Koko viikonloppu vierähti käytännössä luisteluhommissa ja muutenkin ulkoillessa, joten mahakuvien läpikäynti jääköön ensi viikolle.. Kyselin Minean hoitotädiltä pieneksi jääneitä luistimia ja sieltähän löytyi yhdet pari numeroa Minean talvikenkiä isommat kaunoluistimet. Perjantaina heti Minea pääsi hoidossa testailemaan luistimia ja innostui niin että lauantaina oli päästävä aamusta uudelleen. Mini soitti vielä mun vanhemmatkin katsojiksi, ja lauantaina sitten meiän porukka suuntasi jäälle ihmettelemään tulevaa luistelijalupausta.

Hoidosta luisteluterveiset oli sitä luokkaa että ei kuulema olisi uskonut Minean olevan luistimilla ekaa kertaa, saatiin työpäivän aikana parit kuvatkin joissa Minea pelaa jääkiekkoa tottunein ottein maila kädessä. Suunnattiin lauantaina meiän lähikentälle jääkiekkokaukaloon, kun pelaamassa ei ollut kuin naapurin pikkupojat kavereineen, mutta taisi olla virheliike joko paikan valinta tai se, että kuviteltiin Minean luistelevan siellä lätkäpelien lomassa. Hommasta ei nimittäin tullut mitään, Minea ei suostunut itse luistella metriäkään vaan kiukutteli, roikkui Nikossa ja kävi vähintään joka toinen minuutti hörppimässä taukojuomaa. Luovutettiin ehkä puolen tunnin päästä ja lähdettiin keskustaan hakemaan parempaa mieltä kakkukahveista ja pillimehusta, jotka taisi jäädä sen aamupäivän kohokohdaksi. Jos muuten joskus eksytte Jyväskylän seudulle, suosittelen kahvila Wilhelmiinaa – ehdottomasti paras herkkuvalikoima, herkullisimmat juustokakut eikä kahvissakaan valittamista ole!

Tänään lähdettiin kokeilemaan uudelleen onnea paremmin varustautuneina: valittiin kotoisampi, kaukaloton kenttä, ostettiin minikokoinen lätkämaila ja oltiin hyvällä, hällä väliä fiiliksellä koko porukka. Arvatkaa miten kävi? Tyttö luisteli kuin vanha tekijä, ilman kiukkuja, ilman roikkumista kenenkään lahkeessa. Taisi lauantaina vaan kaikki se etukäteishehkutus ja jännitys käydä liian kovaksi, niin että ramppikuume iski päälle ja mikään ei enää huvittanut. Tähän samaan aion luottaa sen baletinkin kohdalla ja totta hitossa mennään vielä ensi torstaina kokeilemaan uudelleen. Jos muutos innostuneisuudessa ja omistautumisessa on silloin lähellekään samaa luokkaa kuin tänään, niin meillä asustaa kohta sekä lätkänpelaaja että balettitanssija 😀

Pari viikkoa sitten meinattiin lähteä kokeilemaan onnea laskettelurinteeseen Minean kanssa, mutta nyt kun löytyi tämä vähän helpommin järjesteltävissä oleva laji, niin jätetään laskettelusukset vuokraamon hyllylle ainakin ensi talveen saakka. Mikä teillä on talven ykköslaji jos pulkkailua ei lasketa? Minealla se varmaan vaihtuu joka päivä, eilen kiinnosti pyöräillä lumessa, tänään luistella ja huomenna varmaan taas kaivetaan pulkat esille. Mutta just näinhän sen kuuluu vielä 3-vuotiaalla mennäkin! Sen parissa touhutaan mikä silloin on in ja meiän vanhempien tehtävä on tarjota erilaisia kivoja juttuja kokeiltavaksi, kohtuuden rajoissa tietenkin. Taisin itekin pienenä harrastaa vähän sitä sun tätä, sen kummemmin innostumatta mistään enempää kuin toisesta, ja lopulta päätyen lajeihin joita kaveritkin harrasti. Pitkän matkan juoksu, street dance ja lumilautailu, niitten parissa tuli vietettyä tunti jos toinenkin, mutta mitään ei taida olla jäänyt käteen tähän päivään asti..ja onko sillä niin väliäkään, kyllä niitä uusia harrastuksia on löytynyt vielä aikuisenakin!