Rimoitus terassilla

Jo viime kesänä mies alkoi suunnitella meidän etukuistille rimaseinää sillä ajatuksella, että se hieman suojaisi ja viimeistelisi näkymää etuovelle. Samalla rimoitus rajaisi kodinhoitohuoneeseen johtavan oven pois julkisivusta, ja vain etuovi jäisi kutsuvasti näkyviin. Projekti eteni silloin vain suunnitteluasteelle, mutta toissaviikonloppuna vihdoin saimme suunnitelmat toteutettua. Lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin osasin odottaa, rimaseinä viimeisteli talon etuosaa niin merkittävästi, että koko etupiha tuntuu astetta siedettävämmältä näin keskeneräisenäkin.

Rimoitus toteutettiin perinteisellä ykköskakkosella, jonka maalasimme pätkimisen jälkeen pariin kertaan peittävällä mustalla ulkomaalilla. Vaikka talossa meillä on kuultomaali sävyltään piki, ei rimojen peittävämpi pinta erotu ollenkaan pahasti muusta talosta. Rimat kiinnitettiin pustysuoraan ja kapeampi puoli ulospäin, jotta siitä saatiin mahdollisimman korkean ja siron näköinen – tämä onnistui mielestäni aika hyvin, vai mitä? Jotta rimat ei aivan kauheasti lähtisi vääntymään, laitettiin keskikohtaan yksi tukipuu. Myöhemmin on lisättävä vielä toinenkin samanlainen tuki, mikäli ajan myötä rimaseinä alkaa enemmänkin elämään.

Takapihan puolella näyttää melko erilaiselta, sillä syvennys meillä on valkoinen. En voi sanoa juurikaan tykkääväni talon kaksivärisyydestä, mutta kokovalkoinen talo ei olisi tullut kysymykseen kaavan vuoksi emmekä myöskään uskaltaneet valita takapihalle mustaa koska aurinko paistaa juuri tälle seinustalle suurimman osan päivästä. Takaterassille on ollut ajatuksena rakennella jonkinlaista katetta, tehdä parveke valmiiksi ja hankkia ruokaryhmä, aurinkovarjo sekä joitakin kasveja. Piha kokonaisuudessaan on sekin tulevana kesänä suunniteltava, mutta onneksi lomat on vasta aluillaan eikä kaikkea tarvitse tai voikaan tehdä samantien.

Kauniit ja käytännölliset lastenvaatteet

Kaupallinen yhteistyö Polarn o Pyretin kanssa

Polarn O. Pyret, tai tutummin POP, on lastenvaatemerkki joka löytyy monen suomalaisen lapsen vaatekaapista. Se on meille tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, ja nykyään Polarn O. Pyret onkin Suomen suurin lastenvaateketju myymälämäärältään. Yrityksen juuret ovat vahvasti Ruotsissa, mutta POPin vaatteiden korkea laatu, persoonallinen tyyli ja vaatteen toimivuus ovat selkeästi vieneet myös meidät mennessään nostaen POPin tasaiseen kasvuun lastenvaatemarkkinoilla. ”Haluamme tehdä maailman parhaita lastenvaatteita, jotka kestävät käyttöä ja kulutusta, ja säilyvät hyvänä lapselta toiselle.” Melko paljon sanottu nykyaikana, mutta Polarn O. Pyretin kohdalla väite on yllättävän helppo allekirjoittaa.

Meidän perheessä Polarn O. Pyret on kulkenut mukana esikoisen syntymästä aina tähän päivään saakka. POPin minikokoiset 44-senttiset bodyt ja housut olivat ensimmäisiä vaatteita, joita vastasyntyneellemme puimme, ja myöhemmin olen saanut todeta, että paras sijoitus lastenvaatteisiin on ollut hankkia lapsille Polarn O. Pyretin ulkovaatteita. Kestävyys, pelkistetty ulkonäkö, ekologisuus ja loistavat tekniset ominaisuudet on saaneet meidät valitsemaan POPin aina uudelleen eikä koskaan ole tarvinnut pettyä.

Polarn O. Pyretin kesävaatteet on itselleni uudempi tuttavuus, vaikka toki niitäkin meiltä on muutamia löytynyt jo aiemminkin. Noin vuosi sitten POP freesasi tyyliään ja värejään sopimaan tämänhetkiseen lasten muotiin, mutta kuitenkaan unohtamatta perinteisiä POPin raitoja. Meihin tämä uusi tyyli iskee täysillä, ja suosikkeja kesämallistosta ovat esimerkiksi tyttöjen pilkullinen mekko ja roosa pitsimekko tai poikien puolelta liukuvärjätyt farkkushortsit ja harmaa collegehuppari.

Raitoja on mahdoton unohtaa puhuttaessa Polarn O. Pyretistä. Niihin liittyy meilläkin paljon rakkaita muistoja niiltä ajoilta kun Nooa oli vasta muutaman viikon ikäinen vauva ja tuntui hukkuvan lähes kaikkiin ostamiimme vauvanvaatteisiin. Ainoastaan POPin luomupuuvillaiset sinivalkoiset raidat oli kovassa päivittäisessä käytössä, sillä valikoimasta löytyy vastasyntyneiden mallisto pienille vauvoille. Ehkä juuri siksi onkin niin hellyttävää, että edelleen tuolta meidän pieneltä pojalta löytyy kaapista näitä samoja tuttuja raitoja, jotka olivat mukana jo elämän ensimmäisinä hetkinä.

Yhä edelleen Polarn O. Pyret edustaa minulle niin käytännöllisyyttä kuin mukavuutta ja kestävyyttäkin. Polarn O. Pyret ei ole ainoastaan helppo, vaan ennemminkin varma, sillä sieltä löydän joka kerta etsimäni eikä istuvuuden tai laadun kanssa tarvitse arpoa koska hyvien kokemusten perusteella tiedän saavani vastinetta rahalleni. Tällä kertaa löysin hoikalle Nooalle täydellisesti istuvan farkkupaidan, baggymaiset collegehousut sekä mustat super slim -farkut. Etenkin farkkuja on ollut aiemmin vaikea löytää Nooalle kun juuri mitkään ei tahdo olla riittävän slimmit mutta kuitenkin lahkeista sopivat, lisäksi kun lasten farkkujen on oltava ihan erityisen joustavaa materiaalia, jotta ne varmasti ovat mukavat päällä.

Täällä Jyväskylässä Polarn O. Pyret on ihan vasta muuttanut uusiin, valoisiin tiloihin ja liike löytyy nykyään Sokkarin 2.kerroksesta. Lapset harvoin pitävät vaatekaupoilla pyörimisestä, mutta meidän POPin pieni puuhapiste ja iloiset, aina lapset huomioivat myyjät ovat hienosti saaneet luotua lapsiystävällisen ilmapiirin. Viime vierailullamme lapset kotiutuivat liikkeeseen jopa niin hyvin, että heidän juoksenneltuaan ympäriinsä sovittelemassa vaatteita ja kyselemässä kaikenlaista lähdimme kotiin huudellen ovelta vielä viimeiset anteeksipyynnöt. Uskaltautukaa tekin rohkeasti käymään yhdessä lasten kanssa Sokkarin uudessa POPin liikkeessä! Nyt POPilla on pyörinyt viikottaisia kanta-asiakasalennuksia, jotka löytyy myös netistä, joten suosittelen samalla liittymään kanta-asiakkaaksi.

Aina joku projekti päällä

Miksi niin moni meistä on sitä ihmistyyppiä, joilla on koko ajan oltava meneillään jokin projekti tai pari? Miltähän se tuntuisi, jos sitä ihan vaan olisi ilman että lähitulevaisuudessa on tiedossa mitään sen ihmeempää? Jos ajattelen omaa elämääni viimeisen kymmenen vuoden ajalta, on elämässä tapahtunut melkein joka vuosi jotakin isoa ja uutta. Ensimmäinen oma koti, häät, Minea, työ, Nooa, talon rakentaminen ja nyt talon kanssa riittää tekemistä ainakin seuraavalle parille vuodelle. Tänä kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi saada pihat etenemään edes siihen, että nurmikko olisi maassa ja ehkä joitakin istutuksia ja puitakin. Onpa sitä projektia ihan kerrakseen siinäkin.

Voi olla että olen projekti-ihmisiä siinä mielessä, että asioiden konkretisoiminen yhdeksi toteutettavaksi kokonaisuudeksi, sen suunnitteleminen ja toteuttaminen, tuntuu niin paljon helpommalta kuin elää monen erinäisen, keskeneräisen tehtävän keskellä. Ja varmaan samasta syystä joskus kodin kaoottinen sotku yhdistettynä pintojen keskeneräisyyteen saa stressaantumaan äärimmäisen helposti, kun tilanne tuntuu enemmänkin toivottomalta kuin selvitettävissä olevalta projektilta. Toisaalta, luulen ratkaisun piilevän juurikin siinä, että on osattava pilkkoa homma kuin homma pieniksi to do -listan kohdiksi, jolloin tehtävä tuntuu ehkä jopa helpommalta kuin todellisuudessa onkaan.

Meillä kotona tilanne oli juurikin kaaos vielä tänään päivällä, mutta tein päähäni pienen tehtävälista, jota noudatin, ja illalla lähes kaikki olikin jo valmiina – ja mikä tärkeintä, ilman stressiä. Huomenna on ihanaa aloittaa viikonloppu puhtaalta pöydältä (myös kirjaimellisesti) ja leikkokukat auttavat aina!

Pihahommat aluille

Eilen oli äitienpäivä, omalla mittapuullani suht täydellinen sellainen juuri tässä tilanteessa, sillä päivä otettiin rennosti kotona pihahommissa. En saanut valmiiksi katettuja aamiaispöytiä tai ostettuja lahjoja, mutta sain maailman söpöimmät kortit lapsilta, itse istutettuja kukkia ja erityisen hyvän mielen siitä ajatuksesta, että meillä on ihan kaikki ja vähän enemmänkin kuin mitä olen koskaan osannut toivoa! Kaikista maailman lausahduksista ja sloganeista itseeni on ehkä eniten kolahtanutkin lause, jonka sanoma on kutakuinkin se, että meistä jokaisen tulisi muistaa kuinka vasta äsken unelmoimme siitä elämästä, jota nyt parhaillaan elämme.

Pidimme koko perhe helatorstain jälkeisen perjantain vapaata, mikä saattoi osittain olla ehkä jopa huono idea. Töihin ja hoitoon palaaminen ihanan aurinkoisen pidennetyn viikonlopun jälkeen tuntui harvinaisen vaikealta, ja kun kesäloman tietää alkavan jo kolmen viikon päästä, on työmotivaatio hieman hukassa. Heti loman alettua tiedossa on yksi ulkomaan matka ystävän kanssa, mutta muuten tämä kesä vietetään kotimaan rajojen sisäpuolella, panostaen talon viimeistely- ja pihatöihin.

Ja pihatöistä puheenollen, saimme viikonloppuna valtavasti kaikkea tehtyä pihalla, kun sunnuntaina vanhempani katsoivat lasten perään ja muuten lapset on olleet suht omatoimisesti trampalla ja kavereiden kanssa pihalla. Niko maalasi talon sokkelin ja viimeisteli terassin laudoituksia ja yhdessä rakentelimme etuoven syvennykseen rimoitusta. Seuraavaksi vuorossa olisi erilaisten kivien hankkimista pihaan sekä kiertämään talon seinustaa, ja jossain välissä pitäisi tilata jättimäiset määrät multaa ja kylvää nurmikon siemenet. Tekemistä varmasti riittää, kunhan ensin saadaan suunnitelmat selviksi ja tarjoukset vertailuun. Pian saan blogiinkin kuvia uudesta rimaseinästä, ja jos mielessänne on jotain erityistä pihan suhteen niin laittakaa postaustoiveita tulemaan!

Pitkästä aikaa

Suurin osa teistä varmasti muistaa muutaman vuoden takaa sen, kuinka tiiviisti treffailimme omalla äitiporukallamme? Kaikki (eli minä, Essi, Eve, Paula ja Laura) kirjoitimme perhepainotteisia blogeja eikä kukaan meistä ollut kokoaikaisissa päivätöissä, ehdimme nähdä tosi usein ihan koko porukallakin, ja pienemmillä kokoonpanoilla vieläkin tiheämpään tahtiin. Nykyään kaikki meistä ei  asu Jyväskylässä, ja näkemiset on muutenkin jääneet aika vähäiselle kun aina jollain meistä on jotain eikä yhteistä aikaa meinaa löytyä.

Olenkohan muuten koskaan kertonut, miten olemme tutustuneet toisiimme silloin joskus noin viisi vuotta sitten? Minä, Evelina ja Laura oltiin jo aiemmin käyty muutamilla puistotreffeillä, ja olin Eveä tavannut paristi muutenkin, mutta vasta Tampereen blogikirppiksellä näimme Katriinan ja Essin ja päätimme perustaa facebookiin oman ryhmän, jossa voisimme vaihtaa kuulumisia. Lopulta tulimmekin niin hyvin toimeen, että lähempi ystävyys tuntui luonnolliselta, ja lähes samalla kokoonpanolla juttelemme whatsappissa nykyäänkin vähintään joka viikko.

Eilen me sitten nähtiin jälleen pitkästä aikaa Even ja Essin kanssa, ja jotenkin itselleni tuli ikävä niitä aikoja kun kaikki vielä oltiin kotona, ja järjestettiin vuorotellen aina jonkun luona lounastreffit. Se kun kuusi lasta sai kunnolla leikit käyntiin ja melutaso alkoi aina olla niin kova, että useimmiten ei auttanut kuin nauraa sille ajatukselle, kuinka seesteiseltä tunnelma voikaan kuvissa näyttää vaikka todellisuus on jotain ihan muuta.

Oletteko te löytäneet lasten myötä paljon uusia kavereita? Itse olen useampaankin kertaan kiittänyt niin lapsia kuin blogiakin siitä, miten niiden avulla onkin löytynyt niin tärkeitä ja kestäviä ystävyyssuhteita.

Vaneriseinät ja -katto

Meidän koti saattaa monen värejä rakastavan silmään näyttää pääosin valkoiselta, mutta tosiasiassa meiltäkin löytää monenlaisia sävyjä ihan kaikkialta. Itseäni jopa huvittaa joka kerta kun joku tuttava kommentoi kuvien perusteella, kuinka kokonaan valkoinen meidän koti on. Vaaleaa toki on paljon, mutta valkoisen parina meillä on varmasti yhtä paljon beigeä sekä ripaus vaaleaa harmaata ja ruskeaa.

Beigeä meillä näkyy eniten vaaleassa puussa eri huonekaluissa sekä vanerilevyissä, joita olemme laittaneet niin kattoon kuin seiniinkin. Yläkerran katossa vanerilevyt toimivat samalla äänieristeinä, samoin kuin tv-huoneessakin. Tv-huone on kauttaaltaan päällystetty vanerilla niin että isojen levyjen jatkoksi seiniin ja kattoon on sommiteltu juuri oikeankokoisia pieniä mittaan leikattuja paloja ja vanerilistoja, näin kokonaisuus on melkein kuin yhtenäinen puupinta. Onneksi timpurillamme oli riittävästi taitoa moiseen palapelin kokoamiseen, sillä itse tehtynä lopputulos ei varmasti olisi ollut noin istuva ja saumaton!

Yhtenä suosituimmista kysymyksistä minulta kysytään, mistä olemme hankkineet vaneritlevyt ja kuinka ne kannattaa käsitellä ja kiinnittää. Yläkerran katon isot neliöt löysimme Virosta enkä tiedä löytyykö vastaavia Suomesta lainkaan, mutta tv-huoneen sekä molempien lastenhuoneiden vaneriseinien vanerit on tilattu mittaan leikattuina paikallisesta Starkista. Hioimme kaikki levyt kevyesti hiomapaperilla, jonka jälkeen pölyt putsataan pyyhkimällä pinnasta pois. Lopuksi laitoimme kaksi kerrosta täyshimmeää väritöntä lakkaa pensselillä sutien. Lakkaa siksi että se säilyttää puupinnan alkuperäisessä värissään kun taas vaha helposti tummentaa pintaa ellei sekaan halua laittaa valkoista väriä. Meillä vanerit eivät ole lainkaan ehtineet kellastua tässä reilu vuoden aikana, eikä niin kyllä käynyt aikoinaan Minean pari vuotta vanhalle itse tehdylle vanerisängyllekään. Mikäli joskus levyt kuitenkin alkaisivat taittaa keltaiseen, on ne melko nopea sutia valkosävytetyllä lakalla.

Lakkapinnan ansiosta vanerit on helppo pyyhkiä kostealla rätillä, joten vaneria uskaltaa suositella myös lapsiperheeseen. Itse asiassa en ole vielä keksinyt yhtään huonoa ominaisuutta vanerista seinissä tai katossa, sillä materiaalina se on helppo ja edullisempi kuin valmiit seiniin tarkoitetut erikoispuupaneelit. Kiinnityksen hoidimme ripauksella liimaa seinässä ja vaneri päälle naulaamalla, ja vaikka kahteen kohtaan olemme saaneet jälkikäteen lisätä yhdet naulat levyn elämisen vuoksi, ei naulat näy niin että ne pistäisivät silmään seinää katsoessa. Kattolevyt kiinnitettiin ruuveilla, mutta niissä vanerikin on hieman paksumpaa.

Mikäli teillä vielä herää lisäkysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni. Voitte myös jakaa kommenttiboksissa omia kokemuksianne vanerista sisustuskäytössä, jos teillä sattuu löytymään vaneria kotoa.

Ajatuksia lastenvaatteista

Olen tällä viikolla tehnyt ihan valtavan urakan laittaessani lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin facen kirppariryhmään. Homma oli pakko saada pois alta, koska kaapissa lojui vielä pari kassillista sellaista vaatetta, jonka olin siirtänyt odottelemaan myyntiä jo viime muuton aikaan. Osa vaatteista oli siis melkeinpä Nooan ensimmäiseltä vuodelta ja Minealta noin kahden vuoden takaa.

Kaikkein vaivattomin tapa myydä vaatteita on livekirpputorilla, jossa olet itse paikalla eikä vaatteita tarvitse välttämättä hinnoitella etukäteen. Facebookin kirpputorit ovat myös melko käteviä, ja melkeinpä välttämättömiä jos vaatteet ovat yhtään arvokkaampia, ja toivot saavasi niistä mahdollisimman hyvän hinnan. Ainut miinus on se, että koko prosessi vie paljon aikaa. Ensin inventoit vaatteet, sitten tarvittaessa peset ne, otat jokaisesta yksitellen valokuvat, lataat kuvat nettiin ja lisäät niihin koko-, kunto- ja hintatiedot. Myymisen jälkeen vaihdat yksityisviestit, jaat tilinumeron, paketoit vaatteen, odotat että raha näkyy tililläsi ja lopuksi viet paketin postiin. Kohteliasta olisi vielä tässä vaiheessa ilmoittaa, että olet postittanut vaatteen, ja jos ostaja ilmoittaa paketin tulleen perille, vaihdetaan vielä yhdet viestit. Voitte ehkä kuvitella, ettei pari tuntia ole ihan riittänyt tähän hommaan kun myytävänä oli noin yhden ikeakassin verran vaatteita.

