Muistatte varmaan, kuinka kerroin Minean osallistuneen kesäkuun alussa uimakoulu Pikku joutsenen järjestämään uimakouluun? Uimakouluviikko oli Minealle varmasti kesän mukavin juttu, sillä tyttö oli uudesta harrastuksestaan niin innoissaan, että toivoi ajan kuluvan hitaammin, ettei uimakoulu koskaan loppuisi. Joka kerta altaaseen päästyään leveä hymy levisi Minean kasvoille, ja altaassa polskittiin reippaammin kuin koskaan ennen. Miten mahtavaa, kun löytää sen oman jutun, josta innostuu palavan aidosti, ja vaikka aiemmin uiminen on enemmänkin ollut Minealle jännittävä asia, karttui rohkeus huimasti jo pelkästään tuon viikon aikana!
Meille osallistuminen Pikku Joutsenen uimakouluun tarjoutui blogin kautta, ja rehellisesti sanottuna en olisi varmaan itse osannut uimista ajatellakaan tälle kesälle. Aikoinaan koitimme päästä vauvauintiin, mutta Minean syntymävuonna tilanne oli erityisen huono Jyväskylässä, kun isoin kaupungin käyttämistä uimahalleista oli remontissa. Niinpä asia sitten jäi, eikä olla kovin montaa kertaa käyty uimahallissakaan talvikaudella. Päälle 2-vuotiaana Minea oli selvästi rohkeampi ja uskalsi järvessäkin uida kellukkeiden ja uimarenkaan turvin, mutta viime kesänä käsipohja ja muutama uskaliaampi kastautuminen oli ne, joilla mentiin lähes koko kesä. Uintirohkeus on varmasti melko pitkälti kiinni siitä, kuinka tuttua syvemmissä vesissä uiminen on eli kuinka paljon perheen tulee käytyä uimahalleissa, lomamatkoilla tai rannalla kesäisin. Myönnän, meillä uiminen on jäänyt todella vähäiseksi, vaikka Minea selkeästi tykkää leikkiä vedellä ja vedessä.
Ensin jännitin itse, miten rohkeasti Minea menisi veteen kun kyseessä on syvä allas ja päälle pitäisi pukea kelluke, jota Minea ei yleensä suostu käyttämään. Pikku joutsenen uimakoulun ohjaajat olivat kuitenkin mitä ihanimpia tyyppejä, ja Minea oli alusta saakka täysin mukana touhuissa, ihan niin kuin kaikki muutkin. Yksikään lapsi ei jäänyt altaan reunalle, eikä kenelläkään näyttänyt tulevan tylsää edes hetkeksi. Lapset polskivat kolmessa noin viiden hengen ryhmässä neljän ohjaajan avustuksella, ja jokainen kiljahteli vuorollaan ilosta. Ohjaus oli mielestäni riittävän yksilöllistä, sillä ohjaajilla oli uimatunnin (tai oikeastaan yksi tunti kesti 45min) aikana aina hetki aikaa käydä juttelemassa ja seuraamassa lapsen kehitystä.
Mitä viikossa sitten ehti oppia? Rohkeutta vedessä olemiseen ja liikkumiseen tuli rutkasti, ja sen lisäksi Minea osaa nyt uida koiraa kellukkeen avulla, polskia jaloilla vedenpinnalla, kellua avustetusti ja sukeltaa pään upoksiin. Pieniä taitoja, mutta isoja juttuja tuolle pienellä tytölle – ja tottakai myös meille vanhemmille. Syksyllä meidän olisi tarkoitus jatkaa viikottaisessa uimakoulussa, kunhan ensin saadaan itsellemme muut kuvioit selkiytettyä. Kesäuimakoulun käyneet saavat jatkaa syksyn uimakouluihin hyvään tarjoushintaan, jos paikkansa buukkaa ajoissa, ja meille tarttui kotiin viemiseksi yksi uimavyö, jolla lähdetään heti Nikon lomien alettua testailemaan taitoja uimahalliin – tai mielellään rannallekin, jos vaan saadaan kesä takaisin!
Jyväskylässä järjestetään kesän aikana vielä yksi viikon mittainen uimakoulu 1.8. alkaen Laajavuoressa. Kesäuimakoulussa löytyy ryhmiä eri tasoisille uimareille, niin että taitavammat lapset voivat osallistua ilman vanhempaa ja aloittelijoilla on aina vanhempi mukana altaassa. Tarkemmat tiedot kesän uimakoulusta ja syksyllä alkavista ryhmistä löytyy täältä.
P.S. Minean päällä oleva ihana nallekorvainen pyyhe on aikoinaan saatu Pikku Vaniljasta, ja se on toinen juttu, mitä voin ehdottomasti suositella! Varmasti söpöin ja pehmein pyyhe ikinä <3