Mä en ehkä kestä miten ihania kavereita mulla on! Tiedättehän, elämäntilanteet on samanlaiset, jutut menee yksiin paremmin kuin hyvin, lapset viihtyy keskenään ja ymmärrystä ja vertaistukea saa aina. Vaikka oma perhe tuleekin aina ykkösenä, on eri kaveriporukatkin iso osa mun elämää – ihan yhtä paljon lapsuudenkaverit, kauempana asuvat frendit, lähitalojen äitit ja blogimammaporukka. Osan kanssa oon yhteyksissä lähes päivittäin, joitain näkee harvemmin ja kauempana asuvien kavereiden kanssa vaihdetaan kuulumiset silloin tällöin, mutta silti kaikki on yhtä tärkeitä ja omalla tapaa yhtä lähellä.

Tosiystävissä arvostan sitä että molemmat voidaan jakaa toisillemme vähän enemmän kuin ihan perus puistotutuille, tietynlaista heittäytymistä siis. Heittäytymistä on myös se että ystävät innostuu toistensa ideoista, vähän kuin tänään kun Essi ehdotti aamupäivälle leikkitreffejä ja kun me Even kanssa satuttiin meidän porukasta olemaan vapaalla, alettiinkin yhtäkkiä ideoida lounastreffejä. Eveliina ajoi koulun jälkeen kaupan kautta, mä leivoin aamulla sämpylät ja Essi tarjosi viikonlopun tupareista jääneitä herkkuja. Kaikki teki jotain pientä, kellekään taakka ei kasvanut ylivoimaiseksi ja lopputuloksena saatiin parasta lounasseuraa ja mahat täyteen hyvää ruokaa. Useimmiten tulee istuttua äitiporukalla kahvilla, mutta täytyisi järkkäillä näitä lounastreffejäkin useammin, vaikka vuorotellen aina jonkun kotona.

Whaaat?!!? Jos meillä äiteillä menee jutut yksiin, niin niin näyttäisi menevän noilla tytöilläkin!

Treffit sovittiin tänään Essille, ja mä pääsin samalla ekaa kertaa ihastelemaan Essin porukan upeeta uutta kotia. Mun oma talokuume nousi taas ehkä satakertaiseksi, kun mietin että ehkä jo kesällä mäkin voin olla suunnittelemassa tulevan talon sisustusta ja materiaaleja. Essin koti oli aivan mahtavan avara ja valoisa, todellinen unelma valokuvaajalle kun joka suunnasta tulvi kirkasta luonnonvaloa sisälle. Sisustus oli kivan raikas, vaalea ja ajaton, täysin Essin näköinen! Milan vaaleanpunainen huone sai Minealta heti ihailut, itse asiassa jo aamulla kun satuin mainitsemaan Minealle Milan uudesta huoneesta ja sen värityksestä. Jotenkin kuvittelin sen nopeuttavan meidän pukemista ja liikkeellelähtöä, mutta lopulta kävikin niin että Minea raivosi mulle eteisessä ihmetellen miksi meidän seinät on valkoiset ja miksei meillä ole kaikki vaaleanpunaista. Loppuun tyttö vielä lisäsi että muistetaan käydä kotiin tullessa maalikaupan kautta hakemassa pinkkiä seinämaalia Minean huoneeseen, pariin kertaan piti viestiä varmuudeksi toistella ettwi vaan pääsisi äitiltä unohtumaan..

Maalikaupan kautta ei menty, mutta napattiin Essille Viherlandiasta pari magnolian oksaa, jotka sopi aika loistavasti sisustukseen. Tunteja taisi vierähtää lähes kolme istuessa ruokapöydässä syöden sämpylää, avokadopastaa ja mokkapaloja, mutta mitä muutakaan meillä olisi tänään ollut ohjelmassa… Huomenna koko kööri olisi tulossa meille vielä Minean jälkisynttäreille, kun viime viikolla juhlat peruuntui sairastelujen takia. Mä sanon vaan että onneks mulla on ystävät, aika paljon väsyttävämpää olisi tää äitiyslomailukin ilman teitä!