Saatiin eilen illalla mun lapsuudenystävä kanadalaisen miehensä kanssa kylään ja siinähän se ilta ja tämä päivä sitten menikin, ihan vaan ollessa, ja Minean toistellessa Dorasta oppimiaan enkun fraaseja. Vaihdettiin kuulumiset, syötiin aina niin hyvää avokadopastaa, uunituoreita sämppäreitä ja brita-kakkua, ja tänään puuhailtiin aamusta iltaan kaikenlaista superkivaa. Näistä ihanista viimeisistä lomapäivistä täytyy ottaa kaikki irti, työt vie kuitenkin niin mennessään ainakin alkusyksystä ettei silloin ehdi kunnolla touhuta kuin viikonloppuisin.

Koitin keksiä pitkän matkan vieraillemme jotain nähtävää tai koettavaa Jyväskylässä, ja ekana mieleeni tuli Laajavuoreen nyt kesäksi rakennettu mahtava Seikkailupuisto. Sinne me sitten suunnattiin heti aamusta, ja oli muuten pari muutakin ihmistä ajatellut puistoa loistavaksi ideaksi! Jonottamiseen sai käyttää jonkin verran aikaa, mutta hyvin parin tunnin aikana ehti kiertää pari erilaista köysirataa. Ratoja on yhteensä viisi, ykkönen perheen pienimmille ja vitonen kaikkein haastavin vaatien jo edistyneempää ketteryyttä ja voimaa. Missään nimessä helpolta ei vaikuttanut nelosratakaan riippusiltoineen, pitkine liukuineen ja köysiportaineen, mutta sen ajattelin käydä vielä vaikka ensi viikolla itsekin taistelemassa läpi – tänään tyydyin Minean kanssa seuraamaan alapuolelta Sarekan ja Jonskin menoa.

Seikkailupuiston köysiradoilta jatkettiin pomppulinnan kautta lounaalle Naissaaren kahvilaan Vaajakoskelle. Tässä toinen paikka jota voin ehdottomasti suositella, päivän porkkana-vuohenjuustokeitto oli niin herkullista että meikäläinen veti kunnon ruokaöverit, ja vielä kaiken päälle tuore munkki! Tääkin pitää vielä käydä kokemassa ennen ensi viikon töiden alkua – jep lista kasvaa niin että tuskin tässä edes sinne töihin ehtiikään!

Päivä lopetettiin vielä pulikoimalla meidän rantsussa tunnin verran, vaikka Mineakin veti koko päivän ilman päikkäreitä. Se tunti mikä ehdittiin olla kotona kaiken touhun keskellä oli sellaista huutoa, raivareita ja kiukkua, että todettiin järkevämmäksi pitää tyttö uniaikaan asti liikkeessä, nyt siis tiedän mitä uhma voi meillekin pahimmillaan tuoda. Vai menikö se uhmaikä jo?

Anyway, ihana päivä, vielä ihanammat ystävät ja onnellinen mieli, mitä muuta kesäpäivältä voisikaan toivoa!? Muistuttakaa mua näistä kun ne parinkympin pakkaset alkaa!