää reilu kuukauden mittaisen sokerittoman ajanjakson, jolloin jätin pois kaiken sokerin ja suurimmaksi osaksi hedelmätkin. Ajattelin testata itseäni, pystyisinkö olemaan ilman herkkuja ja vaikuttaisiko se olooni jollain tavalla. Olin myös aika tyytymätön painooni, koska se ei ole enää vähään aikaan ollut sitä, mitä edelliset 10 vuotta (raskauksia lukuunottamatta). Jälleen huomaan olevani samassa tilanteessa eli jotain olisi tehtävä, mutta suoraan sanottuna en tunnu löytävän minkäänlaista motivaatiota herkkujen vähentämiseen tai poisjättämiseen. En ole lihava, oloni on aina ollut hyvä, ihoni puhdas ja vatsan toiminta normaali, joten mikä ihme on se taikaisku, joka saa kaltaiseni herkuttelijan vähentämään sokerin määrää? Ainut, miksi edes harkitsen asiaa on se, että tiedän sokerin ja rasvan olevan huonoksi siitäkin huolimatta, ettei niiden vaikutukset ehkä näkyisi ihan normaalissa mittakaavassa ulospäin.
Toistaiseksi olen löytänyt herkuttelulle tasapainon juoksemisesta. Vielä kertaakaan (!) en ole lähtenyt lenkille vastentahtoisesti, ja naapuriporukalla pidempikin matka menee huomaamatta. Pahin takaisku kesän aikana minulle henkisesti onkin ollut ongelmat sääreni kanssa, sillä muutaman kuukauden ajan lenkkeilin hammasta purren kunnes tajusin vähentää nykyiseen kerran, kaksi viikossa. Kuitenkin kuten sanoin, kaltaiselleni joko-tai-ihmiselle jalkakivut ja niiden tuoma pakollinen liikunnan vähentäminen on tehnyt niin vaikeaa, että välillä olen lenkkeillyt kaikesta välittämättä ja jälkikäteen syönyt särkylääkettä. Viime kädessä alkoi toinenkin jalkani oirehtia, kun askelsin varoen kipeää säärtäni, ja siinä vaiheessa oli pakko antaa periksi.
Luulen, että minulla täytyy olla joku projekti kuitenkin koko ajan työn alla, ja nyt kun illat ei kulu juostessa, olen alkanut jälleen harkita sokerilakkoa tai ehkä herkkumäärän järkeistämistä. Se mitä tarvitsisin, on neuvoja siinä, millaisilla paremmilla ”herkuilla” korvata sokeri, niin että rasvan ja sitä myötä myös kaloreiden määrä vähenee. En näe järkeä sokerikakkujen korvaamisessa raakaherkuilla, ja voin myös sanoa, ettei viinirypäle tai banaani ole minulle jotain sellaista, jota osaisin syödä kahvipullan sijasta. Onko teillä heittää hyviä vinkkejä? Ihan vain siltä varalta, jos satun jostain ensin löytämään sen kadonneen motivaationi.
Omalla kohdallani helpotus taisi löytyä kahvin. Vähentämisestä. Närästyksen vuoksi juon vain aamukahvin ja tämän myötä myös ”kahviherkut” jäänyt syömättä. Kahvin suhteen panostan nykyään määrän suhteen laatuun, luomukahvia uuttamalla. Karkki on oma heikkouteni ja tämän yritän rajata karkkipäivään jolloin on lupa napostella. Toivottavasti saat jalkasi kuntoon, että pääset juoksemaan. Ainakin omalla kohadalla juokseminen (liikkuminen) on parasta herkkua koko kropalle.
Mä itse asiassa juon kahvia vain kupillisen päivässä! Enkä teetäkään siihen juuri koskaan lisäksi. Mutta tästä muistinkin hyvän systeemin, joka joskus oli mulla käytössä: saan herkutella vain kerran päivässä. Kiitos siis vinkistä ja muistutuksesta! Alan heti tänään kokeilla tätä, tuleepahan ainakin mietittyä, milloin haluaa tilaisuuden käyttää eikä herkuttele koko ajan.
Mulla motivoi hampaat! Yleensä syömisen jälkeen tekee herkkuja mieli, mutta kun otan heti lasten pastillin tai Purkan, en hyvällä omalla tunnolla pysty enää sen jälkeen laittamaan mitään muuta suuhuni. Hankalia hetkiä on myös ne jos harvinaisesti jään yksin sisälle tai olen yksin kotona niin silloin on olo, että on ’lupa’ vähän rentoutua sohvalla herkkujen kanssa.
