Blogin muutto uuteen osoitteeseen on kuin uusi alku, jolloin kaikki alkaa taas puhtaalta pöydältä ja sitä toivoo tulevaisuudessa pystyvänsä antamaan enemmän kuin sata prosenttia. Tältä musta tuntuu just nyt, mä haluan olla kaiken sen luottamuksen ja arvostuksen veroinen, niin teille kun portaalillekin, ja uskonkin että bloggaaminen on laji jossa onneksi kehittyy koko ajan vähän kuin väkisinkin. Blogin tyyli on ja pysyy, siinä näkyy mun persoona ja meidän perhe sen verran kun itestä hyvältä tuntuu. Joskus kaverit naureskelee mun blogiminälle ja sanoo että todellisuudessa mä olen paljon suoraviivaisempi ja roisimpi, mikä varmaan on ihan tottakin vaikken tietoisesti blogissa karsi tyyliäni tai juttujani ylipäänsä. Mulle tärkeintä on täälläkin olla rehellinen oma itseni ja kirjoittaa asioista, jotka on tärkeitä meiän arjessa ihan oikeasti eikä vaan blogimaailmassa.
Alkutaipaleeni bloggaajana on jopa hieman nolo, ainakin niin amatöörimainen että moneen kertaan olen meinannut poistaa ensimmäiset kuukaudet blogihistoriastani kokonaan. Heti häistä seuraavalla viikolla saatiin mieheni kanssa tietää mun olevan raskaana, Minea syntyi kuukauden etuajassa helmikuussa 2012, ensimmäiset kuukaudet elettiin melkoisessa väsymyksen sumussa ja lopulta syksyllä päivien hieman helpottaessa sain idean blogin perustamisesta. Kaverillani oli blogi, jota itsekin hyvin satunnaisesti selailin – blogimaailma tuntui täysin vieraalta ja mielenkiinnottomalta vielä silloinkin kun otin oman blogger-tilin. En tiennyt mitään äitiysblogeista, tai blogeista ylipäänsä, ajattelin blogin perustamisen vain helpottavan Minean kuulumisten jakamista sukulaisille ja läheisille, jotka kaikki asuvat vähintään parin sadan kilometrin päässä. Kuvat räpsin kännykällä sen kummempia miettimättä. Vähitellen lukijoita alkoi kertyä edes jonkin verran ja arvatenkin kunnianhimo kasvoi sen myötä niin että kuvat oli otettava järkkärillä ja tekstiäkin piti kirjoittaa enemmän kuin pari sanaa. Missään vaiheessa en kuitenkaan kuvitellut jonain päivänä olevani tässä pisteessä että bloggaisin sivutyönäni ja olisin näin rakastunut tähän hommaan! Kuvissa ja uskoakseni myös tekstin kirjoittamisessa on päästy hurjasti eteenpäin ja elämääni on tullut blogin kautta mahtavia asioita kuten ihanat uudet ystävät ja valokuvaus.
Just nyt meidän kolmihenkisen perheen elämää mullistaa masussa kasvava pikkupoika, jonka laskettu aika on 2.3. Myönnän, että mua jännittää syntyykö meidän kakkonenkin etuajassa Minean tavoin, ja salaa stressaan muutamia muitakin asioita joista kirjoittelen vielä enemmän lähiviikkoina. Nikon kanssa ollaan jo alusta asti toivottu poikaa, ja käsittämättömästi ollaan saamassa mitä haluttiinkin – vielä kun poika syntyy terveenä ja kaikki menee synnytyksessäkin hyvin niin voin sanoa meidän olevan ehkä onnekkain perhe. Joitain toisten liiallinen onnellisuus ärsyttää, mutta mä olen optimisti ja toivon sen näkyvän myös blogissa siinä, ettei jokainen päivä ole mulle taistelua ja avautumista, vaan arjesta voi nauttia panostamalla pieniin kivoihin juttuihin. Mitä sitten jos meillä kuvataan viikonloppuisin aamupalatkin ja kotona on lähes aina siistiä? Niin mä tasapainotan kaikkea sitä epävarmuutta ja stressiä, jota jokaiseen päivään muuten kuuluu niin paljon.
