10 VIIKON HYVINVOINTIHAASTE, OOTKO MUKANA?

Mitä kuuluu meikäläisen peruskunnolle nykyään? Itselleen saa olla vielä suht armollinen tässä vaiheessa kun Nooa on kuitenkin vasta puolivuotias, mutta toisaalta en halua vuosien päästä huomata kuuluvani siihen porukkaan, joka vieläkin laittaa huonon kunnon ja lihomisen raskauskilojen piikkiin. Meillä naisilla kun tuntuu usein olevan tapana kuitata kaikki sanomalla no kun oli ne raskauskilot ja siitä se sitten lähti. Kuukausi Nooan syntymän jälkeen mä olin lähestulkoon täysin palautunut, maha yhtä litteä kuin ennenkin ja vaakalukemakin kutakuinkin sama. Mitä tapahtui sen jälkeen? Nyt kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen olen huonoimmassa kunnossa kuin koskaan!

Olen aina ollut lievästi sanottuna perso makealle. Syön herkkuja kaksin käsin silloin kun niitä on tarjolla, leivon pari kertaa viikossa ja joka ruoan jälkeen on saatava jälkiruoaksi jotain makeaa. Kohtuus ja herkuttelu ei mun sanavarastossani sovi samaan lauseeseen. Ystäväni on aina sanoneet, että on suorastaan ihme, että pysyn näin hoikkana tällä syömisen määrällä, ja tottahan se on, syön paljon sekä ruokaa että herkkuja. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä yöheräämisistä johtuva jatkuva väsymys, on sokerikoukku varma juttu. Uskoisitteko jos sanoisin että meillä menee Nutella-purkki viikossa? Tai että voin helposti syödä 3-4 muffinssia päivässä? Ei mikään ylpeydenaihe, vaan ennemminkin niin noloa että asiasta on helpompi vääntää vitsiä kuin myöntää itselleen, että elintapani on tällä hetkellä aika rempallaan.

sokerioverit IMG003

Pahinta mulle on se, etten oikein viihdy kropassani. Viime keväänä ennen raskaaksi tulemista lenkkeilin melko paljonkin ja olin tyytyväinen itseeni, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ei hävettänyt pukea uikkareita, lyhyetkin shortsit näyttivät hyvältä jalassa ja kuvittelin jopa alkavani käyttämään enemmän kroppitoppeja. Tänä kesänä olen salaa ollut tyytyväinen siihen, ettei ilmojen puolesta ole tarvinnut liikkua kovin vähissä vaatteissa eikä uiminenkaan ole ollut mikään must-juttu näillä ”helteillä”. Ihan varmana joku ottaisi munkin tänhetkisen kropan huutaen, mutta jos omaan hyvään oloon vaaditaan se pari senttiä pois vyötäröltä ja reisistä tai pari kiloa pois vaakalukemasta, niin antakaa mun puhua laihdutusprojektista tai mistä ikinä haluankaan. On typerää verrata itseään aina muihin, koska se voi estää oman kehittymisen, jos aina tuudittautuu ajatukseen jollain toisella menee vielä huonommin.

Joskus pienempänä olen harrastanut yleisurheilua, tanssia ja lumilautailua, myöhemmin kävin aktiivisesti jumpissa ja lenkkeilin. Minean syntymän jälkeen kaikki urheilu on ollut lenkkeilyä, koska se on helpoin ja nopein tapa saada itsensä liikkeelle, plus että naapurista sattuu löytymään pari lenkkeilystä innostunutta ystävää. Reilu vuosi sitten pidin sokerittoman kuukauden, jonka aikana jätin lähes kaiken sokerin pois ruokavaliostani, mutta eihän kuukaudessa ihmeitä tehdä. En kuitenkaan ole koskaan aloittanut yhtäkään dieettiä tai kuntokuuria, koska en ole kokenut niille tarvetta, paitsi nyt! Sain loistavan tilaisuuden tehdä tyytymättömyydelleni jotain konkreettista, kun jyväskyläläinen hyvinvointiyritys IWELLO starttasi meille bloggaajille hyvinvointiprojektin. 10 bloggaajaa, 10 viikkoa, jokaisella omat tavoitteet mutta yhteinen tsemppi. Motivaatio mulla on huipussaan, koska haluan ihan tosissani taas löytää liikunnan ilon ja saada itseni siihen kuntoon, että voin pukea päälleni mitä vain miettimättä sitä, mitä vartalon kohtia haluan piilotella. sokerioverit IMG002

Idea hyvinvointiprojektissamme on yksinkertainen. Kokoonnumme 10 viikon ajan kerran viikossa koko porukalla treenaamaan ja kuulemaan neuvoja, muuten liikumme jokainen kotona omien tavoitteidemme mukaan. Tänään tapasimme ensimmäisen kerran ja teimme lähtötason kuntotestin, joka ainakin omalla kohdallani tuntui yllättävän raskaalta. Mihin on kadonnut se vuoden takainen hyväkuntoinen nainen, joka jaksoi helposti juosta kympinkin alle tuntiin? Saimme jokainen myös tukiparin, jonka kanssa jakaa fiiliksiä, ehkä treenatakin yhdessä ja ainakin tsempata toisiamme, sillä tuskin mikään on tässä projektissa niin tärkeää kuin ryhmän tuki ja samalla myös paine. Onnistumisen painetta luo myös se, että teen projektistani julkisen täällä blogissa, jolloin en varmasti anna periksi kovin helpolla. Ja tiedättekö mitä, myös teistä jokainen voi halutessaan olla meidän mukana treenaamassa jos hyvinvointihaaste kuulostaa hyvältä projektilta tulevaan syksyyn!

Meillä jokaisella kymmenellä osallistujalla on hyvinkin erilaiset tavoitteet treenaamisen suhteen. Mun tavoitteenani on järkevöittää ruokavaliotani, tuoda liikunta jälleen luontevaksi osaksi arkea ja samalla tiputtaa muutama kilo ja saada kroppaan muotoa. Haittaa ei ole siitäkään, jos oppisin ajankäyttöä hiukan paremmin, niin ettei jatkuva kiire tai ajanpuute ole syynä sille, ettei tule lainkaan urheiltua. Muut mukana olevat bloggaajat ja heidän tavoitteensa ovat:

  • Modernisti Kodikas – pudottaa muutama kilo, kiinteyttää ja nostaa peruskuntoa
  • Lillalove – tavoitteellistaa juoksuharrastusta, eroon sokeririippuvuudesta
  • Pieces of miracles – liikunta luontevaksi osaksi arkea, pudottaa kiloja
  • Lainahöyhenissä – kehittää lihaskuntoa
  • Talo Luck – stressinhallinta, liikunnan ja hyvinvoinnin balanssi
  • Kotvasia – aikaa ja intoa lihaskunnon parantamiseen, ruokavalion järkeistäminen
  • Little big things – liikkua kivuttomasti nivelrikkoisena, löytää liikunnanilo, pudottaa muutama kilo
  • Mini – peruskunnon nostaminen, pudottaa muutama kilo
  • Kuiskauksia – parantaa lihaskuntoa ja ryhtiä, kiinteyttää, tuoda liikunta osaksi arkea

Yksikään meistä ei ole mikään fitness-tason treenaaja, joten voin luvata, että tiedossa on kasoittain onnistumisen iloa, tuskastumista, hikeä, aitoa tekemisen meininkiä ja loistavaa fiilistä. Onko teillä ollut ajatuksissa aloittaa jonkinlaista kuntoprojektia nyt syksyllä? Loistava uutinen on nimittäin se, että hyvinvointiprojekti on mukana kaikkien meidän blogeissa, voit klikata itsesi siihen blogiin, jossa tavoitteet on lähimpänä omiasi ja seurata treenaamista ja etenemistä tulevien 10 viikon ajan. Jaamme sekä treenejä että tunnelmia jokainen vähintään kerran viikossa, joten halutessasi voit edetä täysin samaa tahtia seuraamasi bloggaajan kanssa. Blogeissa ja instassa projektin löytää tunnisteen #IWELLOjengi alta. Mä kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin mun ensimmäisestä treeniviikosta, mutta aloittaa voi jo tänään. Oothan säkin mukana?

iwello

INSPIRAATIOTA LASTENHUONEESEEN JA SISUSTUKSEEN SOPIVAT LASTENTARVIKKEET

Aamulla sähköpostin avaaminen sai aikaan sen, että seuraava puolituntinen ennen aamupalaa kului nettiä selatessa. Lekmeriltä oli tullut viestiä, että kaikki Legot, myös sisustustuotteet, on 20-40 prossan alessa ja sehän kelpasi, sillä olin jo jonkin aikaa katsellut Minean huoneeseen uutta Legon säilytyslaatikkoa. Laatikot ei yleensä ole missään alennuksessa, joten kannattaa olla nytkin s-u-p-e-r-n-o-p-e-a jos aikoo vielä saada haluamansa värin! Legon aletuotteet löytyy täältä*.

Olen jo etukäteen miettinyt, että tulevaan kotiimme tulisi molemmille lapsille omat huoneet, Nooalle pastellista turkoosia ja Minealle pinkkiä ja pastellista keltaista. Pääväreinä kummassakin huoneessa tulee olemaan valkoinen, musta ja harmaa, mutta näiden lisäksi haluan paljon kivoja leluja ja tavaroita tehosteväreissä. Lastenhuoneet saa olla runsaan rönsyileviä, kokonaisilmeeltään värikkäitä ja omistajiensa näköisiä. Riittävästi lattiatilaa, ehkäpä puolapuut temppuilua varten tai jumppatanko pienelle harrastajalle, paaaljon säilytystilaa niin kaapeissa kuin irrallisissa laatikoissa ja pussukoissa ja leluja hyllyillä osana sisustusta. Selailin nettiä ja tein jo pienen kollaasin joistakin mun silmää miellyttävistä lastenhuoneen esineistä. Mitä tykkäätte?

lastenhuone

juliste, Finlayson huopa, säästölipas, Brio leikkihella, puujuna, keltainen Lego säilytyslaatikko, Bloomingville matto, talohyllykkö, tiipii, tapetti, pehmolelu, vauvan pussilakanat, Bloomingville tyyny, Mr. Teddy tyyny, Finlayson tyynynpäällinen, kirjateline, Brio juna, Lego säilytyslaatikko

Paljon olen saanut myös kyselyjä, mitä lastentarvikkeita me ollaan ostettu Nooalle ja mitä voisin suositella muillekin. Keräsin alle joitakin omia suosikkejani netin lastentarvikevalikoimasta, katsoen neutraaleja, sisustukseen sopivia vaihtoehtoja. Nykyään on huippua, kun kaiken ei tarvitse olla sateenkaaren väreissä, vaan valinnanvaraa on jokaiseen makuun! Tarviiko esim vaipparoskiksen erottua kylppärin muusta sisustuksesta, ja miksei uniriepukin voisi olla lakanoihin sointuva? Tiedättekö muuten, että pieni vauva jaksaa muutenkin katsella mustavalkoisia esineitä pidempään kuin värikkäitä?

lastentarvikkeet

lämpöpussi, potta, ruokailu/piirustusalusta, vaipparoskis, hoitoalusta, termospullo, rataslaukku, tuttinauha, kylpyviitta, rattaat, uniriepu, tutit, ruokalappu, syöttötuolin pehmuste

Meiltä löytyy jo ennestään aika monia näistä kollaasien tuotteista, mutta laitoin tosiaan vielä noita Legon laatikoita tilaukseen turkoosina ja vaaleanpunaisena. Samalla ostin Minealle jemmaan Lego friends Frozen linnan, josta sai siitäkin nyt kivan alennuksen. Onko kellään kokemusta tuollaisesta rataspussista, kuinka kätevä se on käytössä? Meillä kun ei ole mitään varsinaista hoitolaukkua, vaan useimmiten roikotan käsilaukkuani rattaiden työntöaisassa. Haluaisin kuitenkin, että kaikki tärkeimmät pikkutavarat olisi kätevästi käden ulottuvilla ja nopeasti löydettävissä, joten tuo pussi varmaan ajaisi täydellisesti asiansa juuri tässä tarkoituksessa. Samalla voisin laittaa tilaukseen ihanan mustan termarinkin, sillä tuleehan se talvikin ja kuumat kaakaot sieltä jo pian!

*sisältää mainoslinkkejä

LASTENVAATEKUTSUILLA

Lastenvaatekutsut on niin mun juttu! Tykkään järjestää niitä itse ja käydä muiden kutsuilla. Suurin osa meidän perheen vaatteista tilataan netistä, joten silloin tällöin on ihana päästä rauhassa hypistelemään ja sovittamaan vaatteita, enkä tiedä siihen parempaa tapaa kuin ystävien kanssa herkkujen äärellä. Ystäviä tulee kutsuttua kylään muutenkin useamman kerran viikossa, joten itselleni kutsujen järjestäminen ei ole koskaan ollut mikään kovin iso ponnistus – siitäkään huolimatta, että usein leivon edellisenä iltana yömyöhään asti. Kutsuilla istuminen, samanhenkisten äitien kanssa turiseminen ja nättien vaatteiden hypistely on kaikki kuitenkin sen vaivan arvoista. Aina on hyvä syy nähdä ystäviä, oli se sitten lastenvaatteet, kynttilät tai muoviastiat.

Perjantaina pääsin käymään ystävän NOSH-kutsuilla. Viimeksi kutsuiltiin keväällä, mutta nyt vuorossa oli uusi syksyn ja talven lastenvaatemallisto, joka ilmestyi vasta viikko, pari sitten. NOSH on melko uusi yritys Suomessa, perustettu 2009, mutta se on viimeisen parin vuoden aikana kerännyt kiitettävän joukon faneja ympärilleen. Ekologista luomupuuvillaa, suunnittelu Suomessa, eettinen valmistus, kestävyys ja pitkä käyttöikä ovat kaikki osaltaan kasvattaneet merkin menestystä, mutta suurin tekijä kuitenkin varmaan on NOSHin pirteät, kekseliäät kuosit, joita löytyy niin kuvaston valmisvaatteista että kangasvalikoimasta. Tässä mielessä merkki poikkeaakin muista kotimyyntimerkeistä, NOSHilta voi kuka tahansa tilata kankaita ja taitavat kotiompelijat pääsevät toteuttamaan luovuuttaan laadukkaiden kankaiden parissa.

nosh IMG012 nosh IMG011 nosh IMG010 nosh IMG009

Nykyään suosio on jo niin suurta, että mallistojen ilmestyttyä suosikit myydään useimmiten loppuun muutamassa viikossa tai jopa nopeammin. Keväällä havittelin meille lippapipoja salmiakki-kuosissa, mutta vauvojen koot oli ehtineet loppua ja muistakin myytiin jo viimeisiä kappaleita. Mallistoista löytyy kausi toisensa jälkeen eriväristä raitaa, ja nyt mukana oli keväältä tuttuja suosikkitiikereitä turkoosina ja tummemman keltaisena. Omat suosikkini olivat juurikin nämä tiikerit, kaikki raidat sekä uutuuskuosina siilit. Siilejä olisi tullut meillekin, jos paidan koot olisivat alkaneet jo pienemmästä, mutta päädyin sitten tilaamaan tiikereitä kevään värissä musta-valkoisena. Ennestään meiltä löytyy yksi mekko, ja pre-autumn mallistosta tilasin Nooalle vaaleanharmaat housut, joita ei vielä olla ehditty juurikaan pitää. Kaikki NOSHin kankaat kuitenkin vaikuttavat supernapakoilta, laadukkailta eikä varmaankaan mene käytössä miksikään. Vaatteet voi ostaa hyvällä kasvuvaralla, sillä kaikista löytyy käännettävää hiharesoria, jatkopalaa tai pitkää lahjeresoria niin että käyttöikä ihan oikeastikin korvaa tuotteen hinnan. Ja olenpa kuullut, että jälleenmyyntiarvokin olisi ihan ok.nosh IMG008 nosh IMG007 nosh IMG006 nosh IMG005

Täytyykö vaatekutsuilla aina olla jotain tarjottavaa? Kaikki äidit toteuttakoon kutsut omalla tyylillään niin että joku tykkää leipoa kaikenlaista ja toinen ostaa valmiina. Meidän perjantain kutsuilla oli kasoittain ihania herkkuja tarjolla, ja sain itekin inspiraation leipoa kotonakin muffinsseja melkein samalla idealla. Punaviinimarjoja ja päällä kinuskia, nam!nosh IMG004 nosh IMG003 nosh IMG002 nosh IMG001

Vaatteiden esittelijä on aika iso osa tilaisuutta, ja Reetta kyllä osaa hommansa! Sitä innostuu itekin ihan eri tavalla vaatteista, kun huomaa esittelijän oikeasti tykkäävän työstään ja ennen kaikkea vaatteista joita esitellään. Reetta on myös aina itse pukeutunut NOSHiin päästä varpaisiin ja osaa näyttää uskomattoman hyvältä vaatteessa kuin vaatteessa! Enpä voi yhtäkään huonoa sanaa sanoa avuliaisuudestakaan, sillä pohdiskellessani housujen mallia Reetta kaivoi esimerkkikuvia omasta pojastaan. Mitä omistautumista ja todellista asiakaspalvelua! Sekin, että tällaiselle unohtelijalle sai tilauksen näpytellä kahteen kertaan ennen kuin muistin käydä vahvistamassa sen sähköpostistani :S

Onko NOSH teille tuttu? Oletteko tykänneet laadusta ja mitä tuli tilattua uudesta mallistosta?

UUSI ARKI

Tästä se lähtee, uusi ja toivottavasti astetta kiireettömämpi arki. Useimmilla varmaan starttasi koulut ja päiväkodit viime viikolla, mutta me on aloiteltu vähän hitaammin, kun ei ole vielä täysin itsekään sisäistänyt ajatusta syksystä. Oon viestitellyt Minean kerhopaikkaan tyyliin katellaan nyt milloin aloitellaan, jotenkin koko ajan ajatellen että arki alkaisi vasta syyskuun puolella kun ei vielä olla saatu kokea kesääkään.

