Kaupallisessa yhteistyössä: Name It
Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.
Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?
Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.
Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!
Kiitti tästä vinkistä! 🙂 Onneksi tuolta NameItin sivulta löytyi kortit pdf-muodossa meille, joiden läheltä liikettä ei enää löydy. 🙂
Niin joo, enpä tajunnutkaan että siellähän ne on myös latailtavissa! Siitäkin keksii kivaa puuhaa, kun askartelee korteista omannäköisiä 🙂