Mitään sen ihmeempää aktiviteettiä tytölle ei tarvinnut keksiä, vaan viihdykkeeksi riitti loistavasti se, että sai juosta radoilla kilpaa (välillä nopeuskilpailua sai käydä JJK:n palloilijamiesten kanssa :)), hypätä pituutta hiekkalaatikkoon ja pomppia korkeushyppypatjalla. Itse tyydyin lähinnä katsojan rooliin, ja viihdettä tuon pikkutytön touhuissa riittikin! Vai mitä sanotte tästä Minean lähtöasennosta? Tuskin siitä kovin vauhdilla eteenpäin pinkaistaan, mutta kovin totisella ilmeellä ja kovasti keskittyen hän siihen itsensä asetteli ukin mallia seuraten :).
Vaikka kaikki lapset tietysti ovat liikkuvaisia ja tykkäävät touhuta, niin musta tuntuu, että Minea taitaa rakastaa kaikenlaista hyppimistä ja jumppaamista ihan erityisen paljon. Trampoliinilla ja kotona sohvalla Minea jaksaisi pomppia vaikka tuntikausia, ellei sitten tyttö tee matolla kuperkeikkoja (kunnollinen kuperkeikka luonnistuu jo melkein). Ja kyllä, meillä saa pomppia sohvilla ja sängyssä mielin määrin, usein jopa otamme istuintyynyt sohvalta sivuun niin että Minea pääsee kunnolla jousien päälle hyppimään. Onko siellä muita yhtä kaistapäisiä vanhempia ;)?
Usein muuten kuulee vanhempien päivittelevän sitä, kuinka oma lapsi on niin tosi vilkas ja liikkuvainen, mutta samaa tuntuu sanovan lähes jokainen meistä. Taitaa siis vilkkaus ja liikunnanilo olla ihan luontaisia asioita lapselle.. Vielä kun joku keksisi mihin se liikunnanilo ja -helppous katoaa näin vanhemmiten ;)!? Täällä nimittäin motivaatio on taas ollut viimeisen viikon ajan ihan hukassa!
Huomaatteko, että olen jälleen kerran vaihtanut blogissa ulkoasua..? Perfektionistiluonne haluaisi blogin ulkoasun mahdollisimman miellyttäväksi, ja tällä mennään taas siihen asti, että keksin jotain parempaa tilalle :).
Urheilukenttä on meillä aivan lempipaikkoja! Jos illalla on levoton olo, että pitäis jotain keksiä, urheilukenttä on varma valinta. Ja parasta viihdettä on noi lähtöasennot. 😀 Teidän tyttö päihittäis meidän tytön pikajuoksussa mennen tullen tuon lähtöasennon ansiosta. Meidän Vikke lähtee nimittäin muuten samasta asennosta, mutta jalat on vielä ristissä takana… tekee heti monta sekuntia eroa. :DJa joo, kaistapäisiä ollaan! Lasten pitää saada juosta, hyppiä ja kiipeillä!
Jos meiän lähellä olis kenttä, voitais mekin käydä useammin, vaikka just noin iltasin kuluttamassa viimeiset energiat. Maistui nimittäin päiväunet sunnuntaina :).Ai teiltä löytyy yhtä hyvät lähtöasennot. Näille pitäis olla ihan oma sarjansa!
Blogissani on sinulle haaste! 😉
Kivaa, kiitti Annika!
Kaunis uusi ulkoasu. 🙂 kyllä täältä löytyy ihan yhtä kaistapäisiä vanhempia. Lapset joka päivä hyppii ja pommppii sohvalla ja sängyillä ja saavatkin niin tehä!:) Musta tuntuu, että kaikilla lapsilla on luonnostaan tosi suuri luontanen tarve ja into liikkua!:) ja uskon,että myös paljon oma liikunnallisuus ratkaisee. Meillä lapset otetaan vaunuissa mukaan iltaisille juoksulenkeille,joita tehäön. 1-3krt viikossa koko perheellä. Samoin frisbiigolfissa ja jalkapallossa lapset mukana usein. 🙂 se on huippua,kun ne oppii liikkuun ja se on täysin osa elämää. Lapset ei onneks tosiaankaa oo liikkumisen esto niin kuin jotkut aattelee. 😀 ihanan vauhdikkaita kuvia taasen!:)
Te ootte oikein superreippaita kun jaksatte juosta lapset mukana! Mä oon aina vältelly edes kokeilemasta juoksemista rattaitten kanssa :). Mut toisaalta, se onki mulle yks harvoista omista hetkistä. Ja toi on kyllä totta, että vanhemmilta se liikunnan malli tulee!
ihana Minea, ihana Melina ja ihana blogi jota on ilo seurata 🙂
Ihana sinä <3
Toi lähtöasento on ihan paras, hyvä Minea :-)!
Arvaa vaan naurettiinko vedet silmissä, kun vierestä katottiin kun Minea keskittyneesti ensin kattoi mallia ja sitten otti ite ”sanan” asennon :).