Viime keväänä Minea kävi tuossa meidän lähellä seurakunnan järjestämässä ilmaisessa kerhossa. Kerhoa oli kaksi tuntia pari kertaa viikossa, ja sen lisäksi perjantaisin oli mahdollisuus käydä lapsiparkissa. Itse kerhoaika tuntui mulle täysin hyödyttömältä, koska ehdin viedä Minean, tulla kotiin syömään aamupalan ja syöttämään Nooan ja lähteä hakemaan Mineaa kotiin. Kerhopaikkaa kuitenkin alunperin haettiin siksi, että Minealla olisi mahdollisuus leikkiä ikäistensä kanssa, joten siinä mielessä se toimi.

kerholainen IMG006

Ennen mun äitiyslomaa Minea kävi yksityisellä perhepäivähoitajalla, johon me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. En tiedä oltaisiko me jatkettu hoitoa osa-aikaisena myös Nooan syntymän jälkeen, mutta mulle se oli täysi yllätys, ettei Kelalta saakaan tukea yksityiseen hoitoon silloin kun vanhempi on toisen sisaruksen kanssa kotona. Kunnan tai kaupungin päiväkodissa lapsi voisi olla vaikka täysipäiväisesti, mutta yksityisellä puolella ei ollenkaan, eikä käytännössä osa-aikaisesti kaupunginkaan perhepäivähoitajalla. Tässä kohtaa niin sanottu subjektiivinen hoito-oikeus ei toimi ihan niin tasa-arvoisesti kuin olin aiemmin käsittänyt.

Perhepäivähoito vaihtui sitten jo olosuhteidenkin pakosta seurakunnan kerhoon, mutta syksyksi halusin jotain, mikä helpottaisi myös mun jatkuvaa kiirettä. Kaupungin kerhoissa vietetään neljä tuntia kaksi kertaa viikossa, mikä kuulosti muuten hyvältä, mutta sitten mietin, kävisikö siinä lopulta niin että pikainen pyörähdys päiväkodissa kiikuttaisi vain kaikki meneillään olevat taudit hoidosta meille. Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä niitä kun ei juurikaan pyörinyt, ja koko hoitoaikanaan Minea oli kipeänä vain hassut pari kertaa. Enkä ole koskaan ollut muutenkaan niin vakuuttunut siitä, että päiväkoti olisi vielä 3-vuotiaallekaan se paras paikka viettää päivänsä. Kumman ennemmin itse valitsisit, työpäivän rauhallisessa, viihtyisässä toimistossa vai laitosmaisessa tilassa, jossa parikymmentä työkaveria huutaa samaan aikaan?kerholainen IMG005

Keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on taas viime aikoina käynyt kuumana, ja oma kantani on pääasiassa se, että lapsi on kotona jos toinen vanhempikin on (erityistapauksia lukuun ottamatta!). Vaikka itsellänikin hommia kyllä riittäisi vaikka ja kuinka, ei vaihtoehtona ole missään vaiheessa ollut Minean laittaminen hoitoon täysipäiväisenä – ei ehkä puolipäiväisenäkään. On lähes käsittämätöntä, että Suomessa on tähänkään päivään asti tarjottu täysipäiväisiä hoitopaikkoja isommille sisaruksille, jos pienempi on äitin kanssa kotona. Kenen etua se palvelee? Suoranaisesti ei ainakaan lapsen, ehkä sivullisesti silloin jos äiti on muuten liian väsynyt hoitamaan lapsiaan. Ja toisaalta, oon mäkin aika hemmetin väsynyt, mutta silti meillekin loistavasti riittää kerho, tai osa-aikainen hoito, joka olisi se toinen vaihtoehto.

Tällä kertaa mun ei tarvinnut pyöritellä ongelmaani kovin kauaa, kun kaikki ratkesi kuin itsestään Minean entisen perhepäivähoitajan ilmoittaessa, että hän voisi pitää Minealle kerhotoimintaa. Pari päivää viikossa, neljä tuntia kerrallaan, ja mäkin saisin sitä toivomaani työskentelyaikaa aamupäivällä Nooan nukkuessa aamu-uniaan. Loistava diili! Blogityötä lukuunottamatta oon koittanut pitää työjutut tekstieni ulkopuolella, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä olen äitiyslomallakin tehnyt kahta sivutyötä. Kahdesta sivutyöstä tulee melkein yksi kokonainen, joten kuvitelkaapa itsenne kahden lapsen kanssa kotiin niin että samalla yritätte tehdä edes puolikasta työpäivää. Päivällä ei saa mitään aikaiseksi, korkeintaan ehdin ottaa muutaman kuvan arkitouhuista, ja kaikki muu jää tehtäväksi sen jäljeen kun lapset on nukkumassa. Mahdoton yhtälö noin pidemmän päälle, ja missä on se löhöän sohvalla telkkaa tuijottamassa aika?

Niinpä oli tehtävä joitakin päätöksiä ja muutoksia tähän nykyiseen arkeen, niin että kokonaiskuormitus kevenisi tai edes jakaantuisi tasaisemmin päivän ajalle. Lopetin toisen sivutyöni, jotta voin jatkossa keskittyä päätyöhöni eli lasten kanssa touhuamiseen, ja sen lisäksi saisin panostaa muun vapaa-aikana blogiin ja muihin haluamiini projekteihin. Minean kerhopaikka ajaa asiansa sekä Minean viihdyttäjänä että tarjoamalla mulle sitä työskentelyaikaa blogin parissa myös päiväaikana. Ja ne jotka kuvittelee, ettei blogi voi olla työläs, tervetuloa viikoksi kirjoittamaan postauksia, kunhan ensin olet ottanut kymmenittäin kuvia ja vielä muokannutkin ne, vastannut sähköposteihisi, vastannut kommentteihin ja hoitanut kymmenen muuta pikkuhommaa!kerholainen IMG004 kerholainen IMG003 kerholainen IMG002

Tiedän sieltäkin ruudun takaa löytyvän ihmisiä, jotka näkevät lapsen hoitoon liittyvät kysymykset hyvinkin eri tavoilla. Toisen mielestä täysipäiväinen hoito on perusteltua milloin tahansa, toinen näkee jo perhekahvilassa käymisen riittävänä aktiviteettina taaperolle. On hyvä, että asiasta käydään keskustelua, ja itse voin sanoa olevani täysin tyytyväinen meidän nykyiseen ratkaisuun – vaikkei sitä vielä olla edes päästy kunnolla testaamaan. Niin kauan kun valtiomme puolesta on ok käyttää päivähoitopalveluja itse valitsemallaan tavalla, emme oikein voi mennä tuomitsemaan muiden tekemiä valintoja. Meille kerhoilu tuo mahdollisuuden harrastaa Nooan kanssa, Minean leikkiä kavereidensa kanssa myös päiväsaikaan ja mulle pieniä hetkiä aikaa bloggaamiselle (joka ei tosiaankaan hoidu ihan tuosta noin vaan vasemmalla kädellä huitaisten). En kiellä, etteikö samaan aikaan tuntuisi aavistuksen syylliseltä jo ajatuskin siitä, että saan keskellä päivää istua keittiönpöydän ääressä juoden teetä ja kirjoittaen blogia. Sillä aikaa kun toinen lapsista on hoidossa ja toinen (toivottavasti) päiväunillaan. Luulen, että syksyllä on hyvät mahdollisuudet päästä itsekin joinain iltoina ajoissa nukkumaan, jos tämä systeemi lähtee rullaamaan hyvin. Tai enpä tiedä, jos sitä ehtisi joskus ihan oikeasti maata sohvallakin ja katsoa sitä telkkaa.

P.S. Lukekaahan myös tämä 😀 Ei muuta kuin jaksamista kaikille meille, jotka elää pienlapsiarkea!

PIENEN TYTÖN JÄTSKISYNTTÄRIT

Perjantaina istuin herkuttelemassa vaatekutsuilla, eilen istuin iltaa naapurin kanssa ja tänään oli Katriinan tytön Nean 3-vuotisjuhlat. Aika herkkuihin keskittynyt viikonloppu sanoisin. Kaikki makea on maistunut mulle aina hyvin, mutta nyt univelkaisena huomaa ahmivansa herkkuja kaksin käsin, useimmiten ihan liikaa. Tänään lähdin Katriinalta sellaisessa sokeriähkyssä, että lopulta alkoi jo tulla huono olo, mutta silti kotona jo olisin voinut syödä vähän lisää herkkuja. Alkaa aavistuksen tuntua jo ahdistavalta se, kuinka koko ajan tekisi mieli ahmia suklaata, karkkia tai leivonnaisia enkä tiedä, miten ihmeessä tästä koukusta pääsisi eroon!

Yksi syy tämänpäiväiseen överiherkutteluun oli se, että Katriina oli jälleen pistänyt parastaan ja kaikki oli niin vastustamatonta, että oli pakko maistaa jokaista pöydässä olevaa herkkua. Kuppikakut oli leiponut taitava Minna bakes, uusi jyväskyläläinen leipomo, josta myös Eve oli tilannut tarjottavat Lillin synttäreille noin kuukausi sitten. Itse tekemällä pääsee varmana halvemmalla, mutta toisaalta olisi kiva välillä järkätä juhlat niin, ettei tarvitsisi juurikaan stressata muusta kuin vieraiden viihtymisestä. Myös näyttävyydessään nämä Minnan herkut tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa, sillä kuka jaksaisi näperrellä vielä macaronsit kuppikakkujen koristeeksi?!

nea3vee IMG002

nea3vee IMG012

Pikkujäbän rento ”juhla-asu” ja koko päivän mukana kulkenut hymy <3nea3vee IMG011

 

Nea sai synttöreiden teeman mukaisesti oman jätskikiskan. Sankari tarjoili vieraille annoksia toiveiden mukaan, saneli hinnat ja vieraat sai maksaa kioskin vierestä löytyvillä paperikolikoilla. Lapset mätti jäätelöä enemmän kuin mahaan olisi mahtunut, mutta eihän sitä malttanut hauskaa leikkiä lopettaakaan. Lopulta oli pakko viedä herkut sivuun ja Katriina toi tilalle leikkitarjottavat, joilla jatkettiin vielä jonkin aikaa kioskileikkejä. nea3vee IMG003nea3vee IMG010 nea3vee IMG009 nea3vee IMG008

Mun jo kohta vitsiksi muodustuneet Lego-lahjat 😀 Seuraaviin synttäreihin lupaan käyttää enemmän mielikuvitustani ja etsin jo hyvissä ajoin jonkun vähän erikoisemman jutun. Onneksi on sentään noita Harjun Paperin kortteja, jotka pelastaa ihanuudellaan paketin kuin paketin!nea3vee IMG007 nea3vee IMG005  nea3vee IMG004

Juhlat oli mun kannalta siitä erikoiset, että olin tällä kertaa liikkeellä Nooan kanssa kaksin. Minea keksi ihan yllättäen menevänsä mun porukoille yökylään, kun ajoin eilen aamupäivästä käymään Hollolassa mun isän synttärikahveilla. Tänään sitten haettiin Minea puolesta välistä matkaa, ja ette usko miten onnellisia oli molemmat Nooa ja Minea kotona nähdessään taas toisensa. Koko ilta halailtiin ja naureskeltiin sängyllä temppuillen eikä noita kahta meinannut saada irti toisistaan, kun piti lähteä yöunille. Huomenna tiedossa olisi uudenlaista arkea, arvaatteko millä tavalla?

PAPRIKANPUNAISTA

varikasta IMG001 varikasta IMG005

paita ja housut  Lindex // laukku  Mango // kengät  Crocs Chawaii Flip (saatu)varikasta IMG007

varikasta IMG003

Kävin ystävän luona nosh-kutsuilemassa Minean kanssa sillä välin kun Nooa jäi Nikon kanssa viettämään laatuaikaa kotiin. Hyvin harvoin tulee kotoa lähdettyä ilman Nooaa, mutta kevään kutsuilta muistikuva jatkuvasti itkevästä vauvasta oli vielä sen verran tuoreessa muistissa, että tällä kertaa halusin ihan oikeasti keskittyä niihin vaatteisiin enkä Nooan kantamiseen. Viimeksi taisin juoda teen suurimmaksi osaksi seisaaltaan ja vauvaa kierrätettiin sylistä toiseen niin että sain katsottua vaaterekin läpi, joku ystävistä kirjoitti tilauslomakkeen saneluni mukaan ja samalla koitin ympäri olkkaria hytkyessäni silmäillä kuvastoa, huh. Onneksi tällä kertaa oli vähän onnistuneemmat kutsut!

Lisää kutsuista ja Noshin vaatteista vielä myöhemmin, mutta nyt oli pakko kuvata päivän asu – sen verran epätyypillinen paita valikoitui päälle. Näissä housuissa oon viettänyt viime ja tänä kesänä monen monta vilpoisempaa päivää, sillä farkut ja muut paksummat housut jää mulla melkein aina kesälomalle ilmojen lämmetessä. Ellei ole tarpeeksi lämmintä paljaille säärille, puen ennemmin jotkut löysät, vilpoiset housut, joilla tykkään olla rennosti myös kotona. Paitakin on viime kesän hankintoja, muttei ole värinsä takia päässyt kovin montaa kertaa päälle, onkohan käyttökerrat jääneet jopa yhteen tai kahteen. Nyt tosin näitä kuvia katsellessani huomasin, että oranssinpunainen käy hiusteni väriin suht hyvin. Ehkä paitaa pitäisi vaan rohkeasti pitää useammin?

Olen jo yli vuoden potenut järkyttävää mustan laukun kriisiä, kun mistään ei löydy sopivan hintaista unelmayksilöä arkikäyttöön. Niinpä ostin Hennesin pussilaukun lisäksi tämän Mangon laukun viime Tampereen reissultani ja ajattelin että ehkä näillä nyt pärjätään siihen saakka, kunnes se oikea kävelee vastaan. Käytiin viime viikolla Kertulla, ja siellä ihastuin Mulberryn Dorothyyn, mutta pikainen soitto liikkeeseen paljasti ettei laukkua ole enää alessa jäljellä. Vähän mietin voiko tätä laukkua yhdistää johonkin niinkin rentoon kuin varvastossut, mutta mukavuus voitti, ja melkein naapurissa me muutenkin oltiin. Ostoslistalla on jo pidempään ollut jalkaan hyvät släbärit ja luottopari löytyi viimein, mistäs muualtakaan kuin Crocsilta! Pohja on näissä vieläpä aavistuksen muotoiltu, joten luulen että pidempikin kävely kuin rantsuun ja takaisin taittuisi hyvin. Mutta mitäs sanotte värikkäämmästä kokonaisilmeestä, lisää väriä vai pysytäänkö tutussa ja turvallisessa musta/harmaa-yhdistelmässä?

UUTTA BOBO CHOSESIA

bobochoses IMG009 bobochoses IMG008 bobochoses IMG007 bobochoses IMG006 bobochoses IMG005 bobochoses IMG004 bobochoses IMG003

inkkaripanta // Lindex,  paita // Bobo Choses,  hame // tuliainen Itävallasta,  kengät // H&Mbobochoses IMG002 bobochoses IMG001

Syksy ja kevät tietää aina uusia lastenvaatemallistoja toinen toisensa perään. Tähän mennessä on julkaistu ainakin uutta Mini Rodinia, Bobo Chosesia, Tinycottonsia, Soft Gallerya ja Kukukidia. Myös Noshin lastenvaatteet tulivat juuri myyntiin, ja huomenna olen itsekin menossa ystävän luokse kutsuille katsastamaan millaisia kuoseja on tarjolla. Jos ajattelen muutaman vuoden taaksepäin, tuntuu ajatus dropeista ja julkaisupäivien kyttäämisestä täysin hullulta, mutta nykyään siitä on tullut arkipäivää lastenvaatteisiin hurahtaneille äideille – itseni mukaan lukien. Kukahan on muuten keksinyt että mallistot julkaistaan useammassa erässä sen sijaan että kaikki tulisi myyntiin yhdellä kertaa..?

Keväällä tilasin ensimmäisen vaatteen Bobo Chosesilta, vesimeloniteepparin Minealle. Nooan syntymän jälkeen olen innostunut entistäkin enemmän näistä unisex-vaatemallistoista, koska ajatuksena on säästää kaikki kivoimmat vaatteet Minealta Nooalle. Bobon vaatteissa on tarkoituksella omanlaisensa vintage-tyyli, mutta vaatteen pitäisi silti kestää käytössä normaalisti, etenkin tällä hintatasolla. Olin suht pettynyt kun vesimelonipaidan saumat lähtivät kiertämään jo ekan pesun jälkeen, ja muutenkin paita on melko muodoton ja ryppyinen pesusta tultuaan. Pitkään mietin uskaltaisinko enää tilata merkiltä jatkossa mitään, mutta uusista kuoseista ketut ja hepat ihastutti niin että en yksinkertaisesti voinut olla hankkimatta kettupaitoja molemmille. Minealle neutraali kokovalkoinen ja Nooalle tummanturkooseilla hihoilla. Mitoitus tuntuu olevan muuten aika naftia, sillä Minean paita on kooltaan 4-5 vuotta ja Nooalle valitsin 18-24kk ja sekin on täysin pidettävissä jo nyt.

Tänään meillä oli Minean kanssa inkkarileikit lähimetsässä, ja tyttö halusi maalata naamansakin leikkiä varten. Kaikille keksittiin intiaaninimet, hiivittiin ja huhuiltiin metsäpoluilla, kuviteltiin juoksevamme karhuja pakoon ja syötiin mustikoita ruoaksi. Minea keksi vielä tehdä heinistä rannekoruja ja lopuksi oltiin piilosta puiden takana. Mun ei tarvinnut kuin tehdä perässä ja ihmetellä vierestä kuinka uskomaton mielikuvitus voi 3-vuotiaalla leikeissä olla!

Tykkäättekö Boboista ja mitkä on teillä syksyn odotetuimmat uutuudet lastenvaatepuolella? Löytyykö sieltä ketään kenelle kaikki rodinit, bobot, pompit yms on evvk vai onko kaikki lukijat yhtä hullaantuneita kuin mä?

IKÄEROSTA JA SISARUSSUHTEESTA

Meidän lapsilla on parin päivän erotuksella tasan kolme vuotta ikäeroa, täysin suunnitellusti sanoisin, mutta ei sitä kait koskaan voi niin tarkkaan suunnitella kun on kyse lasten saamisesta. Aikanaan Minea vähän kuin tupsahti meidän maailmaamme, sillä ensin meni jokunen viikko ennen kuin tiesin olevani raskaana ja Minean synnyttyä kuukautta etukäteen raskausaika jäi noin puoleen vuoteen. Vaikkei sitä tullut silloin ajatelleeksi, luulen että vauva-arjen intensiivisyys yllätti meidät molemmat. Se tuskin häiritsi meitä kumpaakaan, että omat menot jäi minimiin, mutta vaikeampaa oli luopua omasta kotiajasta. Olin tottunut siihen, että sohvalla sai löhötä milloin huvitti, telkkaa sai katsoa jos siltä tuntui ja työhommiin oli mahdollista käyttää aikaa niin paljon kuin halusi. Minean myötä kaikki muuttui, edes kotia ei saanut pidettyä niin siistinä kuin olisi halunnut ja mikä vielä yllättävämpää, ruoan joutui lähes aina syödä kylmänä kun vauvanhoito ja vauvan tarpeisiin vastaaminen vei kaiken ajan.

