Käsittääkseni useimmille naisille tulee jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen vähintään pienimuotoinen baby blues. Ensimmäisellä kerralla mulle oli vaikeinta saada tunteet tasaantumaan Pablon suhteen, kun heti alkuun tuntui, etten enää jaksanut välittää koko koirasta kun pieni vauva oli jotain niin ihanaa ja ihmeellistä. Nyt Nooan saatuani odotin jälleen jonkinlaista masisteluvaihetta, mutta päinvastoin, ennemminkin tuntuu siltä, että fiilikset sen kuin jatkaa nousemistaan ja joka päivä tuntuu ihmeellisemmältä. Jossain käsittämättömässä onnenkuplassa on nämä kuluneet kuusi kuukautta eletty eikä haittaa muuten yhtään, vaikka samalla linjalla jatkettaisi tästä eteenpäin.

Viikonloppuna me napattiin kauppareissulla alekorista mukaan puhallettava uima-allas. Meidän edellinen allas oli mennyt säilytyksessä rikki, ja Prismassa oli uimajutut nyt 70% alessa, joten ajateltiin vähän säästää ensi kesää ajatellen – vaikka silloin jo todennäköisesti asutaan jossain vuokrakämpässä raksaamisen ajan eikä tiedossa vielä ole onko meillä edes omaa pihaa. Minea halusi heti päästä testaamaan allasta, joten Niko puhalsi (kyllä, todellakin puhalsi!) altaan lauantaina takapihalle, täytettiin se lämpimällä vedellä ja lapset uikkareissa polskimaan. Ensin meinattiin, että jätetään testailut ensi kesälle, mutta viikonloppu oli varmaan tämän kesän viimeinen lämpimämpi päivä ja kivahan sitä oli viettää uimahommissa! Aurinko paistoi sen verran että tarkeni, ja allas liukumäkineen oli niin superhauska, että Minea oli yhtä nauruhuutoa. Hintaakin tuolle koko hässäkälle jäi vain 12€, ei paha!

Olin ihan yllättynyt, miten hienosti Nooakin pärjäsi altaassa touhuamassa. Nooa oppi viime viikolla istumaan, ja se on helpottanut monia asioita paljonkin, kun vauvan voi edes väliaikaisesti laskea käsistään silloinkin kun ryömiminen ei oikein onnistu. Vettä laitettiin altaan pohjalle suht vähän, niin että Nooa pystyi ryömiä pohjalla ja istua leikkimässä vesileluilla. Poika suorastaan hihkui onnesta joka kerta kun Minea laski altaaseen ja vesi roiskui ympäriinsä. Luulen että tästä pikkumiehestä on kuoriutumassa kova vesipeto, ainakaan nyt ei tuntunut rajumpikaan meno missään vaan ennemminkin Nooa hihkui vain lisää. Alkoi vähän harmittaa, ettei tajuttu ilmoittautua syksyn vauvauintiin, mutta onneksi yksi harrastus on Nooallekin tiedossa! Siitä lisää myöhemmin, nyt täytyy vielä pikana selata läpi netin talvivaatevalikoimaa, kun alkoi aavistuksen mietityttää viimeviikkoinen takkitilaus.. Tuleekohan alle 1veellä käytettyä toppatakkia ollenkaan vai pitäisikö mennä koko talvi pelkällä haalarilla ja kevytuntsikalla?