LOVENA FROZENIIN

Toisia ne yököttää, toisia ihastuttaa. Kaikki Disney-kuvioitu tavara ja erilaisin hahmoin varustetut vaatteet jakaa äitien mielipiteitä, mutta enpä tiedä olenko törmännyt lapseen, jolle ei jossain vaiheessa kelpaisi Autot, Angry Birdsit, Frozen tai Hello Kitty? Mua ne kaikki yökötti aluksi. En yksinkertaisesti voinut pukea vauva-Mineaa yhteenkään Muumi tai Hello Kitty paitaan, vaan sukulaisilta tulleet hahmovaatteet lojui vaatekaapissa aikansa käyttämättöminä, jonka jälkeen siirsin ne uusina kirpparikassiin. Joillekin Muumit on pienempi paha, mutta mulle ne on yhtä ja samaa piirroshahmokamaa kaikki. Ihan yhtä kaupallista, yhtä brändättyä kuin mikä tahansa lastenvaatemerkki.

Sitten tuli se päivä, kun Minealle ei enää kelvannutkaan kaikki vaatteet, joita koitin aamuisin tarjota tytön päälle. Hoitokavereista ja muistakin isommista tytöistä alettiin ottaa mallia, Vauvan vaaka vaihtui Robiniin ja nukeille värjättiin siniset Monster High naamat. OMG sanon mä, miks mä luulin että kaikki tämä tulisi vasta teini-iässä. Yhtäkkiä huomasin itekin laulavani Boom Kahta ja Paperilennokkia kaikki automatkat ja synttärilahjatoiveena ollut Frozen kotiutui meille dvd:n muodossa. Siitä se lähti, elämääkin suurempi Elsan ihannointi, eikä loppua varmaan näy ennen kuin leffateattereissa pyörii joku uusi yhtä mahtipontinen prinsessatarina. Pikkutytöt ja prinsessat, mikä se taika sitten onkin, se tuntuu olevan jokatytön juttu!

frozen IMG006 frozen IMG005

Frozenin fanittaminen on tuonut meille Elsan mekon, Elsa-barbin, pari Frozen-nukkea, palapelin, muutaman t-paidan ja yökkärimekon, harjan, kukkaron ja yhden värityskirjan. Ei vielä mitään järjetöntä määrää tavaraa siihen nähden, mitä tuolla kaupoissa olisi tarjolla, mutta sen verran riittävästi kuitenkin, että joka päivä Frozen on jollain tavalla mukana meidän arjessa. Miksei tätä kyseenalaisteta mammapalstoilla, vaikka ihmetellään äitejä, jotka pukee lapsensa rodiniin, gugguuhun tai boboon?

Myös muhun uppoo Frozenin laulut, erityisesti ne englanninkieliset versiot, ja ehdoton plussa on se, että Mineakin on oppinut kieltä katsomalla elokuvaa välillä englanniksi. Enää ei kelpaa ainoastaan pinkki väri, vaan kevään hittiväri turkoosi on niiiiiin in myös tytöillä. Kumpihan oli muuten ensin, turkoosi vai Frozen? Crocsin Clog partyista Minea sai mukaansa perinteiset turkoosit clogit, joten meillä on nyt jo kahdet ”elsakengät” – molemmat tänhetken ykkösjuttuja.

frozen IMG004 frozen IMG003 frozen IMG002 frozen IMG001

Vaikka näitä isompia hittejä tulee nykyäänkin jatkuvasti uusia, tuntuu musta silti siltä, että ne oman lapsuuden lumikit, tuhkimot ja arielit on ne ainoat oikeat prinsessat, ja muut on hetken villityksiä. Vai vieläkö Frozen-nukkeja painetaan samalla innolla parinkymmenen vuoden päästä? Sain sopivasti lomareissulle oman netflixin jumiin, mutta onneksi tänäänkin oli Jyväskylä-Lahti välillä frozen-dvd ja kannettava dvd-soitin! Googlatessa löysin myös kivan prinsessasivuston disney.fi/prinsessa josta näyttäisi löytyvän infoa eri prinsessoista, tulostettavia värityskuvia, erilaisia pelejä ja tehtäviä ja videoita. Harmi vaan ettei extrajutut taida toimia padilla, vaan vaativat flashin, mutta laittakaapa muiden tablettien omistajat sivusto muistiin. Toimii varmasti loistavana viihdyttäjänä pidemmillä automatkoilla.

Minkä ikäisiä prinsessafaneja teiltä löytyy? Joko nurkkiin on kertynyt kivasti frozen-kamaa vai oletteko säästyneet koko touhulta?

REISSUUN!

Huomenna starttaa meidän jengin koko viikon kestävä kesälomareissu akselilla Lahti-Tukholma-Heinola. Paino sanalla lomareissu, koska kesää ei ole ainakaan täällä päin näkynyt! Niko on painanut koko viikon töitä kellon ympäri, mutta nyt on hyvä huudella heipat Jyväskylälle ja aloittaa vähäksi aikaa lomailut jossain ihan muualla, ja mahdollisimman kaukana arjesta. Itellä ehkä vielä jokunen tekemätön homma painaa mieltä, mutta huomisesta sunnuntaihin aion unohtaa ne, vaihtaa lomafiilikselle ja viilettää tukka putkella elämyksestä toiseen! Ai ja mihinkäs me sitten ollaan matkalla? Huomenna Lahti, tiistaina Tukholma ja perjantaina Heinola. Ei hullumpaa, vai mitä?

Eniten meikäläistä jännittää tiiistain päivä Tukholmassa -laivareissu, en meinaan oikeasti ole risteillyt yhtään mihinkään pitkään aikaan. Virossa ollaan käyty, mutta Ruotsissa varmaan viimeksi joskus teininä? Aika erilaisin ajatuksin lähdetään nyt liikenteeseen, sillä vähintään puolet laiva-ajasta tullaan varmaan viettämään jossain muumidiskon ja pallomeren välillä seilaten, ja perillä Ruotsissakin olisi tarkoitus ottaa suunnaksi Skanssen ja Junibacken. Houkuttaisihan se vähän lähteä Tukholman kauppoihinkin pyörimään alennusmyyntien aikaan, mutta luovuin ajatuksesta kaksi lasta+keskustan kauppojen tungos.

reissuun IMG001

Tänään mulla meni koko päivä yökkärissä palloillen, ensin vähän pistin kotona paikkoja siistiksi ja sitten pakkailtiin loppuilta. Siivoatteko te koskaan kotoa lähtiessänne? Mua stressaa jo ajatuskin siitä, että tultaisi sottaiseen kotiin pitkästä reissusta laukut täynnä pyykkiä ja tavaraa purettavaksi. Yksi huoli vähemmän kun voi kotiuduttua täyttää pyykkikorit reissuvaatteilla ja unohtaa ne hetkeksi sinne.

Oon koittanut miettiä, mitä kaikkea tarvitaan mukaan, mutta luulen että jotain unohdetaan ihan varmasti. Tavaraa on niin paljon, kun molemmille lapsille täytyy käytännössä pakata tuplavaatetus sotkujen varalle. Autossa istumista on tiedossa jonkin verran, pari tuntia huomenna Lahteen, tiistaina tunti Helsinkiin, torstaina sama takaisin ja perjantaina reilu puoli tuntia Heinolaan. Minealle pakkasin kaikenlaisia pikkueväitä laukkuun, ja tietenkin padista löytyy Netflixin valikoima ja Youtubestakin jotain katseltavaa. Mukaan lähtee myös kannettava dvd-soitin Frozenilla, plus ainahan sitä voi tarvittaessa ladata pelejä kännykkään.

reissuun IMG002 reissuun IMG003

Koitin kaapeista kaivaa kaikkea perustavaraa kuten rasvat ja shampoot minikoossa, koska tilansäästö on aina tarpeen. Minea sai omaan reppuun pakata mitä itse halus, ja sinne valikoitui lopulta kaikenlaista tavaraa ja lelua, joilla ei ole leikitty aikoihin. Ja tuskin leikitään nytkään. Joka ilta Minealle luetaan unisatu, joten mukaan otetaan pari pienempää kirjaa ja netistä löytyy satunetti, jonka valikoimassa on kymmeniä kuunneltavia satuja. Tilaa säästettiin myös siinä, että otin koko perheen vitamiinit pikkupussiin sen sijaan, että raahaisin kuusi purkkia pillereitä mukaan.

reissuun IMG004

Omaa vaatteiden pakkaamisen filosofiaani olen raottanut joskus aiemminkin, mutta siis käytännössä pakkaan valmiiksi asukokonaisuuksia. Nooalle vain heittelin pinoittain housuja ja bodeja, mutta omat ja Minean vaatteet koitin harkita hieman tarkemmin. Olen nimittäin huomannut, että tulee pakattua paljon vähemmän hukkavaatetta, kun miettii etukäteen, minkä kanssa voisi pitää mitäkin vaatetta. Paljon hiitaammin pakkaaminen etenee tällä systeemillä, mutta tulee ainakin otettua järkeviä asukokonaisuuksia mukaan.

Vielä yöunet ja sitten starttaa auto pihasta kohti ”etelää”. Toivotaan paljon auringonpaistetta meidän ja muidenkin lomalaisten viikkoihin, vaikka eipä ne taida olla luvanneet yhtään sen parempia ilmoja kuin tähänkään asti. Blogiin olen ladannut postauksia valmiiksi odottamaan ja koitan saada pari päivitystä matkan aikanakin tehtyä, mutta paljon toivottuja videopostauksia on turha odotella nyt viikkoon. Sain muuten tänään vastailtua lähes kaikkiin kommentteihin, jotka on roikkuneet vastaamattomina, joten kurkatkaahan niitä postauksista, etenkin jos olette odotelleet vastausta johonkin tiettyyn.

Vielä ei olla ehditty paljoa googlailla, joten jos teillä on jakaa vinkkejä Skanssenin tai Junibackenin reissaajille, niin niitä otetaan mielellään vastaan! Mihin kannattaa ehdottomasti ehtiä, mistä löytyy parhaat ruoat ja millä matkustaa siirtymät? Entäs laivalla, onko siellä mitään erityistä huomioitavaa?

VAUVAN NURKKAUS

Katseltiin tuossa viime viikonloppuna että Nooa alkaa olemaan jo sen verran pitkä poika, että meillä on lähipäivinä sängyn vaihtaminen edessä. Sitten muistin, että enhän mä ole teille vielä edes kertonut missä Nooa on nukkunut tähän asti. Sänky on sama kuin aikoinaan Mineallakin eli Stokke Sleepi, mutta pientä säätöä saatiin ensin tehdä ennen kuin se oli käyttökunnossa. Sitähän luulisi että Stokkelta löytyy vaikka minkälaista lisäosaa ja extranippeliä, joita a) voisi ostaa huonekalun muunneltavuuden takia ja b) olisi pakko ostaa käyttömukavuuden vuoksi. Tehän tiedätte esim Stokken syöttötuolit, jotka menee vauvasta vaariin, kunhan ensin olet tuolin ostamisen jälkeen ostanut siihen ihan vaan pari lisäosaa..

stokkesleepi IMG001

Tämä Sleepi-sänky on muunneltavissa niin että ensin siitä saa pienen vauvasängyn eli Sleepi Mini -sängyn, myöhemmin lisäämällä kahdet jatkopalat siitä tulee normikokoinen pinnasänky. Pinnasängystä saa yhden sivun auki jättämällä toisen lisäpaloista laittamatta, lisäpalat voi myös halutessaan laittaa molemmat samalle sivulle, jolloin Sleepi muuntautuukin juniorisängyksi. Vauvasta vaariin siis, ihan niin kuin sanoinkin.

Minea aloitti jo vauvana pinnasänkykoosta eli molemmat lisäosat oli käytössä, jossain välissä pidettiin sänkyä niinkin että toinen puoli oli auki ja sänky kiinni meidän sängyssä. Vähän aikaa Minea nukkui pinniksessä vielä omaan huoneeseen siirtämisen jälkeenkin, mutta juniorisänkyä siitä ei koskaan ehditty tehdä kun innostuttiin nikkaroimaan vanerisänky (postausta tulossa siitäkin vielä!). Pinnasänkynä tämä Stokke on kuitenkin melko tilava, joten Nooalle halusin jotain muuta kuin peitoilla, tyynyllä ja pehmoleluilla vuoratun sängyn – halusin siis aloittaa Sleepi Mini koosta. Sängyn pienennysosaa ei enää myytykään erikseen, vaan Nikon piti kaverin kanssa itse nikkaroida sänkyyn uusi pohjalevy, jalat ja muutama välipuu. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaakin että sängystä pilkottaa valkoisen seasta joitakin puun värisiä osia. Ei jaksettu niitä lopulta edes maalata, kun arveltiinkin pienimmän sänkykoon käyttöiän olevan korkeintaan puoli vuotta.

stokkesleepi IMG003 stokkesleepi IMG005

Nooan sänky on tähän mennessä kivasti mahtunut makkarissamme yhteen nurkkaukseen, en vaan tiedä mihin sen sijoittaisi lisäosien tuodessa aika monta senttiä pituutta lisää. Minea piirsi Nooalle kuvan meidän perheestä, ja mä löysin Harjun paperista kivat paperihahmot, jotka viriteltiin mobileksi. Harvoin Nooa sängyssään köllöttelee ihan muuten vaan, mutta nyt ainakin on jääkarhua, pelleä ja ties mitä viihdyttämässä hereilläoloa. Ja uskokaa vaan, ihmeen kauan näitä hahmoja jaksetaan katellakin jos ei nälkä tai uni vaivaa.stokkesleepi IMG006 stokkesleepi IMG007 stokkesleepi IMG009

Aluksi olin jo melkein tilaamassa Nooan ensikuukausiksi pyörillä liikuteltavan vaavisängyn, mutta se ei ehkä kuitenkaan olisi meillä ollut niin kovin kätevä, kun neljä porrasta olkkarin ja makkarien välillä olisi hankaloittanut liikuteltavuutta. Ehkä myös nuukuus iski, sillä vaavisängyn lainaamisesta muutamaksi kuukaudeksi saa maksaa lähes satasen. Ihanahan sekin olisi ollut, mutta kun Stokke jo löytyi valmiina varastosta.. Se, kuinka hyvin meillä nukutaan oli sänky sitten mikä tahansa, onkin ihan toinen juttu. Mitä luulette, mennäänkö täällä tällä hetkellä parilla heräämisellä vai silmät ristissä pitkin yötä imettäen?

IKEA-PETTYMYS

Tieto siitä, että Ikea olisi rantautumassa Jyväskylään, sai melko monet mammat sekaisin hurmiosta ja ehkä vielä useammat aviomiehet ja poikaystävät kiittämään onneaan, koska enää ei tarvitsisi viettää tuntitolkulla aikaa Tampereen tai Kuopion Ikean reissuilla. Vaimot ja vaimokkeet pääsisivät ihan itse shoppailemaan Ikeaan, joka sijaitsisi kätevästi parin kilsan päässä!

Aika pian selvisi, että mitään oikeaa Ikeaa ei olekaan tarkoitus alkaa rakentamaan, vaan Jyväskylään tulisi Suomen ensimmäinen lähipiste. Niin mikä?!? Lähipiste, joka keskittyy myymään keittiöitä liukuhihnalta, mutta kaikki se muu tavara, se mikä siellä Ikeassa nimenomaan meitä naisia houkuttaa, jäisikin edelleen Tampereen ja Kuopion kauppojen hyllyille odottamaan jyväskyläläisiä pyhiinvaeltajia. Lähipisteelle saa toki tilattua ihan mitä vaan, mutta siinä on se pieni mutta, että toimitus siltikin maksaa kolmisenkymppiä, vaikka tavara kulkee Ikeasta Ikeaan. Tilaapa siinä nyt sitten pari kehystä ja yhdet servetit. Niinpä, halvemmaksi tulee ajaa sinne oikeaan Ikeaan ja samalla tehdä satasella heräteostoksia. Miksei lähipisteeltä olisi voinut saada nimenomaan niitä heräteostoksia?

ikeassa IMG006

ikeassa IMG002ikeassa IMG005ikeassa IMG003ikeassa IMG004

Jyväskylän Ikeasta ei siis kannata lähteä etsimään mitään tiettyä, et nimittäin todennäköisesti tule sitä löytämään. Näissä kuvissa näkyy melkein koko valikoima, mitä myymälästä on mukaan ostettavissa, plus että pihassa oli hodarikoju, joka tulee varmaan olemaan liikkeen sisätiloja suositumpi. Mun Ikean ostoslistalla olisi ollut kasa kehyksiä, keittiötavaraa, vähän sitä sun tätä, ehkä joku mattokin, enimmäkseen niitä heräteostoksia. Onneksi meidän porukka suuntaa viimeistään ensi kuussa Tampereelle, joten eiköhän mekin päästä vielä ne lihapullat syömään. Ja tulipahan käytyä lähipisteellä Even ja Essin kanssa toteamassa, ettei vähään aikaan tarvitse siellä uudelleen käydäkään. Ellei sitten tee isompaa kimppatilausta kavereiden kanssa ja jaa postarit useammalle hengelle..

Pettyneinä meidän oli keksittävä jotain mieltä piristävää, joten ajettiin kaupan kautta meille kokkailemaan ja syömään lounasta. Kanasalaattia vuohenjuustolla meille aikuisille ja kanapastaa lapsille. Multa löytyi vielä kaapista tarpeet suklaamuffinsseihin, joiden taikinaan lorautin vaniljan makuista soijajugurttia  isoja paloja tummaa suklaata ja päälle tein samanlaista täytettä kuin mokkapaloissa. Niin herkullisia, että vain yksi puolikas jäi odottelemaan Nikoa.

ikeassa IMG007

ikeassa IMG012ikeassa IMG009

ikeassa IMG011ikeassa IMG008

ikeassa IMG010Lapsillakin tuntui olevan erityisen kivaa, vaikka Minealla meinasi nälkä pilata kaikki leikit ennen lounasta. Lilli ja Minea on nyt viime kerrat ollut kunnon kaksikko, eikä ihme kun onhan tytöillä vain puoli vuotta ikäeroa. Tuossa iässä se ei enää näy oikein missään, ollaan samankokoisia ja yhtä taitavia kaikessa. Lasten leikkiessä me äitit pohdittiin valtavaa kuohuntaa eri puolilla aiheuttanutta portaalikohua. Onpa tosi harmi kuulla, että kaikissa portaaleissa ei hommat suju niin kovin ammattimaisesti, sitä kun luulisi sopimusasioiden olevan aika selkeitä määräämään mitkä oikeudet kenelläkin on. Essin kanssa myös kiiteltiin sitä, että meillä on nyt takanamme portaali, jonka koneisto pyörii sen verran isosti ja ammattimaisesti, että bloggaaja voi turvallisesti ja hyvällä mielellä keskittyä siihen perusduuniinsa eli blogin päivittämiseen oman kiinnostuksen mukaan!

HAMEPÄIVITYS

Aloin jo hyvissä ajoin keväällä päivittää sekä lasten että omaa vaatekaappiani kesäkuntoon ostamalla Nooalle lyhythihaisia bodeja ja shortseja, Minealle mekkoja, hameita ja hihattomia, itelleni jumpsuitteja, hameita ja tunikoita. Nyt vaan alkaa näyttämään siltä että kaikkien kesävaatteiden käyttäaika jää tänä kesänä luvattoman lyhyeksi, ja vaatteet olisi kannattanut ostaa vasta aleista. Nekin kun jo alkaa ensi viikolla.

Nooan shortsit odottelee vielä hellepäiviä, mutta muuten on pitänyt keksiä kesäkamppeille käyttöpäiviä jo näillä viileämmilläkin ilmoilla. Minean kanssa ollaan vetäisty sukkikset jalkaan niin että mekkoja ja hameita pääsee jo käyttämään. Tänään lähdettiin aamusta Evelle lounaalle, mä pukeutuneena uuteen luottovaatteeseeni eli mustaan perushameeseen. Muutama hame löytyy kaapistani jo ennestään, mutta yksikään niistä ei ole aiemmin tuntunut niin omalta kuin tämä – tässä hamosessa on sitä rentoutta ja helppoa yhdisteltävyyttä.

hame IMG002 hame IMG001 hame IMG003

paita  Selected Femme // hame  H&M // laukku  LV // kengät  Vanshame IMG004

Sovittiin tänpäiväisistä lounastreffeistä viime viikolla siinä luulossa, että taas sovitaan nyyttärituomisista, mutta loppujen lopuksi Eve oli taas pistänyt parastaan, tehnyt pari eri pastaa ja ehkä näteimmän salaatin ever! Itellä ei tässä elämäntilanteessa tulisi mieleenkään alkaa panostamaan ruoan ulkonäköön ja esillepanoon tuossa määrin, mutta onneksi on näitä esteettisellä silmällä varustettuja ystäviä, joiden ruokapöytään pääsee huokailemaan ihastuksesta. Evestä voisi helposti tulla jonkinlainen ruokien lehtikuvaaja, taidankin seuraaviin juhliin palkata Even asettelemaan tarjottavat nätisti esille!

Meidän piti kiirehtiä ajoissa Nooan neuvolalääkäriin, mutta aika peruttiinkin ja siirrettiin parilla viikolla eteenpäin, mikä sopi meille itse asiassa paremmin kuin hyvin. Nooalla on vielä rotarokotteen tehoste saamatta, mutta Nikolla alkaa ensi viikosta loma, enkä olisikaan sille ajalle toivonut rokotteen mahanväänteitä. Jotain ollaan nimittäin jo ehditty suunnitella, ensi viikolla homma startataan Tukholman risteilyllä. Wuhuu, en edes muista milloin olisin viimeksi ollut perinteisellä päivä Tukholmassa risteilyllä!

PIHAHOMMIA

Jos joku on totaalisen surkea kaikkien viherkasvien, kukkien ym istutusten kanssa niin se olen ehdottomasti mä! Oon joskus teille kertonutkin, kuinka kaikki kasvit kuolee meillä alle kahdessa viikossa, kun unohdan niiden kastelun tai sitten jos oikein koitan tsempata, kastelenkin niitä liikaa. Rakastan leikkokukkia ja tiedän että nekin saisi kestämään useamman viikon hyvänä, jos varsia muistaisi leikata, vesiä vaihtaa ja pestä ruukkua ja varsia. Yleensä tämä tulee mieleeni siinä vaiheessa, kun peli on jo menetetty ja kukka niin lakastunut ettei siihen enää auttaisi mitkään virkisteet tai muutkaan hokkuspokkukset. Olen jopa niin turhamainen, että kesäisin ostan kahdet tai kolmet pihakukat, koska entisten kuollessa kastelun puutteeseen, vaihdan uudet tilalle. Joskus jopa istutin pari pionia etupihallemme, mutta sekin projekti kariutui siihen, että maasta tönötti pystyssä kuivahtaneet kepinvarret, joista ei enää pioneja olisi saanut tekemälläkään.

Äitienpäivänä käytiin Viherlandiassa hakemassa maljakkoon pioneja, ja samalla reissulla innostuin ostamaan jo kesäkukatkin. Etupihan ruukuissa on vuoden päivät odotelleet entiset, pystyyn kuolleet kukat vaihtoa, joten voisi kuvitella että uudet kukat oli kovinkin tervetulleet. Siinä ne ruukuissaan odottelivat Viherlandian pusseissa ensin pari viikkoa, sitten kolmatta viikkoa, lopulta niistä tuli jo naurunaihe kun alkoi tuntua ettei niillä ole enää minkäänlaista toivoa, mutta Minea kasteli ne yhtenä päivänä ja nyt vihdoin ja viimein, kukat on istutettu ruukkuihinsa. Pitkään tätä päivää saatiin odottaa, mutta kukat on elossa ja toivoa on vielä. Ihan yhtä hyvä tilanne ei taida olla parilla tomaattiruukulla, jotka nekin ostin jo aikoja sitten, mutta niiden onni ei ainakaan vielä ollut ihan niin hyvä, että ne olisi päässeet maahan asti. Yhtenä kesänä laitoin kirsikkatomaatteja takapihalle, ja yllätyksekseni ne kasvoivat siellä kuin itsekseen ja kesällä saatiin herkutella parhaita tomaatteja, joita koskaan olen maistanut.

pihahommissa IMG002 pihahommissa IMG011pihahommissa IMG004

Minean kanssa laitettiin hihat heilumaan, ja eihän siinä kovin kauaa mennyt. Laiskuudesta se on ollut täysin kiinni, ettei kukat ole päässeet ruukkuihin jo paljon aiemmin. Nyt niistä sai jo samalla nyppiä huonoimpia kukkia pois, tai siis puolet kaikista kukinnoista oli ehtinyt vaihtaa jo ayksyn väreihin, mutta toivon niiden virkistyvän ruukuissa kastelun avulla. Tulevaan kotiin taidan laittaa mahdollisimman paljon terassia, kivetystä ja istutuksia ruukkuihin, sillä tiedän ettei musta ole kuopimaan kukkapenkkiä kovinkaan usein – jos ollenkaan.

Se, että kukat nyt lopulta pääsivät euukkuihin asti, oli sen verran hieno saavutus että järkättiin Minean kanssa pikaiset pihan avajaiset. Minea pimpotti parin naapurin ovikelloa, mä kannoin ulos mehua, teetä ja suklaakakkua ja istuttiin kaikki asfaltille herkuttelemaan. Ettei taakka kasvaisi liian isoksi, edetään pienin askelin – pari kesäkukkaa, mehutauko, siivous, mehutauko, parit yöunet, tomaattien istutus, mehutauko ja sitä rataa. Asenne tähän hommaan on ainakin kohdillaan vai mitä?pihahommissa IMG010 pihahommissa IMG008 pihahommissa IMG007 pihahommissa IMG006 pihahommissa IMG005  pihahommissa IMG003 pihahommissa IMG001

Tänään ihailtiin Minean kanssa aikaansaannostamme, ja mä mietin kuinka surkeat tulee olemaan Mineankin puutarhurin taidot, jos niiden pitäisi siirtyä isältä pojalle -ajatuksella. Kaveri kerran jopa ehdotti mulle muovikukkia pihalle, niin hyvin on tieto mun taidoista ehtinyt levitä. Mutta hei, onneksi on edulliset kesäkukkatarjoukset ja monta viikkoa kesää jäljellä!