Alkujaan oltiin puhuttu, että kahden vuoden ikäero meidän tuleville kahdelle lapselle olisi täydellinen. Ensin tyttö, sitten poika. Minean ekojen kuukausien koliikki-itkut, puolen vuoden tiheät yöheräilyt ja pitkät kotipäivät kahden kesken kaatui suurimmaksi osaksi yksistään mun harteille, koska Minea oli tutittomuuden ja rintaruokinnan takia niin kiinni mussa, ettei tuttipullo kelvannut eikä tyttö useimmiten suostunut rauhoittumaan kenenkään muun kanssa kuin mun sylissä, poski mun rintaa vasten. Ensimmäinen kokonainen yö nukuttiin 1-vuotiaana, jonka jälkeen sain mäkin nukkua univelkojani pois aina siihen asti kunnes alettiin testailemaan maitotuotteita ja taas valvottiin yöt. Ensimmäisestä vuodesta selvittyämme musta tuntui, että elämä alkoi vähitellen vasta helpottaa, mä pystyin käydä kaupassa ilman että kotona odotti naama punaisena huutava vauva ja sain vihdoin mahdollisuuden määrätä omien yöunieni pituudesta. Tässä vaiheessa ajatus toisesta lapsesta tuntui vihoviimeiseltä, ajattelin että ei ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen.

sisarukset IMG008 sisarukset IMG007

Mulla on teoria, että lapsen ensimmäinen vuosi on niin sanottu vauvavuosi, jolloin äidin rooli on supertärkeä eikä äidin juurikaan kannata edes haaveilla tekevänsä aktiivisesti asioita kodin ulkopuolella. Pienet irtiotot on jees, mutta pääpiirteissään voisi sanoa, että äitiä tarvitaan kotona 24/7. Ensimmäisen vuoden jälkeen alkaa tietynlainen irtautumisjakso, jolloin lapsi helpommin hyväksyy äidin pidemmätkin poissaolot, ja myös äidin on todennäköisesti helpompi irtaantua vauvasymbioosistaan. Kahteen ikävuoteen mennessä ainakin mä huomasin kaiken yllättäen helpottavan. Yöt sujui huomattavasti paremmin, itselle ei enää tullut huono omatunto omista irtiotoista ja oli helpompi luottaa siihen, että kotona kaikki sujuisi hyvin myös mun poissaollessa. Parivuotias lapsi ei enää tunnu niin haavoittuvaiselta, kun perus luottamussuhde on jo syntynyt ekojen vuosien hyvässä hoidossa.

Niin alkoi mullakin kasvaa luottamus siihen, että kyllä tästä pienlapsiajastakin selviää, aloin jopa salaa haaveilla siitä toisesta lapsesta. Pikkuhiljaa alkoikin tulla toisenlainen paniikki. Entä jos ikäero lasten välillä kasvaisikin liian suureksi eikä heistä koskaan tulisikaan hyviä ystäviä? Tai jos raskaaksi tuleminen ei kävisikään yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla? Jos en tulisikaan ollenkaan raskaaksi kun ikääkin on jo tullut pari vuotta lisää? Tai pahin kaikista, mitä jos Niko olisikin muuttanut mieltään eikä haluaisikaan lisää lapsia? Entä jos Niko tahtoisikin vasta myöhemmin, vaikka viiden vuoden ikäerolla?

Ymmärrän kyllä, että nämä murheet oli naurettavia verrattuna siihen, että jotkut käy läpi kymmeniä hoitoja saadakseen edes sen yhden lapsen, mutta aina ei voi verrata muihin. Onneksi kaikki pohdintani osoittautuivat lopulta turhiksi, ja olin pian jo raskaana. Ensin mietin olisiko kahden vuoden ikäero ollut parempi, mutta toisaalta on turha jossitella, koska meille se ei olisi ollut mahdollista. Teoriassa ehkä, mutta käytännössä se olisi ajanut mut ja todennäköisesti parisuhteenkin loppuun. Ystäväni on nyt nauraneet sille, miten kaikki on kuitenkin mennyt täydellisesti suunnitelmien mukaan ja saimme tytön ja pojan niin kuin aina toivoimmekin. Tätä onnen määrää ihmettelen itsekin vähintään joka päivä, ja tottakai olisin täsmälleen yhtä onnellinen kahdesta tytöstä. Toisen lapsen saatuani olen vasta täysin tajunnut, missä onnen ja ihmetyksen kuplassa tälläkin hetkellä elän.sisarukset IMG006 sisarukset IMG005

Miten kolmen vuoden ikäero on meillä sitten toiminut? Paremmin kuin olisin osannut toivoakaan! Arki tuntuu sopivan helpolta, kun Minea on jo niin omatoiminen ja osaa myös auttaa Nooan hoitamisessa. Parasta on ollut se, ettei Minean tekemisten perään tarvitse juurikaan katsoa, vaan tyttö tottelee, auttaa, ymmärtää ja hoivaa. Kertaakaan ei ole tarvinnut tosissaan pelätä Minean satuttavan Nooaa, sillä kolmevuotias jo osaa olla varovainen ja huolehtiva. Mineasta on valtavasti apua etenkin jos Nooaa tarvitsee viihdyttää tai jotain tarvitsee hakea toisesta huoneesta. Minea vie vaippoja roskiin, valitsee vaatteita, tuo leluja, viihdyttää jos syöminen ei muuten tahdo sujua ja koittaa höpöttää pikkuveljelleen automatkojakin helpottaakseen. Todellinen arjen pelastus tuo tyttö, joka on kuitenkin vielä niin pieni itsekin.

Stressaavin asia on ehdottomasti se, että noin etevä ja fiksu tyttö kaipaa paljon aktiviteettejä, leikkimistä ja kymmeniin kysymyksiin vastauksia. Äiti tuutko sä nyt leikkimään on lause, jota kuulen päivässä monia kertoja, ja useimmiten joudun vastaamaan joko kohta tai äiti ei just nyt voi, kun pitää ensin tehdä tää yks homma loppuun. Sitä niin toivoisi, että olisi enemmän aikaa annettavana ja enemmän tarjottavaa fiksulle kolmevuotiaalle, jolla vain taivas on rajana, mikäli aikuisella on aikaa opastaa. Koitan ajatella, että tämä vaihe on nyt vain elettävä ja kohta aikapulakin alkaa hellittää kun Nooan rytmit selkeytyy, päiväunet paranee ja poika alkaa viihtyä enemmän lattialla touhuissaan. Tuntuu vain, että sitä olisi oltava läsnä silloin kun lapsi sitä vaatii ja osoittaa herkkyyttä jotakin asiaa kohtaan, mutta vain kaksi kättä meillä äiteilläkin on ja pärjää monet meistä useammankin lapsen kanssa.sisarukset IMG004 sisarukset IMG003 sisarukset IMG001

Nooa on alkanut koko ajan ymmärtää enemmän ympäristöstään, ja nykyään parhaat hetket vietetään siskon kanssa hassutellessa. Parhaiten Nooa viihtyy lattialla Minean huoneessa leikkejä seuraten ja samalla leluja pureskellen. Minean hölmöilyt saa Nooan joka kerta nauramaan, ja palvonnan huomaa siitäkin, että Nooa seuraa katsellaan Minea lähes koko ajan. Mineakin tämän huomaa ja voi keskeyttää tärkeänkin touhun kesken kaiken vain jutellakseen välillä Nooalle. Minea pussailee ja halailee Nooaa jatkuvasti, ja Nooa tykkää kaikesta mitä sisko vaan saa päähänsä tehdä. Itse koitan huomioida näiden kahden suhdetta sillä, että annan Minean osallistua mahdollisimman paljon, kuormittamatta kuitenkaan tehtävillä, joista tyttö ei voisi suoriutua. Pitää muistaa kehua molempia, torua myös Nooaa ja antaa kasoittain rakkautta molemmille sekö yhdessä että erikseen. Jo nyt luotan vahvasti siihen, että Nooan ja Minean välit tulee jatkossakin olemaan läheiset, ihan niin kuin itselläni ja kolme vuotta vanhemmalla veljelläni.

Millaisilla ikäeroilla teillä on lapset ja kuinka hyvin se toimii? 

REALITY CHECK

 

Ja miten ne juhlat sitten oikeasti menivät…realitycheck IMG002

Pakko aloittaa leipomaan hyvissä ajoin, lauantaina porkkanamuffinssit ja kakkupohjat, sunnuntaina heti aamusta suolaiset piirakat ja muffinssien täyte, päivällä vielä kakun täyttäminen ja suklaamansikat ja lopuksi hampparit juuri ennen tarjoilua. Lauantai meni markkinoilla ja siivotessa, joten leipomista ei tule aloitettua päivällä niin kuin ensin kuvittelin. Illalla kiireessä koitetaan samalla syöttää lapsille iltapalaa, mä leivon jo valmiiksi sotkuisessa keittiössä ja kaiken muun lisäksi keksin laittaa facen kirppikselle pari vaatetta villikseen myyntiin. Päivällä kävin hakemassa vuokia, koristeita sun muuta – kaikkeen tähän kului viisi kymppiä, plus kaupassa meni satanen, eikä nämä ole edes kunnon synttärit! Välillä mietin, kuinka paljon meillä oikeasti kuluu kuussa rahaa jo pelkästään kaikkiin näihin brunsseihin, kahvihetkiin ja muihin vieraiden kestityksiin..

Onneksi vieraat tulee sunnuntaina vasta kahdelta! Mietin jo pari kertaa, pitäisikö aikaa siirtää kello kolmeen, mutta pelastus on viikonloppu ja se, että Nikokin on kotona niin saan edes jonkin aikaa touhuta ilman että kannan Nooaa toisella kädellä. Nooa hermoilee välillä, tiedän että kello lähestyy kahta ja loputkin hommat olisi saatava valmiiksi. Koitan pitkittää Nooan syöttämistä viime hetkillä, lähetän Nikon vielä lasten kanssa pihalle keräämään kukkia että saan tehdä valmistelut rauhassa loppuun. TaasKAAN en ehdi laittaa itseäni mitenkään erityisemmin, vaan ennemminkin taktiikkana on nykyään vaatteet päälle, hiukset kiinni, poskipuna, aurinkopuuteri – valmis!

realitycheck IMG004

Vieraat tulee, koitan näyttää siltä, että kaikki on kondiksessa, vaikka muistan juuri sillä hetkellä ainakin kymmenen hommaa, jotka piti tehdä mutten ehtinyt enkä muistanut. Miksi minkään pitäisikään olla täydellistä? Nämähän on tyyppejä, jotka on käyneet meillä monta kertaa aiemminkin ja nähneet ettei meillä aina muutenkaan ole lähellekään täydellistä. Yleensä laahustan kotihousuissani tukka sekaisin avaamaan ovea, kun ystäviä tulee kahville. Eikö tee- ja kahvihetket olekin sitä varten, että äiti ja lapset saa seuraa pitkän päivän keskellä, saa olla väsyksissä ja räjähtänyt, koska pohjimmiltaan kyse on juurikin siitä, että piristetään toistemme päivää eikä tulla arvostelemaan kodin siisteyttä tai herkkupöydän runsautta. Pakastepullakin olisi tosi jees, se vaan ei yleensä ole mun juttu.

Nooa nukkuu vielä päiväunia, joten ehdin laitella muille lapsille tekemistä heti alkuun. Kaikki saa valita vihosta mieleisensä eläinnaamarin, jonka itse saa värittää. Selkeä homma pitää lapset vähän aikaa ihanan rauhallisina, ja melkein kaikki keskittyvät värityshommiin. Vähän jännittää sotkeeko joku vielä olkkarin lattiaa, mutta paperi naamarin alla pelastaa tilanteen. Jokaisen on saatava naamari heti naamalle, ei auta kuin äitien alkaa sitomaan naruja. Yksi lapsista kieltäytyy osallistumasta ollenkaan, toinen keksii ettei haluakaan naamaria ja muiden pitäisi saada narut hetkessä. Hetki menee, mutta saadaan suurin osa lapsista seisomaan yhteen paikkaan kuvaa varten, ja mä huijaan lapsia pysymään pari minuuttia aloillaan. ”Kaikki kertoo yhteen ääneen mikä eläin te ootte! Miten se teijän eläin sanoo?”realitycheck IMG006

Ruoat pöytään, viimeistelyt, Nooa jonkun muun syliin ja lupa aloittaa herkuttelu. Paitsi, jokaisen on ensin otettava kuvia, kymmenittäin kuvia ruoista. Lapset odottaa sen aikaa tottuneina äitien kuvaamiseen. Ruokia siirrellään, lautasia asetellaan paremmin ja kuvat otetaan sekä blogia että instaa varten. Joskus kaikilla on sattunut melkein sama instakuva, joten nyt muutamat sopii mistä laittavat kuvan jotta vältytään ihmisten instafeedin spämmäykseltä. Vielä pari kuvaa lisää ja lopulta päästään syömään.realitycheck IMG008 realitycheck IMG007 Lapset on ekana valmiina ja lähtee jo jatkamaan leikkejä, kun äitit vasta siirtyvät jälkkäreihin. Rauhassa herkutellaan loppuun, siirretään astiat keittiöön odottamaan koneeseen pääsyä ja tadaa! Sillä välin lapset on keksineet vaihtaa vaatteita, sotkeneet Minean huoneen ja levitelleet kamoja pitkin kämppää. Koruja, vaatteita ja leluja on hujan hajan pitkin eteistä ja olohuonetta eikä tyttöjen leikissä tunnu olevan päätä eikä häntää.

”Nyt oikeesti laitat sen naamarin tai ei tuu pöydästä mitään!”

”Odota rauhassa tai sit voit lähteä kotiin!”

”Älä huuda!”

”Et varmana ota enää yhtään enempää herkkuja!”

”Nyt odotat että äiti ensin syö loppuun!”

”Jos vielä kerrankin tuut kysymään, niin et saa tulla pöytään ollenkaan!”

”Älä koske!”

”Lopeta se kitiseminen!” realitycheck IMG010

Ryhmäkuvan ottaminen kaikista lapsista yhdessä osoittautuu mahdottomaksi tehtäväksi, mutta ei se kovin helppoa ole meistä äideistäkään. Joku ei haluaisi kuvaan tänään ollenkaan, toisella on mielestään väärät vaatteet ja kolmas on hällä väliä fiiliksellä. Kaikki nauraa yhdessä itelleen ja toisilleen, kuva saadaan otettua vaikka Nooakin tuo omat hasteensa porukkaan ja itselaukaisimella jalustan kanssa kuvaaminen ei ole oikein kenenkään meistä heiniä. Kuudesta kuvasta löytyy kuitenkin ainakin yksi onnistunut otos, missä kaikilla on silmät auki ja poseeraukset suunnilleen hallussa.realitycheck IMG011

Yhtäkkiä osa lapsista onkin vaihtanut uikkarit päälleen ja leikit on siirtyneet ”biitsille”. Alkaa olla lähdön aika, joten lasten omia vaatteita etsiskellään sieltä sun täältä, ja ennen kuin huomataankaan on lapset livahtaneet pihalle piirtelemään. Kysyikö kukaan meiltä aikuisilta lupaa? Noup, siellä ne omatoimiset tytöt juoksentelee etupihalla toinen toistensa joko liian isoissa tai pienissä kengissä.realitycheck IMG012 realitycheck IMG013

Talo hiljenee, sotkut jää. Aloitan siivoilut keittiöstä kun ensin saan Nooan nukahtamaan päikkäreille. Kieltämättä kelpaisi pienet unet itellekin, mutta tiedän tekemistä olevan liian paljon siihen nähden, ettei Nooa nuku kuitenkaan kauaa. Koitan miettiä, mitkä hommista on sellaisia, johin tarvitsen välttämättä kahta kättä, teen ne ensin pois alta ja sitten vasta siirryn täyttämään astianpesukonetta ja järkkäilemään vielä viimeisiä tavaroita Minean huoneessa leikkien jäljiltä. Nooan herättyä jatkan poika kainalossa sen aikaa kunnes Niko joskus tunnin päästä tulee takaisin kotiin.realitycheck IMG014

Väsyttää, niin mua kuin Mineaakin. Laitan siivoamisen ajaksi Minealle Netflixistä Littlest Pet Shopin ja tyttö rojahtaa sohvan reunalle tuijottamaan telkkaria. Koitan saada Minean laittamaan silmät edes hetkeksi kiinni, mutta toinen vaan toteaa päättäväisenä lähtevänsä kohta rantsuun uimaan kunhan isi tulee kotiin. Talo tuntuu taas ihanan hiljaiselta, kaikki on jälleen näennäisesti siistiä (en jaksanut imuroida) ja voin rauhoittua siksi aikaa että taas saa alkaa laittamaan iltapalaa. Illalla pääsee helpotuksen huokaus, mutta kirjoitan kuitenkin vielä blogia silmät ristissä, vuorotellen kumpaakin silmää pitäen auki sen aikaa että saan postauksen viimeisteltyä. Tekisi mieli kirjoittaa puolivuotiaasta Nooasta, mutten yhtään jaksa ja päädyn julkaisemaan lyhyen selostuksen juhlista. Vitsit kun vaan jaksaisi enempään! Lupaan itelleni sadatta kertaa että huomenna koitan ottaa rennommin kodin ja kaiken kanssa, koitan löytää edes yhden hetken päivän aikana jolloin ehtisin avata tietokoneen ja tehdä pari juttua blogin eteen, mutta tiedän silti ettei kumpikaan toteudu, ei ainakaan vielä huomenna.

PUOLVUOTISJUHLAT

 synttarit IMG013 synttarit IMG011 synttarit IMG010 synttarit IMG009 synttarit IMG008

synttarit IMG014synttarit IMG004 synttarit IMG003 synttarit IMG002 synttarit IMG001

Meillä juhlittiin tänään puolivuotiasta Nooaa, ja huomenna vielä jatketaan parin ystävän kanssa. Keittiöhommia, siivoamista, yöllä leipomista ja väsyneitä iltoja – niistä on nämä pari päivää tehty. Tarkoitus oli leipoa ihan vaan kakku ja suolainen piirakka niin kuin joskus silloin Minealle, mutta lopulta teinkin kanapiirakkaa, kinkkupiirakkaa, miniburgereita, suklaamansikoita, porkkanamuffinsseja ja britakakkua. Ihanat tytöt Evelina, Katriina, Paula, Essi ja Laura plus kasa lapsia kävivät kahvittelemassa, ja samalla päästiin koko porukka taas pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia. Sanoisin että tarjoilut oli suht onnistuneet, tai ainakin kaikki tuntui maistuvan loistavasti ja mun uudeksi lemppariksi tuli miniburgerit vuohenjuustolla. Ennen on tullut testattua näitä pulled porkilla, mutta nyt laitoin paholaisenhilloa, paistettua vuohenjuustoa, salaattia ja tomaattia. Kivan simppeleitä ja sairaan hyviä. Minisämpylätkin hain suoraan kaupan hyllyltä valmiina, lähi-Lidlistä.

