MEKÖ LIIKAA MENOSSA?

Taas olisi viikonloppu edessä, niin käsittämättömältä kun se musta tuntuukin. Eikö me just vasta oltu messuilemassa ja mummolassa? Maidoton on ollut tähän saakka yllättävän helppoa heti siitä lähtien kun sain kasvisrasvalevitettä leivän päälle, tajusin että lähes kaikki leivät on syötävissä ja kuulin että sallittujen listalle lukeutuu myös tummasuklaa, laku ja karkit. Ei pelkoa että pääsisin laihtumaan tai tulisi syötyä yhtään sen terveellisemmin kuin normaalistikaan! Ennemminkin joku puolustusreaktio on pistänyt ahmimaan herkkuja entistäkin enemmän 😀

Tiedättekö mitä tämä kulunut viikko on saanut mut erityisesti arvostamaan? Ystäviä. Tiesin kyllä, että ympäriltäni löytyy mitä mahtavampia tyyppejä, ja esim meidän mammaporukkaa oon hehkuttanut blogissakin varmaan kyllästymiseen saakka, mutta silti! Yksi kiikuttaa mulle maidottomia tuotteita ruoanlaittoon omasta kaapistaan ja vielä vinkkien kera, toinen tuo itkuhälyttinet lainaan ja pitää tälle huonomuistiselle video-opastuksen niiden käytöstä, kolmas kaivelee netistä tietoa maidottomasta dieetistä ja leipoo maailman parhaan maidottoman vadelma-suklaakakun teehetkeen ja neljäs kyselee whattsappissa miten menee ja joko teillä meno helpottaa. Kyllä mun on täytynyt tehdä jotain oikein kun tällaisia ihmisiä pyörii ympärillä siitäkin huolimatta, että itellä ei ehkä just nyt ajatus juokse normaalia vauhtia eikä juttu luista niin kuin ennen. Miten sitä yleensäkään jaksaisi yhtään mitään ilman ystäviä?

puistossa IMG002 puistossa IMG005 puistossa IMG006 puistossa IMG007

Vaikka voisin omistaa koko postauksen ystävyydelle, piti mun ottaa myös kantaa tämän postauksen herättämiin ajatuksiin. Moni oli sitä mieltä, että Nooan itkuisuus johtuu meidän päivien levottomuudesta ja siitä, että ollaan ihan liikaa menossa. Pakko sanoa, että koko ajatus meidän hektisestä elämästä sai mut lähinnä huvittumaan, joten trust me, liian täyteen ahdetuista päivistä ei ole kyse. Meillä ehkä käy usein leikkikavereita Minean seurana, mutta silloinkin meno on sitä mitä se olisi omallakin porukalla. Nooan kanssa on uskaltauduttu kolme kertaa kaupungille, muutama kerta kaverille kylään ja kahdesti mummolaan. Kaikki muu aika on vietetty koti-kauppa-puisto-akselilla, mikä tuskin vauvaa stressaa, vaan ennemminkin normaalissa päivärytmissä pitäytyminen auttaa luomaan sitä tasapainoisempaa arkea. Se yksi päivä oli poikkeus, ei meidän normiarkea.

On aika normaalia, että elämä näyttäytyy sinne puolelle ruutua melko toisenlaisena kuin mitä se ehkä oikeasti on. Yleensä kirjoitan vain niistä päivistä, kun meillä on ollut jotain ohjelmaa, koska ajattelen tavallisten päivien olevan kirjoitusarvoltaan aika tyhjänpäiväisiä. Herättiin, puistoiltiin, syötiin makaronilaatikkoa, jonka maistamisessa en onnistunut mitenkään erityisen hyvin, koitin saada Nooan unille ja Minea kattoi Netflixiä, leikittiin retkeilijöitä ja frozenia, syötiin, ulkoiltiin, leikittiin, syötiin, mentiin nukkumaan. Tylsää näin blogista luettuna, eikö? Nämä postauksen kuvat oli kuitenkin jo valmiina odottelemassa, vaikka ovatkin vain ihan tavalliselta puistoreissulta – niissä kun sentään vilahtaa parin kuukauden takainen takkihankinta ja lempparikengät. Jonkinlaista uutisarvoa siinäkin, että tykkään sekä takista että kengistä aivan hulluna, ja viime viikot on tullut käytettyä molempia lähes 24/7.

puistossa IMG001

puistossa IMG008 puistossa IMG009 puistossa IMG010 puistossa IMG011

Nyt unille että jaksaa taas huomenna pysyä noiden kahden perässä. Nooan aamut on aikaistuneet niin että tänäänkin poika oli jo aamupäikkäreillään kun Minea kömpi vähän ennen puolta kymmentä ylös sängystään. Toisella venyy nukahtaminen iltaisin ja toisella aikaistuu herääminen aamuisin. Ei mikään paras mahdollinen yhdistelmä, mutta siedettävä jos ite muistaa mennä ajoissa nukkumaan..

KUOHKEA KINKKUPIIRAKKA

kinkkupiirakka IMG002

Useampaan kertaan multa pyydettiin reseptejä Minean synttäriherkkuihin, mutta en ole saanut vielä mitään sen suhteen aikaan, paitsi vasta nyt. En oikein enää edes tahdo muistaa mitä kaikkea oli tarjolla, varsinkin kun synttäreitä juhlittiin niin monessa osassa.. Täytekakun reseptin jo kerroinkin, cake popsit löytyy 1-vuotissynttärien postauksesta, porkkanakakun ohjeen lisään joskus myöhemmin ja tässä tulisi ohje kinkkupiirakkaan. Tarjolla oli myös rieskarullia eli Fazerin rieskan väliin maustettua tuorejuustoa, kinkkua, salaattia ja tomaattia. Toisena versiona kokeilin hyvin toimivia nachorullia, väliin salaattia, kinkkua, tuorejuustoa tai ranskankermaa, salsaa, paprikaa ja nachoja murennettuna. Rieskarullien lisäksi herkuteltiin pizzarullilla, jotka tein käärimällä valmiin voitaikinan väliin ketsuppia, salamia, paprikaa, juustoa ja pizzamaustetta.

Kinkkupiirakoita on tullut tehtyä monella eri ohjeella, joskus valmistaikinastakin, mutta tämä Valion versio on ehdoton ykkönen. Pohjan tekee itse melkein yhtä nopeasti kuin valmistaikinan ottaa paketista, ja täytekin on superkuohkeaa ja maukasta. Kokeilkaa itse!

 

KINKKUPIIRAKKA

Pohja:

1/2 prk maitorahkaa

125g voita

2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Sekoita pehmeä voi ja maitorahka. Lisää jauhot ja painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Täyte:

200g keittokinkkua

1pkt fetaa

paprika

150g Valion punaleima Emmental raastetta

3 munaa

2dl ruokakermaa

1dl maitoa

suolaa, pippuria

Pilko kinkut, paprika ja feta. Sekoita täytteiden joukkoon muut ainekset paitsi Emmental raaste. Kaada täyte pohjan päälle ja ripottele juusto piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna vetäytyä ennen tarjoilua.

SCUBA-TAKKI

scuba IMG003 scuba IMG002

huivi ja farkut // Vila

neule // Mango

takki // Gina Tricot

tennarit // Vansscuba IMG004 scuba IMG005 scuba IMG006

Raskausajan jälkeen on taas vähitellen alkanut heräillä into ostaa uusia vaatteita itsellekin, kun vähään aikaan ei äitiyshousujen ja parin neuleen lisäksi tullut ostettua juuri mitään – paitsi Minealle ehkä senkin edestä. Voisi melkein sanoa että paha yhdistelmä tämä kevät ja raskausajan päättyminen, mutta onneksi rahanmenoa hillitsee se, ettei kaupungille pääse rauhassa kiertelemään ja sovittelemaan ihan silloin kun huvittaa, ja itselleni en ole koskaan osannut tilata vaatteita netistä samalla volyymilla kuin lapsille. Tänäänkin tuli laitettua yksi tilaus Henkkamaukalle, mutta kaikista yli 20 vaatteesta vain yksi oli mulle!

Ilmat kun lämpeni, mä kaivoin kaapista lenkkarit, siirsin paksut villakangastakit kaapin perälle ja otin käyttöön kevyemmät, vuorettomat takkiuutuudet, jotka tuli hommattua muutama viikko (vai kuukausi? aika menee niin nopeasti että ajantaju on kadonnut täysin) sitten. Tämä harmaa scuba-takki oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja rakkautta se on vieläkin kymmenien käyttökertojen jälkeen. Sopivan rento, täydellisen värinen ja niin mun tyylinen kokonaisuudessaan. Olisin voinut ottaa pienimmänkin koon takista, mutta päädyin kuitenkin kokoa isompaan jotta takki olisi kivan väljä ja pussimainen. Olisikohan tässä mun kevään suosikkitakki?

MAIDOTTOMALLA

Tästä se lähtee, mun maidoton kaksiviikkoinen! Oon jo ekana päivänä ollut niiiiiin hukassa, kysellyt kavereilta apua kun oma pää lyö tyhjää ja tuntuu etten voi syödä yhtään mitään, kun maitoa on melkein kaikkialla, jopa voi oli jätettävä pois leivän päältä. Multa ei löydy yhtäkään leivontareseptiä, mikä ei sisältäisi joko maitoa tai voita, mutta onneksi Lidlin vadelma-tummasuklaa pelasti, niin että saan edes jotain herkkua aamuteen kanssa. Huomenna pitäisi mennä kauppaan ruokaostoksille, mutta tuntuu vaikealta keksiä kovin montaa maidotonta ruokaakaan, sillä huomasin meidän kokkailun perustuvan yllättävän usein jollain tapaa joko maitoon tai kermaan. Makaronilaatikko, muusi, jauhelihakastike, lasagne, kasvissosekeitto, kinkkupasta, pesto, kaikissa on maitoa! Vasta sain teiltä loistavia vinkkejä arkiruokailuun, mutta nyt nekin jää odottelemaan maidottoman kokeilun loppumista.

maidoton IMG001

maidoton IMG002

Syy maidottomalle dieetille on siis se, että Minealla oli noin 2-vuotiaaksi asti yliherkkyys maidolle, ja nyt kun Nooan vauva-aika näyttää täsmälleen samalta kuin Mineankin, on luonnollisinta ensin kokeilla maidottomuutta. Vannotin itseäni jo raskausaikana, että epäilyt on ensimmäisenä suunnattava maitoon, jos vauva on normaalia itkuisempi, joten tässä sitä mennään. Jokin osa mussa jopa toivoo että maidottomuuden avulla löydettäisi ratkaisu itkuille ja mahavaivoille, sillä se helpottaisi omaa tuskaa, kun tälle kaikelle olisi olemassa jokin selitys. Toisaalta taas pelkään, että mitään syytä ei löydy ja meidän vain on hyväksyttävä, että tätä se meidän elämä on about seuraavan vuoden verran. Pelkään myös samaan aikaan, että ratkaisu löytyy maidottomuudesta, jolloin joutuisin punnitsemaan imetyksen jatkamista. Todennäköisesti ratkaisuni olisi imettää siihen asti että Nooa aloittaa kiinteiden syömisen, ja siinä vaiheessa siirtyä korvikkeeseen, jos sopiva vain löytyy. Turha näitä on kuitenkaan etukäteen jossitella, nyt mennään päivä kerrallaan ja odotellaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko.

Jelppikää mua ja neuvokaa hyviä maidottomia ruokia ja leivonnaisia! Tällä hetkellä keksin vain tomaattikastikkeet, keitot, wokit ja kastikkeet kookosmaidosta. Leivontapuoli sitten….ööö, banaaniletut.

TYKKÄÄN SUSTA NIIN ETTÄ HALKEEN

muru IMG002 muru IMG003 muru IMG004

pipo // NopsuPopsu

Gosford Little paita ja Jr hame*

sukkikset // POMPdeLUX

kengät // H&M

muru IMG005

Tiedättekö mikä on parasta just nyt? Huippuystävät, lenkkarikelit, kotipäivät, tulevat ihanat asiat, kevätvaatteet, toivo rusketuksesta, päätös lenkkeilyn aloittamisesta, vapun suunnittelu, kodin siivoaminen ja ennen kaikkea mun perhe! Voisin jatkaa listaa loputtomiin, niin paljon kivoja juttuja mahtuu kevääseen, ja tulevaan kesään varmasti vielä enemmän. Aamuisin ihastuttaa Nooan jokeltelu ja kymmenet hymyt, pitkin päivää saan nauraa Minean hupsuille ja oivaltaville jutuille ja ihailla sitä kuinka fiksu ja omapäinen tyttö meillä on. Yhtenä päivänä mikään ei kelpaa, pukeudutaan päästä varpaisiin keltaiseen raitaan ja äiti ihmettelee asuuko meillä 3- vai 13-vuotias – heti seuraavana päivänä kaikki tehdään omatoimisesti itse, koko perhettä pussaillaan aamusta iltaan ja pikkuveli saa isoimmat halaukset.

Sitä se taitaa 3-vuotiaan elämä olla, päättämättömyyttä siitä mitä olla tänään, mistä milloinkin tykätä (paitsi Frozen on aina in!) ja kenen kanssa leikkiä.

Koko perheellä taitaa olla kevättä rinnassa, vai miltä kuulostaa autokuume, vaatekaapin uusimishaaveet, reissut kaveriporukalla tai se, että Minea jo suunnittelee mitä kesällä voi pukea ulos, kuinka kotoa lähdetään ihan vaan hame päällä tai shortseissa. Näin lämpimillä ilmoilla kuin viime päivinä on taas ollut ollaan uskaltauduttu jo ulos asti tuossa ihanassa POMPdeLUXin hameessa* jota Minea on ehtinyt moneen kertaan sovitella kotona. Ihastuin itse näihin mustapohjaisiin ruusukuvioihin, mutten yhtään arvannut oltaisiko Minean kanssa samoilla linjoilla ihastuksen suhteen, joten pienellä riskillä tilasin hameen, paidan ja housut, kaikki samassa kuosissa. Vaikka muuten tän kevään (vai koko vuoden?!) juttu on ollut pinkki ja uutena kaikenlaiset raidat, niin onneksi tytön suosikkeihin mahtuu näitä yllätyksiäkin ja mustakin kelpaa kun siihen on yhdistetty jotain näinkin tyttömäistä. Ihana mun pieni prinsessa, jolla näyttää jo nyt olevan tietty oma tyyli <3

muru IMG006

muru IMG008

muru IMG007

Aiemmin oon jo ehtinyt kehua Pompin perustrikoita, ja tekin kyselitte mitä trikoita meiltä löytyy ja miten ne on kestäneet. Ajattelinkin nyt vinkata teille noihin liittyen että vielä tänään 12.4. näyttäisi olevan juurikin mm nämä raidalliset Earlton trikoovaatteet* tarjouksessa osta 2 maksa 1. Meiltä löytyy tällä hetkellä vain keltainen setti legginsseillä, t-paidalla ja pitkähihaisella, mutta nyt hintaa jää niin käsittämättömän vähän että laitoin vielä tilaukseen setin toisessakin värissä. Ja parastahan näissä on se, että matsku on kestävää ja napakkaa niin että tilasin pari kokoa normaalia isommat vaatteet, kun kokemuksesta tiedän niiden menevän loistavasti käytössä vuodenkin.

Tarjoustuotteita voi tilata nettikaupasta tai omalta lähimmältä Pompin esittelijältä. Mulla on ollut tapana laittaa kaikki tilaukseni Evelinan kautta, yleensä olen pitänyt ihan omat kutsut, koska niin postarit saa edullisemmin, ja onhan se ihan kiva päästä testailemaan vaatteita välillä livenäkin. Tiesittekö muuten että uusi esittelijöitä haetaan jatkuvasti Pompille? Siitähän saisi ihan hyvät tienestit näin kotiäitinä 😉

Ihanaa sunnuntaita, toivottavasti muuallakin on yhtä kesäinen keli kuin Jyväskylässä!

*Postaus sisältää mainoslinkkejä. Vaatteet saatu POMPdeLUXilta.

 

LAPSIMESSUJEN SUOSIKIT

lapsimessut IMG001 lapsimessut IMG003 lapsimessut IMG005 lapsimessut IMG006 lapsimessut IMG008 lapsimessut IMG009 lapsimessut IMG010 lapsimessut IMG011 lapsimessut IMG012 lapsimessut IMG013 lapsimessut IMG014 lapsimessut IMG015 lapsimessut IMG017 lapsimessut IMG018 lapsimessut IMG019

Sydämiä viime postauksen tsemppaajille <3 Kyllä kannatti avautua, sillä seuraavana yönä tapahtui jotain niinkin käsittämätöntä että Nooa nukkuin yön vain kahdella heräämisellä – halleluja sille! Nämä päivät tuntuu nyt menevän tosi vaihdellen, sillä tänään on ollut lähes itkuton päivä, ja eilen taas parin sadan kilsan matka Lahteen meni hampaita kiristellen, kun Nooa huusi takapenkillä loppumatkasta naama punaisena. Huomattiin taas kolmen vuoden tauon jälkeen olevamme siinä(kin) samassa tilanteessa, että automatkat kuljetaan pysähdellen tien sivuun heiluttamaan vauvan autokaukaloa samalla miettien, miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista. No, kaikki toivo tulevaan ja onneksi on näitä loistaviakin päiviä!

Olin ihan kahden vaiheilla, mutta lopulta en uskaltanutkaan ottaa Nooaa tänään mukaan Lapsimessuille ja hyvä niin, sillä kolmen tunnin kiertely messuhallin ruuhkassa ei olisi sujunut ihan niin jouhevasti vauva käsivarsilla kulkien. Sain kyyditkin järjestymään paremmin, joten hyppäsin Evelinan ja Essin kyytiin Lahdesta, huristelimme Pasilaan ja kolusimme kojut läpi välillä herkutellen hattaralla, lakulla ja suklaahedelmillä. Lakut oli perussettiä, mutta mansikkahattaraa olisin voinut syödä enemmänkin, koska tajusin vasta tänään että normaalisti hattarahan ei maistu miltään. Ja ne suklaahedelmät! Niitä aion testata jo huomenna kotona mansikasta, banaanista ja ananaksesta.

Kokonaisuudessaan messut oli mulle lievä pettymys. Olisin toivonut vauvantarvikkeiden, lastenvaatteiden ja puuhapisteiden lisäksi edes jotain lastenhuoneen sisustukseen liittyvää tai inspiraatiota ja tarvikkeita lastenjuhliin. Tuntui myös, että kaikki esillä oleva oli jo moneen kertaan nähtyä eikä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuotteiden ja vaatteiden joukossa juurikaan ollut mitään uutuusjuttuja, eikä myöskään kovin monia pienempiä suomalaisia lastenvaatemerkkejä, jotka olisi ehdottomasti olleet kiinnostava lisä isojen brändien joukossa. Luulen että messuista varmaan saisi enemmän irti raskausaikana tai esikoisen vauva-aikana, jolloin kaikki oli ainakin meillä vielä uutta ja ihmeellistä, ja messuilla olisi päässyt tutustumaan tarvikkeiden ihmemaahan ja shoppaamaan vauvalle vaatteita odottamaan. Tai sitten olisi pitänyt ottaa Minea mukaan, varata aikaa paljon enemmän ja asennoitua päivään niin, että messuille lähdetään touhuamaan lapsen kanssa ja extrana tulee shoppailut jos mahdollista.

Mitkä sitten oli mun messusuosikkeja hattaran ja hedelmien lisäksi? Ehdottomasti Metsolan  pirteät vaatteet, Gugguun trikoot, Punavuoren Peikon rodinit, Crocsin pastelliset uutuudet, Love to Dreamin kapalopussit ja Lumoan tyttömäiset mekot. Metsolan pisteellä olisin voinut kuluttaa enemmänkin rahaa, sillä sulat, pisarat, timantit ja viikset oli kaikki niin ihania kuoseja että mielelläni täyttäisin meidänkin kaapit niillä. Crocsilla ihailin jo toistamiseen turkooseja kumppareita ja naisten kesän uutuuksia lenkkareissa ja kesäkengissä. Gugguun vaatteet oli tosifaneille kelvanneet niin hyvin, että jäljellä oli enää hajakokoja suosituimmista jutuista – ja itse asiassa sama oli Crocsin keltaisten kumppareiden koko Suomen tilanne. Punavuoren Peikolta sai rodineita alella, joten lopulta mun matkaan lähti parit housut Nooalle, uusi Love to dream unipussi isommassa koossa ja Minealle Metsolan timanttileggarit. Ketkä muut kävitte messuilla ja mitä tykkäsitte? Tuliko tehtyä ostoksia ja löytyikö omat lempparikojut?

