Kävin keskiviikkona kuuntelemassa luentoa, jonka aiheena oli positiivisuus, ihmisen hyviin ominaisuuksiin keskittyminen, ratkaisujen löytäminen ja tavoitteiden asettaminen. Meitä pyydettiin nimeämään viisi omaa vahvuuttamme, mikä voi kuulostaa melko yksinkertaiselta asialta tehdä, mutta osoittautuikin lopulta yllättävän vaikeaksi. Sadan ominaisuuden listalta saimme ensin ympyröidä kaikki itseemme sopivat ominaisuudet, ja huomasin siinä miettiväni, kuinka erilaisia painoarvoja mielessäni annoin erilaisille luonteenpiirteille. Ympyröin esimerkiksi piirteet järjestelmällinen ja vahva, mutta kumpaakaan en halunnut listata viiden vahvuuteni joukkoon, koska tuntui ikään kuin siltä, että omien vahvuuksien tulisi olla jotain hyödyllisempää tai yleisesti ihailtavampaa. On paljon kivempi olla empaattinen kuin innostuva tai auttavainen ennemmin kuin idearikas. Jonkun toisen mielestä taas herkkä oli jotain sellaista, josta tulisi pyrkiä eroon ja pohdiskeleva kertoi liiallisesta introverttiydestä. Onko meidän liian vaikea arvostaa hyviä piirteitä itsessämme vai onko meidät opetettu olemaan ylpistymättä, jos joskus olisikin aihetta korostaa itseämme?

Omista ystävistäni löytyy niin optimisteja kuin elämän realistejakin, mutta kaikille yhteistä on se, että lopulta asioista ollaan kiitollisia ja jokainen uskoo tulevaisuuden kantavan eteenpäin. Luennolla painotettiin sitä, kuinka omissa ongelmissa vellominen ei vie ketään eteenpäin, ja pelkkien epäkohtien listaamisen sijaan tulisi koittaa nähdä ratkaisuja ongelmiin. Negatiivisia tunteita ei saa piilottaa, mutta kaikki varmaan tietää sen ihmistyypin, joka on sitä mieltä että aina kaikki huono tapahtuu vain hänelle. Väittäisin, että Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa epäonnen määrä on lähes jokaisella vakio, toiset vain korostavat enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Toki on myös totta, että me kaikki tarvitsemme positiivista ajattelua ja kannustusta ympärillemme voidaksemme hyvin, ja vasta sitten kun itse voimme aidosti hyvin, on meidän mahdollista levittää sitä myös muihin. Pessimistiset ihmiset ovat usein kovin raskaita seuralaisia, mutta toisaalta juuri he tarvitsevat hyvän mielen ystäviä tartuttamaan positiivisen ajattelun myös itseensä.

Se, mitä itselleni luennosta jäi käteen, oli oivallus siitä kuinka suuri vaikutus omalla asenteellani ja suhtautumisellani on ympärilläni oleviin ihmisiin. Jo kuudessa sekunnissa alkaa keskustelukumppaneiden sydämen lyönnit tasoittua samaan tahtiin, meidän fyysinenkin keho siis mukautuu siihen tunnelmaan, jonka kulloinkin kohtaamme. Kaikilla on huonoja päiviä, toisilla koettelemukset sattuvat kaikki kasautumaan yhteen elämänvaiheeseen ja se mikä itseltä meinaa liian usein unohtua, kaikilla meillä ei ole samanlaisia eväitä käsitellä elämän kolhuja. Kaikilla meillä on omat heikkoutemme, toiset ovat vain paremmin oppineet piilottamaan ne ja toiset suhtautuvat avoimemmin ihan kaikkeen mitä eteen tuleekaan. Oli meillä helppoa tai vaikeaa, yritetään keskittyä elämässä niihin asioihin, joihin meidän on mahdollista vaikuttaa ja muistetaan, että omalla mielialallamme on suuri vaikutus myös muihin läheisiimme.

P.S. Positiivisuuteen on täällä viime päivät yritettykin keskittyä, molemmat lapset on nimittäin oksennustaudissa..