Se, miksi koko prosessi on kaiken vaivan arvoinen, on se että tiedät vaatteen pääsevän käyttöön vielä seuraavallekin lapselle, ja tottakai samalla saat hieman omiasi pois tuoton kilahtaessa tilille. Olen koittanut olla siinä mielessä ekologinen, että mahdollisimman moni vaate on kiertänyt Minealta Nooalle, enkä myöskään ostele vaatteita vain siksi että voisin pukea lapseni niihin, ottaa muutaman sovituskuvan ja julkaista ne somessa. Niin harmittavan paljon nykyään näkee niitä, jotka hamstraavat uusia vaatteita lapsilleen viikottain, ja jo heti seuraavassa kuussa vaatteet ovat myynnissä facebookin kirpputoriryhmissä. Meille ostetaan vaatetta vain käyttöön, ja varmistan aina ensin monta kertaa, että vaate varmasti kelpaa Minealle tai Nooalle. Hyvä keino testata tämä, on ehdottaa uuden vaatteen pukemista heti seuraavana aamuna hoitoon ja mikäli lapsi ei suostu, voi vaatteen laittaa palautuspussissa takaisin kaupalle. Toisaalta taas, jos lapsi sanoo haluavansa jonkun asian, on hänelle myös opetettava ettei mieltä voi muuttaa hetken ja päivän mukaan, vaan sanojensa takana on seisottava.

Nyt kun tuo iso urakka alkaa olla takana päin, olen aika tyytyväinen huomatessani ettei vanhoja vaatteita enää roiku kassikaupalla missään odottamassa, ja lasten käyttövaatteet ovat aika hyvässä jamassa. Jotain uutta on vielä hankittava (esim uudet sadevaatteet) pieneksi jääneiden tilalle, mutta luotan siihen, että laatu korvaa määrän ja nykyiset pari laatikollista vaatetta per lapsi riittävät.

Millainen ostopolitiikka teillä on, kymmenen samanlaista mekkoa vai ainoastaan tarpeeseen?

Iisi vappu

Kaikkien viimeaikaisten bileiden jälkeen vappuna tuntui pitkästä aikaa siltä, että nyt mennään mahdollisimman helpolla ja mitään järjestämättä. Vielä parisen viikkoa sitten mieleni teki ostaa kasa koristeita ja leipoa kaksi kakkua munkkeineen, olisin voinut kasata olohuoneeseemme jättimäisiä ilmapalloasetelmia ja kutsua Minean ja Nooan kavereita vappujuhliin. Mutta sitten tuli oksennustauti ja samalla päätin luovuttaa suunnitelmien suhteen. Varmasti ihan hyvä niin, tulevana sunnuntaina kun todennäköisesti leivotaan taas, ja ensi viikolla olisi vuorossa Nikon synttärit.

Tunnelman latistajana vappuna kaiken lisäksi satoi vettä, joten jätimme myös perinteisen vapputivolin väliin. Paistettiin kotona kasa munkkeja, syötiin brunssia vanhempieni kanssa ja lapset pitivät koko päivän naamiaisasujaan, Nooa batmanin pukua ja Minea kissanaamaansa. Aikaisemmin viikolla lapset saivat kaupasta valita itselleen vappupallot, joista Nooan pallo ei kestänyt hyvänä edes kahta päivää!

Millainen vappu teillä oli? Lapsiperheellisillä juhlapyhät eivät ehkä niin kovin suuresti eroa tavallisista vapaapäivistä, mutta juuri ne pienet asiat ja perheen omat perinteet on lapsille ja itsellenikin se tärkein juttu. Itse asiassa ainut juhla, johon ei meillä liity sen enempää perinteitä kuin juhlintaakaan, on juhannus, mutta muuten tuntuu että etenkin Minea jo osaa odottaa tiettyjä asioita tiettyinä juhlapyhinä. Ehkä niillä muistoilla paikataan vielä myöhemminkin sitä, että tämä äiti ei ole enää vuosiin saanut aikaiseksi kasata lapsille vauvakirjoja tai valokuva-albumeita.

Tästä on hyvä vähitellen aloitella viikonlopun viettoa, ottaa vähän aikaa ystävien näkemiseen ja harrastaa niin sanotusti leivontaterapiaa. Vaikka en tykkää juhlia itseäni, niin kevät inspiroi suunnittelemaan ja koristelemaan kakkuja, ja ihan siksi taidan viikonloppuna käyttää pari tuntia juuri siihen.

 

Uusi kaappi

Täällä on meneillään harvinainen tilanne siinä mielessä, että elämä on ollut kiireistä töiden takia. Yleensä tuon töitä mahdollisimman vähän kotiin, mutta nyt on ollut pakko, ja pahoin pelkään että sama kiire tulee jatkumaan seuraavat kolmisen viikkoa. Toisaalta tämä on myös positiivista kiirettä, sillä asiat joita olen järjestellyt, on pelkästään kivoja juttuja, ja loppujen lopuksi tämäkin hektisempi kausi päättyy kesäloman alkamiseen. Siihen ei tosiaan enää ole kovin pitkä aika!

Jos kiire on uutta tässä osoitteessa, niin sitä on myöskin olohuoneeseen ilmestynyt vanha kaappi. Kaappi on ennen ollut appivanhemmillani, mutta heidän muuttaessa pariksi vuodeksi ulkomaille tuli ihailemani kaappi meille. Olin jo etukäteen suunnitellut sille paikan olohuoneesta, vaikka kaappi menisi varmasti loistavasti myös muissa huoneissa. Esim Minean huoneessa se toimisi hienosti lelujen säilytyksessä, mutta luulen että sinne on kuitenkin hankittava enemmän säilytystilaa. Yksi kaappi tuskin pelastaisi tilannetta, ja siivousta helpottaakseni olen Minealle ajatellut vetolaatikollista kaapistoa.

Kaappi löysi paikkansa portaiden alta, kohdasta jossa ennen oli musta Ikean Vittsjö-hylly. Kaappi sopii olohuoneeseen kuin nenä päähän (etenkin kun tuon tv-huoneen oven saisi joskus maalattua valkoiseksi niin kuin on ollut jo pitkään tarkoitus), mutta nyt olen alkanut miettiä, tekisinkö kaapin värille jotain. Kaappi on joka tapauksessa hiottava ja lakattava uudelleen, joten samalla sn voisi sävyttää tummemmaksi tai vaaleammaksi. Toisaalta, uskon hionnan vaalentavan kaappia jo itsessään niin että siitä todennäköisesti tulee melko lähelle samanvärinen kuin nojatuolimme puuosat, näin se istuisi mielestäni vieläkin paremmin muun kodin tyyliin.

Huominen menee osittain töitä tehdessä, mutta sunnuntain olen varannut ihan kokonaan kotihommille. Aion pestä sohvatyynyjä, ehkä jo aloittaa kaapin hiomisen ja en tiedä, kaipa sitä täytyisi vähitellen alkaa suunnittelemaan myös niitä piharatkaisuja. Vai osaako pihasuunnitelmia tehdä itse? Joissain asioissa olisi varmasti hyvä luottaa ammattilaiseen, etenkin silloin jos oma näkemys asiasta ei ole kovin vahva (jos sellaista on ollenkaan).

Kotimme ongelmallisin tila

Arvatkaa mikä on mielestäni aika ihana ajatus? Ensinnäkin se, että kotimme pienet ja isommatkin remppahommat olisivat vielä joskus ihan kokonaan valmiita, eikä enää tuntuisi siltä kuin asuisit jonkinasteisella työmaalla. Toiseksi, olisi mahtavaa mikäli koko kodin sisustus olisi niin valmis, että tulevaisuudessa sisustaminen tarkoittaisi vain uusien sohvatyynyjen hankkimista, perjantaikimpun ostamista tai pieniä muutoksia huonekalujen järjestyksessä. Tiedän sisustamisen olevan prosessi, joka elää jatkuvasti, mutta suuret linjat on sellaisia, joiden toivoisin löytävän paikkansa ja pysyvän sellaisenaan vuodesta toiseen. Samalla ajatuksella olen valmis panostamaan ajattomiin klassikkohuonekaluihin, mutta kaikkea ei voi ostaa kerralla, ja siksi keskeneräisyys vähän väliä alkaakin vaivaamaan.

Tämän hetken varmasti keskeneräisin sekä myöskin ongelmallisin tila meillä on yläkerran aula. Aulassa on vain hyvin pieni pätkä ehjää seinää, muualta sitä reunustaa porraskaiteet ja isot ikkunat. Tilassa oli aiemmin valkoinen matto, mutta se on toistaiseksi likaisena odottamassa pesulaan pääsyä, ja samalla olen alkanut pohtia uudelleen koko huonetta. Toistaiseksi sieltä ei löydy kuin Ikean Söderhamn divaani valkoisena, muutama kaappi sekä Normann Copenhagenin vaunu. Jo viime kesänä ostin aulaa varten valkoista valoverhoa, jota oli tarkoitus rypyttää roikkumaan katosta metritolkulla, mutta ainakaan vielä ne ei ole saamattomuuden ansiosta päässeet seinälle. Olen katsellut uutta mattoa ja miettinyt pitäisikö tilasta rajata oma seurustelutilansa hankkimalla pari rahia ja niiden keskelle pieni pöytä vai jätänkö aulan läpikulkutilaksi, jolla ei juurikaan ole muuta fuktiota kuin lastenhuoneiden jatkeena toimiminen. Miten te ratkaisisitte aulan sisustuksen?

Samalla kun olen yrittänyt ratkoa aulan kohtaloa mielessäni, olen miettinyt yläkerran lattiaa. Siellähän siis on vielä vanha lakkapinta, joka ei enää oikein miellytä silmää nyt kun alhaalla on vertailukohtana uusi, paljon paremman värinen ja tuntuinen mikrosementti ja lakka. Olen jopa pyöritellyt yhtenä ideana koko yläkerran lattiamateriaalin vaihtamista vaaleaan puuhun, mutta siinä tapauksessa meidän tulisi ensin ratkaista joitakin ongelmia, joita pinnan tason nouseminen saisi aikaan joissain paikoin. En tiedä, tulisiko ylä- ja alakerrasta liian eriparisia mikäli ylhäällä olisi puulattia yhdessä vanerikaton ja lastenhuoneiden vaneriseinien kanssa? Hyviä vinkkejä ja mielipiteitä otetaan ilolla vastaan, sillä haaveileminen ja suunnitteleminen onneksi on vielä ilmaista. Kesän osalta kun meidän aika ja raha taitaa enemmän suuntautua tuonne täysin tekemättömien pihojen suuntaan.

Miten meni messut?

Viikonloppuna siis järjestettiin Helsingin messukeskuksessa Lapsimessut, jonne mekin suunnattiin lauantaina. Viimeksi olen ollut messuilemassa ehkäpä kolme vuotta sitten, enkä silloin ottanut lapsia mukaan vaan kiertelin kaveriporukalla kojuja kaikessa rauhassa. Viime kerrasta jäi sellainen kuva, ettei messuilla olisi paria puuhapistettä enempää ollutkaan tekemistä lapsille, sillä muistan miettineeni ettei Minea juurikaan menettänyt mitään kotiin jäädessään.

Tänä vuonna messut tuntui tuohon edelliskertaan verrattuna kasvaneen paljon, paikalla oli kaikki tämän hetken suosituimmat kotimaiset (sekä joitain ulkomaisiakin) vaatemerkit, lapsille oli paljon erilaista tekemistä ja samaan aikaan messuhallissa oli kaksi muutakin kiinnostavaa näyttelyä. Onneksi olimme liikenteessä koko perheellä, koska yksin kahden lapsen kanssa liikkuessa ei ostosten tekemisestä olisi tullut suoraan sanottuna mitään. Osastoilla oli sen verran paljon ihmisiä (ja monilla mukana vaunut tai rattaat), että Nooankin kaltainen nopea pieni poika olisi hukkunut silmistäni samantien, jos olisin keskittynyt katselemaan vaatteita. Suosittelenkin, että Lapsimessuille kannattaa lähteä joko itsekseen ostoksia tekemään, lasten kanssa pelkästään leikkimään tai yhdessä koko perheellä, jolloin vanhemmat voivat tilanteen vaatiessa jakaantua.

Nooalla on päällään messuilta hankitut Mainion paita sekä Gugguun lippis ja trikoopantsit.

Kuinka kannattava reissu Lapsimessuilla käyminen loppujen lopuksi sitten oli? Lapset viihtyivät puuhapisteillä paremmin kuin hyvin, messuosastoilla oli hyviä tarjouksia sekä uutuuksia ja sain hankittua lähes kaiken tarvitsemani (plus paljon ei-niin-välttämätöntä vaatetta), joten oman kokemukseni mukaan Lapsimessut on erityisen onnistunut tapahtuma. Alennukset eivät ehkä olleet päätä huimaavia, ja yllätyksekseni löysin itseni Gugguun kassajonosta kädessäni pino vaatetta, joista vain murto-osa ylipäätään oli alennuksessa. Kuitenkin jo se, että pääset paikan päällä katselemaan ja sovittelemaan vaatteita ainaisen nettikaupoista tilaamisen sijaan, oli mielestäni messuvierailun arvoista, ja kaupan päällisenä useat valmistajat myivät vaatteitaan 20% alennuksella. Vielä kun lapsillakin oli niin hauskaa omissa touhuissaan, niin voin kyllä vannoa että meidät löytää messuilta myös ensi vuonna, tosin tarkemman ostoslistan ja budjetin kanssa!

Täällä on ollut aika kiireisiä päiviä tällä viikolla, ja somen puolella se on näkynyt hiljaisempana kautena. Kiire on onneksi ollut pelkästään positiivista ja suurelta osin itse hankittua kiirettä. Tiistaina pääsin mukaan Minean jumppaan, eilen käytiin pitkän kaavan kauppakierroksella naapurin rouvan kanssa ja muuten iltapäivät on tainneet kulua pyöräillessä pitkin pihoja. Tai siis lapset pyöräilevät ja minä lenkkeilen vieressä. Ehkä voisin jopa harkita tänä keväänä ostavani ihan omankin pyörän.

Viikonloppu tulee jatkumaan yhtä aikataulutettuna, kun lauantaina suuntana on Lapsimessut. Minea teki jo etukäteen pitkän ostoslistan kaikenlaista itselleen, mutta maltillahan sinne on lähdettävä ettei huomaamatta tule tyhjennettyä koko tiliä lastenvaatteisiin. Meillä on onneksi ihan oikeaa tarvetta monille jutuille, sillä harvemmin molemmat lapset vaihtaa vaatekokoa samoihin aikoihin. Kuinka moni teistä on ajatellut lähteä messuilemaan ja millaisen hankintalistan kanssa?

Huomaan oman jaksamiseni riittävän aina yhteen isompaan kokonaisuuten kerrallaan, ja nyt kun on ollut pakko pohtia lasten välikautta kurahousuista lähtien, on kaikki muut osa-alueet unohtuneet. En ole saanut Minean huonetta etenemään mihinkään, ja viimeisin hankintani sisustuspuolella taitaa olla nämä lähijärvestä kiskotut heinät. Toisaalta, ei ollenkaan huonompi hankinta nämäkään, sillä heinät on tuoneet enemmän iloa kuin monikaan muu kasvi tai pienesine, joita meiltä löytyy. Mietin jo sitäkin, mikä määrä heinää on liikaa. Voiko heiniä olla tv-huoneessa, olohuoneessa ja makuuhuoneessa? Tai ehkä ei kuitenkaan ihan kaikkialla, mutta mitä muitakaan kasveja enää uskaltaisin meille tuoda, kun lähes kaikki kuolevat niin nopeasti?

Lippuarvonta

 

Sitäpä vaan tässä tulin huutelemaan, että instagramista löytyy tililtä @minishowblogi arvonta, josta voit voittaa kaksi lippua tulevan viikonlopun Lapsimessuille*. Itse olen messuillut viimeksi pari vuotta sitten, ja tällä viikolla on tarkoitus jälleen mennä katsomaan, mitä ihania uutuuksia eri merkeillä on tarjolla. Ostoslista on pitkä, sillä lapsilta puuttuu vielä kaikenlaista keväältä ja kesältä, ja luulen että joukkoon mahtuu myös jokunen heräteostos. Eniten odotan juuri nyt Gugguun printtivaatteita, lippiksiä ja uusia harmaita, Kaikon printtejä ja mekkoja, Metsolan asusteita ja samalla toivon että osastoilta löytyisi myös Makiaa, Hugo loves tikiä, Tinycottonsia ja vaikka mitä muuta. Parasta on se, että lähes kaikilla kojuilla on jotain alennuksia, joten lauantaina mut löytää (todennäköisesti lasten kanssa) Messukeskuksesta säntäilemästä osastolta toiselle!

*yhteistyössä Messukeskus

Nimipäivätyttö

Minealla oli tällä viikolla nimpparit, ja pakkohan niitä oli juhlistaa edes ihan pienesti. Yöllä pikana väsätty porkkanakakku ja kaksi kaveria kylässä, eipä siihen sen kummempia vaadittu että Minea sai toivomansa ”nimipäiväjuhlat”. Jotenkin itseäni meinaa huvittaa Minean innokkuus suunnitella kaikenlaista, sillä voisin aika varmasti sanoa tämän piirteen periytyneen meikäläiseltä. Heti muuton jälkeen olisi pitänyt järjestää oman huoneen tuparit, sitten kesäjuhlat, seuraavaksi jäätelöbaari ja metsäpiknik, syksyllä halloweenit ja joulun aikoihin toivottiin lasten pikkujouluja. Muutamat näistä saatiinkin toteutettua, mutta saattaisin olla suoraan sanottuna pienessä pulassa, jos meillä pidettäisi juhlia joka kerta kun joko minä tai Minea ideoidaan jotain.

Minea sai nimipäivälahjaksi nämä kuvissa näkyvät housut sekä valita noin kymmenellä eurolla jonkun lelun. Valinta osui sitten lopulta LOL-palloon, mutta huonolla tuurilla pallosta tuli juuri se sama hahmo, joka Minealla oli jo ennestään. Sanoin heti, että uutta ei valitettavasti voida käydä noin vaan ostamassa, mutta vaikka se tyttöä harmittikin, olin aika ylpeä siitä, ettei tilanne kärjistynyt kiukutteluun. Lopulta Minea antoi toisen nukeistaan kaverille, koska oli itse sitä mieltä ettei tarvitse kahta samanlaista – siitäkin huolimatta ettei saanut uutta tilalle. Kaiken lisäksi tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta kun Minea ylipäätään saa nimpparilahjaa, yleensä kun emme ole nimipäiviä oikein osanneet juhliakaan.

paita: Kaiko

housut: Lindex

Kun lelujen suhteen Minea on aina ollut todella vaatimaton, niin vaatteet onkin sitten ihan toinen juttu! Nykyään en voi ostaa mitään Minealle ennen kuin hän itse hyväksyy vaatteen. Ei saa olla liian löysät housut, ei käy myöskään liian tiukat koska silloin sukat on hankala saada hyvin lahkeiden alle, liian pitkät lahkeet tai hihat on ehdoton ei (minkä takia ei voi ostaa vaatteita kasvuvaralla) ja nykyään myös hameet ja kuviolliset paidat tuntuvat jäävän käyttämättöminä kaappiin odottelemaan parempaa päivää. Hiukset pitäisi olla aina auki, ja ulkona voisi kuulema jo ihan hyvin liikkua t-paidassa. Aika omapäinen tyttö, ja tainnut siinäkin tulla äitiinsä jos totta puhutaan.