TAPAHTUI TÄNÄÄN

Jo aamu lupaili tänään normaalista poikkeavaa päivää, kun molemmat lapset heräsivät aikaisemmin kuin yleensä, Nooa jo puoli seitsemän ja Minea vajaa tuntia myöhemmin. Mun nukkumaanmenoajoilla ei vaan herätä tuollaisiin aikoihin, joten olisi pitänyt samantien päättää ettei koko päivän aikana tarvitse saada aikaan yhtään mitään. Mutta, päinvastoin tungin päivän täyteen ohjelmaa, juoksin pää kolmantena jalkana lasten kanssa aamusta iltaan koko ajan jotain touhuten, kunnes ilta koitti ja ravasin kolme tuntia ympäri meidän keittiön saareketta. Ai miksikö? Aloitetaanpa ensin aamusta.

kuviaarjesta IMG001 kuviaarjesta IMG002

Aamutouhut tehtiin perinteiseen tyyliin. Ensin herätään minä ja Nooa, Nooa jaksaa parhaiten seurustella aamun ensimmäisen tunnin, jolloin hymyillään, katsellaan leluja ja jutellaan. Minea heräsi katsomaan Pikku Kakkosta, piti pienen yhden naisen konsertin meille ja söi aamupalan. Sain Pikku Kakkosen askarteluista idean askarrella Mineankin kanssa heti aamusta, ja mukaan kutsuin ystävän lapsineen, kun oltiin jo eilen puhuttu että tänään voisi taas nähdä pitkästä aikaa. Kuluneen kahden viikon aikana on nimittäin saanut keksiä paljon enemmän kotona puuhasteltavaa ja kutsua useammin leikkikavereita Minean seuraksi, kun kerhot on olleet pidemmällä tauolla.kuviaarjesta IMG003 kuviaarjesta IMG004 kuviaarjesta IMG005 kuviaarjesta IMG006

Olin jo puoli kasilta viestittelemässä Erikalle, joten sanoin samalla laittavani aamupalaa koko porukalle, niinpä meillä oli poikkeuksellisesti täysi meno päällä jo ennen aamuyhdeksää. Syötiin kinkkupiirakkaa, Lidlin goudasämpylöitä, juustokakun jämät ja porkkanakakkua. Tytöt leikki ehkä kymmentä eri leikkiä, Minea ehti vaihtaa vaatteet vähintään viiteen kertaan ja saatiin kuin saatiinkin myös askartelut tehtyä kahdesta huomiota vaativasta pikkupojasta huolimatta. Tyttöjen vessapaperirullaeläimistä tuli tajuttoman hienoja, ja katselin vieressä suu auki kuinka hienosti Minea osasi leikata ympyrät kartongista. Eläinten korviksi tytöt liimasi hassut pompulat, mutta ei ne menoa haitanneet, näkeehän noista aivan selvästi mistä eläimistä on kyse :)?kuviaarjesta IMG007 kuviaarjesta IMG008

Kaverit lähti kotiin lounaalle, mekin syötiin ja rentouduttiin hetki kunnes keksin lähteä noiden kahden kanssa kaupungille. Se oli virhe. Huonosti nukuttu yö, molemmilla lapsilla aikainen herääminen ja Nooan pätkittäiset aamu-unet yhdistettynä touhukkaaseen aamuun oli sellainen kombo, että Minea ehti jo ennen lähtöä kiukuta pariin kertaan, ja Nooa hoitikin sitten loput. Ehdittiin käydä kahdessa kaupassa ja napata Nooalle parit vaatteet, kunnes Nooa hermostui rattaissa ja suunnattiin kahvilaan haukkaamaan patonkia ja munkkia. Nooa ei kuitenkaan suostunutkaan syötön jälkeen rauhoittumaan, vaan jatkoi kiukkuamistaan, joten mun tee jäi puoliksi juomatta ja munkki lähti pussissa mukaan. Puolijuoksulla ravattiin Forumin läpi parkkihalliin Nooa koko ajan rattaissa kiljuen. Parkkihallissa kiljuminen kaikui kivasti ympäri koko hallia sen ajan kun pakkasin auton ja irrottelin kaukaloa rattaista, ja eiköhän kaukalo vielä sattunut jotenkin jumittumaan rattaisiin niin että operaatio kesti tavallista pidempään. Automatkalla sitten tapahtui se, mitä olen pelännyt Nooan syntymästä lähtien, Minea sanoi että Nooa kyllä voisi kömpiä takaisin äitin mahaan ja pysyä siellä. Koskaan aiemmin ei Minea ole sanonut yhtään negatiivista asiaa Nooasta, ja kun kysyin miksi Minea niin sanoi, oli vastaus että Nooa itkee ihan koko ajan ja aina..kuviaarjesta IMG009 kuviaarjesta IMG010

kuviaarjesta IMG013

kuviaarjesta IMG012

kuviaarjesta IMG011

Minean kommentti jäi mieleen pyörimään, koska tiedän sen olevan ihan totta – meillä nykyään kiljutaan tai kähistään tyytymättömänä noin 70% hereilläoloajasta eikä päiväunistakaan tahdo tulla oikein mitään kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Harmittaa kun tietää Minean kärsivän siitä eniten, mulla ei ole antaa Minealle aikaa kovinkaan paljoa ja tyttö joutuu leikkimään jatkuva huuto taustahälynään. Kaiken päälle Minea on jo sen ikäinen että tajuaa itkun olevan merkki hädästä tai tyytymättömyydestä, joten tyttö myös kovasti haluaisi olla auttamassa Nooan hiljentämisessä. Harmi vaan että välillä mikään ei tunnu auttavan, ja silloin huomaa Mineankin sulkeutuvan omiin juttuihinsa tappiomielialalla.

Mä vein vielä viiden aikaan Minean balettiin ja jäätiin kirjastoon tunnin jälkeen valitsemaan uudet iltasadut. Kotona odotti huutava Nooa ja mun kolmen tunnin jumppamaraton ympäri keittiötä Nooa sylissä. Molempien lasten nukutuksetkin tuntui tänään olevan erityisen hankalaa, ja Mineakin oli varmaan niin yliväsyneenä ettei saanut unen päästä kiinni. Minea ei tule meidän sänkyyn juuri koskaan, mutta lopulta makasin imettämässä Nooa ja Minea nukkui toisella puolella sänkyä unilelut kainalossaan. Silloin taas tuntui, ettei päivän kaoottisuudella ole mitään väliä, kun mulla on nämä kaksi, mutta muuten on myönnettävä että ymmärrys on viime aikoina ollut vähän koetuksella Nooan kiukutessa aamusta iltaan. Ajattelin lauantaina suunnata Nooan kanssa lapsimessuille, mutta alkoikin vähän jännittää tuleeko siitä mitään, jos Nooa päättää herätä rattaissa. Mitä jos – turha sitä on etukäteen jossitella, mutta aika todennäköistä se varmaan kuitenkin on että joudun ravaamaan messuhallin läpi Nooa sylissä kiljuen. Siinä ei auta kuin toivoa, että muu häly hallissa on niin kova, ettei kukaan kiinnitä meihin sen enempää huomiota.. Heti tulevalla viikolla ajattelin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kokeilla keinon toisensa jälkeen helpottaakseni Nooan itkuisuutta, aloittaen ensimmäisenä maidottomuudesta. Jotainhan tähän on pakko keksiä vai auttaako vain aika?

MITEN MENIKÄÄN PÄÄSIÄINEN

Pääsiäisen kuvat ja kuulumiset meinasi unohtua julkaisematta kokonaan, kun olin eilen jo niin normaaliarjessa. Tänään muuten teinkin sitten jotain täysin normaalista poikkeavaa ja kävin parin tunnin ajan töissä osallistumassa yhden työryhmän palaveriin. Juttu ei olisi tietenkään ollut pakkollinen nyt äitiyslomalla, mutta projekti alkoi jo viime syksynä, jatkuu parin vuoden ajan ja ajattelin että olisi kuitenkin mielenkiintoista pysyä hommassa mukana edes jollain tasolla. Jo pelkkä parituntinen täysin erilaisissa ympyröissä tuntui kivalta vaihtelulta, ja auringonpaisteessa kotiinpäin ajaessa tuli sellainen olo, että kyllä me tästä Nooan huutoajastakin selvitään tai ihan mistä vaan, aika menee niin nopeasti ja kohtahan jo kuitenkin on kesäkin! Miten sitä jaksaisi kaikkea tätä syksyllä kun on pimeää ja kylmää, kertokaa te? Ei voi kuin todeta, että onneksi meillä on molemmat kevättalven lapsia!

No mutta pääsiäinen! Täällähän ollaan sen verran eteläsuomalaisia että virpomiset hoidettiin perinteisesti jo edellisellä viikolla, ja itse pääsiäisenä sai keskittyä asian ytimeen eli munien syömiseen. Ensin ajateltiin lähteä Lahteen, mutta laiskuus voitti kun muistin että lapsimessut tulee jo seuraavana viikonloppuna, ja ajamista olisi kertynyt ihan kiitettävästi viikon sisään. Pyhät siis vietettiin ihan kirjaimellisesti tekemättä mitään sen ihmeempiä, ulkoiltiin, kokkailtiin, maalattiin munia ja herkuteltiin kinder-piirakalla.

Sunnuntaiaamuna Minea sai kartan kanssa etsiä olkkarista pääsiäispupun piilottamat suklaaherkut, ja aika sopivasti sattui meidän pihalla loikkimaan jänis, josta sitten tarinoissa tulikin pääsiäispupu joka yöllä kävi jättämässä kartan ja jemmaamassa munia. Muuten hyvä, mutta illalla pyöri vielä puput mielessä kun nukkumaan mennessä Minea varmisteli ettei pupu pyöri meidän asunnossa tulevanakin yönä. Tai jos pyörii niin saa ainakin kuulema pysyä poissa Minean huoneesta.

paasiaisloma IMG001 paasiaisloma IMG003 paasiaisloma IMG004

Pupun piiloista löytyi suklaata, vaikka edellisen viikon virpomissuklaatkin vielä on suurimmaksi osaksi syömättä. Sekin johtuu vain siitä, että mä olen koittanut nyt parina päivänä vähentää suklaan syömistä, jos se sattuisi helpottamaan Nooan mahavaivoja ja itkuja. Epätoivoissani ostin ylihintaista (ja todennäköisesti täysin turhaa) Cuplatoniakin kokeiluun, mutta kaikkea toivoa en meinannut sen varaan jättää! Miten en muuten etukäteen keksinyt, ettei pääsiäispiiloissa ole pakko olla vain suklaata, vaan esim Frozen-tarrat tai pikkunuket olisi ollut paaaaljon kovempi juttu..paasiaisloma IMG005 paasiaisloma IMG006 paasiaisloma IMG008 paasiaisloma IMG009 paasiaisloma IMG010 paasiaisloma IMG011

Ja mitäs sanotte mun pienestä pääsiäispukeutujasta? Olisi niin tehnyt mieli piirtää pienet viikset ja nenäkin Nooalle, mutta jätin meikit kuitenkin odottelemaan vielä ensi vuotta, ehtiihän sitä vielä.

Aurinkoa teidän torstaihin! En voi käsittää että ihan kohta on jo taas viikonloppu.

PEHMEÄMPI LASKU ARKEEN

tanaan IMG001tanaan IMG008

tanaan IMG002 tanaan IMG003 tanaan IMG004 tanaan IMG005 tanaan IMG007  tanaan IMG011

Kotiäitinä sillä ei juurikaan ole väliä, onko arki vai pyhä, sillä useimmiten myös pyhät eletään samalla kaavalla ulkoiluineen ja ruokarytmeineen. Ennemminkin muhun pitkät pyhät vaikuttaa negatiivisesti, en saa oikein mitään aikaiseksi, koti on sotkuisempi, haukottelen aamusta iltaan ja varmaan ajatuksenjuoksukin hidastuu puoleen. Kun taas arki koittaa, tiedän koko shown olevan yksistään mun vastuulla ja pidän itseni liikkeessä tehokkaasti koko päivän, kunnes illalla rojahdan sänkyyn ja nukahdan parissa minuutissa. Kumpi sitten on enemmän mun juttu? Täytyy myöntää, että kyllä mä enemmän nautin tavallisesta arjesta – varsinkin jos saa viettää hitaita aamuja ja kiireettömiä päiviä.

Yksi äitiyslomailun parhaita puolia on ystävien kanssa sovitut kahvitreffit, joita on oltava vähintään parit joka viikko. Puistossakin tapaa muita äitejä ja lapsia, mutta huonosti nukuttuja öitä ja iltaitkuja jaksaa huomattavasti paremmin, kun niistä pääsee jauhamaan toisen äidin kanssa kahvipöydässä herkkuja syöden. Onneksi mulla on useampiakin ystäviä, jotka on tällä hetkellä kotona lasten kanssa, heitä mä näen jatkuvasti, melkein joka päivä. Tänäänkin saatiin kylään Kerttu tyttönsä ja perheen uusimman tulokkaan, kuukauden ikäisen pojan kanssa. Tytöillä leikit sujuu hyvin (kaksi Frozen-fania intoili kilpaa Elsasta ja Annasta), ja varmaan kun tästä vuosi vielä mennään eteenpäin, alkaa pojatkin vähitellen tajuta toistensa olemassaoloa. Mikä sen mahtavampaa kuin molemmille lapsille leikkiseuraa ja äitille hengähdys arjesta kyläilyn muodossa.

Meidän treffit osui lounasaikaan, joten tein keittoa ja nopean peltileivän, jonka ohjeen nappasin viime viikolla ystävältäni. Loistava hätävaraleipä, valmistuu vartissa ja kaikki aineet löytyy varmasti jo kaapista valmiina. Voisin vielä tällä viikolla lisäillä reseptiä tännekin, vaikka se tosiaan jo instasta löytyykin. Herkkupuolikin hoitui ajtuksella mitä kaapista löytyy, ja tein valkosuklaisen mangojuustokakun. Ehkäpä jossain välissä kirjoitan siitäkin ohjetta, sillä kakku oli ihanan raikas, jopa liian helppo valmistaa ja monipuolinen siinä mielessä, että päällimmäistä kerrosta vaihtamalla makuja voi vaihtaa oman mielensä mukaan. Ehkä herkkujen määrää voisi jossain vaiheessa alkaa hieman tarkkaillakin, mutta just nyt mä olen vain onnellinen siitä, että saan vielä huomennakin aamuteen kanssa nautiskella juustokakkua!

Tämä oli mulle ensimmäinen kerta kun näin Kertun pikkupojan, joten annettiin pieni muistaminen uudelle perheenjäsenelle. Sujautin pakettiin Lindexin autobodyn ja Brion sinisen pikkuhelistimen, ja näteimmän Eef Lillemorin kortin löysin Harjun Paperista. Tiesin jo etukäteen, että Harjun Paperiin voi varmasti luottaa jos lähtee etsimään kivaa korttia, joka ei olisi ihan niitä perinteisimpiä kaupan kortteja. Harjun Paperista löytyy paljon muutakin kuin nättejä kortteja, oon sieltä ostanut lähes kaikki Minean huoneen julisteet, paljon pikkukoristeita, kertakäyttöisiä mukeja ja lautasia, paperipillejä, söpöjä muffinssivuokia jne. Onko Harjun Paperi teille jo tuttu kauppa? Jos teidänkin mielestä Kertun pojan kortti on yhtä ihana kuin mustakin, kannattaa huomenna keskiviikkona kurkkia instaa (@minishowblogi), sillä tiedossa on kiva arvonta yhdessä Harjun Paperin kanssa!

#ÄITINASU #LAPSISTAILAA

lapsistailaa IMG005

lapsistailaa IMG002 lapsistailaa IMG004

Oletteko ehtineet jo törmätä lapsistailaa-haasteeseen? Villa Fox -blogin Satu haastoi myös mut pukeutumaan Minean valitsemiin vaatteisiin, ja tässä lopputulos! Yllättävän kiva ja simppeli asu eikö? Olin ihan varma että Minea valitsisi jotain täysin överiä tai mekon, ja vielä mahdollisimman pitkän sellaisen, mutta tyttö ottikin kaapista farkut, isin paidan ja mun ikivanhat korvikset. Korkkarit oli kuulema ihan ehdoton juttu, vaikka en edes muista milloin viimeksi olisin muuten kävellyt korkkareissa – ehkä just siksi Minea ne nyt halusikin valita. Aiemmin tällä viikolla vedin Nikon flanellipaidan päälle kaupungille lähtiessä, joten siitä syystä varmaan paidaksi valikoitui jotain isin kaapista. Ja noi hiukset, en jaksanut niihin panostaa, mutta Minean käsky kävi ”hiukset ponnarilla sivuun, vähän niin kuin Frozenin Elsalla”. Siitäköhän tämä asun kokosininen värityskin tulee?

Jos innostutte tähän Ylen Puoli Seitsemän -ohjelman haasteeseen mukaan, päästäkää lapset vaatekaapillenne ja tägätkää kuvanne instassa tunnisteella #lapsistailaa. Huomisen lähetyksessä esitellään haasteen parhaimmistoa!

2KK NEUVOLASSA JA ELÄMÄÄ VAUVAN KANSSA

paasiainen IMG016

paasiainen IMG004

paasiainen IMG003

paasiainen IMG002

Torstaina päästiin taas kuukauden tauon jälkeen tsekkaamaan Nooan mitat 2kk neuvolakäynnillä, joka oli yhdistetty terkkari ja lääkäri sekä mun jälkitarkastus. Vielä tätä ennen ei neuvolassa ole otettu pituusmittoja, joten kasvua on vain saanut arvailla sitä mukaa kun vaatekoot on jääneet pieniksi, ja nehän on! Pituutta meidän vajaa 2-kuukautisella oli 56,3cm ja painoa huimat 5,2kg! Kuukaudessa painoa oli tullut noin 1,5kg, lääkäri ja terkkari molemmat naureskellen totesivat että hyvin ainakin maito näyttää riittävän eikä minkäänlaista lääketieteellistä syytä tuttipullon ja lisämaidon antamiselle ole. Mulle tämä ei tullut yllätyksenä, kun miettii kuinka tiheästi Nooa kuitenkin syö, ja näkyyhän tuo kasvu aika selkeästi naaman, käsien ja jalkojen pyöristymisessäkin. Huvitti katsoa pariviikkoisen Nooan kuvia, joissa jalat oli pelkät tikut ja naama luuta ja nahkaa, kun taas nyt meininki on onneksi täysin toinen. Ihan samalla tavalla kasvu kylläkin meni Mineallakin, vertasin nimittäin mittoja ja melkein täsmälleen samoja lukemia löytyi molempien neuvolakorteista tässä vaiheessa.

Tällä käynnillä annettiin myös eka rokote, suuhun annettava rotavirus-rokote. Me mennään normaalin rokoteohjelman mukaan, ihan jo siksikin että aiotaan joskus tulevaisuudessa matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle, joten on lapsen edun mukaista saada normaalirokotteet. Ylimääräisiä rokotteita, kuten kausirokotteet tai rokote vesirokkoon, ei todennäköisesti tulla kummallekaan lapselle antamaan, eikä niitä olla kyllä otettu itsekään monistakaan syistä. Mitä vähemmän sen parempi, mutta ihan kaikkea ei jätetä onnen varaan. Näihin rokoteasioihin löytyy varmasti monia mielipiteitä puolesta ja vastaan, jokainen tehköön niin kuin parhaakseen näkee, mutta itse koitan luottaa tutkimustietoon ja samaan aikaan välttää niitä ei-niin-välttämättömiä rokotteita. Vähän kuin antibiootitkin, yhtään varmuuden vuoksi reseptiä en tule lunastamaan, enkä toivottavasti kovin montaa aiheestakaan määrättyä..

Lääkärintarkastuksessa kaikki oli ok, mitä nyt Nooan lonkissa oli pientä naksumista, mutta ei kuulema mitään sellaista josta olisi syytä huolestua. Meidän neuvolalääkäri sattuu onneksi olemaan mukava, nuorehko, ymmärtäväinen ja tietävä naislääkäri, jonka kanssa juttu olisi luistanut pidempäänkin, kun pohdiskeltiin Nooan tällä viikolla alkanutta itkuisuutta. Illat on nyt menneet itkuhuutoa parin tunnin ajan kuunnellessa, ja päivälläkin Nooa viihtyy tosi huonosti missään muualla kuin sylissä, ja sylissäkin kiukkuaa lähes koko ajan. Maidon määrään itkuisuus ei voi liittyä, koska kerrankin mulla on sellainen olo, että nyt maitoa tulee juuri sopivasti. Kannatti jaksaa taistella ne tiheämmän imun kaudet! Lääkäri sanoi että mahassa on selvästi ilmaa, joten johtuisiko itkuisuus sitten mahavaivoista? Syöminen tai kanniskelukaan ei oikein tahdo auttaa, välillä Nooa alkaa innoissaan imeä rintaa kunnes taas saa rintaraivarit. Tuttipulloakin Niko koitti parina iltana tarjota, muttei saanut Nooa nielemään juurikaan mitään, joten itkuja on kait vaan kestettävä ja toivottava että ne loppuisi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Pientä tappiomielialaa se joka tapauksessa tänne luo, kun kuvittelin että tämän vauvan kanssa ollaan jo voiton puolella ja säästyttiin iltaitkuilta. En oikein jaksa ymmärtää, miten me saadaan huonosti nukkuvia, päivisin kiukkuisia, vatsavaivaisia ja iltaitkuisia vauvoja.. Vai onko tämä kaikki vaan ennenaikaisuuteen ja suoliston kehittymättömyyteen liittyvää? Miksi muiden vauvat jaksaa iloisena seurustella jo tässä iässä? Tai olisiko Nooankin kohdalla kyse jostain maitoyliherkkyydestä? Kaikesta stressaamisesta huolimatta päivät menee käsittämättömän nopeasti, liian nopeasti, joten kyllä vielä pari viikkoa jaksaa seurata tilannetta, josko tämäkin olisi vain ohimenevä vaihe. Ja ellei, niin sitten siirrytään maitotestien kautta korvikkeeseen ja pidetään peukkuja tyytyväisemmän vauvan puolesta. Mitä kuuluu teille muille vauvavaihetta eläville?

PÄÄSIÄISBRUNSSI

Mitä kuuluu teidän pääsiäiseen? Meille tämä on ollut sitä perinteistä suklaan syömistä ja kotona rentoilua, ja sama meno jatkuu vielä seuraavat kolmekin päivää, joten ei ole valittamista. Pääsiäinen sai eilen mitä parhaimman aloituksen, kun aamusta suuntasin lasten kanssa Evelinalle brunssille. Mä leivoin kinder-piirakan, Essi toi täytetyt leivät, Even naapuri vuohenjuustopiirakkaa ja emäntä pisti taas parastaan loihtimalla pöytään ties mitä herkkuja! En tiedä oletteko muuten huomanneet, mutta Evellä on joku käsittämätön taito yhdistellä ruoat kauniiksi ja maistuviksi kokonaisuuksiksi niin että ruoan värit, ulkonäkö ja maku käy täydellisesti yksiin. Multa ei pöydän kattaminen yleensä suju vaikka kuinka yrittäisin, mutta onneksi tiedän kenen puoleen kääntyä 😉

Oltiin sovittu että brunssi hoidetaan täysin nyyttärimeiningillä, mutta Eve ei ollut taas tapansa mukaan malttanut jättää kokkailuja ihan vaan pariin juttuun, eikä sinänsä mikään huono juttu, sillä brunssi oli ehdottomasti paras aikoihin. Mun suosikki oli niinkin yksinkertainen herkku kuin turkkilainen jugurtti yhdistettynä kinuskikastikkeeseen, banaaniin, mansikoihin, mustikoihin ja mysliin. Ei ehkä kovin terveellinen aamupala, mutta pakko saada sama setti uudelleen jo nyt tulevana viikonloppuna! Kokeilulistalle meni myös vuohenjuustopiirakka, täytyy ensin vain pistää reseptitiedustelua Hekulle päin..

image

paasiainen IMG005 paasiainen IMG008 paasiainen IMG009 paasiainen IMG010 paasiainen IMG011 paasiainen IMG012 paasiainen IMG007 paasiainen IMG006

Mä ehdottomasti tykkään näistä meidän porukan kokoontumisista lasten kanssa tai ilman, mutta Nooan syntymän jälkeen oon kyllä huomannut, ettei itse pysty olemaan mukana ihan niin kympillä kuin ennen. Nytkin aika meni lähinnä imettäessä, vaippaa vaihtaessa ja Mineaa auttaessa, puolet asioista jotka piti sanoa jäi sanomatta, suurin osa muiden keskusteluista jäi kuulematta ja mistään seesteisestä aamuhetkestä ei muutenkaan ollut kyse. Talossa oli yhteensä 8 lasta, joten jo se riittää saamaan pientä hässäkkää aikaan, vielä kun siihen yhdistää oman säheltämisen kahden kanssa niin voitte varmaan uskoa että parituntinen meni mulla säntäillessä paikasta toiseen, ja ruokakin tuli syötyä melko vauhdilla että ehditiin ajoissa neuvolaan. Toisaalta, oli eilinen sata kertaa rennompaa kuin mun aamupalat yleensä: leipä ilman täytteitä syötynä seisten Nooa sylissä tai pöydän ääressä samalla imettäen.

