Juhlahumussa jatketaan vielä toisen postauksen verran, vaikka tänään on kyllä olo ollut kaukana biletunnelmasta. Maanantai on maanantai vaikkei tarvitsisikaan raahautua töihin, ja ainakin mua on väsyttänyt tuplasti normaalia enemmän. Laitoin hätäviestiä mammakavereille, että täällä tarvitaan seuraa tai muuten nukahdan pystyyn, puistoonkin päästiin vasta puoleltapäivin. Onneksi Eve ja Laura pääsi lapsineen iltapäiväteelle piristämään meidän päivää, ja lopulta jatkettiin siitä vielä Lauran kanssa käymään Lindexillä ostamassa tytöille juhlavaatetta.

Muutama vuosi sitten halloween tuntui vielä olevan aika mitätön juttu meillä Suomessa, mutta viimeistään tänä vuonna yllätyin siitä, miten isosti kaikki nykyään panostaa juhlintaan ja pukeutumiseen. Facebook täyttyi mitä hienoimmista asuviritelmistä, ja itseä alkoi hävettää miten sitä kuvitteli pärjäävänsä parilla pirunsarvilla ja surkeilla kasvomaaleilla. Minealle käytiin ostamassa tytön valitsema vampyyriprinsessan puku, mutta itseeni en panostanut juuri lainkaan. Viime vuonna juhlittiin vielä suht maltillisesti Katriinan luona, mutta nyt muu porukka olikin pistänyt parastaan ja valinnut puvut ja asusteet ajatuksella. Laitoin halloween-koristeet omasta kaapista kiertoon Essille, joten ensi vuonna juhlitaan siellä ja mäkin aion panostaa täysillä.   

Koristeluissa ei onneksi tarvinnut säästää, vaan sain kattavan paketin halloween-tavaraa Tigerilta. Oli lepakkoviiriä, muffinssivuokia, servettejä, tikkareita, vaahtokarkkeja, pillejä ja ties mitä – kaikkea mitä tavittiin ja vähän vielä ylikin. Olen jo pidemmän aikaa odotellut, että Jyväskyläänkin saataisi Tiger, mutta toistaiseksi ollaan saatu tyytyä Tampereen ja Lahden kauppoihin aina sukulaisilla kyläillessä. Koskaan en ole lähtenyt tyhjin käsin kotiin, vaan halpaa ostettavaa löytyy aina, niin tarpeellista kuin tarpeetontakin.

Aiemmin jo kirjoitin, että osa koristeita printattiin netistä ja leikeltiin Minean kanssa. Perfektionisti mussa olisi tehnyt kaiken itse, mutta ihan samalla tavalla on Mineankin saatava kokea se onnistumisen ilo ja tuntea olevansa hyödyllinen ja mukana valmisteluissa. Vaikkei cookie popsejen kummitusnaamat tai muffinssien hammastikkukoristeet olleetkaan täydellisesti leikattu tai tehty, oli ne enemmän kuin hienot kun Minea oli ne onnellisena ja ylpeänä tehnyt. Myös pöydän koristelussa ja leipomisessa Minealla oli ihan yhtä tärkeä rooli kuin mullakin, enkä muuten ottanut stressiä edes siitä, että muffinssien kinuskikuorrute ei onnistunut ollenkaan. Tein lähestulkoon kaiken valmiiksi jo juhlia edeltävänä päivänä, Niko hoiti koristelut paikoilleen ja Minea hääräsi yleisenä apuna niin, että oltiin kolmistaan niin loistava tiimi, ettei koko halloweenista tullut mitään stressiä. Ja niinhän sen kuuluisikin mennä, että juhlista täytyy pystyä nauttia enemmän kuin stressata valmisteluita.

Pari äitiä lapsineen joutui jättämään halloweenit väliin, mutta melkoinen sakki meitä oli joka tapauksessa. Eve, Laura, Kerttu, Katriina, Katja, minä ja kaikkien lapset. Melua ja meininkiä oli kieltämättä riittävästi, laitoin Nooankin Nikon kanssa puistoon aluksi, ettei hirwittävät naamat ja korkeat desibelit saaneet pikkumiestä takertumaan muhun kiinni entistäkin kovemmin. Kaikki meni yllättävän kivasti, siitäkin huolimatta että yksi lapsista laittoi suuhunsa valotikun kiinnikkeen ja nielaisi sen vahingossa, joku astui Minean kruunun päälle ja kattoon viritetyt hämähäkinseitit tarttui jatkuvasti jonkun päähän kiinni. Lapsilla kuitenkin leikit sujui hienosti ja äititkin olisi voineet jutella vielä pari tuntia kauemminkin, joten hyvin onnistuttiin vai mitä!

Juhlittiinko teillä halloweenia?