Mutta mitäs tykkäätte näistä Minean uusista lempparihousuista? Itseltäni löytyy lähes samanlaiset mustana, joten tänä keväänä me taidetaan Minean kanssa samistella. En ehkä näe itseäni kulkemassa lasteni kanssa samanlaisissa kuvioleggareissa, mutta jotain pientä voi tietenkin olla, kuten kenkiä, huppareita tai muuta vastaavaa sellaista, mitä nyt näkyy niin lasten kuin aikuistenkin muodissa. Entäs teillä, samistelua vai ei?

Arkirytmejä

Olen jälleen huomannut vähitellen liusuvani lyhyempiin ja lyhyempiin yöuniin, samalla kun lapsetkin nukkuvat huonommin ja herättelevät lähes joka yö. Jossain vaiheessa sain jo otettua itseäni niskasta kiinni niin että olin sängyssä useimpina iltoina jo siinä puoli yhdentoista aikaan, mutta sitä mukaa kun tekeminen lisääntyy, pitenee illat.

Meidän arki on onneksi aika rentoa, ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen ja lähes joka päivä kalenteri näyttää tyhjää. Raskainta on varmasti se, että lapset nukahtavat vasta kymmeneltä, pahimmassa tapauksessa voi mennä vielä puoli tuntia pidempäänkin, jolloin iltaisin jää niin vähän omaa aikaa, että yöunista on ihan pakko tinkiä, jos illalla aikoo saada jotain aikaiseksi. Olemme yrittäneet aikaistaa lasten nukahtamista, mutta kun molemmat nukkuvat päiväkodissa päiväunia, on rytmit vähän kuin itsestään muodostuneet tällaisiksi. Ja itse asiassa, meidän lapset on aina olleet iltakukkujia ja melko vähäunisia kaiken kaikkiaan.

Vaikka tässä allekirjoittaneen tummat silmänaluset sen kuin kasvaa, on tällä viikolla energiaa riittänyt upeiden aurinkoisten päivien ansiosta. En muistanutkaan kuinka nopeasti kevät sitten lopulta tulee kun hetken aikaa aurinko on sulattanut lumia pois. Ihan vasta seisoin omalla pihalla miettien, voiko nämä lumimäärät tästä sulaa mihinkään ennen kesäloman alkua, mutta jo seuraavana päivänä oli kadut puhdistuneet loskasta ja alta oli paljastunut niin kovin tutut hiekkapölyiset kevätkadut. Uskalsin jopa ottaa käyttöön nahkatakin, sillä iltapäivällä töistä tullessa alkoi jo hieman hävettää liikkua tuolla plus kymmenessä asteessa pitkä toppatakki päällä. Heti huomasin myös suunnittelevani parin asukuvan ottamista viikonloppuna, joten taidatte saada niitäkin lähiaikoina.

Kaikkein varmin kevään merkki itselläni on jo jokusen vuoden ajan ollut se, että yhtäkkiä löydän itseni kaupoilta etsimästä uusia huulipunaaävyjä. Kevät ja huulipunat ikään kuin kuuluu yhteen, ihan samalla tavalla kuin sisustusintokin heräilee taas henkiin juuri näihin aikoihin. Onko teillä ehkä sama juttu? Kotiin alkaa ilmestyä enemmän leikkokukkia, uusia tyynynpäällisiä ja ehkä pari viherkasviakin? Tosiaan, mikseipä sitä hakisi viikonlopun kunniaksi itselleen jotain kivaa viherkasvia, tai kait sitä voisi jotain jo pihallekin laittaa?

(Kuvissa näkyvät julisteet on saatu Deseniolta osana instayhteistyötä. Niistä ja lähes kaikista muistakin Desenion julisteista saa vielä tänään -25% alen koodilla minishowblogi. Lue halutessasi lisää @minishowblogi instagramin viimeisimmästä kuvasta!)

Mielessä juuri nyt

Kohta on jo kesä! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin kesä on ainakin kalenterin mukaan vain muutamien hassujen viikkojen päässä. Nyt kun katsoo ulos, tuntuu käsittämättömältä että joskus on ollut hellettä jo toukokuun alkupuolella. Kesän tulo on odotettua, mutta samaan aikaan hirvittää kaikki se työmäärä, joka pihallamme lumen alta paljastuu.

Niinkin arkinen asia kuin lasten kuravaatteet. Välikausivaatteet alkaa kenkiä lukuunottamatta olemaan muuten aika hyvässä jamassa, mutta yllätyksekseni lapset olivat kasvaneet ulos toisista kuravaatteistaan. Nooalle ajattelin hakea uuden setin Popilta, mutta mistä tyttömäisen kiva asu Minealle?

Mitä sarjaa katsoa seuraavaksi? Viimeisimpänä katsoin ystävän suosituksesta Outlanderin Netflixistä, mutta enempää katsottavaa ei juuri nyt ole mielessä. HBO on tietenkin yksi vaihtoehto, sieltä kun varmasti löytyisi kaikenlaista.

Useampikin pienempi sisustusprojekti. Tekisi pienen horroksen jälkeen taas mieli sisustaa, mutta onneksi budjetti on sen suhteen tällä hetkellä niin nollilla, ettei mistään uudesta tai vanhastakaan tarvitse haaveilla. Muuten toteuttaisin pitkäaikaisen haaveeni y-tuolista (se on Hullujen päivien alessa!) ja saattaisin viettää myös jokusen tovin etsien eräänlaista senkkiä Torista.

Mitä teillä on pyörinyt mielessä juuri nyt? Olisi kiva kuulla mitä sinne puolelle kuuluu!

Ei mitään ihmeellistä

Viikonlopun meiningit on täällä olleet aika mitäänsanomattomat! Oli taas tarkoitus saada aikaan muutamia keväthommia kuten tsekata kaikki lasten välikausivaatteet, laittaa joitakin pieneksi jääneitä eteenpäin ja sitä rataa, mutta nyt lauantai-iltana kun mietin, mitä tässä on tehty, niin vastaus on ei sitten yhtään mitään. Tai no, sain jollain keinolla katsottua viisi jaksoa Outlanderia (tämänhetkinen hömppäkoukutukseni), mikä varmaan onkin saanut aikaan kaiken tämän saamattomuuteni. Huomaan aina uppoutuvani ihan täysillä kirjaan tai sarjaan, jota katson tai luen, ja se onkin haastavaa kun lasten kanssa se oma aika on niin vähäistä.

Eilen keksittiin ruoan jälkeen herkutella donitseja eli kaupan pikkumunkkeja, joita dipattiin suklaassa. Joskus on kiva tehdä juttuja sen enempää suunnittelematta, tai en tiedä voinko sanoa joskus kun meillä asiat useimmiten tapahtuu hetken mielijohteesta. Liian paljoa etukäteen suunnittelematta huomaa kalenterinkin jäävän kiitettävän tyhjäksi eikä arkeen tule valtavia suorittamisen paineita. Pystyyköhän samalla asenteella jatkamaan enää sitten jos molemmat lapset joskus harrastavat useamman kerran viikossa ja iltapäivät on pelkkää kuskaamista? Toisaalta, olen omia ystäviäni seuraamalla todennut että kiire, stressi ja arjen riittämättömyys tuntuvat useimmiten olevan enemmänkin asennekysymyksiä ja itse kehitettyjä ongelmia kuin todellisia sellaisia.

En tiedä mikä oman oloni on tänään vetänyt niin pohjalle, mutta aamulla en meinannut jaksaa sängystä nousta ylös, ja iso osa päivästäkin meni sohvalla maatessa. Käytiin lasten kanssa ulkoilemassakin, mutta sekään ei auttanut energiatasojen nostamiseksi. Lähes koko päivä menikin sitten toimettomana, syötiin ruuaksi pakastepizzaa ja illemmalla leivottiin pullaa. Voin tällä kertaa ihan rehellisesti todeta, että onneksi tämä päivä on vihdoin ohi ja voin loppuillan viettää Netflixin parissa, ehkä katsoa Outlanderin vihoviimeisetkin jaksot. Mistä tulikin mieleeni, jälleen olisin hyviä sarjasuosituksia vailla!

Kamalan sotkuista

Miltä näyttää bloggaajan kotona, jos viimeisen päälle stailattujen kuvien sijasta näkisittekin behind the scenes -kuvia, joissa näkyisi arki tavallisine sotkuineen kaikkineen? Onko blogeista tullut nykyään liian ammattimaisia ja sitä kautta siloteltuja kuvauksia elämästä, jollaista todellisuudessa kukaan ei voi elää? Luoko blogimaailma vääränlaisia ihanteita ja epärealistisia odotuksia vai osaavatko seuraajat nähdä oikean elämän kuvien takana?

Char and the city -blogin Carita haastoi meitä bloggaajia kuvaamaan kodistamme arkisia asioita, niitä sellaisia jotka yleensä siivotaan blogi- ja instakuvista pois tai rajataan jälkikäsittelyssä seuraajien näkymättömiin. Muistatte ehkä kuinka olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka helppoa kuvia on manipuloida? Minun päätettävissäni on se, näytänkö teille sohvannurkkaan rajatun kahvikupin ja viltin vai koko olohuoneen, jossa sohvatyynyt on miten sattuu, matto hieman vinossa ja lattialla siellä täällä lasten leluja. Toisin sanoen, blogin kirjoittaja yrittää arvioida sitä, mitä lukijat toivovat näkevänsä ja samaan aikaan molemmat kuitenkin tietävät mikä todellisuus kaiken takana on? Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta näinhän se käytännössä menee.

Lähdin innolla mukaan Caritan haasteeseen ja kuvasin meilläkin monen muun bloggaajan tavoin arkea sellaisenaan kuin se meille päivittäin näyttäytyy. Portailla on lähes aina tavaraa odottamassa, että joku (eli minä) veisi ne yläkertaan. Tv-huone on pääasiassa lasten valtakuntaa ja siksi aina sotkuinen, vähintäänkin kaikki sohvatyynyt on heitelty ympäri huonetta ja metallinen pikkupöytä purettu osiin. Keittiö on kodinhoitohuoneen lisäksi kotimme heikoin lenkki ja sen siistinä pitämisen suhteen olen luovuttanut aikoja sitten. Sängyt jää joka aamu töihin lähtiessä petaamatta eikä niitä pedata ihan aina töistä tultuakaan. Entäs lastenhuoneet sitten? Niiden siisteys riippuu usein pelkästään siitä, kuinka paljon jaksan iltaisin käyttää aikaani siivoamiseen. Jos siis jokin on varmaa niin se, että myös meillä on sotkuista – ihan joka päivä.

Vaikka haaste tuntuikin tarpeelliselta, huomasin aika pian miettiväni, onko tässä sittenkään mitään järkeä. Selailin muiden bloggaajien haastepostauksia, kuvissa oli kyllä sotkua ja elämää mutta silti läpi paistoi jonkinlainen bloggaajan kosketus. Joku voisi kuvitella että tällaisten haasteiden myötä pinnan alta paljastuisi jotain ennalta odottamatonta, mutta totuushan on se ettei sisustusbloggaajan kodista koskaan saa kovin hätkähdyttävää kuvaa. Vaikka tavaraa lojuisikin ympäriinsä, on kuvat todennäköisesti otettu täydellisen valon aikaan (niin on nämä omanikin) koska bloggaaja on tottunut tekemään niin. Tai sitten kuvat on muokattu näyttämään hyviltä säätämällä kirkkautta, saturaatiota ja niin edelleen, myös kuvakulmat vaikuttavat merkittävästi. Toisaalta on myös ihan totta, että niitäkin somevaikuttajia löytyy pilvin pimein, jotka oikeastikin elävät lähes sellaista elämää kuin mitä somessa näyttävät. Jos arki on pelkkiä aamusmoothieita, kahvilalounaita ja asukuvia niin turha sieltä on olettaa löytävänsä mitään kovin shokeeraavaa, täysin toisenlaista todellisuutta.

Se, mitä yritän sanoa, on että kaikkea näkemäänsä ei tule uskoa sellaisenaan, mutta samalla voi myös muistaa, ettei blogit myöskään ole mikään valtava valheiden kupla. Edelleen on olemassa erilaisia elämäntyylejä, toiset kiinnittävät jatkuvasti huomiota arkensa estetiikkaan oli somea tai ei ja toiset stailaavat vain saadakseen sen yhden onnistuneen otoksen. Itse sijoitun varmastikin johonkin näiden kahden välimaastoon, ja sen on luultavasti jo osoittanut instan tarinatkin niille, jotka niitä seuraavat. Nämä meiltä otetut arkiset kuvat näyttäisivät astetta ”rumemmilta”, jos olisin ottanut ne hämärässä kuvakulmia yhtään miettimättä ja olisin julkaissut ne blogissa täysin muokkaamattomina. Miksi en tehnyt niin? Se johtuu ehkäpä juuri siitä opitusta tavasta säilyttää kaikesta huolimatta jonkinlainen yhdenmukaisuus jakamassaan sisällössä.

Pupujuhlat

Meillä pidettiin pääsiäisen aikaan hyvin pienimuotoiset pupujuhlat. Idea lähti siitä kun Minean kanssa löydettiin Tigerista nämä ihanat puputeemaiset tavarat, ostettiin ne sen kummempia suunnittelematta ja vieraatkin kutsuttiin vasta paria päivää ennen juhlia. Mentiin superrennolla asenteella, jopa niin rennolla että unohdettiin kokonaan antaa pienet pupupussukat vieraille. Ensin oli tarkoitus maalata sokerimaalaustekniikalla paperimunia, mutta lopulta luovuttiin siitäkin ajatuksesta, koska unohdin hankkia pensseleitä ja isoja papereita.

Juhlat pidettiin jo aamupäivästä, joten tarjolla oli vain pientä purtavaa päiväkahvityyliin. Tein pupukakun, poppareita sekä mozzarellapiirakkaa ja lisäksi pöydässä oli tipuvaahtokarkkeja ja suklaapatukoita. Lapset saivat jokainen etsiä itselleen piilotetun suklaamunan, mutta muuten juhlat vietettiin ihan vaan herkutellen ja leikkien, enkä usko että enempää olisi välttämättä tarvinnutkaan.

Kakun tein samalla idealla kuin supersuositut yksisarviskakut, joita on tuntunut viime aikoina näkyvän vähän kaikkialla. Muutin vain yksisarvisen pääsiäiseen sopivaksi pupuksi ja tein kaiken mahdollisimman helpolla. Kakun väliin sekoitin kuohukermaa, appelsiinin makuista tuorejuustoa ja purkillisen mangopilttiä. Täytteen päälle rouhin vielä valkosuklaata, mikä itse asiassa toimi raikkaan mangon kanssa älyttömän hyvin. Päälle laitoin pelkkää kuohukermaa, vaikka makeammalla voikreemillä lopputulos olisi varmasti ollut astetta tasaisempi ja puhtaamman valkoinen. Sokerimassasta muotoilin tassut, nenän ja korvat ja silmät tehtiin lakusta. Laitoin muutaman hammastikun avuksi pitämään sokerimassan paikoillaan, ja lopuksi vielä pursottelin kahdella eri tyllalla värjättyä kermavaahtoa kakun päälle. Loppujen lopuksi koko homma oli todella helppo tehdä, ja kuitenkin kakkuun sai näin pienellä vaivalla vähän pääsiäisteemaa.

Pupujuhlien lisäksi olemme pääsiäisenä ehtineet käydä elokuvissa lasten kanssa ja nähdä Nikon veljen perhettä. Tänään olisimme vielä lähteneet luistelemaan ellei ilma olisi ollut niin mahdoton kuin mitä se oli. Päätimme sitten olla koko päivän ihan rennosti kotona, pelattiin Minean kanssa aika monta erää Rummikubia (niin koukuttava peli!) ja tehtiin suklaalla täytettyjä banaaneja. Vähän ehdin samalla jo haaveilla kesälomastakin ja erityisesti siitä että on taas aikaa viettää tällaisia pitkiä viikonloppuja yhdessä oman perheen ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Taidan nimittäin vähän olla järjestelijäluonne, joka useimmiten kaipaa elämää ympärilleen. Osaan ottaa totaalisen rennostikin aina kun siihen tulee mahdollisuus, mutta samalla huomaan vähän väliä suunnittelevani jotain häppeninkiä joko lapsille tai itselleni ja omille ystävilleni. Kaiken lisäksi kun Mineakin innostuu näistä aina ihan samalla tavalla, niin en usko että juhlat tulee meidän perheessä loppumaan ihan heti tulevaisuudessakaan.

Seuraavina viikkoina meidänkin perheessä tulee olemaan enemmän ruuhkavuosimeininkiä, kun Niko on normaalia enemmän työmatkoilla. Tämä pääsiäisen pidennetty viikonloppu oli varmasti juuri sopiva tähän saumaan, ja vaikka paljon tuli kaikenlaista tehtyäkin niin onneksi samalla on ehtinyt myös tylsistyä ja unohtaa sen että huomenna edessä on jälleen uusi työviikko.

Uudet Playmobilet

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Tein tässä ihan vasta loistavan oivalluksen lasten kanssa touhuillessa! Olen tuskaillut Nooan kanssa leikkiessä sitä, kuinka hankalaa on saada pikkulegoista tehdyt rakennelmat pysymään rajummissa leikeissä ehjänä, tuollainen juuri kolme vuotta täyttänyt poika kun ei ole leikkijänä ihan sieltä varovaisimmasta päästä. Poliisiautoja, veneitä ja työkoneita on kasailtu uudelleen ja uudelleen, sillä ne ovat hyvällä tuurilla kestäneet ehjinä maksimissaan parit leikit. Autoleikit ja transformersit ovat myös kovassa suosiossa Nooalla, mutta useimmiten on kuitenkin kiva leikkiä leluilla, joilla pienempikin poika saa helposti aikaan erilaisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Huomaan itsekin jaksavani istua leikkimässä pidempään silloin kun leikissä on jokin muukin idea kuin pelkkä autojen kilpa-ajo tai junan puksuttaminen radallaan.

Meille tuli Jollyroomilta molemmille lapsille heidän valitsemansa Playmobil-setit, Nooalle paronin linna ja Minealle ostoskeskus. Nooan kanssa olen jo useampaan kertaan ehtinyt leikkiä linnalla, ja leikkien sujuessa älyttömän hyvin, jäinkin ihmettelemään miten olen voinutkin unohtaa Playmobilet loistavana vaihtoehtona. Jos pikkulegoja uudelleenkasaillessa menee jo puolet leikkiajasta, on Playmobil-linna odottanut aina valmiina leikkeihin. Linnan sivut sisäänpäin kääntämällä sen saa vieläpä niin kompaktiin muotoon, ettei säilyttäminenkään ole mikään ongelma – meillä linna on kylläkin aina jätetty pöydälle esille, koska se itsessään toimii aika hyvänä lastenhuoneen sisustuselementtinä.