LASTEN SATUMAA MÄKI-MATISSA

Jyväskylän ehdottomasti monipuolisimmassa puistossa, Mäki-Matin perhepuistossa, järjestettiin lauantaina Pelastakaa lapset ry:n koko perheen tapahtuma. Mekin vietettiin siellä aamupäivä, kun kelit osui niin kohdilleen että samalla sattui olemaan koko tän kesän lämpimin päivä täällä Jyväskylässä. Ei oltu itse asiassa varauduttu ihan niin lämpimään, vaan pakattiin matkaan eväiden lisäksi takit, pipot ja hanskat, mutta keskustassa sää olikin jo paahtavan lämmin, ja lämpötilaan huomattavasti sopivampi varustus olisi ollut t-paita ja shortsit.

Bongasin tapahtuman Mäki-Matin ilmoitustaululta aiemmin viime viikolla, mutta googlaillessani en löytänyt muuta kuin pari mainintaa, Mäki-Matin omilta facebook-sivuilta ei löytynyt oikein mitään infoa. En siis ehkä niihin luottaisi jatkossakaan kesän tulevia tapahtumia etsiessäni, vaikka käsittääkseni puistossa järjestetäänkin monenlaisia juttuja kesän aikana. Tulossa on ainakin kirppiksiä, joka viikko pyörii avoimet muskarit, kerran pari viikossa on askartelua ja perjantaisin pääsee grillaamaan, ellei sitten tule omien puiden kanssa, jolloin grilli on käytettävissä milloin tahansa. Perinteinen kadunmaalauskin on tulossa ensi kuussa joku päivä, enkä tiedä kuinka ahkerasti Mäki-Matin pienessä teatterissa esitetään näytelmiä ja musiikkiesityksiä.

lastenpaiva IMG003

Tieto lauantain Lasten satumaa -tapahtumasta oli kaikesta huolimatta levinnyt hyvin, sillä puisto oli yhdentoista aikaan täynnä innokkaita lapsia ja yhtä innokkaita vanhempia. Olisikohan ollut ilmainen makkara ja mehu mikä houkutteli ihmiset paikalle :D? Porukkaa oli jopa niin paljon, että kaikkialle oli vartin jonot ja lapsia juoksenteli ympäriinsä niin että rattailla sai väistellä pois alta. Minea halusi käydä onkimassa ja kasvomaalauksessa, poliisi- ja paloauto ei kiinnostanut ollenkaan ja askartelujonoon ei enää riittänyt kärsivällisyys. Eniten riemunkiljahduksia sai aikaan tieto siitä, että paikalla on myös Panda, ja sitähän sitten etsittiin pitkin puistoa. Panda onneksi löytyi, saatiin rauha maahan ja voitiin taas jatkaa puistoilua normaalisti.lastenpaiva IMG008 lastenpaiva IMG007 lastenpaiva IMG006 lastenpaiva IMG005 lastenpaiva IMG004  lastenpaiva IMG002 lastenpaiva IMG001

Jostain syystä mä melkeinpä rakastan kiertää kaikenlaisia lastentapahtumia, ja kesäisinhän niitä riittää! Onhan se itellekin vaihtelua arkirytmeihin, mutta enemmänkin ajattelen että Minea saa uusia kokemuksia ja kivoja juttuja muisteltavaksi. Mun lapsuudenperhe oli juurikin se perhe, joka reissasi kaikki kesälomat lasten ehdoilla, ja useimmiten meidän asuntovaunuun hyppäsi mukaan naapurinkin lapset ja aikuiset – joskus ihan vaan lapsetkin jos vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta matkustaa. Käytiin läpi kaikki lasten suosikit, Puuhamaa, Lintsi, Särkkis, Kolmården, Korkeasaari, Tykkimäki – ennemminkin voisi luetella paikkoja joissa en ole pienenä käynyt. Porukat vuokrasi asuntoauton kuukaudeksi ja sillä kierrettiin sekä Suomessa että Ruotsissa. Itelleni niistä reissuista on jäänyt paljon hyviä muistoja, vaikka pikkukopissa 24/7 matkustaminen myös kiristi itse kunkin hermoja aina välillä, ja haluan että omatkin lapset pääsee kokemaan ja näkemään. Nyt kun lapset on vielä pieniä, suunnitellaan kesät lasten kanssa, sitä ehtii myöhemmin varmasti vielä reissata kahdestaan ja kaveriporukalla ihan kyllästymiseen asti, vai mitä luulette? Kuinkas muuten teillä, joko on suunnitelmat kesälle tehtynä?

EXTEMPORE ON PARAS!

Suunnittelematta paras, ihanimmat muistot syntyy ehdottomasti kaikista extempore-jutuista, joita ei ole ehtinyt sen kummemmin suunnittelemaan. Kiire, stressi ja suorituspaineet unohtuu ja en tiedä, osaisiko sitä elää paremmin hetkessä silloin kun ei ole mitään ennakko-odotuksia?

Pohdiskeltiin Minean kanssa eilen aamulla, mitä sitä tekisi. Lähipuistoon rattailla vai autolla keskustaan isommalla porukalla? Lopulta sitten sovittiin treffit Essille, ajettiin Lauran kanssa kaupan kautta ja kyhättiin pikalounas. Ehdin aamulla tehdä raparperipiirakan pohjan valmiiksi odottamaan, loput kamat pakkasin kassiin mukaan ja Essillä huomasin, että piirakkavuoka taikinoineen jäi kotiin keittiöntasolle. Jep, ärsytti mutta nopeasti sekoittelin uuden pohjan ja saatiin jälkkäriäkin, tällä kertaa sitruunarahkalla maustettuna. Ehkä yhtä vaakalaudalla oli meidän kanavartaatkin, ei nimittäin oltu kukaan aiemmin grillattu, mutta Laura grillivastaavana ja folion ja öljyn turvin saatiin superhyvä lounas aikaan. Sori vaan Essille, kun sotkettiin keittiö ennen appivanhempien kyläilyä!

perjantailounas IMG011

Nää kaksi <3 Mila on meidän lapsiporukan taiteilijasielu ja ilopilleri. Muilla oma tahto näkyy vahvemmin, ja välillä tuntuu että kaikki ollaan ehditty komentaa lapsiamme rauhoittumaan, jakamaan lelut, lopettamaan kiljumisen tai muuta vastaavaa eikä Essin ole tarvinnut koko aikana ojentaa Milaa ollenkaan. Mila se vaan seurailee pienen välimatkan päästä, hymyilee ujosti ja ihmettelee muiden riehumista.perjantailounas IMG006perjantailounas IMG010perjantailounas IMG003

Aamun kovin juttu oli Essin ja Nikon uuden kodin ”piha”, joka siis tällä hetkellä on vielä kiveä ja multaa. Eve ja tytöt kirjaimellisesti tupsahti metsästä yllättäen mukanaan lautasellinen mansikkaleivoksia, jotka ei muuten ollut yhtään hullumpia. Kääretorttupohja, mansikkatäyte ja päällä tuorejuusto-tomusokeriseos. Mulla on jäänyt täytekakkuhimo sen verran sitkeästi päälle, että olen jo pari viikkoa koittanut keksiä hyvää syytä leipoa täykkäriä. Miten olisi kesä, tontin saaminen tai jos sitä leipoisi vaikka seuraaville lounastreffeille?perjantailounas IMG009 perjantailounas IMG008 perjantailounas IMG007  perjantailounas IMG005 perjantailounas IMG004  perjantailounas IMG002

Minea aina keksii vaatekaapistaan lempparijuttuja, joihin tyttö jää niin jumiin ettei suostuisi enää muuta päälleen pukea. Yksi tällainen on jo pitkään ollut Pompin rosenvärinen fleecetakki, ja tämän viikon ajan on kävelty uusissa ”Frozenin kengissä” (kaikki turkoosi on Minean mielestä niiiiiin frozenia), jotka saatiin Crocsilta. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele, koska crocseille tyypillisesti nämäkin on superkevyet, helpot pukea itse jalkaan ja kivan huolettomat kaikessa menossa. Koko on vielä aavistuksen iso Minealle, mutta tämä Duet Busy Day Mary Jane tuntuu olevan malliltaan sen verran näppärät, että ne pysyy jalassa juostessakin. Minea ilmoitti ennen lähtöä että mähän voisin sitten aina pukea näitten kenkien kanssa sen frozenin mekonkin. Ja yhdet korkkaritkin kuulema pitäisi saada. Harmi vaan, että ilonpilaaja-äiti on sitä mieltä, että asiasta voidaan keskustella about kymmenen vuoden päästä uudestaan!

HIUSHOMMIA

Tää viikko on ollut melko erilainen kuin meidän viikot normaalisti. Mun vanhemmat on etsineet Jyväskylästä asuntoa, mutta sen verran huonolla menestyksellä että ainakaan vielä ei ole sopivaa löytynyt. Kesällä Jyväskylä on kuitenkin erityisen kiva kaupunki, joten ne päättivät nyt alkuun vuokrata kesäksi kalustetun kämpän keskustasta. Mun isä on vielä ollut tällä viikolla Lahdessa töissä, mutta äitini on hengaillut meillä päivät. Ihan käsittämätön apu on ollut siitä, kun päivälläkin on joku leikkimässä Minean kanssa mun tehdessä kotihommia tai syöttäessä Nooaa. Tähän vois ehdottomasti tottua! Hommat sujuu huomattavasti jouhevammin, ja Minea on arvatenkin ollut enemmän kuin onnessaan.

Tiistaina Minea meni vielä illalla kesäkämpälle, Nooa jäi Nikon kanssa ja mä lähdin kaupungille viettämään tyttöjen iltaa Glitteriin. Forumin Glitter järjesti bloggaajille hius- ja koruillan, jossa kilisteltiin kuohuvalla, herkuteltiin Vaffelin kakkusilla ja keskityttiin koruihin ja hiuskoristeisiin. Glitter on varmasti kaikille tuttu kauppa, mutta tuleeko teidän käytettyä hiuskoruja? Mä käytän koruja yleensäkin aika minimaalisesti, yleensä mulla on vuodesta toiseen samat korvikset ja pari käsi- tai kaulakorua joita vaihtelen. Hiusten suhteen olen vieläkin pelkistetympi ja pääasiassa ne on joko ponnarilla tai kokonaan auki. Aika mielikuvituksetonta!

Suurin ongelma on ehkä se, ettei mulla itelläni ole ideoita eikä taitoa toteuttaa mitään erikoisempia juttuja, just ja just osaan tehdä ihan tavallista lettiäkään siististi. Toisaalta multa on ehkä myös puuttunut rohkeus pyytää myyjien apua, vaikka juuri hehän ovat ammattilaisia kun kyse on helpoista, mutta näyttävistä kampauksista. Aina siihen ei tarvita kovinkaan paljoa panostusta, tänä kesänä jo pelkkä kukkapanta on tarpeeksi tuomaan hiuksiin pientä extraa. Ja trendinä näyttäisi olevan mitä isompi sen parempi.

 glitter IMG011 glitter IMG010 glitter IMG009

Glitterin illassa saimme kaikki pikakampaukset myyjien toimesta, mutta omastani ei sitten tietenkään tullut otettua yhtään kuvaa.. Niin mä kuin aika moni muukin valitsi kampaukseen jonkinlaisen kukkapannan, ja tosi kivoilta ne näyttikin otsalla, nutturan ympärillä tai lettiin pujotettuna. Täydellinen juhannuskampaus olisi pitkä kalanruotoletti valkoisella tai värikkäällä kukkakoristeella. Kukahan vaan mulle sen letin tekisi, ja ainiin, ei taida enää löytyä niitä pitkiä hiuksiakaan.glitter IMG008 glitter IMG007 glitter IMG006

Päästiin herkuttelemaan Vaffelin minimuffinsseilla, valkosuklaa-vadelmapaloilla ja rocky road -browniella. Erityisesti kaksi viimeisintä vei mun kielen mennessään, ehkä viikonlopun kunniaksi niitä voisi hakea parit kotiinkin..glitter IMG012

glitter IMG005

Mun illan asuni oli rennon sporttinen uusilla revityillä farkuilla ja puuvillaisella pitkällä neuleella. Koko kevään käytetyimmät kengät on olleet nuo Air Forcet, mutta luulen että pikkuhiljaa olisi aika hankkia jotkut kevyemmät tennarit, jos sitä pian olisi toivoa kesästä kelienkin suhteen. Tuli muuten samalla maanantain shoppauskierroksella ostettua pari mustaa jumpsuittiakin, jotka oli molemmat niin täyskympin löytöjä että pitäisi pian keksiä niille jotain käyttöä. Toinen on superleveillä lahkeilla ja toinen löytyi BikBokista vähän päälle kympillä. Lämpenettekö te jumpsuiteille tai nyt muodissa oleville leveälahkeisille housuille?glitter IMG003

takki  Zara // paita  BikBok // farkut  H&M // kengät  Nike // laukku  Mulberryglitter IMG001

 

AMATÖÖRI LAPSIKUVAAJANA

Katsoin parhaaksi ilmoittaa sen jo heti otsikossa, olen täysi noviisi kameran kanssa, ja sellaisena varmaan tulen pysymäänkin ellei jonain päivänä vapaa-aikani yllättäen lisäänny ja päätän ilmoittautua jollekin kurssille, tai miksei jopa useammallekin, opiskelemaan valokuvausta. Joka tapauksessa ystäväni uskalsi luottaa taitoihini sen verran, että yhtenä päivänä kuvattiin Erikan lapsia, otettiin 1,5vee kuvat ja extrana sisaruskuvia. Tytötkin innostui samalla poseeraamaan enemmänkin, joten sessio venyi pidemmän puoleiseksi, ja kuvasin vielä Mineaa ja Elsaakin yhdessä ja erikseen. Tytöt on olleet kuin paita ja peppu jostain puolivuotiaasta saakka, mutta kesän lopulla tiet erkanee Elsan perheen pakatessa kamansa ja muuttaessa Tampereelle, joten ns kaverikuvat on ihan kiva muisto tytöille tulevaisuudessa. Yhteyttä toki tullaan pitämään tiiviisti jatkossakin, mutta saa nähdä kuinka läheisenä tyttöjen ystävyys säilyy. Harmi juttu, mielellään pidettäisi Erikan porukka naapurissa, mutta niin se vaan elämä vie mennessään..

Joka tapauksessa, tässä näitä kuvia olisi muutamat teidänkin nähtäväksi. Olin jo jonkun aikaa bongaillut tuota paikkaa, johon auringonvalo siivilöityy nätisti. Yleensä tykkään kuvata aavistuksen pilvisellä säällä ja suoraa aurinkoa välttelen viimeiseen asti, mutta tuossa talon takana kirkkain valo jää toiselle puolelle päästäen puiden välistä parit säteet. Aika ihana, eikö?

lapsikuvaus IMG003 lapsikuvaus IMG004 lapsikuvaus IMG005 lapsikuvaus IMG006 lapsikuvaus IMG007 lapsikuvaus IMG008 lapsikuvaus IMG009 lapsikuvaus IMG010

En ehkä kestä mitä pieniä poseeraajia nämä kolme on <3 Minea on varmaan jo aika kyllästynytkin näkemään kameran mun kädessä, mutta Erikan lapsille se oli sen verran uusi juttu, että Elsa varsinkin pisti parastaan. Pyysin hymyilemään niin sieltä tuli niin leveä hymy, että koko naama oli yhtä naantalin aurinkoa. Ja katsokaa nyt noita tyttöjen samismekkoja ja -kenkiä!

Mulla oli vielä Nooakin mukana kuvia ottaessa, mutta kaikesta sähläämisestäkin huolimatta oli kivaa kuvata välillä jotain erilaista. Tai tuleehan Mineasta otettua välillä paljonkin kuvia, mutta enimmäkseen räpsin ne niin, että hiiviskelen kameran kanssa kuvaamaan sitä, mitä tyttö parhaillaan touhuaa. Mistään lahjonnalla aikaansaaduista poseerauksista ei siis yleensä ole kyse – lahjontaa hyödynnetään ennemminkin silloin kun aamulla mietitään mitä puettaisi päälle. Sitten on näitä lempparivaatteita, kuten esim kuvissa päällä oleva syötävän ihana Grafton mekko, jonka tilasin Pompin ennakkoalesta. Postausta kirjoittaessani huomasin muuten että POMPdeLUXilta oli juuri tullut spostia alejen alkamisesta, joten keräsin vielä tähän alle muutamia kuvia Minean Pompin tän kauden vaatteista. Ite tein tänään heti aamulla tilauksen, mutta vieläkin näytti monista vaatteista olevan tosi hyvin kokoja jäljellä. Aleprossat oli jo heti 30-50% joten mä hamstrasin käytännöllistä perusvaatetta Minealle sukkiksista lähtien – etenkin perustrikoissa voi hyvin ottaa koon, kaksi normaalia isompaa ja ne menee käytössä lähes ikuisuuden.

P.S. Piti vielä sanoa, että mä innolla treenailisin kuvausta muihinkin kun Mineaan ja Nooaan, joten jos joku kaveri innostuu kuvauttamaan lapsiaan, niin viestiä mulle! Lopputuloksesta en tosin mene ollenkaan takuuseen 😀

lapsikuvaus IMG001

MOI

KUN TAJUAA MIKÄ ON OIKEASTI TÄRKEETÄ

tuparit IMG001

tuparit IMG003

tuparit IMG008

tuparit IMG006

tuparit IMG005

tuparit IMG009

On lauantai. Aamu alkaa iloisesti askarrellessa korttia tuoreelle ylioppilaalle. Kimalleliimaa menee ehkä vähän liikaa ja leimasimella tuli kirjaimia lätkittyä kortin niillekin puolille, joihin tekstiä ei olisi tarvinnut. Mies ajaa nurmikkoa ja tekee muita pihahommia, vaimo lähtee amupalojen ja leipomisen jälkeen lasten kanssa hetkeksi aikaa ulos. Matkalla vastaan tulee ystävä, jonka kanssa vaihdetaan kuulumiset, päivitellään viikkoja kestänyttä tuulista ilmaa, naureskellaan kun omalla pihalla yrtit ei kasva ja yhteisymmärryksessä nyökkäillään, kun tulee puhe siitä kuinka hommat kasaantuu. Tekemistä olisi niin paljon enemmän kuin aikaa, mitään ei huvita aloittaa kun lapset keskeyttää sen kuitenkin. Miten houkuttelevalta alkaakin tuntua jo pelkkä ajatus siitä nurmikon leikkaamisesta kaikessa rauhassa.

Aamupäivän tunnelma on odottava, tänään on kahdet juhlat joihin tulisi ehtiä – ensimmäisiin ilman lapsia ja toisiin lasten kanssa. On jo aiemmin puhuttu että tänään voisi kokeilla miten tuttipullo kelpaa vauvalle, ja ehkä äiti ja isi voisivat yhdessä istua juhlissa iltaa pidemmän kaavan mukaan. Sen tarkempia suunnitelmia ei uskalla tehdä, kun eihän sitä yhtään tiedä miten vauva pärjää mummin ja ukin kanssa, ja yöunille meno on varmasti se vaikein osuus, joten se on syytä joka tapauksessa jättää äitille. Tulee aika lähteä ensimmäisiin juhliin, joissa porukka on jo kovin juhlatunnelmassa. Istuu terassilla, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta niin että tarvitsee aurinkolasit. Isi ei tunne porukasta ketään ja äitikin vain juhlien emännän, mutta juttu luistaa vieraiden kanssa kohtalaisen hyvin. Siitäkin huolimatta että äiti ja isi tulivat omalla autolla ja aikovat lähteäkin niin.

Kotona vastassa on ylioppilasjuhlia innokkaasti odottava tyttö sekä nälkäinen vauva. Mummi kertoo, ettei vauvalle ollut kelvannut tuttipullo sillä aikaa kun isi ja äiti oli poissa. Vaikka nälkä ei enää juhlissa vaivaakaan, kiukutellaan äitille parin tunnin poissaolosta. Isi syö ja juo kahvit, sitten on äitin vuoro. Vuorotellen rauhoitellaan vauvaa. Välillä äiti käy kotona tytön kanssa, kun tyttö kaatuu kahteen kertaan ja saa toisella kerralla tikun sormeensa. Juhlissa molemmat lapset itkee. Vieraita alkaa lähteä, äiti kuulee yhden tokaisevan tylysti, että johan tässä on tarpeeksi itkua kuunneltukin. Hävettää, kun olo on ei-toivottu, ja äiti tekisi mitä vaan että voisi jo lähteä kotiin.

Kotona alkaa iltapuuhat, ja äitikin luopuu ajatuksesta lähteä enää mihinkään. Aiemmin teki kovasti mieli päästä ulos tuulettumaan, mutta päivän mittaan tunne on jäänyt taka-alalle, ja väsymys iskee päälle. Iltatouhuissa ei ehdi jutella, mutta yllättäen isi ilmoittaa lähtevänsä kaupungille kavereita moikkaamaan. Niinpä niin, arvaahan sitä miten siinä tulee käymään, aamuyöstä kotiin ja seuraavana päivänä puolet päivästä menee nukkuen ja äitille sunnuntai on taas kuin tavallinen arkipäivä. Tekisi mieli sanoa, mutta ei jaksa edes aloittaa.

Seuraavana aamuna äiti herää aikaisin. Pitää laittaa aamupalaa, hoitaa lapset ulos ja lähteä itsekin puistoon. Onneksi tänään apuna on isovanhemmat. Väsyttää kun tuli sittenkin istuttua iltaa naapurin kanssa vielä hetki lasten mentyä nukkumaan. Jääkaapissa ei ole lounastarpeita, joten siwasta täytyy ostaa pussillinen pyttipannua, josta äiti paistaessa huomaa puuttuvan lihan, jota pakkauksen mukaan perunan seassa tulisi olla. Miten nyt ei tunnu mikään onnistuvan? Äiti ei jaksa enää leikkiä marttyyria vaan herättää isin, tokaisee menevänsä päiväunille ja jättää lapset leikkimään isin kanssa. Vajaa tunti unta oli se mitä nyt kaivattiinkin niin että kaikki tuntuu taas helpommalta. Päiväunien jälkeen on energiaa sanoa isillekin, kuinka paljon oikeasti ärsyttää. Isi ei ymmärrä mistä taas on kyse, kysyy vaan vituttaako kun et ite päässyt lähtemään. Sen enempää miettimättä äiti vastaa hätäisesti no ei todellakaan. Myöhemmin äiti vielä miettii asiaa, tajuaa ettei se oikeasti niin paljoa harmitakaan. Tuskin jäin mistään tärkeästä paitsi. Tärkein on tällä hetkellä täällä kotona. Se vitutti, ettei isi tajunnut sitä.

KYSY MITÄ VAAN!

2805 IMG017

Tämän blogin historiassa ei vielä aiemmin ole nähty tällaista postausta, mutta nyt ajattelin uskaltaa antaa teille vapaat kädet. Oletko ehkä uusi seuraaja ja haluaisit tietää jotain blogin alkuajoilta? Onko jotain mistä en blogissa ole puhunut koskaan? Mikä on jäänyt vaivaamaan? Kysyä saa ihan mitä vaan, ja mikäli kysymyksiä tulee useampia, teen niistä loppuviikosta ihan oman vastauspostauksen. Eikun kyselemään siis!

AJATUKSIA ISYYDESTÄ + Liberon arvonnan voittaja

Yhteistyössä Libero BabyBuzz

Muistatte varmaan kun kirjoitin parisen viikkoa sitten siitä kuinka isä voi aktiivisemmin olla osallisena raskausaikana? Meillä molempien odotus on Nikon osalta ollut lähinnä potkujen tunnustelua, ultrissa mukana olemista, nimen miettimistä, hankintojen tekemistä ja Mineaa odottaessa odottajan oppaan lukemista. Melko lailla samoja asioita tekin listasitte kommenttiboksissa, plus että monet isät olivat osallistuneet myös neuvolakäynteihin ja tietenkin kyselemällä ja juttelemalla osoittaneet kiinnostustaan vauvaa kohtaan. Muutama sanoikin, että äidin on muistettava antaa tilaa isälle, sillä äiti helposti sulkeutuu omaan vauvakuplaansa ja unohtaa jakaa odotuksen tuntemukset puolisonsa kanssa. Toisaalta se myös vaatii suhteelta tietynlaista avoimuutta, jotta keskustelu raskaudesta ja sen eri puolista tuntuu luontevalta. Mahan silittely, tulevaisuuden romantisointi yhdessä ja äidin jalkojen hierominen ei ole joka isän ja äidin juttu.

Jo aiemmin totesin, että meillä Liberon kehittelemä BabyBuzz ranneke olisi toiminut etenkin nyt toista lasta odottaessa, kun kaikki on jo koettu Minean odotusaikana ja toinen raskaus tuntui jo kovin arkiselta. Rannekkeen myötä raskaudesta tulee näkyvämpi osa arkea, vanhemmilla on molemmmilla jokin vauvaan liittyvä yhteinen asia, joka muistuttaa pienillä värähdyksillään että täällä mahassa ollaan. Ei se yksi ranneke maailmaa muuta, mutta lähentää ja tasa-arvoistaa vanhempia raskausaikana, näin mä uskon.

babybuzz IMG005 babybuzz IMG006

Jälkikäteen olen miettinyt, oltaisiko me voitu tehdä jotain toisin, niin että Niko olisi tuntenut osallistuvansa enemmän odotukseen. Tai mistä mä tiedän, ehkä mekin jaettiin ja koettiin odotus juuri meille sopivalla tavalla. Pyysin Nikoa kirjoittamaan omia kokemuksiaan siitä, miten Niko on kokenut esikoisen ja nyt Nooan odotusajan. Onko ekalla ja toisella kerralla jokin ollut erilaista? Miten yhteinen odotus vaikuttaa kiintymykseen vauvan synnyttyä? Kokeeko isät äitien sulkeutuvan omaan raskauskuplaansa sulkien isän ulkopuolelle?

