*yhteistyössä Roche
Olette ehkä huomanneet, kuinka blogiteksteistäni on aika ajoin saattanut rivien väleistä olla luettavissa, kuinka tyytymättön tällä hetkellä olen fyysiseen kuntooni? Suoraan sanottuna harmittaa, että olen päästänyt itseni repsahtamaan, vaikka vasta viime syksynä sain otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitin treenaamisen hyvällä tahdilla Iwello-jengissä. Sitten tuli kovat pakkaset, pidempi flunssakausi ja siinä samassa motivaation totaalinen lasku. Juokseminen on siitä epäkiitollinen laji, että riittävän pitkän tauon jälkeen rytmi helposti katoaa ja juoksukunto huononee – sitä joutuu vähän kuin aloittamaan jälleen puolivälistä treenaamisen, kun yhtäkkiä lenkillä happi ei enää kuljekaan niin kuin ennen eikä jalka löydä tuttua askellusta. Pari viikkoa sitten kuvittelin jo päässeeni uuden alkukankeuden ohi, mutta kuinkas kävikään, tuli jälleen yksi flunssa, joka pakotti hiljentämään tahtia, ja nyt ei auta kuin odotella terveempiä lenkkipäiviä.
Ehkä jo liian moneen kertaan olen luvannut ryhdistäytyä, jättää överiherkuttelun ja lisätä lenkkejä viikoihini. Vähintään yhtä monta kertaa olen myös huomannut, kuinka vaikeaa se on ellei itselleen aseta jotain konkreettista tavoitetta, johon tähdätä. Parin kilon pudottaminen, yksi herkkupäivä viikossa, maratooni, tavoitteita löytyisi vaikka kuinka, mutta mikään niistä ei ole tuntunut motivoivan tarpeeksi. Ensin oli projekti uudenvuodenlupaus, sitten kesäkuntoon 2016 ja nyt ollaan melkein samassa pisteessä kuin puoli vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut, ainoastaan itsetuntoni on ottamassa takapakkia kaiken tämän lupailun ja lupausten pettämisen takia.
Mutta sitten tapahtui jotain. Eteen tuli ehdotus, josta en voinut kieltäytyä. Sain sen toivomani selkeän urheilullisen tavoitteen ja mikä vielä parempaa, pääsen yhdistämään liikunnan ja hyväntekemisen. Ilmoittauduin elokuussa Helsingissä järjestettävään Twilight Run & Walk -tapahtumaan, jossa juoksen lääkeyritys Rochen tiimissä kotimaisen syöpätutkimuksen, syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä tueksi.
Välillä tekee hyvää asettaa omat huolet oikeisiin mittasuhteisiinsa, sillä mitä on minun kipuilut kuntoni ja itseni kanssa verrattuna heihin, jotka taistelevat syöpää vastaan? Läheltäni on menehtynyt vahvoja naisia niin rintasyövän kuin kohdunkaulansyövänkin uuvuttamina, joten aihe on minulle sydäntä lähellä ja siksi haluan ehdottomasti olla mukana tukemassa tapahtumaa, jonka tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiön tutkimustyön tukemiseksi. Oli hyvin liikuttavaa lukea Lisää aikaa kanssasi -sivulta Maaritin tarina ja ymmärtää, että niin todella, vakavasti sairastuneilla on kaikilla yksi päällimmäinen toive – lisää aikaa.
Tavoitteeni elokuulle on juosta kunnialla maaliin saakka, onko matka 10km vai puolimaraton, sitä en vielä osaa sanoa. Joka tapauksessa selvää on, että kesän ajan on treenattava, ja oli lopputulos mikä tahansa, olen ylpeänä yhdessä Rochen kanssa tukemassa Syöpäsäätiön toimintaa. Olisipa muuten mahtavaa, jos tekin innostuisitte mukaan juoksemaan tai kävelemään lauantaina 6.8.Helsingin Hietaniemeen – otatteko haasteen vastaan?