Terveiset Lahdesta! Lähdettiin Minean ja Möhiksen kanssa eilen aamupäivästä kohti Lahtea, Möhis jäi mummolaan hoitoon (!!!) ja me jatkettiin Minean kanssa Helsinkiin Crocsin Clog-partyihin. Ei tule koskaan lähdettyä noihin pr-tapahtumiin liian pitkän välimatkan takia, mutta nyt sain sopivasti yhdistettyä mummolareissun samaan ajankohtaan. Pientä pähkäilyä aiheutti hoitokuviot, mutta uskaltauduin lopulta kuitenkin jättää Möhiksen vanhemmilleni tuttipullon kanssa, ja otin vain Minean mukaan. Kahden kanssa ihmisiä vilisevässä tapahtumassa, ei mun juttu jos toinen niistä on tiheään tissillä viihtyvää sorttia ja toinen meneväinen 3-vuotias..
Piti postata eilisestä tapahtumasta, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja kaivoin luonnoksista vielä viimeisen synttäripostauksen. Pyörin aamupäivällä kaverin kanssa kaupungilla naama kalpeana, ihan yhtäkkiä meinasi melkein mennä jalat alta ja päässä alkoi tuntua sen verran höhlältä että oli aika lähteä kotiin. Ei ehkä paras juttu ajaa pää pumpulina reilu 10km Möhis kyydissä, kotona nimittäin olo vaan huononi ja mittari näytti reippaat 39,9 astetta kuumetta. Särkylääkettä naamaan ja ansaittua löhöilyä loppupäivä! Ilman lääkkeitä ei olisi tälle ruudulle saatu tänäänkään rustattua sanaakaan, joten halleluja Panadol ja selvemmät ajatukset 😀
Mitäs sitä muuta pikkuprinsessa saisi synttärilahjaksi kuin paljon toivottuja ponijuttuja ja muuta pinkkiä tavaraa! Alkoi itellä ideat loppua aika nopeasti, kun kaikki kyseli Minean lahjatoiveiden perään, ja ponit ja barbit oli jo sanottu useampaan kertaan.. Hyvin oli onneksi vierailla kekseliäisyyttä riittänyt, päivittäisissä leikeissä on nimittäin kaikki lelut olleet. Lisäksi tuli vielä kirjoja ja huippuhyviä tarrakirjoja, joiden parissa viihdytään se pariminuuttinen ihan itekseenkin.
Nykyään ei taida enää olla synttäreitä ilman vieraille annettavia kiitoslahjoja? Peinsessateemaan keksin korujen tekemisen, kun Hennesistä sattui löytymään valmiita korusettejä, joista löytyy kaikki tarvittava pikkusälä kaula- ja rannekoruihin. Hyvin viihtyi tytöt (poikavieras ei niin jaksanut näistä ”tyttöjen jutuista” innostua vaikka muuten oli ihan valmis prinsessaleikkeihin ;D) näpräilemässä koruja, eikä yllätyksekseni helmiäkään ollut ihan pitkin kämppää. Piti vielä sujauttaa pusseihin mukaan tikkarituulettimet Hello Kitty ja Cars-hengessä, mutta taisinpa osalle unohtaa ne antaa siinä vilskeessä? Ja niinpä muuten unohtui myös nuo pussitkin, jotka sain juhlakoristeiden taivaasta Decora Housesta, ihan niin kuin kaikki muutkin synttärikoristeet. Jos on juhlat tiedossa lähitulevaisuudessa, niin suosittelen katsomaan Decora Housen valikoiman, löydät nimittäin kaiken tarpeellisen yhden osoitteen alta! Mä askartelin koneella vielä pienet thank you -etiketit pussukoihin samalla pohjalla kuin koristeet Minean kakkuunkin. Ihan kiva lisä eikö?
Mitä te olette yleensä keksinyt antaa kiitoslahjana? Kovin kallista se ei tietenkään saa olla, mutta kuitenkin jotain teemaan sopivaa, joten ei taida aina olla ihan helppo tehtävä..