Paronin linnasta löytyy paljon kaikkea sellaista, josta Nooa on ollut todella innoissaan. On hyvät ritarit ja pahis, joka havittelee linnan aarretta, arkullinen kultarahoja joita käyttää luovasti myös muissa leikeissä ja ehkäpä parhaimpana kaikista, pieni jousipyssy joka ihan oikeasti ampaisee nuolen muutaman metrin päähän ampujasta. Meillä on ollut havaittavissa jonkinlaista pyssyinnostusta, joten mikä tahansa ampuva esine on tällä hetkellä aika kova juttu. Parhaat leikit ollaankin saatu aikaan niin, että aarretta ryöstämään tullut ritari saa pakomatkallaan osuman linnasta ammutusta nuolesta, ja lopulta kultarahat palautetaan takaisin linnan muurien suojaan. Ja mitä tulee ampumisleikkeihin, niin ennemmin meillä pyssyt viuhtovat näissä ritaritarinoissa kuin vaahtomuovipanoksina päin oikeita ihmisiä.

Minean ostoskeskus taas on ollut mukana kaikenlaisissa touhuissa petsileikeistä barbeihin. Minea on käyttänyt ostoskeskusta pikkupetsien kauppana tai ottanut pelkät kaupan tavarat sylvaniaperheiden taloon, joskus myös pikkulegot on omine asumuksineen olleet osa kauppaleikkejä. Ostoskeskukseen kuuluu kolme eri osastoa, muoti, lemmikkikauppa ja urheilu, joita voi käyttää kaikkia yhdessä tai irrottaa leikkeihin vain sen osan, jolla kulloinkin haluaa leikkiä. Tavaroiden järjesteleminen hyllyille ja kaupan pöydille on vähintään yhtä kivaa kuin itse leikkiminen, sillä kaikenlaisia pieniä myytäviä on niin paljon, että asettelemisessa saa käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Monesti me ollaan yhdistetty Nooan linnasta löytyvät pienet kolikot kauppaleikkeihin ja käytetty niitä maksuvälineinä ostoskeskuksessa asioidessa. Se onkin Playmobileissa loistavaa, että eri toimintoja voi leikeissä helposti yhdistellä toisiinsa.

Onko Playmobilet teille jo ennestään tuttuja? Isommille lapsille tuntuu leluissa olevan valtavasti valinnanvaraa, mutta juuri tuollaiselle Nooan ikäiselle nämä Playmobilet toimii mielestäni parhaiten. Aiheina on ritarit, poliisit, palomiehet, hepat, prinsessat, lääkärit jne joten kaikille löytyy jotain mieluista, ja leikit on aina valmiina aloitettavaksi. Mukana on paljon pieniä osia, jotka tekevät leikeistä mielenkiintoisemmat, mutta samalla kömpelömmätkin sormet pystyy touhuta ilman että linnakkeet ja muut rakennelmat ovat hetkessä palasina.

Pääsiäisen suunnitelmia

Onko kellään muulla mitta täynnä tätä kellojen siirtelyä? Kun kirjoitin joku aika sitten, että kevät on itselleni pahempaa väsymyksen aikaa kuin pimeä syksy, niin viikonlopun kellojen siirtäminen pahensi väsymystilaa entisestään, ja juuri kun olin jo pääsemässä siitä yli. Tänään torkahdin iltapäivällä ihan huomaamattani sohvalle, vaikka en normaalisti nuku koskaan päiväunia! Eikä ollut maanantaiaamunkaan herääminen kovin helppo, sillä torkutin herätyskelloa kahdesti, sekin jotain sellaista mitä minulla ei tavallisesti ole koskaan tapana tehdä.

Saman väsymyksen piikkiin laitan senkin, etten ole jaksanut olla blogin parissa lähiaikoina juuri lainkaan. Voisin yrittää vielä tällä viikolla kirjoittaa teille tavallisesta arkipäivästäni, niin ehkä saatte paremman kuvan siitä mitä omalla kohdallani blogin pitäminen tarkoittaa. Aika monella aktiivisesti bloggaavalla se on sitä, että omaa aikaansa tai joissain tapauksissa päivätyöaikaansa käyttää stailaamiseen, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta itse yritän (välillä kovinkin epätoivoisesti) pyörittää tätä blogia lähestulkoon kokonaan yöaikaan. Ja sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että niinä iltoina kun väsyttää oikein kovasti, blogikuvia ja -tekstejä ei varmasti tule väsäiltyä enää kymmenen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Toisaalta taas, olen tehnyt tietoisen valinnan hakea lapset joka päivä ajoissa hoidosta, joten en myöskään olisi valmis tinkimään siitä sen vuoksi, että voisin tehdä enemmän töitä.

Viime sunnuntain vietimme lasten kanssa virpomishommissa, ja huomaan jo odottavani seuraavaa viikonloppua jotta pääsee rentoilemaan pääsiäisen merkeissä. Meille on lauantaina tulossa Nikon veli perheineen, ja perjantaille lupailin pieniä lasten pääsiäisjuhlia. On suorastaan mahtavaa että edessä on neljän päivän vapaa, jolloin voi keskittyä suklaan syömiseen, ehkä jopa aloittaa lenkkikaudenkin. Mitä suunnitelmia teillä on pääsiäiselle? Sattuisiko joltain löytymään hyvää suolaisen ruoan reseptiä, joka taipuu myös kasvissyöjälle?

Lupaus keväästä

Onpa ollut pitkästä aikaa ihana viettää aikaa perheen kanssa, ilman että kukaan sairastaa. Olemme tänäänkin ehtineet tehdä kaikenlaista hyödyllistä ja hyödytöntä, yhtenä asiana mainittakoon että sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni silmälasit. Sopivien lasien etsintä on jatkunut jo puolisen vuotta, mutta vasta tänään sain päätöksen tehtyä kun löysin riittävän edullisen lasipaketin Specsaversilta. Olen viimeksi pitänyt laseja kymmenisen vuotta sitten, joten en usko näiden uusienkaan tulevan päivittäiseen käyttöön, siitä johtuen en myöskään ollut valmis panostamaan niihin kovin paljoa. Mutta tiedättekö mitä? Tulevien uusien lasien ja lähestyvien tennarikelien fiiliksissä päätin tänään, että tästä lähtee panosta omaan pukeutumiseesi kausi. Ei enää jokapäiväisiä pelastajaneuleita vaan vaatteita joihin oikeasti haluaisin pukeutua ja jotka saavat oloni yhtä aikaa rennoksi sekä tyylikkääksi, sillä turha sitä kait on enää vain jäädä haikailemaan entisen minän perään, paljon helpompi on alkaa rakentaa uutta!

Täällä Keski-Suomessa on edelleen satanut lunta, viimeksi eilen, ja pakkasta on välillä ollut yli kymmenenkin astetta, joten ihan pian pääsen tuskin fiilistelemään kevättä uusissa lenkkareissa (jotka on kaiken lisäksi vielä hankkimatta). Siitäkin huolimatta omat ajatukset on alkaneet vahvasti siirtyä kevättä kohti, sillä lapsille on täytynyt hommata valtavat määrät kaikkea uutta. Molemmat on sopivasti kasvaneet ulos vanhoista vaatteistaan, ja kaiken lisäksi lasten päiväkodin lattia rikkoo ärsyttävyyteen saakka lasten housuja sillä tahdilla että Minealle saisi olla joka viikko ostamassa uusia leggareita rikkoutuneiden tilalle. En oikein tiedä mitä käyttöä keksisi kaikille noille housuille joissa on polvissa pienet reiät, onko teillä ideoita? Mitkään polvipaikat eivät tytölle varmastikaan kelpaa, mutta voisiko housuista keksiä jotain muuta, ehkä ommella pantoja tai pompuloita tai mitä tahansa helppoa ja hyödyllistä?

Huomenna lapset on lähdössä kavereiden kanssa virpomiskierrokselle, enkä voi sanoa sen juurikaan haittaavan että seuraava viikko on vain nelipäiväinen. Tuntuu toisaalta myös hassulta että jo parin kuukauden päästä mulla ja lapsilla alkaa kesälomat, Niko kun ei ole vielä ehtinyt pitää omaa talvilomaansakaan eikä kenestäkään meistä tunnu siltä että jaksisimme nyt aloittaa pihaprojektin suunnittelun ja heti perään itse urakan. Tänä vuonna on kuitenkin varmaa ettei meidän perhe tee yhtään aurinkolomaa mihinkään päin, vaan kaikki energia ja raha suunnataan pihan valmiiksi saamiseen niin ettei projekti veny monivuotiseksi.

Kinuskimuffinssit

Melkein unohtui julkaista tämä kinuskisen makea muffinssiohje, vaikka tätä jo kovasti kyselittekin Minean synttäreiden aikaan. Simppeli taikina ja kinuskia sekä sisällä että päällä, maistuu niin pienille kuin isoillekin herkkusuille! Valmistaminen kannattaa aloittaa kinuskin keittämisellä, jotta se ehtii rauhassa jäähtyä jääkaapissa.

KINUSKIMUFFINSSIT

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

200 g voita tai margariinia

3 kananmunaa

Tee näin: Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu voi ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja jaa taikina noin 12 muffinssivuokaan. Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

täyte:

1 pussi Dr. Oetker Muffin center suolainen kinuski

1,5 dl kuohukermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl kevytvispiä

Tee näin: Pursota muffinssien keskelle Dr. Oetkerin suolainen kinuski täytettä. Keitä kinuski eli laita kattilaan kuohukerma ja fariinisokeri ja anna poreilla 3-5 minuuttia. Kinuskista ei siis näin tule paksua vaan se ainoastaan saostuu. Laita kinuski jääkaappiin pariksi tunniksi jotta se varmasti ehtii kunnolla viiletä. Vatkaa kevytvispi vaahdoksi sekä vaahdota jääkaapissa täysin kylmettynyt kinuski. Yhdistä kinuskivaahto kevytvispiin ja pursota muffinssien päälle.

 

Suunnitelmien muutos

Meillä oli lauantaille huikeat etukäteissuunnitelmat, ensin syödään pieni aamupala kotona, sitten valutaan kaupungille suomalaisen designin popuppiin, käydään Popilla laittamassa lasten välikausihommat kondikseen, lounastetaan Minean toiveesta Rossossa ja lopuksi vielä kurvataan optikon kautta tilaamassa mulle silmälasit, joihin viikonloppuna oli puolen hinnan ale. Perheen yhteisen kaupunkipäivän jälkeen suunnattaisi takaisin kotiin, onnellisina siitä että siivooja olisi sillä välin käynyt siivoamassa koko kodin puhtaaksi – oltiinhan me säästelty siivoojaa varten ja hyvillä mielin skipattu isommat siivoamiset viimeisen kahden viikon aikana.

Se, miten viikonloppu sitten lopulta menikään, onkin ihan toinen juttu. En saanut silmälaseja, koska en kuumehouruisena yksinkertaisesti jaksanut edes istua kunnolla, Rossossa kävi vain Niko ja Minea ja nyt koti on siinä kunnossa että tekisi mieli muuttaa hotelliin. Minea sairasti alkuviikosta, Nooalle nousi kuume tiistaina ja itse sain taudin torstaina. Vielä tänään sunnuntainakin me ollaan Nooan kanssa kipeinä, joten huomenna ei taida olla töihin asiaa. On kyllä kumma juttu miten nämä taudit tuntuu nykyään kaikilla kestävän ikuisuuden, vai onko omassa kaveripiirissäni vain ollut niin huono tuuri? Itselleni sairastamisessa hankalinta on tietenkin ollut se, että samaan aikaan Nooa on kipeänä, Minea turhautuu kotona tekemisen puutteeseen kun kavereitakaan ei voi kutsua ja Niko on ollut vähän normaalia enemmän töissä.

Asiat kuitenkin onneksi aina järjestyvät ja itselläni on kova luotto siihen että huomenna ollaan jo paljon parempina. Ja jos jotain positiivista omasta näkökulmastani, niin tämä neljän päivän minimaalinen ruokavalio voisi olla hyvä alku keventämiselle. Pääsiäisenä saa herkutella mutta jospa siihen saakka yrittäisi pitää tiukempaa linjaa, koska urheilemaankaan tästä tuskin ihan heti pääsee. Nyt kun kuume on kestänyt särkylääkkeistä huolimatta normaalia kauemmin, aion ottaa rauhallisesti vähän pidempään jotta tauti varmasti on kunnolla ohi. Maailman parhaat naapurit kävivät tänään poimimassa meillekin pajunoksat ensi viikkoa varten, joten onpahan onneksi lapsillekin jotain tekemistä.

Lapset mukaan ravintolaan!

Tänä viikonloppuna Jyväskylässä tapahtuu muutakin lapsille suunnattua Middle and up there popupin lisäksi, sillä huomenna ravintolat toivottavat tervetulleeksi erityisesti lapsiperheet. Syömään-tapahtuma järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja ajatus tempauksen takana on osoittaa lapsiperheiden olevan ravintoloille ihan yhtä tärkeitä kuin kuka tahansa muu asiakas. Mukana on toistakymmentä ravintolaa, kuten Green egg, Jalo kitchen & lounge, Ravintola Shalimar, Rosso ja Panza. Tapahtumapäivänä (osalla ravintoloista koko viikonlopun ajan) mukana olevat ravintolat tarjoavat lapsille ja perheille erityisiä tarjouksia, annoksia ja myös kivaa puuhastelua. Kahvila Muistossa tarjoillaan koko perheen brunssi, Green Eggissä koristellaan omia jälkiruokia, Panzasta löytyy jälkiruokabuffet sekä lapsille ongintaa ja Kirkkopuiston Rosso jakaa perheen pienimmille yllätyslahjoja.

Meidän perhe pääsi etukäteen herkuttelemaan Jalo kitchen & loungeen viime viikonloppuna. En muista milloin olisimme viimeksi käyneet koko perheellä ravintolassa, ehkä reissatessa enemmänkin mutta omassa kotikaupungissa ulkona tulee nykyään syötyä todella harvoin. Joskus lasten kanssa on ravintolassa syöminen tuntunut enemmänkin haasteelta kuin rentouttavalta yhdessäololta, mutta ehkä pitäisi itsekin muistaa että lapset oppivat hyviä käytöstapoja sitä paremmin mitä enemmän niitä harjoitellaan. Toki ravintolan valitseminenkin vaikuttaa paljon lasten viihtyvyyteen, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa ravintoloista huomioi nykyään lapset todella hienosti. Väittäisin myös ettei meidän porukka ole ravintolassa koskaan ollut sieltä hiljaisimmasta päästä, ja siitäkin huolimatta henkilökunta ja muut ravintolan asiakkaat ovat paheksunnan sijaan aina osoittaneet ymmärrystään.

Täytyy myöntää että etukäteen jännitin ravintolavierailumme sujumista, mutta onneksi täysin turhaan! Jalossa on juuri sopivan rento tunnelma, jotta lapsetkin viihtyvät ja ruokalista on monipuolinen sekä lapset huomioonottava. Erityisen hieno juttu on se, että mistä tahansa listan annoksesta voi tilata lasten version – näin lapsetkin pääsevät maistelemaan samoja makuja meidän aikuisten kanssa, ihan niin kuin kotonakin. Erillisinä lastenannoksina löytyy hampurilaista, kanaa sekä jauhelihapihviä, joita meidänkin lapset tällä kertaa valitsivat. Me aikuiset otimme possun kassleria ja ulkofilettä, jälkiruoaksi suklaakakkua sekä jäätelöä. Ja mitä tykkäsimme? Lautaset tyhjenivät hetkessä, ja niin lapset kuin aikuisetkin olivat valmiita tulemaan Jaloon joku päivä uudelleenkin.

Huomenna tapahtumapäivänä lapsia huomioidaan ihan erityisesti, mutta Jalossa lapset ovat osa ravintolan asiakaskuntaa jatkuvasti. Leikkipaikkaa ravintolassa ei ole, mutta Minea ja Nooa istuivat nätisti pöydässä koko odotusajan piirrellen ja väritellen puuhakirjoja, jotka tarjoilija toi pöytäämme. Meidän positiivisen kokemuksen perusteella voisin siis suositella niin Jaloa kuin lauantain Syömään-tapahtumaa ihan kaikille, nyt jos koskaan on hyvä lähteä koko perheellä ulos syömään. Kynnys omalta osaltani ainakin madaltuu, kun tiedän että huomenna liikkeellä on paljon muitakin lapsia, enpähän ainakaan ole yksin jos omat lapseni juoksevat pitkin ravintolan käytäviä.

Tsekkaa vielä tapahtuman lisätiedot Syömään-facebookista ja eikun pöytää varaamaan!

Pääsiäisjuhliin

Olen ihan tosissani yrittänyt tsempata itseäni hoitamaan asiat hyvissä ajoin kuntoon. Laskujen maksaminen (ne on aina myöhässä!), työasiat, nukkumaanmeno (tähän en vielä ole pystynyt) ja ehkä se kesäksi kuntoon -projektikin olisi voinut jo startata, jos miettii että kesä voi hyvällä tuurilla alkaa jo toukokuulta. Harrastan post it -lappuja siinä määrin että niille kirjoitan töissä kaikki päivän aikana ilmaantuneet hoidettavat asiat, mutta luulen että samanlainen systeemi voisi toimia myös omassa arjessä täällä kotonakin. Yksi ystävä kertoi viikonloppuna tyypistä, joka listaa kännykkäänsä joka päivälle ja viikolle oman to do -listan, ja jos jotain ei saakaan suunniteltuna ajankohtana hoidettua, voi sen näppärästi siirtää seuraavalle odottavalle listalle. Kokeilemisen arvoista? En tiedä menisikö itse listojen tekemiseen liikaa aikaa, mutta elämän organisoimisessa se varmasti auttaisi.

Viime viikolla pyörähdin Tigerissa – kaikki tietää tuon kaupan joka on kuin Ikea, menet ostamaan vain yhtä pientä juttua mutta tulet ulos mukanasi kassillinen kaikkea sellaista jota et aiemmin älynnyt tarvitsevasi. Lähdin hakemaan töihin uusia tusseja ja kansioita, mutta heti ovensuussa yllätin itseni tutkimasta pääsiäistavaraa. En ensinnäkään ollut ollenkaan huomannut että pääsiäinen tulisi jo parin viikon päästä, vaikka olin etukäteen ajatellut olla tällä kertaa hyvin varustautunut jo viikkoja etukäteen. Viimeksi munien etsiminen jäi melkein kokonaan toteuttamatta, koska en ollut muistanut hankkia suklaamunia ja toisekseen mitään aarrekarttoja tai muita vastaavia ei ollut niitäkään kyhäilty pääsiäisaamuksi. Nyt ajattelin panostaa suunnittelemalla piilopaikat, askartelemalla kunnon kartat ja ilahduttamalla lapsia erilaisilla pupun jättämillä viesteillä.