Meidän porukan piti Eveltä lähteäkin pienellä kiireellä, kun Nooalla oli neuvola ja lääkäri yhdistettynä mun jälkitarkastukseen. Neuvolakuulumiset kirjoittelen huomenna, nyt on pakko käydä nukkumaan että jaksaa taas huomenna keskittyä syömiseen ja löhöilyyn. Ootteko muut huomanneet pyhinä olevanne normaalia väsyneempiä? Mulla ainakin on aina sama juttu, heti kun normaaliarki ja rutiinit katkeaa, tuntuu ettei haukottelulle näy loppua eikä ole toivoakaan saada mitään järkevää aikaan. Hyvä että ulos päästiin tänään, ja Nooan uniaika meni itsekin päikkäreitä nukkuessa, mutta eikös se niin kuulukin ”lomapäivinä” mennä?!

2KK VAUVAN RYTMEISTÄ

Mitähän mäkään enää osaisin tehdä ilman blogia?! Rintaraivarit jatkuu edelleen lähes samanlaisina, mutta kokeilin tänään olla tarjoamatta rintaa ihan joka kitinään, ja iltapäivästä se toimi! Harvemmilla syöttöväleillä sain Nooan syömään edes vähän paremmin, vaikkakin sitten loppuilta olikin aikamoista huutokonserttia tissillä tai ilman. Eikai meillä nyt kuitenkin ala iltahuudot? Aion vielä kokeilla muitakin ehdottamianne vinkkejä rintaraivareihin, ja huomenna neuvolalääkärissä voisin myös asiasta mainita. Jännää nähdä, miten Nooa on kuluneiden viikkojen aikana kasvanut! Itsellä on ainakin luottavainen olo sen suhteen että täysimetys riittää takaamaan kasvun, tai en tiedä mistä muualtakaan noi pullaposket olisi yhtäkkiä ilmestyneet 🙂

Rintaraivarit ja nyt uutena juttuna tyytymättömyys ja iltakitinät on niitä vauva-ajan juttuja, jotka voisin mielelläni jättää kokematta, mutta on meidän lähes kahteen yhteiseen kuukauteen mahtunut valtavasti onnistumisiakin. Moni asia sujuu helpommin kuin aikanaan Minean kanssa, ja yksi erityisen hyvä asia on Nooan selkeä päivärytmi. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että Nooalla on tosiaankin ollut lähes syntymöstään saakka tämä sama rytmi, joka sopii loistavasti meidän päivärutiineihin. Aamulla herätään yleensä puoli 8 aikaan, pari tuntia ollaan hereillä ja Nooa jaksaa seurustella hyväntuulisena, kunnes alkaa taas sopivasti väsyttää Minean ulkoiluaikaan. Nooa nukkuu vaunuissa parinkin tunnin unet meidän puistoillessa, herää syömään puolenpäivän paikkeilla ja jatkaa melkein samantien uniaan. Iltapäivällä poika jaksaa olla pienempiä, noin puolentunnin pätkiä hereillä, mutta illalla 7-8 aikaan valvotaan taas kunnolla ennen yöunia noin 9-10 aikoihin. Iltapäivä ja ilta on haastavaa siinä mielessä, ettei Nooa ole kovinkaan tyytyväisenä vaan koko ajan pitäisi olla liikettä, viihdykettä tai tissiä, ja siltikin kaikki tuntuu harmittavan. Päivän ja yön Nooa syö suunnilleen kahden tunnin välein, iltapäivästä ja aamuyöstä vähän tiheämmin. Syötöt on yöllä onneksi aika nopeita, joten itse ei tarvitse olla pitkiä aikoja hereillä, vaikka koitankin syömisen ajan pysyä hereillä, jotta saan Nooan siirrettyä taas takaisin omaan sänkyynsä.unipussi IMG004 unipussi IMG003

Nooan rytmi on niinkin tarkka, että parina edellisenä yönä oon huomannut heräämisten tapahtuvan lähes samaan kellonaikaan joka yö. Mietinkin että voisiko heräämiset johtua osittain unisyklistä, jos parin tunnin välein on kevyemmän unen vaihe eikä Nooa osaa vielä itse ”nukuttaa” itseään takaisin uneen. Muutenhan Nooa nukahtaa aina tissille, joten ehkä tapa on jo niin hyvin sisäistetty, että se pilaa yöunetkin? Toisaalta en jaksaisi vielä asiasta välittää, kun yöheräämiset ei rasita jaksamista, mutta kuinka pahaksi tapa sitten jää ellen koita puuttua siihen jo nyt?

Muistan Minean vauva-ajoista kuinka vauvan säpsähtelyt ja omien käsien heiluminen sai vauvan heräämään, joten Nooa ollaan alusta asti kapaloitu sen sijaan että nukutettaisi mahallaan niin kuin Mineaa. Kapalo rauhoittaa ihan ehdottomasti, mutta yön aikana se pääsi aina aavistuksen purkautumaan, ja Nooa yritti kaikkensa saadakseen kätensä ulos kapalosta naaman lähelle. Jokaisella syöttökerralla kapaloin vauvan uudelleen tiiviimmäksi paketiksi, ja tarkoitus oli käydä ostamassa jonkinlainen unipussi helpottamaan yötouhuja.

Perinteistä unipussia ei kuitenkaan ehditty hankkia, kun kirjoitettuani tämän valtavasti mielipiteitä herättäneen postauksen sain muiden yhteydenottojen joukossa yhden erityisen mieluisan sähköpostin. Eräs äiti kirjoitti omista kokemuksistaan ja halusi lähettää meille kokeiluun Love to swaddle up -kapalopussin, jonka oli itse löytänyt asuessaan Australiassa ja josta koki olevan hyötyä vauvan unien parantamisessa. Otin pussin enemmän kuin innoissani vastaan, ja nyt useamman viikon kokemuksen jälkeen voin sanoa sen todellakin toimivan. Yöllä ei tarvitse enää stressata kapalon aukeamisesta, vaipanvaihto on tuplavetskan takia helppoa ja mikä parasta, Nooa rauhoittuu pussiin melkein heti kun sen pukee päälle. Vauva on huomattavasti levollisempi iltaisin pussiin päästyään, ja itse asiassa äitilläni hoidossa ollessaan oli kapalopussi ainut keino, jolla Nooan sai ensin syömään pullosta.unipussi IMG001 unipussi IMG005 unipussi IMG006

Nooa on kasvanut sen verran kovaa vauhtia, että meillä on jo uuden pussin hankinta edessä. Pitäisi ehkä samalla kertaa tilata kaksi, sillä pesupäivät on tähän mennessä pitänyt ajoittaa aamuun, jotta pussin saisi taas jo samana yönä käyttöön (olen mä kerran kuivattanut pussin hiustenkuivaajallakin kun muuten oli vaarana ettei se olisi ehtinyt kuivua illaksi :D). Verkkokauppa ei ole vielä auennut, mutta lisätietoa näistä ihmepusseista löytyy facebookista!

TIISTAITURINAT JA LIPPUJEN VOITTAJAT

tiistaina IMG002 tiistaina IMG003 tiistaina IMG004 tiistaina IMG001

Loistavia ruokavinkkejä on sadellut edelliseen postaukseen, tiesin että teihin voi luottaa!! Päätin että teen uusien ideoiden innoittamana itselleni kahden viikon ruokalistan ensi maanantaista eteenpäin. Helpottaa hurjasti arkea ja varmasti säästyy muuten rahaakin, kun keskittää kaupassakäynnin yhteen kertaan viikossa. Tästä tulee vielä loistava ruokakevät, kiitos teille! Ja kesällähän elää pelkällä jätskillä, eiks niin:D

Tänään istuttiin heti aamusta ystävän kahvipöydässä ja sieltäkin lähti yksi loistava resepti matkaan. Instassa ehdinkin jo jakaa peltileivän ohjeen, mutta laitan sen vielä myöhemmin tällä viikolla tänne blogiinkin, kunhan ehdin itsekin testata reseptin. Ajattelin myös pääsiäisen tunnelmissa kokeilla viikonloppuna kinderpiirakkaa. Onko kellään kokemusta siitä? Taitaa olla aika supermakea, mutta niin herkkujen pitääkin olla.

Jottei tässä postauksessa olisi mitään päätä eikä häntää, täytyy vielä avautua tänään kovasti mietityttäneistä rintaraivareista. Nooa on nyt reilun viikon verran raivonnut iltaisin tissillä, hämäyskeinot ei tepsi, kummallakin rinnalla raivotaan ihan samalla tavalla ja yöllä ja aamupäivällä syödään normaalisti, ilman kiukkuja. Maitoa pitäisi tulla ihan sopivasti, ehkä ennemminkin ongelma voisi olla se, että maitoa yleensäkin tulee, kun Nooa haluaisi vain tulla tissille hengailemaan. Raivarit taisi alkaa pari päivää sen jälkeen kun kotiuduttiin mun porukoilta, jossa äitini siis antoi muutaman kerran pullosta maitoa. Voisiko tämä kiukuttelu nyt sitten johtua siitä, että Nooa olisi jo muutamassa päivässä ehtinyt tottua pulloon? Vielä ei ole aikomusta luovuttaa, mutta uskokaa kun sanon, että tällä pojalla on käsittämättömän korkea kiljumisääni, joka ei ole niin kovin kiva juttu korvan vieressä. Löytyykö keltään kokemusta rintaraivareista? Ainoa helpottava tekijä on meillä ollut unipussi (josta muuten en vielä olekaan kirjoittanut!), mutta muuten on keinot vähissä. Iso peukku kuitenkin sille, että viime yönä Nooa nukkui kaksi yli 3h pätkää! Peukut myös sille että ensi yönä menisi yhtä hienosti!

Lopuksi vielä Lapsimessu-lippujen voittajat. Kaikista kommentin jättäneistä 2 lippua lähtee nimimerkille ”R” veikkauksella Noel ja nimen oikein arvanneista liput saa ”Veera”. Onnea voittajille! Pistättekö osoitteenne mulle sähköpostilla niin ehtii liput messupäiväksi perille.

HELPOTUSTA ARJEN RUOKARUMBAAN?

Muistatteko vielä kun viime vuoden lopulla pohdiskelin meidän arjen ruokatottumuksia ja rahankulutusta? Silloin olin vielä työelämässä, koko perhe söi arkisin yhden lämpimän ruoan töissä tai hoidossa ja mun huolekseni jäi keksiä mitä päivällisellä syötiin. Rahaa kului tällä systeemillä noin 400-500€ kuukaudessa, hyvin suunnittelemalla ja kauppakäyntejä harventamalla vähemmän, budjettiviikolla ihan minimaalisesti. Nykyään tilanne on vähän toinen, kun meitä on kaksi täyspäiväistä kotona syöjää ja välipalojen lisäksi on oltava lämmintä ruokaa tarjolla kahdesti päivässä. Sehän tekee jo viikossa 14 ruokahetkeä, 21 välipala-aikaa ja useammat kuin parit kaverikahvittelut päälle – ei mikään ihmekään jos alkaa olla ideat ruoanlaiton suhteen vähän vähissä!

Arkiruoka on meillä ihan tavallista, arkista ja suht nopeasti valmistuvaa perusruokaa. Viikonloppuisin tehdään jotain vähän erikoisempaa ja käydään aika usein ulkona syömässä, mutta makaronilaatikkoa tai hernekeittoa ei viikonloppuna pöydässä näy. Vielä menee jonkin aikaa ennen kuin Nooalle tarvitsee alkaa tehdä omia soseita ja ruokia, mutta sekin tuo tulevaisuudessa pienen stressitekijän ruoanlaittoon, kun koko perhe ei syö samaa ruokaa ja kuitenkin ruoka on oltava valmiina lounas- ja päivällisaikoihin. Eineksiä (ja vauvan kanssa pilttejä) koitan vältellä suurimmaksi osaksi, mutta kyllä meidänkin lounaslistalta löytyy pinaattikeitot, karjalanpiirakat ja silloin tällöin hätäratkaisuna joku saarioisten äitien tekemä laatikkoruoka. Varsinkin lounasaika tulee usein niin ”yllättäen” että puistoilun jälkeen ruoan tekeminen alusta saakka tuntuu jo ajatuksenakin työläältä, puhumattakaan jos kotiin tullaan vasta puolenpäivän aikaan ja nälkä kurnii jo mahassa. Ruoka pitäisi varmaan fiksuna tehdä jo etukäteen valmiiksi, mutta ei kai kukaan aamulla ehdi?

arkiruokaa IMG003

arkiruokaa IMG006

arkiruokaa IMG002

Olin Minean kanssa aikoinaan kotona noin 1,5 vuotta, ja sinä aikana eniten alkoi hermoille käydä juurikin arjen ruokarumba. Jatkuvasti sai ravata kaupassa ellet ollut suunnitellut ja ostanut koko viikon ruokia ennakkoon – ja siltikin lähikauppa kävi oikein tutuksi täydennysostosten takia. Tuntui, että samat ruoat porisi padoissa ja paistui uunissa päivästä toiseen eikä meinannut keksiä mitään vaihtelua ruokalistalle. Luulen, että pian on taas kyllästyminen ruoanlaittoon edessä, sillä jo nyt tulee kaupassa pyörittyä pää täysin tyhjänä ilman minkäänlaista suunnitelmaa tulevan viikon ruoista. Ja tehän tiedätte kuinka siinä käy? Kassalla huomaan ostaneeni parit suklaalevyt, maitoa, leipää, juustoa, sitä sun tätä, mutten ollenkaan järkeviä ruoka-aineksia joista saisi valmistettua kunnon aterian. Pitäisi vaan aina koittaa muistaa kaksi juttua: älä mene nälkäisenä kauppaan, ja tee kauppalista kotona etukäteen!

arkiruokaa IMG001

arkiruokaa IMG005

arkiruokaa IMG007Etten löytäisi itseäni jo ensi viikolla voivottelemasta sitä kuinka ideaköyhältä meidän viikon ruokalista näyttää, ajattelin kysellä teiltä vinkkiä. Jokaisella varmasti on ruoka tai pari, jotka pelastaa arjen ruokashown helppoudellaan ja hyvällä maullaan. Mulle tällainen ruoka on kanalasagne eli lasagnelevyjä, kanaa, sipulia ja maitokastike maidosta, punaisesta pestosta ja aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustosta. Ainekset voi kanaa lukuunottamatta jemmata kaappiin jo hyvissä ajoin, valmistaminen on melko vaivaton ja nopea homma ja maku on kuitenkin täysi kymppi. Mikä on teidän vastaava arkiherkku, jakakaa reseptinne kommenttiboksissa ja pelastakaa meidän arki edes pariksi päiväksi eteenpäin. Viimeisenä oljenkortena meikäläinen alkaa kokata jonkun koulun ruokalistan mukaan 😀 Ei hullumpi ajatus sekään, vai mitä!

VITSA SULLE, SUKLAAÖVERIT MULLE

  virpojat IMG023virpojat IMG022 virpojat IMG020 virpojat IMG018 virpojat IMG017 virpojat IMG016

Cicia paita* ja Dieppe little housut*virpojat IMG014 virpojat IMG012 virpojat IMG011 virpojat IMG010 virpojat IMG009

Gosford little paita ja housut*virpojat IMG006 virpojat IMG005 virpojat IMG003

Onhan naapurusto varannut Minealle riittävästi pitsaa, kun eikös se sitä viime vuonnakin tilannut? Kysyi mun kaveri eilen, kun sovittiin tyttöjen virpomistreffeistä tälle päivälle. Jotain on vuoden takaisesta opittu, sillä nyt meni lorutkin Minealla täydellisen oikein ja mikä hienointa, rohkeutta on vuodessa kertynyt niin huimat määrät ettei tuota melkein tunnistaisi samaksi tytöksi. Viime keväänä kirjoitin siitä, kuinka paljon mulla, porukan äänekkäimmällä persoonalla, on opettelemista kun oma tyttö on arka ja jännittää kaikkea uutta ja outoa, mutta jälleen kerran se taisi olla taas yksi niitä kuuluisia vaiheita, koska nykyään samasta jännittämisestä ei ole tietoakaan. Olisittepa nähneet kuinka tuo tyttö tänään niin kovin rohkeana käveli naapurien oville pimpottamaan ja virpomaan ihan itekseen, siinä äitin sydän suli ja silmäkulma kostui!

Ristiäisten järjestelyt vei kuitenkin aikaa sen verran tällä viikolla, että nämä virpomisjutut jäi ihan viime tippaan, ja vasta tänään aamulla hain oksat ja Minean kanssa ne koristeltiin. Vähän oli muuten tarkkaa hommaa koristeleminen, joka oksan kohdalla piti miettiä kenelle se tulee, mitkä mahtaa olla saajan lempivärit jne. En kestä, miten tosissaan Minea ottaa kaikki tällaiset jutut! Pelkäsin jo kävisikö taas ne klassiset ja koko aamun odotus kostautuisi kiukutteluna, mutta onneksi homma vietiin kunnialla loppuun saakka, ja mieleen jäi kivat muistot päivästä. Suklaata tuli niin överimäärät, että edes äitin ja isin apu ei riittänyt, vaan huomenna joudutaan jatkamaan mässäilyä. Taisi just tulla karkkipäivän sijaan karkkiviikko..

Tänäkään vuonna ei päälle puettu noidan vaatteita, vaan kolmesta vaihtoehdosta valikoitui pupupuku. Kissarekvisiitta piti myös testata, ja aika loistavasti korvat ja häntä sopi asuun vaikkei mitään kissapukua kaapista löytynytkään. Mitä muuten tykkäätte näistä POMPdeLUXin kukkakuvioista? Mä yllätin itseni ihastumalla näihin kuoseihin niin täysillä, että tummasta ruusucollarista otin ihan koko setin eli housut, paidan ja hameen. Matsku on näissä sellaista vähän joustavaa, superpehmeää ja miellyttävän tuntuista collaria, joka menee kevään lämpimämmillä keleillä ulkonakin. Kukkia on myös noissa vaaleissa ohuemmissa housuissa, jotka yhdistyy lähes kaikkiin meiltä kaapista löytyviin POMPdeLUXin perustrikoisiin. Minean entiset ribbitrikoot oli jääneet jo pieniksi, joten kevään mallistosta piti taas hamstrata uutta tilalle – otin jo kokoa 116cm kun tiesin viime kerroista näiden olevan käsittämättömän pitkäikäisiä.

*postaus sisältää mainoslinkkejä, vaatteet saatu POMPdeLUXilta

FIILIKSIÄ RISTIÄISISTÄ

 ristiaiset IMG003ristiaiset IMG006ristiaiset IMG009 ristiaiset IMG008 ristiaiset IMG016 ristiaiset IMG007  ristiaiset IMG010 ristiaiset IMG012 ristiaiset IMG013 ristiaiset IMG004

Ristiäiset on ohi, luulen että meidän perheessä on nyt muutenkin pidetty juhlia ihan riittävästi seuraaviksi kuukausiksi! Ehkä kesällä voisi sitten taas jo järkätä jotain isommalla porukalla, jos sitä vaikka pitäisi pitkästä aikaa illanistujaiset ihan vaan aikuisten kesken. Viime kuukaudet (ja vuodet!) kun tuntuu menneen lähes kokonaan lasten ehdoilla..

Vähän jännitettiin miten meidän kolmioon mahtuisi 15 ristiäisvierasta, mutta haluttiin silti pitää juhla kotona, silläkin uhalla että jouduttaisi ruokailemaan vähän porrastetusti. Kaikki meni onneksi kuitenkin loistavasti, pitopalvelun ruoka oli täydellinen valinta ja herkutkin taisi maistua. Tein perinteisen täytekakun vadelma- ja kinuskitäytteillä ja lisäksi oli porkkanakakkua ja geisha-kuivakakkua. Vaikka nyt olisi ollut mahikset panostaa herkkupuoleen, tuli mulle kuitenkin aavistuksen kiire ja lopulta jäi sellainen olo kuin kaikki olisi tehty vähän vasemmalla kädellä. En panostanut kodin enkä herkkujen ulkonäköön, itselleni en ehtinyt hommata uutta mekkoa vaikka halusin, kuvia tuli otettua ihan liian vähän ja ja ja..perus perfektionistin voivottelua. Kaikki varmaan tietää sen kuinka kiire omissa juhlissa tulee joka kerta, ja kuvat jää aina ottamatta vaikka etukäteen suunnittelee kymmenet perhepotretit eri kokoonpanoilla. Toisaalta olo on kyllä samaan aikaan helpottunut, kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta, sillä nyt kaikki muodollisuudet on takanapäin, velvollisuudet on hoidettu ja meillä on maailman rakkain poika ja vihdoin pojalla on nimi!

Nimen suhteen meillä ei ollut mitään selvää vielä aiemmin tällä viikollakaan, vaan pyöriteltiin vaihtoehtoina Miloa, Lenniä ja Nooaa. Aiemmin mukana olivat vielä Niklas, Noel ja Eeli. Voisin siis sanoa että aivan käsittämättömän hyvin olitte arvailleet nimiä meidän pojalle, koska melkein kaikki meidän vaihtoehdot tuli myös teidän ehdotuksissanne. Varmaan blogi on lukijoidensa näköinen ja päinvastoin, ja aletaan olla monen kanssa jo niin tuttuja että osaatte kohta lukea mun ajatuksia 😀 Joka tapauksessa meillä on nyt Nooa-poika ja Minealla Nooa-veli, vielä kun totutellaan Möhis-nimestä eroon!

