Viikonlopun meiningit on täällä olleet aika mitäänsanomattomat! Oli taas tarkoitus saada aikaan muutamia keväthommia kuten tsekata kaikki lasten välikausivaatteet, laittaa joitakin pieneksi jääneitä eteenpäin ja sitä rataa, mutta nyt lauantai-iltana kun mietin, mitä tässä on tehty, niin vastaus on ei sitten yhtään mitään. Tai no, sain jollain keinolla katsottua viisi jaksoa Outlanderia (tämänhetkinen hömppäkoukutukseni), mikä varmaan onkin saanut aikaan kaiken tämän saamattomuuteni. Huomaan aina uppoutuvani ihan täysillä kirjaan tai sarjaan, jota katson tai luen, ja se onkin haastavaa kun lasten kanssa se oma aika on niin vähäistä.

Eilen keksittiin ruoan jälkeen herkutella donitseja eli kaupan pikkumunkkeja, joita dipattiin suklaassa. Joskus on kiva tehdä juttuja sen enempää suunnittelematta, tai en tiedä voinko sanoa joskus kun meillä asiat useimmiten tapahtuu hetken mielijohteesta. Liian paljoa etukäteen suunnittelematta huomaa kalenterinkin jäävän kiitettävän tyhjäksi eikä arkeen tule valtavia suorittamisen paineita. Pystyyköhän samalla asenteella jatkamaan enää sitten jos molemmat lapset joskus harrastavat useamman kerran viikossa ja iltapäivät on pelkkää kuskaamista? Toisaalta, olen omia ystäviäni seuraamalla todennut että kiire, stressi ja arjen riittämättömyys tuntuvat useimmiten olevan enemmänkin asennekysymyksiä ja itse kehitettyjä ongelmia kuin todellisia sellaisia.

En tiedä mikä oman oloni on tänään vetänyt niin pohjalle, mutta aamulla en meinannut jaksaa sängystä nousta ylös, ja iso osa päivästäkin meni sohvalla maatessa. Käytiin lasten kanssa ulkoilemassakin, mutta sekään ei auttanut energiatasojen nostamiseksi. Lähes koko päivä menikin sitten toimettomana, syötiin ruuaksi pakastepizzaa ja illemmalla leivottiin pullaa. Voin tällä kertaa ihan rehellisesti todeta, että onneksi tämä päivä on vihdoin ohi ja voin loppuillan viettää Netflixin parissa, ehkä katsoa Outlanderin vihoviimeisetkin jaksot. Mistä tulikin mieleeni, jälleen olisin hyviä sarjasuosituksia vailla!