Arvatkaa mikä on mielestäni aika ihana ajatus? Ensinnäkin se, että kotimme pienet ja isommatkin remppahommat olisivat vielä joskus ihan kokonaan valmiita, eikä enää tuntuisi siltä kuin asuisit jonkinasteisella työmaalla. Toiseksi, olisi mahtavaa mikäli koko kodin sisustus olisi niin valmis, että tulevaisuudessa sisustaminen tarkoittaisi vain uusien sohvatyynyjen hankkimista, perjantaikimpun ostamista tai pieniä muutoksia huonekalujen järjestyksessä. Tiedän sisustamisen olevan prosessi, joka elää jatkuvasti, mutta suuret linjat on sellaisia, joiden toivoisin löytävän paikkansa ja pysyvän sellaisenaan vuodesta toiseen. Samalla ajatuksella olen valmis panostamaan ajattomiin klassikkohuonekaluihin, mutta kaikkea ei voi ostaa kerralla, ja siksi keskeneräisyys vähän väliä alkaakin vaivaamaan.
Tämän hetken varmasti keskeneräisin sekä myöskin ongelmallisin tila meillä on yläkerran aula. Aulassa on vain hyvin pieni pätkä ehjää seinää, muualta sitä reunustaa porraskaiteet ja isot ikkunat. Tilassa oli aiemmin valkoinen matto, mutta se on toistaiseksi likaisena odottamassa pesulaan pääsyä, ja samalla olen alkanut pohtia uudelleen koko huonetta. Toistaiseksi sieltä ei löydy kuin Ikean Söderhamn divaani valkoisena, muutama kaappi sekä Normann Copenhagenin vaunu. Jo viime kesänä ostin aulaa varten valkoista valoverhoa, jota oli tarkoitus rypyttää roikkumaan katosta metritolkulla, mutta ainakaan vielä ne ei ole saamattomuuden ansiosta päässeet seinälle. Olen katsellut uutta mattoa ja miettinyt pitäisikö tilasta rajata oma seurustelutilansa hankkimalla pari rahia ja niiden keskelle pieni pöytä vai jätänkö aulan läpikulkutilaksi, jolla ei juurikaan ole muuta fuktiota kuin lastenhuoneiden jatkeena toimiminen. Miten te ratkaisisitte aulan sisustuksen?
Samalla kun olen yrittänyt ratkoa aulan kohtaloa mielessäni, olen miettinyt yläkerran lattiaa. Siellähän siis on vielä vanha lakkapinta, joka ei enää oikein miellytä silmää nyt kun alhaalla on vertailukohtana uusi, paljon paremman värinen ja tuntuinen mikrosementti ja lakka. Olen jopa pyöritellyt yhtenä ideana koko yläkerran lattiamateriaalin vaihtamista vaaleaan puuhun, mutta siinä tapauksessa meidän tulisi ensin ratkaista joitakin ongelmia, joita pinnan tason nouseminen saisi aikaan joissain paikoin. En tiedä, tulisiko ylä- ja alakerrasta liian eriparisia mikäli ylhäällä olisi puulattia yhdessä vanerikaton ja lastenhuoneiden vaneriseinien kanssa? Hyviä vinkkejä ja mielipiteitä otetaan ilolla vastaan, sillä haaveileminen ja suunnitteleminen onneksi on vielä ilmaista. Kesän osalta kun meidän aika ja raha taitaa enemmän suuntautua tuonne täysin tekemättömien pihojen suuntaan.
Minusta tila näyttää todella kauniilta juuri noin! Huomasin nyt vasta tuon huikean katon! Vau! Mutta tietysti aula on aina läpikulkutila, jossa harvoin tulee vietettyä aikaa. Siksi kaikki nojatuoliratkaisut voivat jäädä usein käyttämättä. Pidän hurjasti myös tuosta lattiasta, mutta ymmärrän, että asujaa mietityttävät aina eri asiat kuin kuvien katsojaa.
Kiitos kommentista! Lattia on näin yleisilmeeltään kiva, mutta lähempää tarkasteltuna vähän beigeen taittava ja aavistuksen liian kiiltävä. Mies nyt lupasi testata josko ongelma ratkeaisi niinkin yksinkertaisesti kuin uudella lakkapinnallq, mutta riskinä on että se menee sitten kokonaan uusiksi.
en osaa oikein vinkkejä antaa, mutta tosi kivaN NÄKÖINEN TUO AULA ON! mEILLÄ ON YLÄKERRAN VASTAAVA TILA NIIN PIENI, ETTEI SIIHEN VOI LAITTAA MITÄÄN KALUSTEITA, JA SIELLÄ ONKIN VAIN VIHERKASVEJA. nEHÄN KÄVISI KYLLÄ TEIDÄNKIN AULAAN 🙂
No viherkasvit on tietty aina enemmän kun jees, mutta oon niiden kanssa niin surkea, ettet uskokaan! 😀 En raaski koskaan ostaa mitään arvokkaampia kasveja, kun ne menee kompostiin parissa kuukaudessa kuitenkin..
Moikka Melina! teillä on niin superkaunista siellä, Mun mielestä tuollainen avara tyhjä tila on vaan sairaan kaunis ja jos ei aulaan ole pakko laittaa mitään toimintoja, niin jättäisin noin. Ehkä iso viherkasvi ja pehmeä matto vain… Ja lattia on hien!
Voi kiitos Suvi ihanista sanoista! <3 Tottahan tuokin kyllä on, ja itsekin rakastan avaraa tilaa. Ehkä tila kaipaa juuri sen maton vain ja tuntuu vamasti jo sen jälkeen paljon kotoisammalta.