”Kyllä se niin on, että esikoisen odotusajan koin huomattavasti jännittävämpänä aikana kuin Nooan. Se varmasti johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että odotusaika oli kummallekin uutta ja jännittävää aikaa. Olimme enemmän toistemme tukena, ihmettelimme yhdessä vauvan liikkeitä, mahan kasvua ja luimme yhdessä neuvolasta saatua raskausviikkokirjaa. Kun taas Nooan kohdalla lähes nämä kaikki jäivät pois. Kuitenkin kummatkin odotusajat ovat olleet myös minulle jännittävää aikaa, vaikka koko raskauden/lapsen saamisen sisäistäminen ja tajuaminen menee hyvin lähelle syntymää. Lähes synnytysosastolle asti.

Isänä olemisen isoimmat haasteet ja vaikeudet, ainakin omalla kohdallani ovat olleet lasten ensimmäiset 6kk. Tuolloin itselläni on mielestäni ollut haastavinta ja raskainta, kun tuntuu ettei pysty olemaan mitenkään hyödyksi tai apuna lasten kanssa. Tämä varmasti johtuu pitkälti siitä että lapset on molemmat imetettyjä, ja ainut lapsia rauhoittava asia on äitin syli tai syöttäminen. Lisäksi uskon että isillä (kuten minulla) jotka on paljon töissä tai eivät pidä isyyslomiaan muutamaa viikkoa pidempään, vaikuttaa läsnäolon määrä läheisyyteen. Toisaalta taas olo voi joskus tuntua turhaltakin kotona, varsinkin vauvan ollessa vielä aivan pieni, jolloin syöminen ja nukkuminen on kaikki mitä vauva tekee. Silloin isompi apu on siitä, että olen töissä tienaamassa.

libero IMG004

Kotin miettiä miten BabyBuzz ranneke olisi meillä toiminut, mutta näin jälkikäteen on kuitenkin vaikea sanoa, millaista hyötyä siitä olisi itselleni ollut raskausaikana, ehkä toisella kerralla joka tapauksessa enemmän. Olisin varmasti ollut valmis kokeilemaan, sen avulla raskaus olisi ainakin tullut edes puheeksi useammin. Niin kotona kuin muuallakin. Auttaahan se puhuminenkin asian sisäistämisessä.

Se täytyy vielä sanoa, että vaikka alku on omalla kohdallani ollut hitaampaa lämpenemistä, on nyt ollut mahtavaa nähdä miten lapset kasvaa ja miten Mineasta on tullut iso tyttö, jonka kanssa voi jutella ja tehdä kaikenlaista. Viimeistään silloin isästä tulee yhtä tärkeä kuin mitä äiti on ollut jo alkumetreistä saakka.”

libero IMG003

babybuzz IMG007

Mitenhän teidän miehet on kokeneet raskausajan ja pienvauva-arjen? Kysykääpä tänään mieheltänne, jos ei muuta niin siitä saa hyvän keskustelun aikaan kun jokin asia voi itelle tulla jopa yllätyksenä. Se kun on niin vaikea asettua toisen kenkiin ja nähdä tilanne toisen silmin. Ja kaikki te tulevaisuuden odottajat, muistakaa BabyBuzz ranneke ja ottakaa se ennakkoluulottomasti osaksi odotusta – jospa se kuitenkin helpottaisi isän roolia edes aavistuksen.

Ihanan Liberon kassin täynnä erilaisia hoitotuotteita saa itselleen nimimerkki SAMP. Onnittelut voittajalle, sähköpostistasi löytyy pian tarkempaa tietoa! Mikäli onni ei suosinut tällä kertaa, kannattaa kurkata Minishown instatili (@minishowblogi). Siellä on juuri alkanut Liberon arvonta, jossa voit voittaa vauvan vaatepaketin sekä meilläkin monta tylsää hetkeä pelastaneen Liberon perhosen!!

RAPARPERIPIIRAKKA

raparperipiirakka IMG001 raparperipiirakka IMG002

Se taitaa olla raparperiaika käsillä, sillä ystäväni toi perjantaina meille neljä vartta omasta jättimäisestä puskastaan. Eihän siinä auttanut muu kuin leipoa piirakkaa. Kävin aiemmin tällä viikolla Piipadoon Piian luona herkuttelemassa ihanan kuohkeaa ja superhyvää raparperipiirakkaa, joten testasin saman reseptin itsekin – ja ihan liian hyvää siitä tulikin. Raparperi ei muuten ole ihan mun lemppariherkkujani, mutta tämä ohje toimii, ja toimisi muuten millä vaan marjalla tai vaikka omenallakin.

 

RAPARPERIPIIRAKKA

POHJA

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

125 g voita

1 muna

1 dl maitoa

Sekoita vehnäjauhot, sokeri, sooda ja leivinjauhe keskenään. Lisää sulatettu voi ja ota puolet taikinasta sivuun. Lisää vielä muna ja maito ja kaada seos irtopohjavuokaan.

TÄYTE

2-3 vartta raparperia

1 prk vanilja- tai sitruunarahkaa

1 muna

0,75 dl sokeria

Pilko raparperit pieneksi ja ripottele piirakkapohjan päälle. Sekoita rahka, muna ja sokeri ja lisää raparperien päälle. Murusta vielä kaiken päälle sivuun laitettu taikina ja paista 180 asteessa noin 30 min.

EROON VARTALON PIKKUVIRHEISTÄ

Yhteistyössä Bepancare

Siitä on pian jo neljä kuukautta kun mä olin raskaana, ikuisuus mun mielestäni mutta kropan suhteen palautuminen on vielä kesken ja voi jatkua jopa useita kuukausia. Somen kuumin juttu tällä hetkellä taitaa olla #mombody kun kaikenikäiset ja -kokoiset äidit jakavat eri kanavissa kuvia omasta synnyttäneestä kropastaan. Toiset osaa olla superylpeitä arvistaan, joillain vartalo on täsmälleen samannäköinen kuin ennen raskautta, joku vihaa venymäjälkiään, moni puhuu raskauskiloistaan ja joillekin on se ja sama miltä kroppa vaatteiden alla näyttää, kunhan se kelpaa omalle puolisolle. On äitejä, jotka on ikuisella laihdutuskuurilla, kun mielikuva omasta vartalosta ennen raskautta on lähempänä teinivuosien tasoa kuin totuutta. Toisaalta on myös niitä onnekkaita, joilta kilot on karisseet alle lähtötilanteen, kun imetys on vienyt kaiken ylimääräisen mennessään. Niin tai näin, tiedättekö mikä kaikille näille äideille ja naisille on yhteistä? Olit sitten imettänyt tai et, suurperheen äiti tai lapseton, lähes me kaikki kamppailemme raskausarpien kanssa – niin myös miehet!

Myönnettäköön, vielä viime viikkoon asti olen ollut superlaiska hoitamaan vartaloni ihoa. Ihoni on kesät talvet melko kuiva ja vaatii kunnon perusrasvauksen joka suihkun jälkeen, mutta mitään sen kummempaa panostusta en ole tehnyt, koska olen ajatellut päässeeni helpolla venymäarpien suhteen. Molemmista raskauksista kiloja on tullut hieman reilu kymmenen, ja noin neljässä kuukaudessa kaikki raskauskilot on tiheän imetyksen avulla tippuneet pois. Mineaa odottaessa en saanut venymäjälkiä mahaan tai rintoihin, mutta jostain kumman syystä niitä tuli polviini – ja kaiken lisäksi jalkoihini ilmestyi muutama alkava suonenpurkauma. Verenkierto jaloissani on tainnut raskauksien aikana olla eniten koetuksella, ja nyt Nooan aikana käytinkin parin viikon ajan tukisukkia ehkäisemään jalkojen turvotusta. Uusia arpia ei toisesta raskaudesta jäänyt, mutta raskauksien lisäksi on teini-iän kasvupyrähdykset jättäneet jälkensä pakaroihini ja iän myötä iho on alkanut ohentua etenkin dekolteen kohdalta.

bepancare IMG002Vaikka hyvinvointi, kunnossa pysyminen ja kauneus on mulle tärkeitä asioita, olen varmasti laiskimmasta päästä mitä tulee itsensä hoitamiseen. En jaksa nähdä vaivaa uusien tuotteiden etsimiseksi ja testaamiseksi, vaan yleensä tarvitsen jonkun ystävän suosittelun, bloggaajan esittelyn tai myyjältä saadun tuotenäytteen innostuakseni uutuuksista – tai jo vanhemmista, hyväksi todetuista tuotteista. Samasta syystä omat raskausarvet on jääneet täysin hoitamatta ja edelleen, samasta syystä lähdin innokkaana mukaan kokeilemaan Bepancare-voidetta raskausarville. Onko tuote teille jo tuttu? Bepancare on ihanan miellyttävän tuoksuinen, nopeasti imeytyvä voide venymäjälkien ehkäisyyn ja hoitoon. Bepancare aktivoi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa, samaan aikaan se myös kosteuttaa tehokkaasti. Erityisesti oon tykännyt voiteen levittyvyydestä ja siitä, että se oikeasti poistaa kiristyksen tunteen vaikka onkin mukavan kevyt koostumukseltaan. Meidän perheessä on aina ostettu perusvoiteetkin apteekin valikoimasta, kun markettien rasvat ei tunnu kosteuttavan kuin vartiksi kerrallaan. Bepancare-voidetta olen ehtinyt testailla nyt viikon verran, ja vaikka vielä on liian aikaista sanoa sen vaikutuksista raskausarville, voin kuitenkin todeta, että voiteesta tuli uusi suosikkini! Iho on levittämisen jälkeen superpehmeä, kimmoisa ja kosteutetun tuntuinen. Iso plussa purkin nerokkaasta annostelumekanismista, josta voide tulee sottaamatta ja purkkikin pysyy siistinä koko käyttöiän ajan.bepancare IMG005

bepancare IMG004

bepancare IMG007

Toistaiseksi olen keskittynyt rasvaamisessa pahimpiin ongelmakohtiin eli reisiin, dekolteehen ja polviini. Olen jälleen löytänyt innostuksen lenkkeilyynkin, jonka toivon osaltaan auttavan kroppani muokkaamisessa entiseen kuntoon, mutta samanaikaisesti aina vartalon muotojen muuttuessa on vaarana saada uusia venymäjälkiä. Tällä kertaa ennaltaehkäisy on Bepancaren ansiosta mun kohdallani paremmin hoidossa kuin koskaan ennen, toivotaan että se myös näkyy hyvinä tuloksina. Jos Bepanthen on joka perheen luottovoide, niin voisiko Bepancare sitten olla joka äidin ja urheilijan pelastus?bepancare IMG008

Pientä fiksaamista vielä on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin plautumiseni synnytyksen jälkeen olleen suht nopeaa, ja olen jo nyt melko tyytyväinen vartalooni. Häiritsevin ja inhottavin asia on kuitenkin juurikin nämä polvien ja pakaroiden raskausarvet ja selluliitti, joista tahtoisin ehdottomasti päästä eroon ennen bikinikelejä. Harmi vaan, että ne molemmat taitaa olla sellainen meidän naisten kestovaiva, jotka kulkevat aina mukana, olit sitten laiha tai lihava. Jos kuitenkin jotain on tehtävissä, niin tottakai olen valmis kokeilemaan! Otin ennen kuvat itsestäni viime viikolla ja kuukauden verran Bepancare-voidetta käytettyäni ajattelin vielä kuvata ongelmakohtani uudelleen, toivoen että muutos näkyy arpien vaalenemisessa. Luotto on kova, sillä netistä lueskeltuani yleinen fiilikseni on että voiteesta todella on ollut apua. Oletteko itse kokeilleet Bepancarea tai muita vastaavia voiteita? Olisi kiva kuulla, mitä te pidätte kroppanne pahimpina ongelmakohtina vai oletteko sinut muotojenne kanssa? Itseluottamuksestahan se on ainoastaan kiinni, mutta kenellepä ei kelpaisi vähän sileämpi ja pehmeämpi iho.

MONTA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN

2805 IMG002 2805 IMG003 2805 IMG004

Kun saa viettää näitä täydellisiä päiviä, jolloin kaikki vaan sujuu kuin itsestään, sitä hymyilyttää vielä nukkumaanmennessäkin, ja todennäköisesti sama fiilis kantaa vielä huomennakin. Ja onhan silloin jo perjantai eikä mikään voi mennä pieleen, eikö niin? Usein tulee niitä hetkiä, kun sitä ajattelee että nyt kaikki on just niin hyvin kun toivoisinkin ja lupaa että tästä eteenpäin mä tajuan olla tyytyväinen siihen mitä mulla on. En halua koko ajan uutta ja lisää, vaan olen onnellinen nykyisestä. Liian usein mä kuitenkin myös unohdan sen miltä tuntuu olla tyytyväinen ja aloitan jälleen uuden projektin tai keksin uuden päämäärän, jota tavoitella, kuten tällä hetkellä taloprojekti. Tänään kaikki tuntui kuitenkin olevan hyvin, mulla on ihana perhe, parhaat ystävät, tavallisen mahtava elämä tavallisine huolineen, tulevaisuus jota odottaa innolla ja monta pientä asiaa jotka toisinaan ärsyttää, toisinaan ilahduttaa. Enimmäkseen käsittämättömältä tuntuu se, että mulla tosiaan ihan oikeasti on tämä täydellinen perhe, jollaisesta en ennen lapsia olisi mitenkään osannut haaveilla. Ja sitten on ystävät. Ystävät joita ilman kaikki olisi niin paljon värittömämpää.

Uskon ettei kaikki nauttisi samalla tavalla kotonaolosta, mutta äitiyden kautta mä olen ehdottomasti löytänyt itseni. Vaikka mitäs se joku tutkija vasta vähän aikaa sitten varoitteli hurahtamisesta äitiyteen? Siinä me tänään istuskeltiin Kertun ja Jennan kanssa kahvipöydässä Kertun luona ja hymyiltiin kahdelle frozen-fanille, jotka esittivät tanssien ja lujaa laulaen let it gota yhdessä. Melun määrä oli lähes jotain sietämätöntä, kun kolme vauvaa huusivat kaikki samaan aikaan joko tylsyyttään, nälkäänsä tai muuten vain ääntä pitääkseen, musiikki pauhasi kännykästä taustalla ja tytöt lauloivat, mutta siltikään en olisi voinut olla onnellisempi siinä hetkessä. Meillä oli mun tekemiä hampurilaisia, Jennan tekemää salaattia ja Kertun leipomia pätkismuffinsseja mahat täynnä, aurinko paistoi ja juttu luisti, mitä muutakaan stä osaisitehdä kuin hymyillä sille kaikelle.

2805 IMG005 2805 IMG006 2805 IMG007 2805 IMG009

Vaikka viihdyttiin Kertulla jo muutenkin luvattoman kauan, jäi Minea vielä leikkimään siksi aikaa kun me Nooan kanssa käytiin vyöhyketerapiassa. Tämä oli viides ja viimeinen kerta tällä erää, sillä terapeutti Sini kertoi jalkapohjien pehmenneen ja suoliston alkaneen aueta niin hyvin, että tästä eteenpäin jatketaan tilanteen seuraamisella. Jos mietin Nooaa kuukausi sitten ja nyt, on tilanne niin toisenlainen ettei Nooaa uskoisi samaksi pojaksi. Katse on kirkastunut huomattavasti, kulmat ei ole enää jatkuvasti kurtussa, turhia itkuja ei ole lähes ollenkaan, poika hymyilee enemmän kuin itkee ja nieleskelystä ja pulauttelusta on melkein päästy eroon. Eikä riitä että Sini on saanut Nooan olon helpottamaan, vaan olen saanut hyviä vinkkejä itellenikin. Vesi tulisi juoda huoneenlämpöisenä, puoli litraa heti hampaiden pesun jälkeen ja päivän mittaan yhteensä pari litraa. Kylmää vettä elimistö hylkii enemmän, mikä tarkoittaa sitä että vesi lähestulkoon kulkeutuu elimistön läpi imeytymättä. Aamupäivän veden tankkaamisen pitäisi auttaa näkyvästi iltapäivän vireystilaan. Tämä menee kokeiluun heti huomisesta alkaen!

2805 IMG012

2805 IMG011 2805 IMG0132805 IMG015

Ja arvatkaa mitä vielä? Me saatiin se tontti! Arvonnassa saatiin numero 21, valintatilaisuudessa saatiin meidän 14. merkkaama tontti, joka ei ehkä ole se unelmien ykköstontti, mutta loistava joka tapauksessa, ja vihdoin meidän raksaprojekti etenee. Vielä en edes usko sitä todeksi, mutta vähitellen käynnistyy suunnittelu, tarjousten kysely ja ensi keväänä itse rakentaminen. Miten meillä onkin viime aikoina ollut niin hyvä tuuri vähän kaiken suhteen?

HIPPIMEKOSSA

mekko IMG001 mekko IMG002 mekko IMG003 mekko IMG004

nahkatakki  Zara // mekko  Vila // kengät  Zara // laukku  Mulberry

mekko IMG006

Ehkä kovin juttu tänä kesänä on kaikenlaiset kuviot vaatteissa, värit ja aavistuksen hippimäinen tyyli. Kaupoissa näkyy leveitä, laskeutuvia printtihousuja, edelleen niitä revittyjä farkkuja – enää ei riitä että kaapista löytyy ripped jeansit, kun tuloaan tekee destroyed jeansit. Itellänikin sellaiset vilahti instassa, mutta luulen kuitenkin vieväni ne takaisin kauppaan kun pari reikää alkoi tuntua liian isoilta.

Omakin vaatekaappi kaipasi pientä kevätpäivitystä, joten kävin ostamassa muutamia paitoja, housuja ja mekkoja. Tämä sininen oli loistava löytö – jotain sopivan rentoa sandaalien kanssa kesällä ilman sukkiksia ja viileämmällä säällä siistimpi yhdistettynä korkeampiin korkoihin. Tänään kävin iltapäivällä pomoni eläkejuhlissa tässä mekossa, eilen pidin sitä vanssien kanssa asioita hoitaessani ja kuljinkohan samassa mekossa toissapäivänäkin? Selkeästi tulevan kesän lemppari siis.

Olin ajatellut lauantaina mennä tässä hippimekossa Essin tupareihinkin, mutta nyt en enää tiedäkään koko tupareista. Olin tänään kotoa poissa vajaa kolme tuntia ja siitäkin ajasta Nooa oli huutanut tunnin verran. Niko koitti tarjota tuttipulloa, mutta se ei ollutkaan oikein tahtonut kelvata, ja vasta mun tultua kotiin ja syötettyä Nooa loppui itkeminen. Ensimmäisinä viikkoina Nooalle annettiin tuttipullosta maitoa pariinkin kertaan, jotta poika tottuisi syömään myös pullosta, mutta olisikohan sekin taito ehtinyt jo jollain tasolla unohtua, kun tauot on nyt maidottoman aikana olleet paria viikkoa.. Mikään pakkohan mun ei ole lauantaina päästä mihinkään, mutta toisaalta tekisi kyllä kovasti mieli. Yllättävän vaikeaa on tietää, milloin olisi sopiva aika jättää vauva hoitoon paria tuntia pidempään, vaikka kyse ei siltikään ole kovin pitkästä ajasta. Meillä on vielä parin viikon päästä tulossa Nikon veljen häätkin, jotka on lapsettomat, joten jollain systeemillä mun on sinnekin lähdettävä ainakin päiväksi. Ehkä sitä pitäisi nyt vaan lauantaina testailla kun itse on kuitenkin parin kilometrin päässä valmiina tulemaan hätiin, jos äitini ei saakaan Nooaa rauhoittumaan. Hassua muuten, että Minea oli yön yli hoidossa vasta päälle vuoden ikäisenä, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että Nooan voisin hyvinkin jättää jo aikaisemmin. Uhkarohkeaa vai ihan ok?

Ja mitä sanotte mekosta? Kuviot, hot or not?

MITEN SÄ SEURAAT?

Olette saattaneet jo kuulla että Blogilista lopettaa toimintansa piakkoin? Ajattelin että tähän saumaan olisi hyvä muutenkin muistutella, miten blogiani voi eri kanavissa seurata. Moni taitaa esim luulla, ettei portaalien blogeja pääse seuraamaan oman blogger-tilin kautta, mutta sekin kyllä onnistuu helposti, kun vain bloggerissa valitsee kohdan ’lisää blogi’ sivulla, jossa näkyy muiden blogien uusimmat postaukset. Avautuvaan pikkuikkunaan kopioi blogin osoitteen, niin jatkossa postaukset päivittyy normaalisti muiden blogien joukossa.

seuraa IMG001

Yksi suosittuja kanavia on Bloglovin, josta meidät löytää tän linkin takaa. Suosittelen Bloglovinia erityisesti niille, jotka on ennen käyttäneet Blogilistaa, sillä Bloglovin on hyvin samantyyppinen, siellä näkyy uusin ja kollaasi viimeisimmistä julkaisuista.

seuraa IMG002

Minishow löytyy myös Facebookista, sinne koitan linkittää uusimman postauksen aina mahdollisimman pian, ja välillä innostun lisäilemään jotain extrajuttujakin. Hävettää kyllä myöntää, mutta facebook on viime aikoina ollut aavistuksen rappiolla, kun aika ei tunnu riittävän ihan kaikkeen, mutta koitan parhaani mukaan kunnostautua tän suhteen.seuraa IMG004

Sitten on vielä henk.koht. lempparini eli instatilini @minishowblogi. Sinne tulee päivitettyä suunnilleen kuva päivässä, ja paljon tulee kännykällä kuvattua sellaista mikä ei koskaan pääse blogiin asti. Monesti laitan jotain samantien instaan, ja myöhemmin koko juttu tuntuukin jo niin vanhalta, ettei siitä huvitakaan enää kirjoittaa blogiin – suosittelen siis seuraamaan meidän instatouhuja. Joskus saatan sielläkin linkata blogin uusimpaan postaukseen, mutta pääsääntöisesti se täydentää blogia eikä sinänsä ole blogin seurantakanava.

Minkä kautta teillä on tapana tulla lukemaan postaukset?

PULP FICTION -TUKKA

otsis IMG005 otsis IMG006 otsis IMG007 otsis IMG008

otsis IMG001 otsis IMG003

Minealla alkaa huomenna viimeinen kerhoviikko ja keskiviikon jälkeen loppukesä onkin mulla ja lapsilla pelkkää lomailua. Kesä kun ei ole vielä oikein kunnolla ehtinyt alkaakaan, niin en ole yhtään osannut orientoitua ensi syksyyn, vaikka jo tässä vaiheessa pitäisi olla hakenut mahdollista kerho- tai hoitopaikkaa. Ei vaan ole yksinkertaisesti ollut aikaa ja innostusta miettiä, jatketaanko ensi vuosikin samalla tavalla kuin tämä kevät vai pitäisikö Minealla olla muutama tunti omaa touhua nykyistä enemmän. Ilmoitin tytön varmuuden vuoksi tuohon samaan seurakunnan kerhoon ajatellen että onpahan ainakin jotain, ja voi muuten olla että muut paikat ehtii syksyyn mennessä täyttyäkin niin ettei muita vaihtoehtoja enää siinä vaiheessa tarvitsekaan harkita. Mutta joka tapauksessa just nyt tuntuisikin oudolta hakea Minealle hoitopaikkaa, edes puolipäiväistä, kun me kuitenkin ollaan Nooan kanssa kotona.. Ihan samoja mietteitä pyörittelin ennen jouluakin, kun koitettiin saada joku järkevä ratkaisu Minean hoitokuvioihin tälle keväälle. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että tämä systeemi on toiminut meillä loistavasti, siitäkin huolimatta ettei Nooa ehkä ole vauva helpoimmasta päästä. Suoraan sanottuna taitaisin hankkia itelleni vain paska mutsi fiilikset, jos ilmoittaisin Minean syksyksi puolipäivähoitoon, ollaanhan me nytkin pärjätty päivät kolmistaan kotona ja energiat on vielä iltaisin riittänyt bloggaamiseenkin.. Millaisiin ratkaisuihin te muut olette ensi vuodelle päätyneet?

Tänään oli kerhojen lopetusjuhla Laajavuoressa. Paikalle oli hankittu bändi, pomppulinnat, kasvomaalausta ja lapsille oli tarjolla jätskiä. Tajusin vasta siinä bändiä kuunnellessa, että tosiaan se viimeinen kerhokerta on jo keskiviikkona eikö meillä ole mitään hankittuna kerhotädeille. Kai heillekin on tapana jotain pientä antaa? Itse askarreltu kortti olisi varmaan kiva, mutta mitä sen lisäksi? Noh, vielä on pari päivää aikaa miettiä ja tuskin sen mitään niin ihmeellistä tarvitseekaan olla. Ehkä Minean tekemä koru, keksejä tai miksei vaikka ihan perinteinen kivi-tuikku..

Siitä ei ole niin kovinkaan kauaa kun vasta leikkautin otsiksen, ja tässä välissäkin oon koittanut tasailla sitä itse, mutta siltikin parturoinnin tarvetta on otsiksen kanssa huomattavasti useammin kuin normaalisti. Aamupäivän istuinkin kampaajan käsittelyssä, omasta hiusväristä koitettiin taittaa punaisuutta pois ja pituudesta otettiin joitakin senttejä. Olin ensin suunnitellut harmaita latvoja liukuvärjättynä, mutta tämä lopputulos olikin paljon parempi, kun leikkaus ja väri on molemmat kivan skarppeja. Liukuväri käy ehkä paremmin vähän pidempään, kerroksittain leikattuun hiukseen, vai mitä? Mä alan kyllä olemaan ihan täysin sinut tän otsiksen kanssa, paitsi että vihaan tätä tuulta, joka on nyt jokaisena aurinkoisena päivänä pilannut superlämpimän ilman – ja mun ”kampauksen”. Siksipä nämä ulkokuvat ei ole niin kovin imartelevia eikä kameraan voinut katsoa hetkeäkään ilman että tukka lensi eteen, mutta koitetaan saada paremmat kuvat blogiin heti ensi viikolla. Tai sitten käytte jo kurkkaamassa yhden sisällä räpsäistyn kännykkäkuvan instasta @minishowblogi.

