Aika usein tulee otettua kuvia ihan tavallisista arkitilanteista, jotka ei vaan syystä tai toisesta koskaan pääse blogiin. Usein syynä on se, että päivän mittaa tuleekin jotain muuta mistä haluan tänne kirjoittaa ja viikko sitten räpsityt kuvat ei vaan tunnu enää jälkikäteen niin kiinnostusta herättäviltä.. Sitten on näitä kuvia, jotka kyllä haluaisi blogissa jakaa, mutta jokin kuvauksessa on mennyt niin pahasti pieleen, että perfektionisti mussa ei salli niiden julkaisua. Huonompiakin kuvia on blogissa varmasti nähty, mutta miltä näyttää teidän silmään nämä?
Asukuvia tulee yleensäkin otettua aika harvoin, koska melkein aina mulla on Minea mukana missä sitten meenkin, eikä äitin asukuvausten odottelu oo mitään lapsen lempipuuhaa, eikä missään nimessä tarviikaan olla. Toiseksi, perheenäidit ei elä ihan sitä samaa kaveritreffi-elämää kun lapsettomat muotibloggaajat, joilla innokkaita kuvanräpsijöitä pyörii arjessa päivittäin, vaan ennemminkin olisi tosi vaivaannuttavaa pyytää kaveria kuvaamaan päivän asu kesken kaupunkikierroksen. Iltapäivällä viiden jälkeen taas on ihan turha edes ajatella pyytävänsä Nikoa ottamaan parit kuvat kun ulkona on jo niin pimeää ettei edes erota kameran etsimen läpi missä kohde seisoo. Niinpä oon tyytynyt siihen, että asukuvia tulee otettua jos tilanne sallii ja kaikki on pelkkää plussaa.
Nämä viime lauantain kuvat otti mun veli, ja näissä musta hyvin näkyy se, ettei toisen kameralla aina ole niin helppo mennä kuvaamaan. Lähes kaikista kuvista tuli epätarkkoja, sumeita ja tylsän värisiä. Joskus vaan näin käy, ite on hankala koittaa sählätä asetuksia kameran toiselta puolelta eikä jälkeä tule tarkasteltua, niin kuin tekisi ite kuvatessa. Ja hurjan paljon on mullakin vielä opeteltavaa uuden objektiivin kanssa, opettelu tuskin loppuu koskaan, joten ihan sama moka voisi käydä mullekin.
Haha, alunperinhän tulin muuten kirjoittamaan tosta takista joten sanotaan nyt siitäkn edes jotain 😀 Bongasin sen viime Tampereen reissulla Mangosta eikä tarvinnut sen kotiuttamista kahdesti harkita, sillä täähän on kun tehty raskaana oleville! Villakangastakki sopii niin moneen ja kietaisumallin ansiosta pärjään tällä läpi talven. Sen kun vaan kasvat maha, takki venyy mukana!
Tämä takki on kyllä tosi ihana :), oon kuolannu jo sitä jonkin aikaa. En vain osaa päättää väriä, mutta tää postaus vahvisti, että vaalean harmaan taidan hankkia. Ihanan rento takki, mutta samalla tosi tyylikäs.
Oli kyllä mullekin vaikeeta päättää väri, mutta kysyin sitten mieheltä viimesen varmistuksen :). Ihania ne oli kaikki värit!
Ihana Takki!! Löytyykö sitä mustana?? 🙂
Vitsit, en nyt muista oliko mustaa.. Mulla oli viimesenä pohdintana tää ja beige, mutta vielä ainakin yhtä väriä oli..
mulla oli tuollaisen villakangastakin lisänä laskettelutakki, oli vähän lämpösempi 😀
Joo joku ulkoilutakki munkin on vielä hommattava.. Alkaa jo kiristää kaikki mitä kaapista löytyy :).
Onpa tyylikäs takki! Minä tyydyin nuukuuksissani kaivelemaan äidin vaatevarastoa ja sieltä löytyikin kaksi käyttökelpoista villakangastakkia, kokoa tilava ja vielä tilavampi :). Mulla ongelmana on sopivan toppatakin löytäminen, koska talveksi pitäisi saada tälle vilukissalle jokin lämmin ja sopiva takki, joka käy mielellään sekä kaupungille että ulkoiluun/lenkkeilyyn. Olisko sulla vinkkejä?
”Lapsettomat muotibloggaajat, joilla innokkaita kuvanräpsijöitä pyörii arjessa päivittäin”. No ei pyöri 🙂 Siksi asukuvia ei ole otettu, kun ei ole kuvaajaa ja jos on, niin ovat epäpäteviä :). Aika monella bloggaajalla taitaa olla tämä sama ahistus!
Munkin pitäis vielä hommata joku toppis ulkoiluun.. MamaMiassa oli kivoja mustia äitiystoppiksia eikä hintakaan ollut mikään paha.. Viime raskaudessa ostin takin parilla kympillä Lidlistä :).