Enpä muista olenko kovinkaan usein viettänyt kaupunkijuhannusta, siitäkään huolimatta etten ole mitään perinteisiä mökki-ihmisiä. Olen saattanut useammallekin ystävälleni ihmetellä, miksi suomalainen haluaa lomalla tehdä koko ajan jotain? Tuntuu melkein kuin meidän olisi liian vaikea vain olla, ottamatta stressiä siitä, kuinka paljon olisi tehtävää ja heittää työhanskat totaalisesti nurkkaan. Mökille lähdetään jotta päästään siivoamaan, kitkemään, kasvattamaan, kantamaan, putsaamaan, lämmittämään, pesemään, kokkaamaan ja mitä näitä  nyt on. Lomalla pitää osata myös lomailla, onhan sekin taito että pystyy totaalisesti tyhjentämään kalenterinsa ihan kaikesta.

Voi olla että kymmenen vuoden päästä olen mökkeilystä jotain ihan muuta mieltä, mutta nyt tekemistä tuntuu olevan kotonakin jo niin paljon sekä sisällä että ulkona, että itselleni paras loma on juuri sellainen, joka muutaman yön päässä häämöttää. Suoralla lennolla takuuvarmoihin lämpöasteisiin, all inclusive ja meri vieressä – jos tällä yhdistelmällä ei saa ajatuksia nollattua, niin tuskin millään. Ja sitä lomalta oikeastaan enimmäkseen odotankin, rentoutumista ja perheen yhteistä aikaa ilman velvollisuuksia.

Koska lomamatka on niin lähellä, päätimme olla lähtemättä tänä juhannuksena mihinkään kotia kauemmas. Saimme ystäväperheen pariksi yöksi meille kylään, itse asiassa saman porukan kanssa vietimme myös viime juhannuksen, silloin vain Turussa ja Naantalissa. Tänä vuonna keskityttiin olennaiseen eli hyvään syötävään ja lenkkeiltiin aina välissä, että jaksettiin taas syödä vähän lisää. Lapset oli selkeästi onnellisia siitä, että saivat vapaasti leikkiä toistensa kanssa pidemmän aikaa tai kuten Eemeli totesi ”kerrankin sai olla ulkona ihan rauhassa”. Kokkoa ei tällä kertaa päästy katsomaan, mutta Niko sytytti lapsille ulkotakan ja sitä siinä sitten tuijoteltiin ikkunan läpi kaikki samassa rivissä istuen. Tuskin kukaan lapsista olisi enempää osannut pyytääkään, lasten yksi parhaimpia piirteitä kun on se, miten aidosti kaikki eteen tuleva otetaan vastaan.

Onneksi juhannusta kesti kokonaiset kaksi päivää, sillä sekin tuntui menevän yllättävän nopeasti. Tuli istuttua leikkipuistossa, ihailtua auringonlaskuja ja ehkä pariin otteeseen myös selviteltyä poikien kinasteluja. Kaikkea sellaista tavallisen ihanaa, mitä tehtäisi ihan tavallisenakin kesäpäivänä, ja niinhän se vain tuntuu olevan, ettei juhlapyhät lapsiperheissä kovinkaan paljoa eroa arjesta. Juhannus kaupungissa oli siis kokonaisuudessaan erittäin jees enkä olisi itsekään osannut enempää odottaa. Entäs siellä, miten vietitte juhannusta tänä vuonna?