Siinä se iltapäivä meni kivasti porukalla turisten ja lapset leikkien. Ostin Harjun Paperista hauskan vihon, josta löytyy päälle kaksikymmentä irroitettavaa eläinnaamaria. Lapset valkkasivat jokainen oman suosikkinsa ja värittivät eläimen ja naamarit sidottiin kaikille päähän. Osa niitä suostui pitämään, osa ei, mutta tuntui olevan hyvä idea joka tapauksessa, kun naamareita vielä etsiskeltiin lähdön hetkellä kotiin mukaan. Hain eilen vielä Harjun Paperista mukeja, servettejä, ilmapalloja, pillejä, muffinssivuokia ja ties mitä muuta koristetta vaikka tosiaan, tarkoitus ei ollut pitää mitään överibileitä. Toisaalta taas, mikäs sen parempi syy kutsua ystävät kylään kuin oman lapsen synttärit tai muut virstanpylväät?! Mitä mieltä olette, puolvuotispäivä, turha vai tärkeä?

Välittyykö kuvista muuten se, miten seesteinen iltapäivä meillä oli? Vai oliko? Stay tuned, ja tulkaahan lukemaan huomenna jatkostoorit!

PÄÄ HATTARAA

kylassa IMG009

Ajatus ei kulje, silmäpussit roikkuu poskilla, oikeiden sanojen löytäminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, haukotuttaa jarkuvasti ja isommassa ihmisporukassa oleminen tarkoittaa useimmiten sitä, että itse istut hiljaa hölmö ilme kasvoillasi tai lähestulkoon torkut tuolissasi pöydän nurkassa. Kuulostaako tutulta? Mä olen nimittäin just saavuttanut sen pisteen, kun yöheräämisiä alkaa olla takanapäin muutama viikko liian paljon, ja aivot kytkeytyy power saving modelle. Ensin heräilyt ei tunnu missään, kun niiden ajattelee kuuluvan siihen sairaalasta kotiin lähtevään pakettiin, sitten huomaatkin, että vauvahan osaa jo kääntyä eikä perhepeti toimikaan enää kovin hyvin, yöt menee omalta osaltasi rikkonaisemmiksi, kun nostelet vauvaa omaan sänkyynsä, mitä vauva ei tietenkään suodata tuosta noin vaan. Totuttelussa menee aikaa, kiinteät astuu mukaan kuvioihin, ja sen sijaan että niiden avulla yöt pitenisivät iltapuurosta aamuyöhön jatkuu heräilyt edelleen parin tunnin välein. Ainakin meillä. Olenhan mä kuullut niitä urbaanilegendojakin pari viikkoisista vauvoista, jotka nukkuu luvattoman paljon, mutta mun korvissa neljän tunnin päikkäritkin kuulostaa lähinnö naurettavan absurdilta.

Nooa nukahtaa puoli 9 ja herää joka aamu klo 6-7, siinä välissä syötän pojan 4-5 kertaa ja itsehän pääsen yleensä nukkumaan vasta puoliltaöin. On kyllä koitettu saada Nooa takaisin unille ilman syöttämistä, mutta useimmiten huuto sen kuin yltyy ja lopputuloksena mä luovutan suht nopeasti. Jos tässäKIN asiassa mennään samalla kaavalla kuin Minean aikoina, niin ainut ratkaisu mun öiden paranemiseen on imetyksen lopettaminen ja siirtyminen korvikkeeseen ja tuttipulloon. Välillä kieltämättä mietin, että pitäisiköhän jo, mutta toisaalta ymmärrän niitä taaperoimettäjä-äitejäkin, jotka ei vaan yksinkertaisesti pysty ite lopettamaan imettämistä. Joku tiukka tunneside siinäkin hommassa on, ja tässä vaiheessa nimenomaan tunneside eikä mikään selittely vastustuskyvystä sun muusta. Sekin kuitenkin jo helpottaa, että edes teoriassa on olemassa pakokeino tätä jatkuvaa väsymystä vastaan. Se taas ei lohduta yhtään, että tiedän keskustelukyvyn ja ajatuksen juoksun normalisoituvan vasta noin puolen vuoden töissäolon jälkeen. Siihen saakka, koittakaa ystävät ymmärtää että kommunikointitaitoni on tällö hetkellä about kaksivuotiaan tasolla..

Kohtalotovereita, anyone?

 

EKA HAMMAS!!

Ei se ole enää mikään vastasyntynyt, siinä se ryömii, naureskelee ja höpöttää kaksi hampaanalkua suussaan! Viime yö meni valvoessa entistäkin enemmän, kun toinen pyöri nuhaisena sängyssään, ja aamulla ihmettelin miten ikenet alaleuassa pullottaa niin valkoisina. Kaksi pienenpientä hampaanalkua oli se syy, miksi uni ei oikein maistunut ja olisikohan vaikuttanut jo viime viikolla huonosti nukuttuihin öihin? On se rankkaa olla pieni kasvava poika, eikä sitä äitinäkään vaan yksinkertaisesti halua käsittää että ihan liian nopeasti vauvasta tulee taapero, taaperosta kolmevuotias uhmailija ja siitä uhmailijasta eskarilainen. Kertokaa pliis joku mulle miten tästä selviää ilman että aina vaan haluaa näitä lisää!?

ekahammas IMG003ekahammas IMG001

ekahammas IMG002

VÄLIKAUSIVAATTEET, CHECK!

Äitiyden myötä on tullut opittua aika monta asiaa, esimerkiksi se että tulevan kauden ulkovaatteet kannattaa ostaa alesta. Yksilapsisena ei aleja tullut vielä kyttäiltyä niin haukkana, mutta jo viime keväänä aloin laskeskella sitä rahamäärää, jonka pelkästään ulkovaatteisiin saisi upotettua, jos molemmille ostaisi kaiken uutena. Housut viidelläkympillä kappale, haalarit satasella, kengät lähes satasella, pipot parikymppiä, villahaalarit nelisenkymppiä jne. Tiedän kyllä, että halvemmallakin saa uutta, mutta lasten ulkovaatteet ja niiden laatu on se mistä viimeisenä kannattaa tinkiä. Itse ainakin panostan mielelläni siihen, että housut kestää kiipeilyä, sade ei tule takista läpi, sormet ei ole kylmänä hanskoissa eikä haalarin alle tarvitse pukea kolmea kerrosta pysyäkseen lämpimänä. Tämän lisäksi vaatteet saa näyttääkin kivoilta, överivärikäs bamsenallepuku polvivahvikkeilla ei miellytä munkaltaisen esteetikon silmää.

Kolmen vuoden aikana olen ehtinyt testata useampia merkkejä Minean ulkovaatteissa. On ollut ainakin Reimaa, MiniAturea, Mini Rodinia, Moloa, Lassieta ja Tickettiä. Isoin pettymys oli Molon välikausihousut, Rodinin talvihaalarista on irtoillut heijastimet eikä vedenpitävyys ole ihan sitä mitä toivoisi, mutta muuten olen ollut kaikkiin kokeilemiimme vaatteisiin tyyttyväinen. Meiltä on aina löytynyt erikseen puisto- ja kaupunkivaatteet, niin multa iteltäni kuin Minealtakin. Tähän mennessä olen ehtinyt syksyksi hankkia kaikki muut paitsi lämpimämmät pipot, mutta nekin varmaan löytyy kunhan gugguun ja rodinin seuraavat mallistot julkaistaan. Instassa törmäsin myös aika ihanaan NopsuPopsun lippapipoon, joka menisi kivasti Minean Papun pipon kanssa, mutta katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi tilata.

Mitä meillä tulevana syksynä sitten puetaan lapsille? Kurkatkaahan näitä!

valikausi IMG001

Fleece toimii loistavasti viilenevissä illoissa tai ohuemman kuorivaatteen alla. Minealla on jo pidempään ollut Pompin fleecejä, ja takit on olleet tytön omiakin suosikkeja jotka puettaisi päälle vaikka päivittäin. Tämä taitaa olla meillä jo toinen täsmälleen samanlainen ja samanvärinen takki, Eveltä vaan saatiin isompi koko entisen tilalle. Nooa ei ihan vielä ole Pompin mitoissa, mutta löysin Reiman alesta vähintään yhtä ihanan fleecehaalarin turkoosina. Näihin ostin molemmille samistelupipot ja kengät.valikausi IMG002

Popin ulkovaatteita kehutaan kohtalaisen paljon, en ole tainnut kuulla yhtäkään huonompaa kommenttia näistä? Juhannuksen jälkeen kävin jollain aleprossallla hamstraamassa molemmille nämä vaatteet arkiulkoiluun. Pari senttiä päälle metrin mittaiselle Minealle otin 104cm takin ja Nooalle 80cm haalarin irroitettavalla fleecevuorella. Nooa ei vielä tulevana syksynä juurikaan puistossa leiki, mutta tulee varmasti konttailemaan ympäriinsä ja istumaan hiekkalaatikon reunalla, joten päädyin kuitenkin ostamaan tällaisen paremman puvun, joka kestää vesisateetkin. Hyvällä säkällä puku menee läpi talvenkin, jos pakkasasteet pysyy yhtä maltillisina kuin viime talvina.valikausi IMG003

Jesper&Juniorin alesta löytyi Minean takkiin Reimatecin housut ja molemmille asusteet. Nooalla on varmaan helpoin käyttää vuorellisia töppösiä niin kauan kunnes poika lähtee kävelemään, sillä muistan ystävän pojan konttausvaiheesta sen, kuinka hankalaa on saada pysymään kengät jalassa. Vai ootteko te ratkaisseet ongelman jotenkin?valikausi IMG004

valikausi IMG007 valikausi IMG006

Popin alesta ostin myös tuulenpitävät fleecet molemmille alkusyksyn puistoleikkeihin ja kauppareissuille. Minealla oli samanlainen jo aiemminkin, ja sitä tuli loppujen lopuksi pidettyä yllättävän paljon välikausihousujen kanssa. Minea tykkää useimmiten pukea ennemmin pehmoisen fleecen kuin tavallisen välikausitakin, jota sitäkin varmasti ehtii pitää riittävästi sitten kun alle saa pukea villavaatteita tai kun vesikelit on pahimmillaan.valikausi IMG005

Kenkiä on kummallekin ostettava vielä uusia, mutta ainakin yhdet löytyy valmiina Crocsilta. Sain nämä ColorLite Bootit Minealle viime keväänä ja tykästyin sekä ulkonäköön että kenkien ominaisuuksiin. Sisällä on ihana. Pehmeö kevytvuori, kengät on helppo ja nopea pukea itse jalkaan, ne ei ole liukkaat, niillä pärjää pikkupakkasillakin kauppareissut ja käytössä nämä ei ole meillä kuluneet mihinkään. Myös mulla itelläni on samat kengät mustana, ja ne on just niin käytännölliset kuin voisi kuvitellakin. Odotan jo oikeastaan aika innolla mitä uutuuksia Crocsilta on tulossa nyt syksylle, Minealla on nimittäin joka vuosi ollut myös jotkut pitkävartiset välikausikengät..

Miten hyvin teillä on välikausi mietittynä? Kohtahan näitä saa jo kaivaa päälle, jos kelit jatkuu yhtä pimeinä, kylminä ja sateisina kuin nämä viime päivät.. Mistä merkeistä teillä on kokemuksia ja mitkä on osoittautuneet parhaiksi ostoksiksi?

KÄYTTÖKOKEMUKSIA: BRIO SMILE

Lähes kaikki isommat tarvikehankinnat on meillä jäänyt nyt kakkoskierroksella tekemättä, kun Minean vauva-ajoilta on säästetty yhdistelmävaunut, autokaukalo, sänky ja sitteri. Matkarattaatkin säilytettiin, mutta jo silloin en ollut täysin tyytyväinen niihin, vaan muutamat pikkuasiat vaivasivat niin että käyttömukavuus kärsi. En tykännyt sateenvarjomallista, vaikka ne menevätkin tosi pieneen tilaan, ja tuplapyörät tuntuivat vähän turhilta. Yhdistelminä meillä on Emmaljungan City Crossit, jotka on Brion Happyjen tavoin musta loistavat vaunut kaupungin ulkopuolella liikkumiseen ja vauvan päivittäiseen nukuttamiseen. City Crosseissa on riittävästi tilaa, hyvänkokoinen tavarakori ja runko tuntuu kestävältä, niin että vaunut on varmasti loistokunnossa myös myytäessä eteenpäin. Ainut miinus on eva-pyörät, jotka oli aikoinaan ainut vaihtoehto – ilmapyörillä meno olisi kuitenkin vamasti aavistuksen kevyempää.

City crossit on suht raskaat työntää, voi olla jopa raskaammat kuin selkeästi isommat Duo Edget, joihin saa ilmakumipyörät. City crosseissa on myös raskaampi jousitus rungossa, minkä takia työntäminen ei ole ns keinuvaa. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen meidän Emmaljungiin, enkä olisi voinut kuvitellakaan tarpovani lumessa ja loskassa kahden lapsen vauvakuukausia työntäen jotain cityrattaita kääntyvine, pienine etupyörineen. Nooan synnyttyä olisi siltikin tehnyt mieli päivittää vaunut, mutta tiesin niiden käyttöiän olevan niin lyhyt, että ennemmin hankittiin uudet, selkeästi paremmat matkarattaat. Ajatuksena oli, että jossain vaiheessa myydään City Crossit ja siirrytään käyttämään näitä uusia rattaita kaikessa käytössä.

briosmile IMG002 briosmile IMG003

Koska ensi talven jälkeen rullaillaan vain yhdillä rattailla, halusin näiden uusienkin olevan sen verran laadukkaat, että ne todella vetää vertoja City Crossille. Tutustuin melkein kymmeneen eri vaihtoehtoon, välillä esteettisyys meinasi voittaa järjen ja melkein tilasin rattaat, jotka ei kuitenkaan olisi köyttömukavuuksiltaan olleet parhaimmistoa. Vaihtoehtoina pyöri muun muassa Emmaljungaa, Bugaboota, Stokkea, Babyzenia, Elodie Detailsia jne jne, mutta kilpailun lopulta voitti Brio Smile, yhdistelmävaunut, jotka toimii loistavasti niin matkalla kuin kotikäytössäkin.

Loppusuoralla oli näiden lisäksi Stokken Scootit, mutta mua jäi häiritsemään istuinosan asento ja pienuus. Luulisi että päiväunia olisi mukavampi nukkua kokonaan makuuasennossa kuin kuppimaisessa penkissä taaksepäin kallistettuna? Istuinosassa jäi reisien alle sen verran vähän penkkiä, etten myöskään ollut ihan vakuuttunut siitä, kuinka hyvin rattaat toimisi isommalla lapsella.. Brion puolesta puhui sekin, että meidön jo olemassa olevan Brion kaukalon saa klikattua suoraan Smilejen runkoon kiinni, ilman minkäänlaisia erillisiä adaptereita. Tämä ominaisuus on helpottanut kauppareissuja ja kaupungillakäymistä huomattavasti! Varsinkin Nooan ollessa pienempi vauva, oli kätevää kun nukkuvan paketin sai suoraan siirrettyä sellaisenaan rattaiden kyytiin eikä vauvaa tarvinnut alkaa irroittelemaan kaukalostaan.

Brion Smilet ei ole tarkoitettu pelkiksi matkarattaiksi, minkä huomaaa siitä että ne on jykevät työntää, niihin saa halutessaan ostettua myös vaunukopan ja pyörät on riittävän isot karkeammassakin maastossa liikkumiseen. Me jätettiin koppa ostamatta, ja hyvin on jo vastasyntyneen kanssa pärjätty pelkällä vaunupussilla. Rattaat on malliltaan korkeat eli vauvaa nostellessa ei tarvitse kyykistellä selkä kipeänä ja toisaalta, olen myös huomannut Nooan viihtyvän näissä paremmin kuin City Crosseissa, joista on hankalampi nähdä maisemia. Kääntyvät etupyörät saa lukittua, mutta ne on olleet suorastaan loistavat myös kotikulmien asfalteilla kärrytellessä. Työntömukavuus on noin muutenkin ihan omaa luokkaansa, ja ohjaaminen onnistuu melkein yhdelläkin sormella.

briosmile IMG004 briosmile IMG005

PLUSSAT

– kääntyvät pyörät, helppo ohjata ja vaivaton työntää

– korkeus, vauva viihtyy paremmin ja vauvaa on helpompi käsitellä

– työntömukavuus

– linjakas, pelkistetty ulkonäkö

– tilava tavarakori

-superhelppo kasausmekanismi

– Brion kaukalon yhteensopivuus ilman erillisiä adaptereita

– selkänojan säätö (täysi makuuasento)

– monipuolinen kuomu, jonka saa lähes koko rattaiden peitoksi

– isot ilmakumipyörät

 

MIINUKSET

– korkea hinta, noin 500€ (mikäli nämä hankkii matkarattaiksi, normiyhdistelmiin verrattuna edulliset)

– aavistuksen heppoiset verrattuna perinteisiin yhdistelmävaunuihin

– vain muutamia värivaihtoehtoja

– matkarattaina voisi mennä pienempäänkin tilaan ( yhdistelminä vie yllättävän vähän tilaa)

 

Plussia ja miinuksia voi siis tarkastella vähän eri tavalla riippuen siitä vertaako Smileja perinteisiin yhdistelmävaunuihin vai matkarattaisiin. Matkarattaina nämä on mielestäni ylivertaiset ketteryyden, työnnettävyyden ja autokaukalon yhteensopivuuden vuoksi, mutta yhdistelminä Smilet taas häviävät jykevämmille vaihtoehdoille kapeudellaan ja huteruudellaan. Kaupunkiasujille voisin suositella näitä ihan ykkösrattaiksikin, mutta paljon vaunulenkkejä tekevälle puistoäitille voisi löytyä parempiakin vaihtoehtoja.

Mitä rattaita teiltä löytyy ja millaiset on olleet käyttökokemukset? Jos jotain sattuu kiinnostamaan niin meillä olisi MYYNNISSÄ entiset matkikset eli Peg Peregon Pliko 3:set..

