Sydämiä viime postauksen tsemppaajille <3 Kyllä kannatti avautua, sillä seuraavana yönä tapahtui jotain niinkin käsittämätöntä että Nooa nukkuin yön vain kahdella heräämisellä – halleluja sille! Nämä päivät tuntuu nyt menevän tosi vaihdellen, sillä tänään on ollut lähes itkuton päivä, ja eilen taas parin sadan kilsan matka Lahteen meni hampaita kiristellen, kun Nooa huusi takapenkillä loppumatkasta naama punaisena. Huomattiin taas kolmen vuoden tauon jälkeen olevamme siinä(kin) samassa tilanteessa, että automatkat kuljetaan pysähdellen tien sivuun heiluttamaan vauvan autokaukaloa samalla miettien, miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista. No, kaikki toivo tulevaan ja onneksi on näitä loistaviakin päiviä!

Olin ihan kahden vaiheilla, mutta lopulta en uskaltanutkaan ottaa Nooaa tänään mukaan Lapsimessuille ja hyvä niin, sillä kolmen tunnin kiertely messuhallin ruuhkassa ei olisi sujunut ihan niin jouhevasti vauva käsivarsilla kulkien. Sain kyyditkin järjestymään paremmin, joten hyppäsin Evelinan ja Essin kyytiin Lahdesta, huristelimme Pasilaan ja kolusimme kojut läpi välillä herkutellen hattaralla, lakulla ja suklaahedelmillä. Lakut oli perussettiä, mutta mansikkahattaraa olisin voinut syödä enemmänkin, koska tajusin vasta tänään että normaalisti hattarahan ei maistu miltään. Ja ne suklaahedelmät! Niitä aion testata jo huomenna kotona mansikasta, banaanista ja ananaksesta.

Kokonaisuudessaan messut oli mulle lievä pettymys. Olisin toivonut vauvantarvikkeiden, lastenvaatteiden ja puuhapisteiden lisäksi edes jotain lastenhuoneen sisustukseen liittyvää tai inspiraatiota ja tarvikkeita lastenjuhliin. Tuntui myös, että kaikki esillä oleva oli jo moneen kertaan nähtyä eikä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuotteiden ja vaatteiden joukossa juurikaan ollut mitään uutuusjuttuja, eikä myöskään kovin monia pienempiä suomalaisia lastenvaatemerkkejä, jotka olisi ehdottomasti olleet kiinnostava lisä isojen brändien joukossa. Luulen että messuista varmaan saisi enemmän irti raskausaikana tai esikoisen vauva-aikana, jolloin kaikki oli ainakin meillä vielä uutta ja ihmeellistä, ja messuilla olisi päässyt tutustumaan tarvikkeiden ihmemaahan ja shoppaamaan vauvalle vaatteita odottamaan. Tai sitten olisi pitänyt ottaa Minea mukaan, varata aikaa paljon enemmän ja asennoitua päivään niin, että messuille lähdetään touhuamaan lapsen kanssa ja extrana tulee shoppailut jos mahdollista.

Mitkä sitten oli mun messusuosikkeja hattaran ja hedelmien lisäksi? Ehdottomasti Metsolan  pirteät vaatteet, Gugguun trikoot, Punavuoren Peikon rodinit, Crocsin pastelliset uutuudet, Love to Dreamin kapalopussit ja Lumoan tyttömäiset mekot. Metsolan pisteellä olisin voinut kuluttaa enemmänkin rahaa, sillä sulat, pisarat, timantit ja viikset oli kaikki niin ihania kuoseja että mielelläni täyttäisin meidänkin kaapit niillä. Crocsilla ihailin jo toistamiseen turkooseja kumppareita ja naisten kesän uutuuksia lenkkareissa ja kesäkengissä. Gugguun vaatteet oli tosifaneille kelvanneet niin hyvin, että jäljellä oli enää hajakokoja suosituimmista jutuista – ja itse asiassa sama oli Crocsin keltaisten kumppareiden koko Suomen tilanne. Punavuoren Peikolta sai rodineita alella, joten lopulta mun matkaan lähti parit housut Nooalle, uusi Love to dream unipussi isommassa koossa ja Minealle Metsolan timanttileggarit. Ketkä muut kävitte messuilla ja mitä tykkäsitte? Tuliko tehtyä ostoksia ja löytyikö omat lempparikojut?