Lapsilla ja mulla alkoi tänään lomaviikko, ja todella loma, sillä koitan olla tekemättä mitään työtä muistuttavaa hommaa koko aikana. Tiedän ettei se tule olemaan lähellekään mahdollista, mutta en kuitenkaan halua koko viikkoa tuhlata siihen, että tekisin kaikki rästiin jääneet hommat ja sunnuntaina olisin niin poikki, että odottaisin jo seuraavaa lomaa. Ensin ajattelin pysytellä lasten kanssa mahdollisimman paljon kotona puuhaillen omassa pihassa ja leikkien sisällä, mutta kun olen parina viimeisenä päivänä juossut Nooan perässä siivoamassa ehtiväisen pojan tuhojen jälkiä, niin totesin kotona olemisen olevan aika huono idea – ainakin siis noin jos haluan itsekin lomaviikolla ottaa vähän rennommin. Täällä on viikonloppuna nimittäin siivottu ainakin lasinsiruja lattialta kahdesti, hammastahnaa vessan lattialta kolmesti, kynsilakkaa vaatehuoneen lattiasta, tussinjälkiä portaista ja pihkaa seinästä. Kovin on touhukas ja omatoiminen tuo meidän 2-vuotias, ehkä uskaltaisin jopa sanoa että joskus vähän liiankin päättäväisesti toteuttamassa omia juttujaan.

Loman ensimmäinen päivä oli jokseenkin lapsille suunniteltu, sillä aamusta ajeltiin vanhoille kotihoodeille kävelemään ja hiihtämään jäälle, ja läheisellä laavulla kaivettiin repusta nakit ja kaakaot. Pakkasta oli ihan reippaasti, mutta aurinko paistoi välillä niin että miinusasteet oli helppo unohtaa ja tuntui melkein enemmän jo keväältä kuin talviselta helmikuulta. Haluan vakaasti uskoa, että kuukauden päästä ollaan niin pitkällä keväässä että voi alkaa kaivella pyöriä varastosta ja unohtaa sukset ja luistimet useammaksi kuukaudeksi, sillä on se kesä vaan meikäläisen juttu – silläkin uhalla että talven jälkeen takuuvarmasti saa tänäkin vuonna panikoida sitä, miten kamalaan kuntoon ihminen voi itsensä päästää talven aikana. Täytyisi varmaan joka talvi päästä vähintään yhdelle etelän matkalle, jotta oman kroppansa saisi isojen neuleiden ja väljien puserojen alla pidettyä edes jossain, siedettävässä kondiksessa.

Iltapäivästä me oltiin Minean kanssa sovittu menevämme Laukaaseen katsomaan Risto Räppääjä -näytelmää kaveriporukalla. Myöhästyimme alusta vartin verran, mutta onneksi silti menimme, koska Minea tykkäsi näytelmästä ja oli innoissaan kun pääsi vielä lopuksi lavasteisiin tutustumaan ja poseeraamaan Nelli Nuudelipään ja Alpon kanssa. Näytelmän jälkeen mietin, että Nooakin olisi oikein hyvin mennyt mukana, vaikka olin ajattelin ettei 2-vuotias ehkä vielä jaksa istua tuntia teatterissa. Ehdin varmaan jo unohtaa, että olihan se Mineakin tuossa iässä jo ihan leffateatterissakin ja hyvin jaksoi keskittyä.

Onko siellä muita talvilomailijoita vai joko lomat meni jo?