Suunnitelmat hieman pääsivät elämään matkan varrella kun Tigerista löytyikin söpöimmät mahdolliset pääsiäisaiheiset kerttikset, pillit, tarrat ja muffinssivuoat. Ostin kaikkia jemmaan ja lupasin lapsille että tänä vuonna pääsiäistä juhlitaankin muutaman kaverin kanssa pienten kekkereiden muodossa. Kumpikin saa kutsua kolme kaveria, jokaiselle piilotetaan yksi suklaamuna ja herkutellaan yhdessä helpoilla tarjoamisilla. Lapset innostuivat ajatuksesta, ja minähän tunnetusti tykkään leipoa, joten suunnitelmat pääsiäiselle taitaa aika lailla olla tässä!

Joko te olette ehtineet suunnitella pääsiäistä? Miten teillä on ollut tapana juhlia sitä vai juhlitteko ollenkaan?

Suomalaisen designin popup

Jokainen jyväskyläläinen suomalaista designia rakastava on varmasti iloinen kuullessaan seuraavan uutisen: tulevana lauantaina ja sunnuntaina Jyväskylän Torikeskuksessa on pystytettynä Middle and up there pop up myymälä. Myymälän valikoimista löytyy kaikkea sellaista ihanaa, mitä näillä leveysasteilla ei kauppatarjonnassa olla juurikaan totuttu näkemään, kuten Siluettiverstaan suloisia lastenhuoneen pienesineitä ja Ominin täysin Suomessa valmistettuja lastenvaatteita.

Meille kotiutui joitakin tuotteita pop upista löytyviltä merkeiltä jo etukäteen soviteltaviksi, ja voin kyllä sanoa olevani aika innoissani siitä, että Jyväskyläkin saa mahdollisuuden tutustua näihin upeisiin suomalaisiin uutuuksiin ja pidemmän linjan tekijöihin. Itselleni yksi uusista tuttavuuksista on viime aikoina kovaan nousuun lähtenyt tamperelainen Omin, jonka paidat meidänkin lapsilla ylemmässä kuvassa on. Minealla on trikoinen Rento-paita ja Nooalla harmaa puuvillainen collegepaita*. Olin yllättynyt kuinka hyvän tuntuista materiaalia paidat ovatkaan, samaan aikaan pehmoista sekä jämäkän kestävää. Ominin perustaja Riina kävi itse meillä kyläilemässä ja samalla kertoi, että tälle vuodelle on tulossa vaikka kuinka paljon upeita uutuuksia niin yksivärisenä kuin printteinäkin, joten kannattaa ehdottomasti muistaa merkki myös tulevaisuudessa.

Toinen erityisen ihana, melko uusi merkki on Siluettiverstas. Siluettiverstaan lastensisustuksen tuotteet ovat jo varmaan ennestään monille trendejä seuraaville tuttuja, sillä söpöt valaisimet, kellot, naulakot ja muut tuotteet ovat vilahdelleet useammankin instagrammaajan feedissä. Meille valitsin valkoisen pupu-valaisimen* Minean yövaloksi vaneriseinälle. Sopii tuonne pastelliseen huoneeseen mielestäni aika täydellisesti, vai mitä sanotte!

Vielä yhtenä kiinnostavana uutuutena halusin nostaa esille Laa laa livingin. Laa laa living taitaa olla kaikista pop upin merkeistä se kaikkein nuorin yritys, mutta silti jo nyt loistavasti startannut. Yritys valmistaa erimuotoisia seinäristikoita, saatavilla olevista malleista löytyy muun muassa pupua, batmania ja tätä meidänkin valitsemaa taloa*. Seinäristikon voi jättää nojailemaan pöydälle tai nostaa seinälle, ja ristikkoon kiinnitettäviä tavaroita jokainen keksii varmasti omasta kodistaan pilvin pimein. Minean ristikossa roikkuu tällä hetkellä valokuvia, koruja ja kuulokkeet.

Laa laa livingin, Siluettiverstaan ja Ominin lisäksi pop uppiin on tulossa mm supersuosittu Kaiko, Aarrekid ja Valkama. Itse laitoin lauantain jo kalenteriin ylös jotta muistan hakea ensimmäisten joukossa meillekin Kaikon paidan ja Valkaman rusettipannan, ja luulen että ihan kahdella tuotteella en ulos selviä. Laittakaahan tekin itsenne tapahtuman seuraajiksi vaikka täällä facebookissa, sieltä myös näette koko listan pop uppiin osallistuvista yrityksistä sekä myymälän aukioloajat. Jyväskylästä Middle and up there pop up siirtyy vielä seuraavaksi viikonlopuksi Oulun seudulle kauppakeskus Zeppeliiniin, joten sieltäkin löytää näitä samoja tuotteita parin viikon päästä, jos ensi viikonloppu ja Jyväskylä ei sovi suunnitelmiin.

*tuotteet saatu

Kauniit, simppelit saippuapullot

Kyllä taas huomaa kuinka arki on lähtenyt täysillä vyörymään päälle heti lomailun jälkeen, kun pari päivää meni ilman että ehti ajatellakaan blogia. Samalla muistin, miksi joskus mietin kateellisena muita bloggaajia – melko monella kun tuntuu olevan aika paljon enemmän mahdollisuuksia viettää aikaa blogihommissa ihan arkenakin. En tarkoita sitä että itsenikin tulisi jäädä päivätöistä pois vain kuvaillakseni päivän asuja tai päivän lounasta, mutta puhun niistä ihan tavallisista perheenäideistä, joiden työ sallii vapauden soveltaa tai joilla on mahdollisuus säännöllisiin kotihetkiin ilman lapsia. Se, jos mikä, olisi tämän bloggaamisen näkökulmasta inspiroivaa, ja ennen kaikkea tietenkin tuotteliasta.

Tälle loman jälkeiselle viikolle on jo nyt mahtunut aika monia kivoja juttuja, ja tiedossa on vielä paljon kaikkea lisääkin viikonlopun lähestyessä. Iloiseksi tekevien asioiden ei tarvitse olla kovin isojakaan, vaan itselleni riittää esimerkiksi se, että olen löytänyt uudesta kahvikoneestani juuri sopivan suhteen kahvia ja maitovaahtoa, nautin siis joka päivä juuri sellaisen kupillisen kahvia kuin voin toivoa. Tänään postista tuli Tinycottonsin aletilaus, joka sekin teki onnelliseksi. Ehkä kuitenkin parasta kaikista on ollut se, että valon määrä on lisääntynyt niin paljon, että aamuisin kahdeksan aikaan töihin lähteminen tuntuu ihan oikeasti kivalta. Molemmat lapset ovat jo jonkin aikaa (tai Nooahan ei koskaan ole edes aloittanut täysien öiden nukkumista..) heräilleet öisin kerran tai pari, mutta nyt sekin tuntuu olevan menossa kohti parempaa, kun otimme yhteisen tarrasysteemin käyttöön. Miten just nyt tuntuukin että aika moni asia on loksahdellut kohdilleen? Vai onko auringolla vain niin iso merkitys mielialan kohoamisessa yleensäkin?

Vielä viimeisenä ilostuttavana asiana sanon uudet saippuapullot kulpyhuoneessamme. Törmäsin sattumalta näihin ihaniin Finnmarin purkkeihin ja ostin testiin käsisaippuaa ja -voidetta. Botanical collectionin koko valikoima saippuoineen ja huonetuoksuineen olivat sopivan simppeleitä ja skandinaavisia tyyliltään, joten ajattelin säilyttää pullot jatkossakin. Tuoksu on kivan raikas eikä saippua ole mielestäni juurikaan kuivattanut käsiä, siitäkään huolimatta että niitä tulee pestyä lähes joka välissä. Mitäs tykkäätte, eikö olekin yllättävän nätit?

Loman viimeinen

Niin se vaan meni jälleen yksi lomaviikko kotona rentoillen ja sen kummempia stressaamatta. Itse asiassa juuri tänään totesin olevani lähes kaikessa joko-tai-ihminen eli tyyppi, joka joko saa aikaan kymmenen asiaa tunnissa tai sitten ei yhtään mitään koko päivänä. Ystäväni nauroi vieressä, kun kuvailin itseäni flegmaattiseksi. Mutta totta se kyllä on, vaikka yleensä olenkin aika lähellä ikiliikkujaa ja vähintäänkin aina äänessä, niin osaan arjessa olla myös todella laiska. Lomaviikollakin oli monta sellaista päivää, jolloin en tehnyt mitään kertomisen arvoista, hyvä jos lapsille jaksoin ruokaa laittaa.

Tänään, talviloman viimeisenä päivänä, aloitimme aamun sillä että lapset saivat toivoa mitä päivän aikana tehtäisi. Nooa halusi maalata vesiväreillä, pelata puhelimella ja leikkiä, Minea taas toivoi että leivottaisi pullaa, käytäisi luistelemassa ja leikittäisi koko perhe yhdessä pet shopeilla. Niinpä me sitten tehtiin vähän kaikenlaista, kuten maalattiin dinosauruksia ja pupuja, testattiin texas-pullareseptiä (ohje täytteeseen löytyi Kinuskikissan sivuilta ja kyllä muuten toimii!) ja vielä ennen nukkumaanmenoa istuttiin Minean huoneen lattialla puhuttamassa petsejä. Siinä välissä ehdittiin kävellä tuohon parin kilometrin päähän jäälle, ja Minea pääsi kavereidensa kanssa luistelemaan ja laskemaan pyllymäkeä. Itse jätin suosiolla luistimet kotiin ja keskityin kahvin juomiseen taustajoukoissa. Viime kerralla nimittäin huomasin omien luistimieni jääneen pieneksi, ja tuntui se luisteleminen muutenkin näin kolmen vuoden tauon jälkeen aika vieraalta. Mitenhän meikäläiselle kävisi suksien kanssa? Viime hiihtoreissusta kun taitaa olla sellaiset kymmenen vuotta.

Huomisesta eteenpäin tiedossa olisi taas tavallista arkea, vaikkakin viimeistään pääsiäisviikolla sekin taas katkeaa mukavasti muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi. Lapsilla lomaa voi olla tiedossa jo aikaisemminkin, sillä Niko ei tällä viikolla pitänyt omaa lomaansa ollenkaan, päinvastoin Niko teki normaalin viiden päivän sijaan seitsemänpäiväisen työviikon. Itselläni on ihan hyvät fiilikset huomisen töihinmenosta, koska töissä mielenkiintoisia juttuja meneillään, ja vaikka se tuntuukin vielä aika kaukaiselta ajatukselta, niin kesälomakin on ihan kohta edessä. Tässä on enää kolmisen kuukautta aikaa ennen shortsikelejä, ja sanon siksi enää että täällä alkoi olisiko elämäni toinen kesäksi kuntoon -projekti. Kuntosalia, lenkkejä, vatsalihashaaste ja herkuttelun vähentämistä. En tiedä miten hyvin tai huonosti lopulta onnistun, mutta onpahan ainakin yritetty – ja näissä merkeissä meikäläinenkin varmaan seuraavalla luistelureissulla löytää itsensä sieltä jäältä eikä paitsiosta.

Gluteeniton suklaakakku

Tadaa! Tässäpä teille huikean suklaakakun ohje, jonka olen aikanaan saanut tuosta ihan meidän naapurista ihanalta Katja-ystävältäni. Mutakakku on aina ollut lemppareitani, mutta väkisinkin sitä alkaa kaivata jotain uutta, kun on ensin tehnyt yhdellä ja samalla ohjeella mutakakkua usean vuoden ajan. Niinpä maistettuani tätä kakkua, etenkin sen gluteenitonta versiota jossa kaurajauho antaa makua ja hyvän koostumuksen, jäin lopullisesti koukkuun. Tämäkin kakku on tietynlainen mutakakku, aavistuksen vain ”sitkeämpi” ja jopa rouhea, sillä sokeria tulee niin runsaasti, että kakun koostumus on ihanan pureskeltava ja samaan aikaan mutakakkumaisen löysä. Vaikea selittää, joten suosittelen jokaista testaamaan ihan itse!

Pohja:

2 dl sokeria

2 kananmunaa

100 g voita

2 tl leivinjauhetta

1 dl fariinisokeria

2,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja  (itse käytän Myllärin lilaa pussia)

3-4 rkl tummaa kaakaojauhetta

50 g tummaa suklaata (tai variaatioita voi tehdä esim käyttämällä Pätkistä)

Vatkaa munat ja valkoinen sokeri vaahdoksi. Kaada joukkoon sulatettu, vähän jäähtynyt voi ja sekoita. Sekoita keskenään kaikki loput kuivat aineet (myös fariinisokeri) ja sekoita varovasti taikinaan. Kaada voideltuun vuokaan (22-24cm). Pilko suklaa ja painele palat taikinan päälle. Paista 150 asteessa 17-24 minuuttia. Kakku tulee jättää keskeltä aavistuksen raa’aksi, joten olethan tarkka paistoajan kanssa. Liian kypsä kakku ei toimi yhtä hyvin kuin hieman raaka!

DIY unisieppari

Jälleen askarrellaan! Muistatteko vielä tämän postauksen, jossa kerroin askartelevani naapureiden kanssa jotain, ja lopputulos tulisi vasta myöhemmin blogiin? Aikaa vierähtikin vähän odotettua kauemmin, koska ensin en saanut aikaiseksi ripustaa unisieppareita seinälle ja sitten ne jäi kuvaamatta. Joku teistä kuitenkin arvasi ihan oikein, ja kuvien tarvikkeista tosiaan tein lapsille molemmille omat unisiepparit, Minealle hempeän pastellista ja Nooalle mustaa.

Tarvitset: metallikehikon, maalia, puuvillanarua (tai muuta vastaavaa) kahdessa värissä, sulkia, erikokoisia puuhelmiä, pikaliimaa

Tee näin: Maalaa kehikko (itse käytin kuparista pienoismallimaalia) hyvissä ajoin ennen askartelua. Kannattaa valita metallipintaan tarttuvaa maalia tai ensin karheuttaa rengas hiomapaperilla. Leikkaa 11 pitkää langanpätkää, eli 3 vaaleanpunaista ja 8 valkoista. Sido langat tiukasti kehikkoon kuvien osoittamaan ”kuvioon” ja koristele roikkumaan jäävät langat pujottamalla niihin puuhelmiä ja liimaamalla sulkia.

Tarvitset: metallikehikon, mustaa puuvillalankaa, ohutta satiininauhaa, pätkä aavistuksen paksumpaa satiininauhaa, sulkia, puuhelmiä, pikaliimaa

Tee näin: Päälystä metallirengas kieputtamalla ohutta mustaa satiininauhaa tiiviisti renkaan ympärille. Pienin välein kannattaa väliin lisätä tippa pikaliimaa, jotta nauha pysyy hyvin paikoillaan. Kieputtele puuvillalankaa kehikon ylitse kuvan mukaiseen ristikkokuvioon, tässäkin vaiheessa kannattaa välillä lisätä tippa pikaliimaa. Sido unisiepparin alaosaan roikkumaan kahdenpaksuisia satiininauhoja ja kiinnitä niihin puuhelmiä ja sulkia.

Myös nämä kuuluvat kategoriaan askartelut, jotka onnistuu kaikilta, mutta tekemiseen saa varata tunnin tai pari aikaa, riippuen siitä kuinka kauan kuvioiden ja nauhojen sommitteluun käyttää aikaa. Mustassa unisiepparissa aikaa kuluu nauhan kieputteluun renkaan ympärille, kun taas pastellinen rengas vaatii maalaamisen. Kannattaa myös varautua siihen, että yhden unisiepparin hinnaksi voi tulla jopa parikin kymppiä, kun kaupasta valmiita saisi varmasti alle puoleen hintaan. Itse tehty on kuitenkin aina tunnearvoltaan arvokkaampi, ja unisiepparin tekeminen on helppoa askartelua johon voi ottaa lapsetkin mukaan!

Askartele helppo viirinauha

Nyt olisi tarjolla niin takuuhelppoa askartelua että ihan kuka tahansa selviää tästä! Nooan robottisynttäreillä ja nyt Minean juhlissa käytin koristeena ruokapöydän päällä paperista tehtyä viirinauhaa, joka tuo mielestäni aika hauskasti esiin juhlien väriteeman. Monesti näkee niitä perinteisiä kolmioviirejä, mutta tämä palloversio on vieläkin helpompi tehdä, jos kotoa löytyy tarvittavat välineet. Lapset osallistuvat mielellään itsekin nauhan askarteluun eikä aikaakaan mene kuin ehkä vartin verran.

Tarvitset: lankaa, erivärisiä kartonkeja, kuvioleikkurin (löytyy askartelukaupoista) ja pikaliimaa (tai ompelukoneen)

Tee näin: Leikkele kuvioleikkurilla kartongeista tarvittava määrä erivärisiä palloja. Itse käytin noin 23-25 palloa per nauha. Leikkaa pitkä pätkä lankaa, laita kartonkipallojen toiselle puolelle pieni tippa liimaa ja kiinnitä pallot peräkkäin lankaan sopivin välein. Anna kuivua ja ripusta kattoon sitomalla esim lamppuihin, kaihtimiin tai kiinnitä naru nuppineuloilla seinään. Jos sinulta löytyy ompelukone, valmistuu viiri näppärästi ommellenkin!

6-vuotiaan pastellisynttärit

Viikonloppuna vietimme kolmeviikkoisen synttäriputken viimeistä erää kun Minealla oli perjantaina omat kaverisynttärit. Minea toivoi pastellisia värejä, porkkanakakkua, pet shoppeja ja pinjataa. Kaikki toiveet toteutettiin, mutta melko pienessä mittakaavassa eli vain muutamilla koristeilla, simppelillä kakulla ja helpoilla tarjoamisilla. Minealle tärkeintä oli saada paikalle kaikki läheisimmät kaverit, ja niin lapsivieraita kutsuttiinkin lopulta yhteensä kaksitoista.

Juhlia on aina kiva järjestää, mutta kun molempien lasten synttärit sattuvat helmikuulle, ei jälkimmäisten juhlien suunnitteluun enää jaksa samalla tavalla panostaa kuin kuukauden ensimmäisiin bileisiin. Teimme lasten kanssa yhdessä samanlaisen palloviirin kuin mikä Nooan juhlissa oli harmaa-mustana, ja ostin pari ilmapalloa ja kertakäyttöiset astiat paikallisesta Confetista. Pinjata löytyi edullisesti lelukaupasta, mutta muita koristeita ei näiden lisäksi tällä kertaa hankittukaan. Suolaisena tarjottiin mozzarellapiirakkaa, pikkupizzoja, hodareita ja popparia. Herkkupuolelta taas löytyi porkkanakakku, toffeemuffinssit, vaahtokarkkitikut ja suklaafondue. Meillä on jo muutaman vuoden ajan ollut joka synttäreillä joko vaahtokarkkitikkuja tai cake popseja, koska ne on aina osoittautuneet hitiksi lasten keskuudessa.