LÄHES KAIKKI MENI!

blogikirppis IMG001  blogikirppis IMG003 blogikirppis IMG005blogikirppis IMG002

blogikirppis IMG006

Blogikirppis on ohi, tapahtuma oli jälleen niin iso menestys kuin osattiin viime vuoden perusteella odottaakin. Porukkaa tuli ensimmäisen tunnin aikana niin paljon, että mun pöytä tyhjeni vähintään puolilleen, ja melkein kaikki loputkin meni kaupaksi seuraavan tunnin aikana. Loppua kohden meno hiljeni huomattavasti, ja arvasihan sen jo etukäteenkin että kaikki halusivat viedä parhaat päältä. Itselläni oli ajatuksena päästä tavarasta tehokkaasti eroon, ja joitain merkkijuttuja tuli ehkä myytyä paljon halvemmalla kuin mitä niistä netissä olisi maksettu, mutta tiedätte varmaan miten paljon helpommalla sitä pääsee kun ei tarvitse kuvata ja postittaa vaatteita yksitellen.

Onneksi kotiin ei tarvinnut viidestä kassillisesta kantaa takaisin kuin yksi, ja itse asiassa luulen että vaatetta olisi saanut myytyä vielä enemmänkin jos olisin tajunnut pakata niitä kunnon kassilliset mukaan. Innostuttiin jo vähän ajatuksesta, josko kirppiksen jaksaisi järkätä kaksi kertaa vuodessa, mutta katsotaan nyt löytyykö intoa vielä syksylläkin. Kävikö joku teistä tänään kirppistelemässä Veturitalleilla? Meikäläisellä oli ainakin aluksi niin kauhea kiire ryysiksen iskiessä etten juurikaan ehtinyt ympärilleni vilkuilla, mutta yhden löydön tein mäkin Minean huoneeseen. Huomatkaa muuten mun kätevä, Minealta lainattu kirppiskukkaro!

PÄIVÄN TOUHUT

Tässä sitä nyt tulisi, paljon toivottua arkirealismia. Usein näiltä päivä kuvina -postauksilta toivotaan mahdollisimman totuudenmukaista elämää, ja koitinkin valita ihan tavallisen perjantaipäivän kuvattavaksi. Niinpä niin, paino sanalla koitin valita, koska päivään sitten lopulta tulikin vähän kaikenlaista extraa ja jälleen tästä perjantaista muodostui normaalia tapahtumarikkaampi päivä. Muutenkin koko viikonlopusta on tulossa hektisempi kuin kuukausiin, kun huominen menee kirppistellessä, ja sunnuntaina aamu alkaa parturoinnilla ja jatkuu iltapäivällä Minean kerhon kevätjuhlalla. Huomaa että kesä lähenee, kun viikonloppuihin alkaa kerääntyä menoja enemmän kuin ehtisi tehdä.

perjantai IMG001

perjantai IMG002

Herätys tuli tänään puoli kasin maissa Nooan herätessä ensin. Yleensäkin ehditään Nooan kanssa jo hetken aikaa touhuta ennen Minean heräämistä, joskus Minea herää vasta yhdeksän jälkeen, jolloin Nooa on jo menossa aamu-unille. Pikku Kakkosesta ehdittiin katsoa pari piirrettyä, syötiin aamupalalla leipää ja popsittiin päivän vitamiinit. Tällä hetkellä puuro ei oikein maistu mulle eikä Minealle, joten leipä, murot, jugurtti tai hedelmät toimii aamu- ja iltapalana. Ehkä sitä taas pienen tauon jälkeen jaksaa keittää aamupuurot koko porukalle, viimeistään siinä vaiheessa kun Nooakin alkaa syömään samoja ruokia meidän kanssa.. perjantai IMG003 perjantai IMG004

Aamupalan jälkeen meillä oli vielä ihan hyvin aikaa puuhastella kotona ennen ulkoilua. Mä siivoilin aamun ruokasotkut, eilisen vaateläjiä tuoleilta ja siirsin pyykit yhteen kasaan odottelemaan viikkausta. Tsekkasin päivän ruokatilanteen todeten, että Nikon tekemää spagettia oli vielä kaapissa sen verran että säästyin lounaan tekemiseltä. Kympin aikaan syötin Nooan, puettiin päälle ja ajettiin Lidlin kautta puistoon treffaamaan Essiä, Milaa, Lauraa ja Mimosaa. Perillä puistossa ehdittiin leikkiä hetki kun alkoi tulla jo lounasnälkä, joten katettiin lihapiirakoita, croissantteja, korvapuusteja, keksejä ja pillimehuja pöytään ja syötiin välipalat siinä perjantain kunniaksi. Tavallisesti tässä vaiheessa oltaisi omassa lähipuistossa ilman eväitä, mutta välillä tulee ajettua johonkin toiseen puistoon tapaamaan muitakin kavereita kuin lähinaapuruston ystävät.perjantai IMG005

Ajettiin vielä meidänkin lähipuistoon hetkeksi kunnes pienemmät lapset lähti päikkäreille ja me kotiin syömään. Lounaan jälkeen pyysin naapuria vahtimaan hetkeksi Nooaa ja Mineaa, kun mä vastailin puhelimessa Keski-Suomen radion suorassa lähetyksessä kysynyksiin koskien huomista blogikirppistä. Työn puolesta on joskus aiemminkin tullut käytyä radioon haastateltavana, mutta on se silti aina yhtä jännittävää. Tuntuu että höpötän jotain täysin päätöntä ja yleensä oma äänikin kuulostaa Mikki hiireltä nauhalta kuultuna. Haastattelun jälkeen tarjosin kiitospullat ja teetä lastenvahdille ja Minea riehui omassa huoneessaan.perjantai IMG006 perjantai IMG007 perjantai IMG008

Seuraavien parin tunnin aikana laitoin Nooan päiväunille, Minea oli sillä aikaa sotkenut huoneensa uuteen uskoon ja mä vielä luin nopeasti läpi yhden postauksen, jonka tein jemmaan odottamaan ensi viikkoa. Minealla sujui barbileikit itekseen ja Noa nukkui, joten mä päätin mennä Nooan viereen hetkeksi makoilemaan ja viimeistelin padilla postauksen Muotikuun asiakasillasta. Tässä välissä Nikokin tuli kotiin ja lähti Minean kanssa käyttämään Pablon ulkona ennen kun suunnattiin kohti Mäki-Matin puistoa.perjantai IMG009

Niko sosiaalisena Mäki-Matissa ;Dperjantai IMG011

Tuuli ja otsatukka, gotta love it! Ja missä ihmeen kyyryssä mä muutenkin olen?!

Mäki-Matissa vietettiin ystäväni Lauran ja perheen läksiäisiä nyyttärihengessä. En ollut tällä kertaa ehtinyt leipoa mitään, joten nappasin kaapista yhden paketin suklaakeksejä ja Cloettan uutuussuklaan mukaan. Nekin oli jo ihan liikaa, sillä meidän saapuessa vihdoin (puoli tuntia myöhässä) paikalle pöytä notkui jo vaikka mitä herkkuja. Oltiin puistoilemassa melko myöhään, kun sää oli vielä seiskan jälkeenkin ihanan aurinkoinen ja fiilis puistossa oli kivan rento. Vasta Nooan nälkäkiukku sai meidät hipsimään kotiin iltapalalle.perjantai IMG012

Melkein suoraan iltapalalta puettiin yökkärit, tehtiin iltapesut ja ennen yhdeksää molemmat lapset oli sängyissään menossa unille. Nooan unipussi on taas käymässä pieneksi, joten pari yötä kokeiltiin ihan tavallisella yökkärillä, mutta unet oli paljon katkonaisempia. Unipussissa poika nukkuu lähes joka yö tyytyväisenä ensimmäisen pätkän jopa neljä, viisi tuntia. Ainakin toistaiseksi on siis jatkettava unipussissa, jos itsekin haluaa nukkua hyvät yöunet. Niko luki Minealle sadut, Nooa nukahti vähän ennen kymmentä ja Minea muutaman minuutin sen jälkeen. Mä aloin valikoimaan ja muokkaamaan päivän kuvia koneella samalla iltapalaa syöden ja nyt näpyttelen tätä postausta sängyssä. Kello lähentelee jo puolta yötä, joten eiköhän se ole munkin luovutettava ja käytävä nukkumaan. Hyvää yötä, muistakaa huomenna tulla Veturitalleille heti kympiltä blogikirppikselle!

PALJETTEJA, HÖYHENIÄ & TYLLIÄ

Keskiviikkoillan jälkeen on paluu arkeen tuntunut eilen ja tänään jotenkin hattaraisemmalta eikä seiskan herätyksetkään ole tuntuneet missään. Eilisen aamupäivän kruunasi vielä sekin, että peruspuistoilun sijaan mentiin ystävän pihalle leikkimään ja herkuttelemaan pätkismuffinsseilla eikä tänäänkään ole seura ja herkut olleet yhtään sen huonommat. Tänään olen koittanut tehdä teille sellaista päivä kuvina -tyyppistä postausta, kun niitä aina vähän väliä toivotaan. Katsotaan jospa saisin sen vielä tänään illalla julkaistua.. Myös videotoiveita on alkanut sadella silloin tällöin, ja senkin lupaan vielä jonain päivänö tehdä, kunhan keksin miten saisin itseni kuulostamaan vähemmän idiootilta 😀

Mutta ensin keskiviikosta.. Katriina on siis jo muutaman viikon ajan ehtinyt työskennellä Jyväskylän keskustan Muotikuu vaateliikkeessä, ja keskiviikkona liikkeellä järjestettiin asiakasilta johon meidätkin kutsuttiin. Essin, Even ja Lauran kanssa innolla lähdettiin tapahtumaan mukaan ilman juurikaan minkäänlaisia ennakkokäsityksiä siitä, millaisia luomuksia Muotikuussa myydään. Katriina oli etukäteen kehunut työpaikkaansa, etenkin liikkeen upeaa sisustusta, ja sitähän se olikin! Käsittämättömän upea glamour-henkinen pikkuputiikki täynnä näyttäviä, juhlavia vaatteita itsevarmoille naisille. Liikkeen asiakaskunta on ehkä hieman meitä vanhempaa ja siitä ylöspäin, joten itseltänikin on jäänyt tämä Jyväskylän helmi kokonaan pimentoon. Entäs te muut jyväskyläläiset, tiesittekö Muotikuusta jo ennen?

muotikuu IMG001 muotikuu IMG003

Asiakasillassa mukana oli Gaura Pearls, jonka koruja ihastelin silmät säihkyen. Mulla korujen käyttö menee vähän kausittain niin, että joskus tykkään päivittäin pitää kelloa, korviksia ja rannekoruja, joskus jopa kaulakorujakin, mutta noin muuten kuljen aina helmikorviksissa. Nämä nykyiset taitaa olla napattu muutama vuosi sitten jonkun korukaupan alekorista, ja oonkin miettinyt että olisi jo korkea aika hankkia uudet, aidot helmikorvikset. Gaura Pearlsilta löytyy aitoja makean veden helmikoruja joka lähtöön, oli yksinkertaisempaa, pelkistettyä tyyliä mutta myös runsasta ja näyttävää juhlapukeutumiseen.

muotikuu IMG006

muotikuu IMG011

Illan aikana ehdottomasti parasta oli päästä sovittelemaan Muotikuun upeita juhlavaatteita, kenkiä ja koruja. Even tyyliin sopi täydellisesti tuo sulkaliivi nahkahousujen kanssa, ja pieni ihastuminen tuli mullekin paljettien suhteen. Hameen olisin voinut ottaa omaan vaatekaappiini huutaen, jos vaan tietäisin että sille olisi vähän enemmän käyttöä.muotikuu IMG004 muotikuu IMG005 muotikuu IMG007

muotikuu IMG009

Toinen suosikkini oli paljettimekot, joista tätäkin upeampi oli sinikuvioinen avonaisella selkämyksellä. Loistava valinta kaikkiin kesäbileisiin!muotikuu IMG008  muotikuu IMG010  muotikuu IMG013

Ilta oli niin ihana irtiotto keskelle viikkoa, että näitä kaivataan lisää! Puolessa tunnissa vaipanvaihtorumbasta ja sotkuisista hiuksista keskelle prinsessamekkoja siemailemaan valkkaria, ei hullumpaa vai mitä. Eve keksi vielä loistavan ideankin ja pohdiskeli kuinka mahtavaa olisikaan jos vastaavia mekkoja ja hameita saisi vuokrata aina tarpeen tullen omaan käyttöönsä. Se sopisi hyvin ainakin kaikille meille kotiäideille, joilla paremman vaatteen tarvetta on sen verran harvoin, ettei niihin ole valmis panostamaan kovin isoja summia, mutta silloin kerran kun johonkin lähtee, olisi kuitenkin kiva näyttää mahdollisimman hyvältä. Onhan niitä kaikenlaisia taide- ja laukkulainaamojakin, joten miksei sitten juhlavaatteilla?

RENNOT RAIDAT

Vaikka aamu alkoi melko toivottomissa merkeissä, herätys seiskalta ja uloslähdön aikaan armoton rankkasade, niin iltaa kohden päivä on sen kun parantunut, ja nyt nukkumaan mennessä hymyilyttää jo niin ettei malttaisi nukahtaa. Kun itellä on aamu, jolloin haukottelusta ei meinaa tulla loppua millään, sitä ei useinkaan huvittaisi lähteä puistoon seisomaan, ainakaan ellei tiedä siellä varmasti olevan juttuseuraa. Tänään oli just yksi niistä aamuista, joten päätettiin lähteä tappamaan aikaa kävelemällä lähimarkettiin ja kas kummaa, sää oli sen jälkeen parantunut niin että ulkoiltiin vielä kaverin pihassa lounasaikaan saakka. Pelastus oli Nooan päikkärit iltapäivällä, jolloin huomasin syöttäessäni nukahtaneeni hetkeksi itekin. Kyllä vartin pikaunien jälkeen taas jaksoi uudella energialla. Ja auttoi siinä ehkä kaupasta mukaan tarttunut pullakin..

Iltapäivä olikin sitten ihan erityisen kiva kun lähdin käymään Katriinan uudella työpaikalla. Katriina aloitti parisen viikkoa sitten keskustan vaateliikkeessä, johon me päästiin nyt tutustumaan asiakasillassa. Tänään ei ollut riittävästi puhtia enää illalla käydä läpi ottamiani kuvia illasta, mutta kerron huomenna vähän tarkemmin tuosta kivasta pikkuputiikista. Sen verran voin sanoa, että tuntui melkein epätodelliselta siirtyä vauvanpukluisesta, kulahtaneesta hupparista sovittelemaan upeita muotiluomuksia ja maistelemaan valkkaria. Kotiäidin tähtihetkiä 😀raitamekko IMG001 raitamekko IMG002 raitamekko IMG004

Takki // Zara

mekko // Gina Tricot

laukku // Mulberry

kengät // Skopunkten

raitamekko IMG005 raitamekko IMG006

Erityisen innoissani olin myös siitä, että yksi eilisistä hankinnoista pääsi samantien käyttöön. Löysin trikoisen raitamekon Ginasta ja kuvittelin käyttäväni sitä pelkästään tennareiden kanssa, mutta aivan loistavasti se käy myös korkkareihin yhdistettynä. Tällaiset yleisilmeeltään rennot asukokonaisuudet on eniten mua, sillä muuten en osaisi arkena käyttää korkkareita ollenkaan. En voi sietää sellaista pönötysfiilistä mikä liian prameissa vaatteissa helposti tulee, etenkin jos jalkaan sujauttaa reilu 10cm lisämittaa. Lenkkarit on siitä kivat että ne pelastaa asun kuin asun hienostelulta, mutta kieltämättä välillä on ihana pukeutua naisellisemmin. Huomasin tänään miten mulla on ihan ollut ikävä korkkareissa kävelyä, siitäkin huolimatta että heti ekoilla metreillä kompuroin katukivetykseen. Kuuluukohan sekin niihin kotiäidin tähtihetkiin?! Oli miten oli, ilta meni loistavasti! Aloin jo vähän odottaa kesän menoja ja sitä kuuluisaa äitin omaa aikaa, jota tuskin on valtavia määriä tiedossa lähitulevaisuudessa, mutta onpahan kuitenkin. Tänään se nimittäin todistettiin että parikin tuntia piristää kummasti!

JÄÄHYVÄISET NIKEILLE & BR-LELUJEN ARVONNAN VOITTAJA

Kolme kertaa ne ehti olla mulla jalassa, kunnea vihjailin blogissa että voisin tilata itelleni uudet ja laittaa nämä tummansiniset Niket eteenpäin. Melkein samantien laittoi useampikin innokas ostajaehdokas viestiä, ja lopulta lenkkarit sai uuden kodin. Hyvä niin, on se parempi että väri tuntuu heti omalta niin kenkiä tulee varmemmin myös pidettyä koko rahan edestä.

Raskauden jäljiltä mun vaatekaappi kaipailee pientä päivitystä, ja useampana päivänä on ollut ajatuksena lähteä käymään kaupungilla. Oltiin Kertun kanssa sovittu, että jotain voisi tänään puuhailla porukalla, joten yhdistettiin sitten nämä kaksi ideaa ja lähdettiin kaupungille koko porukka. Eve totesi mulle ihanasti ei voi onnistua ja Kerttu naureskeli että sen siitä saa kun kaksi optimistia suunnittelee päiväohjelmaa. Kieltämättä mua jännitti suht isosti se, miten Nooa tulisi viihtymään rattaissa ja jouduttaisiko lähteä takaisin kotiin jo heti ekan kaupan jälkeen, mutta toisaalta mä olen myös niin tottunut siihen, ettei kaikki mene ihan oppikirjan mukaan, mistään ihan pienistä en jaksa stressata. Tällä kertaa kaikki sitten sattuikin sujumaan melkeinpä niin hyvin kuin vain voi mennä, ei siis mitään helpoimmasta päästä shoppailua, mutta kuitenkin siinä mielessä onnistunut päivä että joskus voisi ottaa uusinnan. Ei tosin ihan hetkeen, koska koko reissuun meillä meni about nelisen tuntia. Lounas, pari kauppaa sovitteluineen, vaipanvaihdot, imetykset, leikkipaikka ja yhdet vohvelit.. Kun ei ole kiire minnekään ja edetään täysin vauvojen ehdoilla, niin on edes pieni mahdollisuus onnistua.

sneakers IMG005

Sunnuntain maitokokeilun jälkeen Nooan olossa ei ole ollut mitään huomattavaa muutosta, joten uskalsin tänään ottaa toisen kokeilun. Parin päivän ajan yöt on menneet paljon katkonaisemmin, kun normaalisti Nooa nukkuu ensimmäisen pätkän noin neljä tuntia. Aloitettiin viikonloppuna jälleen d-vitamiini ja luulen että yksi syy voi olla myös siinä, mutta katsellaan nyt miten poika reagoi tämänpäiväiseen maidon yliannostukseen. Sen olen huomannut ainakin, että nieleskely on palannut, mutta tiedäpä taas mikä johtuu mistäkin. Ensi viikosta eteenpäin olisi kolmena viikonloppuna peräkkäin menoa ja ainakin joissain haluaisin olla mukana ilman Nooa, joten korvikkeenkin kanssa on aloitettava testailut ennen sitä. Yhdet bileistä olisi jopa Helsingissä asti, ja mietiskelen kuumeisesti miten saisin sen onnistumaan kun en ehkä kuitenkaan raaski jättää Nooa yön yli hoitoon. Kesä kieltämättä saa haaveilemaan kaverireissuista ja muusta sen sellaisesta, mutta onhan tuo meidän poju vielä niin älyttömän pieni. Missä iässä te olette ekan kerran uskaltaneet/raaskineet jättää vauvan hoitoon tai isin kanssa?

sneakers IMG002 sneakers IMG001

Pari ostostakin tuli muuten tänään tehtyä, esim yhdet revityt farkut joille Niko naureskeli ne nähtyään. Voin huomenna laittaa instaan (@minishowblogi) jonkun sovituskuvan niin saatte sanoa mielipiteenne niistä. Tytöille ostettiin molemmille Frozenin Elsan mekot, ja se päällä meillä on nyt menty koko ilta. Olisi pitänyt kuulema nukkuakin mekossa, mutta jollain sain suostuteltua viime kädessä vaihtamaan toiseen yökkärimekkoon. Frozen on nyt niin kova juttu, että kaikki vaatteet pitäisi olla Elsaa tai Annaa, Crocsilta pitäisi kuulema hommata frozen-clogit, yötä päivää kuunneltaisi let it gota ja for the first timea ja kaikki leikit liittyy jollain tapaa edes etäisesti frozeniin. Yleensä mä olen Anna, Minea on Elsa ja Elsa taikoo ties mitä ihmeellisyyksiä tai järjestää teekutsuja. Tänään sain iltasadun jälkeen vinkkinä kuulla, että sä voisit äiti vaikka sitten synttärilahjaksi toivoa itelles Annan mekon. Mulla kun useimmiten on kaikkiin mä haluun -kysymyksiin vastauksena, että toivo vaikka synttärilahjaksi. Nyt kylläkin se isoin toive toteutui, kun Elsan mekko roikkuu kaapissa odottamassa huomisia leikkejä. Löytyykö teiltä pieniä Frozen-faneja?

Hupsista, meinasi unohtua BR-lelujen arvonnan voittaja! Kommentteja tuli paljon ja kaikilla vesileikit tuntuivat olevan mieluisa juttu. Monet teistä oli myös uusista BR:n vesileluista yhtä innoissaan kuin mekin, ja tällä kertaa puuhapistettä pääsee kokeilemaan Viivi kommentillaan ”Vesileikkejä ei vielä oikein ole sillä ikää on vasta 3kk, mutta kylpeminen saa leveän hymyn aina naamalle!”. Onnittelut Viiville, laitatko spostiin (mineamarissa@gmail.com) osoitetietosi niin saadaan puuhapiste odottelemaan innokasta kylpijää!

TONTTIJUTTUJA JA TALOHAAVEITA

tontilla IMG005 tontilla IMG004 tontilla IMG003 tontilla IMG002 tontilla IMG001

Me eletään parhaillaan aivan megajännittäviä aikoja, niin jännittäviä että tän viikon yöunet on taatusti menetetty. Jo pidemmän aikaa, reilu kahden vuoden ajan ollaan etsitty tonttia meille, mutta tilanne on täällä Jyväskylässä se, että talonrakentamisesta haaveilevat ovat kovilla, kun kiinnostavia tontteja ei juurikaan ole nyt eikä lähiaikoina tulossakaan kaupan. Yksi kaupungin tontti saatiinkin jo 2013 syksyllä, siihen suunniteltiin talo ja tajuttiin, että tontti oli niin hassun mallinen ettei pihaa olisi jäänyt juuri ollenkaan. Peruttiin tonttivaraus, löydettiin yksityiseltä toinen ja kaiken piti olla jo suunniteltua ja sovittua, kunnes tonttikauppias myikin tontin rakennuttajalle sen kummempia meille ilmoittamatta. Nyt jälkikäteen ajateltuna kaiken ehkä olikin tarkoitus mennä juuri niin, koska jotain vielä parempaa oli tiedossa nyt tänä keväänä. Kunhan vain onni suosisi meitä.

Viike viikolla jätettiin hakemus Jyväskylän seudun uuteen tonttialueeseen, jossa on kaupan kourallinen tontteja ja satapäinen hakijajoukko. Alue on lapsiperheelle mitä täydellisin – keskustaan muutama hassu kilometri, kaikki isot marketit kävelymatkan päässä, lähellä uusi koulu ja mahtavat maisemat. Siksipä niitä hakijoita on ihan muutama muukin kuin me, ja harmiksemme juuri nyt kaupunki muutti tontinjakosysteemiään hakemuksista arvontaan. Optimisteina koitetaan ajatella, että jotain se arpaonni kuitenkin potkaisee, joten miksei se voisi olla meidän perhe, joka saa haluamansa tontin? Tällä viikolla kaikki ratkeaa, toivottavasti meidän eduksi. Siitä alkaisi samantien arkkitehdin etsintä, neliöiden laskeminen, budjetin venyttäminen, sisustuksen suunnitteleminen, ehkä jopa sisustussuunnittelijan etsintä, pihainspiraation hakeminen, huoneluvun suunnittelu ja sitä rataa. Pliis, pitäkää kaikki meille peukkuja, meidän on PAKKO saada se tontti!

RYHMÄ HAU BILEET

ryhmahau IMG001 ryhmahau IMG002 ryhmahau IMG003 ryhmahau IMG004 ryhmahau IMG005 ryhmahau IMG006 ryhmahau IMG007 ryhmahau IMG008 ryhmahau IMG009 ryhmahau IMG010 ryhmahau IMG011 ryhmahau IMG012 ryhmahau IMG013

Tuntuu että meidän viikonloppu ei oikein ehtinyt vielä alkaakaan kun se jo on ohi. Oli niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, ensin lauantai meni pihatalkoissa ja tänään sunnuntaina siivosin koko aamupäivän kotona kaikessa rauhassa sillä aikaa kun muu porukka oli puistossa. Pienestä sitä voi keksiä ilonaihetta, mutta mä olin suorastaan liekeissä kun sain imuroida, luututa ja pyyhkiä pölyjä itekseni, ilman keskeytyksiä.

Iltapäivästä laitettiin parempaa päälle ja lähdettiin Lauran pojan 4-vuotiskemuihin, jotka kulki ryhmä Hau -teemalla. Kakku oli jotain niin taivaallisen hyvää, että laitoin heti bileiden jälkeen reseptikyselyä Lauran kautta leipurille! Välissä oli ainakin lemon curdia ja jotain nutellan tyyppistä suklaamoussea, yhdistelmä oli joka tapauksessa täydellisessä balanssissa raikkauden ja suklaan suhteen. Kaikki muukin tarjolla ollut kelpasi mulle paremmin kuin hyvin, ja taisinkin ottaa kaiken ilon irti herkkuhetkestä, kun olin etukäteen ajatellut, että tässä voisi olla hyvä paikka testailla maidon sopivuutta Nooalle. Mitään normaalia ihmeempää itkuisuutta ei tänään ole ollut, joten ehkä testailua voisi jatkaa joku päivä ensi viikollakin.