En taaskaan osaa ajatella millaisen ensivaikutelman tällä tekstilläni teille annan, mutta toivon että kaikesta huolimatta tai juurikin siitä syystä palaatte blogin pariin tulevaisuudessakin. Jos porukkaan mukaan on ehtinyt jo uusiakin lukijoita, olisi kiva jos sanoisitte kommenttiboksissa moi tai kävisitte edelliseen postaukseen toivomassa postausaiheita. Mä sanon teille kaikille moi ja jatkan juttua niin kuin ennenkin – jutellen niitä näitä, joskus avautuen vähän enemmän ja ennen kaikkea eläen meiän perusarkea.
Sä ja te ootte kyllä niin ihania <3 ja mulla oli muuten blogimuutosta ihan vastaavat fiilikset lokakuussa, ja ne fiilikset on vieläkin ihan samat. Tuntuu et intohimo Mamalifellä vaan kasvaa tähän hommaan jatkuvasti, toivottavasti menee sulla samoilla linjoilla! Jatka samaan malliin ja vielä kerran, tervetuloa naapuriin 😉
Eiköhän mullakin tätä intoa nyt riitä vaikka kuinka pitkälle, kun ajatuksia ja ideoita olis niin paljon ettei kaikkea ehi edes kirjoittaa! On meillä inspiroiva blogikoti :)!
Moi! Kivalta vaikuttaa tää blogi 🙂
Terveisin uusi lukija
Voi kiitos!! Ja tervetuloa lukijaporukkaan!
Vaikuttaa kivalta blogilta 🙂 Missä päin suomea asutte? kiinnostaisi erityisesti postaukset koti esittelystä ja esikoisen vauvavuodesta 🙂
Kiitokset :)!! Me asutaan Jyväskylässä. Kirjoitinkin vähän aikaa sitten Minean vauvavuodesta ja tytön ensikuukausien haastavuudesta. Meillä nimittäin kärsittiin koliikista ja vauva oli muutenkin tosi vaativa, mikä näkyy kyllä tänäkn päivänä vahvana temperamenttina. Jos innostut niin selaile muutamat postaukset taaksepäin! Kotiesittelyä tulossa pian!
Blogi sopii kyllä hyvin tänne! 🙂
Musta on hauska seurata just nyt erityisesti tuota raskautta. Meillä on lasketut ajat päivän välein ja meilläkin edelliset etuajassa syntyneitä. Tosin niitä edellisiä on yhden sijaan kolme kappaletta. Tytön ja kahden pojan jälkeen saadaan taas tyttö.
Teillä on siis kaikki koome syntyneet etuajassa? Saanko udella selvisikö sulla syy ennenaikaisuuteen? Mulla syynä oli istukan toiminnan heikkeneminen mutta muuta syytä ei osattu sanoa ja siksi tästä raskaudesta ei tiedä yhtään, onko nyt yhtä huono säkä.
Ihana alkaa sinun masusi jo olla, voih <3 Ja Minealla on aivan ihana tupsupipo! Ihana asenne sinulla, ei toisen onnellisuus tai siitä hehkuttaminen pitäisi olla keneltäkään muulta pois, varsinkin jos se onni on aitoa! 🙂
Minusta myös kotipostaus olisi kiva sekä arki Minean kanssa ja hänestä ylipäänstä, millainen typykkä siellä on 🙂
Asenne se onkin kaikki kaikessa ja ratkaisee niin paljon! Voishan sitä kaikessa nähdä huonotkin puolet ja rypeä siinä itsesäälissä, mutta ei oo mun juttu, ja eipä tuo elämä tällä hetkellä onneks rankkaa olekaan! Kotipostausta on tulossa pian ja ehdottomasti voisin kirjoittaa vähän Minean luonteestakin!
Moi! 🙂
Täällä ollaan ja löysin sun blogin noin kuukausi sitten ja tykkään kyllä sun blogista!! 🙂 jatka samaan malliiiin!!
Oi ihana kuulla, kiitos tästä <3!!
Meillä syntyi esikoinen kuukauden etuajassa (meinas tulla vielä sitäkin aiemmin) ja toka kaks viikkoo lasketun ajan jälkeen vaikka olin varma että tulee myös ajoissa, että kannattaa varautua siihenkin, vaikka en sen kummemmin tilanteestanne tiedä, mut vink vink 😉
Ouch, mä en suoraan sanottuna oo yhtään varautunut ajatukseen että tää menis yliajalle! Mutta onhan sekin mahdollista.. Viime kerralla istukan toiminta heikentyi, mutta joka raskaudessahan on uusi istukka joten mistä sen tietää jos tää poika viihtyy mahassa pidempäänkin..