MUSTIKASSA

Arkisin osaan asennoitua siihen, etten kuitenkaan saa päivän aikana oikein mitään ylimääräistä tehtyä, mutta jos viikonloppunakin jää kaikki to-do-listalta tekemättä, harmittaa se näin sunnuntai-illan lähestyessä loppuaan. Olin kuvitellut käyväni Nooan vauvakuvia läpi sillä ajatuksella, että vihdoinkin saisin tulevalla viikolla teetettyä ristiäisten kiitoskortit. Eihän niistäkään ole kuin vaivaiset neljä kuukautta, joten homman voi sanoa vähän venähtäneen. Kiitoskorttien lisäksi piti järjestää muutamia työpapereita uusiin kansioihin, askarrella Minean huoneen seinälle teippihässäkkä ja laittaa toriin myyntiin pari keittiöntuolia ja sängynpääty. Ihan oikeesti, miten se voi olla niin vaikea saada mitään aikaan? Sängynpäätykin on odottanut myymistä yli vuoden!

Seuraava viikonloppu on pyhitetty vain kaikille rästihommille – en keksi mitään uusia juttuja, en lähde paria kilometriä kauemmas kotoa enkä leivo tai tee mitään niin erikoista ruokaa että sen valmistamiseen menisi puoli päivää. Enkä varsinkaan kuvittele saavani kaikkea tuota edelläkään mainittua valmiiksi, vaan yritän saada edes jotain alkuun. Sounds like a plan, eikö.

mustikkametassa IMG001

Mihin se kaikki aika sitten meni? Nikon vanhemmat tuli kylään jo torstaina, perjantai vaan meni, en edes muista mihin, ja lauantaina oltiin ensin kaupungilla ja sitten piipahdin ystävän kolmekymppisillä. Minea sai jostain päähänsä perjantaina, että on pakko päästä keräämään mustikoita smoothieta varten, joten tänään lähdettiin pariksi tunniksi lähimetsään rämpimään mustikoiden perässä. Sinnekin lähdin kunnianhimoisesti ison kulhon kanssa, mutta tajuttuani ettei Nooalla ollut aikomustakaan nukkua päiväunia, luovuin ajatuksesta kerätä paria pikkupurkillista enempää. Laitettiin Nooa vaunupussin päälle maahan mönkimään, mutta taisi mennä tasan kaksi minuuttia ennen kuin poika oli ryöminyt pois alustaltaan ja oli tunkemassa multaa ja havunneulasia suuhunsa. mustikkametassa IMG002

Suunnilleen sen saman kaksi minuuttia kesti sekin ennen kuin Minea oli jo sitä mieltä, että oli aika istua syömään eväitä. Eväät on aina se kovin juttu kaikissa tällaisissa erikoisulkoiluissa, ja ne pakattiin tänäänkin heti ensimmäisenä mukaan. Pillimehua, suolakeksejä ja kaikille lakut – kaikki sulassa sovussa mustikkapurkin kanssa uudessa Crocsin repussa*. Reppu on kulkenut muita reppuja innokkaammin mukana niin leikeissä kuin ulkonakin, sillä tiedättekö mitä spesiaalia repussa on? Olkahihnoissa on valot, jotka saa vieläpä vilkkumaankin jos tahtoo kunnon säihkettä retkellä 😀 Samaan sarjaan Minealla on vilkkuvat kengätkin, Butterfly clogit*, joissa valo syttyy joka askeleella. Ja tuo väri, turkoosi nyt vaan sattuu meillä olemaan yksi lemppareista tällä hetkellä, niin kuin varmaan joka toisessa kodissa nykyään!mustikkametassa IMG003 mustikkametassa IMG004 mustikkametassa IMG005

Mustikkaretkeltä tuli sen verran saalista kotiin saakka, että hurautettiin ne Minean toivomat mustikka-banaani-mansikkasmoothiet. Syötiin vielä tortilloja Minean kummisedän kanssa, leivottiin pellillinen mokkapaloja ja oltiin onnellisia siitä, että elämä on ihanaa. Sopivan simppeliä puuhaa päiviin, oma perhe ja uusia kokemuksia yhdessä, en usko että voisin toivoa enempää. Nyt tuntuu jopa siltä, ettei haittaa sekään, ettei kunnon kesää ole tänä vuonna ollut, koska säistä huolimatta Minea on päässyt tekemään vaikka mitä, ja monia lämpimiä päiviä on toivottavasti vielä edessäpäin. Eniten ehkä harmittaa se, että monella pienellä vesipedolla on jäänyt uimiset ihan minimiin, mutta kait sitä voisi ottaa itseäkin niskasta kiinni ja suunnata jonain päivänä uimahalliin.. Tajusin nimittäin tuossa yhtenä päivänä, ettei olla täällä kotikulmilla käyty uimahallissa vielä kertaakaan.mustikkametassa IMG006mustikkametassa IMG007 mustikkametassa IMG008

Tässä sitä todellista kotiäitityyliä 😀 Lähdin suunnilleen suoraan yökkäreissä ja tukka harjaamatta, mutta kuka välittää kun ollaan keskellä metsää?mustikkametassa IMG009 mustikkametassa IMG010

Mehua, mustikkaa ja itse valitsemat vaatteet – niistä on Minean mielestä täydellinen päivä tehty. Tai oikeastaan matkaan oltaisi lähdetty frozen-leggareissa, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että ne sotkeentuu mustikkaan eikä lähdekään pesussa puhtaaksi. Päivä oli kokonaisuudessaan aika täydellinen, etenkin tuolle pikkutytölle, joka sai loppupäivän riehua ja leikkiä kummisedän kanssa takapihalla ja omassa huoneessaan. Barbeja puhutettiin taukoamatta ja toinen nyökytteli silmät loistaen, kun kysyin oliko kiva nähdä Juhaa pitkästä aikaa. Niin se vaan omakin päivä tuntuu täydellisesltä, kun näkee miten onnellinen Minea on kaikista pienistäkin asioista.

*reppu ja kengät saatu Crocsilta

VIIKONLOPPUVINKKI: MOKKAPALAT

Meillä on jokaisella oma luottoreseptimme, jolla mokkapalat syntyy, eikö? Siksi en uskalla väittää näistä yhtään mitään, mutta sanoisin silti että parhaimmasta päästä nämä kyllä on – ellei jopa ihan ne kaikkein parhaimmat 😀 Ainakin se on totta, että itse kun tekee niin saa just sellaista kuin toivookin. Mä tykkään mokkapaloista suht tummina, kahvia päällisessä ja päällistä saa olla reilusti, melkein yhtä paksu kerros kuin pohjaakin. Maidottoman aikana kokeilin korvata pohjaan tulevan maidon kahvilla ja kappas, pohjasta tuli entistäkin parempi, ihanan pehmeä ja kostea! Millaisina sä tykkäät syödä nämä klassikkoleivonnaiset?

mokkapalat IMG001

Pohja:

4 munaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

2 dl maitoa tai kahvia

200 g margariinia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokeriseokseen vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sulatettu margariini ja kaada leivinpaperin päälle pellille. Paista 175 asteessa noin 15 min.

Täyte:

vajaa 1 paketti tomusokeria

50 g margariinia

1 tl vanilliinisokeria

2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta

noin 1/2 dl kahvia

Sulata margariini ja keitä kahvi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, lisää kahvi viimeisenä ja sen verran että täyte on levittyvää, mutta riittävän paksua. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja nauti!

PUPUBALLERINOISSA

En millään tahtoisi uskoa, että kesä oli nyt tässä ja seuraavaksi on tiedossa about 10 kuukautta pimeää ja kylmää. Jotkut ennusteet kait lupailevat vielä ensi kuulle helteitä, mutta tuskin odotettavissa on mitään pidempää helleaaltoa, eikä parin päivän lämpimämpi jakso ihan pelasta tätä supersurkeaa kesää. Muistelin, että Minean ollessa vauva taisi olla aika samanlaiset ilmat, sillä silloin ajattelin etten olisi rantsuun päässyt kuitenkaan, joten viileämmät lämpöasteet ei haitanneet. Eipä sitä tänäkään vuonna olisi tullut auringossa juurikaan makoiltua, mutta harmittaa tuon kesää ja uimista rakastavan tytön puolesta. Vieläkin Minea tekee suunnitelmia sitten kun on kesä ajatuksella.. Pettymys tulee olemaan vielä kovempi siinä vaiheessa, kun päivät vaan pimenee ja yöt pakastuu. Miten sitä oikeesti jaksaisi nyt palata töihin, jos loma loppuisi näiden ilmojen jälkeen?

Eilen nautittiin plus 20 asteisesta iltapäivästä ystävien kanssa puistossa, ja annoin Mineankin viilettää hihattomassa, vaikka ilma oli vähän siinä rajoilla tarkeniko ihan noin vähissä vaatteissa. Pakko myöntää, että parit kaävaatteet on tänä vuonna jääneet Minealla kokonaan käyttämättä, ja luulen että ne lähtee ensi vuonna uusina kiertoon. Onneksi puhutaan vain yksistä shortseista ja parista hameesta, kaikki muut menee talvikaudella pitkien lahkeiden ja hihojen kanssa. Apua, kuka muuten muistaa ne kymmenisen vuotta sitten muodissa olleet irtohihat?? En todellakaan osaa kuvitella enää hurahtavani vastaaviin, jos ne palaisivat kauppoihin!

puistoasu IMG001 puistoasu IMG002

Mun on tullut nykyään käytyä tosi paljon ostoksilla Lindexin lastenvaatepuolella nettikauppojen lisäksi. Suurimman osan Nooan yksivärisistä perusbodeista ja trikoista ostan sieltä, ja samalla tulee aina tsekattua mitä muuta kivaa on tarjolla. En tykkää ostaa kopiokuoseja, joita Lindexiltäkin löytyy jonkin verran – viime viikolla siellä näytti olevan ”Pompin” perustrikoisia paitoja, ”Popupshopin” leijonakollaria ja ”Rodinin” tiikereitä. Vähän sinne päin kuosit on ihan ok, mutta muuten ostan vain alkuperäistä tai en ollenkaan.

Kävin alkuviikosta vaihtamassa yhtä paitaa ja huomasin alerekissä vaikka mitä kivaa molemmille lapsille. Nooalle ostin jemmaan jotain isomman koon vaatteita kuten kauluspaidan ja söpistelykengät, ja Minealle löytyi tämä mustavalkoinen toppi ja pupuballeriinat. Yhtenä päivänä Minea ilmoiti, ettei suostuisi enää pukemaan päälleen mustaa, harmaata, vihreää, ruskeaa tai tummansinis, mutta sitten taas tämä paita kelpasikin paremmin kuin hyvin. Paidasta tuli jopa niin lemppari, että siinä vietetään sekä yöt että päivät, ja pupukengillä kopistellaan sisälläkin. Minealla on jo niin oma tyylinsä, etten uskalla ostaa juurikaan mitään ilman että hyväksytän sen ensin tytöllä, moni vaate seisoo nimittäin nytkin kaapissa lähes käyttämättöminä.

puistoasu IMG003 puistoasu IMG004 puistoasu IMG005 puistoasu IMG006

On muuten jännät paikat lastenvaatehulluilla äiteille, kun näihin aikoihin alkaa tipahdella uusia mallistoja melkein joka merkiltä. Huomenna rodinien ensimmäinen erä, ehkä gugguutkin, ensi viikolla pari merkkiä lisää jne. Aion itekin olla skarppina heti julkistamisten aikoihin ja tilailla muutamia juttuja, mutta aika hyvin oli kirjoitettu facebookissa rodinijutustelijoiden sivulla muistutukseksi, ettei pidä ostaa mitään mihin ei oikeasti ole varaa tai mitään vain siksi että uskoo kaikkien muidenkin haluavan samaa. Kovin hyvä perustelu ei ole sekään, että oma lapsi on joissain vaatteissa syötävän söpö, sille lapselle kun riittää se että vanhemmat rakastaa ja on läsnä.

Entäs muut, joko on ostoslista tuleville viikoille valmiina?

NOOA 5KK

Meidän pikkumuru täytti 5kk jo parisen viikkoa sitten, mutta kuulumiset jäi silloin kirjoittamatta ja ne tulee nyt. Kasvu on tällä pikkumiehellä ollut aika huimaa, ja verrattuna Mineaan saman ikäisenä on Nooa melkein kilon ja 3cm isompi! Ei ihme että kantaminenkin alkaa jo tuntua selässä ja käsissä, vai miltä kuulostaa 7,5kg ja 68cm?? Mineakin on aina ollut ikäisekseen suht pitkä tyttö, joten kuvittelin Nooan menevän suunnilleen samoja käyriä ja ostin tulevalle syksylle ja talvelle ulkovaatteita jemmaan. Voi hyvinkin olla että 80 senttisillä haalareilla ei talvella ole meillä mitään käyttöä, mutta jospa niitä talvikamoja löytyy kaupoista vielä vuodenvaihteen jälkeenkin?

Muutama viikko sitten käytiin siellä maitoaltistuksessa. Kokonaisuudessaan se oli pikainen käynti, muutaman tunnin aikana annettiin yhteensä kolme annosta korviketta, aloittaen 10millistä. Ensin lääkäri tsekkasi ihon ja kyseli oireista ja siitä, mistä epäily allergiasta on lähtenyt liikkeelle. Paikat keskussairaalalla oli tosi viihtyisät ja allergiahoitaja erityisen mukava. Nooalle ei ensimmäisistä maitoannoksista tullut mitään reaktiota, kolmannesta posket alkoi punottaa, selän ihottuma aavistuksen lisääntyi ja nousi koholle. Hoitaja kuitenkin sanoi, ettei nämä vielä tarkoita allergiaa, ja altistusta piti jatkaa kotona.

Lääkäri kertoi, että yleensä suolioireisessa allergiaepäilyssä tehdään kaksoissokkokoe eli kotona annetaan viikon ajan ensin maito a:ata ja sitten viikko b:tä ja kaikki reaktiot kirjataan ylös. Kesäajan takia nyt kuitenkin toimittiin eri tavalla, niin että sairaalakäynnin jälkeen tuli kotona antaa korviketta 3-5dl päivässä neljän päivän ajan. Niinpä, kuinkas annat tuollaisen määrän korviketta vauvalle, joka ei mielellään syö tuttipullosta ja jota vielä imetetään! Ei nimittäin onnistunut, saatiin vaivaiset vajaa desi menemään per päivä ja kahden päivän jälkeen luovutettiin. Lääkäri soitti neljäntenä päivänä kysellen miten meillä menee, ja kerroin ettei erityisiä reaktioita ehtinyt parissa päivässä ja tuolla maitomäärällä tulla. Siihen lääkäri totesi kirjaavansa allergiaepäilyn näillä tiedoilla ja tällä erää negatiiviseksi, asiaan voisi palata jos myöhemmin ilmaantuisikin jotain uutta. Oltiin ihan tyytyväisiä tähän tulokseen, kunnes melkein heti puhelun jälkeen Nooalla meni maha sekaisin, ja sitä jatkui noin viikon verran. Nyt viikonloppuna Nooalle jälleen annettiin pieniä määriä korviketta ja taas punoitti posket ja leuka, eikä mahakaan ihan normaalisti toiminut. Taidetaan siis olla takaisin lähtöpisteessä arpomassa, mikä johtuu mistäkin ja pitäisikö oireisiin reagoida. Lääkärin neuvo yleensäkin oli, että siedätys on päivän sana eikä äidinmaidon kautta maitoproteiinia tule niin suuria määriä että se aiheuttaisi allergiaa. Tällä hetkellä mä syön normaalisti myös maitotuotteita, mutta Nooalle ei enää anneta korviketta ennen kuin sitten joskus, kun päätän lopetella imetystä.

vauva5kk IMG001 vauva5kk IMG002

Kiinteiden aloitus on sujunut erityisen mallikkaasti, sillä jo parissa viikossa ollaan päästy siihen, että Nooa syö riisipuuroa aamulla ja illalla sekä ruokasosetta lounaalla ja joskus vielä iltapäivälläkin. Ensin ajateltiin aloitella varovasti pienillä määrillä, mutta poika vaan aukoi suutaan ja söi hyvällä ruokahalulla alusta asti, joten määriä ollaan kasvatettu melko nopeaa tahtia. Ollaan ehditty testaamaan bataatti, maissi, peruna, porkkana, mango, banaani, mustikka, vadelma, omena ja ananas. Lihat ja viljat otetaan kuvioihin vasta puolivuotiaana, niin on ehtinyt maha tottua ensin näihin nyt kokeiltuihin makuihin. Minealle tuli vauvana tehtyä melkein kaikki soseet itse, mutta Nooan kanssa oon mennyt vähän rennommalla otteella, silti ruokapilttejä vältellen ja pääasiassa ostaen vain aitoja raaka-aineita.

Oon ollut suorastaan yllättynyt siitä, miten ihanan helppoa meillä on nykyään ollut Nooan kanssa ja yleensäkin kahden lapsen kanssa. Kaksi pientä lasta tietenkin sitoo mut täysin kotiin ja päivät menee ihan vaan kotihommissa ja lastenhoidossa, mutta siltikin arki on tuntunut jopa helpommalta kuin yhden kanssa. Hullua eikö? Siihen varmasti vaikuttaa se, että Minea oli paljon itkuisempi ja tyytymättömämpi vauva ja yhden kanssa kotona pyöriessä aika meni monesti t-o-d-e-l-l-a hitaasti, kun taas nyt olen järkyttynyt siitä, mihin mun vauva katosi ja kuinka aika juoksee liian nopeasti. Onneksi Mineasta tiedän, että ne lapset on aina syötävän ihania, oli sitten missä iässä vaan, joten vielä on Nooankin kanssa edessä monia täydellisiä hetkiä, jolloin sitä ei voi muuta kuin tuijottaa ja hymyillä miettien kuinka onnekas ihminen voikaan olla. Mä taidan loppujen lopuksi olla aika äitityyppiä, vaikken sitä olisi aiemmin uskonutkaan!

Pahimmat mahavaivaitkut on meillä ehdottomasti jo takanapäin, ja tilalle ollaan saatu ihana, naureskeleva ja höpsöttelevä pikkumies, joka rakastaa seurata siskon touhuja. Lemppareita on myös kaikki hassuttelut, mönkiminen sängyllä, sylistä ympärille kurkkiminen ja hymyjen väläyttely jokaiselle, jonka kanssa pääsee juttusille. Parin viikon ajan on harjoiteltu pottailua ja joka kerta sinne saadaan jotain tulemaan, potalla istutaan yleensä kerran tai kaksi päivässä. Kääntyilyhommat Nooa oppi jo vähän ennen 3-kuukautispäivää, ja sängyllä liikkuminen sujui 4-kuukautisena, mutta nyt mittarimatona möngertäen eteenpäin pääsee myös lattialla. Samaan aikaan mietin jo innoissani miten tuo pieni söpöläinen kohta konttailee pitkin nurkkia, mutta yhtään nopeampaa en toivoisi ajan kuluvan. Kun vaan olisi jokin keino säilöä näitä päiviä ja hetkiä tulevaisuuden varalle <3

Millaisia vauvoja ja 5-kuukautisia sieltä löytyy?