VÄRIÄ NAAMAAN

Kuten oon joskus aiemminkin sanonut, mä olen ehkä kaikkein huonoin ikinä mitä tulee meikkaamiseen. Kesäisin mun meikkinä toimii lähinnä huulirasva, talvella laitan yleensä aurinkopuuteria, poskipunaa, ripsaria ja harjaan tai vahaan kulmat – jos siis yleensäkään jaksan meikata ollenkaan. Hiustenlaittokin on niinkin monimutkainen prosessi kuin suihkaus sähköisyyden estäjää tai suolasuihketta, hiukset ponnarille ja aavistus lakkaa. Ihan liian usein jää hiukset kokonaan harjaamattakin ja haron ne vaan nopeasti sormilla läpi. Keep it simple, ja sen kyllä huomaa lopputuloksesta 😀

Joka kevät sitä tulee kuitenkin päivitettyä vaatekaapin ohella myös meikkivarastoja, talven synkkyyden jäljiltä kaipaa vähän freesimpää ja nuorekkaampaa ilmettä. Poskipuna on mulle meikkien ykkösjuttu, sillä ilman sitä kasvot tuntuu sata kertaa väsähtäneemmiltä, ja tässä vaiheessa vuotta ainakin mun iho on aina huonoimmassa kunnossa ja kalpeimmillaan, jolloin harhautusliikkeet mustista silmänalusista ja nuutuneesta ihosta on ihan paikallaan. Myös huulipunan sävy on kiva päivittää vuodenaikojen mukaan, ja nyt oli jo aika jollekin persikkaisemmalle pitkän kirkkaanpunaisen aikakauden jälkeen. Samalla viimeviikkoisella ostosreissulla pistin joitain meikkipussini siveltimiäkin uusiksi, koska naurettavaa kyllä, osaa niistä en ole uusinut varmaan suunnilleen ikinä..

uusipuna IMG003

Diorin huulipunan sävy Ambre Zemire, Kicksin huulten pohjustusvoide, Kicksin Concealer trio tummille silmänalusille ja punoittaville näppylöille, MakeUpStoren poskipuna sävy Must Have ja Anastasian kulmaväriuusipuna IMG001

Sitten punat poskiin, sipaus aurinkopuuteria, kulmiin väriä niin sanottuihin tyhjiin kohtiin, ripsien harjaus ja huulien punaus. Ja lopputulos näyttää tältä!uusipuna IMG002

Loppujen lopuksi meikkiä on näissä kuvissa aika vähän, mutta pienellä vaivalla lopputulos on mielestäni vähän pirteämpi kuin normaalisti. Huulipuna taittaa aavistuksen oranssiin, mikä on ehkä hieman haastava sävy näin kalpealla naamalla, mutta mä luotan siihen että aurinko paistaa tulevat viikot sitä tahtia että ihokin alkaa saamaan pientä väriä. Huono vaihtoehto ei olisi kaivaa pohjaväriä purkistakaan, mutta taidan just nyt olla vähän liian laiska siihen.. Mitäs sanotte tästä keväisestä yritelmästä?

 

ARVAA NIMI JA VOITA

arvaanimi IMG001 arvaanimi IMG002

Jottei meidän vauvaa vielä teini-iässäkin kutsuttaisi Möhikseksi, olisi kai ihan paikallaan antaa joku kunnon nimikin :D. Onkohan Möhis jo peruuttamattomasti jäänyt lempinimeksi, oli oikea nimi sitten mikä tahansa? Tulevana lauantaina pidetään pienimuotoinen kastejuhla, noin 15 vierasta, ruokaa ja kakkua, nimenanto ja juhlintaa. Vasta ollaan selvitty Minean synttäreiden juhlimisesta useammassa osassa, plus että Nikon työpäivät tuntuu olevan lähes poikkeuksetta vähintään kymmentuntisia, joten päätettiin näissä bileissä jättää oma osuus minimiin ja tilattiin ruokatarjoilu pitopalvelusta. Itse aion hoitaa vain pienet koristelut, porkkanaleivokset ja ristiäiskakun. Yleensä olen pää kolmantena jalkana säntäilemässä valmisteluiden kanssa leipoen useampana päivänä, mutta nyt tuntuu melkein luvattoman helpolta, ja ihana niin!

Nimeä alettiin Nikon kanssa pyöritellä vähän ennen Möhiksen syntymää, mutta vieläKÄÄN ei olla lopullisesti päädytty mihinkään, vaikka tänään kävi jo pappikin kyläilemässä ja kyseli nimeä. Ollaan karsittu reilu viidestä nimestä kahteen, joista molemmat kuulostaa ja sopii Möhikselle loistavasti. Toinen nimi ollaan jo päätetty, joten etunimivaihtoehdoista on valittava vain toinen. Ajattelinkin pistää teille pienen arvuuttelun pystyyn, joten nyt vaan niitä nimiarvauksia kommenttiboksiin ja voit voittaa 2 lippua Lapsimessuille!

Crocs lahjoitti mulle muutamia lippuja 10.-12.4. Helsingin messukeskuksessa pidettäville Lapsimessuille, jonne itsekin oon tuolloin suuntaamassa. Tiedossa on valtava määrä esittelijöitä, kaikki Suomen parhaat lastenvaatebrandit, kiinnostavaa infoa, huikeita tarjouksia ja uutuustuotteita. Nimestä voin paljastaa sen verran, että mitään liian erikoista se ei ole, suomalaiseenkin suuhun sopivaa muttei kuitenkaan ihan perinteisintäkään, eikö olekin selkeetä :D. 2 lippua arvotaan kaikkien kommentoijien kesken, 2 extraa vielä oikein arvanneiden kesken. Osallistua ehtii sunnuntaihin saakka kunnes nimi näkyy instassa tai blogissa. (p.s. kuvassa näkyvän kakunkoristenallen palikoiden määrästä ei voi nimen suhteen päätellä mitään..)

 

VAUVA AUTOMATKOILLA

vauvaautossa IMG008

vauvaautossa IMG002 vauvaautossa IMG004 vauvaautossa IMG005 vauvaautossa IMG009 vauvaautossa IMG001 vauvaautossa IMG007 vauvaautossa IMG006

Viime keskiviikkona ajettiin Möhiksen kanssa ensimmäinen pidempi automatka, ja uhkarohkeasti lähdin ajamaan vajaa 200km matkaa yksin kummankin lapsen kanssa. Minea viihtyi todella huonosti autossa jo ihan vauvasta asti, joten jokainen matka täytyi ajoittaa niin että varmasti tiesi vauvan nukkuvan edes suurimman osan matkasta. Loppumatka sitten yleensä pysähdeltiin vähän väliä heiluttelemaan kaukaloa ja imettämään, mutta pitkäksi aikaa ei silläkään saanut Mineaa tyytyväiseksi. Mä stressasin automatkoja joka kerta jo etukäteen eikä suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli liikkua autolla yhtään mihinkään, kun jo pienet kauppamatkatkin oli useimmiten kauhean huutoitkun kuuntelemista. Silloin olisin antanut melkein mitä vaan, jos vauva olisi huolinut tutin rauhoittamaan itkua edes hetkeksi.

Möhis on osoittautunut niin monessa asiassa rennomman oloiseksi vauvaksi, joten tällä kertaa tuntui ettei matkaa tarvinnut jännittää ollenkaan, vaan luottavaisesti ajattelin että sitten pysähdellään jos on tarvetta. Uskomatonta mutta totta, matka menikin superhyvin ja päädyttiin pysähtymään vain kerran, sekin vasta Heinolassa ja vähän kuin varmuudeksi. Parilta kauppareissulta on täällä kotikulmilla saatu tulla takaisinpäin huutokuoroa kuunnellen, mutta ainakin toistaiseksi ollaan muuten säästytty autostressaamiselta ja jännittämiseltä, mikä on tervetullutta vaihtelua vauva-arkeen. Ja hei, voisi sitä vielä huutamistakin huonomminkin mennä, sillä ystävän perheessä ei ehkä huudeta autossa mutta oksennetaan sitäkin enemmän..

Onneksi automatkailu on meidän tapauksessa enimmäkseen lyhyitä, alle 10km matkoja kauppaan ja kaupungille. Minean saa helposti viihtymään pidempiäkin matkoja autossa, leluja reppuun mukaan, padi kouraan ja sitä rataa, ja Möhiksenkin matkailuun on keksitty muutama helpottava tekijä. Poitsu ei juurikaan hereillä jaksa kaukalossaan makoilla, mutta esim mun pukiessa vielä eteisessä ja Möhiksen odottaessa kaukalossa saa muutaman minuutin lisäaikaa tuolla Libero-laukun perhosella. Joku lelu kaukalossa onkin musta ihan ehdoton, ei sitä nimittäin koskaan tiedä milloin se alkaakin kiinnostaa.

Totaalinen life saver mulle taas on ollut Baby’s only kaukalopussi, joka meille lähetettiin ihanasta Pikku Vaniljasta. Ehdin olla pari viikkoa ilman minkäänlaista kaukalopussia Möhiksen synnyttyä, mikä tarkoitti aika paljon enemmän häsellystä kauppaanlähdöissä, lukuisampia myöhästelyjä joka paikasta, hermojenmenetyksiä sovituissa aikatauluissa pysymiseksi ja hikipisaroita pukemisrumbassa. Ehdottomasti eniten pussista on ollut apua Minean kerhoaamuina, jolloin kerhossa olisi hyvä olla suunnilleen yhdeksän pintaan jotta paikalle kannattaa pariksi tunniksi edes raahautua. Hakemisen hoidan Möhiksen kanssa vaunuilla, koska jäädään vielä lähipuistoon ulkoilemaan, mutta aamun vieminen on joka kerta niin säätämistä ja kiirettä täynnä, että toistaiseksi ollaan kuljettu autolla. Suurin ajansäästö tulee siinä, että voin heittää vauvan vaikka suoraan pinniksestä yökamoissaan lämpöiseen fleecevuorelliseen kaukalopussiin, pipo vaan päähän ja Möhis autoon. Käsittämättömän helppoa! Eikä muuten ole tarvinnut enää kertaakaan pukea toppapukua vauvalle autoon, mihin sitten ollaankaan menty.

VIIME VIIKON SEIKKAILUT

clogparty IMG0011

clogparty IMG005 clogparty IMG001 clogparty IMG009 clogparty IMG0012 clogparty IMG004 clogparty IMG0016 clogparty IMG006 clogparty IMG0014

Vihdoin täälläkin aletaan olla jälleen elävien kirjoissa, ja tauti tuntuu muuten olevan ohi paitsi jalat on edelleen voimattomat ja päässä heittää vähän väliä, huh! Vähän harmittaa että Lahti-reissu meni sairastaessa kun olin taas etukäteen tehnyt ties millaisia kunnianhimoisia suunnitelmia mahdollisimman monen kaverin tapaamisesta. Aina niin vähän aikaa ja niin paljon tehtävää kun pyörähtää vanhoilla kotinurkilla. Lahti se tuntuu vaan olevan entisellään, samoja laatikkomaisia kerrostaloja keskusta täynnä, edelleen sama mummo moikkaamassa autoilijoille ja lähestulkoon samat vanhat naamatkin katukuvassa kuin joskus aikoinaan. Kiva kaupunki käydä, mutten usko että osaisin enää Jyväskylän jälkeen palata kotikaupunkiin..

Torstaina ehdin käydä sen verran kaupungilla aamulla, että pistin melkein puolet meikkipussista uusiksi. Istuin varmaan kyllästymiseen asti Kicksin myyjän meikkailtavana, ja sen verran hyvin pysyi myyjällä pensselit kädessä että mukaan lähti kaikki kokeillut meikit ja siveltimetkin. Voin jo nyt todeta, että eipä tullutkaan lopputuloksesta itse tehtynä lähellekään samanlainen mutta hei, jotain on yritettävä. Keskiviikkoilta taas vietettiin Minean, Essin ja Paulan kanssa siellä Crocsin tapahtumassa Möhiksen ollessa hyvässä hoidossa mun vanhemmillani. Kaikki oli onneksi mennyt hyvin, vaikkei Möhis suostunutkaan käymään iltaunilleen ennen tissille pääsyä, ja äiti oli haltioissaan uudesta unipussista joka kuulema teki ihmeitä pojan rauhattomuudelle.

Clog partyissa vanhemmat lapsineen sai ihastella Crocsin kevään ja kesän uutuuksia ja Minean ehdoton lempparijuttu, lapset sai valita crocsit itselleen ja tuunata ne erilaisilla jibbizeillä ja siirtokuvilla. Mitä enempi sitä parempi tuntui olevan lähes joka lapsen koristelun lähtökohtana, niin myös Minean joka valkkaili kenkiinsä prinsessoja, timantteja ja eläimiä. Turkoosista väristä olin suoraan sanottuna vähän hämilläni, kunnes tajusin että kaikki sininen on noussut meilläkin ihan uuteen arvostukseen sen jälkeen kun Eve ja tytöt toi synttärilahjaksi Frozen-leffan. Ja Frozeniahan muuten Crocsin kesämallistosta löytyy! Minea valkkaili hyllyiltä kenkiä ja muuta tavaraa omalle toivelistalleen sitä tahtia etten meinannut perässä pysyä. Frozen-crocsit, frozen-laukku, frozen-reppu, yhdet persikkaiset sandaalit, pinkit ja turkoosit kumpparit, vilkkuvat clogit.. Seuraavasta aamusta eteenpäin turkoosit crocsit on sisällä olleet kuin liimattuina Minean jalkaan, ja samalla katsotaan puhelimesta frozen-pätkiä ja lauletaan englanniksi mukana. Kuinkas muutenkaan!

Oletteko jo ehtineet tsekata Crocsin kevätuutuudet? Suosittelen! Värit on nimittäin lasten ja aikuisten puolella niin herkulliset, että meinasin jo tilata yhdet turkoosit kumpparit jemmaan odottelemaan Möhistä 😀

POOLOKAULUS

Lämmin kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista imetysajatuksiini, jos ei muuta niin ne ainakin vahvisti mua luottamaan tässä asiassa itseeni. Voin sanoa olevani sataprosenttisen varma, että vauva saa riittävästi syömistä (kuinka muutenkaan jos tissillä ollaan niin tiheästi), sillä Möhis on kasvanut ja lisännyt painoaan huimasti viimeisen parin viikon aikana. Sitä en siis murehdi yhtään, ja nyt ainakin jonkin aikaa koitan kokeilla myös muita keinoja kiukkuamisen hillitsemiseksi kuin imettäminen. Lapsentahtisesti silti mennään ja imetän vaikka suurimman osan vuorokaudesta jos se sen vaatii. Entäs lisämaito? Noh, Niko sitä joskus antakoon jos haluaa, mutta itse en enää halua ottaa asiasta stressiä vaan kuten sanoinkin, luotan täysillä taas itseeni. En tiedä, mihin se luottamus vain hetkeksi pääsi katoamaan. Ehkä ympäristön paine ja kyseenalaistaminen sai epäilemään omia päätöksiäni. Kiitos että toitte mut jälleen maanpinnalle, muistutitte että tärkeintä on oma jaksaminen sekä se, ettei stressaa liikoja!

Tähän sopiikin ottaa jälleen jotain vähän kevyempää ja iloisella naamalla varustettuja kuvia, sillä sanoin joskus aiemmin postaavani vielä vihoviimeiset raskausasukuvat. Nämä kuvat on tosiaan otettu suunnilleen viikoilla 34+ mutta maha tuskin erottuu löysässä paidassa ollenkaan. Tämä oli yhden viikonlopun kaupunkireissun asu, sillä ihan kotiympyröissä en voi sanoa pyöriväni tekonahkahousuissa. Ennemminkin ihme olisi, jos mut nähtäisi päälläni jotain muuta kuin kotihousut tai tuulipuvun housut, hah! En tainnut raskausaikana näitä housuja käyttääkään kuin tämän yhden kerran, koska kovin mukavat ne ei mahan kanssa olleet sitten kuitenkaan vaikka päälle mahtuikin. Oli koko ajan vähän samanlainen fiilis kuin synnytyksen jälkeen kun koitat ekaa kertaa vetää jalkaasi normifarkkuja. En suosittele ensimmäiseen pariin viikkoon!

turtleneck IMG1 turtleneck IMG4

Jos housut ei olleet ihan nappivalinta niin paidasta taas voin sanoa päinvastoin. Hankin sen joskus vuodenvaihteessa ja siitä eteenpäin se on ollut jatkuvasti joko käytössä tai pyykissä odottamassa käyttöön pääsyä. Kireät poolokaulukset ei ole niinkään mun juttu, mutta tällainen leveämpi pystykaulus toimii loistavasti, ja ajaa samalla vähän kuin huivinkin asemaa. Yhtä lemppareita voisin sanoa olevan näiden kenkien ja tämän takinkin, molemmat on olleet käytössä vähintään joka toinen päivä ja edelleen liputan näiden monikäyttöisten vaatteiden puolesta jotka menee raskaana ja nyt mahan hävittyäkin. Taas kun palattiin vähän kylmempiin keleihin, on nämäkin kengät ja takki valikoituneet päälle yllättävän usein.

turtleneck IMG5 turtleneck IMG6

takki // SheInside (saatu blogin kautta)

paita // Lindex

tekonahkahousut // H&M

kengät // Impuls

laukku // LVturtleneck IMG7

Taas kevään tullen on tullut kauhea into päivittää omaakin vaatekaappia, hankkia kaikkea uutta ja siivota vanhaa pois alta. Eihän se kovin järkevää ja ekologista ole, mutta pakko vaan myöntää että kirpparikasseja on taas tullut kasattua vaatehuoneeseen ja kaupungin kaupat tuntuu suorastaan huutavan mun nimeä. Onneksi tiedossa on ehkä jotain pientä kirppisprokkista keväämmällä, joten tuskinpa tavara jää kaappeihinkaan lojumaan. Kiinnostaisiko teitä muuten, jos laitan muutamat lastenvaatteet ja omat vatteet myyntiin tänne blogiin?

MITEN KÄY IMETYKSEN?

Kolmas päivä ja kuume vaan jatkuu. Plus että sen lisäksi kuvioihin on tullut oksennustauti, joten arvaatte varmaan ettei just nyt ole mikään voittajafiilis. En tiedä minkä pöpön oon oikein saanut, mutta sormet ristissä toivotaan ettei tämä vaan tarttuisi noihin meidän pikkumuruihin. Imetys taitaa ainakin jollain tasolla suojata Möhistä? Mun tämän päivän huikeimmat saavutukset on olleet se että jaksoin pestä hiukset ja istua parituntisen autossa, kun Niko kävi hakemassa meidät Lahdesta. Piti jo eilen huristella kotia kohti, mutta mun oloilla ajaminen ei vaan olisi onnistunut mitenkään päin, joten Niko hyppäsi aamulla bussiin ja ajoi koko porukan Lahdesta Jyväskylään.

Ruoka ei ole maistunut muutamaa banaania ja smoothieta lukuunottamatta ollenkaan, ja kaikki muu kuin vesi meinaa samantien nousta ylös. Ei mene siis kovin hyvn nesteytyksenkään suhteen, vaikka oon koittanut juoda elektrolyyttijuomaa kaksin käsin ja vettä sitäkin enemmän. Ensin pelkäsin, voinko kipeänä imettää mutta facebookin imetystukiryhmästä löytyi tietäväistä porukkaa, joka osasi sanoa ettei tautien pitäisi tarttua maidon välityksellä. Nyt pelkään, miten käy imetyksen noin muutenkin, sillä heikon nesteytyksen takia on maitoa varmasti tullut parina päivänä normaalia vähemmän. Välillä olokin oli niin heikko, etten jaksanut hoitaa Möhistä ollenkaan ja äitini antoi kahtena päivänä pariin otteeseen pienen määrän korviketta imetyksen lisänä. Nyt taas kotiympyröissä ollaan palattu korvikkeettomaan aikaan, ja tiheisiin imetyksiin, mutta illan viimeinen tunti oli kyllä sellaista kiukkua, että olin jo tosi vähällä kaivaa pakkasesta lypsettyä maitoa. En kuitenkaan vielä ole valmis luovuttamaan, joten taistellen mennään seuraavat päivät.

imetys IMG001

Jo Minean kanssa imetys oli hankalaa, tyttö syntyi hyvin uneliaana ennenaikaisena vauvana eikä koskaan oppinut kunnon imuotetta, joka olisi tehokkaasti aktivoinut maidontuotantoa. Sairaalassa neuvottiin olemaan pumppaamatta vaikkei Minea juurikaan syönyt, joten maidon määrä tasaantui jo alkumetreillä aika alhaiseksi. Myöhemmin koitin kyllä lähes itku kurkussa pumpata, kävin imetystukiryhmässä, etsin netistä tietoa ja tein kaikkeni että saisin maidon lisääntymään, mutta mikään ei vaan auttanut. Siksi varmaan kaikki kärjistyikin 6kk iässä niihin vartin tai puolen tunnin välein tapahtuviin yöheräämisiin, ja jo vauvana tissillä oltiin yli puolet vuorokaudesta. Möhiksen kanssa on mennyt siinä suhteessa paremmin että syöttövälit on päivällä kaksikin tuntia, iltaa kohden alkaa tankkaus, mutta alkuyöstä taas palataan kahteen tuntiin kunnes aamuyöllä väli voi olla vain tuntiakin.

Mineasta muistan sen kuinka surullinen olin siitä, ettei meillä koskaan ollut naureskelevaa, iloisesti jokeltelevaa vauvaa niin kuin muilla, vaan jatkuvasti oli joko nälkä tai mahavaivoja. Ne pari kertaa kun Möhikselle ollaan korviketta annettu, on näyttänyt että vauva on pidempään tyytyväisempi kuin pelkällä rintaruokinnalla, jolloin nälkä tuntuu vaivaavan jatkuvasti. Moni varmaan luovuttaisi jo tässä vaiheessa, mutta jotenkin musta tuntuu että imettämisessä monestikin on kyse äidin jaksamisesta. Imetetty vauva syö huomattavasti useammin, ja jos äiti vain jaksaa olla saatavilla suurimman osan vuorokaudesta, kasvaa lapsi rintamaidolla ihan varmasti. Joillain vain taitaa olla huonommin maitoa varastoivat rinnat, jolloin lapsi saa pienempiä määriä kerralla ja tarvitsee vieläkin useampia syöttökertoja. Mitä luulette, onko tässä mitään perää?imetys IMG002

Pakko myöntää että välillä käyn taistelua itseni kanssa siitä, että ajatus korvikkeen antamisesta vaikka joka ilta tuntuu yllättävän houkuttelevalta. Tulee jo nyt myös mietittyä, kuinka kauan aion tätä vauvaa imettää – Minean kanssa täysimetystä kesti 5kk ja kiinteiden ohella 8kk asti. Se tuntui ihan sopivalta silloin, ja luulen että aika samoilla mennään Möhiksenkin kanssa, sillä tuntuu että aika kuluu käsittämättömän nopeasti ja ennen kuin huomaankaan, on meidän pikkuvauva konttaava pikakiitäjä. Sitä mä olen aina ihmetellyt, että miten imetys tuntuu kuitenkin niin monelle aiheuttavan päänvaivaa, omantunnontuskia ja hankaluuksia, vaikka sen pitäisi olla yksi luonnollisimmista asioista? Ennen Mineaa kuvittelin kaiken sujuvan kuin itestään, sen kun laittaisi tissin suuhun ja vauva alkaisi imemään. Harmi ettei se kaikilla ihan niin vain mene, vaan ennemminkin kuulee monilta äideiltä niitä taistelutarinoita vauvakuukausilta. Kertokaahan tekin omat tarinanne kommenttiboksiin, ja vinkkejä meidän taisteluun otetaan ilolla vastaan!

