Lupaan että tälle viikolle on tiedossa muutakin kuin pelkkää vauvaa blogin täydeltä, mutta tiedätte varmaan että tässä vauvakuplassa on vaikea saada ajatuksia kohdistettua mihinkään muuhun. Tekee vaan mieli höpöttää vauvajuttuja, tuijotella Möhistä, ottaa välillä pari kuvaa, silitellä päätä ja huokailla ihastuksesta. Välillä on käytävä tarkistamassa että onhan se varmasti totta että meillä ihan oikeasti on ihana, täydellinen vauva joka täysin yhtäkkiä ilmestyi meidän elämään. Vaikka tähän kaikkeen on ollut vajaa 9 kuukautta aikaa varautua ja totutella ajatukseen, tuntuu uusi perheenjäsen silti käsittämättömältä ihmeeltä ja paljon suuremmalta ilolta kuin olisi koskaan uskonut!
Mahtavuutta on myös se, että kaikki on nyt niin hyvin että eilen illalla päästiin lähtemään kotiin, vaikka vielä aamulla lääkäri kirjoitti tarkastuksen jälkeen papereihin ei kotiudu tänään, tarkkaillaan vielä. Möhiksellä on verensokerit ollut koko ajan liian alhaiset minkä takia imetyksen lisänä annettiin sairaalassa sekä luovutettua että mun pumppaamaa maitoa. Alhaiset sokerit taas saa aikaan uneliaisuutta eikä Möhis millään jaksanut pysyä hereillä edes sen aikaa että saisi mahansa täyteen, ja kaiken lisäksi kurkussa epäiltiin olevan sen verran vielä lapsivettä että limaisuus hankaloitti imemistä. Varmuudeksi sairaalassa otettiin eilen vielä verenkuva ja tulehdusarvot, mutta ne oli onneksi molemmat kunnossa, ja Iltapäivästä sokeritkin pysyivät kolmen mittauskerran ajan sen verran hyvinä, että kätilö uskalsi antaa kotiutusluvan kun olin jo kovasti sitä kysellyt. Ennen lähtöä kehotettiin syöttämään kahden tunnin välein ja antamaan kotonakin tarvittaessa vielä pumpattua maitoa imetyksen päälle, ja huomenna käydään vielä labrassa ottamassa viimeiset bilirubiiniarvot. Mulla on tällä hetkellä hyvinkin luottavaine olo, sillä Möhis on tuntunut koko ajan virkistyvän ja nyt kotona ollessa maitokin on maistunut niin tiuhaan tahtiin, ettei lisämaitoa ole tarvinnut antaa ollenkaan. Pitkin yötäkin syöttöjä oli lähemmäs kymmenen maratonmittaista sessiota, ainakin siltä se aamulla tuntui..
Minea on ottanut veljen vastaan paremmin kuin hyvin, ja jo sairaalassa käydessä tyttö oli täyttä onnea, ja sama meininki on jatkunut kotonakin. Veljeä on käytävä vähän väliä halimassa, silittelemässä ja pussailemassa, veljen kanssa pitäisi päästä jo leikkimään, syöttäminen ja ulkoilu kiinnostaisi kovasti ja koko ajan haluttaisi pitää Möhistä sylissä tai pukea jotain sukkaa tai tumppua. Eilen illalla tuli ainoat kiukut nukkumaanmenon aikaan ja nekin kohdistui muhun, varmaan pientä kapinointia siitä, että mä olen ollut pari päivää pois kotikuvioista. Tänään oon mäkin kelvannut nukuttamaan ja apuun arkirutiineissa, joten tilanne on vielä toistaiseksi aika yllättävän rauhallinen. Edes Pablo ei ole ollut yhtään ihmeissään, vaan rennosti katselee vierestä jos Möhis köllöttelee sohvalla. Viimekertaiset haukkumiset ja järjettömät nuolemiset on tällä kertaa jääneet kokonaan, joten taitaa olla tuttua juttua jo Pablollekin.. Tiedän ettei kaikki tule jatkumaan ihan näin seesteisenä koko aikaa, kun jossain vaiheessa se Mineankin kapina varmaan herää ja vauvakin alkaa olla vaativampi, mutta nyt ainakin toistaiseksi koitetaan nauttia tästä niin kauan kun tätä kuplaa kestää.
Mä oon jotenkin niin jäätävän onnellinen teidän puolesta! Nauttikaa vauvakuplasta <3 ja voi Mineaa miten ihana tomera isosisko se jo on :))
Ihana sinä :)! Katotaa milloin täältä kuplasta ehtis taas treffata teitäkin!
