Eilisen saamattomuuden jälkeen haluaisin kovasti pystyä sanomaan, kuinka tehokas päivä tänään on ollut ja miten olen saanut asioita jopa normaalia enemmän aikaan, mutta valitettavasti olen jatkanut samalla laiskottelun hyväksi todetulla linjalla. Aamulla skipattiin ulkoilut ja ajettiin lasten kanssa Prisman leikkipaikalle kuluttamaan aikaa, lounaskin syötiin samassa osoitteessa ja Nooan päiväunien ajan en tehnyt juurikaan muuta kuin tuijottelin olohuonetta pohtien hyvää järjestystä huonekaluille. Mietin, että varmaan niillä ihmisillä täytyy olla sisustus täydellisessä harmoniassa, joilla on paljon vapaa-aikaa. Kokeilemalla, pitkään pohtimalla, tuntikausia pinterestiä selailemalla ja sisustuslehtiin tutustumalla saa aika paljon aikaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin omilla resursseillani yleensä. Kesäloma on onneksi siinä mielessä maagista aikaa, että kokonaisen päivän todella voi viettää tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.

Syy olohuoneen järjestyksen pohtimiseen tänään oli se, että viikonlopun jälkeen sain kotiin juuttimaton, joka oli jo jokusen viikon odotellut Helsingissä. Instan stooreja (@minishowblogi) seuraavat jo näkivätkin matosta muutaman vilahduksen, ja osa ehti kysellä maton perään ja tosiaan, Ikeastahan tämäkin ihanuus löytyi. Lohals-juuttimatto on omalla ostoslistallani ollut jo hyvän aikaa, mutta matto on ollut koko ajan loppuunmyyty suomenlaajuisesti. Tutun kautta sain vinkkiä siitä, että muutama matto oli ilmestynyt Vantaan muymälään, joten onneksi ihana ystävä kävi sen sieltä nopeasti nappaamassa samalla kun osti itselleen kaksi samanlaista. Matto sai nyt joksikin aikaa jäädä olohuoneeseen, mutta viimeistään syksyllä se siirtyy tv-huoneeseen ja olohuoneeseen palaa Elloksen ryijymatto.

Sohvapöytäähän tuo meidän olohuone melko kipeästi kaipailee, sekä kahta kunnon nojatuolia. Uusi lamppukin olisi ihan jees, takan kohtalo tulisi päättää ennen lopputarkastusta ja valkoinen tyhjä seinä näyttää autiolta ilman isokokoista taideteosta. Eikä tämä tietenkään ole ainut huone, joka kaipaisi sitä sun tätä, vaan lähes joka huoneesta puuttuu olellisia huonekaluja. Ainut este on tietenkin vain raha. Lupaan että heti lotossa voitettuani (en ole koskaan elämässäni lotonnut!) pistän kaiken kertaheitolla kuntoon, mutta nyt on pärjättävä näillä ja muistettava, että noin niinkuin kokonaisuudessaan meillä on asuinpuitteet kutakuinkin enemmän kuin kunnossa.