Mari
Loistava vinkki! Hampaat on mullekin tärkeet enkä heti purkan jälkeen kyllä osaisi laittaa pullaa suuhun. Täytyy testata 😀
Paleo -ruokavalio vähentää todella tehokkaasti makeannälkää. Itse nyt 3kk noudattanut
Hmm täytyypä tutustua.. Tuntuu tosin että kahden eri ruoan tekeminen arjessa on mahdottomuus. Ruoan pitää siis olla myös lapsille sopivaa. 🙂
Googlaapa Uuden elämän alku -valmennus. Kolme viikkoa, kolme treeniä joka viikolle ja lisäksi mahtavat välipäivävinkit mm hyvään uneen, stressinpoistoon ja herkkuhimon selättämiseen. Pidin ite aiemmin vähän huuhaana, mutta kavereilla oli niin hyviä kokemuksia (etenki tuosta herkkuhimosta ja tunnesyömisestä), että lopulta päätin iteki kokeilla. Nyt kaks viikkoa takana ja oikeesti toimii!
Okei, täytyypä ehdottomasti googlata! Treenejä vois ajatella ainakin sitten kun jalka on kunnossa ja kestää jotain jumppaamista. En tosin tiedä, tuleeko se tapahtumaan koskaan kun en malta oikein pitää lenkkitaukoa 🙂
Itse kärsin myös jalkavaivoista ja vuoden olen niitä parannellut. Kyllä otti päähän kun kerrankin pääsi hyvään vauhtiin ja sitten oli pakko lopettaa. Nyt teetettyjen pohjallisten kanssa pikkuhiljaa yritän taas päästä vauhtiin.
Kahvihetki on minullakin se pahin hetki makenhimolle ja itse usein ”herkuttelen” cashewpähkinöillä.
Tsemppiä myös siis sinne jalan kanssa! On kieltämättä ollut itsellekin äärettömän turhauttavaa, ettei pysty itse vaikuttamaan siihen, kuinka paljon voi liikkua. Täälläkin on uudet kengät hankintalistalla, jospa nekin toisi jotain apua tilanteeseen..
Moi! Mulla motivoi, kun toivoin sokerin vähentämisen auttavan muutamaan vaivaan ja bonuksena oli kiva että verensokeri pysyy tasaisempana. Jos alun pinnistelee, niin yllättävän nopsaan myös tottuu vähäsokerisempaan. Minäkin herkuttelen kyllä välillä, mut vaan erikoistilanteissa kuten juhlissa, ja arjen herkut on ”terveellisiä”. Mut tosiaan niitä vinkkejä.. Mulla on auttanut se, että sallin itselleni vaik jotain vähän kalliimpaakin ruokaa jos se vaan on terveellisempää kun sokerijutut. Esim. panostan parempaan suolaiseen ruokaan tai vaikka ihaniin salaatteihin, niin että sitäkin pitää jo herkkuna. Ostan myös välillä poppareita ja sipsejä herkuksi, vaik niissä on rasvaa, niin ei tuu sitä sokerikoukkua. Jos kaipaa makeeta, niin kuivattuja hedelmiä esimerkiksi. Mutta en kyl viitsi kauheesti leipoa, kun tulis sit syötyä niitä reilummin. Ja jos repsahtaa, niin sit vaan nauttii hyvällä omallatunnolla ja skarppaa taas huomenna 🙂 sekin on tosiaan jo hyvä alku, että rajottaa herkunsyönnin yhteen kertaan päivässä, vaikka yks pulla tai pari palaa suklaata.
Toi muuten toimii mullakin, että herkkuja tekee vähemmän mieli kun panostaa parempaan suolaiseen ruokaan! Ja enemmänhän ne herkut on vaan tapa kuin todellinen tarve.
Kiitos vinkeistä!
Usein herkkuihimo johtuu yksinkertaisesti siitä ettei syö riittävästi oikeaa ruokaa. Kokeile lisätä jokin terveellinen välipala aamu tai iltapäivään. Luonnojugutti/rahka ja marjoja, hedelmä, pieni leipä, avocado, pähkinöitä tms.. toinen mitä voit kokeilla on syödä yksinkertaisesti hieman enemmän, etenkin hyviä hiilareita ja proteiinia. Moni välttelee turhaan hiilihydraatteja joka sitten kostautuu herkkuhimona.
Perusaktiivinen arki, kävely, siivous, lasten kanssa touhuaminen ja istumisen välttely yhdessä hyvän ruokavalion kanssa on paljon suurempi merkitys kehoon kuin muutamalla lenkillä viikossa. Jos jalka kestää ota pyörä alle ja lihaskuntoa voi monesti treenata ilman kovaa rasitusta jalalle. Samoin kotijooga voisi toimia. Suosittelen katsomaan kayla itsinesin appin.
Juuri tuo syöminen varmasti onkin osa ongelmaa! Syön yleensä vain pari ateriaa päivässä ja ne vähän isompina annoksina. Esim iltapalaa tulee harvemmin syötyä, koska iltapäivän ruoka on ollut niin täyttävä.
Oma pelastukseni painon kannalta on nimenomaan aktiivinen arki. Jos löhöilisin paljon paikoillani, olisin tällä herkkumäärällä varmaan tuplasti isompi!