VIIKONLOPPU TAMPEREELLA

tre IMG001 tre IMG002 tre IMG003 tre IMG004 tre IMG006 tre IMG007 tre IMG008 tre IMG009 tre IMG010 tre IMG011

Pari hyvin sujunutta junamatkaa, vesisadetta, Särkkistä, rakkaita ystäviä, kauppoja, drinksut, pizzaa, huonosti nukuttuja öitä ja Pyynikin munkit. Siinä tais olla the best of Tampere viime viikonlopulta suht hyvin tiivistettynä! Sanoisin että ehdin melko paljon parissa päivässä, eikä kyllä tullut montaa tuntia mun veljen kämpillä istuttuakaan. Teemana oli selkeästi ystävien näkeminen, sillä ekana vietettiin Särkkispäivä Erikan perheen kanssa ja lauantaina sain istua rauhassa syömään opiskelijakaveriporukalla. Testattiin Sitkon pizzat ja olihan ne nimensä ja maineensa veroiset – sairaan herkullisia, mutta leuat on vieläkin hellänä sen pohjan jauhamisesta. Veitsen kanssa kikkailu kannattaa unohtaa Sitkossa jo heti alkuunsa, sillä lopputuloksena ei ole kuin kipeä etusormi vasemmassa kädessä.

Pikakierros Ideaparkissa tuotti sen verran tulosta, että kotiin kannoin kassillisen Lindexin uutuuksia lastenvaatepuolelta ja Jesper&Juniorissa tein aika hyviä löytöjä välikauteen. Keskustassa en jaksanut tällä kertaa lähteä pyörimään muuten kuin Stokkalla ja Miraakkelissa, josta ostin Minean keittiöleikkeihin joitain puisia ruokia ja muuta sälää. Suosittelen käymään, ellei kauppa ole jo ennestään tuttu..

Tykkään niin hulluna käydä Tampereella, se on nimittäin täydellisen kokoinen kaupunki mun makuuni. Sopivan pieni ja kotoisa mutta kuitenkin riittävän iso että sieltä löytyy suunnilleen kaikki tarvittava. Joka vierailulla mun on käytävä Pyynikillä munkkikahveilla, mutta nyt jouduttiin ottamaan ne take awayna, koska vettä tuli koko sunnuntaipäivän lähes kaatamalla. Sama juttu kun oli Särkkiksessä, niin ajattelin että ehkä sitä voisi tehdä seuraavan Tampere-kyläilyn tässä jo suht pian, vaikka elo-syyskuussa. Junalla matkustaminenkin meni Nooan kanssa paljon kivuttomammin kuin omalla autolla. En tosin ollut tajunnut etsiskellä paikkakartasta invapaikkaa, jotta olisin saanut varattua penkin vaunuparkin vierestä, mutta onneksi paikoille ei tullut muita ja me saatiin istua siinä molemmilla matkoilla. Pisteet VR:lle sujuvuudesta ja kiitokset Tampereelle vieraanvaraisuudesta!

ASIAKAS ON AINA OIKEESSA

Arvaatteko mitä postausta oon jo pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni, aloittanut luonnosta ja jatkanut kymmeniä kertoja kuitenkaan saamatta mitään valmiiksi? On pitänyt tulla sanomaan teille monta asiaa yhtäaikaa, kaikki kuitenkin kiteytyen siihen yhteen seikkaan, että te lukijat olette mulle äärettömän tärkeitä. Tottakai saan myös palkkani bloggaajana sen ansiosta, että teitä on siellä niin valtava määrä lukemassa näitä höpinöitäni, useimmiten pinnallisempia juttuja päivän touhuista tai asuista, mutta välillä myös jotain syvällisempääkin ajatuksenvirtaani tai avautumista arjen kuormittavuudesta. Uskokaa tai älkää, palkka on kuitenkin täysin toissijainen motivaattori bloggaamisessa, ja tähän ikään mennessä olen hankkinut jo sen verran tuottoisan työnkin, että uhraamalla blogiajan työntekoon tienaisin aika paljon enemmän. Tärkeintä tässä kaikessa olette te eli se, että tietää saavansa vastavuoroisuutta, hyviä ja huonoja kommentteja ja saa jakaa kokemuksia muiden kanssa, jotka on ehkä läpikäyneet samoja vaiheita elämässään. Te lukijat olette mulle kuin asiakkaita, joille mä vastaan siitä, että taso pysyy riittävän hyvänä ja postaukset mielenkiintoisina – samaan aikaan olette myös ystäviä, jotka tsemppaavat ja auttavat tiukan paikan tullen.

Niin, riittävän hyvänä. Riittävän hyvä ei vaan koskaan ole ollut mun juttuni. Nyt viime päivinä on surullisesti saatu todistaa, kuinka upea suomalainen innovatiivinen lastenvaatemerkki on osoittanut, että joillekin huonokaan laatu ei ole aihe anteeksipyynnölle, siitäkään huolimatta että some on aika raadollinen paikka, ja menestys tai epäonnistuminen riippuu nykyään lähes yksinomaan siitä mielikuvamarkkinoinnista, jota teet somessa. Pari negatiivista kokemusta kirvoittaa isomman porukan barrikadeille ja ennen kuin huomaakaan juttu on lehdissä ja merkki tai henkilö boikotissa. Koitapa siinä rakentaa julkista imagoasi. Oon kuitenkin huomannut, että ihmiset on yllättävän armollisia ja empaattisia sosiaalisessakin mediassa (vaikka usein kiinnitetään huomiota vain siihen miten päätään aukovat anot on vallanneet keskusteluforumit), sillä aika paljon meillä on tapana sietää ennen kuin jaksetaan alkaa avautumaan. Mutta silloin kun useampi päättää avautua, tulisi se ottaa tosissaan, koska asiakas on aina oikeessa. Ja vaikkei olisikaan, on sillä hemmetin paljon väliä miten negatiivisen palautteen ottaa vastaan.

Nooan syntymän jälkeen oon koittanut totutella siihen ajatukseen, että postaan riittävän hyviä postauksia. Päivittäin mielessä pyörii kaikenlaista, mistä haluaisin tulla kirjoittamaan blogiin, mutta kuvia ei ehdi ottaa eikä tietokonetta ehdi avata päivän aikana ollenkaan. Omaa aikaa on kymmenen jälkeen, kun molemmat lapset on nukkumassa ja olet itekin käynyt suihkussa ja ehkä syönyt jotain. Useimmiten ilta venyy päälle puolen yön, ja sen voi varmaan uskoa jokainen että univelat taustalla ajatus ei ole kaikkein kirkkain tuohon aikaan. Helposti tulee sitten postattua jotain muuta kuin ensin olin suunnitellut, ihan vaan siksi että joku toinen juttu on nopeampi kirjoittaa tai kuvat oon valikoinut ja muokannut valmiiksi. Mun on ikävä sitä aikaa, kun inspiraation iskiessä oli mahdollista avata läppäri vaikka keskellä päivää ja tosta noin vaan näpytellä postaus yhdeltä istumalta. Harmi vaan että sen voi sanoa satavarmasti olevan lapsilta pois, jos äiti bloggaa päivällä.

Ettehän ymmärrä väärin, en pode blogikriisiä, vaan ennemminkin tykkään tästä hommasta enemmän kuin ikinä – jos vaan olisi sitä hemmetin aikaa paneutua. Vaikka bloggaaminen nykyään nähdäänkin ammattina ja sivutyönä, jos siitä saa kuukausituloja, en itekään vielä osaa vaatia blogilleni aikaa sillä verukkeella, että nyt on mun työaika. Nöyristellen tätä kirjoitan niin, että se häiritsisi muuta elämää mahdollisimman vähän, ja se valitettavasti välillä näkyy ulospäin – niin mun silmäpusseissani että postausten pituudessa. Se näkyy varsinkin siinä, että kommentit on tällä hetkelläkin vastaamatta ties kuinka pitkältä ajalta, ja muutama postaus kuukausien takaa odottaa viimeistelyä ja julkaisua. Sähköposteihinkin vastailen pienellä viiveellä, joten toivon kärsivällisyyttä myös sen suhteen, tarkoitushan tässä on koittaa sanoa sori ja pyytää teiltä ymmärrystä. Kuukausien kuluessa oon huomannut, että blogillani on harvinaisen ymmärtäväistä lukijakuntaa, koska luulen teidän tajuavan tätä pienlapsiarkea sen verran hyvin, ettei kukaan ole vielä alkanut vaatimaan multa ripeämpää toimintaa eikä se kuuluisa avautuminen kommenttiboksissa ainakaan vielä ole alkanut. Voidaanko vaikka sopia, että te jaksatte vielä pari viikkoa, mä jaksan vielä muutaman viikon kirjoittaa silmät ristissä keskiyöllä, ja elokuussa kaikki helpottaa, kun meidän arjessa tapahtuu pieniä muutoksia niin että mullakin on taas mahdollisuus panostaa blogiin niin kuin mä toivoisin? Jospa silloin saisin kommentit ajantasalle, haluamani postaukset julkaistua ja silloin tällöin niitä extempore postauksiakin kirjoitettua? Siihen saakka, kestetään toisiamme vielä hetki puolikuntoisena!

KOLME RAITAA

Miten ihminen voikin olla näin väsyksissä ja paikat jumissa!? Fiksuinta olisi vaan kaatua suoraan sänkyyn ja laittaa silmät kiinni, mutta tulin kuitenkin vielä sanomaan moikat ja samalla rauhoittumaan päivän touhujen jäljiltä. Minea lähti keskiviikkoiltana mun porukoille yökylään, tänään aamulla treffattiin Tampereella ja täällä ollaan edelleen. Niko jäi kotiin juhlimaan työpaikan porukalla, ja huomenna mulla on tiedossa koko päivä opiskelijakavereitten kanssa.

Tänään oltiin Särkkiksessä Erikan perheen kanssa, vaikka välillä vettä tuli niin kaatamalla, että mietin jo onko koko touhussa mitään järkeä. Piti ihan ostaa tytöille sadetakitkin ettei pyllyt kastuneet laitteissa, ja sateenvarjot käsissä laahustettiin laitteesta toiseen. Alle 100 senttisethän pääsee muistaakseni kolmeen tai neljään laitteeseen ilmaiseksi ja sitä isommille lapsille ranneke maksaa 35€. Mittailin portilla Mineaa ja tyttö oli niin hilkulla, että ajattelin Minean menevän vielä ilmaiseksi – neuvolassa on muutama viikko sitten mitattu 102cm. Tokassa laitteessa mittaaja oli sitten aurinkoakin tarkempi ja pisti sellaiset puolimetrisetkin pirpanat seisomaan mittanauhan viereen, joten loppuaika ostettiin sitten kuitenkin yksittäislippuja, ja rahaa meni varmaan saman verran kuin mitä ranneke olisi kustantanut. Jälkiviisaana voi tietenkin sanoa, että olisi pitänyt ostaa ranneke samantien, mutta arvatkaa kuinka sitten olisi harmittanut jos oltaisikin jouduttu sateen takia lähtemään kesken kotiin?

Nooan kanssa ei houkuta just nyt yksikään automatka, joten varasin heti meidän Mikkkelin reissun jälkeen meille junalipun. Onneksi oli kesähinnat, sillä neljääkymppiä en kuitenkaan olisi maksanut per suunta siitä että saadaan vähän stressittömämpi matka. Nyt Nooa nukkui rattaissa ekan puoli tuntia, ihmetteli junassa oloa toisen ja kolmannen sain tosissaan viihdyttää, ettei kunnon kiukut iskenyt päälle. Sata kertaa helpompaa matkustamista joka tapauksessa kuin mitä olisi ollut ajella Nooan kanssa kahdestaan päälle sadan kilometrin matka.

superstars IMG002 superstars IMG003

takki ja laukku // H&M,  paita // BikBok,  shortsit // Vila,  kengät // DefShop (saatu)superstars IMG004 superstars IMG005 superstars IMG006 superstars IMG007

Oli mun tarkoitus kirjoittaa tästä parin päivän takaisesta asustakin.. Oon ettinyt kivaa mustaa nahkalaukkua jo ihan liian pitkään, joten päätin helpottaa etsimisen tuskaa tällä Hennesin halppisversiolla. Yleensä en näistä juurikaan perusta, koska tykkään laukuista, jotka kestää aikaa ja jotka on sen verran arvokkaita, ettei niitä tee heti mieli vaihtaa uuteen. Laukkujen suhteen less is more, ainakin mun kohdallani. Muistaako joku muuten mun viimekesäisen mustavalkoisen kangaskassin? Aika samoilla linjoilla jatkaa tämäkin yksilö, taidan siis olla salaa hulluna näihin pyöreäpohjaisiin pussukoihin!

Yksi lempparini on tällä hetkellä nämä Adidaksen Superstarsit, joita suunnittelin ostavani jo keväällä. Luulen että just samanlaiset oli mun jalassa viimeksi joskus ala- tai yläasteikäisenä, joten selkeästi muoti kiertää kehää vuosi toisensa jälkeen. Ehkö nämä iskikin juuri siksi niin kovasti muhun! Vai oliko se sittenkin mun renttutyyli, joka rakastaa tennareita ja sitä että kerrankin niitä saa käyttää ja silti tuntea itsensä muodikkaaksi!

GLUTEENITON BRUNSSI

Jo joulun aikaan (niinpä!) meidän pikkujouluissa olin luvannut tarjota Piialle brunssin meillä. Yhteistä aikaa on tuntunut olevan vaikea järkätä, mutta tänään saatiin treffit pidettyä vihdoin ja viimein. Hyvähän se on näin heinäkuussa miettiä joulujuttuja, kohtahan sekin taas tulee! Ensin olisi ollut ihan jees nauttia kesähelteistä, mutta luulen että ne jää tänä vuonna pelkäksi haaveeksi. Kieltämättä edelleen houkuttelisi varata äkkilähtö lämpöön, vaikka viime viikonloppukin mahdottomine automatkoineen puhuu sen puolesta, ettei loma olisi ehkä sieltä rennoimmasta päästä. Saapa nähdä, katsotaan nyt vielä ainakin tämä heinäkuu loppuun..

Tänään siis kuitenkin Piia kävi kyläilemässä tyttönsä kanssa, ja sain aavistuksen pähkäillä ruokien suhteen, sillä Piialla on gluteeniton ruokavalio. Naureskelin että olisi varmaan ruoat jäänyt laittamatta, jos mä olisin viekö maidottomalla, puhumattakaan moniallergisista jotka ei siedä vielä munaa tai naudanlihaakaan. Ennen omaa maidotonta dieettiäni ajattelin kaikkien erityisruokavalioiden, jopa laktoosittoman, olevan kauhea rasite enkä meinannut keksiä töihinkään mitään sellaista leivottavaa, joka olisi käynyt kaikille. Nyt oman kokemuksen kautta oon välillä ollut häkeltynyt ja täysin otettu siitä, miten ystävät on huomioineet maidottomuuden ja nähneet vaivaa sen eteen, ehkö on otettava itekin opiksi jatkoa ajatellen, sillä ei se niin kovin vaikeaa loppujen lopuksi ole!

aamubrunssi IMG001

aamubrunssi IMG007

MANSIKKAJUUSTOKAKKU

Pohja:

1pkt (150g) gluteenittomia digestive-keksejä

noin 70g voita

Sekoita murskatut keksit ja sulatettu voi keskenään. Painele seos irtopohjavuokaan (22cm).

Täyte:

1prk Flora vanillaa

1pkt maustamatonta tuorejuustoa

mansikkahilloa

4 liivatelehteä

3rkl vettä

1/2 prk maustettua rahkaa sitruuna

Vatkaa vanillacreme, sekoita joukkoon tuorejuusto ja mansikkahilloa oman maun mukaan. Mansikkahillon sijasta voi myös käyttää mansikkamurskaa ja lisätä sokeria. Liita liivatteet kylmässä vedessä noin 10min ja keitä vettä. Sekoita kiehuva vesi pehmenneisiin liivatteisiin ja lisää seos ohuena nauhana kermaseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte pohjan päälle. Nostele päälle lusikalla mansikkahilloa ja sitruunarahkaa ja tee kuvioita vedellen hammastikulla edestakaisin. Laita jääkaappiin vähintään 3 tunniksi.

aamubrunssi IMG006 aamubrunssi IMG005

HENNAN HERKKUMYSLI

5dl isoja kaurahiutaleita

3dl pähkinäsekoitusta

2rkl öljyä

3-4rkl siirappia

rusinoita / kuivattuja hedelmiä

Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät, öljy ja siirappi. Levitä seos leivinpaperille ja paahda 200 asteessa noin vartti. Kääntele välillä. Lisää rusinoita tai kuivattuja hedelmiä ja herkuttele.

aamubrunssi IMG004 aamubrunssi IMG003

SALAMIBRUCHETTAT

gluteenitonta leipää

italian salamia

kirsikkatomaatteja

basilikaa

öljyä

suolaa

valkosipulinkynsi

pinjansiemeniä

pecorino/parmesanjuustoa

Valmista pesto. Sekoita blenderissä basilika, öljy, ripaus suolaa, valkosipuli, pinjansiemenet ja juusto. Levitä pestoa leiville, päälle salamisiivu ja tomaattia.

aamubrunssi IMG002

Brunssit on erityisen kivoja järjestää, koska tarjolle voi laittaa melkein mitä tahansa. Tein mansikkajuustokakun jo edellisenä päivänä jääkaappiin ja aamulla valmistelin loput. Tarjolla oli vuohenjuustosalaattia, kinkku-paprikaomelettia, myslikipot, bruchettoja ja kanapiirakkaa. Piirakkaan kokeilin gluteenitonta pohjaa, mutta se ei vakuuttanut niin että viitsisin jakaa sitä täällä blogissa. Maultaan se oli hyvää, mutta koostumus oli tosi mureneva, hyvä jos piirakkapalaa sai vuoasta lautaselle ehjänä

Salamibruchettoja oon syönyt joskus Even luona ja ne on varman helppoja ja herkullisia. Pestokin on superhelppo tehdä itse ja paljon parempaa kuin kaupan valmiit purkkipestot. Toinen herkku, joka vie kielen mennessään on myslikipot. Myslireseptin sain ihanalta Hennalta, myslinkin voin muuten tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi. Laseihin laitoin turkkilaista jugurttia, mysliä, mansikoita, mustikoita ja kinuskikastiketta – voin vannoa ettei jätä ketään kylmäksi!