Minea odotti synttäreille lähtöä jo aamusta asti, ja kaikki odotukset taisi hauskuuden suhteen täyttyäkin. Pientä alkujännitystä oli ison ihmisjoukon seassa havaittavissa, mutta sekin oli kaikki unohdettu kun sai kakkua ja poppareita mahan täyteen. Viimeistään ulkona meno alkoi jo olla sitä luokkaa, että olisi ollut aivan sama olinko mä paikalla vai en. Joskus tuo meidän pikkutyttö tuntuu jo niin mukamas isolta. Päivän tärkein juttu oli valita just tietty mekko ja raivarithan siinä meinasi tulla kun äiti ei ensin ymmärtänyt millainen kampauksenkin piti olla. Viimein Frozenin dvd:n kansikuvasta löytyi se oikea, Annan letithän ne oli koko ajan ollut hakusessa.. Niinpä, olishan mun se pitänyt arvata.

Juhlien nuorin osallistuja oli vasta pariviikkoinen poika, jota katsellessa mun tuli kummasti ikävä Nooan vauva-aikaa. Vauvahan tuo vieläkin on, mutta ei enää samalla tavalla. Hullu mun varmaan täytyy olla, jos haikailen kaiken tän meidän kokeman jälkeen vauvojen perään, ja ehkä se liittyy vielä jotenkin hormooneihin ja siihen että synnytyksestä ja raskausajasta on vasta niin vähän aikaa. Kaikki kaverit on sanoneet, että mitä pidemmälle aika menee sitä vähemmän sitä enää haikailee vauvojen perään. Varmaan sitä ehtii tottua siihen elämän helpoutteen eikä enää haluakaan palata aikaan, jolloin oli niin kiinni pienessä vauvassa ja vauva-arjen pyörittämisessä yleensäkin. En tiedä, varmaa kuitenkin on ettei meillä enää nähdä vauvoja, kahdessa on jo ollut tekemistä neljän edestä 😀

Miten meni teillä viikonloppu? Onko kukaan muu yhtä ihmeissään että kohta on jo toukokuukin ohi?!

KOOKOS-SUKLAAMUFFINIT (vegaaniset)

Kavereiden vinkistä mä olen nyt viime päivät selaillut vegaaniblogi Chocochiliä, josta löytyy uskomattoman herkullisia vegaanireseptejä. Aiemmin ehdin jo kokeilla perunasalaattia (suosittelen kokeilemaan), ja tällä viikolla vuorossa on ollut kikhernekiusaus ja suklaamuffinssit. Täytyy myöntää, että kaikki kokeilut ei ole mennyt ihan nappiin, koska kukaan ei kertonut mulle että on olemassa kahdenlaisia kikherneitä! Jep, laitoin sitten raakoja herneitä uuniin ja raakojahan ne oli sieltä tullessaankin!

Eilen testasin kookos-suklaamuffinssit, jotka onnistui kyllä – kunhan ensin olin käynyt kolmesti kaupassa ja ostanut kahdentyyppistä kookoskermaa.. Että ihan niin helppoa on ruoanlaitto kun noudattaa erityisruokavaliota, hah! Muffinsseista tuli onneksi aika herkullisia, vaikkakin melko erityyppisiä kuin mihin on normaalisti tottunut. Ensin en oikein tiennyt tykkäänkö kevyestä, omalla tavallaan rasvaisesta päällisestä ja hieman tahmaisesta pohjasta, mutta jääkaappikylmänä muffinssit on alkaneet maistua koko ajan paremmilta ja paremmilta. Luulen että jatkossa turvaudun leivonnassa ennemmin omiin vanhoihin luottoresepteihin korvaamalla vain maidon ja voin muilla tuotteilla, mutta ehdottomasti kokeilun arvoinen respeti on tämäkin, niin kuin varmasti moni muukin erityisruokavalioresepti.

kookossuklaamuffinssit IMG001 kookossuklaamuffinssit IMG002

Resepti Chocochili-blogista

KOOKOS-SUKLAAMUFFINIT (noin 25kpl)

5 dl vehnäjauhoja

1 dl kookosjauhoja

2 dl sokeria

100 g tummaa suklaata rouhittuna

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

0,75 dl kaakaojauhetta

hyppysellinen suolaa

5 dl suklaa-mantelimaitoa

1,5 dl rypsiöljyä

Rouhi suklaa ja sekoita kuivat aineet sen kanssa. Tee keskelle kolo ja kaada siihen suklaa-mantelimaito ja öljy. Kääntele taikina tasaiseksi. Kaada muffinssivuokiin ja paista 175 asteessa noin 20 min.

Kuorrute:

2 prk (á 250 ml) jääkapissa säilytettyä kookoskermaa (Blue Dragon)

3 rkl kaakaojauhetta

5 rkl tomusokeria

85 g tummaa suklaata sulatettuna

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita vatkaimella kookoskerma, kaakaojauhe ja tomusokeri. Itse laitoin tomusokeria noin kaksinkertaisen määrän, jotta kuorrutteesta tuli hieman makeampi. Sekoita joukkoon myös suklaa ja kuorruta jäähtyneet muffinssit.

 

BLOGIKIRPPIS!

blogikirppis IMG001

Nytpä tiedätte mitä tehdä ensi viikon lauantaina! Ottakaa kaveri mukaan ja tulkaa blogikirppikselle veturitalleille Jyväskylän keskustassa. Viime kesänä kirppis järjestettiin ekaa kertaa, ja suosio oli kuulema ollut niin valtava että ostajia oli pitkäksi jonoksi asti ennen kuin ovet aukesivat. Silloin meikäläinen oli juhlimassa häitä, mutta tänä vuonna mukana myymässä meille pieneksi jäänyttä vaatetta sekä kodin tavaraa ja astioita. Ehdin jo pakata autoon neljä kassillista Nooan ja Minean vaatteita, astioita, yhdet verhot, päiväpeiton, muutamia kirjoja ja jotain omastakin vaatekaapista. Aion vielä jatkaa inventoimista viikolla, joten tavaran ei ainakaan luulisi loppuvan kesken mun pöydästä, vaan pengottavaa tulee runsain määrin. Suurimmaksi osaksi hinnnat on paria euroa, joitakin Pomppeja ja muuta ”merkkitavaraa” lukuunottamatta, mutta myymään tullaan joka tapauksessa kaikki pois -mentaliteetilla eikä hintojen pitäisi päätä huimata.

blogikirppis IMG003 blogikirppis IMG004 blogikirppis IMG005

Mun lisäksi myymässä on monia ihania bloggaajia, kuten hyvät ystäväni Piipadoon Piia & Paula, Pieces of miracles Essi, Lillaloven Laura, Paula Pisara-blogista, Projektilan Katja ja Casa Volmarin Jenna. Käy tykkäämässä facebookissa, josta näet myös koko listan myyjistä. Nähdäänhän siellä!

VÄLIKAUSIVERMEET

On pitänyt jo moneen otteeseen kirjoittaa meidän välikausivarustuksesta, kuvatkin olen räpsinyt aikoja sitten useampana päivänä, mutta jotenkin postaus on kuitenkin vain siirtynyt ja siirtynyt. Ajattelin jo jättää tämän kokonaan julkaisematta kuvitellen että kohta elettäisi jo kesää ja shortsikelejä, mutta niin sitä vaan kaivetaan välikausivaatetta päälle joka aamu.

Tänä keväänä kävi sen verran hyvä säkä että Minealle mahtuu vielä kaikki viime kevään välikausivaatteet. Mitä vanhemmaksi Minea on kasvanut sitä enemmän on ollut tarvetta useammalle setille, sillä puistossa kunnolla touhuava lapsi rymyää vaatteensa likaiseksi ihan eri tahtia kuin juuri kävelemään oppinut taapero. Myös hoidossa ollessa oli kätevä olla varasetti kotona, jos iltapäivällä kotiin hakiessa huomasi että päivän aikana vaatteet on likaantuneet pesukuntoon. Toisaalta kyllä talveksi hommatuista Rodinin pandahaalarista ja pingviinitakista takki jäi tosi vähälle käytölle, koska musta haalari oli niin anteeksiantava lian suhteen ja muutenkin paljon kätevämpi sujauttaa nopeasti päälle. Ensi talvena kun Minea on taas kotona, harkitsen tarkkaan tarvitaanko haalarin ja kaupunkitakin lisäksi enää muita ulkoilukamppeita.

valikausi IMG012

valikausi IMG005

Minealla ollaan käytetty välikausina kolmea eri settiä – Molon värikästä takkia mustien housujen kanssa, äitini ostamaa rymyhaalaria vedenpitävällä alaosalla ja tietenkin ihan niitä perinteisiä kuravaatteita, jotka uusittiin nyt keväällä. Molon setistä olen tykännyt tosi paljon, vaikka housut on melko pehmeäpintaista matskua ja siksi kulahtaneet vähän nopeampaa kuin oletin. Rankkaa on kyllä ollut niiden käyttökin, housut jalassa on laskettu mäkeä niin lumessa kuin hiekassa ja puistossa niillä kiipeillään isoille kiville. Takin väri voisi olla paremmin likaa kestävä, mutta käyttöönhän nämäkin vaatteet on hankittu ja ehkä niitä kuriksiakin voisi käyttää useammin. Ongelma on vain se, että kuriksia ei tule kaivettua esiin niin kovin usein, kun tämä Molonkin setti on vedenpitävä, joten pienet kurakelit ja tihkusateet on melkeinpä menty näillä. Settiin sopivat mustat hanskat on myös olleet loistava hankinta, sillä kertaakaan ei ole mennyt vesi läpi vaikka miten Minea olisi lätrännyt vesikeleilläkin.valikausi IMG011

valikausi IMG002

valikausi IMG007

Lassien rymyhaalaria ei olisi ite tullut hankittua, mutta äitini oli sen ostanut jostain alesta ja yllättävän paljon se on nyt ollut käytössäkin. Hoidossa sitä pidettiin vieläkin enemmän, mutta nykyään puen sen Minealle jos ilmat on aavistuksen epävakaat eikä oikein tiedä onko puistossa kuivaa vai märkää. En kanna kuriksia varmuudeksi rattaissa mukana, vaan ennemmin vetäistään päälle Lassien haalari, joka on kevyt päällä mutta kestää kunnon kuraleikit. Ei mikään välttämättömyys ehkä, mutta hyvin on tämäkin löytänyt käyttötarkoituksensa meillä.

Hienompaan menoon löytyy aikamoinen valikoima erilaisia takkeja. Edellisiltä kausilta on Rodinin tummansininen pico, kirkkaanpunainen (vai oranssi?) tikkipico, Popin pinkki windfleece (joka menee puistossakin), Pompin fleecetakki, Pompin keltainen kevättakki ja uusimpana ostoksena Rodinin persikkapico. Myönnetään, että takkeja on kertynyt muutama liikaa, mutta meidän perheessä kaikilla on järkyttävät määrät takkeja! En käsitä, mistä se johtuu, että aina löydetään kivoja takkeja, ja nehän kun ei yleensä mene käytössä miksikään, niin yhtäkkiä huomataan että kaapit on niitä täynnä. Tsemppaamisen paikka niin mulla kuin Nikollakin.. Toinen mitä mä voisin ostaa joka päivälle erilaisen on lasten pipot. Aivan överisöpöjä ja miten sitä nyt pärjäisikään ilman ulkovaatteisiin mätsäävää pipoa?!

valikausi IMG010 valikausi IMG009 valikausi IMG008

Entäs meidän pikkumies 3kk sitten? Välikausivaatetta on Nooallekin kertynyt muutaman vaatteen verran, mutta kuitenkin huomattavasti maltillisemmin kuin isosiskolla. Nooalle ostin ensin tämän kauden mustan picohaalarin, mutta se oli vielä maaliskuussa niin jättimäinen, etten uskonut sen olevan käyttökelpoinen koko keväänä. Löysin onneksi rodinin kirpulta uuden tummansinisen haalarin, joka on siis edellistä kautta ja vähän naftimpaa mitoitukseltaan. Useampi viikko ollaan jo menty tuolla picolla, kun rattaissa nukkuessa Nooa on vielä lämpöpussissa ja autokaukalossa tarkenee ihan varmasti. Jonkun verran ollaan myös ehditty jo pitää Gugguun mustaa jumpsuittiakin, varsinkin automatkoilla ja ne parit lämpimämmät päivät viime ja toissaviikolla. Jumppiksella ajattelin pärjätä loppukevään ja vielä alkukesänkin, ja seuraavaksi katselen aleista uutta vaatetta syksyyn. Talveksi on jo jemmassa molemmille jotain, mutta vielä ei ole näkynyt hyviä aleprossia välikausivaatteissa.valikausi IMG006 valikausi IMG004 valikausi IMG001

Nooallekin hommasin muuten jo raskausaikana niin sanotut hienommat kaupunkivaatteetkin, vakosamettianorakin ja housut, mutta tiedättehän te pikkuvauvat ja takki+housut yhdistelmät.. Kuka niitä jaksaa ensinnäkään pukea ja miten takin saisi pysymään makoilevan lapsen päällä ilman että helma nousee jatkuvasti korviin? Vaikkei niin kovin käytännöllisiä nekään, oli silti pakko hankkia muutamat tossut Nooalle villasukkien ja Popin töppösten lisäksi. Eniten on tullut käytettyä näitä äitini ostamia Hennesin tennareita, jotka käy haalarin kanssa kuin nenä päähän. Jos jollain teistä sattuu olemaan musta pico myynnissä (tai mikä ”poikaväri” vaan) niin meille saa tarjota sitä ensi syksyksi. Tai tiedättekö että jossain olisi jo välikausivaatteet hyvässä alennuksessa? Ajattelin kyttäillä myös Popin aleja, joista saattaisi löytyä molemmille jotain, mutta tulikos Popilla yleensä kevätalea? Niin, ja millaista kevätkampetta teiltä löytyy lasten päältä?

SUKLAINEN MUKIKAKKU

mukikakku IMG003 mukikakku IMG002

Kahviteltiin tänään meillä mammaporukalla ja tuli tarve jollekin extempore herkulle. Oltiin alunperin sovittu puistotreffit, mutta ilma näytti niin sateiselta ja tuuliselta että siirrettiin suunnitelmat sisätiloihin. En ollut varautunut mitenkään erityisesti, mutta onneksi on nämä mukikakut, jotka on mitä loistavin hätävara! Tarvikkeet on niin perusaineksia, että niitä löytyy kaapista aina valmiina ja koko homma on valmista parissa minuutissa. Vähän liiankin helppoa vai mitä? Suosittelen jättämään kokeilematta ellet halua tästä eteenpäin olla aina mikrottamassa mukikakkua, kun tekee mieli jotain hyvää kahvin kaveriksi.

SUKLAINEN MUKIKAKKU

2 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

1/4 tl leivinjauhetta

1/2 muna

1 1/2 rkl maitoa tai vettä

Sulata voi mukissa ja sekoita joukkoon muut ainekset. Paista mikron täydellä teholla (800) vajaa minuutti. Kokeilemalla löydät omaan mikroon sopivimman ajan. Koristele ja nauti!

VAUVA VYÖHYKETERAPIASSA

Kun kirjoitin pari viikkoa sitten Nooan itkuisuudesta, yllättävän moni teistä suositteli harkitsemaan vyöhyketerapiaa, ja sen puoleen me nyt ollaan käännyttykin. Maidottomuudesta on jo ollut huomattavaa apua, ehkä selkein ero on ollut se, ettei Nooa ole enää heräillyt nieleskelyyn ja maidon takaisinvirtaamiseen vaan nukkuu yönsä melko levollisesti. Ensimmäinen unipätkä on nelisen tuntia melkein joka yö, ja välillä sen jälkeenkin nukutaan kolmen tunnin pätkissä aamuyöhön saakka, jolloin välit tihenevät ja viimeisen syötön jälkeen kuuden, seitsemän aikaan yleensä otan Nooan viereeni jatkamaan unia. Näin saan itekin nukkua vähän pidempään, tai vaihtoehtoisesti Nooa jää vielä nukkumaan ja mä nousen ylös valmistelemaan aamupalaa itelleni ja Minealle. Vielä ei yöt tunnu ollenkaan stressaavilta tai väsyttäviltä, koska Nooa nukahtaa syötyään samantien takaisin unille. Olen jo ehtinyt elätellä pientä toivoa välien pitenemisestä entisestään, tai vähintäänkin siitä ettei tilanne kohta ole sama kuin aikoinaan Minean kanssa eikä syötön jälkeen unet jatkukaan kuin tunnin sylissä heijaamisen jälkeen. Siihen aikaan olin ehdottomasti väsynein ikinä, ja se olikin silloin imetyksen loppu.

Minean kanssa olo alkoi olla jo ekojen huutoviikkojen jälkeen aivan toivoton, ja muistan etsineeni kaiket päivät netistä tietoa itkuisuuden helpottamiseksi. Neuvolassa terkkari vaihtui melkein joka käynnillä enkä kokenut saavani sieltä mitään apua tai neuvoja, kun joka kerta olisi pitänyt selittää meidän tarina alusta alkaen. Onneksi törmäsin joissain keskusteluissa ensin homeopatiaan ja sitten vyöhyketerapiaanm joista vyöhyketerapia kuulosti huomattavasti enemmän meidän jutulta. Jyväskylän seutua googlatessa törmäsin ylistävissä kehuissa lähinnä vain yhteen nimeen, Sini Laukkanen. Muuramessa vastaanottoaan pitävä Sini on jo vuosia hoitanut pieniä vauvoja hyvällä menestyksellä, joten kokemusta löytyy ja Sini varmasti tietää mistä puhuu. Minean kanssa käsittelyssä käytiin kolme kertaa, kunnes viimeisen käynnin iltana jatkuvat huudot loppuivat kuin seinään. En tiedä mikä oli seurausta mistäkin, mutta uskon että vyöhyketerapia helpotti Minean oloa.

vyohyketerapia IMG002

Vyöhyketerapiassa terapeutti painelee jalkapohjia, varpaita ja jalkapöytää käsitellen kehon eri alueita jalasta käsin. Koko kroppa käydään läpi, mutta painelu keskittyy niille alueille, jotka tuntuvat jumiutuneilta. Vähitellen jumikohtien ja jalkapohjan pitäisi pehmetä, kun käyntien myötä ihmisen oma keho alkaa työstää ongelmakohtia ja vaivat helpottavat. En osaa sanoa eroaako vauvojen ja aikuisten käsittely jollain tavalla, mutta uskon että ihan omanlaisiaan jujuja täytyy osata noin pienten jalkapohjien käsittelyyn ja myöskin ymmärtää vauvojen yleisimpiä vaivoja.

Nooan kanssa meillä oli tänään kolmas käynti, ja ensi viikolla olisi vielä yksi edessä. Sini ei tunnu lainkaan tuputtavan hoitoaan ihmeparannuksena vaivaan kuin vaivaan, vaan hän rehellisesti kertoo, milloin hoito tuntuu auttavan ja milloin uusille käynneille ei enää ole tarvetta. Ensimmäisellä kerralla Sini varaa aikaa vartin enemmän ja kyselee raskausajasta sekä synnytyksestä. Sain kuulla kuinka äärettömän tärkeää on se, millainen odotusajan ruokavalio on tai kuinka äidin stressi tai lääkitys voi vaikuttaa vauvaan pitkän aikaa. Sini uskoo, että nykyvauvojen stressi on iso syy siihen, miksi niin monet vauvat voi ensimmäisinä elinkuukausinaan niin huonosti. Mun kohdallani raskausajoista eniten varmaankin vaikuttaa suuri sokerin ja viljojen määrä ruokavaliossa, joita molempia Sini neuvoi välttämään ihan noin yleensäkin. Myös synnytyksellä on iso rooli vauvan elämässä. Syntyikö vauva leikkauksella vai alateitse, onko käytetty imukuppia, missä asennossa vauva on syntynyt, onko synnytykseen liittynyt erityistä stressiä, onko vauva ennenaikainen jne. Kuulostaahan se ihan loogiselta että vauvakin voi traumatisoitua rajussa synnytyksessä tai että huono pään asento voi aiheuttaa vauvalle niskalukon tai saada aikaan muita jumeja vartaloon.vyohyketerapia IMG003 vyohyketerapia IMG001

Mä olen ehkä viimeinen ihminen, joka uskoo mihinkään huuhaatieteeseen, jossa näkymättömiä energiakenttiä huidotaan ihmisen ympärillä tai kristallipallosta ennustetaan tulevaisuutta, mutta vyöhyketerapia kuuluu täysin eri kastiin, vaikka alkuun vähän epäilinkin koko hommaa. Käsittämättömintä oli ensimmäiset kerrat Minean kanssa, kun Sini luetteli vauvan vaivat, aloitti käsittelyn ja kertoi edetessään milloin vastaan tuli jumikohta. Sini ehti juuri ilmoittaa käsittelevänsä vartalon jumia kun Minea alkoi huutaa kipuitkua, rauhoittui taas siirryttäessä seuraavaan kohtaan ja itki jälleen uuden kipukohdan löydyttyä. Nooalla hoito on toiminut aivan samalla tavalla. Ongelmakohtia on suolisto, niskan alue, pallea ja lantio, jotka on kaikki lähteneet hyvin vastaamaan hoitoihin ja itkutkin on vähentyneet ensimmäisistä käsittelykerroista. Itkun yltyessä oikein kovaksi olen ottanut Nooan rinnalle rauhoittumaan, ja Sini on jatkanut käsittelyään Nooa mun sylissä. Olen kuullut vyöhyketerapiasta, jossa lapsi rentoutuu niin että nukahtaa hoitopöydälle, mutta silloin kyse taitaa olla hieman pinnallisemmasta käsittelytavasta. Jos ymmärsin oikein, olemassa on eri koulukuntia, ja Sini edustaa vyöhyketerapiaa, jossa kehon alueita hoidetaan syvällisemmin.

Pahinta joka kerralla on kuunnella Nooan itkua, kun toinen hakee katsekontaktia ja ihmettelee miksei äiti tee mitään kun sattuu. Hoidon jälkeen Nooa on yleensä ollut unelias ja nukkunut yöunensakin erityisen hyvin. Joillain vauvoilla voi iho reagoida hoitoihin tai maha alkaa toimia heti tai päivän, parin päästä – lähestulkoon mikä tahansa oudompikin reaktio on vyöhyketerapian jälkeen normaalia. Nooan huomaa olevan pari päivää käynnin jälkeen superhyvällä päällä, ja jo toisen kerran jälkeen poika on tuntunut hymyilevän ja nauravan enemmän kuin koskaan. Vatsan pömpötys on laskenut ja silmien ilme kirkastunut katseen avautumisen myötä. Mä otin avuksi myös Sinin neuvomat Bioteekin maitohappobakteerin ja itelleni kalaöljyn kapselina. Näillä eväillä on meillä päästy taas monta askelta lähemmäs tavallista vauvaelämää. Alkaa jo oikeasti tuntua siltä, että turhat itkut on takanapäin ja Nooastakin on kuoriutunut ihanan iloinen hymypoika. Tänään saatiin kuulla ensimmäiset naurutkin ja viime viikolla Nooa oppi kääntymään selältä mahalleen. Aikamoista yhteensattumaa kaikki ellei vyöhyketerapialla olisi jotain osaa tässä kaikessa. Onko teillä kokemusta vyöhyketerapiasta? Kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita siitä löysittekö terapiasta apua vai ette ja millainen kokemus se mielestänne oli!

NE UUDET LENKKARIT JA AIKA PINKKI HUULIPUNA

Miten meni äitienpäivä? Täällä oikein loistavasti, sillä mä sain kuin sainkin sen täydellisen aamupalan, jälkkäriksi eiliseltä jäänyttä mutakakkua ja lähes pari tuntia aikaa ihan kaksin Netflixin kanssa. Koukutuin kipeänä ollessani American Horror Storyyn, ehdin silloin katsoa koko ekan tuotantokauden ja nyt olen jo toisen kauden viimeisissä jaksoissa. Olikos kolmas kausi jo Netflixissä? Muhun on toi toinen kausi eli Briarcliffin mielisairaalaan sijoittuva Asylum uponnut paljon paremmin kuin ensimmäinen kausi, vaikka ihan yhtä häiriintynyttä ja karmivaa katseltavaa molemmat on olleet. Nyt pitäisi keksiä taas joku uusi sarja katseltavaksi näiden jälkeen..olisiko idiksiä?

Eilisellä kauppareissulla testasin uusia Nikejä farkkuasun kanssa, ja hyvinhän ne tuntui toimivan! Luulin siis tilaavani mustat, mutta olin lukenut tiedot liian huonosti ja kuvassa kengät näytti mustilta. Laatikosta paljastuikin tummansiniset, ja ensireaktio oli aika järkyttynyt. Käytän niin paljon mustia farkkuja, legginsejä ja shortsejakin että tummansinisten lenkkareiden yhdistely voi käydä vähän hankalaksi. Perussinisen farkun kanssa nämä kyllä menee, mutta kaapista ei taida löytyä näitä kuin kaksi paria eikä kummatkaan kuulu mun lemppareihin. Kuvan housut ei tunnu millään istuvan, vyötärö on liian matala ja leveä ja farkut ei ole oikein löysät mutta ei tiukatkaan. En tiedä, mitä näiden kenkien kanssa tekisi, sanokaa te?

alldenim IMG001

alldenim IMG004alldenim IMG003

alldenim IMG005

Lauantain sateisen harmaaseen keliin toi piristystä perjantaina postista saamani LivBox. Olen ennenkin kuullut boxista, mutta tämä oli eka kerta kun pääsin sitä testaamaan ja kaikki varmaan tietääkin lopputuloksen – samantien koukutuin niin täysin, että ensi kuusta eteenpäin on laitettava oma tilaus menemään. Ideahan tässä on siis että kerran kuussa kotiin tulee pieni paketti täynnä erilaisia kauden kosmetiikkauutuuksia, nyt boxista löytyi esim heleyttävä vartalovoide, kynsitarroja, virkistävä kasvosuihke ja kookoshuulivoide.livbox IMG001

LIvBoxin superpinkki huulipuna vaikutti ensin liian räväkältä mun makuuni, mutta päätin kuitenkin eilen testata sitä huvikseni ja tykkäsinkin tosi paljon! Ja se mut saikin koko ideasta innostumaan, tulee testattua tuotteita, joita ei muuten osaisi ajatella itselleen. Varsinkin keväällä ja kesällä mun tulee muutenkin panostettua talvea enemmän meikkeihin ja kynsilakkoihin, mutta aika on kuitenkin sen verran kortilla, ettei aika riitä kaupoissa uutuusmeikkien etsiskelyyn.livbox IMG002

livbox IMG003

Mun boxista tuli pantterikuosiset kynsitarrat, jotka jää varmasti käyttämättä, mutta mitäs sanotte tästä huulipunan väristä? Se on MaxFactorin Colour Elixir Giant Pen Stick sävyssä Petit-Lancy. Oliko LivBox kaikille jo ennestään tuttu juttu?