KIITOSLAHJAT

Terveiset Lahdesta! Lähdettiin Minean ja Möhiksen kanssa eilen aamupäivästä kohti Lahtea, Möhis jäi mummolaan hoitoon (!!!) ja me jatkettiin Minean kanssa Helsinkiin Crocsin Clog-partyihin. Ei tule koskaan lähdettyä noihin pr-tapahtumiin liian pitkän välimatkan takia, mutta nyt sain sopivasti yhdistettyä mummolareissun samaan ajankohtaan. Pientä pähkäilyä aiheutti hoitokuviot, mutta uskaltauduin lopulta kuitenkin jättää Möhiksen vanhemmilleni tuttipullon kanssa, ja otin vain Minean mukaan. Kahden kanssa ihmisiä vilisevässä tapahtumassa, ei mun juttu jos toinen niistä on tiheään tissillä viihtyvää sorttia ja toinen meneväinen 3-vuotias..

Piti postata eilisestä tapahtumasta, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja kaivoin luonnoksista vielä viimeisen synttäripostauksen. Pyörin aamupäivällä kaverin kanssa kaupungilla naama kalpeana, ihan yhtäkkiä meinasi melkein mennä jalat alta ja päässä alkoi tuntua sen verran höhlältä että oli aika lähteä kotiin. Ei ehkä paras juttu ajaa pää pumpulina reilu 10km Möhis kyydissä, kotona nimittäin olo vaan huononi ja mittari näytti reippaat 39,9 astetta kuumetta. Särkylääkettä naamaan ja ansaittua löhöilyä loppupäivä! Ilman lääkkeitä ei olisi tälle ruudulle saatu tänäänkään rustattua sanaakaan, joten halleluja Panadol ja selvemmät ajatukset 😀

birthday IMG25

Mitäs sitä muuta pikkuprinsessa saisi synttärilahjaksi kuin paljon toivottuja ponijuttuja ja muuta pinkkiä tavaraa! Alkoi itellä ideat loppua aika nopeasti, kun kaikki kyseli Minean lahjatoiveiden perään, ja ponit ja barbit oli jo sanottu useampaan kertaan.. Hyvin oli onneksi vierailla kekseliäisyyttä riittänyt, päivittäisissä leikeissä on nimittäin kaikki lelut olleet. Lisäksi tuli vielä kirjoja ja huippuhyviä tarrakirjoja, joiden parissa viihdytään se pariminuuttinen ihan itekseenkin.birthday IMG32

Nykyään ei taida enää olla synttäreitä ilman vieraille annettavia kiitoslahjoja? Peinsessateemaan keksin korujen tekemisen, kun Hennesistä sattui löytymään valmiita korusettejä, joista löytyy kaikki tarvittava pikkusälä kaula- ja rannekoruihin. Hyvin viihtyi tytöt (poikavieras ei niin jaksanut näistä ”tyttöjen jutuista” innostua vaikka muuten oli ihan valmis prinsessaleikkeihin ;D) näpräilemässä koruja, eikä yllätyksekseni helmiäkään ollut ihan pitkin kämppää. Piti vielä sujauttaa pusseihin mukaan tikkarituulettimet Hello Kitty ja Cars-hengessä, mutta taisinpa osalle unohtaa ne antaa siinä vilskeessä? Ja niinpä muuten unohtui myös nuo pussitkin, jotka sain juhlakoristeiden taivaasta Decora Housesta, ihan niin kuin kaikki muutkin synttärikoristeet. Jos on juhlat tiedossa lähitulevaisuudessa, niin suosittelen katsomaan Decora Housen valikoiman, löydät nimittäin kaiken tarpeellisen yhden osoitteen alta! Mä askartelin koneella vielä pienet thank you -etiketit pussukoihin samalla pohjalla kuin koristeet Minean kakkuunkin. Ihan kiva lisä eikö?birthday IMG29 birthday IMG34

Mitä te olette yleensä keksinyt antaa kiitoslahjana? Kovin kallista se ei tietenkään saa olla, mutta kuitenkin jotain teemaan sopivaa, joten ei taida aina olla ihan helppo tehtävä..

VALKOSUKLAA-MUD CAKE

mud cake IMG001 mud cake IMG002

Moni teistä on ehtinyt jo kysellä reseptejä Minean synttäribileiden tarjoamisiin, joten koitan nyt lähipäivinä (viikkoina) saada niitä kirjoitettua. Yksi meidän kahvipöydän klassikko on mud cake, joka on superhelppo ja suht nopea tehdä, plus että ainekset löytyy kaapista lähes aina jos pitää keksiä jotain tarjottavaa pikaisesti. Tähän herkkuun ei voi kyllästyä koskaan, mutta silti vaihtelu virkistää, ja valkosuklainen versio kelpaa ainakin mulle siinä missä tummasuklainenkin. Halutessaan voi variaatiota viedä vieläkin eteenpäin ja raastaa joukkoon hieman appelsiininkuorta tai limeä!

Valkosuklaa-mud cake

4 kananmunaa

2dl sokeria

200g valkosuklaata

200g voita tai leivontamargariinia

2,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää suklaa-voiseos munavaahtoon ja sekoita. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Voitele vuoka (24cm) ja jauhota vehnäjauhoilla. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä hieman hölskyväksi.

KEVÄÄN EKAT!

ootd IMG002  ootd IMG005

ootd IMG001

takki // Mango
huivi & neule // Gina Tricot
housut // H&M
kengät // Nike
laukku // LV
lasit // Ray Banootd IMG004

Kevään ekat asukuvat blogissa, vaikkakin tosi kotikutoiset sellaiset! Tätä se kuitenkin todennäköisesti on nyt tulevaisuudessa, sillä ehtiväisen tytön ja kärsimättömän vauvan kanssa ei todellakaan lähdetä hakemaan mitään parhaita kuvakulmia ja sopivia kuvauspaikkoja, vaan asukuvat otetaan superkiireessä just ennen autoon astumista tai kotioven avaamista. Tai sitten niitä ei oteta ollenkaan, mikä taitaa olla se todennäköisempi vaihtoehto tulevina kuukausina.

Jos asukuvat on kevään ekat, niin näin on aurinkolasikelitkin. Onhan se aurinko aiemminkin paistellut, mutta nyt on ollut jo niin kirkasta ettei ilman arskoja enää pärjää, ja se jos mikä taas nosti jokakeväisen aurinkolasikuumeen. Viime vuonna jo haaveilin RayBanin clubmastereista, mutta täällä Jyväskylässä valikoimat on niin järkyttävän huonot, ettei laseja päässyt missään sovittamaan. Aika sama juttu kuin niiden air maxien kanssa siis.. Ollaan suunnistamassa nyt keskiviikkona taas Lahteen päin joten ehkä voisin samalla reissulla ottaa tavoitteeksi kiertää aurinkolaseja sovittelemassa, vai luuletteko että clubmasterit edes voisi sopia mulle? Kevään ekoja kun luetellaan niin ekaa kertaa oli muuten myös lenkkarit jalassa, miltäs uutukaiset näyttää näin yhdistettynä villakangastakkiin?

PIKKUNEITI MEKOISSAAN

Milloin meidän pienestä vauvasta kasvoi noin määrätietoinen ja päättäväinen neiti? Omatoimisuus, oma tahto ja oma tyyli, kaikki tuntuu viime kuukausina korostuneen entisestään ja pakko myöntää, että tähän pyhään kolminaisuuteen lähes kaikki meidän erimielisyydetkin kärjistyy. Joko taistellaan siitä mitä 3-vuotias saa ja voi itse tehdä, kuka päättää mistäkin tai mitä puetaan milloinkin päälle. Tuttua?

Pariin otteeseen on tullut äitikavereille päiviteltyä sitä kuinka meillä taas on kinasteltu aamulla ennen kotoalähtöä päivän vaatevalinnoista, sillä Mineahan pukisi nykyään päälleen vain pinkkiä tai mekkoja. Moni on sanonut ettei poikien kanssa ole vastaavaa joutunut kokemaan ollenkaan, vai joutuuko? Hameetkaan ei useimmiten Minealle kelpaa, eikä varsinkaan vaatteet joita äiti ehdottaa tai vaatteet jotka odottaisi edelliseltä päivältä kylppärissä vielä käyttökelpoisina. Itse asiassa jos Minealta kysyttäisi, riittäisi hänelle suunnilleen kaksi vaatetta, synttärimekko ja vuoden takaisesta Pompin mallistosta rosenvärinen paljettimekko. Mekon päälle Pompin pörröfleecetakki ja jalkaan Crocsit tai mustat nilkkurit, päähän pandapipo, ei huivia tai hanskoja. Siinä meidän neidin lempparisetti, mitä sitä muuta tarvitseekaan?

mekkoja IMG0011 mekkoja IMG0013 mekkoja IMG0012 Harmi vaan että tällä 3-vuotiaalla sattuu olemaan lievästi lastenvaatteita rakastava äiti. Tai vaatteita yleensäkin – oli ne sitten lasten tai aikuisten, saa vaatteet mielellään olla kantajansa näköisiä, nättejä sillä tavalla että ne korostaa parhaita puolia. Niinpä mäkin olen osittain luovuttanut vaatetaisteluissa Minean kanssa, koska mikä mä olen sanomaan missä vaatteissa tuon pikkuneidin olo tuntuu itsevarmalta ja kotoisalta. Saattaa olla että vaan ruokin tytön vaatenirsoilua, mutta uusia vaatteita ostaessani nykyään useimmiten kysyn ensin Minean mielipidettä ja päätökset teen vasta sitten. Niin tein näiden POMPdeLUXin uusimman malliston vaatteidenkin kanssa, yhdessä selailtiin kuvastoa, Minea sai näyttää lemppareitaan ja mä arvioin niiden tarpeellisuutta meidän vaatekaapissa. Lopulta taidettiin yhteistuumin päätyä aika onnistuneeseen valikoimaan, koska suurin osa vaatteista on jo ollut tytöllä päällä, mekot tosin ahkerimmassa käytössä.

POMPdeLUXia on tullut tilattua joka mallistosta siitä lähtien kun 80 senttiset vaatteet alkoi olemaan Minealle sopivia, joinain kausina enemmän toisina vähemmän. Vaatteet on siinä mielessä takuuvarmoja, että ne on tyyliltään sekä Minean että mun mieleen ja niiden tietää aina menevän hyvällä hinnalla eteenpäin sitten kun jäävät Minealle pieniksi. Mua on erityisesti ilahduttanut uudistumiskyky, esim se että uusia tyylejä ja värejä kuten mustaa on tullut mallistoihin. Myös nyt kevään vaatteista valitsin muutamia mustavalkoisia vaatteita, pirtsakan keltaisen ja hempeiden ruusukuvioiden ja rosen lisäksi. Uusi väri, haalea minttu ja pari mekkoa jäi vielä vähän kaivelemaan, joten meinasin tulevalla viikolla käydä vielä Evelinan luona vähän hypistelemässä mallistoa, jos sitä yhden minitilauksen tekisi.. Saahan niitä juhlamekkoja olla kaapissa odottelemassa, vaikkei mitään juhlia olisikaan just nyt kiikarissa?

mekkoja IMG009 mekkoja IMG008

Lakefield little mekko* // Eindhoven little neuletakki*mekkoja IMG006 mekkoja IMG005

Lakefield Jr mekko* // Hillside little neuletakki*mekkoja IMG004

Geneva little takki*mekkoja IMG002

Tulevalla viikolla kannattaa muutenkin käydä oman shopping advisorin luona tai avoimissa ovissa, sillä muutamat lempparituotteet saa nyt 18.-22.3. tilattua -20% alella! Kurkkasin että alesta löytyi meillekin kotiutuneet ruusuhousut sekä mun ihastus Bogota-shortsit. Kaikki aletuotteet näet täältä*.

*Postaus sisältää mainoslinkkejä, vaatteet saatu POMPdeLUXilta.

MISTÄ TIETÄÄ ETTÄ ON VÄLIKAUSI?

valikausi IMG002 valikausi IMG001 valikausi IMG003

No siitä että vaatekaapit, eteinen, ihan joka paikka pursuaa vaatteita ja kenkiä! Talven kamat on vielä varmuudeksi esillä (ja käytössä) siltä varalta jos jonain päivänä yllättääkin pakkasaamu, ja on niitä niin sanottuja takatalviakin nähty.. Useampana päivänä on kuitenkin saatu jo nauttia aika lämpimistäkin keleistä auringon paistaessa täydellä teholla, joten toppahaalari alkaa niillä lämpöasteilla olla jo vähän liikaa ja päälle saisi jo kaivaa välikausivaatteita. Sitten on vielä kurikset ja erilaiset pipot, pitää olla vähintään kolmenlaisia kenkiä ulkoiluun jotta pärjää jäällä, asfaltilla ja vesilammikossa eikä se tähän jää, vaan vielä on hanskat, villasukat, villapuku (ehkä sen uskaltaisi jo siirtää talvisäilöön?), kypärämyssyt, kauluri ja ties mitä! Kyllä nyt löytyy mistä valita, harmi vaan ettei kaappitila lisäänny samaa tahtia vaatemäärän kanssa, vaan siinä ne on sulassa sovussa, niin talvikengät kuin kesälenkkaritkin.

Näyttääkö kenenkään muun kotona tällä hetkellä samalta?

PARI KUUKAUTTA BALETTIA TAKANA

 jumpassa IMG005jumpassa IMG003

jumpassa IMG007

jumpassa IMG006 jumpassa IMG002  jumpassa IMG001

Minealla oli tänään taas jumppapäivä, ja tajusin että nyt on harrastettu liikuntaa jo yli puoli. Ensin syksyllä käytiin temppujumpassa, mutta keväälle Minea halusi vaihtaa satubalettiin ja hyvä niin, sillä temppujumpassa piti vanhempien osallistua jumppaamiseen lapsen kanssa, mikä ei mulle olisi Möhiksen syntymän jälkeen aina ollut välttämättä mahdollista. Baletti on yli 3-vuotiaille, lapset on salissa ohjaajan kanssa itekseen, mutta mä olen ainakin toistaiseksi vielä jäänyt joka kerta istuskelemaan eteiseen odottelemaan, jos Minealle sattuisi tulemaan hätä. Tähän mennessä ei ole tarvinnut muuta kuin ehkä kerran pissattaa tyttö kesken jumpan, mutta muuten kaikki on mennyt ihan niin kuin pitääkin ja jumppaan menee ja salista tulee innokas, iloinen tyttö.

Minea aloitti harrastusuransa noin puolivuotiaana muskarilla, ja mulla on ollut suunnitelmissa viedä ensi syksynä Möhiskin muskariin, jos sattuisi sopimaan ajat yksiin Minean kerhojen kanssa. En tiedä kuvittelinko vaan, oliko se täysin sattumaa vai onko siinä ihan oikeasti jotain perää, mutta Minea oppi vauvana uusia taitoja juurikin muskaripäivinä. Ootteko te huomanneet samaa? Ensimmäinen sana, ekat askeleet, mitähän vielä.. Varmaan aika monella käy helposti niin, että esikoisen kanssa touhutaan ja harrastetaan jo vauvana, mutta toisen tai kolmannen kanssa arki vie niin mukanaan ettei ehdi tai energiat ei riitä harrastamiseen – puhumattakaan että saisi itse raahauduttua johonkin treenaamaan. Saa siis nähdä jääkö munkin syksyn suunnitelmat pelkälle suunnittelun tasolle, mutta ainakin on ideat heitetty ilmoille. Ja oman lenkkeilyn aion muuten varmasti aloittaa jo tässä kuussa!

Tänään oli baletin lisäksi aavistuksen spesiaalimpaa ohjelmaa tiedossa, kun naapurin tytöllä sattui olemaan heti Minean jumpan jälkeen voimisteluesitys samoissa tiloissa. Tytöt on lähdössä viikonloppuna joukkueen kanssa kisailemaan, ja vanhemmat pääsi nyt katsastamaan kisatanssin ennakkoon. Minealle naapurin tyttö on muutenkin suunnilleen idolin tasolla, joten nähtyään esityksen (ja ne pinkit trikoot, ah!) Minea ilmoitti itekin haluavansa osata samat jutut. Vielä illalla ennen nukahtamista Minea mietti, onkohan mahdollista että joskus voisi olla yhtä taitava kuin ne tytöt esityksessä. Sydäntäsärkevän ihana pikkumuru, tottakai susta tulee yhtä taitava jos vaan kovasti haluat! Pitäisiköhän itekin lähteä kokeilemaan jotain senioribalettia tai vastaavaa vai mitä luulette, tulisikohan siitä enää tällä iällä yhtään mitään?

TUTILLA VAI ILMAN?

 

tutti IMG004 tutti IMG003 tutti IMG001

Jännä juttu toi tutti. Joillekin vauvoille se kelpaa, toisille ei ollenkaan ja jotkut ei sitten luopuisi siitä edes taaperona. Minealle ei tutti aikoinaan kelvannut, mutta eipä me osattu sitä tarjotakaan kuin vasta ehkä kuukauden iässä. Kuvittelin silloin että tutti pilaa imetyksen, jos sen antaa liian aikaisin, mutta meillä ei olisi oikeastaan ollut mitään menetettävää – Minean imuote oli joka tapauksessa koko imetyksen ajan väärä ja maitoa tuli vähän siitäkin huolimatta että tyttö roikkui syömässä koko ajan.

Möhiksen kanssa lähdettiin vähän eri tyylillä liikenteeseen. Päätin jo raskausaikana että tämä lapsi opetetaan syömään tuttipullosta ja tutin kanssa katsellaan tilanteen mukaan. Noh, kuinkas kävi? Tuttipullo menee yllättävän hyvn, mutta tutti ei. Suunnilleen viikon ikäisenä tarjottiin tuttia, ei kelvannut, tarjottiin uudelleen siitä eteenpäin vähän väliä, ei kelvannut, mutta tänään se tapahtui, sain siirrettyä imetystä noin puolella tunnilla tutin avulla. Ihan tosta noin vaan poika päättikin ottaa tutin suuhunsa, mutusteli sitä vähintään vartin samalla koko ajan önisten ja ihmeissään mua katsellen. Iltapäivällä se ei enää taas kelvannut, mutta ainakin tiedän että luovuttaa ei kannata vaan sitkeästi jatketaan harjoituksia.

Ensin innostuttuani tutista aloin perinteiseen tapaani kuitenkin jahkailla ja miettiä, kannattaako tuttiin opettaminen sittenkään? Jos opettaa nukahtamaan tutin kanssa, huomaanko kohta heräileväni pitkin yötä laittamaan tuttia uudelleen vauvan suuhun? Jos sitä käyttäisi vain rauhoitteluun, onko meillä pian 3-vuotias joka vaatii tuttia aina kun paha mieli iskee? Jos tutin antaa nyt, onko siitä poisopettaminen työn ja tuskan takana? Onko tutista enemmän hyötyä vai lopulta haittaa? Kuka näihin osaa vastata, en mä eikä tuskin kukaan muukaan ennen kuin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillaan. Voiko tässä vaiheessa tutilla enää olla muuta kun suotuisia vaikutuksia imetykselle? Ja suotuisa tarkoittaa mulle nimenomaan sitä että imetyksen välejä saisi pidennettyä tästä nykyisestä 1,5-2 tunnista.

Tutti vai ei? Kertokaahan omat kokemuksenne, onko teillä syöty tuttia, toimiko, miten helposti pääsitte eroon ja missä tilanteissa mennään tutti suussa? Entäs tutittomat, miksi ei?

JÄTSKIÄ LAPSILLE, KAHVIA ÄITEILLE

 jatskibileet IMG005 jatskibileet IMG008 jatskibileet IMG013 jatskibileet IMG011jatskibileet IMG007

jatskibileet IMG001 jatskibileet IMG009 jatskibileet IMG012

Jos nyt vielä yhdet synttärikestitykset.. Oltiin meidän blogiäitiporukalla sovittu juhlivamme Minean synttäreitä jo viime maanantaina, mutta neljä kuudesta ei olisi sairastelujen takia päässyt paikalle niin siirrettiin treffejä suosiolla viikolla eteenpäin. Ja hyvä että siirrettiin, sillä tänään pääsi lähes kaikki paikalle, ja oli taas hyvä syy herkutella. Ihana kun kävitte Eve, Essi, Paula ja Katriina tyttöineen <3!!

En jaksanut enää leipoa kunnon synttärikakkua, vielä kun tiesin ettei lapset siitä niin välittäisi kuitenkaan, joten tällä kertaa mentiin jätskiteemalla. Lapsille katoin erilaisia jätskipalloja, strösselit, karkit, keksit ja kastikkeet sivupöydälle ja meille äiteille oli tarjolla tacosalaattia, kinkkupiirakkaa ja valkosuklaa-mud cake. Pääsin suht helpolla, mutta kaikki sai mahat täyteen ja taisi jopa ihan maistuakin. Minea itse oli aika pähkinöinä tästä jätskitarjoilusta ja puhui ja suunnitteli iltapäivää jo paria päivää etukäteen. Mikä tosin näkyikin ”pienenä” kiukkuväsähtämisenä pian vieraiden tulon jälkeen.. No, kun siitä päästiin yli jatkui bileet taas hyvällä fiiliksellä ja riehakkaalla menolla. Nyt on koti siistinä ja kaikki koristeet pakattuna kaappiin odottamaan seuraavia juhlia, mutta kukahan söisi kaikki ylijääneet herkut?

Kuvissa näkyvät koristeet on saatu Decora Housesta.