Paljon onnea pikkuisesta koko perheelle! Aivan ihana ja niiiin suloinen on hän! <3 Niin kuin teidän tyttökin. Eikä haittaa vaikka tulisi pelkkiä vauva juttuja lähiaikoina 🙂 Mielellään niitä aina lukee ja etenkin nyt kun oman pienokaisen laskettuun aikaan tasan kaks kuukautta!!
Kiitokset!! Jännät ajat on siis teilläkin meneillään, tsempit loppuraskauteen!
Onnea <3 Suloisia ovat kumpikin!
Kiitos :)!!
Niin ihania kuvia – erityisesti tuo kuva Mineasta ja Möhiksestä, että sydän sulaa! <3
Valtavasti siis vielä onnea koko perheelle tästä uudesta elämän ihmeestä!
Eikä mikään ihme, päinvastoin, että siellä leijallaan onnellisena vauvakuplassa. Mikään maailmassa ei todella vertaa sitä tunnetta ja onnea, kun pitkän odotuksen jälkeen saa vihdoin vauvan syliin ja kotiin. Ja mikä reipas ja rakastava isosisko Möhiksellä on! Jostain kumman syystä näitä vauvajuttuja ei koskaan kyllästy lukemaan, vaikka itsellä ei enää ajankohtaista olekaan – vai ehkä juuri siksi, lääkkeeksi vauvakuumeiluun kun omat lapset on jo saatu 🙂 Ihanaa siis kun kirjoittelet teidän kuulumisia ja tunnelmia!
Minea on kyllä kieltämättä ollut käsittämättömän ihana ja sopeutunut ainakin toistaiseksi superhyvin! Ja kiva että vauvajutut jaksaa kiinnostaa, mulle synnytystarinat on kans sellaisia joita ei koskaan kyllästy lukemaan. Ja tulee sitä kyllä usein muiden äitien kansaa puhuttua vauvojen ensikuukausistakin..
Onnea hirmuisen paljon koko perheelle! Ihanan lempeä katse Minealla, on varmasti ylpeä veljestään. <3
Kiitokset Camilla <3!!
Ihanat! Ja nyt saat kyllä vauvafiilistellä niin paljon kuin sielu sietää <3 Mä lähden tästä babyn kokoarvioon, jännää!
Ja kohta me jo fiilistellään yhessä :)!!
Olipas hyvänmielen postaus 🙂 Nauttikaa vauvakuplasta! Se kasvu ja kehitys on niin nopeaa, että välillä ihan hirvittää, meidänkin pieni 5 kk on jo niin iso poika, että ihan ihmetyttää milloin se pieni vauva kasvoi näin isoksi ja hymyileväksi pojaksi. Ja toivotaan että teilläkin pikkuinen on tällä kertaa sellainen helppohoitoinen vauva 🙂
Mua hirvittää kyllä jo etukäteen se, että kohta tuo ihana pikkumies on jo kovasti touhuava taapero! Toisaalta helpottava ajatus kun vauva-aikaan liittyy niin paljon epävarmuutta ja stressiä, mutta onhan noi vauvat vaan niin suloisia.
Aivan ihana pikkuinen nyytti!! Tuo pienen vastasyntyneen kanssa vauvakuplassa elo on kyllä jotain ihaninta, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. <3
Todellakin! Vaikka nyt toisen kanssa huomaa että arkea on kuitenkin samalla pyöritettävä entiseen tahtiin, kun taas Minean kanssa siinä kuplassa sai olla ihan rauhassa.
Ihania hetkiä teille sinne vauvakuplaan!
Nauttikaa toisistanne! <3
Kiitos Pia :)!!
Niin suloinen pieni <3
Minea on ihanassa iässä kun ottaa niin kivasti jo vauvan <3 Adelella alkaa onneksi myös tasoittumaan tämä meininki. Välillä oli kyllä melkoista 😀
Minea kyllä onneksi jo tajuaa aika hyvin ja on tosi isona apuna hyssyttelemässä ja viihdyttämässä vauvaa. Pienemmän kanssa on varmaan enemmän vahtimista, mutta kapinointia taas ei kait välttämättä tule niin paljoa..?
Ihanaa! Ihan hurjasti onnea<3<3
Kiitos Maria <3!!
Vauvantuoksu tulee tänne asti! ♥♥♥
🙂 <3