ONNELLISIN

aitienpaiva IMG002

Ei mulla muuta kuin tulin toivottamaan

ihanaa äitienpäivää

kaikille äiteille, etenkin omalle, ja tuleville sellaisille <3 Mä olen varmasti onnellisin mahdollinen äiti, kaksi suloisinta murua kainalossani, mun ihmeet joita en vieläkään voi ihan aina käsittää todeksi. Sanoinpa mitä vaan niin tässä ja näin on paras olla.

HÖPINÖITÄ JA UUTTA KEVÄTULKOILUUN

Lauantaimoikat! Ihan pian ollaan jo äitienpäivän tunnelmissa, mutta vielä sitä ennen me ollaan tänään ehditty skoolailla kavereiden kanssa Nikon synttäreille, ja mä olen fiilistellyt lämpimiä päiviä ja valoisia iltoja. Se on vaan niin totta, että aurinko ja kesä saa mielen piristymään eikä mikään tunnu enää mahdottomalta tai toivottomalta. Ei edes se, että keittiön pöydällä odottelee hakupaperi, jolla pitäisi tavoitella tonttia, jota hakee sata muutakin jyväskyläläistä. Varmaankin mission impossible, mutta luottamus on silti äärettömän kova.

Eilen Laura tuli Mimosan kanssa meille aamuteelle ja pitämään ulkoiluseuraa, ja vielä iltapäivästä lähdettiin tekemään pikainen kaupunkikierros siinä toivossa että mä löytäisin parit perusneuleet, yhdet boyfriendit ja kukkamekon. Arvatkaa löysinkö?! Otin Nooan mukaan ja kuvittelin pojan ottavan päiväunet rattaissa, mutta kävikin se mikä oli odotettavissa, Nooa kiukkusi koko sen ajan kun oltiin salaateilla De Cafessa, siitä eteenpäin meininki taas yllättäen rauhoittui ja sovituskopeissa selvisin rattaiden heiluttelulla. Nauroin Lauralle että me ollaan Nooan kanssa varmaan haluttua shoppailu- tai lounasseuraa kun kutsuja nykyään satelee ainakin päivittäin, mutta Laura hyssytteli muina miehinä Nooaa hymyssä suin sen ajan että mä sain syötyä salaattini. Tosiystävät ne hädässä tunnetaan, eikös? Torstaina oli sama homma, Nooa kiersi tyytyväisenä sylistä toiseen mun istuessa syömässä jo kolmatta kakkupalaa (kuka niitä laskee!), ja samalla mietin kuinka onnellinen mä olen näiden kahden lapsen äitinä mutta myös näiden ystävien seurassa. Monet on sanoneet, että lapsettomat ystävät kaikkoaa viimeistään tällaisissa olosuhteissa, ehkä jo raskausaikana mahan kasvaessa, mutta siihen mä en osaa sanoa oikein mitään, koska mun lapseton ystäväporukka asuu melkein kaikki Lahti-Helsinki välillä tai kauempana maailmalla, ja näkemiset on muutenkin melko harvassa. Jyväskylästä löytyy onneksi nämä parhaat mahdolliset äitiystävät, joihin ainakin voi luottaa, oli päivä sitten kuinka hyvä tai huono tahansa.

airmax IMG010 airmax IMG009Suht laidasta laitaan tuntuu päivät menevän, sillä eilen illalla olin ihan poikki päivän menoista ja tänään taas olo on ollut supervirkeä ja energiaa on riittänyt vaikka kuinka. En missään vaiheessa kuvitellutkaan äitiyden olevan lomailua ja tunteja omaa aikaa, mutta jotkut päivät silti yllättää intensiivisyydellään, kun illalla tajuat ettet ole vielä hetkeäkään istunut päivän aikana sohvalla tai muutenkaan ehtinyt hengähtää kaiken sen siivoamisen, ulkoilun, vaipanvaihdon ja ruoanlaiton lomassa. Minean kanssa kahdestaan ollessa oli vielä hetkiä kun Minea leikki itekseen ja mäkin ehdin syödä aamupalan tai lounaan pitkän kaavan mukaan samalla netissä surffaten, mutta nyt on ihan varmasti aina jompikumpi lapsista vaatimassa huomiota, eikä Mineakaan ole enää pitkään aikaan nukkunut päikkäreitäkään. Ihan oikeasti mä ihmettelen miten mä ehdin kuitenkin blogata näinkin usein, mistä sen ajan tähän kaikkeen repii tai paremminkin mistä löytyy vähääkään energiaa ja järkeviä ajatuksia kirjoittaa postauksia lasten mentyä nukkumaan? Olisiko mun blogi jollain lailla erilainen, jos tekisin tätä kuten osa äitibloggaajista, lapset hoidossa ja itse kotona suunnittelemassa uutta postausta.airmax IMG008

airmax IMG007

Vaikka suurimmat kiitokset energisyyden lisääntymisestä kuuluu ehdottomasti auringolle ja sille, että arki Nooan kanssa on alkanut helpottaa huomattavasti, on silti myönnettävä että myös materialistiset asiat saa mut innostumaan. Se kun voi heivata topat kaapin perälle ja kaivaa kesäkampetta tilalle. Saa kierrellä kauppoja etsimässä uutta pieneksi jääneen tilalle. Fiilistely jätskin syömisestä auringonpaisteessa ja kesäreissujen tekemisestä. Tällä viikolla niinkin pienet jutut kuin Minean uudet air maxit ja postista yllärinä tullut boxi mulle ja NopsuPopsun paketti Minealle. NopsuPopsulta Minea sai tämänkin ihanan trikoopipon, joka mätsää täydellisesti meidän kevätvaatteiden pinkki-musta-värimaailmaan, ja sattumalta myös uusiin lenkkareihin. Meiltä on joka kausi löytynyt näitä NopsuPopsun pipoja, joista versio mustalla rusetilla saikin teiltä monia ihailuja pari viikkoa sitten asupostauksessa, ja samaa pipoa näytti löytyvän turkoosinakin, joka olisi melkein jo liian täydellinen setti yhdessä Crocsin turkooseiden kumpparien kanssa! Oikeesti, onko mitään söpömpää lastenvaatetta kuin pienet pipot? Musta ne viimeistelee asun, niin lapsilla kuin monesti itelläkin.airmax IMG006 airmax IMG005 airmax IMG003 airmax IMG002 airmax IMG001

Tilailtiin noita lenkkareita kimpassa vähän edullisemmin, ja muuten kaikilla taisi tilaukset osua oikeaan, mutta Lauran kanssa oltiin itellemme tilaavinamme mustat Niket kun laatikosta paljastui vähän jotain muuta.. Oon koittanut totutella uuteen väriin nyt tässä parin päivän ajan, ja tänään taisin keksiä jo pari asua joihin kengät voisi yhdistää. Katsotaan jos saisin muutamat asukuvat taas pitkästä aikaa blogiin ensi viikon alussa, pari asua odottelee jo koneellakin julkaisua.

Näisaä tunnelmissa kohti huomista ja superaamupalaa ;)!

PRE-ÄITIENPÄIVÄ

Pian se on taas äitienpäivä, mulle jo neljäs kerta kokonaisuudessaan ja eka kerta kahden murun äitinä! Joko te olette ehtineet aloittaa vihjailut mahdollisista äitienpäivälahjoista? Meillä ei Nikon kanssa ole enää nykyään ollut tapana intoilla lahjojen suhteen, vaan merkkipäivinä ostetaan lahjoja jos mieleen tulee jokin tarvehankinta tai jos toinen on toivonut jotain tiettyä. Mä sain helmikuussa synttärilahjaksi kauan himoitsemani Marimekon teekannun, joten tällä kertaa mun toivelistallani on aamupala ja hetki omaa aikaa. Ajatus täydellisestä, keskeytyksettä syödystä aamupalasta kuulostaa just nyt mahtavalta, vielä kun siihen lisäisi pari tuntia aikaa maata sohvalla katsoen Netflixiä. Täydellistä, eikö?

Viime kuukaudet on tullut vietettyä lasten kanssa melkein 24/7, ja pari tuntia on ollut pisin aika poissa kotoa. Sen pidempään en ole tainnut olla missään edes raskausaikana, joten pikkubreikki arjesta olisi ihan paikallaan. Oon joskus miettinyt, onko äitienpäivää kivempi juhlia ajatuksella ”rentoutumista itekseen” vai ”jotain erikoista puuhaa yhdessä perheenä” mutta yleispätevää vastausta tähän tuskin on. Joka äitienpäivä vietetään niin kuin just silloin tuntuu hyvältä – tänä vuonna perheen kanssa on oltu kaikki tärkeät ja arkisemmatkin hetket, joten yksi päivä voisi hyvin olla pyhitetty omille jutuille. Miten te aiotte viettää sunnuntaita, perheen kesken vai hemmotellen itseänne?

preparty IMG007

preparty IMG013

Tänään meidän mammaporukka otti varaslähdön sunnuntaihin ja vietettiin Paulan luona pre-äitienpäivää. Jokainen toi jotain suolaista tai makeaa, osalla oli lapset mukana, osalla ei, juttuseura oli taatusti parhaasta päästä ja kaikki viihtyi. Mä tein jälleen suklaakakkua, sillä taidan olla ihan aavistuksen koukussa siihen! Jos maidoton kausi jatkuu pitkäänkin voisin ennustaa suklaakakkuövereitä, sillä viime aikojen leipomisissa vaihtelu ei ole ollut kovin suurta ja kahvipöydässä on jo nyt nähty tätä samaa kakkua kerran viikossa. Sanoinkin tytöille että musta tuntuu kun koko ajan olisi muutenkin nälkä ja syön päivän mittaan useampaan kertaan, ja vielä jättimäisiä annoksia. Meillä on oma whattsapp-ryhmä, jossa jutellaan päivittäin milloin mistäkin, ja keksin että voitaisi joku päivä kuvata kaikki mitä suuhun tulee päivän aikana laitettua. Siinä voisi saada omille syömisilleen realistista vertailukohtaa ja enpä tiedä, tulisikohan syötyä edes vähän terveellisemmin..preparty IMG012 preparty IMG011 preparty IMG010

Parit valkoiset tennarit meidän porukassa.. Tilattiin Lauran ja Essin kanssa lisää kenkiä Briteistä, mutta mun kengissä kävi pikku moka – luulin tilanneeni mustat Niket, postista kolahti tummansiniset. Katsotaan osaanko yhdistää niitä mihinkään vai meneekö ne suoraan kiertoon.preparty IMG006 preparty IMG005

preparty IMG014

preparty IMG004 preparty IMG003 preparty IMG002

Sattuisikohan äitienpäivälle yhtä hyvät ilmat kuin mistä nyt ollaan saatu nauttia? Tekisi nimittäin mieli avata grillikausi oikein kunnolla, pyytää kavereita kylään ja samalla juhlia Nikon synttäreitä, jotka oli tällä viikolla. Lahjakin on vielä ostamatta, joten taitaa tulla viikonlopulle kaupunkireissuakin, vaatekauppojen kautta partakoneostoksille 😀

3KK KUULUMISET JA NOSHIN UUTUUKSIA

Nyt tekisi mieli aloittaa se peruspäivittely miten tää aika kuluukin näin nopeasti ja vastahan mä olin raskaana, mutta kyllähän te tiedätte, aika kuluu käsittämättömän nopeasti kun alkaa miettiä omien lasten kasvua. Nooa on parin päivän päästä 3 kuukautta, reilu kuukauden päästä voitaisi jo aloittaa kiinteiden maistelu ja kohtahan tuo poika varmaan jo konttaa, juoksee ja puhuukin! Toisaalta mä jo odotankin sitä aikaa kun mahavaivat, itkut, yöheräilyt ja kaikki muu epätietoisuuden ja stressin aika on takanapäin, mutta on se silti niin haikeaa miettiä, ettei meidän perheeseen enää näitä pikkuvauvoja taida tulla. Sillä ajatuksella kuvittelisi jaksavan kantaa Nooa vaikka yötä päivää, viimeiset vauvantuoksut, viimeiset pikkuvarpaat.

Tänään meillä oli ohjelmassa ensin aamusta ystävän lapsien kuvaamista Nooan aamu-unien aikana ulkona ja päivällä Nooan 3kk neuvola. Neuvolassa on käyty viimeksi kuukausi sitten, ja mua suorastaan jännitti nähdä miten painoa ja pituutta on tullut kuluneina viikkoina. Ja olihan sitä, 6,3kg ja 61,5cm. Minealla on vauvasta saakka pituus mennyt yläkäyrillä ja paino laahannut perässä, mutta Nooalla ei tunnu samaa ongelmaa olevan, vaan ennemminkin paino lisääntyy kovempaa tahtia kuin pituus. Sen kyllä huomaakin, sillä ihan ekaa kertaa meidänkin vauvalla on kunnon pulleat kädet ja reidet, ja kantaminenkin alkaa jo tuntua selässä jos lähes koko päivä on vietetty sylissä. Vasta mä pakkasin 56cm vaatteet pois Nooan kaapista, mutta niin ne vaan alkaa kohta olla 62 senttisetkin pieniä.kuulumisia IMG001 kuulumisia IMG006

Tähän neuvolakäyntiin kuului myös kolme rokotusta, kahdet piikillä ja rotavirus nesteenä suuhun. Pohdiskelin terkkarin kanssa sitä, halutaanko antaa rokotteita vielä ollenkaan, sillä en haluaisi sotkea tähän maidoton+maitohappobakteeri+vyöhyketerapia kokeiluun nyt mitään extrakipuja, kun sitten ei taas tiedä mikä itku johtuu mistäkin ja jää maitokokeilutkin viikonlopulta tekemättä. Ihmettelin muutenkin sitä, miksi kaikki kolme rokotetta annetaan yhdellä kertaa, muttei terkkari oikein osannut sanoa muuta syytä kuin sen että onpahan kaikki inhottava pois alta yhdellä kertaa.. Minealla oli reidet aikoinaan piikeistä aika kipeät useamman päivän, joten päättelin ettei siihen olisi enää kovin kiva yhdistää rotarokotteen mahdollisia mahakipuja – siirrettiin rotaa sitten kuukaudella eteenpäin ja otettiin pelkät piikit. Tuskin oli mikään huono päätös, koska illalla alkoi kipuilu ja itkut, jotka vähitellen helpottivat särkylääkkeen avulla. Mun oli tarkoitus lähteä käymään uuden Marimekon avajaisissa, mutta en mitenkään raaskinut jättää pientä itkevää Nooa kotiin. Vietettiin sitten rento koti-ilta, mä sohvalla telkkaa tuijottaen ja Nooa sylissä nukkuen.kuulumisia IMG005 kuulumisia IMG004

Minealla oli tänään päällä Noshin uutuuksia, jotka saatiin postista tällä viikolla. Tilasin kutsuilta aika maltillisesti vain tuon turkoosin sporttimekon ja lippapipon, koska lähes kaikki mun haluamat jutut oli loppu. Taitaa aika hypetyksessä paistatella tämäkin merkki tällä hetkellä, kun suosituimmat vaatteet menee kaupaksi ennen kuin koko mallistoa edes on julkaistu. Olisin halunnut lippapipon Nooallekin, ja Mineallekin olisi paremmin istunut yhtä kokoa pienempi, mutta tiedänpähän syksyllä olla pipojen kanssa skarppina, jos uudessa mallistossa on kivoja kuoseja.kuulumisia IMG002

kuulumisia IMG008

kuulumisia IMG007

Loppuilta meni synttäritouhuissa Minealla, kun ensin askarreltiin kortti ja sitten paketoitiin 8-vuotiaan tytön lahja. Minea sai itse valita mitä halusi kaverilleen ostaa, ja ihan itse sai tyttö jäädä synttäreillekin. En voi käsittää kuinka tärkeä juttu tällainenkin voi olla, Minea puhui synttäreistä onnessaan jo useampana päivänä ja varmisteli, ettei äiti vaan tule mukaan. Sinne se jäi reippaana juhlimaan ja tuli onnellisena illemmalla kotiin, ja musta tuntui kuin tuo tyttö olisi sen parituntisen aikana kasvanut hurjasti. Edelleen: miten tää aika meneekin niin nopeasti?

PUISTOBILEET

puistobileet IMG033 puistobileet IMG004

puistobileet IMG028

puistobileet IMG002

puistobileet IMG026

puistobileet IMG032

puistobileet IMG025

puistobileet IMG036

puistobileet IMG024 puistobileet IMG019 puistobileet IMG017

puistobileet IMG005

puistobileet IMG016 puistobileet IMG015 puistobileet IMG011 puistobileet IMG008

Auringonpaiste ja lämpenevät ilmat sai mut haaveilemaan lastenjuhlista ulkona jo parisen viikkoa sitten, mutten keksinyt missä ne voisi pitää ja millä hyvällä tekosyyllä. Meidän takapiha on aika pieni, siellä ei mahtuisi leikkimään kymmenen lasta ja kahvittelemaan toiset kymmenen äitiä, eikä meiltä kyllä löytyisi kaikille istumapaikkojakaan. Vielä ei ole ihan niinkään lämmin että voisi täysin luottaa piknikkeleihin ja heittäytyä nurtsille eväskorin kanssa. Niinpä keksin kutsua päivänsä kotona viettävät äitit lapsineen astetta paremmille puistotreffeille tänään aamupäivästä Jyväskylän keskustan Mäki-Matin puistoon. Puistossa tulee seisottua joka päivä, välillä jopa pariin kertaan, joten treffit vähän isommalla porukalla ja erikoisempaan puistoon oli loistava juttu! Kaikki viihtyi, niin lapset kuin äititkin.

Treffeistä tulikin puistobileet, kun innostuin kauppareissullani haalimaan kasaan kaikenlaista rekvisiittaa, plus että sain jokin aika sitten Myllärin tuotepaketin, joka oli vielä toistaiseksi testaamatta. Jälleen toteutin kaavaa ’mahdollisimman helpolla nättiä ja hyvää”, joten koristeet löytyi lähikaupasta ja leipomisessa apuna oli Myllärin valmisjauhoseokset, joista tein mokkapalat, kanelipullat, kinkkupiirakan ja sitruunaisen mustikka-vadelmapiirakan. Näiden lisäksi tarjolla oli croissantteja, cocktailtikkuja ja mehua. Leipominen kävi lähes itsestään lisäilemällä jauhoihin lähinnä vain vettä ja voita, stressata ei siis tarvinnut vaikka syötävää sai tehdä yli 20-henkiselle porukalle. Tarjottavat sai kehuja, ja äiteilläkin oli sen verran hauskaa että nämä tuskin jää ensimmäisiksi ja viimeisiksi tällaisiksi puistotreffeiksi. Eikä jää varmasti viimeiseksi kerraksi kun leivon Myllärin jauhoseoksilla! Ainakin piirakkaseos tulee löytymään jatkossakin meidän kaapista, sillä siitä valmistuu sekä suolaiset että makeat piirakat aavistuksen varioimalla.

Puistossa lapsille olisi riittänyt pelkkä ympäriinsä juoksentelu, kiipeily, keinuminen, hiekkakakkujen tekeminen, pyöräily ja mitä kaikkea Mäki-Matissa nyt onkaan, mutta nappasin kaupasta mukaani saippuakuplapurkkeja isommille ja hiekkaleluja pienemmille lapsille. Piilotin saippuakuplat ympäri Mäki-Mattia ja lapset sai herkuttelun jälkeen käydä etsimässä niitä ja puhaltaa kesän ekat kuplat. Minea olikin sitä mieltä illalla, että parasta oli kaverit, saippuakuplat ja korvapuustit 😀 Kieltämättä, taisi tulla itelläkin syötyä ”muutama” kanelipulla päivän aikana!

Kiitos ihanat ystävät Evelina, Kerttu, Merja, Paula, Essi, Erika, Laura ja Hanne, ja tietenkin supersuloiset lapset <3 Halit erityisesti Evelle järkkäilyavusta!

JAETTU ODOTUS (+arvonta!)

Yhteistyössä Libero BabyBuzz

Seisottiin yhtenä aamupäivänä puistossa äitiporukalla (oli ne lapsetkin mukana, hah!) jälleen kerran päivitellen sitä kuinka joskus arki ja lastenhoito tuntuu kaatuvan kaikkine velvollisuuksineen meidän äitien niskaan. Se alkaa jo heti aamusta, äiti nousee ylös lasten kanssa kun isihän on koko viikon ollut töissä ja joutunut heräämään aikaisin. Aamupalat äiti tekee yhdellä kädellä kun toisessa roikkuu esikoinen tai sillä kannetaan kuopusta, ja isin pitää rauhassa saada käydä suihkussa. Äiti lähtee lasten kanssa puistoon samalla kun isi jää kotiin puuhastelemaan miesten juttuja. Puisto on muutenkin täynnä äitejä, joten mitä isi siellä tekisi ja kenen kanssa juttelisi. Meidän äitien näkökulma voi joskus olla hieman kapeakatseinen ja värittynyt omilla mielipiteillä, mutta oletteko ajatelleet että epätasa-arvo alkaa jo odotusaikana, ja itse asiassa se olemme me äidit, jotka olemme ihan erityisellä tavalla etuoikeutettuja.

liberobabybuzz IMG001

liberobabybuzz IMG003

liberobabybuzz IMG005

Me pohdittiin puistossa sitä, onko naiset, jotka sanoo isien osallistuvan perhearkeen liian vähän, itse ehkä opettaneet miehet tietynlaiseen toimintatapaan vai alkaako kaikki jo raskausaikana. Äiti viettää vauvan kanssa ensimmäiset 9 kuukautta, siitä eteenpäin monessa perheessä äiti on jonkin aikaa ainut vauvan ruokkija ja lopulta vauva on oppinut olemaan ensisijaisesti äitinsä hoivissa. Näin meni meillä Minean kanssa, ja vasta lähes 1-vuotiaana Minean ja Nikon suhde alkoi olla yhtä tiivis kuin mulla ja Minealla oli ollut jo maha-ajoista alkaen. Tilanne oli meidän perheessä vielä erityisen haastava itkuisen vauvan takia, sillä vauvan tupsahdettua mahastani maailmaan alkoi koliikki, ja useimmiten mun syli toimi rauhoittajana parhaiten. Jos jo raskausaikana äiti ja vauva on eläneet omassa kuplassaan, voi isälle olla vaikea hypätä rooliinsa täysillä pian syntymän jälkeenkään, varsinkin haastavan vauvan kohdalla kun arki kuormittaa jaksamista. Eikä sekään varmaan mikään salaisuus ole, mutta useimmiten meiltä naisilta vauvojen käsittely tulee kuin luonnostaan vauvan synnyttyä, kun taas isät ehkä tarvitsevat enemmän sitä ”opetteluaikaa”. Äitien tulisi muistaa antaa tilaa vauvan ja isän suhteen kehittymiselle, vai tunnustaako kukaan muu äiti koskaan ajatelleensa että joskus sitä ennemmin tekee jonkin asian itse kuin katsoo vierestä kun toinen tekee sen kymmenen kertaa hitaammin ja (äitin mielestä) hankalammin.

Vielä omassa lapsuudessani ei osallistuva isä ollut mikään itsestäänselvyys, mutta onneksi nykyään isät tuntuvat olevan ihan yhtä innostuneita odotuksesta ja lastenhoidosta kuin äiditkin, ja varmasti tulevaisuudessa osallisuus ja tasa-arvo kasvaa vielä entisestään. Isien puolesta puhumassa on myös Libero, joka on juuri lanseerannut mahtavan keksinnön, BabyBuzz rannekkeen, jonka avulla isät pääsevät lähemmäs vauvaa ja äidin kokemuksia jo raskausaikana. Äiti on yhteydessä mahassa kasvavaan vauvaan ensipotkuista lähtien, mutta entä jos isäkin saisi pitkin päivää muistutuksia siitä että täällä mahassa ollaan ja voidaan hyvin. Viesti pienistä potkuista kahvitauolla tai tieto vauvan hikasta poikaporukan illanvietossa. Loistavaa eikö! BabyBuzz rannekkeen avulla äiti voi aina vauvan liikkeet tuntiessaan lähettää isän rannekkeeseen pienen värähdyksen eli buzzin ja näin isäkin pääsee monta askelta lähemmäs odottavan äidin tuntemuksia. Katsokaa vaikka tämä video, kuinka koskettavaa ja tärkeää näinkin pieni juttu voi olla.

liberobabybuzz IMG006

Liberon BabyBuzz ranneke on vielä prototyypin asteella ja testissä muutamilla perheillä, mutta tilausta tällaiselle vauvan ja vanhemmat yhdistävälle keksinnölle varmasti on. Mineaa odottaessa meille annettiin neuvolasta odottajan opas, josta yhdessä Nikon kanssa seurattiin jokaista raskausviikkoa lukemalla kuinka vauva kasvaa ja kehittyy viikkojen lisääntyessä. Se oli ehkä ainut asia, joka vatsan läpi tuntuvien potkujen lisäksi teki raskaudesta konkreettisemman Nikolle, mutta nyt Nooan odotuksessa raskaus jäi selkeästi enemmän tavallisen arjen jalkoihin. Neuvolasta ei enää tarjottu odottajan opasta, ja luulen että kakkoskierroksella se olisi jäänyt lukematta joka tapauksessa – kaikki kun oli jo kertaalleen koettu ja nähty. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin meille BabyBuzz ranneke olisi ollut enemmän kuin pelkkä potkuista ilmoittava tärinä, se olisi ollut tasa-arvoa, tietoisuutta ja vanhemmaksi kasvua heti raskaustestistä alkaen.

liberobabybuzz IMG004

liberobabybuzz IMG002

Mä jään innolla odottamaan kuinka Liberon Minusta tulee vanhempi hanke yhdessä BabyBuzz rannekkeen kanssa tulee vielä muuttamaan tulevien vanhempien raskausaikaa ja vanhemmaksi kasvua. Olen varma siitä, että isän roolin korostaminen ja tunnustaminen vauvan kasvaessa äidin mahassa on hyväksi myöhemmälle isä-lapsi-suhteelle ja myös parisuhteelle, kun molemmat tuntevat olevansa tärkeässä roolissa jo odotusaikana. Melkein aina se on äiti, joka saa osakseen ihailuja ja kymmeniä kysymyksiä vatsan kasvaessa, mutta ranneke voi auttaa isejäkin keskustelemaan raskaudesta ulkopuolisten kanssa. Mitä luulette, lunastaako ranneke paikkansa odottavien parien elämässä?