LOUNASTREFFIT ESSILLÄ

Mä en ehkä kestä miten ihania kavereita mulla on! Tiedättehän, elämäntilanteet on samanlaiset, jutut menee yksiin paremmin kuin hyvin, lapset viihtyy keskenään ja ymmärrystä ja vertaistukea saa aina. Vaikka oma perhe tuleekin aina ykkösenä, on eri kaveriporukatkin iso osa mun elämää – ihan yhtä paljon lapsuudenkaverit, kauempana asuvat frendit, lähitalojen äitit ja blogimammaporukka. Osan kanssa oon yhteyksissä lähes päivittäin, joitain näkee harvemmin ja kauempana asuvien kavereiden kanssa vaihdetaan kuulumiset silloin tällöin, mutta silti kaikki on yhtä tärkeitä ja omalla tapaa yhtä lähellä.

Tosiystävissä arvostan sitä että molemmat voidaan jakaa toisillemme vähän enemmän kuin ihan perus puistotutuille, tietynlaista heittäytymistä siis. Heittäytymistä on myös se että ystävät innostuu toistensa ideoista, vähän kuin tänään kun Essi ehdotti aamupäivälle leikkitreffejä ja kun me Even kanssa satuttiin meidän porukasta olemaan vapaalla, alettiinkin yhtäkkiä ideoida lounastreffejä. Eveliina ajoi koulun jälkeen kaupan kautta, mä leivoin aamulla sämpylät ja Essi tarjosi viikonlopun tupareista jääneitä herkkuja. Kaikki teki jotain pientä, kellekään taakka ei kasvanut ylivoimaiseksi ja lopputuloksena saatiin parasta lounasseuraa ja mahat täyteen hyvää ruokaa. Useimmiten tulee istuttua äitiporukalla kahvilla, mutta täytyisi järkkäillä näitä lounastreffejäkin useammin, vaikka vuorotellen aina jonkun kotona.

lounastreffit IMG09 lounastreffit IMG16 lounastreffit IMG08

Whaaat?!!? Jos meillä äiteillä menee jutut yksiin, niin niin näyttäisi menevän noilla tytöilläkin!lounastreffit IMG15 lounastreffit IMG05

Treffit sovittiin tänään Essille, ja mä pääsin samalla ekaa kertaa ihastelemaan Essin porukan upeeta uutta kotia. Mun oma talokuume nousi taas ehkä satakertaiseksi, kun mietin että ehkä jo kesällä mäkin voin olla suunnittelemassa tulevan talon sisustusta ja materiaaleja. Essin koti oli aivan mahtavan avara ja valoisa, todellinen unelma valokuvaajalle kun joka suunnasta tulvi kirkasta luonnonvaloa sisälle. Sisustus oli kivan raikas, vaalea ja ajaton, täysin Essin näköinen! Milan vaaleanpunainen huone sai Minealta heti ihailut, itse asiassa jo aamulla kun satuin mainitsemaan Minealle Milan uudesta huoneesta ja sen värityksestä. Jotenkin kuvittelin sen nopeuttavan meidän pukemista ja liikkeellelähtöä, mutta lopulta kävikin niin että Minea raivosi mulle eteisessä ihmetellen miksi meidän seinät on valkoiset ja miksei meillä ole kaikki vaaleanpunaista. Loppuun tyttö vielä lisäsi että muistetaan käydä kotiin tullessa maalikaupan kautta hakemassa pinkkiä seinämaalia Minean huoneeseen, pariin kertaan piti viestiä varmuudeksi toistella ettwi vaan pääsisi äitiltä unohtumaan..lounastreffit IMG04 lounastreffit IMG14 lounastreffit IMG17 lounastreffit IMG11 lounastreffit IMG02

Maalikaupan kautta ei menty, mutta napattiin Essille Viherlandiasta pari magnolian oksaa, jotka sopi aika loistavasti sisustukseen. Tunteja taisi vierähtää lähes kolme istuessa ruokapöydässä syöden sämpylää, avokadopastaa ja mokkapaloja, mutta mitä muutakaan meillä olisi tänään ollut ohjelmassa… Huomenna koko kööri olisi tulossa meille vielä Minean jälkisynttäreille, kun viime viikolla juhlat peruuntui sairastelujen takia. Mä sanon vaan että onneks mulla on ystävät, aika paljon väsyttävämpää olisi tää äitiyslomailukin ilman teitä!

3-VUOTISSYNTTÄRIT

birthday IMG001 birthday IMG006 biethday IMG009 birthday IMG002 birthday IMG005birthday IMG016 birthday IMG011

birthday IMG010

birthday IMG007birthday IMG003birthday IMG013 birthday IMG014Viikko sitten sunnuntaina juhlittiin Minean 3-vuotissynttäreitä kaveriporukalla, yhteensä 5 aikuista ja 7 lasta leikkimässä ja herkuttelemassa oli aika sopiva porukka meiän kolmioon. Minea sai itse päättää ketä halusi kutsua, millä väriteemalla juhlittiin ja mikä mekko puettiin. Toinen oli odottanut ja puhunut synttäreistään niin älyttömästi jo etukäteen, että jossain vaiheessa mä jo ehdin vähän jännätä kävisikö odotus ja jännitys sankarin hermojen päälle, mutta aamu meni ihmetellessä yllättävänkin rennosti ja synttäritkin sujui loistavasti.

Tarjolla oli erilaisia pikkusuolaisia ja kakun lisäksi muutamia leivonnaisia, vaikka joka kerta noille lapsille tuntuu maistuvan ne kaikkein helpoimmat ja yksinkertaisimmat jutut, kuten popparit ja karkit. Olin leiponut salami-paprikakierteitä, kahdenlaisia rieskarullia kinkku- ja tacotäytteillä, lasten lempparit lihapullacocktailtikut, aikuisten makuun tomaatti-mozarellatikkuja, kinkkupiirakkaa ja lohitäytteisiä ruisnappeja. Makeat tarjoilut oli vaaleanpunaisella suklaalla koristellut popparit, aleksanterin leivokset, porkkanamuffinssit, cake popsit, vaahtokarkit, angry birds -lakut ja tietenkin se täytekakku. Jäiköhän itse sankarilta koko kakku maistamatta? No, onneksi äiti söi senkin edestä, kolmena päivänä peräkkäin 😀

Kolmannen synttärikattauksen tein vielä seuraavana päivänä, kun Laura kävi Mimosan kanssa kylässä, ja vasta silloin tajusin, että edellisen päivän vieraat ei olleet porkkanamuffinsseja nähneetkään – siellä ne odotteli edellen jääkaapissa! Tuskinpa tuon suht makean mansikka-valkosuklaa-daim-kakun jälkeen kukaan vieraista osasi enää kaipailla lisää herkkuja, vai vieläkö olisi muffinssit maistuneet? Minea toivoi pinkkiä kakkua, mutta meidän lähikaupan valikoimissa oli vain vaaleanpunaista sokerimassaa ja elintarvikevärikään ei ihan kovin pinkiksi kermaa värjännyt. Niinpä mentiin vaaleanpunaisella, alakerroksen ”liukuvärjäsin” ja ensikertalaisen sokerimassamokat peitin kasalla karkkia. Koristeina toimi askartelemani Mnea 3, Happy Birthday -kyltit ja tulostettu Minean kuva. Aika simppeliä, mutta kuitenkin ihan näyttävä lopputulos.

Järjettömän sokerihumalan lisäksi näiden synttäreiden ehdoton pelastus oli ihanaakin ihanammat pinkit ja vaaleanpunaiset koristeet, jotka saatiin Decora Housesta. Aiempina vuosina oon käyttänyt järjettömän määrän aikaa ja hermojen menetyksiä askartelemalla itse jonkinlaisia koristeita, mutta nyt kaikki meni käsittämättömän helposti, kun Decora Housen sivuilta klikkailin prinsessateeman ja värin mukaan koristeita ostoskoriin. Ilmapallot, seinäkoristeet, hunajakennopallot, pillit, muffinssivuoat, karkkistandi, vaaleanpunainen tyllinauha, kaikki löytyi vaivattomasti yhden osoitteen alta. Aivan mahtavia on Decora Housen erilaiset standit, joihin voi mielikuvituksensa mukaan laittaa tarjolle karkkia, popparia, jätskiä, tikkareita jne. Jotkut teistä ehkä muistaakin Katriinan tytön synttärikuvissa näkyneen sirkusteemaisen standin? Kaikki koristeet saa taas takaisin kasaan ja kappiin säilöön, joten mä luulen että näitä nähdään meillä vielä tulevana kesänä lastenbileissä.

ERILAINEN LAUANTAI

vkl IMG2 vkl IMG1 vkl IMG3 arki IMG5Ai mitä ihmeellistä tänään sitten on oikein tapahtunut? No ei yhtään mitään! Erilaista tässä lauantaissa on vain ollut se, että Minea lähti Lahteen mummolaan yökylään ja mä olen saanut koko päivän vaan olla, löhötä, nukkua päikkäreitä, herkutella, laiskotella, katsoa Netflixiä, lukea lehtiä ja kuunnella musiikkia. Möhis on tosin pitänyt mut suurimman osan päivää työllistettynä roikkuen joko syömässä tai kiukuten.. Nappasin päivällä pojan mukaan ja lähdettiin pikana pyörähtämään kaupungilla – piti käydä vain hakemassa Möhikselle kevätpuku, mutta mukaan tarttui muutama vaate mullekin. Vasta kotona huomasin kuinka raitapainotteista vaatetta tulikaan ostettua, plus että nyt mä olen ihan kahden vaiheilla haluanko vauvalle sittenkin rodinin mustan vk-puvun tuon Popin tummansinisen sijasta. Mustaan on niin paljon helpompi yhdistellä muita värejä, ja rodinit tietää saavansa satavarmasti hyvällä hinnalla kiertoon sitten joskus kun itellä ei enää ole käyttöä niille. Onkohan niitä enää missään jäljellä?

Nautin niin täysillä myös omasta lounashetkestä, että pistin samalla mun tänhetkisen lempparibiisin Sannin 2080-luvulla soimaan. Enpä edes muista milloin viimeksi olisi kotona tullut kuunneltua omaa musaa, kun nykyään tuntuu että kaikkialla meillä soitetaan vaan Minean biisejä eli lähinnä Robinia. Täytyisi ehdottomasti useammin laittaa napit korville vaikka pyykkejä ripustaessa tai illalla Minean jo mentyä nukkumaan, ennen musaa tuli kuunneltua lenkilläkin autoradion lisäksi. Paljon useammin pitäisi myös avata Netflix ihan itseä varten eikä aina kaivella sieltä vain Halinalleja, Mansikka Marjaa tai muita lastenohjelmia. Aloin joskus jo aikoja sitten katsoa American Horror Storya aika huonolla menestyksellä, mutta tänään taas jatkoin katsomalla kolme jaksoa melkein putkeen. Joku siinä sarjassa kiehtoo, vaikka samaan aikaan se tuntuu liian jännittävältä ja sairaalla tavalla vinksahtaneelta.. Mikä teiän Netflix-suosikki on? Mä aion huomenna vielä katsoa pari jaksoa heti aamusta ennen naistenpäivän brunssia ja minin kotiinhakua, nyt kuitenkin yöunille Möhiksen kanssa niin jaksaa yösyötöt!

@MINISHOWBLOGI

Siinähän se, suoraan otsikossa mun instatili jota ajattelin tähän väliin vähän teillekin mainostaa, kun siellä tapahtuu kivoja juttuja joka päivä! Nytkin menossa on arvonta, johon kannattaa ehdottomasti käydä osallistumassa, tiedä vaikka voittaisit 😉 Viime viikkoina instassa on näyttänyt aika lailla tältä:

instagram IMG1

Jos mun instasta jotain löytää varmasti niin se on herkkukuvat! Evelina kävi kylässä pari viikkoa sitten, ja turvauduin näköjään silloinkin tähän mun suosikki pikareseptiin, mutakakkuun.

Minean talvilajien ykköslemppari on ehdottomasti luistelu. Näinköhän ne kelit on tältä vuodelta jo taputeltu?

Pakolliset instaselfiet 🙂

Minean vikana hoitopäivänä muistettiin parasta hoitotätiä pienellä lahjalla. Minea valitsi ja paketoi <3

Vielä vikat ahoppailut mahan kanssa ja mukaan lähti pari paitaa, ei ihan niitä mulle tyypillisimpiä värejä.. Toinen näistä onkin muuten unohtunut kaappiin joten olisikohan aika kaivella se sieltä!

Ihanat aamut, kun ei ole kiire mihinkään. Tällä viikolla ei ole saanut yhtenäkään päivänä syödä aamupalaa rauhassa pitkän kaavan mukaan, mutta onneksi on viikonloppu ja apukädet taas käytettävissä.instagram IMG2

Arkinen perussetti maistuu niin paljon paremmalta nätistä lautasesta.

Myöskin sitä perussettiä! Aamu- tai iltapala jugurtin, hunajan ja kanelin kanssa.

Etsi kuvasta vauva 😀 Meiän life saver on viime päivinä ollut tuo Baby’s only -lämpöpussi joka saatiin Pikku Vaniljasta – ihmettelen vaan miten ollaan aiemmin pärjätty ilman. Vauva pussiin ja esikoinen kerhoon, voiko se oikeasti olla noin simppeliä?

Sunnuntaina arvotaan tupsupipo instassa, vielä siis ehtii hyvin käydä osallistumassa!

Koko jengi pihalla, pienimmät mätsäävissä kuoseissa.

Äiti tuu leikkiiiiiii!! Eniten kuultu lause nykyään, ja äitihän multitaskauksen mestarina viihdyttää samalla vauvaa, leikkii poneilla, barbeilla, tekee palapeliä, lukee kirjaa tai järjestää teekutsuja ja laittaa lounasta. Tuttua?

 

PRINSESSALEIKKEJÄ JA VAUVAJUTTUJA

leikkitreffit IMG9 leikkitreffit IMG5 leikkitreffit IMG3

Saatiin Minean kanssa eilen huippuseuraa kun Modernisti kodikas -blogin Kerttu tuli tyttönsä kanssa kyläilemään, ihastelemaan vauvaa ja piristämään meidän päivää. Kerttu on livenäkin yhtä aurinkoinen kuin blogikirjoituksissaan, joten piristämisestä oli ihan oikeastikin kyse, siitäkin huolimatta että puhuttiin vähän kaikesta synnytyspeloista lasten uhmailuun. Alkuraskaudesta vielä pohdittiin Kertun kanssa josko sattuisi niin hassusti että päädyttäisi synnärille samaan aikaan, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi että Möhiksellä oli kova kiire maailmaan kun taas Kerttu saa vielä joitain päiviä odotella pikkumiestään. Ollaan whattsappin kautta vaihdeltu raskauskuulumisia pitkin talvea, ja nyt musta tuntuu että jännitän Kertun pojan syntymää melkein yhtä paljon kuin omaakin odotin 😀 Kohta me pidetään mammatreffejä kahden pikkupojan ja kahden vähän isomman tytön kesken, avautuen huonosti nukutuista öistä ja huokaillen vauvojen suloisuutta.

Meillä käy suht paljon kyläilijöitä noin yleensäkin ja Minea pääsee usein leikkimään mun kavereiden lasten kanssa. Vanhat tutut kaverit on tietenkin aina oma juttunsa, mutta aina ei ihan tiedä miten leikit lähtee käyntiin niiden kanssa, joita näkee paljon harvemmin. Pariin kertaan tytöt on nähneet aiemminkin, mutta nyt leikit natsasi ihan erityisen hyvin parin vuoden ikäerostakin huolimatta- tytöt leikki poneilla, barbeilla, pukivat prinsessamekot ja kuvittelivat olevansa keijukaisia, roikkuivat Pablossa, riehuivat, jne jne. Mineakin oli vierailusta niin onnessaan, että kyseli jo milloin Kerttu ja Kertun tyttö taas tulisi kylään. Ens kerta onkin jo varmana neljän hengen porukalla <3leikkitreffit IMG1 leikkitreffit IMG7

leikkitreffit IMG4Harvemmin tulee luotettua kaupan valmisherkkuihin kun kaverit käy kylässä, ja nytkin otin ennemmin käyttöön mun luottopikareseptit ja tein porkkanamuffinssien kaveriksi tonnikalarieskat ja valkosuklaa-mud cakea. Molemmat on niin nopeita ja helppoja tehdä, että monesti tulee turvauduttua johonkin vastaavaan jos haluaa päästä helpolla. Mutakakkuun ainekset mulla on aina varuilta kaapissa, nyt vaan tein valkosuklaaversion vaihtelun vuoksi. Rieskoja jäi Minean synttäreiltä ja ne täytin tonnikala-tuorejuustoseoksella, salaatilla, tomaatilla ja kurkulla. Tosi simppeliä eikö? Ja vaikka helpolla pääseekin, on maku superhyvä!leikkitreffit IMG10 leikkitreffit IMG11Möhiskin sai tuliaisia, ihanat minikokoiset neulotut conssit! Jos mä ja Minea oltiin iloisia näiden kahden vierailusta, niin kyllä oli Pablokin. Kertun tyttö kävi halailemassa ja rapsuttelemassa Pabloa vähän väliä, ja Pablohan se vaan käytti tilaisuuden hyödykseen makoilemalla tyytyväisenä sohvalla välillä kylkeä vaihtaen. Kertulla sattuu myös olemaan aika pettämätön sisustussilmä, joten mä annoin rouvalle tehtäväksi ratkaista meidän matto-ongelman, joka on jatkunut jo sietämättömän kauan. Niinhän se Kerttu sitten jo tänään linkkaili mulle facessa olkkariin mattovaihtoehtoja, kyllä ystävät on ihania!

ASIAA NUKKUMISESTA

Blogissa ja kommenttiboksissa on viime päivinä käynyt aikamoinen kuhina, mikä yllätti mut suuresti. Onhan se tietenkin selvää että kun blogissa jakaa mielipiteen, saa mielipiteitä myös vastaukseksi. Ja niitähän mä kaipasinkin, kiitos siis siitä että jaksatte kommentoida, olla enimmäkseen asiallisia ja ymmärtää muitakin näkökulmia kuin vain niitä, jotka itse koette oikeiksi. Joskus sitä vain itse yllättyy siitä, kuinka eri tavalla joku voi tekstiä lukea kuin mitä on sillä koittanut sanoa. Pitää kuitenkin koittaa muistaa että siellä ruudun takanakin on aika joukko hyvin erilaisia ihmisiä – jos blogissa käy päivittäin tuhansia yksittäisiä lukijoita, niin ei ole todellakaan mikään ihmekään että mielipiteiden kirjo on laaja niin hyvässä kuin pahassakin.

Kaikki lukijoista ei ole seuranneet meidän touhuja kovinkaan pitkään eikä ehkä tiedä millaista vauva-arkea meillä on esikoisen kanssa eletty. Silloin en vielä pitänyt blogia tai muutenkaan tiennyt blogimaailmasta yhtään mitään, mutta joissain postauksissa olen aiemminkin maininnut Minean itkuisuudesta, koliikista ja siitä, että ensimmäinen vuosi meillä nukuttiin tosi huonosti. Niin varmaan kaikissa perheissä nukutaan, mutta täytyy myös muistaa että ihmiset kestää huonosti nukuttuja öitä eri tavalla, ja on niitä lapsiakin erilaisia eikä kaikilla ole sen ihmeempiä unitaisteluita. Ensin kun on kaksi kuukautta kantanut huutavaa vastasyntynyttä päivisin ja iltaisin, sitten seuraavat puoli vuotta taistellut imetyksen kanssa imettäen suunnilleen puolen tunnin välein myös öisin ja lopuksi heräillyt vuoden ikäisen lapsen kanssa useamman kerran yössä, niin voin rehellisesti sanoa että kakkosen kohdalla olen valmis etsimään muita vaihtoehtoja nukuttamiseen, ettei kohta huomata olevamme jälleen samassa tilanteessa. Minean ollessa puolivuotias syöntivälit tihenivät lähes varttiin, öisin valvottiin ja heräiltiin koko ajan ja muistan kiroilleeni seinille ja laskeneeni mielessä uudelleen ja uudelleen tuhanteen tai sataan miettien, että kun pääsen tämän loppuun on vauvan pakko jo nukkua. Ei me välttämättä oltu mitenkään poikkeuksellisia asian suhteen, mutta mun pää ei olisi enää kestänyt ja siksi siirryttiinkin 8kk kohdalla korvikkeeseen. Sehän auttoi kuin ihme, parin viikon päästä Minea nukkui kolmenkin tunnin pätkiä ja vaikka syöttäjäksi kelpasin edelleen vain minä, tuntui arki huomattavasti kivemmalta hyvin nukkuneena.

uniasiaa IMG2 uniasiaa IMG3

Jos nyt toivon Möhiksen oppivan nukahtamaan itse sänkyynsä tissin tai sylissä kantamisen sijasta, on se mielestäni kovin kummallinen tulkinta, ettei lapsi saisi riittävästi syliä ja läheisyyttä. Möhiksen nukahdettua ekaa kertaa sitteriin ryntäsin epäuskoisena ja lähes tippa linsissä kertomaan Nikolle, että meidän lapsi ihan oikeasti nukkuu sitterissä! Joillekin arkipäivää, mulle jotain täysin uutta ja käsittämätöntä. Tai jos toivon ettei tällä kertaa päädytä 24/7 kantamiseen – se ei tarkoita sitä, etteikö lapsen itkuihin reagoitaisi. Itkevä lapsi on eri asia kuin nukkuva lapsi. Tälläkin hetkellä sadat suomalaiset lapset nukkuu ihan itsekseen päiväunia sängyissään tai ulkona rattaissa, ajatelkaa! Vaunuissa varmaan mekin oltaisi aikoinaan Mineaa nukutettu enemmänkin, mutta aika pian huomattiin ettei tyttö viihtynyt niissäkään ellei vaunut olleet koko ajan liikkeessä. Pihaan pysähdyttyä kuului takuuvarmasti viiden minuutin sisällä kutsuhuuto ja unet oli nukuttu.

uniasiaa IMG4Jos meidän vauva-arki osoittautuu tämänkin vauvan kanssa hieman haastavammaksi, tulee vertaistuki tarpeeseen, ja siksi onkin mahtavaa että mulla on tämä blogi, jossa kirjoittaa asioista, kysyä neuvoa ja saada lukea muiden kokemuksia. On ollut kiva huomata kuinka paljon sieltäkin löytyy raskaana olevia tai pienen vauvan äitejä, joten samassa veneessä ollaan!

Iloa keskiviikkoon!