On ärsyttävää, että oma positiivisuus ärsyttää joitakuita ja olen huomannut, että optimistisuus ja positiivisuus ihan rasittaa joitain ihmisiä ja sitten yritetään latistaa kuittailemalla, olen tuollaista kokenut viime aikoina ihan liikaa. Onko se niin vaikeaa elää toisen onnessa mukana? Ilmeisesti.
Vaikka itsekin olen positiivisella linjalla, niin olen sitä mieltä, että avautumisblogeillekin on blogimaailmassa paikkansa, sillä kaikkien elämä ei ole ihan yhtä onnekasta. Ja mun blogissa nostetaan esille elämän koko kirjo ja kaikkein sydämellisimmät palautteet ja eniten palautteita olen saanut kirjoituksista, jotka käsittelevät elämän varjopuolia.
Ehkä sitä toisen onnea on vaikea katsella sivusta, jos itellä ei kaikki ole niin hyvin. Varsinkin jos kyse ei ole hyvästä kaverista, ystävien kuitenkin pitäisi pystyä iloitsemaan toistensa hyvästä onnesta ja menestyksestä.
Ja totta tuokin, avautumisellekin on oma aikansa ja paikkansa! Kyllä mäkin sitä blogissani teen siinä suhteessa kun hyväksi nään. Onneksi elämä vaan nyt tuntuu olevan melkoista ruusuilla tanssimista :).
Voi mukavaa, uusi blogi mamalifessa! 🙂 Täällä olis uusi lukija!
Mahtava kuulla, tervetuloa lukemaan!!
Positiivisia blogeja on ihana lukea, jotenkin ne vaan piristää päivän. Ihana blogi 🙂
Kiitos tuhannesti!! Ja kiva että oot löytänyt mun blogiin <3
Sulla on kyllä tosi kiva blogi, jatkan edelleen seuraamista! Mukavaa joulunaikaa 🙂
Hyvää Joulun aikaa teille. Kivat kuvat. Baplokin mukana.
Heh, Baplo pääsee aina välillä blogivierailijaksi :). Ja ihanaa joulua myös Tarja sulle <3
Tuhannet kiitokset!! Ja samoin sullekin, ihanaa joulua!
Heippa :)!
Enpä koskaan tainnutkaan kommentoida sun blogiin edellisessä paikassa, mutta tosiaan hetken ehdin sitä seurailemaan ja ehdottomasti jatkan samalla linjalla. Blogissa käsittelemäsi aiheet ovat kovasti kiinnostavia, koska perhe-elämää itsekin täällä vietellään 1-vuotiaan tytön äitinä ja pukeutuminen ja sisustus ovat sydäntä lähellä. Myös vinkit valokuvaukseen liittyen luetaan täällä suurella mielenkiinnolla! Erityisesti juuri pidän tuosta sun positiivisesta asenteesta elämään!! Kaikilla on omat murheensa, mutta itse voi päättää siitä miten paljon keskittyy niihin negatiivisiin asioihin. Itse ainakin koen elämän mielekkäämpänä kun keskittyy arjessakin niihin pieniin ihaniin asioihin ja jättää ne hampaiden kiristelyä aiheuttavat hetket vähemmälle märehtimiselle ;).
Ihanaa joulun aikaa teidän perheelle ja kiitos vielä mahtavasta blogista :)!
Tässähän ihan häkeltyy näistä ihanista sanoista <3 Kiva että tykkäät seurailla meiän touhuja, lapsiperhearjessa tuntuu kyllä itelläkin auttavan muiden kokemukset ja siks tästä kommenttiboksista on tullut mulle tärkeä!
Oioioi mikä löytö tämä sinun blogisi! Meillä odotetaan esikoistyttöä samalle päivälle kun teillä poitsua. Vaikutat niin mukavan rennolta! Ja miehellekin kehaisin että tosi kaunis 🙂
Voi ihana, kiitos!! Laitahan säkin välillä sun raskauskuulumisia täällä kommenttiboksissa. Kiva kuulla miten muiden raskaudet etenee, varsinkin jos meillä sattuu vielä olemaan sama la!