PIIAN KESÄPAIKKA

piialla IMG013 piialla IMG012 piialla IMG011 piialla IMG010 piialla IMG009 piialla IMG008 piialla IMG007 piialla IMG006 piialla IMG001

Mainitsinkin jo että lauantaina tuli käytyä Mikkelissä, ensin Kenkäverossa herkuttelemassa ja sitten Piian ihastuttavassa kesäpaikassa. Piia ja Katja yhdessä järkkäsivät pienelle bloggaajaporukalle treffit, joihin mutkin kutsuttiin mukaan, vaikka ihan en samoista aiheista kirjoittele kuin muut mukana olleet bloggaajat. DIY-hommat on enemmänkin Piian, Katjan, Rillan ja Tarun erikoisalaa, sisustaminen Heidin ja sekalainen ”lifestyle” mun blogin juttu, mutta loistavasti silti tullaan tälläkin porukalla toimeen. Oonkin aina sanonut, että paras asia mitä bloggaaminen on mulle tuonut, on kaikki uudet ystävät joiden kanssa tulee vietettyä aikaa blogin ulkopuolellakin. Meidän mammabloggaajien porukasta on tullut niin tiivis, että kerrotaan toisillemme lähestulkoon kaikki mitä päivittäin elämässä tapahtuu, Kertun kanssa tarjotaan toisillemme jatkuvasti vertaistukea, tytötkin viihtyy loistavasti yhdessä ja meillä äiteillä on monen asian suhteen sama ajatusmaailma, plus sitten on vielä muutamia bloggaavia ystäviä, joiden kanssa on tunnettu jo aiemmin, ennen blogitouhuja. Näiden päälle tulee vielä bloggaajat, joita on oppinut tuntemaan eri tapahtumissa, joten vaikka tähän blogiin tulee käytettyä tuhottomasti aikaa, jään silti aina plussan puolelle siinä että olen saanut enemmän kuin mitä se ottaa.

Piian kesäpaikalla meitä odotti ihanana yllätyksenä muistamiset Kaunisteelta, askartelutarvikkeita Harjun Paperista, kylmiä kesäjuomia Saimaan juomatehtaalta ja lankoja, joista oli tarkoitus tehdä erilaisia seinäkoristeita. Siinä se aika hurahti vesi silmissä nauraen ja käsitöitä näperrellen, jopa mäkin sain jotain väsäiltyä, vaikka keskenhän se lopulta jäi, kun piti jo kiiruhtaa takaisin Juvalle. Minea ja Nooa oli molemmat Nikon hoidettavana mökillä, joten tällä kertaa mun visiitti jäi melko lyhyeksi – ehkä ens kesänä sitten pidemmällä kaavalla.. Kiitos ihanat tytöt!

PARI MIKKELI-VINKKIÄ

Mikkeliläisille nämä on ihan tuttuja juttuja, enkä missään nimessä ole mikään Mikkelin tuntija, mutta innostuin vinkkaamaan parista ihanasta paikasta, joissa tuli nyt viikonloppuna käytyä. Jotain hyötyä Nooan huonosta viihtymisestä autossa, ei tule nimittäin ajettua jokaisen pysähdyspaikan ohi niin kuin yleensä tehtäisi.

mikkeli IMG007mikkeli IMG003

mikkeli IMG006 mikkeli IMG005 mikkeli IMG004  mikkeli IMG002 mikkeli IMG001

Lauantaina pääsin viettämään aikaa ilman lapsia vähän pidemmän kaavan mukaan, kun ajelin itekseni Juvalta Mikkeliin näkemään viittä muuta bloggaajaa (tästä lisää vielä myöhemmin). Piia ja Katja järkkäsivät meille ihanan päivän, joka aloitettiin kahvihetkellä Mikkelin keskustan tuntumassa sijaitsevassa Kenkäverossa. Paikan nimi on musta aina kuulostanut vähän hassulta, joskus luulin että puhutaan jostain kenkäkaupasta, mutta kait nimi tulee Kenkäveronniemestä eli paikasta, jossa vanha pappila sijaitsee. Kenkäverosta löytyi kartanomainen ravintolarakennus, rantakahvila, pieni leipomon myymälä, pientavaraputiikki, käsityöläisten myymälä, puutarha ja nättejä vanhoja rakennuksia pihapiiri täynnä. Meille oli katettu pöytään kahvihetki eli rieskaa ja mansikkajuustokakkua, enkä usko että tarvitsee erikseen mainita kuinka hyvin kaikki meille maistui. Ihanan idyllinen paikka, tasokkaat puitteet mutta kivan rento tunnelma niin että syömään tai kahville voisi hyvin mennä lastenkin kanssa.

mikkeli IMG010 mikkeli IMG009 mikkeli IMG008

Toinen aika samantyylinen kahvila-ravintola löytyi myöskin Mikkelin läheltä, Tertin kartanosta, jossa pysähdyttiin brunssille sunnuntaina matkalla Juvalta Jyväskylään. Kartanon ravintola näytti suht fiiniltä, joten sinne ei uskallettu meidän koko porukalla lähteä meluamaan, mutta kahvilan brunssi oli täydellinen siihen saumaan. Tilan pihoilta löytyi täältäkin pari pientä myymälää ja aittarakennuksessa taisi olla muutama huonekin yöpyjille, pihalla nökötti myös pari häkkiä mutta eläimet (mitä nyt olivatkaan) kait nököttivät omissa minimökeissään, kun mitään ei ainakaan nähty ulkopuolella.

Jos ette vielä ole käyneet, niin suosittelen testaamaan näistä molemmat! Kenkävero on huomattavasti monipuolisempi ja isompi paikkanakin, mutta molemmista löytyy kaikki tarvittava ja oma ihana tunnelmansa. Tuleeko paikkakuntalaisilla käytyä näissä vai mikä on se Mikkelin ykköspaikka?

SE TUNNE..

aamu IMG001

…kun heräät ihan liian aikaisin vauva pirteänä vieressä, leikit pari tuntia, haaveilit koko sen ajan päikkäreistä, saat vihdoin vauvan nukahtamaan ja suljet omatkin silmäsi – vain huomataksesi kuinka koira nuolee olkkarissa niin äänekkäästi tassujaan, ettet saa unen päästä kiinni. Jonkin aikaa koitat olla välittämättä, hiivit vauvan vierestä mahdollisimman hiljaa komentamaan koiraa, palaat sänkyyn, ja esikoinen herää toisessa huoneessa ja huutaa iloisesti äitiä. Onneksi kaapissa on purkillinen nutellaa.

MÖKKILAIFFII

Piiiitkästä aikaa oltiin viikonloppu mökkeilemässä, en edes muista milloin viimeksi oltaisi käyty kenenkään mökillä. Itse asiassa mullakin on ainakin vielä pieni osuus omaakin mökkiä, mutta sielläkään ei olla oltu varmaan kolmeen vuoteen! Ehkä se kertoo vaan siitä, ettei meikäläinen ole mikään kovimman luokan mökkeilijä, tai jos mökille lähtee niin toiveena on sähköt, juokseva vesi ja sisävessa. Oon aika monesti ihmetellyt, miksi suomalaiset tykkää lähteä kotoa viikonlopuksi ”rentoutumaan” mökille jos siellä saa hutkia hiki hatussa lämmityksen, saunan, ruoan ja ties minkä kanssa? Eikös tarkoitus ole ottaa iisisti, olla vaan ja nautiskella seurasta, ruoasta ja tietenkin luonnosta?

Nyt me oltiin Nikon isovanhempien mökillä Juvalla pari yötä. Maalta löytyy vierasmökki, jossa mekin aina nukutaan, ja päätalo joka on rakennettu isomamman ja isopapan kesäasunnoksi. Muuten he asuu Mikkelissä, mutta kesät menee lähes kokonaan tuolla mökillä – eikä mikään ihme, sillä molemmat mökit on kodikkaita ja kaikilla mukavuuksilla varustettu niin että meidänkin on lastenkin kanssa sopivan helppoa käydä kyläilemässä. Vaikka joka kerta mietitään etukäteen ettei varmasti anneta muitten ottaa stressiä meidän tulosta, niin silti me lopulta istutaan herkuttelemassa isomamman ruoilla ja leipomuksilla. Ja sen lisäksi tuntuu muutenkin ettei toisten kotona oikein osaa olla niin paljon avuksi kuin mitä haluaisi, tänään vietiin vielä kasvimaasta raparperitkin lähtiessämme 😀

 mokilla IMG013 mokilla IMG011  mokilla IMG009Mineasta paljastui ehkä meidän perheen kovin mökkeilijä. Pablo stressaa aina hyttysiä eikä viihdy ulkona yhtään itekseen, mutta Minea juoksenteli pitkin nurmikoita, söi metsämansikoita, kävi ongella ja touhusi mukana siellä missä muutkin. Luulen että mökille lähdetään ens kerralla ihan yhtä mielellään, harmi vaan että meiltäkin matkaa Juvalle tulee lähes parisataa kilometriä. Ensin oltiin suunniteltu lähtevämme perjantaina hyvissä ajoin ajamaan, mutta Nikon pitikin käydä vielä töissä, ja vaikka kuinka startattiin auto Nooan päikkäriaikaan, heräsi poika alle puolen tunnin päästä huutamaan takapenkillä. Pysähdyttiin melkein jokatoiselle huoltsikalle juomaan parit pillimehut tai syömään jotain pientä, tai ihan vaan keräilemään kaikkien hermoja. Perille päästyä ajattelin, ettei varmana lähdetä täältä vielä sunnuntaina kotiin, mutta niin me vaan taisteltiin tänään se toinenkin matka huoltsikka kerrallaan.mokilla IMG008 mokilla IMG007 mokilla IMG006 mokilla IMG005 mokilla IMG004mokilla IMG010

Kaikki pakattiin mukaan kassillinen Crocseja (saatu blogin kautta), eli mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta mökille. Nikon uusimmat on kivat purkkarimalliset Beach line boat shoe kengät, joista innostuin haaveilemaan myös molemmille lapsille. Olisi enemmän kuin supersöpöt pienessä koossa, mutta googlailun jälkeen totesin ettei varmaan tarvitse haaveilla löytävänsä kokoja tästä suosikkimallista..

Pinossa näkyy myös mun suosikki eli viimevuotiset strech solet. Niillä oon kävellyt tänäkin kesänä aika monet puistomatkat – ihan vaan siksi että ne on jalassa kuin ei olisi kenkiä ollenkaan!

mokilla IMG003

mokilla IMG012mokilla IMG002

Mitä muilla on yleensä tapana tehdä mökillä? Siis jos ei niitä halonhakkuita sun muita pakollisia hommia lasketa. Mä olin lauantaina käymässä Mikkelissä, mutta viikonlopussa ei kyllä ehdi vielä tylsistyä, ei edes 3-vuotias. Otettiin mukaan barbeja, frozen-peli ja vaikka mitä, mutta puoliinkaan leluista ei ehditty koskea. Ilmat suosi niin että lauantaina paistoi aurinko aamusta melkein iltaan asti, eikä tänpäiväiset vesisateetkaan ehtineet meitä aamusta haitata. Lasten kanssa lomaillessa se ei meille vanhemmille tule vielä pitkään aikaan olemaan ristisanojen täyttämistä, aurinkotuolissa makaamista tai romaanien lukemista, mutta lomalta tuntuu jo sekin ettei tarvitse niin kauheasti suunnitella ruoanlaittoa, pyykkejä tai siivoamista. Toisaalta siis ehkä kuitenkin tajuan sen mökkielämän viehätyksen, onhan se kieltämättä aika ihanaa olla välittämättä mistään arkisesta, pitää somelomaa ja kuluttaa aikaa makoilemalla nurmikolla. Tällä kohti uutta viikkoa!

VIIKONLOPPUVINKKI: KANAPIIRAKKA

Ensin Paula oli bongannut netistä helpon ja hyvän kanapiirakan ohjeen, sitten Eve teki samaa piirakkaa ja mäkin ihastuin, ja nyt taitaa melkein koko meidän blogiporukka olla leiponut tätä simppeliä herkkupiirakkaa. Valmispohjalla tämä on valehtelematta helpoin piirakka ikinä, mutta itse tein pohjan tällä nopealla mutta hyvällä ohjella, koska valmispohja on kuitenkin aina valmispohja. Testatkaa vaikka heti tänä viikonloppuna, pyytäkää ystävä kylään ja viettäkää hetki omaa aikaa – se me ollaan kaikki ansaittu!kanapiirakka IMG001 kanapiirakka IMG002

KANAPIIRAKKA

valmis piirakkapohja tai pohja tällä nopealla ohjeella

300-400g kanasuikaleita

1 prk smetanaa

1/2 prk säilykepaprikaa suikaleina

1/2 pussia juustoraastetta (esim. Valion tex mex raastetta)

Valmista pohja tai painele valmispohja vuokaan. Paista kanasuikaleet, sekoita joukkoon paprika ja smetana ja kaada pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 30 min.

ÄITI SHOPPAILEE LASTENOSASTOLLA

Meillä ei ollut mitään ihmeempää tänään koko päivänä, joten yllytyshulluna sain idean lähteä molempien lasten kanssa kaupungille. Ajattelin jo lähtiessäni, että taidetaan tulla kohta takaisin kotiin kahden kiukuttelevan lapsen kanssa, mutta kävikin niin kummasti, että ilman minkäänlaisia odotuksia onnistumisesta kaikki sujuikin kivan rennosti. Oltiin lopulta liikenteessä yhteensä kolme, neljä tuntia kun ajettiin vielä testailemaan turvavyöistuimia Minealle.

farkkupaita IMG009  farkkupaita IMG007 farkkupaita IMG006

farkkupaita IMG002

farkkupaita ja korut H&M  //  housut Vila  //  kengät Crocs (saatu blogin kautta)

farkkupaita IMG008farkkupaita IMG003

Tällä kertaa keskityin katselemaan lähinnä vain lastenvaatteite, koska sovituskoppeihin on turha haaveilla mahtuvansa rattaat mukana. Popilla oli kaikki aletuotteet -50% ja vaikka ostinkin molemmille välikausikamppeet jo muutama viikko sitten, olisi tehnyt mieli ottaa Nooalle vielä takkikin – en tosin oikein osaa ajatella, tarviiko 1-vuotias kaksiosaista settiä ollenkaan vai pärjätäänkö pelkällä haalarilla.. Kokoja oli Popilla suht hyvin takeista jäljellä, joten ehkä niitä saattaisi jäädä vielä kovemmillekin aleprossille jos päädyn sellaisen vielä ostamaan? Hennesillä käytiin pelkästään lastenosastolla ostamassa Minealle kesäkengät parilla eurolla ja Nooalle perustrikoota. Tuli itekin tsekattua isompien tyttöjen puoli, sillä joskus ennenkin oon tehnyt löytöjä lasten osastolta, viimeisimpänä tämä pidemmän mallinen farkkupaita 7eurolla. Ei yhtään hullumpi löytö vai mitä!

farkkupaita IMG005 farkkupaita IMG004

Huominen (tai melkeinpä voi jo puhua tästä päivästä) meneekin sitten vähän eri meiningeissä Nooan kanssa keskussairaalalla maitoaltistuksessa. Just nyt en odota huomiselta oikein mitään, koska epäilen ettei mitään selkeää allergiaa ehkä ole, mutta oireet on Nooalla kuitenkin sen verran systemaattiset, että maidottomana meidän elämä sujuu helpommin. Unet on pidemmät ja itkuisuutta on vähemmän, joten tuloksista huolimatta meidän oma johtopäätös on se, että imetysdieetti on kannattanut. Turha näitä jossitella, huomenna on ainakin ammattilaiset tutkimassa ja jos ei muuta, niin saadaan varmasti neuvoja jatkon suhteen. Pitäkää peukkuja meille!

TOBIAS AND THE BEAR

Instagram, syytän sitä kaikesta. Instasta on tullut mulle inspiraation lähde numero ykkönen, mikä on älyttömän kätevää mutta myös kallista, kun jatkuvasti törmää uusiin pakko-saada juttuihn. Sieltä näkee helposti ja nopeasti mitä uutta on meneillään muodin ja sisustuksen maailmassa ja saapa sieltä loistavia leivontavinkkejäkin. Luulen, että instan takia blogeillakin voi nykyään olla vaikeampaa kahmia lukijoiden klikkauksia, kun instassa kaikki on jo nähty ja koettu aikaa sitten. Päivän asut, pikakuulumiset, arvonnat, kaikki se mikä ennen oli blogeissa, on nykyään myös instassa.

Instasta bongasin tämänkin ihanan uutuusmerkin Tobias and the bear. Brittiläisen merkin lastenvaatemallistossa on hauskoja printtejä mun makuun – sadepilvet, ketut ja karhut muutamina suosikkeina. Tilasin joku aika sitten meille ekat vaatteet ja yhden tyynyn kokeiluun tässä storm boy -kuosissa ja Nooalle vielä toiset leggarit kettukuviolla. Onneksi tuli otettua isoa kokoa, sillä mitoitus on superpientä eikä 5-kuukautiselle Nooalle tahdo nyt enää mahtua koko 6-9kk. Minealla on 3-4-vuotiaan housut ja nekin on pituuden puolesta siinä ja siinä meneekö enää syksymmällä kun housut saisi peittää nilkat kunnolla ulkohousujen alla. Kannattaa siis suosiolla valita koko tai kaksi normaalia isompaa, vauvoille etenkin ettei vyötärö kiristä.

tobiasandthebear IMG001 tobiasandthebear IMG002

Aika söpöt ketut eikö! Seuraavaksi mun on saatava meille karhuja ja storm boy -lakanat molemmille. Uusia, pienempiä merkkejä on kiva bongailla siksikin ettei ihan kaikilla tule vastaan samoja vaatteita. Mä en osaa itse ommella vaatteita, joten hyvänä vaihtoehtona voi ostaa aloittelevien pienyritysten tuotteita perus massaketjujen tukemisen sijaan. Lastenvaatteissa on selkeästi pinnalla kaikenlaiset kekseliäät, omaperäiset kuviot ja se näkyy etenkin siinä, että vähän väliä törmää instakuvissa kiinnostaviin pienempiin uutuusmerkkeihin ja heidän suunnittelemiin printteihin, varsinkin leggarit tuntuu olevan suunnittelijoiden mieleen. Instan flatlay-kuvat (kuvat, joissa lastenvaatteet on aseteltu esim lattialle päivän asu -tyylisesti) on musta erityisen kivaa selailtavaa, koska niistä keksii aina jotain uutta mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista.tobiasandthebear IMG003

Haloo! Mä laitan pari kuvaa whattsappissa ja nähäänkö blogiporukalla? Tällasia meidän 3vee välillä leikkipuhelimeensa juttelee, mistähän lie oppinut? Whattsapp, insta, facebook ja blogi tuntuu olevan jo ihan normikäsitteitä Minealle, vaikka toisaalta tytöllä ei ole hajuakaan mitä ne oikeasti tarkoittavat. Ei näistä meilläkään päivittäin puhuta, mutta tässä iässä lapset oppii käsittämättömän nopeasti uusia asioita ja tuntuu että Minea muistaa tapahtumat, sanat, nimet ja pienimmätkin yksityiskohdat superhyvin. Ainakin huomattavasti paremmin kuin äitinsä, hah!tobiasandthebear IMG009

Lastenhuoneessa ei ole tainnut pitkään aikaan tapahtua oikein mitään muutoksia näitä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta.. Jotain pientä projektia mulla on mielessä, mutta isompia hankintoja ei enää tähän kotiin tulla tekemään ellei ole satavarmaa, että se lähtisi mukaan uuteenkin kotiin. Yksi Minean huoneen lemppareista on tuo lastenlaulukortti seinällä, joka on ostettu mistäs muualtakaan kuin Harjun paperista. Seiniltä löytyy meiltä useampiakin kortteja, koska niillä saa kivasti piristettyä ilmettä eikä kuitenkaan tarvitse porailla taulunpaikkoja seiniin.tobiasandthebear IMG004 tobiasandthebear IMG005 tobiasandthebear IMG007 tobiasandthebear IMG008

Minean sängystä ja sen tekemisestä tulee tasaisin väliajoin kyselyjä, joten siitä on tulossa omaa postausta joskus lähipäivinä, mutta sanokaahan ensin, ootteko törmänneet kiinnostaviin uutuusmerkkeihin lastenvaatepuolella?