Siinä se mintunvihreällä värjätty porkkanakakku on, sankarin itsensä asettelemilla petseillä. Lapset leikkivät, herkuttelivat, rikkoivat pinjatan ja saivat lopulta pienet kiitospussit joihin sujautimme jokaiselle pienen petsin, ja lapset itse keräsivät pusseihin pinjatasta tulleita karkkeja. Aika simppelillä meiningillä siis mentiin, mutta Minea tykkäsi ja vieraat viihtyi, joten ehkä taidan myöskin ensi kerralla jättää liian panikoimisen pois. Ehdin jo nimittäin valitella sitä, ettei synttäreillä ollut mitään selkeää teemaa enkä ollut kehitellyt kivoja leikkejä etukäteen, olisin nimittäin kyllä halunnut mutta aika ei vain yksinkertaisesti sitten lopulta riittänytkään kaiken miettimiseen etukäteen.

Millaisia lastenjuhlia teillä yleensä vietetään? Panostaen vai pihistäen?

Lapsivapaata

Täällä on kuulkaas juuri katsottu viisi (!!) jaksoa Homelandin uusinta kautta ja Sillan vihoviimeiset kaksi jaksoa, ei ihan jokapäiväistä meininkiä tällainen laiskottelu meikäläiselle! Saatiin Nikon kanssa vähän jopa yllättäen lapsivapaa päivä ja ehkä vielä toinenkin, sillä lapset lähtivät päivällä Lahden suunnille ja tulevat joko huomenna tai vasta tiistaina mikäli viihtyvät hyvin. Minea on nyt ihan viime aikoina alkanut enemmän miettiä ikäväasioita eikä enää lähdekään niin huolettomana ja reippaana reissuun tai kaverille yökylään, vaikka aikaisemmin kaikki on sujunut mutkattomasti. Kyse on varmaan jostain itsenäistymiskaudesta, mikä taitaakin usein kuulua tähän eskari-koulunaloitusikään?

Lapsivapaat tuli melko täydelliseen aikaan, sillä olen tässä ihan vasta äskettäin miettinyt että oma aika kotona olisi aika paikallaan. Joskus kuuntelen kateellisena ystävieni mahdollisuutta käyttää isovanhempia aktiivisesti arjessa mukana, tai toisaalta myös huomaan haaveilevani itsekin sellaisista päivistä, jolloin tulet töistä vähän aikaisemmin kotiin ja lapset haet vasta vähän myöhemmin hoidosta. Tiedän että meilläkin periaatteessa olisi siihen mahdollisuus, koska omat työpäiväni ovat vaihtelevasti joskus vain kahteen saakka, mutta joka kerta tätä harkitessani päädyn kuitenkin loppujen lopuksi siihen, että lastenkin on saatava mahdollisimman lyhyet hoitopäivät. Toki tämä vaatii itseltäni sitten työntekoa myöhään illalla kun lapset nukkuvat (ja monesti aika väsyneitä aamuja), mutta kaikki on onneksi vain väliaikaista, ja lasten kasvaessa töidenkin tekeminen ehkä mahdollistuu myös lasten hereillä ollessa. Siihenkään ei varmaan ole yhtä oikeaa vastausta, onko lasten parempi leikkiä hoidossa kavereitten kanssa kuin olla kotona jos vanhempi tekee samalla töitä.

Jos pienistäkin asioista voi kehitellä itselleen valinnanvaikeuden, niin lasten lähdettyä en oikein keksinyt mistä aloittaisin. Hommia on enemmän kuin aikaa, mutta nyt kun lapset ovat poissa, olisi pakko saada mahdollisimman paljon tehtyä, jotta lasten kotona ollessa voisi täysillä keskittyä perheen yhteiseen olemiseen. Toisaalta taas viimeiset kolme viikkoa ja kaikkien juhlien järjestämiset on väsyttäneet siinä määrin, että nyt olisi ihana vain olla ja ottaa rennosti, kun siihen kerran on mahdollisuus. En ole luonteeltani ihan niin suorittajatyyppiä, ettenkö pystyisi rentoutumaan vaikka tietäisinkin monen tekemättömän asian odottavan toimeentarttumista, joten päätin mennä kultaista keskitietä ja siivosin vain pakolliset ja sen jälkeen istuin katsomassa Netflixiä. Ymmärrän kyllä, että monikaan äiti ei tähän pystyisi, mutta itse ajattelin tänään unohtaa velvollisuudet ja vasta huomiselle olen suunnitellut tekeväni joitakin juttuja alta pois. Aikomuksena on esimerkiksi alkaa kuvailemaan lasten vanhoja vaatteita kirpulle myyntiin, tuuletella peittoja ja tyynyjä pakkasessa, pestä pyykkiä, tehdä pari tuntia töitä, imuroida ja kuvailla postauksiin kuvamateriaalia vähän jemmaan. Siinähän sitä jo on ihan riittävästi kaikenlaista yhdelle päivälle, eiköhän noilla jo kuitata tämänkin päivän laiskottelut?

Millainen viikko teillä on tiedossa? Muistakaahan ainakin nauttia siitä, että aurinkoa on nyt riittänyt ja päivä on selvästi jo niin paljon pidempi kuin vielä parisen kuukautta sitten.

Arjen helpottajat

kaupallinen yhteistyö Lotuksen kanssa

Meidän perheessä sattuu ja tapahtuu, mikä ei varmaan tule yllätyksenä ainakaan niille jotka seuraavat meikäläisen instagramin tarinoita. Vaikka meillä lapsiluku on jäänyt kahteen, niin usein tuntuu että menoa on useammankin hengen edestä ja arki on melko riehakastakin – vaikkei onneksi kuitenkaan kovin aikataulutettua tai hektistä. Koko paketin hallitsemiseksi on ollut pakko kehitellä tiettyjä rutiineja ja keksiä pieniä arjen helpottajia, jotta itsekin ehtii välillä hengähtää ja jotta hommat sujuisi mutkattomasti. Juuri samasta syystä on ihan ok joskus syödä pakastepizzaa, katsoa elokuvaa keskellä viikkoa tai siirtää perjantaisiivousta.

Arkeen panostamisen ajatuksella meille lähetettiin Lotukselta muutama paketti Nessu kasvopyyhkeitä. Tällaisessa talouspaperin ja nenäliinojen suurkuluttajaperheessä paketti otettiin ilolla vastaan, mutta alkuun mietin mikä kasvopyyhkeiden funktio tulisi meillä olemaan, olimmehan jo niin tottuneita käyttämään muita vastaavia tuotteita. Sijoitin yhden paketin makkariin, yhden kodinhoitohuoneeseen ja yhden molempiin kylpyhuoneisiin. Lotus Nessu kasvopyyhkeet on pakattu nättiin, modernimpaankin sisustukseen sopivaan pahvipakkaukseen, ja paketin ”mekanismi” toimii niin takuuvarmasti, että kasvopyyhe on aina valmiina otettavaksi. Nimenomaan tuo mekanismi onkin näissä ollut se juttu, jonka vuoksi pyyhkeitä on tullut käytettyä vähän joka tilanteessa!

Muutaman päivän päästä siitä kun olin asetellut pakkauksia ympäri kotiamme (niin ja yhden myös autoonkin!), aloin ihan yhtäkkiä huomata, että olin salakavalasti siirtynyt perinteisistä nenäliinoista kokonaan Lotus Nessu kasvopyyhkeisiin. Aiemmin tuli myös napattua vessapaperia meikkaamisen avuksi, mutta kasvopyyhepaketin ollessa koko ajan käden ulottuvilla, aloin ymmärtämään miksi näitä on jo pitkään toivottu valikoimaan. Nenäliinat on ennen piilotettu meillä jonnekin kodinhoitohuoneen sekatavarakaapin pohjalle, siitäkin huolimatta että niitä on käytetty päivittäin, mutta nyt Lotus Nessu kasvopyyhkeet on tainneet meillekin tulla jäädäkseen. Itse asiassa en ole parin viikon testijakson aikana kertaakaan ikävöinyt tavallisia nenäliinoja. Lotus Nessu kasvopyyhkeet ovat käytännössä kuin jo vanhat tutut Nessu nenäliinat, mutta pakkaus on entistä hygieenisempi ja kasvopyyhkeet ovat aavistuksen kestävämpiä neljällä paperikerroksellaan.

Millaisia pieniä arjen helpottajia teidän kodeista löytyy? Lotus Nessu kasvopyyhkeet taitaa kuulua siihen kategoriaan tuotteita, joita et tiedä tarvitsevasi ennen kuin kokeilet. Meikatessa, lasten neniä pyyhkiessä, koskettavan elokuvaillan kaverina, missä tahansa arjen tilanteissa tämä nukkaamaton ja hellävarainen pyyhe on täysin omiaan ja löytää varmasti paikkansa kodissa kuin kodissa.

Pian 6-vuotias

Nyt tulevana perjantaina meillä juhlitaan Minean 6-vuotissynttäreitä, ja vaikka en ole vielä leiponut ensimmäistäkään tarjottavaa, väsyttää suoraan sanottuna pelkkä ajatuskin. Kolme viikkoa juhlia putkeen alkaa tuntua aavistuksen raskaalta tässä vaiheessa kun ensi viikolla edessä on loma, ja töissä pitäisi saada aikaan vähän sitä sun tätä. Hommat meinaa kasaantua ajan loppuessa kesken, ja sellaiseen rentoon puuhastelumoodiin taitaa enää olla mahdoton päästäkään. Älkää käsittäkö väärin, en missään nimessä valita, sillä ainahan voi päättää tehdä toisinkin, ostaa tarjoilut valmiina tai tarjota vaikka karkkia, poppareita ja jätskiä. Synttärit on kuitenkin Minealle tärkeä juttu, joten olen antanut tytön suunnitella itse tarjottavata, teeman ja kutsuttavat kaveritkin. Ehkä pientä ohjausapua olen antanut matkan varrella, sillä muuten täällä perjantaina pyörisi yhteensä 15 lasta ja siihen päälle vielä pari aikuista.

Minean juhlia suunnitellessa olen moneen kertaan miettinyt, kuinka ihana tyttö meillä onkaan. Synttärit taitaa olla ainoita asioita, joiden suhteen Minealla on tarkempia vaatimuksia (tai ennemminkin toiveita), mutta muuten tyttö on niin kovin vaatimaton monessakin suhteessa. Ystävien kysellessä lahjatoiveita ei tyttö ole oikein keksinyt mitään erityistä toivottavaa, koska kaiken kaikkiaan lahjatoiveita on tasan kolme. Yhtenä tärkeimpänä juttuna on mietitty kiitospussien sisältöä, ja kun Minea eilen kuuli ettei yksi vieraista tykkääkään porkkanakakusta (jota juhliin on tulossa), alkoi kova suunnittelu mitä sen lisäksi voisi tarjota. Näitä pohdintoja kuunnellessa on pakko todeta, että kyllä on äitin helppo olla ylpeä – ja samalla voin hyvillä mielin panostaa tuon tytön juhliin.

Olen pidemmän aikaa jo miettinyt, miten voisin hyödyntää innokkuuttani juhlien järjestämiseen, ja kun oma yritys juuri nyt tuskin tulee kyseeseen, niin olen päätynyt siihen, että voisin toteuttaa muutamat juhlat hyväntekeväisyytenä. Ideana olisi valita joitakin lapsia, joilla on kesällä syntymäpäivä, suunnitella yhdessä heidän kanssaan juhlien teema ja tarjoilut, ja lopulta hoitaa juhlien järjestelyt. Suunnitelma on vielä alkumetreillään, mukaan täytyy houkutella muutama muukin bloggaaja sekä tietenkin yrityksiä, jotka olisivat valmiita lahjoittamaan tuotteitaan hyvän asian puolesta, mutta ajattelin että ehkä teillä voisi olla vinkkejä idean jalostamiseen? Jos keksit, kuinka saada konsepti toimivaksi ja mahdollisimman helposti lähestyttäväksi perheiden näkökulmasta, niin laitahan viestiä tulemaan. Toistaiseksi täällä vielä keskitytään perjantain juhliin ja sen jälkeen totaaliseen lomailuun, mutta kevättä kohti juhlaidean voisi muuttaa toteutusasteelle.

Väliaikainen kiire

Just nyt itseäni ihan naurattaa julkaista kuvia seesteisestä lukuhetkestä olohuoneen sohvalla, koska sellaisia ei todellakaan ole viime aikoina meikäläisellä ollut! En yleensä stressaa juurikaan mistään, töissä hermo ei mene vaikka mikä olisi ja uskon vahvasti siihen, että lopulta kaikki järjestyy kuitenkin hyvin tai edes kohtalaisesti, joten miksi vatvoa asioita etukäteen. Yksi asia kuitenkin on mikä saa hermoni kireälle. Se, että tiedät jonkun deadlinen painavan päälle, mutta yrittäessäsi paiskia hommaa valmiiksi sinut keskeytetään vähintäänkin sata ja yksi kertaa. Nyt tämä on aika hyvin tuntunut kärjistyvän siihen, kun Nooan synttärivalmistelut on useampana päivänä olleet tärkeysjärjestyksen kärkipäässä, mutta samalla lapset ovat kaivanneet huomiotani 24/7. Tiedättekö muut äitit mitä tarkoitan? En tiedä olenko lasten syntymän jälkeen tehnyt yhtäkään asiaa keskeytyksettä alusta loppuun.

Tänään tein viikon sisään kuudennen kakkuni. Viime viikonloppuna kaksi täytekakkua, viikolla kaksi porkkanakakkua töihin ilahduttamaan työkavereita ja tänään yhden suklaakakun ystäville ja yhden täytekakun huomiselle. Ensi viikolla leivon jälleen vähintään yhden täytekakun, kun vuorossa on Minean kaverisynttärit. Nautin kyllä kaikesta tekemisestä ja suunnittelusta, mutta luulen silti että viikon päästä alkava talviloma tulee olemaan todellista nollaamista.

Mitäs teidän elämään tällä hetkellä kuuluu? On ollut älyttömän kiva huomata, että kommenttiboksi on taas välillä ollut vähän aktiivisempi. Kiitos siitä teille, sillä ette tiedäkään, miten se on antanut energiaa ja intoa bloggaamiseen. Kuluneen viikon hiljaisuus esim instassa johtuu vain ja ainoastaan ajanpuutteesta, mutta heti kun yhdet synttärit on vielä taputeltu pois alta, niin lupaan aktivoitua ihan kaiken suhteen.

Onnellisten juhlaviikonloppu

Juhliminen on tältä erää ohi, vieraita kävi yhteensä reilut kaksikymmentä ja vähintään yhtä monta tuntia vietin tällä viikolla keittiössä leipoen. Nyt sunnuntai-iltana olo on melko väsynyt (huomenna varmasti entistäkin väsyneempi), mutta samalla koen olevani niin kovin etuoikeutettu. Olemme saaneet juhlia rakkaan poikamme synttäreitä yhdessä ystävien ja läheisten kanssa, samaan viikonloppuun mahtui myös Minean ystävän synttärit ja Nikolla miesten saunailta. Meno on välillä tuntunut melkoiselta aikatauluttamiselta, mutta käteen tästä kaikesta on jäänyt vain hyviä muistoja ja onnellisuus siitä, että ympärillä on ihania ihmisiä. Nooakin totesi tänään viikonlopun olleen hyvä, synttärisankari siis sai sen, mitä eniten toivoikin.

Huomenna pääsen rentoutumaan hyvässä seurassa illalliselle, ja ystävänpäivänä juhlitaan jälleen – niin ystävyyttä kuin meikäläisen synttäreitäkin. Ajatukseni synttärien suhteen on olleet hieman ristiriitaiset, koska en ihan täysin tiedä, mitä ajatella vanhenemisesta. Juuri nyt tuntuu siltä, että elän onnellisuuskuplassa, jossa kaikki rullaa kivasti omalla painollaan ja pääpiirteissään kaikki on elämässä hyvin. Lapset on jo vähän isompia ja omatoimisempia, perhe, ystävät ja työ ovat sopivassa balanssissa eikä tiedossa ole mitään suurempia elämänmuutoksia tai projekteja. Vuosien lisääntyminen ei sekään periaatteessa haittaa, mutta kuitenkin huomaan joskus miettiväni, sulkeutuuko elämässä aina jokin portti ikääntymisen myötä. Koen kyllä ehtineeni kokea elämässä ihan riittävästi, mutta kun vuodet kuluvat niin kovalla vauhdilla, että sitä helposti voi jäädä arkeen kiinni niin että jotain tärkeää unohtuu kiireessä taka-alalle. En tiedä saanko tästä ajatuksesta itsekään ihan täysin otetta, ehkä tämä on ihan normaalia vanhenemisen kyseenalaistamista ja jopa pelkoa siitä, että kohta huomaa olevansa liian vanha yhtään mihinkään?

Vanha tai ei, en itse ole vielä reilussa kolmessakymmenessä vuodessa oppinut näkemään itseäni niin kovin aikuisena enkä tiedä, onko se edes niin välttämätöntä? Ulkoisilla mittareilla olen kovinkin aikuinen – on kaksi lasta, koira, farmariauto, talo ja työ – mutta toivon että voisin ikuisesti säilyttää jonkinlaisen nuorekkuuden ajatusmaailmassani. Eikä se varmaan olekaan kuin itsestä kiinni. Samalla tavalla kuin positiivinen ajattelu, se lisääntyy mitä enemmän siihen itse keskittyy ja mitä enemmän siihen törmää ympärillään. Ja tästäkin syystä on mahtavaa omistaa maailman parhaat ystävät ja läheiset – jos joskus oma luottamus loppuu kesken, löytyy läheltä aika iso joukko huipputyyppejä, jotka ovat aina valmiina jakamaan kanssasi palan kakkua.

Robottisynttärit

Uskomatonta mutta silti totta, meidän niin kovin rakas pieni kuopuksemme on nyt 3-vuotias. Tuo reipas työkoneita, paloautoja, ninjoja ja robotteja rakastava tyyppi, joka omien sanojensa mukaan on jo tosi iso poika. Ehkä se onkin jo aika iso, sillä tänään juhlittiin tuon samaisen pojan ensimmäisiä kaverisynttäreitä, jonne se oli ihan itse luetellut kaverit, jotka haluaa kutsua. Teemakin oli itse päätetty. Tai no ainakin melkein, alkuperäisestä transformers-toiveesta pääsimme neuvottelujen kautta robottisynttäreihin.

Tänä vuonna juhlat järjestettiin pienellä budjetilla tarkoittaen sitä, että koristeet askarreltiin pitkälti itse ja kakkukin jätettiin tällä kertaa tilaamatta. Koska vieraitakaan ei ollut valtavaa määrää, oli tarjoilutkin hyvin maltilliset. Tarjolla oli kinkkupiirakkaa, poppareita, hedelmäkippoja, vaahtokarkkeja, cookieseja ja kakkua. Yleensä olen leiponut montaa erilaista suolaista ja makeaa, mutta nyt tuntui ettei juhlien järjestäminen ollut homma eikä mikään, kun tarjottavaa oli vähemmän. Aloitimme lasten kanssa koristeiden askartelemisen jo hyvissä ajoin, Nooan kanssa tehtiin hamahelmistä robotteja ja kattoon palloviirit, ja lapset värittelivät yhdessä robottikuvia tarjottavien koristeiksi. Minea kasasi viime viikonloppuna vieraiden kiitospussit, ja minä olin ostanut servetit ja mukit talteen jo aikoja sitten, joten suurin osa hommista oli valmiina jo ennen synttäreiden lähestymistä. Lapsille valmistelut ovat olleet mieluista hommaa, kun on saanut askarrella, leipoa, piirrellä ja suunnitella.

