Voisin melkein väittää että äitillä kun äitillä herää lapsen synnyttyä ainakin kaksi vaistoa, pesänrakennusvietti ja leijonaemon suojeluhalu. Mä ainakin huomaan herkistyväni aivan älyttömästi kaikista koskettavista lapsitarinoista (keneltäkään ei varmaan ole jäänyt lukematta pienen Ellin surullinen tarina..) ja jokaisesta pienestäkin Möhiksen vatsanväänteestä sitä toivoo ettei omalla lapsella olisi mitään hätää. Tänään käytiin labrassa ja sairaalalta soitettiin että bilirubiiniarvo oli noussut lähes sadalla kotiinlähtöpäivästä ja se jos mikä on pistänyt harmittamaan. Lääkäri määräsi testaamaan arvot uudelleen heti huomenna aamusta, ja päivällä kuullaan tuloksista onko edessä vielä paluu sairaalaan vai miten edetään. Pitäkää peukkuja pikkujätkälle!!

Ja se pesänrakennusvietti.. Jos mä normaalistikin olen melko tarkka kodin siisteydestä niin raskauden loppupuolella homman voi melkein sanoa lähteneen käsistä. Synnytystä edellisenä päivänä sain ihme inspiraation alkaa siivoilemaan kaappeja Minean huoneessa, viikkailin Möhiksen vaatteita kaappiin, keräsin pari kassillista myyntiin menevää kamaa ja stressaannuin siitä kuinka paljon tarpeettomia juttuja meidän nurkissa pyörii. Toiselle siisti voi tarkoittaa ihan eri asiaa kuin esim mulle, välillä huomaan että Nikollakin on osittain eri suhtautuminen tähän kuin mulla. Sairaalasta palattuani mä en yksinkertaisesti voinut rentoutua ennen kuin olin järkkäillut muutamat tavarat paikoilleen, joita lojui mun silmään väärissä paikoissa. Järjetöntä vai? Varmaankin, mutta auttaa arjessa valtavasti kun tavaraa on vain sen verran kun tarvitsee ja kaikella on oma paikkansa josta ne on helposti löydettävissä.

Aika moneen kertaan oon kuullut ihmettelyjä siitä, kuinka siistiä meillä yleensä on vaikka talossa asuukin lapsia ja koira. Mun kaveripiirissä siisteys ei kuitenkaan ole mikään erikoisjuttu vaan ennemminkin aika tavallista – en tiedä onko se nykyajan äitien tapa koittaa pitää homma hanskassa edes jollain tasolla vai sattuuko mun kaverit vaan olemaan erityisen tarkkoja kodin suhteen. Mä sanoisin että mun salaisuus siisteyteen on se että pystyn helposti luopumaan hyödyttömästä tavarasta ja tykkään käyttää paljon erilaisia säilytysratkaisuja. Tietenkin meiltäkin löytyy esineitä lojumasta sieltä sun täältä ja joillain on ihan tarkoituksella paikka näkyvillä, mutta muuten sanoisin olevan sata kertaa helpompi siivota kun on lokeroita ja laatikoita, joihin tavaroita heitellä. Kaappeihin voisi hyvin siivota lelut ja romut ihan sellaisenaan, mutta siistimmältä ne näyttää laatikoiden sisällä. Avonaiset hyllyt on kivoja kun niille saa rakkaimpia esineitä esille, mutta samalla niille tulee helposti kerättyä liikaa tavaraa – laatikot ja purkit toimii siis tässäkin tapauksessa.

Laatikoihin ja rasioihin oon vielä dymoillut nimilaput, jotka kertoo mitä mistäkin pitäisi löytyä. Ehkä vähän turha homma, kun ite sitä kyllä muistaa mihin tavarat kuuluu, mutta tulipahan joskus tehtyä ja onhan ne ihan hauskannäköisiäkin.. Meillä perussiivoukset hoidetaan useimmiten yhteisvoimin, mutta nyt jatkossa mun tulee varmasti siivottua useammin kun kotona ollessa tulee näitä nurkkia Nikoa enemmän tuijoteltuakin. Kiireisinä päivinä huomaa suhtautuvansa kodin siisteyteen vähän rennommin, kun taas kotona hengaillessa on äärettömän tärkeää ettei tarvitse stressailla kaikesta siitä mitä pitäisi tehdä. Vähän niin kuin poissa silmistä, poissa mielestä ja päinvastoin!

Onko siellä lukijoissa samanlaisia siivousintoilijoita? Iskikö pesänrakennusvietti muihin raskausaikana?