TWIX-PALAT

twix IMG1 twix IMG2 twix IMG3

Viime postaus on saanut keskustelua aikaan sen verran, että palaan ainakin tuohon nukkumisasiaan vielä myöhemmin tällä viikolla.. Nyt kuitenkin pari seuraavaa päivää postauksia, jotka olen teille luvannut kirjoittaa tähän alkuviikkoon, kun muutama jo ehti kysellä tämän reseptin ja Minean synttärikuvien perään. Näitä twix-paloja olen tehnyt jo moneen kertaan, joskus aikoja sitten ohje oli muistaakseni blogissakin, ja edelleen suosittelen kokeilemaan – superhelppoja ja äärimmäisen hyviä!
Suklaa-karamellineliöt
 
pohja:
75 g pehmeää voita
0,75 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
vajaa desi kaurahiutaleita
 
karamellitäyte:
25 g voita
25 g sokeria
2 dl maitotiivistettä (=1 prk)
 
kuorrute:
100 g maitosuklaata
koristeluun valkosuklaata
 
Vaahdota margariini ja sokeri ja vatkaa sekaan jauhot ja kaurahiutaleet.
Painele taikina neliskulmaiseen vuokaan (20cm).
Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia.
Kuumenna karamellitäytteen ainekset kattilassa jatkuvasti hämmentäen.
Kiehauta miedolla lämmöllä, ja anna poreilla 3-4 minuuttia, kunnes seos on sakeaa.
Kaada karamellitäyte jäähtyneen pohjan päälle.
Sulata maitosuklaa ja valkosuklaa mikrossa.
Kaada maitosuklaa hieman jäähtyneen karamellitäytteen päälle ja koristele valkosuklaalla.
Leikkaa jäähtyneenä neliöiksi.

3 VIIKKOA VAUVAN KANSSA

Samaan aikaan tuntuu siltä kuin Möhis olisi ollut meidän perheessä aina ja toisaalta siltä kuin olisin vasta viime viikolla ollut vielä raskaana. Tänään siitä on kuitenkin jo kolme viikkoa kun vauva syntyi ja niin käsittämätöntä kuin se onkin, on nämä viikot sujuneet melko leppoisasti. Verrattuna vauva-arkeen Minean kanssa poissa on kaikki iltahuudot (ainakin vielä..), vanhempina osaamme ottaa rennommin ja vauvakin tuntuu paljon tasaisemmalta temperamentiltaan. Vielä on ehkä liian aikaista tehdä mitään johtopäätöksiä, mutta se on varmaa että moni asia on nyt erilailla – ellei varsinaisesti paremmin niin ainakin helpompaa.

Tällä hetkellä meidän päivät etenee melko samalla kaavalla, aamuherätys Möhiksen toimesta 8 pintaan, tunti tai pari hereilläoloa, unta lähes viiteen saakka jolloin taas tunti pari hereillä ja iltaa kohden tiheämmin syöttöjä. Yöunille mennään 22-23 välillä, päivällä syödään noin kolmen tunnin välein, mutta yöllä välit on vain 1,5-2 tuntia. Vielä viime viikolla oli kolmen ja neljänkin tunnin syöttövälejä, mutta nyt ne on parina yönä tihentyneet, olisiko jo joku tiheän imun kausi vai mikä lie?

Mineaa nukutettiin pari ensimmäistä kuukautta aika paljon vieressä, mutta Möhistä oon siirtänyt sänkyyn yöllä joka syötön jälkeen, ja päivällä koitan nukuttaa päikkärit joko sitterissä tai omassa sängyssä. Ilta-aika on haastavinta, kun alkaa tyytymättömämpi aika ja Niko antaakin vauvan silloin nukkua sylissä muutaman tunnin. Nyt on alkanut huomaamaan, että poika jo tajuaa missä milloinkin on ja syli kelpaa huomattavasti sitteriä paremmin nukkumapaikaksi, mikä Minean kanssa lopulta johti siihen, ettei tyttö nukkunutkaan missään muualla kuin sylissä. Sitterissä vauva alkaa huutamaan pari minuuttia siinä köllöteltyään, ja sylissä rauhoitutaan heti takaisin unille. Sama juttu yöllä, sänkyyn siirrettyä menee ehkä viisi minuuttia kun vauva jo kiljuu kovaäänisesti niin kauan kunnes pääsee syliin tai takaisin syömään. Useimmiten syötöt kestääkin yöllä puolesta tunnista tuntiin, kun joudun samalla kertaa syöttämään pariin kertaan että saan Möhiksen rauhoittumaan takaisin unille. Jo nyt on alkanut houkutella sekin vaihtoehto, että yön ensimmäisen syötön antaisi korviketta, josko se täyttäisi mahaa sen verran että vauva nukkuisi tyytyväisemmin edes yhden pätkän.. Imettäessä kun ei koskaan tiedä miten vauva sitä maitoa saa, ja johtuuko heräily oikeasti nälästä, läheisyydenkaipuusta vai siitä, että vauva nyt vaan on tottunut köllöttelemään sylissä.

 vauva3vko IMG2 vauva3vko IMG3

Jopa ärsyttävän ristiriitaista on se, että vastasyntyneelle ja pienelle vauvalle yleensäkin haluaa antaa mahdollisimman paljon läheisyyttä, muttei kuitenkaan toivoisi koukuttavansa vauvaa roikkumaan sylissä jatkuvasti, niin kuin Minean kanssa kävi. Toiveissa olisi opettaa vauva nukahtamaan itsekseen sänkyynsä niin että yölläkin unipätkien välissä vauva osaisi sitten myöhemmin itse rauhoittaa itsensä takaisin uneen. Ekat viikot tilanne näytti jopa lupaavalta, mutta nyt taas tuntuu että kohta ollaan samassa pisteessä kuin viime kerralla eli vauva nukkuu tyytyväisenä vain sylissä ja yöllä mikään muu ei rauhoita kuin tissi ja välit senkun tihenee lapsen kasvaessa. Pientä vauvaa ei vielä halua huudattaa sängyssäänkään, mutta miten opetetaan vauva rauhoittumaan ilman syöttämistä? Nyt kaikki hyväksi ja huonoksi todetut niksit kommenttiboksiin ennen kuin ollaan ehditty jo opettaa vauva väärille tavoille! Heräileekö kenenkään korvikevauva näin usein?vauva3vko IMG1vauva3vko IMG4

Vauvan kanssa kaikki tuntuu olevan jollain tavalla tasapainoilua kahden ääripään välillä. Kuinka paljon ottaa omaa aikaa ja kuinka tiiviisti kotoilla vauvan ehdoilla, tissi vai pullo, tutti vai ei (on muuten kokeiltu mutta huonolla menestyksellä), 24/7 läheisyyttä ja lapsentahtisuutta vai omaehtoiseksi opettamista heti alusta saakka jne jne. Ja vaikka kuinka kiva olisi antaa asioiden rullata omalla painollaan, iskee paniikki kun tajuaa että vauva oppii ja kasvaa niin nopeasti että ennen kuin huomaakaan, on vääränlainen tapa jo hyvin sisäistetty. Kakkoskierroksella tekisin ennemmin ns ennaltaehkäisevää työtä kuin korjailisin ”vahinkoja” jälkikäteen jos tiedätte mitä tarkoitan? Samalla kuitenkin muistuttelen itelleni että tämä on todennäköisesti meidän toinen ja viimeinen lapsi, joten väliäkö sillä jos kannan tätä vaikka koko ensimmäisen vuoden sylissä ja valvon kaikki yöt, jos palkkiona on se että meillä on tyytyväinen vauva ja me vanhemmat saadaan siinä sivussa halia ja pussailla vauva piloille. Kun vaan osaisi tasapainoilla itelle sopivalla tavalla ja löytäisi sen kultaisen keskitien!

MANSIKKA-VALKOSUKLAAKAKKU

kakku IMG1 kakku IMG2

Kaipailitte maanantain postauksessa vilahtaneen sienikakun eli mansikka-valkosuklaakakun, tarkempaa ohjetta, joten tässäpä sitä nyt tulisi! Peruskakut teen aina omasta päästäni eikä ohjeita tule vilkuiltua juuri koskaan, ellen sitten halua kokeilla jotain täysin uutta tai kaipaa uusia ideoita vanhojen reseptien tilalle. Juusto- ja täytekakut on simppeleitä tehdä samalla kaavalla makuja vaihdellen ja aina onnistuu. Meikäläinen on tänäänkin seisonut keittiössä koko päivän leipoen huomisille kaverisynttäreille kakkua, muffinsseja, leivoksia jne. Hommaa riittää kyllä kiitettävästi vielä huomisellekin, mutta muutaman jutun sain onneksi ulkoistettua Nikolle ja veljelleni Jarnolle, joka tuli juuri sopivasti kyläilemään. Poikien hommaksi jäi mm piirrellä prinsessoja ja suunnitella linnakkeita 😀 – luulen että lopputulos on sata kertaa hienompi kuin mun tekemänä!

 

MANSIKKA-VALKOSUKLAAKAKKU

Pohja:

1 pötkö Domino-keksejä

50-70g sulatettua voita

Sekoita murskatut keksit ja sulatettu voi. Seos saa olla aavistuksen kosteaa, jotta siitä tulee ”kiinteämpi” pohja. Painele keksiseos 20cm irtopohjavuokaan.

Täyte:

1 prk kuohukermaa

1 prk Flora vanillaa

1 prk mansikanmakuista rahkaa

1 levy Pandan valkosuklaata

5-8 ruokalusikallista mansikkahilloa

5 liivatelehteä

Vatkaa eri kulhoissa kuohukerma ja vispautuva vanilla. Ota lopuksi muutama lusikallinen vanillaa kerman sekaan, jotta määrät tasoittuvat. Sulata valkosuklaa mikrossa ja anna jäähtyä hetki. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Sekoita kuohukerman sekaan mansikkarahka ja mansikkahilloa oman maun mukaan. Itse lisäsin vielä aavistuksen punaista jauhemaista elintarvikeväriä korostamaan vaaleanpunaista sävyä.

Sekoita valkosuklaa toiseen kermaseokseen. Sekoitan yleensä kerman lusikallinen kerrallaan suklaan joukkoon, jolloin seoksesta tulee varmasti tasaista.

Purista liivatteet vedestä, kiehauta tilkka vettä ja lisää 2-3 rkl kiehuvaa vettä liivatteiden joukkoon. Lisää liivate puoliksi molempiin kermaseoksiin ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Kaada täytteet vuorotellen keksipohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin jähmettymään. Koristele sienikarkeilla ja vaahtokarkeilla ja nautiskele!

LELUVINKKI

playmobile IMG2 playmobile IMG3playmobile IMG8

playmobile IMG5 playmobile IMG6  playmobile IMG9

Vaikka meillekin on alkanut vähitellen kertymään leluja ihan kiitettävät määrät, en voinut olla ostamatta Minealle synttärilahjaksi vielä yhtä lisää. Kävin mun porukoiden puolesta ToysRUsissa katselemassa potkulautoja, ja heti sisääntulokäytävällä silmiin osui tämä Playmobilen puistosetti supertarjouksessa. Oikea hinta oli muistaakseni jotain kuudenkympin päälle, mutta nyt koko hässäkkä maksoi vain 24,90€! Tarjous oli niin loistava, ettei sitä voinut ohittaa, ja kaiken lisäksi sain vasta pari postausta sitten teiltä kehuja Playmobileista. Olin kokonaan unohtanut että näitäkin on olemassa, ja nyt meillä on melkein viikko leikitty tosi innoissaan tällä leikkipuistolla – ei yksikseen, mutta näillä jaksaa taas äitikin leikkiä, vaihtelu kun virkistää. Legot kuuluu jokaisen lapsen ja aikuisen kestosuosikkeihin, mutta Playmobilet saa ainakin multa pisteet siitä, että mukana on hauskoja, toiminnallisia yksityiskohtia kuten tässä setissä ämpäri, lapio, pyörä, rattaat, ruokia jne. Eikun kipinkapin hankkimaan oma, jos uusille leluille on tarvetta (onko sitä ikinä?) tai miksei yhden setin voisi ostaa kaappiin jemmaan odottamaan vaikka kaverin synttäreitä?

RANTSUSSA GRILLAAMASSA

 

rannassa IMG2 rannassa IMG3 rannassa IMG4 rannassa IMG5 rannassa IMG7 rannassa IMG9 rannassa IMG10 rannassa IMG11

Miten voikin talvilomalaisilla olla niin huono tuuri että nämä kurjat loskakelit alkoi Keski-Suomessa aika lailla samaan aikaan kun lomatkin. Sama homma taitaa olla muuallakin Suomessa pohjoisempaa lukuunottamatta? Eilen rämmittiin lähikaupassa käymään kengät ja lahkeet loskassa, ja muistin että Minealle pitäisi kevääksi hankkia uudet kuravaatteet. Hakusessa olisi jotkut kivat, yksiväriset tai mustavalkoiset kurikset, joten vinkatkaa jos tiedätte mistä niitä voisi katsella. Tai vielä parempi, jos jollain sattuu lojumaan kaapissa tarpeettomana rodinin pingviinisettiä koossa 98-110cm, niin meille saa tarjota!

Ilman kurahousuja, mutta kumppareissa käveltiin tänään meidän lähirantaan jossa nuorisotoimi järjesti lapsille kivan pienimuotoisen tapahtuman. Ohjelmana oli kaikenlaista hevosratsastuksesta makkaranpaistoon. Me nökötettiin noin tunti paikallaan kun Minea innostui niin täysillä lumen maalaamisesta vesiväreillä. Piti luvata että voidaan viikonloppuna kaivaa omatkin värit takapihalle ja tehdä uudet maalaukset tai muuten en varmaan olisi mitenkään saanut Mineaa houkuteltua kotiin. Käykö teille muuten koskaan niin että kotoa lähtiessä huomaatte ettei teillä ole yhtään käteistä, lähistöllä ei ole automaattia ja lopulta päädytte kaivamaan sekä lapsenne kukkaroa että säästöpossua? Mulle käy niin joka kerta, sama juttu kaupungilla auton parkkirahan kanssa enkä koskaan silti muista nostaa käteistä näitä tilanteita varten.

Vaikka päivä olikin aika toihukas jo aamusta alkaen, niin suht rankalta tuntui tänään loppuillasta kun Niko tuli työreissulta vasta illalla kotiin. Muuten ei tässä arjen pyörittämisessä ole sen ihmeempiä haasteita kahden kuin yhdenkään lapsen kanssa, mutta Minean jatkuva huomion vaatiminen ei kyllä jätä montaa minuuttia hengähdysaikaa mulle. Tultiin päivällä Pabloa käyttämästä eikä Minea olisi jaksanut odottaa mua leikkimään edes sen aikaa että saan Möhiksen ja itteni riisuttua ja Pablon tassut kuivattua. Näissä hommissa riittää meillä siis vielä paljon opeteltavaa, en vaan tiedä onko kaikki tottumuksesta kiinni vai pitäisikö tässä alkaa tietoisesti ”treenaamaan”. Seuraavaan pariin päivään ei nyt ainakaan tapahdu mitään, sillä täällä alkaa armoton leipomisputki sunnuntain synttäreitä varten!

BRUNSSI

Ootteko kuullut käsitettä vauvan kello? Että vauvalla olisi tietty synnynnäinen rytmi, jossa niin sanottuun virka-aikaan vauva nukkuu paljon ja jaksaa hereilläkin olla tyytyväisenä menossa mukana, mutta noin kello neljästä eteenpäin alkaakin kaikki pänniä, uni ei maistu enää ja syli on ainut paikka missä huvittaisi olla. Vielä kun saisi koko ajan syödä tai muuten vaan hengailla tissillä jatkuvasti. Mä ainakin allekirjoitan tämän täysin, sillä aamupäivisin ehdin tehdä kaikki kotihommat, rauhassa laittaa aamupalat mulle ja Minealle, leikkiä Minean kanssa, ottaa kuvia blogiin jne mutta illemmalla saadaan Nikon kanssa syödä iltapalaa vuorotellen, pestä hampaat kiireellä ja mikä parasta, ennen kun oma aika on ehtinyt alkaakaan, oon mä jo puoliunessa. Ai millä ajalla mä bloggaan? Sitä ihmettelen itekin tällä hetkellä!

Jo maanantaina mä olin aamupäivästä niin tylsistyneenä, että pistin Evelle avunhuudon että keksittäisi tiistaille jotain tekemistä. Minealla on talvilomaa kerhoilusta tämä viikko, monet kaverit lomailee nekin jossain reissussa, joten käytännössä koko viikon näkymät oli hengailla Minean ja Möhiksen kanssa omalla porukalla. Kotihommiin sun muuhun kuluu helposti jo puolet päivästä, ja Möhiksen nukkuessa mä koitan pitää seuraa ja leikkiä mahdollisimman paljon Minean kanssa. Just nyt täällä vaan on ykkösjuttuna leikkiä samaa leikkiä samalla juonella uudelleen ja uudelleen, niin kauan kunnes mä jo melkein alan toivoa että olisi jo aika syöttää vauvaa tai alkaa valmistella ruokaa. Kun kymmenettä kertaa huutelet Nektariinana Mansikan perään, joka ei päässytkään Terhokedolle skootterillaan, niin uskokaa tai älkää alkaa vähitellen kaivata aikuisseuraa pitämään oman pään kasassa.

Eilen Evelina ja tytöt sitten tuli meille aamupäivästä piristämään sekä mun että Minean päivää, ja samalla järkkäiltiin yhdessä pieni brunssi. Croissantteja, hedelmiä, jugurttia, mysliä, teetä, kahvia, pannaria, suklaata, smoothieta.. Mä söin vähintään kolmen edestä, imetys kyllä kuluttaa kaiken ylimääräisen ilman että ite tarvii nähdä vaivaa ollenkaan eikö? ;Dbrunssi IMG1 brunssi IMG2 brunssi IMG3 brunssi IMG4 brunssi IMG5

Oon ehdottomasti ehtinyt jo kahdessa viikossa sisäistää kotiäitin roolini täydellisesti, ei nimittäin ole tullut omaan ulkonäköön juuri kiinnitettyä huomiota. Eikä sitä tarvitsekaan kun majailee käytännössä pelkästään neljän seinän sisällä aamusta iltaan.. Sen verran tsemppasin eilen että vaihdoin kotihousut trikoisiin ja kietaisin topin päälle kimonon, joka tosin muistuttaa aika epäilyttävästi aamutakkia. Ei siis juuri mitään eroa siihen että olisin vaan rennosti jatkanut loppupäivänkin yökkäreissä – on se Eve tainnut mut niin aiemminkin nähdä.

brunssi IMG6 brunssi IMG8 brunssi IMG9 brunssi IMG10 brunssi IMG12 brunssi IMG13 brunssi IMG14

Me äidit vedettiin niin rennolla asenteella että tytöt oli meiän juorutessa saanut aikaan käsittämättömän sotkun! Pakko sanoa että Even tytöt on muutenkin aika ehtiväisiä tuon lelujen levittelyn suhteen, mutta eilinen taisi tuolla kolmikolla olla parhaimmasta päästä. Kaikki pienimmät lelunosat oli levitelty ympäriinsä pitkin kämppää, muovailuvahat oli keksitty ottaa leikkeihin vaikka ehkä kymmenen kertaa kiellettiin, korurasia oli perusteellisesti käyty läpi ja Pablokin välillä retuutettiin mukaan leikkeihin. Järkkäilin leluja, imuroin, etsiskelin minikokoisia legoja mattojen alta ja raaputtelin muovailuvahaa matosta vielä vieraiden kotiinlähdön jälkeenkin. En tiedä mitä keksisin viikonlopun synttäribileisiin ettei mulla taas olisi sama edessä. Muovailuvahat on jo takavarikoitu, mutta entäs lelut? Pikkusälä juhlien ajaksi piiloon vai luovuttajameiningillä antaa mennä vaan?

EILISEN SYNTTÄRIJUHLINTAA

synttarit IMG8

synttarit IMG1 synttarit IMG2 synttarit IMG4 synttarit IMG5 synttarit IMG6 synttarit IMG7 synttarit IMG9 synttarit IMG10 synttarit IMG11

Synttäribileputki aloitettiin eilen pienimuotoisilla kahvitteluilla, kun mun porukat ja täti miehineen ajeli kyläilemään onnittelemaan Mineaa ja samalla katsastamaan pikkujätkän. Iltapäivällä vielä pari kaveria kävi onnittelemassa, ja tänään Minean virallisena synttäripäivänä puhallettiin kakkukynttilät ihan omalla porukalla. Lahjoja on jo tullut läjäpäin, muutama poni, barbeja, lahjakortti, kirja, palapeli ja myös se eniten toivottu eli potkulauta. Saatiin uusi sisustuselementti olkkariin, sillä potkulaudallahan vedetään nyt seuraavat kuukaudet sisällä keittiösaarekkeen ympäri pari tuntia päivässä jos eilisen ja tänpäiväisen perusteella jotain voi ennustaa.. Möhiskin sai uusia vaatteita, ja nyt on pojalla pistää rusettia kaulaan ensi sunnuntaina ja maanantaina kun Minean kaverit tulee juhlimaan. Minean mekko hommattiin jo noin kuukausi sitten, kun tosiaan kuvittelin ettei Pompin tilaus mitenkään olisi ehtinyt synttäripäiväksi – tänä keväänä ne kylläkin näytti tulevan supernopeasti verrattuna aiempien vuosien kahden viikon toimitusaikaan. Meiän lahja Minealle oli aika perinteinen leluhässäkkä ukkeleineen ja systeemeineen, mutta siitä on pakko vielä tehdä oma postaus myöhemmin kun tein niin loistavan löydön lelukaupassa!

Eiliset tarjoilut oli nekin aika perinteisiä, ruisnappeja kinkkutäytteellä, mun lemppari italialainen salamipiirakka, nachosalaattia salsa+turkkilainen jugurtti -kastikkeella, suklaata twix-paloja (ohjetta tulossa..) ja tietenkin kakku, minkäs muunkaan värisenä kuin vaaleanpunaisena. Kakun täytteet sovelsin omasta päästäni eli mansikkatäytteessä kermaa, mansikkarahkaa ja mansikkahilloa, vaniljatäytteessä vanilla cremeä ja valkosuklaata. Kaverisynttäreille ajattelin väsätä täytekakun ihan perinteisellä pohjalla, mutta näillä samoilla täytteillä pienellä lemon curd ja daim extralla. Muuten tarjoilut on vielä aika auki, mutta onhan tässä pari päivää aikaa pyöritellä asiaa mielessä. Taidan aloittaa koristeluista jo torstaina, sillä tavoitteena olisi oikeasti saada kaikki hyvissä ajoin valmiiksi. Ei mitään vikan illan paniikkia juosten paikasta toiseen Möhis kainalossa, vaan kerrankin niin että ehdin ennen synttäreitä edes kammata tukkani!

