– Puhun suomen lisäksi sujuvasti englantia, ruotsia ja jonkun verran saksaa. Olen myös jossain elämänvaiheessani opetellut ranskaa, tanskaa ja latinaa, mutta arvaatte ehkä, ettei keskustelu näillä kielillä sujuisi nykypäivänä.
– Kirjoitan kaikki postaukset kännykällä. Tiedän olevani tässä asiassa melko yksin, mutta en jostain syystä osaa inspiroitua läppärillä.
– Minulla on vahvat mielipiteet tietyistä asioista, ja niistä puhuttaessa tuon ne yleensä melko selkeästi esiin. Kuten nyt vaikka lasten vieminen hoitoon äidin ollessa kuopuksen kanssa kotona tai piraattitavaroiden ostaminen.
– Olen huono, ei vaan toivottoman surkea raha-asioissa siinä mielessä, että maksan kaikki laskuni aina myöhässä. Nettipankin avaaminen, laskutietojen näpytteleminen ja avainkortin esille ottaminen ovat niitä asioita, jotka teen vain pakon sanelemana – eli yleensä siinä vaiheessa, kun saan ensimmäisen muistutuskirjeen jostain laskusta.
– Nykyisen koulutukseni lisäksi olen gradua vaille valmis ekonomi. Tätä ei ehkä uskoisi ottaen huomioon edellisen kohdan.
– Pienenä olen harrastanut balettia, street dancea, showtanssia, steppiä, ratsastusta, uintia, koripalloa, yleisurheilua, kuvataidekoulua.. Tulikohan siinä vielä edes kaikki?!
– Leivon useammin kuin kukaan muu tuntemani – ja myös syön enemmän herkkuja kuin kukaan. Tämä ei varmaan yllättänyt ketään.
– Olemme Nikon kanssa tutustuneet 15-vuotiaina ja olleet siitä asti yhdessä. Hitonmoinen poikkeus nykyajan parisuhdetilastoissa, sanoisin!
Mitä teet työksesi?
Oon opetusalalla 🙂
Hei kiva, täällä toinen ahkera leipuri ja herkkusuu! Sun leivontajutut tulee luettua (kaikki muutkin jutut kyllä) aina tarkkaan ja usein menee testiinkin, hyviä ohjeita! Mäkään en tunne kovin montaa, jotka tätä tahtia pystyy tuhoamaan kahvileipää -paitsi mun sisko- niin kiva kun löytyy kohtalotovereita. ? ja tuo päiväkotiasia, niin samaa mieltä!! Ja tuntuu että oon vähemmistössä sen mielipiteen kanssa.. Huh!
Hehhe hyvä kuulla että on kohtalotovereita! 😀 Mä kyllä monesti oon päättänyt, että nyt loppuu jokapäiväinen herkuttelu, mutta eipä se lakko oo koskaan kauaa kestänyt. En tiedä, mistä sitä motivaatiota löytäisi, kun leipominenkin on niin kivaa!
Tää oli hauska postaus 🙂 Minäkin olen vähän huono raha-asioissa, vaikka yleensä saan laskut maksettua ajallaan. Tosin nyt nämä sähköpostiin ja nettipankkiin tupsahtelevat laskut sekoittavat pahasti systeemini! Aikaisemmin meni paremmin, kun kaikki laskut tuli paperilla, ja kokosin ne nätisti samaan paikkaan odottelemaan palkkapäivää.
Kivaa tiistaita!
Nämä erinäiset paperi-, netti- ja sähöpostilaskut varmaan on osaltaan vaikuttaneet mullakin siihen, ettei enää pysy kartalla tilanteesta. Ja sitten kun laskuja tulee koko ajan, ei mitenkään jaksa mennä verkkopankkiin maksamaan niitä heti samantien. Ehkä mä vielä jonain päivänä otan itseäni niskasta kiinni tässäkin asiassa 😀
Kiitos blogistas, tätä on mukava lukea. Ja tuohon laskunmaksuasiaan on semmonen vinkki, että mies latas mulle Nordean mobiilipankinnouhelimeen, ja erikseen myös tunnusluvut. On uhan sairaan kätevä!!! Saldon pystyy tsekkaan puoles 20 sekunnis ja laskunjenmaksuun on mobiilipankis on kätevä paperilaskujen viivakoodinlukija. En kyl tiä, mimmoset systeemit on muilla pankeilla. Mun on kyl helpottanu ja nopeuttanut tosi paljon mun laskujenmaksua, kun ei tarvi kaivella esiin mitään tunnuslukukortteja.
Kiitos, ihana kuulla!
Mulla on myös op:n mobiilipankki, jota käytän aktiivisesti. Viivakoodit ja sinne tulevat laskut on superkätevä maksaa, mutta pahin ongelma on paperilaskut, joissa ei ole viivakoodia ja sähköpostilaskut. Niiden näpyttely on mulle mahdottomuus 😀
Moi. Pinnalla kovasti blogeissa mielipiteet isomman lapsen hoitoon viennistä jos vauvan kanssa vanhempi kotona. Viittasit tähän tekstissäsi, mikä siisnmielipiteesi on? Tuli tunne tekstistä että vastaan. Muistelen kuitenkin että teilläkin oli isompi perhepäivähoitajalla osa-aikasisesti kun sinä olit vauvan kanssa kotona. Se perhepäivähoitajalla olo on ihan yhtä lailla päivähoitoa vaikka sinä taisit sitä kerhoiluksi kutsua. Päivähoitoa se perhepäivähoitajalla olo on ja tässä asiassa yhteydessä verrattavissa päiväkotiin, joten mikä siis se mielipiteesi olikaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että pienen lapsen on hyvä olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Isomman lapsen kohdalla tilanne on enemmän tapauskohtaista.
Minea oli Nooan syntyessä 3v. Tämän ikäiselle lapselle riittää hyvin kerhotoiminta pari kertaa viikossa, ja tätä mekin hyödynsimme jonkun aikaa silloin kun vielä olin Nooan kanssa kotona. Ratkaisevaa ei ole se, kuka toiminnan järjestää (kaupungin kerho, päivähoito vai perhepäivähoitaja), vaan se, monta tuntia ja kuinka usein lapsi käy kerhossa tai hoidossa. Normaalitapauksissa en näe mitään positiivista siinä, että lapsi viettäisi esim 6h kerrallaan hoidossa, tätä ei mielestäni voi perustella ryhmäytymisellä, sosiaalisuudella eikä virikkeillä. Lapselle riittää hyvin 2-3h leikkiä kerrallaan, eikä se itse asiassa enempää varmasti jaksaisikaan. Edelleen normaalitapauksissa, me äidit taidamme vain olla tottuneita vaatimaan oikeuksia kun meille niitä on annettu, mutta on surullista, että päiväkotien ryhmäkoot kasvavat kasvamistaan (samaa tahtia lasten levottomuuden kanssa) eikä tilannetta yhtään helpota nämä niin kutsutut virikelapset. Ja kyllä vanhemmat maksavat hoidosta, mutta Suomessa hoitomaksu ei ole sama kuin hoidon todellinen kustannus.