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Libero haluaa rannekkeellan sekä lisätä isän osallisuutta raskausaikana että kiinnittää huomiota isän roolin tärkeyteen ja vanhempien tasa-arvoon. Niinpä sain teille arvottavaksi mahtavan Liberon hoitotuotepaketin, kunhan kerrotte kommenttiboksissa sunnuntaihin 10.5. mennessä, miten teillä on isä osallistunut vauvan odotukseen tai kuinka isä voisi paremmin olla osallisena. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, se voi olla vaikka sydämen sykkeen kuuntelua mahan päältä, potkujen tunnustelua tai yhdessä nimen miettimistä. Jakakaa vinkkinne, vaikkei meille ehkä enää tule kolmatta odotusaikaa, voi vinkeistä olla suurta hyötyä jollekin toiselle.

MUNKIT, SIMA JA SERPENTIINI

vappu IMG013 vappu IMG012 vappu IMG011 vappu IMG010 vappu IMG009 vappu IMG008 vappu IMG007 vappu IMG006 vappu IMG005 vappu IMG004 vappu IMG003 vappu IMG001

Ai kuinka mä rakastan kaikkia juhlapyhiä! Olette ehkä saattaneet huomata että mä olen suht usein leipomassa tai järkkäilemässä jotain, joten vaput, joulut, pääsiäiset, kaikki pienimmätkin kissanristiäiset on mulle vaan hyvä syy järkätä jotain vähän normiarjesta spesiaalimpaa. Todellisuudessa mun panostukset on viime aikoina olleet aika minimaalisia, ja kaikki on tehty helpoimman kaavan mukaan. Koristeet matkaan kaupasta silloin kun jotain sattuu silmään osumaan, leipomiset nopeita ja helppoja, esillepanossa nätit astiat niin muut sotkut jää huomaamatta ja loput rennosti arkiseen tyyliin. Tykkään että on nättiä, mutta pienen vauvan kanssa sitä on jälleen tajunnut että ajan voi kuluttaa tärkeämpiinkin asioihin kuin lautasten asetteluun ja ruoan koristeluun. Pienellä vaivalla siistiä, nättiä ja hyvää – loistava motto seuraavaksi 18 vuodeksi!

Tärkeintä mulle nykyään juhlapyhissä ja kaikissa muissakin mieleenpainuvissa jutuissa on se, että ne on koettu oman perheen kanssa. Vaikka vappukin on vaan yksi päivä muiden joukossa, sitä silti odottaa näitä tällaisia hetkiä kuin kuuta nousevaa, suunnittelee etukäteen Minean kanssa ja elää itse päivää jo puoliksi suunnittelun kautta. Tällä kertaa vappu oli tosin vähän erilainen, kun Niko oli kaksi päivää reissussa poikaporukalla, mutta onneksi ukki ja mummi riensivät hätiin ja tulivat mun avuksi hoitamaan meidän porukkaa. Kolmen päivän ajan otettiin rennosti, leivoin munkit, kaupasta ostettiin simaa, vapunpäivä aloitettiin superbrunssilla ja pyörähdettiin me tivolissakin. Kokeilin aamupalalle uutta sämpyläohjetta (onnistui loistavasti, joten tulossa myöhemmin jakoon!) ja yllätyin kuinka hyvää voi itse tehty pizza olla ilman juustoakin. Saattaa olla että tuli vedettyä kunnon munkkiöverit, mutta silti harkitsen vielä uuden satsin tekemistä huomenna, koska munkkeja nyt vaan pystyy vetämään vaikka kymmenen kun ne on ihan tuoreita!

Vappumenot taitaa meillä jatkua vielä huomennakin, sillä unohdin kaappiin Minealle ostetun spraynauhan ja Harjun Paperista ostetut vappukoristeetkin oli musta niin nättejä, etten ole ihan vielä valmis luopumaan niistä. Jäin myös koukkuun ilmapallojen taitteluun, joten huomenna aion kaivella youtubesta opastusvideoita ja taitella jonkun överihienon eläimen tai muun kuvion. Tai miten olisi frozenin Elsa, niin kuin Minea ehdotti?! Frozen on viime päivät pyörinyt tytön jutuissa muutenkin aika vahvasti, ja Elsa-nukke on päässyt mukaan joka paikkaan tivolista pyöräretkille. Elsa ostettiin palkkioksi yövaipan poisjättämisestä, mutta nyt meillä odotellaan joulua että saisi Annankin ja muoviset korkkaritkin olisi kuulema toivelistalla. Luulen että taitaapa tänä vappuna löytyä aika monen muunkin kotoa frozen-foliopallot?

LELUJA VESIPEDOILLE (+ arvonta!)

Yhteistyössä BR-lelujen kanssa

Löytyykö tedän perheestä kovia vesipetoja? Meillä kesää ja aurinkoisia kelejä odotetaan niin innokkaasti, että oon jo monena päivänä saanut vastailla kysymyksiin kuten ”voiko tänään lähteä pelkällä mekolla ulos” ja ”miksei mulla äiti ole leikkimökkiä, tramppaa ja tuleehan takapihalle taas iiiiso uima-allas”. Luulen että odottavan aika voi käydä pitkäksi, sillä ainakaan täällä Keski-Suomessa ei ihan lähiaikoina voi vielä kaivaa kellukkeita ja uimarenkaita talvisäilöstä, vaan vappuakin juhlitaan maa valkoisena!

Kuin tilauksesta saatiin BR-leluilta supermieluisa paketti täynnä vesileluja- oli ongintaa, hauskoja pehmokuvioita, kylpyhelistimiä perheen pienimmille ja kekseliäs puuhapiste kylpyleikkeihin. BR-kylpylelut on uusi kekseliäs tuotesarja, jossa iloisen puuhastelun ja leikin lomassa samalla kehitetään lapsen mielikuvitusta ja motorisia taitoja. Saako nälkäinen valas napattua pallot mahaansa, käykö kala ongenkoukkuun, mistä tuo musiikki kuuluu tai mitä ihmettä voi tehdä kylpytarroilla? Ja jes, kerrankin on sallittua piirtää seinille!

kylpylelut IMG001

Minea avasi paketeista ensimmäisenä vaahtomuovitarrat, eli vaahtomuovikuviot jotka saa kastelemalla ”liimattua” kaakeleihin, ammeen reunaan tai vaikka saunan oveen. Luulin kuvioiden olevan jo vähän liian lapsellisia 3-vuotiaalle, mutta Minea tykkäsikin aivan valtavasti lätkiä kuvia seinille, keksiä kaloille nimiä ja lempparina tunkea pieneen ammeeseen yhdessä kaikkien vaahtomuovitarrojen kanssa. Kivana leikkinä käännettiin kuvat väärinpäin vedessä ja Minea arvaili mikä kuva tai minkä niminen merenelävä missäkin oli – hauskan yksinkertaista puuhaa peseytymisen ohella.  kylpylelut IMG008

kylpylelut IMG004

Meidän vesipetoa ei meinannut enää saada kylvystä pois kun leikkeihin otettiin mukaan ongintapeli. Neljää kelluvaa kalaa ongittiin vaahdon seasta riemusta kiljahdellen, ja lopulta kylvystä löytyi myös poneja ja prinsessoja, joita niitäkin koitettiin noukkia vedestä ongen avulla. Ongintapeliä suositellaan 1,5 vuodesta eteenpäin, mutta hyvin tuntui Mineakin keksivän erilaisia leikkejä sen parissa. Arvatkaa vaan kuinka intoa täynnä Minea on kun kesällä lelut siirretään pihalle uima-altaaseen tai vieläkin parempi, otetaan rannalle mukaan.kylpylelut IMG006

kylpylelut IMG003

kylpylelut IMG005 Nooallekin löytyi paketista jotain, värikkäät, isosilmäiset kalahelistimet. Näissä ikäsuositus on 6kk eteenpäin, mutta helistimiä ei laitettu kaappiin odottamaan, vaan ne on käytössä niin sanotusti kuivalla maalla, ja Nooa on jaksanut kaloja katsella yllättävän pitkäänkin köllötellessään lattialla. Molemmissa on sisällä peili ja heliseviä helmiä, jotka pitävät hauskaa ääntä kylpyveden liikkeen mukana, joten samalla kalat toimii ihan tavallisina helistiminä että uiskentelevina kylpyleluina perinteisten ankkojen sijaan. Riittävän isot silmät, selkeä naama ja värikkyys on varmasti ne jutut, joista vauvat innostuu, ja lapsen kasvaessa kalat voi ottaa mukaan isompiin aaltoihin rannalle tai laittaa ne uiskentelemaan ulkona kevätpuroihin.

kylpylelut IMG010

kylpylelut IMG009

Mitä luulette, keksisikö teidän vauvat ja taaperot puuhaa näillä leluilla? Kylpyhetkistä on meillä tullut vielä entistäkin mukavampia, kun samalla treenataan onkimista, leikitään vedenalaista maailmaa tai pidetään vesipartyt soittaen helistimillä, ja tietty kylpyyn olisi nykyään päästävä joka päivä.

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!! Nyt yhdellä teistäkin on mahdollisuus päästä testaamaan BR-kylpylelujen puuhapistettä, josta löytyy erilaisia taaperoa innostavia toimintoja. Kommentoi tähän postaukseen viimeistään tiistaina 5.5. kertomalla mikä on teidän lemppari vesileikki ja olet mukana arvonnassa. Kaikki BR-lelujen hauskat kylpyuutuudet näet täältä.

kylpylelut IMG002

 

VOISKO JO TULLA KEVÄT??

sateella IMG009 sateella IMG008 sateella IMG006 sateella IMG005 sateella IMG004 sateella IMG003

sateella IMG007sateella IMG002

Muistaako kukaan millaiset kelit oli vuosi sitten toukokuussa? Törmäsin vanhoihin valokuviin tuolta ajalta ja niissä Minea oli kaverinsa Elsan kanssa hameissa ja hihattomissa kukkia keräämässä. Eipä taideta ihan samaan päästä tänä vuonna, tai ainakin epäilen suuresti, sillä eilen ulkoiltiin sadevaatteissa ja huomenna varmaan toppavaatteissa, jos säätiedotuksen lumisade pitää paikkansa! Onko tää nyt oikeasti muka kevättä? Että ilmat vaihtelee vesisateesta, räntään, lumeen ja auringonpaisteeseen. Jos aurinko paistaa on lämmin, mutta varjossa palelee. Reteesti käveltiin yhtenä päivänä Minean kanssa puistosta auringonpaisteessa ilman hanskoja lähimpään markettiin ja keksittiin ostaa jätskit. Kun päästiin jätskien kanssa ulos, kaivettiinkin jo vuorellisia hanskoja käteen, ja jätski oli viimeinen asia jota siinä pakkasessa teki mieli syödä.

Yksi hyvä puoli vesisateissa on, Minean uudelle kurapuvulle on käyttöä ja mäkin saan vetää jalkaani viime keväänä ostetut Crocsin pirtsakat kumpparit. Mun asut on muuten niin värittömiä, että keltaiset kumpparit sopii täydellisesti – harmi että Minealle mahtuu vielä nuo mustat Bisgaardit sillä taisin rakastua Crocsin turkooseihin handle it saappaisiin. Ihan tosissani olen jopa harkinnut ostavani ne jo nyt jemmaan odottamaan Nooaa, mutta kokojen arviointi on rakettitiedettäkin vaikeampaa, joten paras ehkä vain luottaa siihen että tulee niitä herkullisia värejä ensi vuonnakin. Plus että koot taitaa ollakin jo turkoosista lähes loppuunmyyty.

Luulen että teillä alkaa jo ihan oikeasti olla mitta täysi meidän maitojuttuja, mutta sen verran on pakko intoilla, että viime yönä Nooa heräsi kympin ja seiskan välillä kaksi kertaa! Melkein jo viikon verran on ensimmäinen unipätkä ollut suunnilleen neljä tuntia, ja muutenkin poika nukkuu paljon rauhallisemmin. Huomenna mennään iltapäivällä vielä kuitenkin testaamaan se vyöhyketerapiakin, joten mä luulen että tästä on suunta vaan ylöspäin ja koko ajan saadaan parempia päiviä. Kokemuksia terapiasta tulossa vielä tällä viikolla, mutta melko moni teistäkin suositteli sitä meille ja Minealle se aikoinaan tehosi, joten odotukset on jovat.

Vielä vinkkinä muillekin että Reiman verkkokaupassa on menossa aika huimat alet, ja iso osa vaatteista on puoleen hintaan. Tilasin meillekin vaatetta ensi talvelle, esim toppahousuja sai alle kolmenkympin ja hanskoja ja kypärämyssyjä parilla eurolla. Myös aluskerrastoja oli vielä hyvin jäljellä sekä kuriksia, kumppareita ja muuta välikauttakin sai alella..

MUISTUTUS

sameold IMG001

Oletteko huomanneet, että monet blogin postaukset on vime aikoina tahtoneet olla hieman alavireisiä? Useampaan otteeseen olen avautunut siitä, millaista itkushowta (uusi nimi blogille?!) meillä tällä hetkellä eletään, mutta ymmärtäähän sen, blogi on tekijänsä näköinen ja kirjoitukset niistä aiheista, jotka juuri sillä hetkellä mietityttää tai inspiroi. Mun blogissa näkyy meidän tavallinen arki melko suuressa roolissa, ja elämä on blogissa samaa kuin täällä ruudun toisellakin puolella – ei mitenkään erikoista, ei edes normaalia tapahtumarikkaampaa, mutta silti kait ihan kiinnostavaa. Meillä ei siivota kotia vain blogikuvia varten, enkä pue lapsia nätisti vain asukuviin, vaan tykkään nätistä, siististä, valkoisesta ja yksinkertaisesta, minkä takia tuskin tulen koskaan osallistumaan paljasta todellinen kotisi -tyyppisiin haasteisiin. Sotkuakin on, on kymmeniä päiviä jolloin en jaksa meikata ollenkaan ja on vielä enemmän kotoilua verkkareissa, mutta ei meidän elämä kuitenkaan ole mikään vastakohta sille mitä blogissa näytän ja kerron.

Mun juttu on aina ollut se, kuinka positiivisesti jaksan asioihin, melkein mihin vaan suhtautua. Mä en ole se pessimisti, joka ajattelee aina kaiken menevän kuitenkin perseelleen, joten miksi edes yrittää. Mä olen optimisti joka tietää asenteella olevan paljon merkitystä mielialaan, onhan se nähty että hyvällä fiiliksellä siirretään vaikka vuoria. En istu kotona odottelemassa lottovoittoa lauantaisin, vaan jos jotain haluan, olen valmis näkemään vaivaa sen eteen. Huonojakin juttuja tapahtuu. Ihan lähiaikoina on lähipiirissäni erottu, kuoltu, sairastuttu ja vielä kerran erottu, joten suruakin elämääni mahtuu, ja näihin verrattuna on meidän omat tänhetkiset taistelut lähes mitättömiä. Omat murheet tai onnistumiset on aina jonkun toisen mittakaavassa pieniä, joten turha niitä on vertailla, ennemminkin tulee antaa itsensä kieriskellä omassa surussaan tai ilossaan. Jos mua tällä hetkellä ärsyttää vauva-arki, ei se auta tippaakaan miettiä että huonomminkin voisi olla. Aina voisi olla huonommin. Tai paremmin.

sameold IMG002

Vaikka blogi on sitä tavallista elämää, on jokainen postaus kuitenkin kirjoittajan itsensä suodattama. Jos kirjoittamisen hetkellä sattuu juuri jokin asia ärsyttämään, ei se tarkoita että koko päivä olisi epäonnistunut, vaikka se voi siltä ehkä kuulostaakin. Huononakin päivänä taas voi saada kirjoitettua jostain yllättävänkin kevyestä aiheesta, sillä blogin parissa sitä viimeistään rentoutuu ja unohtaa kaikki päivän vöyhöttämiset. Muistattehan siis murut, avautumisista ja vaikeista päivistä huolimatta mä olen edelleen yhtä hymyssä suin kuin aina ennenkin.

 

SITÄ SUN TÄTÄ VIIKONLOPUSTA

viikonloppu IMG004 viikonloppu IMG005 viikonloppu IMG006 viikonloppu IMG007 viikonloppu IMG008 viikonloppu IMG009 viikonloppu IMG010

Välillä sitä on ajatustensa kanssa niin sekaisin, ettei tiedä mistä tännekään kirjoittaisi, kun lopputuloksen voi joka tapauksessa ennustaa olevan sitä sun tätä. Luonnoksissa olisi jonoksi asti aiheita, joista haluan kirjoittaa, synnytyskertomustakin on ehditty pyytää useampaan kertaan, mutta näinä keskiyön tunteina jo parinkin järkevän lauseen kirjoittaminen on palkinnon arvoinen suoritus. Tätä se on kun lapsen myötä joutuu tinkimään omasta ajasta, ei enää ehdi tehdä niitäkään asioita joita intohimolla tahtoisi tehdä.

Jos ajatukset on joskus (useimmiten) sekaisin, niin kyllä on päivätkin. Tänään on ollut vaikea uskoa, että on jo sunnuntai, kun viikonloppu tuntuu menneen jollain lailla täysin ohi. Yleensä meillä ei ole mitään sen ihmeempää menoa tai suunnitelmia, mutta nyt olin lähes koko lauantain mukana yhdessä bloggaajille järjestetyssä päivässä, josta kirjoitan vielä ensi viikolla enemmän. Harkitsin mukaan lähtemistä useampaan otteeseen, siksi että tiesin maidottomuuden tuottavan järjestelyongelmia Nooan suhteen. Nooan kanssa en olisi mitenkään voinut osallistua tai päivä olisi mennyt hyssyttelyksi ja kävelyksi, mutta en myöskään saa nykyään enää pumpattua maitoa. Lopulta päädyttiin siihen, että Niko syötti Nooaa jo aiemmin pumpatulla maidolla, ja ajateltiin että nythän sen luulisi sitten näkyvän, jos kahden viikon maidottomuudella on ollut jotain vaikutusta Nooan itkuisuuteen. Ja olihan sillä, tänään on nimittäin ollut taas paljon itkuisempi ilta, Nooa on pulautellut useammin ja nieleskely ja rintaraivarit palasivat jälleen. Pilasinkohan nyt koko jutun, niin että edessä on taas ties kuinka pitkä maidoton kausi ennen kuin tilanne taas tasaantuu?

Muutakin ehdittiin viikonloppuna tehdä, mun veli kävi yökyläilemässä, grillikausi oli kuulema korkattu lauantaina ja tänään kävin ystävän luona Noshin vaatekutsuilla. Noshin vaatteet on musta vähän sama kuin me&i eli mallisto kokonaisuudessaan ei saa mussa aikaan mitään hullaantumisen fiiliksiä, mutta joukosta voi löytyä kivoja yksittäisiä juttuja. Noshilta vasta julkaistiin uusin naisten mallisto, jossa oli pari kivaa raitavaatetta, mutta tällä kertaa tilasin vain Minealle. Otin turkoosin raitamekon ja hauskan lippapipon, jonka ajattelin menevän kivasti nyt keväällä kun ilmat lämpenee ja aurinko paistaa täydellä teholla häikäisten silmiä. Lippapipot oli sen verran söpöjä, että olisin halunnut samanlaisen Nooallekin, mutta vaatteet on tulleet myyntiin jo aikaa sitten ja kaikki vauvojen koot hatuista oli loppuunmyyty. Jos jollain sattuu olemaan ylimääräisenä baby-koon pipo uudesta mallistosta salmiakki-kuviolla, niin meille saa tarjota sellaista. Kuinka monelle muuten ylipäänsä Nosh edes on tuttu merkki?

P.S. Kuvissa näkyy herkullinen perunasalaatti, josta innostuin Katriinan brunssilla. Se on maidoton ja munaton, resepti löytyy Chocochilin blogista. Ja entäs tuo kukkaruukku sitten, uskoisitteko että asetelma on mun tekemä? No varmaan uskoisitte, onhan se vähän kotikutoisen näköinenkin, hah!

HELPOTUSTA ITKUISUUTEEN?

Postaus toteutettu yhteistyössä Rela Colic Dropsin kanssa

Tänään on taas meillä ollut vähän erilainen päivä, ja aloin pohtia, että mun äitiyden ja etenkin vauvan ekojen kuukausien vaikein asia on nyt, ihan niin kuin Mineankin kanssa, ollut vauvan itkuisuus. Huonosti (jos ollenkaan) nukutut yöt, oman ajan puute, vauvan kantaminen 24/7, lapsettomien kavereiden kaikkoaminen ympäriltä, jatkuva epävarmuus omasta äitiydestään, kaikki muu on paljon helpompi kestää kuin se, että oma lapsi itkee lohduttomasti etkä vanhempana pysty tekemään mitään olon helpottamiseksi. Toiselle äidille voi haastavinta olla se kun lapsi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti saa juosta konttaavan, kiipeilevän tai kävelevän lapsen perässä, mutta eikö se ole vain merkki siitä, että lapsi voi hyvin ja kasvaa normaalisti? Minea huusi aikoinaan koliikkihuutoaan ensimmäiset kaksi kuukautta, jonka aikana ehdin kuulla aika monet ”odotahan vaan mitä se sitten on kun vauva lähtee liikkeelle etkä ehdi edes kahvia juoda rauhassa” ja ”no meillä vasta menoa onkin, kun villi poikamme se ehtii joka paikkaan kun selkäsi käännät”. Jep, varmasti meillä ja teillä on kaikilla omat haasteemme lastemme kanssa, mutta siinä vaiheessa olisin mielelläni vaihtanut jokailtaiset koliikkihuudot ympärivuorokautiseen perässä juoksemiseen.

relacolicdrops IMG002Kun nyt viimeisten viikkojen ajan ollaan saatu huomata olevamme jälleen lähes siinä samassa pisteessä kuin Mineankin kanssa, sitä on ensin hämmentynyt ja epäuskoinen, sitten ärsyyntynyt ja lopulta hyväksynyt, että tätä se meidän vauva-arki nyt vaan on – jokaiselle annetaan sen verran kun on valmis kestämään. Minean itkuisuus oli koliikkia eli katkeamattomia, 3-4 tunnin huutoja useimpina iltoina, jatkuvaa sylissä kantamista ja jumppaamista, huonoja öitä ja päiväunia sekä tyytymättömyyttä noin yleensäkin. Nooan kanssa ollaan tähän verrattuna päästy paljon helpommalla, sillä poika sentään nukkuu vaunuissa parikin tuntia päivisin, ei huuda tuntitolkulla iltaisin ja vaikuttaisi muutenkin olevan hieman rennompi luonteeltaan. Ehkä säästyttiin Nooan kanssa koliikilta, mutta kovin helppoa ja stressitöntä arkea en silti voi sanoa meidän nytkään elävän, vaikka maidottomuus onkin jonkin verran helpottanut arkea.

Näiden haastavampien viikkojen jälkeen sitä on kummasti jo ehtinyt unohtaa sen ensimmäisen kuukauden ihmetyksen ja rauhallisuuden. Miten mä onnessani kerroin kaikille että meidän lapsi juuri nukahti sitteriin enkä voi uskoa sitä todeksi. Hymyillen vastasin kysyjille, että kyllä se vaan siltä näyttää että tällä kertaa mekin saadaan nauttia tavallisesta vauva-arjesta tyytyväisen vauvan kanssa. Tästä ei mennyt kauaakaan kun aika alkoi kulua netissä erilaisia selityksiä etsien, ympäri kotia kävellen, pyllylle taputellen ja kaikenlaisia helpotuskeinoja kokeillen. Nytkin tuntuu, että vähän väliä innostun yhdestä jutusta, kokeilen toista, teen googlediagnooseja, oon varma että pian helpottaa, kunhan vielä tämä viikko jaksetaan. Maidoton ruokavalio oli ensimmäinen kokeilun arvoinen juttu, seuraavana jonossa tuli maitohappobakteerit, joiden nimeen vannoo monet ravintogurut ja terapeutit. Niistä neuvotaan hakemaan apua vauvojen vatsavaivoihin, ja itse asiassa suositeltavaa olisi aloittaa maitohappobakteerien käyttö jo raskausaikana, mutta enpä tullut silloin ajatelleeksi.. Onko teillä kokemuksia, onko maitohappobakteereista löytynyt apu ja kuinka nopeasti?

relacolicdrops IMG007

relacolicdrops IMG008

relacolicdrops IMG006

Relan Colic Drops on maitohappobakteerivalmiste, jonka on ihan tutkitusti osoitettu vähentävän vauvan itkuisuutta, jo noin kahden viikon käytön jälkeen. Hyviä kokemuksia oon kuullut ystäviltäni, joiden vauvat on reagoineet d-vitamiinitippoihin mahakivulla (ihan niin kuin meillekin kävi), mutta yhdessä Relan tippojen kanssa vaiva on helpottanut huomattavasti. Yksi ystäväni kertoi myös päässeensä näillä tipoilla eroon vauvan suussa olevasta sammaksesta, jo parilla käyttökerralla. Meillä tippoja on syöty noin viikon verran, ja kuten oonkin jo kertonut, on Nooa ollut entistä virkeämpi ja jaksanut seurustella ja köllötellä jopa vartin, puoli tuntia kerrallaan. Se on aika paljon vauvalle, joka aiemmin jaksoi vain minuutteja kerrallaan olla tyytyväisenä!