Kyllä löytyy vielä synttäreitä ilman kiitoslahjoja, on meidän lapset tulleet monilta synttäreiltä tyhjin käsin. EIkä mekään olla aina annettu. Ja hyvä niin, musta se on jotenkin höhlä perinne, että vieraille pitää antaa ”lahjat” lähtiessä. Meillä molemmat lapset halusivat synttäreilleen aarteenetsintää ja siitä keksin sitten, että tytön juhlissa aarre oli juurikin tuollaisia helmiä ym joista tytöt saivat väkertää rannekorun tai sormuksen. Pojan juhlissa taas aarteena löytyi jokaiselle vieraalle karkkilaatikko ja tarra, kaikkien mukana ne ei tainneet edes kotiin asti päätyä 🙂 Mutta ihan pelkästään tuollainen lahjan antaminen vieraille tuntuu jotenkin kummalliselta, vaikka taitaa aika yleistä nykyään jo olla.
Mäkin ensin ajattelin, että onpa outoa antaa vieraille lähtiessä lahjat! Mutta kuitenkin sitten jo Minean 2-vuotissynttäreillä myönnyin mäkin massan mukaan :). Eihän sen tietenkään tarvitse olla mitään kovin suureellista, vaan pikkujuttu riittää.
Joo meilläkin juhlitaan ilman kiitoslahjoja. Synttärisankari saa lahjat, muut saavat pitää hauskaa ja sen pitäisi mielestäni riittää. Kiitoslahjat ovat mun mielestä vähän nykyajan materialismin ilmentymä. Miksi kivat muistot ei riitä, miksi pitäisi aina olla jotain tavaraa?
Totta! Ja monesti kiitoslahjoista löytyy herkkuja, vaikka just on synttäreillä vedetty navat täyteen sokeria.
Siis mitkä kiitoslahjat? Kyllä mun mielestä synttärisankari on ainut joka saa lahjoja 😀 Toivottavasti nuo kiitoslahjat olisivat vain ohimenevä ilmiö.. Tuskin kaikilla äideillä olisi edes varaa ostaa kiitoslahjoja vieraille..
http://xmasbabyjohsuo.blogspot.fi/
Tuskin on ohimenevää, kaverit nimittäin sanoi että oli niitä jo meiänkin nuoruudessa! Ite en kyllä muista mutta nykyään näitä tuntuu olevan lähes kaikilla..
Pikkusälää. Aina en oo hankkinut… Tammikuussa oli tytön 5 vee synttäreillä Lumikki leikittämässä, siitä pitäisi teettää kuvat kamuille…juu aika pitkällä viiveellä toimin. Yleensä kaikissa juhlissa tuleekin mulla hitollinen kiire ja stressi. Minealla on ollut huippuihanat juhlat. Isomman tytön ekoina vuosina ennen siskoa jaksoin vääntää pikeeristä koristetta ja barbikakkua yms. Nyt on sorruttu helpottaviinkin tekijöihin, harmi. Melina on superenerginen nainen <3
Superenergisestä en tiiä, superinnostunu kaikesta ehkä paremminkin :). Tollanen kiitoslahja kuten noi kuvat onkin aika täydellinen, kun se oikeesti liittyy kivasti itse juhlintaan! Eikä oo karkkia, sitä kun saa varmana jo ite synttäreilläkin ihan tarpeeksi..
Ei ole vielä kokemusta kaverisynttäreistä, kun oma tyttö on vasta 2, mutta ei nää kiitoslahjat edes ole mikään uus juttu. Ehkä mennyt överimpään suuntaan, mutta muistan itse lapsena melkein 30v sitten kantaneeni synttäreiltä pikkupussin kotiin. Sisältönä oli ehkä karkkia, pampuloita, pinnejä, tarroja tms. Sinänsä tuo karkin antaminen kotiin on tosi pöljää, kun muutenkin synttäreiltä lähdetään herkkupöhnässä 😀
Joo näin mun kaveritkin sit mua valisti, että löytyi näitä meiänkin aikana. En tiedä oliko meillä vai enkö vaan muista..
Ihanat pussukat! <3 20 vuotta sitten muistamiset annettin yleensä onginnan tai jonkun muun kautta (tarravihkosynttärit). Pieni muistaminen on kyllä kiva, vaikka tuo sana kiitoslahja on tainut merentakaa tulla suomeenkin. 🙂
Oi ne tarravihot!! Mä en tiennyt mitään ihanampaa alakouluikäisenä kuin vaihella tarroja 🙂