Nyt kun on saatu jälleen arki rullaamaan melko tasaiseen tahtiin alkaa päivätkin näyttää suunnilleen siltä kuin ne oli ennen vauvan syntymää, erona ainoastaan se ettei vielä olla Minean kanssa päästy tavalliseen tapaan ulkoilemaan järkyttävän yskän ja viikonlopun kuumeen takia. Huomenna pääsee onneksi jo kerhoonkin ja meinataan aloittaa ulkoilut vähitellen myös Möhiksen kanssa, kun poika alkaa vaikuttaa olevan täysissä voimissaan päivä päivältä. Ulkoilun korvaavaa tekemistä on kyllä riittänyt ja käsittämätöntä mutta joka ilta sitä taas huomaa päivän vaan kuluneen johonkin ja aina jää jotain hommia tekemättä. Olen nyt ehkä kymmenen kertaa päättänyt että huomenna ihan varmasti tilaan uuden verokortin ja etsin kelaan vaadittavat tilinauhat, mutta illalla huomaan toteavani että on se päivä taas huomennakin. Aikaa on, energiaa tai viitseliäisyyttä ei.
Kauppareissua ja neuvolaa lukuunottamatta mä oon tänäänkin hillunut koko päivän superrennosti kotivaatteissa ja meikittömänä, voin sanoa ettei ole vähään aikaan blogiin tulossa asukuvia ellei sitten esittelyä erilaisista kotihousuista 😀 Evelina käväisi aamulla pitämässä kahviseuraa ja ihmettelemässä minimiestä ekaa kertaa, tuliaisina Minea sai isosiskolahjaksi niin kivan tarrakirjan, että loppuiltapäivä meni Nikolla ja Minealla liimaillessa piirretyille tytöille ja vauvoille vaatteita. Poni- tai nukkeleikit ei Minealta oikein suju itekseen, vaan jonkun pitäisi olla aina puhuttamassa toista ponia tai nukkea, mutta tarrat, palapelit ja muovailuvahat on meillä se pyhä kolminaisuus joilla Minean saa edes hetkeksi keskittymään omiin juttuihinsa. Ja tietty myös kaikki leffat ja sarjat Netflixistä, mutta niitä ei yleensä laiteta pyörimään kuin max kerran päivässä ja vasta kun kaikki muut keinot on kokeiltu. Jos muuten keksitte hyviä lisäyksiä tähän meidän kolmikkoon, niin vinkkejä 3-vuotiaan koukuttavista leikeistä ja leluista otetaan ilolla vastaan.
Laiskuuden huippuna meiän tulee nykyään käytyä ihan liian usein ulkona syömässä tai sitten haetaan jotain noutoruokaa kuten eilen matkakeskuksen intialaisesta, mutta tänään otettiin uusi resepti kokeiluun ja Niko kokkaili suosittua Mutti-tomaattikastiketta. Mun makuun kastike oli liian tavallista ansaitakseen niin kovaa hypetystä, kyllä esm avokadopasta on huomattavasti kekseliäämpi mauiltaan tähän verrattuna. Hyvää tääkin oli, ei vaan yltänyt pastakastikesuosikkeihin. Vai olisiko makuun vaikuttanut niin paljon se, että korvattiin oliiviöljy rypsiöljyllä ja chilit jäi tällä kertaa laittamatta kokonaan.. Ootteko te testanneet reseptin? Mitä tykkäsitte?
Iltapäivästä kävin vielä Möhiksen kanssa neuvolassa, lähinnä tsekkaamassa painon ja juttelemassa niitä näitä. Painoa oli muutaman gramman alle syntymäpainon, joten imetys taitaa toimia! Mä ootan jännittäen ensi viikko jolloin Möhis on jo päälle 2 viikkoa, ja iltaitkut todennäköisesti alkaa suunnilleen silloin jos on alkaakseen. Jos kuukausi selvitään kokonaan ilman ja näin helpolla kuin tähän saakka, aion huokaista helpotuksesta, avata miniskumpan ja kippistellä sille ettei tarvitse elää Minean vauva-aikaa uudelleen. Mikähän siinä muuten onkin että se on yleensä just se pari viikkoa kun vauvat on kaikki kivan helppoja ja vasta sitten alkaa se todellinen luonne näkyä?! Mulla on vahvasti sellainen fiilis että tän kanssa me varmasti päästään helpommalla, eikö ne pojat ole muutenkin aina vähän iisimpiä tapauksia temperamentin suhteen..?