Vauvojen kanssa kaikki tuntuu olevan pelkkää arvailua, vaiheita ja odottelua. Samaan aikaan meillä on nyt ollut kokeilussa maidottomuus ja Relan Colic Dropsit, plus että aikakin on melko hyvä apu kaikkiin vaivoihin, joten on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Se on kuitenkin varmaa, etten jätä yhtäkään keinoa itkuisuuden vähentämiseksi kokeilematta ennen kuin helpottaa täysin, ja Relan Colic Dropseilla jatketaan tästäkin eteenpäin. Koliikki tai ei, maitohappobakteeri auttaa ylläpitämään suoliston tasapainoa, ja nyt me syödään niitä koko perhe tippoina pienimmälle, tablettina muille. Itestäni tuntuu että jo tieto siitä, että käännän jokaisen kiven ja teen parhaani vauvan oloa helpottaakseni helpottaa munkin stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin, ja onhan tässä jo mentykin huimasti parempaan päin!

relacolicdrops IMG004

relacolicdrops IMG001

relacolicdrops IMG005

Varmasti jaan kokemuksiani tipoista ja niiden tehosta vielä lisää viikon, parin päästä, mutta uskallan jo nyt suositella maitohappobakteeria käytettäväksi kaikenikäisille – haittaa niistä ei ole! Huippujuttuna saan jakaa vielä alekupongin, jolla saatte mistä tahansa Avainapteekista Relan Colic Dropseista 3€ alennusta joko printtaamalla alla olevan kupongin tai näyttämällä sitä kännykästä. Alennuksen saat toukokuun loppuun asti, ja lähimmän Avainapteekkisi löydät täältä.

alennuskuponki

ARKEA PAOSSA

Milloin vaan hyvän syyn keksiikin oon mä aina valmis lähtemään ja tekemään jotain normiarjesta poikkeavaa. Sen ei tartte olla mitään kovin kummallista, vaan pienet jututkin riittää – kuten leikkitreffit kaverilla tai aamun aloitus mikrossa tehdyllä mukikakulla. Tavallisia, joskus vähän tylsiäkin päiviä tulee vielä vastaan läjäpäin, ja varsinkin nyt kun Nooa on vielä niin pieni, ei itsellä ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä ja mennä kuin aiemmin. Sitä joutuu kieltäytymään jutuista, joihin ilman pientä vauvaa suostuisi kahta kertaa harkitsematta, enkä tarkoita ryyppyreissuja tyttöporukalla vaan niinkin tavallisia asioita kuin iltalenkki, shoppailukierros kaupungilla tai sitten vähän erikoisempia tilaisuuksia kuten ystävän polttarit tai blogireissu naapurimaahan. On vain lohduttauduttava sillä, että tuleehan noita jatkossakin ja toisaalta, yhtään näiden murujen kanssa kotona vietettyä päivää en vaihtaisi pois. Kaikelle on aikansa, nyt tuntuu hyvältä tehdä asioita joihin lapsetkin voi osallistua.

Viime sunnuntaina me kokoonnuttiin meidän mammaporukalla Katriinalle brunssille. Treffit oli tällä kertaa lapsettomat, paitsi Nooa pääsi tietenkin mukaan ettei mun tarvinnut kiirehtiä kotiin syöttämään nälkäistä vauvaa. Ollaan huomattu, että treffit koko jengillä on aikamoista kaaosta kun kaikki lapset ja äitit puhuu yhtäaikaa ja koko ajan joku lapsista vaatii huomiota niin, että meidän äitien ruokailusta tai kahvittelusta on rentous kaukana. Useimmiten on kuitenkin kiva, että lapset pääsee leikkimään toistensa kanssa, mutta välillä on myös ihana nähdä aikuisporukalla ja jutella oikeasti keskeytyksettömästi. Kaikki äitit tietää varmana sen miten keskustelut yleensä menee kun lapset on mukana – ja toisaalta taas lapsettomat tietää kuinka ärsyttävää on jutella, kun juttu katkeaa about kymmenen kertaa lapsen vaatiessa vieressä huomiota. Muistan muuten itekin ennen Mineaa pari kertaa ihmetelleeni miten vaikeaa voi keskustelun ylläpitäminen olla jos lapsia on näköpiirissä. Välillä sitä jäi hölmönä miettimään kuuluuko mun nyt edes jatkaa enää tätä juttua loppuu vai menikö se jo siinä vaiheessa kun jonkun lapsi tuli ja keskeytti.

katriinalla IMG001

katriinalla IMG003

Katriina oli kattanut meille uskomattomat herkut, joita mäkin taisin mättää jopa pariin otteeseen. Melkein kaikki sopi mun maidottomalle dieetille, ja ihana K oli vielä käynyt ihan erikseen Miriamsista hakemassa mulle ja Paulalle omat jälkkärit! Perunasalaatti oli sekin niin hyvää, että se tulee testattua uudelleen vapun aikaan, ja sain brunssista inspistä tehdä jotain samantyyppistä tällekin viikonlopulle kun mun veli tulee kyläilemään. Viikonloppujen huikeat aamupalat on juurikin niitä pieniä, erityisiä juttuja joilla rikkoa rutiinia.katriinalla IMG010 katriinalla IMG009 katriinalla IMG008 katriinalla IMG007 katriinalla IMG006

Ja brunssiinhan kuuluu tietenkin kippistelyt 🙂 Otettiin jo pieni varaslähtö vappuun ja juhlittiin pre-vappubileitä maistellen alkuun skumpat, ei hullumpaa vai mitä! Päästiin fiilikseen niin hyvin, että alettiin samalla suunnitella jo kesällekin tyttöjeniltaa tai jopa viikonloppua. Jyväskylässäkin on ihan kivasti erilaisia tapahtumia ja konsertteja pitkin kesää, ja mietittiin yhtenä vaihtoehtona Suomi Pop -festareita. Mua ainakin kiinnostaisi nähdä Elastinen, JVG ja Haloo Helsinki, mutta kaikki on vielä niin suunnittelun asteella, että tässä vaiheessa on turha alkaa intoilemaan. Eihän kesästäkään ole vielä mitään tietoa, täällä tuli tänäänkin nimittäin taivaan täydeltä vettä, rakeita ja lunta, kaikkea samana päivänä.katriinalla IMG005 katriinalla IMG004  katriinalla IMG002

Meneekö muuten teillä muillakin niin että äiti on se, joka pääasiassa hoitaa lapset? Omat menot on ymmärrettävästi vähentyneet Nooan syntymän jälkeen huimasti, mutta muutenkin meillä on tällä hetkellä arjessakin pieni epätasa-arvo siinä suhteessa, että Nikon päivät venyy lähes joka päivä viiteen, kuuteenkin jopa. Sitä saa sellaisina päivinä viettää itekseen kaiken ajan lasten kanssa ja illalla huomaa olevansa aika väsyksissä kaikesta touhuamisesta. Arki tuntuu pyörivän enimmäkseen mun toimesta kaupassakäynteineen kaikkineen, mutta viikonloput onkin sitten tervetullutta vaihtelua jo pelkästään siinä, että meitä on kaksi aikuista kotona, vaikkei mitään erikoista ohjelmaa olisikaan tiedossa. Onneksi huomenna on jälleen perjantai!

VIIKKO MAIDOTTOMALLA

maidottomalla IMG001 maidottomalla IMG002 maidottomalla IMG004 maidottomalla IMG006 maidottomalla IMG007 maidottomalla IMG008 maidottomalla IMG009 maidottomalla IMG010

Reilu viikko on maidottomuutta nyt takanapäin ja tältä se on meillä näyttänyt. Hyvin on herkuissa pysytty, ja kaupan munkkien lisäksi olen ehtinyt leipomaan mutakakkua Sunnuntain maidottomalla voilla ja Pandan tummasuklaalla, suklaamoussekakkua tällä Kinuskikissan ohjeella ja Lidlin vadelmasuklaalla sekä tietenkin tätä herkullista suklaakakkua. Kovin suklainen on siis jälkkäripöytä viime aikoina ollut, paitsi että täksi viikoksi jätin kokonaan myös suklaan syömisen pois varmuuden vuoksi.

Ekat päivät olin täysin epätoivoinen, kun tuntui ettei oikein mitään saanut syödä eikä vaikutuksetkaan näkyneet missään. Sain vinkkejä ja reseptejä ystäviltä ja blogista ja vähitellen alkoi helpottaa niin, että tällä hetkellä koko homma tuntuu jo olevan aika lailla hanskassa eikä oikeastaan mitään muuta kuin juustoja ole niin kova ikäväkään. Ruoanlaitossa on saanut käyttää mielikuvitustaan normaalia enemmän, sillä vähän liiankin moni ruoka, jota meillä on ollut tapana tehdä, sisältää joko maitoa, kermaa tai juustoa. Sain ystävältä kerman korvaavaa kauravalmistetta, joka on huomenna menossa lohikiusaukseen testattavaksi. Jos se toimii hyvin, jää jäljelle ainoastaan juusto, jota ei oikein voikaan korvata millään vastaavalla maidottomalla tuotteella, kait?

Onko maidottomuus sitten tepsinyt? Vauvojen kanssa on varmaan mahdotonta koskaan sanoa varmaksi mikä johtuu mistäkin, mutta täysin sattumaa ei mun dieetti ja muutokset Nooan olossa voi olla. Ensin ajattelin, ettei maidon karsimisella ollut mitään vaikutusta, koska edelleen meillä huudettiin joinain iltoina parikin tuntia putkeen ja pitkin päivää huudettiin tai kitistiin tyytymättömyyttä niin että sain kanniskella Nooa samalla pyllylle tai selkään taputellen. Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että Nooa viihtyikin pari minuuttia sitterissä tai leikkimatolla. Pieni aika, mutta ihan uutta meille. Seuraavaksi tajusin että kuluneina neljänä iltana on Nooa itkenyt normaalia kovemmin vain yhtenä iltana. Myös nukkumaanmenot on sujuneet paremmin, ja kerran Nooa jopa torkahti leikkimatolla mahallaan köllöttäesaä. Ja mikä parasta, yhtenä yönä ensimmäinen unipätkä oli neljä tuntia, toisena kolme ja puoli! Jotain on siis selkeästi tapahtunut, oli se sitten maidottomuudesta tai ei.

Muutkin on huomanneet eron ja todenneet että ensimmäistä kertaa Nooa viihtyy itsekseen lattialla, tai ylipäänsä on huutamatta kun meillä on käynyt kylässä. Kävipä eräänä iltana niinkin että Nooa seurasi Minean jumppaamista ja tanssimista sitteristä noin puoli tuntia täysin tyytyväisenä – ja tiedättekö, tänään puin ja meikkasin aamulla rauhassa Nooan pötkötellessä leikkimatolla Minean kanssa. En sano etteikö Nooa vieläkin itkisi paljon ja menettäisi hermojaan pienistäkin jutuista, mutta mun arjessa on näkynyt helpotusta viimeisten neljän, viiden päivän ajan. Tänään käytin Pabloa ulkona yhdellä kädellä hihnasta pitäen, toisella vaunuja työntäen ja samalla kiukkuavaa Nooaa sylissä kantaen, mutta sitten taas toisaalta tajusin, että päivän aikana olen kotona kantanut Nooaa selkeästi vähemmän kuin esim vielä reilu viikko sitten.

Pian Nooa on jo 3-kuukautinen, jolloin itkuisuus muutenkin alkaa useimmilla vauvoilla vähentyä, joten mistä sen tietää vaikka nämä meilläkin näkyvät muutokset olisivat iän tuomaa helpotusta.. Ollaan myös testailtu maitohappobakteeria, joka monilla vauvoilla auttaa mahavaivoihin ja valmistaa suolistoa kestämään paremmin. Tämän lisäksi olen jättänyt d-vitamiinit nyt antamatta, jotta saataisi minimoitua kaikki muu ylimääräinen, joka voi aiheuttaa vatsanväänteitä vielä kehittymättömälle suolistolle. Tiedän kyllä että d-vitamiini on vauvalle tärkeä, mutta parin viikon tauko tuskin saa aikaan mitään peruuttamatonta – näin meille ainakin neuvolassakin sanottiin. Ensi viikolla ajattelin taas aloittaa ensin d-vitamiinin, sitten vähitellen kokeilla joitakin maitotuotteita kuten voita tai juustoa ja tällä tavalla toivon saavani varmuuden siitä, mikä näistä vaikuttaa Nooan oloon mitenkin. Aikamoista arpapeliä ja summamutikassa testailua tämä kaikki kieltämättä on, mutta eipä sitä muuten saa vastauksia näihin ongelmiin, ja ennemmin testailen ensin näin kuin että juoksisin suorinta tietä verikokeisiin. Meillä kokeilut siis jatkuu edelleen, arki helpottuu päivä päivältä ja yöt nukutaan toivottavasti koko ajan paremmin. Mitä kuuluu teille muille vauvojen äiteille? Nukutaanko teillä hyvin, vaivaako mahakivut tai löytyykö sieltä supertyytyväisiä köllöttelijöitä?

HERRRKULLINEN SUKLAAKAKKU (maidoton & munaton)

Tämä resepti lähti viime viikolla ystävältä mukaan, samalla ohjeella tein kakun eilen Kertulle mukaan ja pelkkiä kehuja on sadellut kaikilta, jotka tätä on ehtineet maistaa. Maku muistuttaa hyvin paljon perinteisiä mokkapaloja pienillä lisäyksillä. Hillo ei ole välissä pakollinen, mutta sopii sinne kuitenkin loistavasti, ja meillä sattui vielä olemaan kaapissa tädin miehen tekemää omenahilloa, joten en voinut olla kokeilematta. Monesti erityisruokavalion herkut ei edes ajatuksena tunnu kovin houkittelevilta, mutta tässä kakussa et huomaa mitään erityistä – paitsi herkullisen maun!! Niin, ja älä pelkää pitkää ja monivaiheista reseptiä, sillä kakku valmistuu yllättävän helposti ja nopeasti.

 kakku IMG002

SUKLAAKAKKU

Pohja:

4dl vehnäjauhoja

3dl sokeria

2-3rkl kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta

3tl vaniljasokeria

100g maidotonta margariinia (sininen Keiju tai Sunnuntain laktoositon)

2dl kiehuvaa vettä

Sekoit kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja kiehuva vesi. Paista 24cm irtopohjavuoassa 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Täyte:

hilloa

125g maidotonta margariinia

1,5dl sokeria

0,75dl vettä

1-2rkl kaakaojauhetta

Kiehauta vesi ja sekoita joukkoon sokeri. Jätä seos jäähtymään. Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää joukkoon kaakaojauhe ja sokeri-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahtia ja levitä väliin hilloa ja kreemi.

Päällinen:

3rkl maidotonta margariinia

3rkl vahvaa kahvia

1-2rkl kaakaojauhetta

200-250g tomusokeria

Keitä kahvi, sulata margariini ja sekoita kaakaojauheen ja tomusokerin kanssa. Itse teen kuorrutteesta yleensä melko paksua, joten laitan tomusokeria vähitellen tunnustellen sopivaa paksuutta. Levitä täyte kakun päälle ja nautiskele!

LAPSISEURAA JA SUKLAAKAKKUA

Kokemukset maidottomasta viikosta jäikin eiliseltä postaamatta, kun järkky väsymys iski lasten nukahdettua ja kaaduin itekin sänkyyn kerrankin ajoissa. Koitetaan siis palailla siihen huomenna, kunhan saan taas ajatukseni kasattua kaiken tän maitorumban suhteen. Vaikka sitä nimittäin luulisi, että tällaisen kokeilun aikana olisi helppo sanoa mikä johtuu mistäkin, niin samaan aikaan on ollut kokeilussa toinenkin juttu – josta siitäkin kirjoitan vielä myöhemmin lisää..

Mitäs me sitten tänään puuhailtiin? Keksin aika yhtäkkiä että voitaisi ajella Kertulle aamusta kylään, joten ruokin ja puin lapset, leivoin suklaakakun, pakkasin meidän jengin autoon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia. Lähdöt ei meillä nykyään koskaan suju niin kuin ensin suunnittelen, vaan ollaan ihan varmasti myöhässä sovitusta aikataulusta kun jompikumpi lapsista aiheuttaa jotain hämminkiä pukemisrumbassa. Tänäänkin aamulla kaiken sen sähellyksen ja kaaoksen keskellä kiittelin mielessäni sitä, että meiltä löytyy tuo Pikku Vaniljasta saatu Baby’s Only lämpöpussi, joka on helpottanut liikkumista vauvan kanssa. En tiedä ehdittäisikö me yhtään mihinkään ilman sitä, varsinkaan Minean kerhoaamuina kun valmiina ja menossa pitäisi olla jo ennen aamuyhdeksää. Kevät on yleensäkin musta hankalinta aikaa pukeutumisen suhteen, kun lämpötilat voi vaihdella pienessäkin ajassa paljon, niin että ensin kotoa lähtiessä on kylmä ja kotiin tullessa saakin jo heittää takkia päältä. Lämpöpussin kanssa säästytään kaikelta säätämiseltä, sillä Nooan voi sujauttaa kaukaloon sisävaatteillaan ja autossa tai sisällä unien jatkuessa pussin voi avata eikä vauvalle tule liian kuuma – simppeliä, mutta toimii!. Ja arvatkaa mitä, yllätettiin itsemmekin hommaamalla uudet matkarattaat Nooalle, joihin tuo kaukalo pusseineen tai pelkkä lämpöpussi kaikessa tyylikkyydessään käy loistavasti. Oikea monitoimipussi 😀

kylassa IMG017 kylassa IMG016

Kertun pihassa koin kauhunhetkiä, kun kävi se mitä jokainen äiti kesällä pelkää 😉 Minea sai sotkettua saippuakuplanesteet lempparitakilleen, ja tunnetustihan niiden poistaminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Nyt kaikki vinkit kehiin, tepsiikö noihin mikään?kylassa IMG015 kylassa IMG014 kylassa IMG013

Jos mä liputan meidän lämpöpussin puolesta, niin täytyy sanoa että Kertulta löytyy myös loistava vauvan ensisänky, joka oli meilläkin harkintalistalla ennen Nooan syntymää. Varmaan sänky olisi tullut hankittuakin, jos meillä olisi koti kokonaan yhdessä tasossa niin että sänkyä saa kärräiltyä huoneesta toiseen esteettömästi. Parikin porrasta olisi hankaloittanut liikuteltavuutta sen verran että luovuttiin ajatuksesta, vaikka loistavaltahan tuo vaikutti kun Nooakin tuntui siinä viihtyvän yllättävän hyvin. Neljä kuukautta taitaa olla näiden ensisänkyjen vuokra-aika, mutta musta tuntui että Nooa täytti sängyn pituuden aika hyvin jo nyt, tai Kertun vauva joka oli useita senttejä Nooa pidempi syntyessään mutta vasta parikuukautinen tällä hetkellä.kylassa IMG007 kylassa IMG008

Kerttu hääräili iloisena keittiössä ja laitteli lapsille lounasta samalla kun mä avauduin vaali-ihmetyksestäni, bloggaamisen ihmeellisestä maailmasta ja taidettiin me vertailla sitäkin kuinka hyvin tai huonosti vauvat nukkuu yöt ja päiväunet. Mä jaksan joka kerta ihastella muiden vauva-arjen sujuvuutta ja etenkin sitä, miten paljon anteeksi tutin avulla saa. Vaikka kuinka koitetaan sitä Nooallekin tarjota, ei se vaan millään kelpaa ja meillä mennään kaikki pukemiset ja useimmat automatkat huutaen. Todennäköisesti yötkin menisi vähemmillä heräämisillä tutin kanssa, ja ehkä parasta olisi se että saisi edes joskus pukea rauhassa, tai ulkoa tullessa laittaa takin henkariin sen sijaan että viskoo kaikki vaatteet kiireessä ympäri lattioita. Pitäisi varmaan tehdä joku videopostaus meidän lähdönhetkistä, niin saisitte hyvät naurut kun meikä pukee yhden vaatekappaleen kerrallaan, välissä hyssyttää Nooaa sylissä ja taas koittaa mahdollisimman nopeasti saada mahdollisimman monta vaatetta päälle. Toinen taidonnäyte on koittaa pukea itteään Nooa sylissä, mutta se vaatii vielä treeniä ennen julkaisukelpoisuuttaan.kylassa IMG010

kylassa IMG009

Kaverin kanssa jaksaa aina juoruilla, siitäkin huolimatta että naamassa painaa edellisen yön väsymys pahemmin kuin vähään aikaan. Pahimpia on yöt, jolloin Mineakin heräilee useamman kerran ja saat ravata kahden huoneen väliä. Ensin kun saa Nooan syötettyä ja just ehtii itekin nukahtaa, kuuluu viereisestä huoneesta ”äitiiiiii”, ja silloinhan ei tietenkään isi kelpaa. Onneksi vastaavat yöt on nykyään aika harvassa, mutta silloin kun se kohdalle sattuu, niin päivällä kyllä huomaa olevansa normaalia väsyneempi. Mutta jos väsyneen naaman ja ilmeen jättää huomiotta, niin mitäs sanotte uudesta tukasta? Hetken kestää itelläkin tottua otsikseen, eikä hiukset meinaa vielä millään asettua paikoilleen, mutta parin pesun jälkeen tilanne on varmaan jo ihan toinen.kylassa IMG012 kylassa IMG006 kylassa IMG005 kylassa IMG003 kylassa IMG001

Käsittämätöntä miten fressinä Kerttu on, pakko olla tutin ansiota 😀 Vaikka on ne apukeinot onneksi mullakin, tarpeeksi kun päivän mittaan mättää sokeria naamaansa niin kyllä nimittäin kummasti taas jaksaa iltaan asti. Huomenna onkin tiedossa astetta rankempi päivä kun Niko on aamusta iltaan työreissussa ja me saadaan pärjätä Pablon käytöt sun muut ihan itekseen. Eihän se muuta kuin tietää vaan lisää pukemishässäkkää, ehkä jonkin verran hermojen kiristelyä ja todennäköisesti yhdet leikkitreffit iltapäivästä. Niin, ja vähän normaaliakin enemmän herkkuja!

PERUSVÄREISSÄ

asu IMG001 asu IMG002

takki ja neule // Gina Tricot

housut ja huivi // Vila

kengät // Mangoasu IMG003

Normaalisti sunnuntait on meidän perheessä totaalista laiskottelun aikaa, joskus ehkä saatetaan tehdä jotain rästihommia, jos tiedetään ettei tulevalla viikolla millään ehdi ja homma olisi kuitenkin saatava pois alta. Tänään kuitenkin mentiin vähän eri kaavalla, sillä aamusta mä olin liikenteessä Nooan kanssa Katriinalla brunssilla, ja Niko ja Minea kävi lastentapahtumassa riehumassa. Iltapäivällä meikäläinen sai vielä sen hiustenleikkuun, ja yllätin ittenikin uskaltamalla leikata vähän jotain uutta. Instassa näkyy jo pieni vilahdus, mutta blogiin ehdin ottaa kuvia vasta ensi viikon puolella..

Brunssille lähdin perusrennoissa vaatteissa, tutuissa ja turvallisissa väreissä eli harmaata, mustaa ja valkoista. Lupaan että kesää kohden yritän opetella käyttämään värikkäämpiä vaatteita niin että näissä asukuvissakin näkyisi edea joskus jotain pirteämpää. Naureskelin tänään Evellekin, että paras ilma asukuviin on tällainen sopivan pilvinen ja harmaa, mutta silti valoisa sää, yhtä harmaa kuin mun asutkin aina 😀 Osaatteko muuten edes ajatella mun päälle värikkäitä vaatteita?

Tiedättehän kuinka pilkka aina osuu omaan nilkkaan, ja jos menet vähänkin kehumaan kuinka hyvin hommat sujuu niin samantien huomaat, ettei olisi kannattanut kehuskella ääneen? Ihmettelin ystävilleni illemmalla, kuinka hyvällä päällä Nooa on tänään ollut koko päivän, mutta nukkumaanmeno ei sitten tietenkään enää sujunutkaan niin mallikkaasti. Päivällä poika makaili lattialla tyytyväisenä ja illalla seuraili Minean tansseja lähes puoli tuntia sitterissä, kun yleensä illat menee kiukutessa tai sylissä torkkuen. En tiedä onko tällä mitään tekemistä maidottomuuden kanssa vai mistä tämänpäiväinen johtui, mutta näitä lisää kiitos. Unillemenon kanssa voidaan mielellään vähän taistella, jos päivät vaan sujuisi näin kivasti kuin tänään. Huomenna lisää kuluneen viikon maidottomasta ruokavaliosta ja sen vaikutuksista, nyt kyttäämään vaalituloksia!

TUKKAKRIISI

hiustyyleja IMG001

Pitkää, lyhyttä, tummaa, vaaleaa, superblondia, punertavaa, kiharaa, suoraa, otsista, raitaa, liukuvärjäystä – kaikkea on kokeiltu enkä vieläkään tiedä, millaisissa hiuksissa viihdyn kaikkein parhaiten. Nyt on kuitenkin päällä kovemman luokan hiuskriisi, sillä viimeksi hiuksiani on leikattu ja sävytetty viime vuonna alkusyksystä. Silloin pituudesta otettiin reilummalla kädellä pois ja värikin tummeni huomattavasri, omaan makuuni jopa vähän liian paljon. Eilen laitoin ystävälle kriisiviestin, ja hän lupasi tulla huomenna kahvittelemaan ja ottaa sakset mukaan, joten ainakin uutta leikkausta olisi tiedossa. Ajatuksissani otin kauppareissulla myös väripurkin hyllyltä mukaani, mutta en tiedä tuleeko sitä kuitenkaan laitettua. Ääh, yhtäkään ajatusta ei ole tällä hetkellä siitä, miltä haluaisin hiusteni näyttävän!

Useimmiten aamukiireessä hiukset tulee vetäistyä ponnarille taakse, mutta Minean ajoilta muistan kuinka hiukset alkoi vähitellen harveta ja katkeilla imetysaikana niin ettei takaponnari enää ollut kovin edustava. Samaa olen huomannut jo nyt, kun hiusraja alkaa sivuilta vetäytyä ja katkenneita hiuksia on taas enemmän kuin koskaan. Uskaltaako sitä siis enää pitää hiuksia näin pitkinä kuin ne tällä hetkellä on vai onko kohta jäljellä pari säälittävää haituvaa? Superblondiin en enää aio palata, ihan lyhyttäkään en uskalla leikata, mutta jotain olisi kiva tehdä.. Vai pysytäänkö tutussa ja turvallisessa? Vinkkejä, ehdotuksia, ideoita asap kiitos!

1 … 10 11 12 13 14 15 16