Kakun kanssa meinasi tulla isompia ongelmia, koska en ole muistaakseni koskaan tehnyt kakkua pelkästään sokerimassalla kuorruttaen. Osasin jo etukäteen odottaa jotain vähintäänkin katastrofaalista tapahtuvan, ja niinhän siinä melkein kävikin. Kakun alaosan kuorrute repesi heti nostettuani sen kakun päälle (kaulitsin massasta todennäköisesti liian ohutta), mutta lopulta päädyin vain lisäilemään hieman muttereita sun muita koristeita, ja näin lopputuloksesta tuli ihan jees. Repeämät ja paksut taitokset jäivät aavistuksen näkyviin sieltä täältä, mutta Nooan mielestä kakku oli niin upea, ja sehän se oli tärkeintä!

Yhden asian unohdin juhlista kokonaan, nimittäin yhteiset leikit, mutta loppujen lopuksi lapset touhusivat ihan itsekseenkin niin kivasti, etten usko kenenkään jääneen kaipaamaan mitään järjestettyä. Juhlinta jatkuu meillä vielä tämän viikonlopun ajan ja seuraavaksi aletaan suunnitella jo Minean juhlia. Luulen että yksien onnistuneiden synttäreiden jälkeen seuraavatkin mennään samalla kaavalla eli lasten kanssa yhdessä tehden, hyvissä ajoin aloittaen ja tärkeimpiin juttuihin keskittyen.

Maanläheinen vai mustavalkoinen

Olen jo useampaan otteeseen törmännyt kummalliseen ilmiöön, jota en täysin voi ymmärtää vaikka kuinka olen yrittänyt. Saattaa olla että näen asian liian henkilökohtaisena, vaikka kritiikki ei olekaan yleensä kohdistunut suoranaisesti minuun ja minun tyyliini. Toisten avoin arvosteleminen on joka tapauksessa mielestäni aina tökeröä, varsinkin kun sen tekee toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ja useimmiten, missäs muuallakaan kuin netissä.

Mustavalkoinen sisustaminen oli jokunen vuosi sitten pinnalla, ja edelleen mustavalkoisia koteja näkee paljon sosiaalisessa mediassa. Itsellänikin oli lähes täysin mustavalkoinen koti vielä pari vuotta sitten, jolloin sain jonkun verran kommentteja siitä, kuinka persoonaton ja väritön kotimme on. Jopa jotkut meillä käyneet tuttavat ottivat asiakseen kommentoida ”pakkomiellettä kokovalkoiseen skandikotiin string-hyllyineen ja mustine yksityiskohtineen”. Harvoin niistä jaksoin välittää, ennemminkin mietin oliko kommentoijalla ehkä kuitenkin epävarma olo omasta sisustustyylistään, kun toiselle heitetyt ”en koskaan voisi asua näin valkoisessa kodissa” kommentit tuskin oli tarkoitettu kehuiksikaan? Joskus olisi tehnyt mieli kysyä, että olinko erikseen pyytänyt mielipidettä kotimme yleisilmeestä vai katsoiko kommentoija asiakseen vain ohimennen kevyesti ilmoittaa, että minun tyylini ei sitten häneen uponnut ollenkaan.

Samoin neutraalin sävyinen tai lähes väritön sisustus herättää monissa ihmisissä ajatuksen siitä, ettei kodin asuja ole kovin taitava sisustamaan. Värikästä kotia on vaativampaa täyttää, kun eri värien kirjoa ei tuosta noin vaan yhdistellä toimivaksi kokonaisuudeksi. Mustaa ja valkoista, harmaata ja greigeä osaa ympärilleen lätkiä kuka tahansa meistä, vai osaako sittenkään? Vaikka oma makuni sisustuksessa onkin hyvin neutraali ja jonkun silmissä täysin väritön, en silti pääse sisustamisessa lähellekään niitä luomuksia, joita päivittäin näen instagramin välityksellä maailman huippuammattilaisten luovan. Väittäisinkin siksi että jotain taitoa sisältyy ihan kaikkeen sisustamiseen, oli kyse sitten huoneen täyttämisestä yhdellä värillä tai useammalla sadalla.

Mielenkiintoisin väittämä, jonka koskaan olen asiaan liittyen kuullut on se, että lapsenikin varmasti ovat aika onnettomia kun äiti toteuttaa omaa värikammoaan myös lasten huoneissa. Kyllä, meillä on molempien lasten huoneissa valkoiset seinät ja yleisväritys neutraali, mutta ympäriltä löytyy myös paljon väriä – niin leluissa kuin piensisustuksessa. Ymmärrän tottakai että tässäkin asiassa voi mennä pahasti metsään, jos lapselle ei suoda kuin muutama puinen palikka leluiksi, mutta on melko hassu ajatus, että lapsi tarvitsisi ympärilleen levottoman sekamelskan värejä sekä lelujen yltäkylläisyyden ollakseen onnellinen. Itse olen lapsena saanut paljon, myös ne värikkäät seinät ja vielä värikkäämmät pussilakanat, mutta ihan yhtä onnellinen oli ystäväni jonka vanhemmat sisustivat vain Artekilla, toisin sanoen mustalla, valkoisella ja puulla.

Nykyaikana olisi mielestäni jo aika päästä eteenpäin siitä ajattelusta, että jokin väri tai niiden puute tekisi sisustuksesta yhtään sen parempaa tai huonompaa. Ystäväni asuntomessukohteessa ihmiset kävivät aikoinaan toteamassa, miten kamalaa oli että joku halusi asua sairaalassa. Toisen ystäväni kotia on sanottu kalseaksi ja persoonattomaksi, koska mustavalkoiset tai kokovalkoiset kodit kuulema kaikki ovat kuin toistensa kopioita.

Aiheesta innostuneena stailasin meidän olohuonetta kahdella värittömällä sisustuksella. Toisessa on ripaus mustaa, toisessa aavistuksen enemmän puun eri sävyjä. Kummassakaan ei kuitenkaan näy kirkkaita värejä, ellei nurkassa kyyhöttävää viherkasvia lasketa mukaan. Toivoisin kuulevani mielipiteitänne (nyt niitä saa laukoa ihan luvan kanssa!), kumpi toimii paremmin: ylempi sisustus suuremmilla kontrasteilla vai alempi maanläheisillä sävyillä?

Ideoita pojan huoneeseen

Oma inspiraationi kun on nyt ollut totaalisen hukassa ihan kaiken suhteen niin ajattelin tulla kyselemään sisustusideoita teiltä. Olen varma että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy monia sisustuksesta innostuneita, ja ihan varmasti teillä on inspiroivia ajatuksia ja ideoita jaettavaksi. Välillä harmittaa kuinka yksipuolista bloggaaminen on, sillä joskus olisi kiva päästä myös näkemään teidän koteja ja elämää. Onneksi on sentään ig, jossa yleensä pääsee kurkistelemaan, kuka kuvia kommentoi, voi nopeasti kommentoida myös takaisin ja yksityisviestillä on mahdollista käydä pidempiäkin keskusteluja. Itse asiassa olisi kiva saada lisää hyviä seurattaviakin instagramissa, joten olkaa kuulolla, voisin kysellä instankin puolella vinkkejä lähiaikoina.

Mutta sitten itse asiaan. Olen ajatellut tehdä pieniä muutoksia Nooan huoneessa, koska tällä hetkellä huone tuntuu olevan kasattu sekalaisista tavaroista, joiden paikkoja ei ole sen kummemmin mietitty. Säilytysratkaisun suhteen tässä huoneessa on sama ongelma kuin Mineallakin eli lattialla olevat beståt on hankala lapsen pitää itse siistinä. Vetolaatikot toimisi paremmin, ja muutenkin lisäsäilytystila tulisi tarpeeseen, kun katsoo kuinka pullollaan autoja kaikki nykyiset korit ja laatikot ovat. Yleisilme saa säilyä melko mustavalkoisena niin kauan kunnes Nooa alkaa itse pyytämään jotain väriä huoneeseensa. Toistaiseksi riittää se, että kaikki värikkäät lelut ovat pitkin poikin huonetta lähes koko ajan ja näin tuovat ihan riittävästi pirteyttä sisustukseen.

Päätyseinän vanerit ovat itsessään melko hallitseva elementti, oikea seinusta on pelkkää ikkunaa ja vasemmalta löytyy lastenhuoneiden väliseen vaatehuoneeseen vievä oviaukko. Siihen olimme alunperin suunnitelleet liukuovea, mutta jätimmekin ovet vielä nyt laittamatta, koska lapset juoksentelevat vaatehuoneen läpi toistensa huoneisiin ja jopa leikkivät vaatehuoneessa yhdessä duploilla. Heti Nooan huoneen sisääntulon luokse olisi kiva saada jonkinlainen pieni naulakko tai pari koukkua, ja sängyn vasemmanpuoleiselle seinälle voisi keksiä jotain kuviota joko teipattavana tai maalattavana. Yöpöydän vieressä tönöttävät talohyllytkin pitäisi saada seinälle (mihin sinne??) ja ehkä jossain kohtaa vaneriseinää voisi toimia muutama pidempi avohyllykin. Sopivan ilmaantuessa eteen voisi mattokin mennä vaihtoon, sillä vaikka tuosta nykyisestä OyOyn automatosta tykkäänkin, on se äärimmäisen epäkäytännöllinen lastenhuoneessa, kun värit eivät kestä vesipesua.

Tuleeko teille ehkä jotain ideoita mieleen huoneen yleisfiiliksen selkeyttämiseksi? Lisäisittekö itse mustavalkoisuutta vai värejä, ja entäs kaikki tavarat, enemmän piiloon vai näkyville? Toki nämä on kaikki makukysymyksiä, mutta olisi tosi kiva kuulla ajatuksia teiltä, ja saa tietenkin laittaa kuvainspiraatiota instankin puolella tulemaan, jos sitä kautta innostutte.

Askarteluilta

Meikäläinen on tästä ihan kohta hipsimässä naapuriin askartelemaan meidän hölkkäporukkalaisten kanssa. Arvaatteko ehkä mitä näistä matskuista voisi saada aikaan?

On ollut suorastaan huikeaa muuttaa uudelle asuinalueelle, sillä tällaisella alueella jolla tontit jaettiin lapsiperheet etusijalla, asuu lähes joka talossa nuorempia lapsia – ja sen myötä myös suunnilleen itseni ikäisiä äitejä. Kuluneen vuoden aikana olemme istuneet iltaa ties missä merkeissä, joulun aikaan teimme himmeleitä, syksyllä juhlimme kympin lenkkiä ja välillä olemme kokoontuneet isommalla porukalla ihan muuten vaan. Parasta on se, että naapurista löytyy aina seuraa ja innokkaita osallistujia, oli aiheena melkein mikä tahansa. Keväälle olemme suunnitelleet kuntoprojektia, syksylle ehkäpä puolimaratonia ja tuskin tämä ilta jää vuoden viimeiseksi askarteluillaksikaan. Naapurustosta löytyy aina seuraa myös arki-iltaisin, eli silloin kun illat on lyhyitä ja liikkuminen omaa pihaa kauemmas ei juurikaan houkuttele. Aikoinaan tontteja etsiessämme toivoimme aktiivista ja nuorekasta naapurustoa, mutta nyt jälkikäteen tuntuu siltä että saimmekin aika paljon enemmän – nimittäin joukon hyviä uusia ystäviä.

Jälleen kotona

Jälleen kotona eli toisin sanoen kaksi päivää on mennyt Minean sairastaessa vaikka vasta kaksi viikkoa sitten lapset olivat viimeksi kipeinä. Itse asiassa katsoin työkalenteristani että olen elokuusta eteenpäin ollut joka kuukausi päivän verran pois töistä, joten kyllä tässä on oma osuutemme sairasteluista saatu.

Viime vuosi hoidossa oli huomattavasti helpompi, mikä varmasti johtui siitä, että lapset olivat ryhmäperhepäivähoidossa, jossa hoitolapsia oli yhteensä vain kaksitoista. Meille osui vain muutama hassu kuumetauti, ja sitä ennen, Minean ollessa perhepäivähoidossa, taisin olla sairaslomalla koko puolentoista vuoden aikana kaksi tai kolme päivää. Jotain eroa on siis selvästikin sillä mikä lasten hoitopaikka on. Isossa päiväkodissa tauteja liikkuu niin paljon, että kestää oman aikansa ennen kuin vastustuskyky ehtii sopeutua sen talon pöpöihin. Toivottavasti siis kevättä kohti meilläkin alkaa sairastelut jo rauhoittua.

Niin sanotusti helppoa tästä sairastelukierteestä tekee se, että meidän lapset on tosi nopeita parantumaan. Yleensä päivä kipeänä riittää ja seuraavana päivänä meno on jo täysin entisellään, ehkä jopa normaalia astetta energisempikin. Toinen helpottava tekijä on se, että olemme Nikon kanssa voineet vuorotella kotona olemista niin että toinen on töissä aamusta ja toinen iltapäivästä. Tänäänkin teimme niin että ensin töissä kävi Niko, sitten lähdin minä kolmeksi tunniksi ja iltapäivästä vielä Niko jatkoi pari tuntia ennen kuin tuli kotiin jotta minä pääsin Nooan kanssa jumppaan. Onhan tässä systeemissä omat aikataulujen sovittelunsa eikä se mitenkään onnistuisi ilman kahta autoa, mutta tällainen puolipäiväisyys auttaa siihen että molemmat saa juoksevat asiat hoidettua töissä sekä pakolliset, jo ennalta sovitut palaverit saa pidettyä. Järjestely on toiminut niin mutkattomasti meillä, että sairaspäivät on töiden kannalta olleet suht huolettomia.

Työasioita yrittää joskus tehdä kotoakin käsin, mutta lopulta olen aina todennut sen melko mahdottomaksi. Kipeänä lapset kaipaavat läsnäoloa ja huomiota, ja jos toinen lapsista on terveenä, on hänellekin keksittävä jotain touhuttavaa. Tänään tilanne alkoi olla aika normaali jo, joten piirtelimme lähes koko illan ja välillä lapset katsoivat pienen pätkän telkkaa. Koti on koko viikon näyttänyt samalta, sängyt petaamatta, tavarat hujan hajan, peittoja ja tyynyjä missä sattuu ja lasten virittelemiä leikkejä ympäriinsä. Päätin aikaisemmin että torstaista tehdään meidän perheen siivouspäivä, mutta ainakin tällä viikolla se siirtyköön viikonlopulle. Huomenna ehtii kuitenkin vielä hyvin sotkea, ja viikonloppuna taas ei muuta olekaan kuin aikaa – siivoamiselle ja toivottavasti vähän jollekin muullekin.

Paras pulla

Suurimmalle osalle meistä pitkä ja pimeä syksy on varmaankin rankinta aikaa vuodesta, ja olihan se kieltämättä masentavaa kun koko päivänä ei nähnyt valoisaa hetkeä muuten kuin työpaikan ikkunasta. Vaikka aamuisin oli vaikea herätä, niin ihme kyllä vielä iltapäivällä jaksoi melko hyvin, toisin kuin nyt tammikuussa. Tammikuu on omalta osaltani ollut ehkä vaikein kuukausi, en meinaa jaksaa pysyä hereillä muuten kuin touhuamalla pysähtymättä ja siltikin tuntuu, etten saa kotona mitään aikaiseksi. Monena päivänä olen tuonut työni kotiin ihan vain kuljettaakseni samat tekemättömät tehtävät seuraavana päivänä takaisin töihin. Kahvia ja pullaa on kulunut enemmän kuin kaupasta jaksaa kantaa eikä urheileminen ole ollut päällimmäisin ajatus pitkään aikaan.

Ihan tarkalleen en osaa sanoa, mikä energiani on vienyt, mutta tiedän että viimeistään kuukauden päästä olo on jo paljon keväisempi, ja sitä kautta myös kevyempi. Juuri nyt sisustamisen inspiraationi on täysin hukassa, vaikka viime viikonloppunakin yritin pyöritellä lastenhuoneiden kalusteita mielessäni ja saada aikaan ratkaisua Minean huoneen säilytysongelmaan. Koko koti tuntuu aavistuksen tylsältä, kun mikään ei etene ja se tylsin kaikista, jatkuva sotku kaikkialla! Minä vastaan meillä tavaroiden pysymisestä omilla paikoillaan, ja aika usein tuntuukin siltä että sama filmi jatkuu päivästä toiseen muuttumattomana. Illalla kerään kaikki tavarat pois lattioilta ja pöydiltä, seuraavana päivänä tilanne on jälleen räjähtänyt käsiin iltaan mennessä. Ehkä meillä loppujen lopuksi onkin liian vähän säilytystilaa (tai liikaa tavaraa?), sillä uskon asioiden löytävän helpommin oman paikkansa, jos se määrätty paikka on helposti saatavilla. Liian täyteen kaappiin ei ole kiva sulloa yhtään mitään, ja pahimmassa tapauksessa tavara jää vaeltelemaan, koska sillä ei ole selkeää omaa säilytyspaikkaansa. Etenkin leluilla tulisi jokaisella olla oma korinsa, lokeronsa tai laatikkonsa jonne se on helppo ja nopea palauttaa.

Jos joku asia toimii tässä talossa kuin junan vessa, niin se on pullavarastojen täydentyminen. Väsyneenä ja nuutuneena on helppo turvautua pullaan, jonka ykkössijaa tällä hetkellä pitää runebergin torttu. Nyt kun ei oikein jaksaisi, on ihan ok parantaa maailmaa kahvin ja pullan äärellä, kyllä sieltä vielä se innostus ja inspiraatiokin joskus tulee.

Tulossa lasten synttärit

Sieltä ne jälleen tulevat, molempien lasten synttärit saman kuun aikana ja siinä välissä vielä omanikin. Harvoin tulee enää itselleen kakkuja leivottua, mutta lasten juhliin ollaan panostettu sitäkin enemmän. Yleensä annan molempien lasten itse päättää teeman, jonka ympärille synttärit suunnitellaan, eli lähinnä kakku ja koristeet ovat teeman mukaisissa sävyissä. Rakastan juhlien järjestämistä, eikä teemajuhlat mielestäni tarkoita aina sitä että rahaa palaa tolkuttomasti ja lapset kilpailevat kavereidensa kanssa, kenellä on hienoimmat juhlat. Meidän kohdalla teemaa toteutetaan askartelemalla paljon itse, kierrättämällä vanhoja omia tai ystävien koristeita ja leipomalla omin käsin. Tänä vuonna juhlat järjestetään muutenkin vähän pienemmin, molemmille yhdet kaverisynttärit ja sukulaisille yhteisjuhla.

Nooan teematoive vaihteli viimeisen kuukauden ajan niin että ensin lähdettiin liikkeelle merirosvoista ja dinosaurusten kautta päädyttiin robotteihin. Oikeastaan poika olisi ensin halunnut transformersit, mutta neuvottelemalla päädyttiin ihan tavallisiin robotteihin. Transformerseja meillä ei ole vielä katsottu ollenkaan eikä niitä löydy leluinakaan, joten ehkä se ei tällöin toimi myöskään synttäriteemana.