Kyllä meidän neidillä ne iltaitkut alkoi vasta kuukauden ikäisenä ja sitä kestikin 4 kk ikään. Poika taas oli itkuinen jo laitokselta tultuaan, mutta taisi rauhoittua pikkasen aiemmin. Tsemppiä vauva-arkeen 🙂
Voi ei, mä oon kuvitellut että ne itkut alkaisi ekojen viikkojen jälkeen jos on alkaakseen! Toisaalta tosi lyhyt aikahan se kuitenkin on kun vauva huutaa, mutta tuntuu silloin niin kestämättömältä etten kyllä millään jaksaisi tän kakkosen kanssa samaa..
Meillä taas kerättiin voimia ensimmäiset 3 kuukautta, jotta jaksettiin itkeä seuraavat 9… 😉 Mutta pidän peukkuja, että teidän pikkumies olisi iisimpi tyyppi! <3 Ja ihanaa, että vauva-arki on alkanut rullaamaan!
9kk!?! Älä pelottele mua Piia 😀
Peukut pystyssä leppoisalle vauva-arjelle, alku kuulostaa ainakin lupaavalta! 🙂
Meillä kohta 3v. leikkii omassa huoneessa itsekseen piirtämisen ym. lisäksi oikeastaan vain Playmobileilla ja pikkulegoilla. Nuket ym. tuodaan aina muualle neuvolaan tms. ja niiden kanssa pitää olla toinen leikkijä mukana, samoin keittiöleikeissä, harvoin jaksaa niihin vielä itsekseen keskittyä. Pikkulegot on vanhemman peruja, mutta tuntuu kiinnostavan (varsinkin ukot, kun niille voi vaihdella housut, hatut, päät ym.. ja asetella niitä sitten autoon tai istumaan tuoleille ja pöydän eteen jne..) enemmän kuin omat duplot. Playmobilit on ollut nyt parin kuukauden ajan ihan hitti. Sai niitä nyt jouluna lahjaksi sekä joulukalenterista, kun löydettiin syksyllä mökiltä mun veljen vanhoja, ja tyttö kiinnostui niistä heti. Tarpeeksi pieniä osia, joita voi näpertää, niin leikkikin tuntuu sujuvan itsekseen 😉 Ja meillä ei saa missään nimessä mennä liian lähelle viereen katsomaan eikä varsinkaan kysymään mitään kesken leikin, jos ei halua itse leikkiin mukaan 😀
(Ja ennenkuin joku nyt kauhistuu, niin lisätään vielä, ettei ole pienempänäkään laittanut näitä tai muitakaan pieniä osia suuhunsa, niin uskallan antaa jo leikkiä yksin omassa huoneessaan, kun leikinselostus kuuluu kuitenkin kokoajan ja pyytää aina apua, jos tarvitsee jonkin palan irrottaa, jota ei itse irti saa 🙂 )
Noita playmobileita on nyt kehunut jo useampikin, ehkä pitäis tutustua tarkemmin. Ei taida kellään kaverillakaan meillä olla niitä, niin että pääsis vähän testailemaan. Meillä nimittäin legojenkin kanssa leikkiessä pitää melkein aina olla joku toinen mukana puhuttamassa paria ukkelia..
Ihana leppoisa arki:)
Meidän kolme vuotiaalle neidille parasta ajanvietettä ovat esim nupittelut ( se valkoinen alusta, missä on reikiä ja mihin painellaan värikkäitä nuppeja), naulailut (korkkialusta,pikkuvasara ja naulat..toimii keittiön pöydän ääressä), palapelit, dominopeli, muovailuvaha, värityskirjat, naamakirja (muistaakseni djecon sellainen magneetti-juttu, missä tyhjään naamaan laitetaan magneetilla silmät,hiukset jne.), piirustusalusta ja taikahiekka…listasta huomaa ehkä,että ollaan samassa tilanteessa ja näitä on mietitty:)!
Toivottavasti keksitte jonkun oman jutun mihin neitinne uppoutuu hetkeksi!
Hei..ja imetyksen aikaan toimi Osaan itse-sarjan tietovisa kortit!
Toi naamakirja kuulostaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta, voisi kiinnostaa Mineaakin kun saa näpertää jotain itekseen. Ja mikä toi osaan itse on? Nyt pitää googlata 🙂 Kiitti vinkeistä!!