Rentoa talvilomaa niille, joilla se tänään alkoi!

ARJEN SUPERMUTSIT #unbreakablemums

Viime viikolla meillä oli kymmeniä niitä hetkiä, kun tuntuu ettei huvittaisi tää perhearki yhtään, mutta on vaan pakko jaksaa. Minea raivokiukkuaa vieressä, samalla yritän syöttää Möhistä mahdollisimman tyynenä, Pablo nuolee sohvalla tassujaan ärsyttävän kovaäänisesti ja sitä rataa. Kunpa just silloin voisi vaan lukittautua itekseen hetkeksi toiseen huoneeseen ja voisi palata takaisin kun tilanne on taas normalisoitunut, mutta eihän se niin vaan mene, äitit jaksaa. Niko palasi tänään töihin parin viikon isyysloman jälkeen, ja kumma kyllä päivä on meillä kolmella sujunut ihmeen rauhallisesti, niinkin chillisti että on päästy jo iltapäivään ilman yhtäkään kiukkukohtausta. Peukut sille!

image

Aamulla sain inspiraation ottaa Möhiksestä muutaman vauvakuvan, vielä kun tämä supernopeaa kasvava pikkumies on suunnilleen vastasyntyneen mitoissa. Ajatus oli hyvä ja mielessä oli vaikka mitä söpöjä kuvia, mutta puolen tunnin häsläämisen jälkeen lopputulos oli kahdet pissat meiän peitolla, ehkä kaksi onnistunutta kuvaa ja kymmeniä kuvia, joissa kaikissa vilahtaa joko Minean nukke, pehmolelu tai poni.. Pesin jättimäisen tuplapeiton kylppärin lattialla, en saanut sitä millään puristeltua kuivaksi, virittelin sen jotenkuten kuivumaan saunan oveen ja huokaisten istuin koneelle lukemaan sähköpostit. Täydelliseen saumaan oli tullut Netflixiltä spostia, jossa mainostettiin uutta sarjaa Unbreakable Kimmy Schmidt ja blggaajia haastettiin jakamaan somessa oma arjen selviytymishetki – harmi ettei mulla ollut kännykkää kädessä viittä minsaa aiemmin. Kisa päättyy jo keskiviikkona, mutta eiköhän näitä hetkiä ehdi siihen mennessä tulla vielä lisää.. Jaa säkin sun unbreakable-hetki tägillä #unbreakablemums, #KimmySchmidt ja #Netflix niin osallistut Lontoon matkan arvontaan!

EDIT: Kilpailu olikin suunnattu vain bloggaajille, pahoittelut väärinkäsityksestä!!

SAIRAALAPÄIVÄT

sairaalassa IMG1 sairaalassa IMG2  sairaalassa IMG4  sairaalassa IMG6

Sekä Minea että meidän kakkonen syntyi molemmat viikolla 36+ jotain, mikä sinänsä oli ihan ok – mitään uneliaisuutta tai bilirubiiniarvon heittelemistä vakavampaa kun kummallakaan ei todettu, vaan molemmat oli hyvinvoivia ja hyvänkokoisia vauvoja. Jokin aika Minean saamisen jälkeen aloin kuitenkin miettiä, olisiko ennenaikaisuudella ja siitä seuranneella tarkemmalla seurannalla sairaala-aikana kuitenkin voinut olla kauaskantoisempia vaikutuksia, niin että koko vauva-aika, imetys ja unirytmien löytäminen oli meillä normaalia vaikeampaa. Ensimmäisten kahden kuukauden koliikki-itkuja (oliko kyse edes koliikista?!) olisi Minean tapauksessa tuskin pelastanut yhtään mikään, mutta taistelu imetyksen kanssa ja unettomat yöt, ja päivät, oltaisi ehkä voitu kokea lievempinä, mikäli a) itellä olisi ollut enemmän uskallusta luottaa omiin vaistoihin b) osastolla ollessamme olisin heti saanut tukea ja neuvoja myös tulevaa varten. Nyt Möhiksen kohdalla osasin toivottavasti jo vähän paremmin ottaa huomioon niitä asioita, jotka Minean kanssa tuntui menevän jo ensihetkinä pieleen – vaikka toisaalta, vauvat on niin arvaamattomia että tuskin koskaan tietää mitä on edessäpäin vaikka kuinka luulisi varautuneen kaikkeen.

Sen lisäksi että meidän lapset on syntyneet suunnilleen samassa vaiheessa raskautta, on kummallakin ollut alku aika samannäköinen. Hyvin unelias vauva, erilaisten arvojen tarkkailua sairaalassa, bilirubiinit koholla jne. Möhikseltä otettiin verikokeita noin kolmen tunnin välein yötä päivää, tämän lisäksi sairaalassa pyydettiin syöttämään kahden tunnin välein eikä hoitajat luottaneet siihen että rintamaito riittää, vaan lisäksi haluttiin antaa luovutettua maitoa. Toisen päivän iltana pyysin saada pumpata vauvalle omaa maitoa, koska Minean kanssa kolme vuotta sitten neuvottiin olemaan pumppaamatta, maidon määrä tasaantui uneliaan vauvan kanssa hyvin vähäiseksi ja ongelmat alkoi siinä vaiheessa, kun Minea alkoikin olemaan virkeämpi ja ruokahalu oli normaalivauvan tasolla. Maitomäärää ei jälkikäteen ollut missään nimessä helppoa kasvattaa, vaan mulla taisi siihen mennänoin pari viikkoa ennen kuin kaikki taas sujui imetyksen osalta suht hyvin.

Jos meidän vauvat ei ole omassa rauhassa saaneet opetella ruokarytmiään sairaala-aikana, ei yhtään paremmin ole mennyt unienkaan suhteen. Jos vauvaa herätellään parin tunnin välein elämän ekat päivät, luulisi sillä olevan jonkinlainen vaikutus myös jatkossa. Minealle ainakin tuntui jäävän päälle tuo kahden tunnin rytmi, siihen asti kunnes noin puolen vuoden iässä heräämiset vain tihenivät. Möhiksen toivoin oppivan nukkumaan oman luontaisen rytminsä mukaan herätyskellon sijasta, joten taisin olla enemmän kuin iloinen että saatiin kotiutua sairaalasta melko nopeasti syntymän jälkeen. Myönnän, etten kotona ole herättänyt vauvaa kertaakaan syömään kesken unien, vaikka sairaalasta lähtiessä kehotettiin lahden tunnin syöttörytmiin – nyt uskalsin paremmin luottaa omiin fiiliksiin, kun huomasin että osaa se vauva itsekin ilmoittaa nälästään.

sairaalassa IMG3

sairaalassa IMG5

Muuten mä olen kummallakin kerralla viihtynyt sairaalassa tosi hyvin. Möhiksen kanssa saatiin olla huoneessa ihan kahdestaan, koko ajan tuntuu olevan joku ruoka-aika, hoitajilta saa apua 24/7, ei tarvitse stressata kotihommista ja on aikaa keskittyä siihen olennaisimpaan eli vauvaan tutustumiseen. Mä en ollut etukäteen pakannut mitään sairaalakassia, lähtiessä nappasin vaan tärkeimmät eli pesuvälineet, neuvolakortin, padin ja kameran mukaan ja seuraavana päivänä Niko haki mulle sairaalan kahvilasta suklaata ja luettavaa. Lopulta en edes ehtinyt lukea koko lehteä kuin muutaman sivun, ja toisin kuin luulin jäi netflixin antikin mulla yhteen elokuvaan kun kaikki perustoimet täytti päivät niin tehokkaasti. Aamusta ensin aamupalalle, vauvan syöttämistä, tilannekatsaukset hoitajien kanssa, lounas, suihku, päiväkahvit, vauvan arvojen tarkkailua ja mittauksia, vierailuaika, iltatoimet ja sitä rataa. Yllättävän nopeasti aika kuluu sairaalassakin vaikka luulisi ettei tekemistä riittäisi edes yhdelle päivälle.

Miten te ootte kokeneet sairaalassaoloajan? Ja millainen alku teiän vauvoilla on ollut?

TENNARI-IHASTUS, NIKE AIR FORCE 1

nikeairforce1 IMG1 nikeairforce1 IMG2 nikeairforce1 IMG3 nikeairforce1 IMG4

Piiiitkästä aikaa ostin itelleni uudet lenkkarit. Vai tennarit, kummat nää nyt sitten on? Koko viime kesän haaveilin Niken air maxeista, mutta niitä oli suorastaan mahdotonta saada käsiinsä mun koossa täältä Suomesta! Koko 37 kun kuuluu yleisimpiin kengänkokoihin, niin joka kerta valkoiset ja mustat air maxit oli ehtineet loppua kun mä pääsin kauppaan. Netistäkään niitä ei löytynyt, ainoa vaihtoehto olisi ollut Niken omilla sivuilla omien kenkien suunnittelu, mutta menepä nyt tilaamaan kustomoidut kengät tietämättä yhtään mikä koko olisi sopiva..

Eipä hätää, nyt on ainakin tämä kevät pelastettu kun löysin nämä air forcet ruotsalaisesta nettikaupasta – täällä meillähän on nämäKIN myyty lähestulkoon kaikissa kooissa loppuun. Taidan vaan ihastua vääriin kenkiin, sellaisiin jotka haluaa samaan aikaan kaikki muutkin. No, nyt ne on täällä ja näillä aikoo meikäläinen tallustaa kaikki kaupunkireissut ennen hellekelejä, jolloin saakin vaihtaa sandaaleihin!

Tykkäättekö? Kengät asukuvien kera tulossa kunhan tästä joku päivä saa itsensä ihmisen näköiseksi..

EKAA KERTAA MÄESSÄ

 

lumilautailemassa IMG1  lumilautailemassa IMG3lumilautailemassa IMG2

Mun ollessa vihoviimeistä päivää raskaana pari viikkoa sitten lauantaina meiän porukka kävi Laajavuoressa kokeilemassa miten Minea innostuisi lumilautailusta. Pulkkamatkat puistoon ja takaisin kotiin mennään aika usein ”surffaten” eli pulkassa seisten joten järkeilin että Minealle iisimpää voisi olla suksien sijaan lautailu, hiihtoakin kun on kokeiltu vain pariin kertaan joskus viime vuoden puolella eikä se ainakaan silloin innostanut. Mä ja Niko ollaan molemmat joskus yläasteiässä oltu ahkeria mäessä kävijöitä, ja ihan yleisestikin musta on hyvä jos Minea saa paljon erilaisia kokemuksia jo pienestä lähtien. Matkustelukin olisi tosi jees, mutta raskaus ja nyt Möhiksen syntymä tulee varmaan sitä puolta vähän rajoittamaan meidän perheen osalta, joten seuraava kevät ja kesä keskitytään kaikkeen muuhun kuten kivoihin tapahtumiin, omassa kotikaupungissa harrastamiseen ja pienempiin reissuihin. Tai ei sitä tiedä vaikka tehtäisi joku kesäreissu ulkomaillekin, jos vauvan kanssa kaikki sujuu jatkossakin hyvin, mutta sitä katellaan sitten keväämmällä..

Kavereiden lapsilla ei taida meidän lähipiirissä kellään olla lumilautaa, välinevuokraamon kautta siis mentiin mäkeen. Ihan joka viikonloppu en lähtisi vuokrakamoilla rinteeseen, mutta näin ensikertalaiselle se toimii, kun pääsee vähän testailemaan miten homma sujuu ja innostaako lautailu ollenkaan. Ekaa kertaa pieni lapsi ei kylläkään kovin kauaa jaksa uuden opettelua, varttikin on jo ihan riittävä aika, joten hintaahan tuolle kokeilulle tietenkin tulee. Minea lautaili ehkäpä vajaa puoli tuntia tosi hienosti, sitten siirryttiin aavistuksen isommalle nyppylälle ja Mineaa alkoikin jännittää sen verran että siihen loppui lautailut sen päivän osalta. Mahtava suoritus kuitenkin kokonaisuudessaan, ja mun on sanottava että olin ihan yllättynyt kuinka taitavasti Minea pysyi pystyssä, koukisteli polviaan ja auttoi tasapainoa käsillään. Jos oltaisi päästy mäkeen heti seuraavalla viikolla uudestaan, asuisi meillä varmaan jo aikamoinen lautailijavirtuoosi ja todennäköisesti innostuneisuuden tasokin olisi eri luokkaa. Tänään näitä kuvia katellessaan Minea nimittäin totesi ettei halua enää mennä lautailemaan kun kysyin että otetaanko joku päivä uusiksi – voi siis seuraavat treenit jäädä vielä ensi talveen.

lumilautailemassa IMG5 lumilautailemassa IMG6 lumilautailemassa IMG7

Nyt on taas saatu ihmetellä kunnon vesikelejä, loskaa ja jättimäisiä lammikoita joka puolella, mutta vielä aiemmin tällä viikolla oli täydellisiä rinnekelejä kun aurinko paistoi ja lunta riitti. Ehti jo tulla niin kevätfiilis, että pistin itelleni uudet lenkkarit tilaukseen ja aloin kaapista kaivella Minean välikausivaatteita, kait nekin on testattava hyvissä ajoin että ehtii vielä hommata uudet jos vanhat on jäänyt pieneksi. Tuntuu vaan niin superhölmöltä ostaa helmikuussa kurahousuja ja tuulitakkeja, paitsi nyt kun katsoo ikkunasta ulos.. Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopulle? Mulla menee huominen leipoessa ja sunnuntaina saadaan muutamia vieraita läheltä ja vähän kauempaa. Käydään ehkä katsomassa uusin Risto Räppääjäkin Minean kanssa, kun mun porukat olisi sopivasti vahtimassa vauvaa, ja toiveena kuulema oli että isi ja äiti lähtee mukaan molemmat. Ainut jännityksen aihe tässä nyt vaan on se, että Möhis on tänään yskinyt ja pärskinyt niin että jonkinasteista flunssaa selkeästikin on tulossa. Ehkä sen olisi voinut jo arvatakin kun Minea on yskinyt jo reilu viikon eikä tietenkään ole ollut pussailematta ja halimatta vauvaa flunssastaan huolimatta. Toivotaan vaan että tämän pikkumiehen kohdalla selvitään vähän lievemmällä taudilla.

SYNTTÄRIKEMUJEN SUUNNITTELUA

Pian meillä juhlitaan 3-vuotissynttäreitä, virallinen päivä on jo ensi maanantaina mutta juhlat pidetään kavereille vasta viikon päästä sunnuntaina ja maanantaina jatkot. Oikeastaan juhlinta alkaa jo nyt tulevana viikonloppuna, kun mun porukat ja muutama kaveri tulee käymään – meikäläiselle on siis tiedossa pieni leipomisputki huomisesta alkaen. Tein jo toissapäivänä cake popsit pakkaseen ja kunhan keksin loputkin tarjoilut ensi viikolle alan niitä väsäämään hyvissä ajoin toivoen välttäväni viimeisen illan paniikin. Kutsut ehdittiin Minean kanssa askarrella ja postittaa kavereille pari viikkoa sitten, synttärien piti nimittäin ensin olla jo viime viikolla, mutta sattuneista syistä ne siirrettiin parilla viikolla eteenpäin. Hyvä mä, kerrankin tuntuu että oon ajoissa jonkun asian suhteen, kun koristeet jo odottelee valmiina ja muutenkin synttärisuunnitelmat tuntuu olevan aika hyvällä mallilla.

synttarivalmistelut IMG2

Viime vuonna Minea ei vielä osannut itse kauheasti vaatia synttäreiltään mitään erityistä, mutta onpa aika eri meininki tällä kertaa! Varmaan jo syksyllä tytölle oli selvää että synttäreistä tulee pinkit prinsessasynttärit, ja tärkeimpänä juttuna tietenkin kakku, jonka pitää olla pinkki tai vaaleanpunainen. Vähän eri värimaailma kuin viime kerran pandateema mustavalkoisilla koristuksilla ja kakulla.. Kaksi lahjatoivettakin on valmiiksi mietittynä, potkulauta ja kissa. Mä epäilen aika vahvasti että vaan toinen näistä toteutuu, sillä tuntuu että toi yksi koirakin on välillä vähän liikaa mun hermoille kestettäväksi.

Synttärikoristeita sain blogin kautta valita Decora Housesta, jossa on ehdottomasti paras valikoima kaikkea mitä voi kekkereillä tarvita. Lautaset ja mukit oli vaaleanpunaisena loppu, joten niitä metsästetään vielä, ja yksi ehkä liian kunnianhimoinen ajatus mulla oli Minean huoneen oviaukon koristelemisesta, mutta katsotaan nyt miten sen kanssa käy. Me ollaan Nikon kanssa muuten loistava tiimi siinä(kin) mielessä, että mä saan aina kaikenlaisia ihme ideoita, joiden luulen itekin olevan vähän hankalia toteuttaa, mutta Niko alkaa useimmiten viemään hommaa eteenpäin ja loppujen lopuksi saadaankin just sitä mitä alunperin oli mielessä. Kaiken huippuna meidän kaveri Roope saa toimia sivustakärsijänä ja nikkaroida Nikon kaverina vähän väliä ties mitä mä milloinkin oon keksinyt. Kiitti pojat kun (ainakin vielä) jaksatte!

synttarivalmistelut IMG4 synttarivalmistelut IMG5

Äitiysloman ekoina päivinä tuli kokeiltua tehdä muutamia etikettilappuja synttäriteemalla, näitä ajattelin hyödyntää muffinssien, kakun ja mehupullojen koristeena. Tein vielä itelleni muistilistaa siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja muistaa, mutta jotenkin tuntuu että tästä puuttuu jotain olennaista. Mitä mä olen unohtanut? Makeita tarjottavia on aina paljon helpompi keksiä, suolaisten kanssa onkin vähän eri juttu ja aina saa olla netissä epätoivoisesti etsimässä inspistä pikkusuolaisiin. Oisko teillä hyviä ideoita? Jotain hyvää ja helppoa, joka kelpaa lapsillekin ja on helppo syödä vaikka käsinkin. Saa linkittää omia postauksia jos olette lähiaikoina pitäneet synttäreitä hyvillä tarjoiluilla!

KAKSIN KAUPUNGILLA

kaupungilla IMG3

kaupungilla IMG1

Huoh mikä päivä! Onneksi näistäkin selviää hengissä ja huomennahan voi taas kaikki olla paljon paremmin, pakko olla tai muuten mä en jaksa enää mitään. Aamu jo alkoi sillä että Minea pariin kertaan sanoi ettei haluaisi lähteä kerhoon, mutta sinne kuitenkin lähdettiin kun mä olin ehdottomasti sitä mieltä, että kolmen kotipäivän jälkeen oli jo kaveriseurasta puutetta. Kerhon jälkeen jäätiin vielä ulkoilemaan tunniksi, Minean kohdalla ulkoilu tosin tänään tarkoitti puistossa mököttämistä ja joka asiasta kiukkuamista. Kotiin päästyä tyttö heittäytyi olkkarin lattialle toppavaatteissaan, huusi siinä tunnin verran mulle ties mistä, kävi välillä vähän huitomassa, innostui raivoamaan entistä enemmän jos koitin mennä lähellekään ja sitä rataa. Mä en yksinkertaisesti keksinyt yhtään mitään millä olisin saanut tuon jääräpään rauhoittumaan, vaan kuuntelin vierestä kunnes vähitellen Minea antoi periksi ja tuli haalari päällä syömään lounaan. Instassa (@minishowblogi) avauduinkin jo ja totesin että nyt taitaa olla meillä pahin kiukkuaika käsillä, tuskin tästä enää voi pahemmaksi mennä?!

Myöhemmin asia sovitiin, halailtiin, Minea lupaili kaikkea maan ja taivaan väliltä (huomenna käydään todennäköisesti ihan sama keskustelu uudelleen!) ja lopulta pötköteltiin sängyssä Netflixin voimin rauhoittuen. Tiedän ettei tästä käytöksestä mitään palkkiota olisi pitänyt antaa, mutta Nikon tultua kotiin lähdin Minean kanssa kahdestaan käymään kaupungilla. Ajattelin että kahdenkeskinen hetki voisi tehdä ihan hyvää kaiken tuon raivoamisen ja toisillemme kiukuttelun jälkeen. Voisi ottaa vaikka tavaksi käydä kerran viikossa Minean kanssa tekemässä jotain molemmille mieluista, pois kotiympyröistä ja hetkeksi vauva pois näköpiiristä. Varmasti ihan normisettiä tällainen kapinointi uuden tulokkaan myötä, mutta harmittaa silti että meidän aurinkoisesta, superkiltistä tytöstä tulee yhtäkkiä esiin tuollaisia piirteitä..

kaupungilla IMG2  kaupungilla IMG4

Kaupungilla meillä ei oikeastaan ollut mitään oikeaa asiaa hoidettavana, mutta käytiin parit kaupat läpi ettimässä Minealle uusia aurinkolaseja ja mä kävin Gina Tricotista hakemassa yhden scuba-takin, josta pari viikkoa sitten tilasin väärän koon. Minealle näiden reissujen kohokohta on aina hakea kuivattuja kookoksia Punnite&Säästästä, mun kohokohta tällä kertaa oli Arnoldsin donitsi. Ite en ollut lähellekään siinä kuosissa että olisin hypännyt kameran toiselle puolelle, joten vaihteeksi Minean päivän asua. Sama setti ponipaidalla ja tyllihameella valikoitui aamulla kerhoonkin, nyt vaan yhdistettynä siistimpään takkiin ja suht uusiin Crocsin Colorlite nilkkureihin*. Mulla on itelläni nämä samat kengät mustana ja ne taisi olla syksyllä mun ulkoilujen ja puistoreissujen käytetyimmät kengät. Luulen että Mineallakin tulee aika paljon näkymään nämä jalassa nyt keväällä kunhan ilmat vähän lämpenee ja voidaan luopua villasukista.

kaupungilla IMG6 kaupungilla IMG7 kaupungilla IMG8

Möhistäkään ei täyain unohdettu, vaan poju sai uuden raitajumppiksen tuliaisina. Voikohan tuo pikkumies jo olla kasvanut viikossa, kun tuntuu että kaikki jättimäiset 50cm vaatteet ei yhtäkkiä olekaan enää niin jättimäisiä?!

*kengät saatu Crocsilta

1 … 11 12 13 14 15 16