Nooan juhlia vietetään jo parin viikon päästä, Minean vasta helmikuun lopussa, mutta olemme jo samalla vähän ehtineet miettiä niitäkin. Minean toiveena on Littlest Pet Shopit yhdistettynä meriteemaan, mikä kuulostaa omasta mielestäni suoraan sanottuna lähes mahdottomalta toteuttaa. Kuvittelin voivani kaivaa vanhat pinkit koristeet esiin, vähän höystää niitä lilalla ja turkoosilla, mutta tänään Minea sanoi että mukaan pitäisi saada jotain vihreääkin. Ja olisi kuulema myös todella mahtavaa, jos äiti osaisi tehdä kakun kaksikerroksisena. Nooalle olin ajatellut ihan robotin muotoista kakkua (jos ikinä nyt tulen siinä onnistumaan!), mutta meri-pet shop-kaksikerroskakku ei kyllä herätä ajatuksia mihinkään suuntaan. Olisiko teillä heittää ideoita? Kaipailisin myös vinkkejä hyvistä juhlatarvikekaupoista sekä amatöörinä youtube-videoita siitä, kuinka levittää sokerimassa kakun päälle tasaisesti ja halkeilematta. Ehkä olisi syytä ainakin harjoitella jo etukäteen vai onko parasta vain suoraan ostaa kakut ammattilaiselta?

Kokemuksia Tapwellin mustista hanoista ja suihkuista

Monet teistä varmasti jo tietävätkin, että meiltä löytyy sekä Tapwellin mattamustia hanoja että suihkuja. Ne olivat yksi raksa-ajan viimeisiä päätöksiä, ja mietimmekin pitkään haluammeko panostaa mustiin suihkuihin, joita olimme jo alusta asti suunnitelleet kylpyhuoneisiin, vai säästäisimmekö pari tuhatta ja valitsisimme kromia. Ihan alkuperäinen ajatus oli asennuttaa kaikki hanat ja suihkut seinän sisään piiloon, mutta melko aikaisessa vaiheessa selvisi, että piilosuihkut mustana tulisivat meidän budjetille aivan liian kalliiksi. Vuosi sitten niitä taisi olla ainoastaan Volalla, ja itse suihkun lisäksi olisi pitänyt ostaa tai teettää seinäkotelo sekä maksaa ylimääräisestä työstä, jota piilosuihkun asennus teettää. Toki kokonaan seinän sisään asennettu putkisto tuo sekin omat riskinsä, sillä vesivahingot ei ole tällöin havaittavissa yhtä luotettavasti.

laatat: Betontech white

katto: kuusipaneli

Meidän lopullisesta valinnasta tuli jonkinlainen kompromissiratkaisu, sillä en saanut piilohanoja tai -suihkuja, mutta alakerran kylpyhuoneeseen valitsimme Tapwellin mustat suihkut ja keittiöön, kodariin ja alakerran vessaan mustat hanat. Yläkerrassa päätimme säästää vielä muutaman satasen ja laitoimme kaiken kromilla, ja hyvä niin sillä näin jälkikäteen se toimiikin siinä tilassa huomattavasti paremmin.

Mustissa hanoissa ja suihkuissa monia mietityttää se, kuinka hyvin musta pinnoite kestää aikaa ja kuinka pahasti kalkki näkyy arkisessa käytössä. Tässä ylemmässä kuvassa vessan hana on ollut kunnolla pyyhkimättä pidemmän aikaa, näin ollen voisi sanoa että tilanne on pahimmillaan. Kalkkia kertyy lähinnä vain alaosan kiinnitysrenkaaseen, mutta muuten mattamusta on melkeinpä jopa armollisempi kuin perinteinen kiiltävä kromi, jossa näkyy jokainen sormenjälkikin. Ja tietenkin pyyhkimällä tämäkin ongelma ratkeaa, kalkki kun irtoaa näppärästi sen poistoon tarkoitetuilla aineilla.

Suihkuissa kalkki näkyy vähemmän, ehkä jo siksikin että niitä käytetään harvemmin. Se mikä suihkuissa taas on ollut harmillista, on se kuinka nopeasti pinnoite on lähtenyt kulumaan. Ne kohdat, jotka käytössä osuvat jatkuvasti toisiinsa, ovat saaneet osumaa ja mustan pinnan alta pilkottaa pieniä määriä messinkiä. Pidike, johon käsisuihku asetetaan, on aavistuksen kulunut, niin kuin on käsisuihkun pääkin (tälle en tosin keksi syytä, sillä harvemmin sitä tulee kolisteltua yhtään mihinkään). Molemmista suihkuista on kulunut täsmälleen samat kohdat, ja suunnilleen saman verran, joten luulen että kuluminen yleensäkin keskittyy vain näille alueille. Omaa silmääni näin pienet jäljet eivät häiritse, mutta toki näin kalliiden suihkujen toivoisi toimivan täysin moitteettomasti.

En tiedä, valitsisimmeko samoja suihkuja enää uudelleen, niin monet rakentamisen aikaiset pakko saada asiat ovat muuttamisen jälkeen tuntuneet vähäpätöisemmiltä valinnoilta, joihin ei ehkä enää olisi valmis panostamaan samassa mittakaavassa. Hanat ottaisimme varmasti edelleenkin nämä nykyiset mustat Tapwellit, koska niiden hintaero kromisiin ei ollut merkittävä eivätkä ne pääse samalla tavalla kulumaan käytössä kuin suihkut.

Liian vihreä viherkasvi

Olen nauttinut niin täysillä aurinkoisista päivistä ja valokuvaamisen helppoudesta, siitä että töistä kotiin tullessa vielä saattaa pärjätä ilman valoja sisällä ja koti tuntuu jälleen avaralta ja valoisalta. Tykkään todella paljon kotimme vaaleista pinnoista, ja etenkin nyt kevän lähestyessä huomaan karsivani värejä pois ja tuovani tilalle valkoista, vaaleaa beigeä ja harmaata. Toisaalta rakastan myös kaikkia aistikkaan tummia koteja, joita näkyy sisustuslehtien sivuilla koko ajan enemmän, ja omaksi yllätyksekseni olen tainnut myöskin ihastua tummaan puuhun! Ongelmani onkin aina ollut se, että pidän niin monenlaisista tyyleistä, enkä voi sataprosenttisen varmaksi sanoa, mikä on kaikkein eniten mieleeni.

Yläkerta on vielä jäänyt vähemmälle huomiolle, koska olohuone on se tila, jota itsekin tulee eniten katseltua. Sen tulee olla kunnossa ihan ensimmäisenä, yleensä myös aloitan siivoamisen tästä huoneesta. Muutama talja saa vielä pakkaspäivien ajan olla penkkien lämmittäjinä, mutta muuten yleisilme meillä on jo kevättä kohti. Hain viikonloppuna uuden viherkasvinkin piristämään yksivärisyyttä, mutta nyt olenkin miettinyt, valitsinko kuitenkin liian vihreän yksilön. Naureskelin jo instassakin ajatukselle liian vihreästä viherkasvista, mutta olen ihan varma että teistäkin löytyy niitä, jotka tasan tietävät mitä tarkoitan. Muut kasvit, useimmiten myös leikkokukat, joita meillä on tällä hetkellä ovat sävyltään joko hyvinkin harmahtavia tai tummanvihreitä. Yksi ihan erityisen pirtsakan vihreä kasvi ei oikein meinaa sulautua joukkoon, mutta taidan ratkaista asian hakemalla kaveriksi jonkun toisenkin, ihan yhtä vihreän viherkasvin.

Todellisuudessa valitsin juuri tämän kultapalmun siksi että se oli edullisin näistä vähän korkeammista viherkasveista. Olen tähän saakka saanut kasvit pysymään suht hyvin hengissä, mutta joulun aikaan tapahtui repsahdus, ja kolme lemppariani kuihtuivat. Koska en ole koskaan ollutkaan mikään viherpeukalo, olen ollut suorastaan hämmästynyt, että kasvit pysyivät käsissäni hengissä näinkin pitkään, mutta fakta on se, etten koskaan raaskisi maksaa viherkasveista kovin isoja summia. Pari, kolme kymppiä on maksimi, tällöin harmitus ei ole niin suuri kasvin kuihtuessa.

Ennen kuin ehdin rynnätä kaupoille hakemaan lisävahvistuksia viherkasvikokoelmaani (tuskin sitä voi kummoiseksi kokoelmaksi kutsua, meiltä kun löytyy enää tasan kolme kasvia!), olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitä. Olohuone kasvin kanssa vai ilman? Ruukku nyt ainakin pitäisi vaihtaa vähän pehmeämmän väriseen, mutta siirränkö samalla koko palmun johonkin muuhun huoneeseen? Ja miten teillä muuten viherkasvit näkyy sisustuksessa?

Talvivaatteita jemmaan

Tämä käsillä oleva talvi pistää ensi viikolla vasta parastaan (tai ennemminkin pahintaan) ja itselläni on mielessä jo seuraava talvi. Ja pakko sitä on tässä vaiheessa jo ajatellakin, mikäli toivoo tekevänsä aleista löytöjä tulevan talven varalle. Nettikauppojen alet alkaa olla suurimmaksi osaksi koluttuja, koot ovat huvenneet ja jäljelle on jääneet vain valikoiman pienimmät koot ja toisaalta myös ne jätti-isot. Useimmat vaatemerkit alkavat tässä vaiheessa jo mainostaa kevätmallistoaan, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että kaikki muu alkaa tuntua aavistuksen nuhjuiselta, vanhentuneelta ja liian nähdyltä.

Myönnettäköön, että itse olen todella laiska selaamaan naistenvaatteita nettikaupoista, sillä valikoimat on suosituimmissa kaupoissa niin jättimäiset, että ihmisellä tulisi olla joko tietty tuote mielessä, jota etsiä tai sitten viikko aikaa käydä kaikki vaihtoehdot läpi. Niinpä olen siirtynyt käyttämään pääasiassa HM:n vaatteita, koska Jyväskylän kivijalkaliikkeiden kirjo ei ole mikään suuri. Ja sitten on ne alet. Ja alekoodit. Kivijalasta alennuksia irtoaa hyvällä tuurilla kahdesti vuodessa, toisinsanoen juhannuksena ja joululoman välipäivinä, kun taas nettikaupat tarjoavat alennuskoodejaan jatkuvalla syötöllä. Vaikka kuinka toivoisin kuuluvani siihen periaatteen naisten joukkoon, jotka omalla ostokäyttäytymisellään säilyttävät kaupungit ja kylät eloisina, joudun lopulta kuitenkin äänestämään lompakollani. Kun valittavana on jotain vähän laadukkaampaa ja ekologisempaa nettikaupasta tai samalla hinnalla laaduttomampaa kivijalasta, ei itseni tarvitse kovin kauaa miettiä, kumman vaihtoehdon puoleen kallistun. (plus ne kivijalasta hankitut henkkamaukat)

Lapsille olen useimpina talvina ostanut jemmaan jo seuraavan vuoden vaatteet ihan vain siitä syystä, että kahden lapsen talvikamppeet maksavat niin tolkuttoman paljon. En ole valmis tinkimään hyvä laatu+ulkonäkö -yhdistelmästä, joten lasten toppakamoihin saisi normaalihinnalla helposti menemään tonnin verran per talvi. Kun taas jaksaa nähdä vähän vaivaa tähän aikaan vuodesta ja kyttäilee nettikauppojen aleprosentteja, voi tehdä hyviäkin löytöjä ja säästää satasia. Niin kuin itse tein tälläkin kertaa, kun löysin Nooalle mustan Mini Rodinin parkatakin puoleen hintaan ja ihanaakin ihanamman vihreän pingviinihaalarin -30% alella. Rottahaalarin ostin jo viime vuonna Minealle, mutta kun tyttö ei sitä suostunutkaan ottamaan käyttöön, jätin sen odottelemaan Nooan kasvamista. Vielä toppahousut ja takki tai haalari Mineallekin niin tilanne alkaa täällä olemaan melko hyvä!

Monet teistäkin varmasti tietävät, kuinka vaikeaa voi olla lasten kasvun ja sitä myötä vaatekokojen ennustaminen, mutta itse olen todennut sen helpoksi silloin kun luottaa saman valmistajan vaatteisiin. Enää meidänkään lapset ei kasva niin kovaa vauhtia, että ehtisivät ylittää puolessa vuodessa kahta vaatekokoa, joten joka talvelle olen etukäteen ostanut yhden koon edellistä talvea isomman haalarin tai takin. Toistaiseksi ainakin se on toiminut, vaikkakin osa vanhoista vaatteista voi Minealle sopia vielä vuodenkin jälkeen, jos vaate on alunperin ostettu vähän reilumpana. Tällöin edellisen kauden topan voi jättää kakkosvaatteeksi ja uuden pitää ”parempana” haalarina tai takkina.

Tämän lopputalven kiireellisin hankinta meikäläisellä todellisuudessa olisi löytää itselleni ulkoilutakki. Tai jopa kaksikin. Tarvitsisin pidemmän mallisen parkatakin koville pakkasille sekä urheilullisemman lenkkeilytakin. Huvittavaa asiassa on se, etten itselleni raaski ostaa kahden sadan euron takkia, puhumattakaan kahdesta, vaikka lapsiin olen valmis panostamaan ties kuinka paljon. Tämä talvi on tullut kuljettua HM:n kolmen kympin takissa, ja naulakossa toisena vaihtoehtona on samaisen putiikin 35€ maksanut villakangastakki. Toppahousunikin on äitiyshousut ajalta jolloin odotin Nooaa, koska muita ei yksinkertaisesti kaapistani löydy. Kuinka niin me äitit usein unohdamme itsemme pienlapsiarjen pyörityksessä?

Kotipäivä

Täällä keventyi kertaheitolla arjen pyörittäminen vielä entisestäänkin, sillä tänään on koko päivä mennyt yhtä lyhyttä kauppareissua lukuunottamatta sisätiloissa. Molemmat lapset nukkuivat vähän huonosti viime yönä, ja Nooan kömpiessä meidän viereen huomasin, että poika on tavallista lämpimämpi. Aamu sujui sitten niin nuhaisissa merkeissä, että katsoin parhaaksi jäädä laaten kanssa kotiin. Tuolla kymmenen asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa on vaikeuksia itsenikin tareta, joten päiväkodin ulkoilut olisi olleet lähes mahdottomuus kummallekaan lapselle tänään.

Lapset on siinä kyllä erityisen ihmeellisiä, että huonommallakin ololla he jaksavat touhuta lähes samalla energialla kuin normaalistikin. Lähetin jo aamusta Nikollekin töihin videota Nooasta joka tanssii kaivinkoneesta tulevan musiikin tahdissa kuin mitään kuumeilua ei olisi ollutkaan. Yritin saada lapset pysymään rauhallisemmissa hommissa, pelattiin paria peliä, väriteltiin ja piirrettiin ja  katsottiin lastenohjelmia. Minea sai joululahjaksi Hatchimals-kaksoset, joita niitäkin hoidettiin tänään. Minean lahjalistalla oli jo viime vuonna Hatchimals, mutta koska silloin jätin munan ostamatta, päätin hankkia sellaisen täksi jouluksi, kun Minea toistamiseen toivoi sitä. Kovin onnistuneeksi tätä ostosta ei voi kuitenkaan sanoa, koska Hatchimalseilla leikkiminen kiinnosti ainoastaan niin kauan kun otuksilla oli kasvuvaiheita edessä. Nyt kun ne ovat täysikasvuisia, ei Minea ole kaivanut kumpaakaan esiin viimeiseen pariin, kolmeen viikkoon.

Minea nukahti tänään tv-huoneen sohvalle jo kauan ennen nukkumaanmenoaikoja, joten päätettiin että huominenkin on lapsille vielä vapaapäivä. Käymme Nikon kanssa vuorotellen töissä pyörähtämässä puolikkaan päivän, näin kummankaan työt ei ehdi kasaantua kohtuuttomasti. Todella kätevä systeemi, suosittelen jos vain mahdollista.

Toivottavasti te olette säilyneet pahemmilta taudeilta! Niin moni on sanonut, että tavalliset flunssatkin on tällä hetkellä harvinaisen sitkeitä, joten pidän peukkuja että tämä sairastelu menee yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin

Rytmiä hakemassa

Jotenkin blogi on nyt vähän päässyt laiskistumaan, mikä johtunee varmastikin siitä että myös allekirjoittanut on täällä voinut edelleen hyvin laiskasti. Tänäänkin istuin Minean jumpan aikana puolitoista tuntia pukuhuoneessa tekemässä työhommia ja samalla mussuttamassa suklaapatukkaa. Toinen, ja ehkä myös parempi, vaihtoehto olisi ollut lenkkeillä tunnin verran ja jättää työt myöhempään iltaan, mutta kummasti viime aikojen teemana on ollut valita se kaikkein iisein reitti, oli kyse sitten siivoamisesta, lenkkeilystä tai ruoanlaitosta.

On muuten ihme juttu, mutta joululomalta palaamisen jälkeen on töissä väsyttänyt paljon enemmän kuin yhtenäkään syksyn pimeimmistä päivistä. Mistähän sekin johtuu? Olisiko ehkä siitä, että pimeään aikaan kahden viikon loma sekoittaa rytmit jo niin pahasti, että töihinpaluu on vaikeampaa kuin esimerkiksi kesäloman jälkeen, jolloin on täynnä auringon tuomaa energiaa. Tilasin jo ennen joulua ison paketillisen erilaisia vitamiineja itselleni, mutta kappas vaan, siellä ne edelleen odottelee avaamattomina kaapissa. Kertonee jotain meikäläisen saamattomuudesta, vai mitä!

Yksi juttu sentään löytyy, mihin on tullut panostettua ihan arkenakin. Olen nimittäin yrittänyt siirtää viikonloppufiilistä arkiaamuihin tekemällä astetta parempia aamupaloja ja lounaita töihin mukaan. En muista milloin olisin viimeksi vienyt eväitä töihin, sillä jos en käy lounaalla, en yleensä syö työpäivän aikana mitään (keksejä ja suklaata lukuun ottamatta). Siksi onkin suorastaan ihme, että tänäänkin yllätin itseni aamulla seitsemältä keittiöstä paistamasta halloumia ja pinjansiemeniä, ja se jos mikä pelasti koko päivän. Ehkä tästä voisi vielä tulla tapa, auttaisi ainakin vähentämään herkkujen syöntiä kun suklaan tilalla olisi ihan oikeaa ruokaakin.

Uskon vakaasti että kyllä tämä vielä tästä. Kunhan ensin saan miellessä pyörivät pari työjuttua saatettua päätökseen ja mikäli ilmat taas lämpenisivät, niin raahautuisin jälleen lenkillekin. Kiinnostaisiko teitä muuten lukea Minean voimisteluharrastuksesta? Tai toki saa esittää muitakin toiveita, jos jokin postaus olisi erityisen mieluinen (liukuovet on jo asialistalla!).

1 2 3 4 5 6 … 16