BROOKIES

Meidän koiravanhus Pablo täytti tänään 6 vuotta, minkä kunniaksi piti leipoa vähän herkkuja – Pablo saa omat synttäriherkut viikonloppuna mökillä, kun juhlinnassa mukana on toinenkin karvainen kaveri. Kerran jo aiemminkin olen todennut nämä brookiesit superherkullisiksi, eikä Kinuskikissan ohje pettänyt tälläkään kertaa. Mehevä, hieman raaka brownie-pohja yhdistettynä rapeaan cookie-taikinaan, ei kuulosta ollenkaan hullummalta vai mitä sanotte? Harmi että näihin jää koukkuun eikä yksi pala tahdo riittää!

Brownies-taikina:
160 g voita
100 g tummaa suklaata
2 ½ dl sokeria
¼ tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
2 ½ dl vehnäjauhoja

Cookie-taikina:
125 g voita tai margariinia
1 ¼ dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
75 g suklaarouhetta

brookies IMG004

Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja sekoittele joukkoon paloiteltu suklaa niin että sekin sulaa. Lisää loput ainekset yksi kerrallaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä pienehköön vuokaan (noin 20x20cm) ja paista 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia.brookies IMG006

Valmista sillä aikaa cookies-taikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten ja sitten vasta loput ainekset. Sekoita tasaiseksi.

Ota brownie uunista, lusikoi cookies-taikina nokareiksi päälle ja laita koko komeus vielä noin 10 minuutiksi uuniin.brookies IMG005 brookies IMG008 brookies IMG007

Ja eikun herkuttelemaan! Maidottoman version saa korvaamalla voin kasvisrasvalla ja käyttämällä Pandan tummaa suklaata.

SUNDAYMOOD

supersunday IMG007 supersunday IMG006 supersunday IMG005 supersunday IMG004 supersunday IMG003 supersunday IMG002 supersunday IMG001

Että sellainen sunnuntai. Leppoisa, rauhallinen, väsynyt ja laiska. Jos mun joku asia pitäisi opetella, se on tehokkaampi ajankäyttö. Silloin kun kerrankin ehtisi tehdä niitä rästihommia, menee kaikki aika roikkuen netissä, päiväunilla tai sitten keksin alkaa leipoa herkkuja sokerivajeeseeni. Toisaalta kyllä, ehkä tällä mun suorittamisen määrällä onkin ihan sallittua välillä olla saamatta mitään aikaiseksi? Näin koitan itellenikin vakuutella, koska luonteeltani olen sellainen, etten saa mielenrauhaa ennen kuin kämppä on siistinä ja to-do-lista tyhjänä. Muuten en kesällä jaksaisi välittää, mutta kun nyt ei vaan yhtään ole kesäfiilistä! Voin sanoa että ei parempaan saumaan voinut osua tämä äitiysloma, sillä muuten menisin suht väsähtäneenä ”kesä”loman jäljiltä töihin. Onko tää kesä nyt tässä, oikeesti?!!

Parasta on ollut se, että Nooa on ollut iloinen kun mikä, Minea on ilahduttanut meitä monin tavoin (esim keräämällä heiniä ja kukkia maljakoihin), mun veli kävi kylässä, porukat tuli viihdyttämään Nooa ja sain käydä Minean kanssa vielä Hiiulihein konsertissa kahdestaan. Yhteensä tuli käytyä kolmessa Jyväskylän kesän tapahtumassa, ja ehdottomana lempparina jäi mulle ja Minealle molemmille mieleen Nukkearkku-konsertti. Tunnelma oli niin kivan rento ja yleisön mukaansa tempaava, että huomasin itekin laulavani monet biisit mukana. Kannattaa googlailla josko kiertue olisi vielä muuallakin Suomessa tai jostain myös olin lukevinani että Nukkearkun biiseistä saattaisi olla musavideoita youtubessa..

Tulipahan viikonloppuna tajuttua sekin kuinka somekoukussa mä olen. Puhelin tuntuu kasvaneen käteen kiinni, ja olo on ihan outo jos blogi tai insta jää tsekkaamatta koko päivänä. Minean ollessa vauva en halunnut pitää puhelinta edes lähelläkään vauvaa enimmäisinä kuukausina, mutta nyt kaikki imetyshetket menee selaillessa puhelinta. Minean kanssa leikkiessä pitää puhelin tietoisesti jättäö eri paikkaan, ettei sitä vaan tulisi ajatuksissaan välillä vilkuiltua. Ja kun nykyään on vielä whatsappikin, johon pärähtelee viestiä vähän väliä, ja tietenkin sitä haluaa olla itsekin saavutettavissa koko ajan. Silloin harvoin kun saa syödä aamupalan tai ruoan kaikessa rauhassa, kaivan ensimmäisenä seurakseni padin tai puhelimen. Mitenhän sitä enää osaisi olla ilman? Harmi vaan että lapset imee itseensä kaikki vaikutteet vähän liiankin tehokkaasti, vai mitä kertoo esim se että Minean ekoja sanoja oli scheisse 😀 Äitin tyttö, niin hyvässä kuin pahassakin!

Muita somekoukussa?

NUKKEARKKU

Muistaako muut omasta lapsuudestaan kuinka suosittuja kuuntelukirjat oli? Ainakin me 80-luvulla syntyneet ollaan varmaan suurin osa kuunneltu satuja kasetilta (niinpä, juurikin niiltä kelattavilta kaseteilta!) ja samalla selailtu jotain Miina ja Manu tai Pupu Tupuna -kirjaa. Onhan niitä edelleenkin kirjastoissa ja kaupoissakin jonkin verran, mutta kuuntelukirjojen aika tuntuu menneen jo vähän ohi, miksiköhän?

Meiltä löytyy yksi erityisen kiva satukuunnelma, jonka Minea sai jo pari joulua sitten lahjaksi. Vauva-aikana kuunneltiin Vauvan vaaka ja Karvakorvan laulupurkki melkein puhki, ja kaipasin uusia laadukkaita lastenlauluja. Tiedättekö sen kun huoltsikan alekorista vaan nappaat jonkun cd:n ja autossa huomaat, että laulut ja laulajat on vähän sinne päin, mutta ei riittävän hyvät että musiikista oikeasti innostuisi? Onneksi oli Nukkearkku, joka toi vaihtelua meidän autoiluun. Tunnetut, taitavat laulajat, oikeasti hyvät biisit ja lapsia kiinnostava satu – voiko enempää toivoakaan.

nukkearkku IMG002 nukkearkku IMG007

Robinin ja Frozenin syrjäytettyä kaikki lastenlaulut on meidän Nukkearkku ollut vähän aikaa tauolla, mutta nyt se kaivettiin taas esiin, kun tiedettiin Nukkearkku-konsertin tulevan Jyväskylään. Viikon verran Minea on kuunnellut sekä tuota satua että pelkkiä lauluja, ja nyt Minea alkaa olla siinä iässäkin että satua jaksetaan kuunnella alusta loppuun. Sadun joukossa tulee paljon musiikkia, mikä varmasti auttaa pitämään keskittymistä yllä, ja pieni lapsi joka ei enää nuku päikkäreitä, voi jopa salaa vähän tykätäkin siitä, että voi ihan kunnolla rauhoittua paikoilleen vähän pidemmäksi aikaa. Pakko käydä vielä kirjastossa lainaamassa parit Miina ja Manu -kuuntelutkin meille 😀nukkearkku IMG001

Tänään me oltiin sitten kuuntelemassa Jyväskylän Kesän Nukkearkku-lastenkonserttia, ja voin sanoa että tykkäsin! En tiedä kuinka paljon vaikutti se, että biisit ja tarina oli ennestään tuttuja, mutta olin ihan hämilläni kuinka kiva show oli kokonaisuudessaan ja kuinka taitavia kaikki esityksen laulajat oli. Esiintymässä oli samaa porukkaa kuin jotka levyllä laulaa, ja monelle lapselle osa laulajista on varmaan telkasta tuttuja. Esiintyjät oli sopivan lapsellisia ja ottivat yleisön hyvin mukaan, niin että Mineakin tykkäsi hurjan paljon. Lavalla oli myös lapsia soittamassa ja laulamassa ja sama juttu heidänkin kanssa, uskomattoman taitavia oli jokainen pienempikin esiintyjä.nukkearkku IMG006 nukkearkku IMG005 nukkearkku IMG003

Huomenna on vielä Jyväskylän kesän viimeinen isompi lastentapahtuma, Hiiulihei-konsertti. Myös siellä on Pikku Kakkosesta tuttuja kasvoja, esim Katti Matikainen juontamassa. Oon aivan varma, että siitäkin tulee superkonsertti ja tuskin jättää yhtäkään lasta kylmäksi. Joko teillä on viikonloppu täyteen buukattu vai meinaatteko tulla konserttiin? Sehän on Kampuksen kentällä lauantaina klo 14.00 alkaen. Nähdään!

HIUSTENLÄHTÖ JA TUUHENNUSVINKKI

  hiukset IMG002 hiukset IMG001

Osasin jo odottaakin tämän vaiheen alkamista, sillä arvasin sen tulevan suunnilleen silloin kun Nooa on neljä, viisi kuukautta. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa että pitkiä, tummia hiuksia alkaa löytymään ihan kaikkialta. Vaaleat lattiat on niitä täynnä, suihkun viemäri on putsattava jatkuvasti, harja on niitä täynnä ja sänkyä saa rullata tarraharjalla päivittäin. Nii-in, kuka käski laittaa valkoiset lattiat?

Minea taisi olla aika tasan 4kk kun mulla viimeksi oli sama vaihe päällä. Hiuksia tippuu niin käsittämättömän paljon päivittäin, että välillä mietityttää voiko niitä jäädä enää ollenkaan jäljelle? Raskausaikana tukka usein paksuuntuu, mutta tuskin nyt ihan niin paljoa kuitenkaan, että olisi varaa tiputtaa puolia pois. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ponnaria saa kietoa hiusten ympärille joka viikko yhden kierroksen lisää eikä poninhännän ohenemisessa näy loppua, plus että katkenneita hiuksia sojottaa siellä täällä niin paljon että mielikuva terveistä hiuksista on aika kaukana. Viimeksi sain muutamia kaljumpia kohtia ohimoille ja pään sivuille, joten menin paniikissa laitattamaan näihin kohtiin teippipidennyksiä, jotka tietenkin taas painoivat niitä vähiäkin omia hiuksia alas. Nyt en aio turvautua teippihiuksiin, vaan kärsin superohuesta ponnarista sormet ristissä toivoen, että tilanne taas joskus normalisoituu. Niin se teki onneksi viimeksikin.

hiukset IMG004

hiukset IMG003

Mun tulee pidettyä ponnaria melkein koko ajan, nyt vielä entistäkin enemmän ettei hiuksia tippuisi lattioille tuplamäärä. Ponnarilla hiusten ohuus kuitenkin vain korostuu, kun kaikki hiukset on yhdessä kasassa – ongelmaan oman haasteensa tuo sekin että hiukseni on perussuomalaiset eli suorat ja sileät. Kihartamalla saisi huijattua hiuksia aika paljon tuuheammiksi, mutta vauvojen äitit kyllä tietää, että se on kutakuinkin viimeinen mielessä oleva asia aamuherätyksen jälkeen.

Tästä hiusongelmasta tuskin kannattaa sen enempää stressata, omilla teoilla kun ei taida olla vaikutusta asiaan, mutta löysin Glitteristä pikahelpottajan ponnaripäiville. Ponnarin tuuheuttajavalkki on kuin tehty näille mun ohuille, hennoille hiuksille, jotka kaipaa pientä tuuhennusta ilman raskaita lisäkeratkaisuja. Valkki ujutetaan hiusten keskelle ja ponnari laitetaan valkin ja hiusten kanssa normaaliin tapaan. Hiuksia kannattaa tupeerata aavistus ettei ne lähde niin helposti karkailemaan valkin päältä jättäen valkin pilkottamaan omien hiusten alta. Loistava ratkaisu pahimpaan hiuskriisiin ja miksei ihan normitukkaankin! Huomaatteko kuvissa eroa ponnarin paksuudessa?

JYVÄSKYLÄ-VINKIT LAPSIPERHEILLE

Tätä on toivottu ja tässä se nyt tulee, vinkit kesäiseen Jyväskylään lapsiporukalla liikkuessa. Jotain varmasti unohtuu mainita, mutta olen koittanut kerätä listaan ainakin ne kaupat ja paikat, joissa meillä on tapana käydä. Keskustan ketjuliikkeisiin löytää jokainen ilman ohjeistustakin, joten keskityin kirjoittamaan niistä kohteista, jotka ehkä muuten jäisivät vähemmälle huomiolle. Niin, ja kesähän on vasta alkamassa (toivottavasti), joten eikun vinkit käyttöön mikäli liikutte täällä suunnalla!

kaupunkivinkit IMG001

Toivolan piha   Cygnaeuksenkatu 2

Toivolan piha on entinen käsityöläiskortteli, nykyinen koti erilaisille tapahtumapäiville, käsityöläisten makasiineille ja kahvila Muistolle. Tämä ei sinänsä ole mikään lapsikohde, mutta ennen Jyväskylä-reissua kannattaa tsekata Toivolan pihan sivuilta josko visiitin aikana sattuisi olemaan jokin erityisviikonloppu. Meillä on ollut tapana käydä esim joulu- ja pääsiäispihojen aikana kiertelemässä pikkukojut läpi ja silittelemässä navetan lampaita. Usein paikalla on myös poniratsastusta, ja ilman mitään ohjelmaakin voi Toivolan pihalla käydä juomassa tunnelmalliset kahvit.

ysitien lemmikki IMG008

Ysitien lemmikki   Palvaniementie 2

Tästä kotieläinpuistosta vasta kirjoitinkin, mutta kaikessa lyhykäisyydessään siis paikka sijaitsee noin 20km Jyväskylän keskustasta ja siellä lapset pääsee silittelemään ja syöttämään tavallisimpia suomalaisia eläimiä. Puput, kilit, villisiat, porot, ankat, poni, laamat sekä emu ja strutsikin – kaikki löytyy Ysitien lemmikistä plus grillipaikka nälkäisille.

Nokkakiven puisto   Ruuhimäentie 3

Lähellä Ysitien lemmikkiä, noin 10km poispäin Juväskylästä Mikkelin suuntaan on pieni huvipuisto, joka sopii loistavasti etenkin vähän pienemmille lapsille. Yläkouluikäiselle laitteet tuskin riittävät, mutta sitä nuoremmille puuhaa löytyy varmasti muutamaksi tunniksi. Puisto on huoltsikan ”takapihalla” mutta suosittelen hoitamaan syömiset etukäteen, puistoalueelta ei nimittäin tainnut ainakaan viime kesänä saada kuin ns kioskitavaraa ja pikkupurtavaa.

Villikili   Kangaskyläntie 152

Toinen kotieläinpiha Jyväskylän laitamilla, Laukaassa. Tämä on meiltä vielä käymättä, mutta kokemuksia voi lukea vaikka Even blogista täältä. Vaikuttaa ihanan kotoisalta, eläimiä on kuitenkin riittävästi ja mikä parasta, lapset pääsevät silittelemään kaikkia puiston asukkeja.

kaupunkivinkit IMG002

Kimperi   Kauppakatu 21

Lastenvaatevalikoima keskittyy Jyväskylässä aika vahvasti ketjuliikkeisiin eli Pop, NameIt, H&M, Sokos, Marimekko, Lindex ja KappAhl on kaupat, joista vaatteita tulee etaittyä, jos jotain uutta on hakusessa. Ydinkeskustan laidalla sijaitsee kuitenkin yksi poikkeus eli Kimperin putiikki, jonka valikoimassa on kaikille tuttuja merkkejä kuten SkipHop ja Mini Rodini, mutta myös Kimperin omat vaatteet. Pääasiassa valikoima on värikästä ja retroa tyyliltään, mutta toki valikoimassa on kaikkien makuun jotain.

Laajavuoren seikkailupuisto   Laajavuorentie 15

Seikkailupuistossa koko perheellä vierähtää tunti jos toinenkin kiipeillessä vaijerien varassa metrien korkeudessa. Ratoja löytyy eri tasoisille menijöille, ja perheen pienimmätkin on huomioitu lasten radalla. Vielä viime kesänä Minea oli aavistuksen liian lyhyt etenemään radalla, mutta tänä kesänä aiotaan käydä kokeilemassa miten homma sujuu, ja miten kova korkeanpaikan kammo mulla oikeasti onkaan. Jaiks, kädet hikoo jo pelkästä ajatuksestakin!

kaipunkivinkit IMG003

Harjun paperi   Yliopistonkatu 6

Harjun Paperista on tullut meidän jyväskyläläisten luottokauppa, kun etsinnässä on ihanat, persoonalliset kortit mihin tahansa tilaisuuteen tai rekvisiitta juhliin. Meidän kotoa löytyy vaikka mitä julisteita ja kortteja seiniltä, jotka on kaikki ostettu Harjun Paperista. Kauppa on oikea pieni aarreaitta, josta ei koskaan lähde tyhjin käsin pois ja jossa palvelu on henkilökohtaista ja lämminhenkistä. Minea ei aina shoppailusta perusta, mutta Harjun Paperin tytöt on saaneet tuon mininkin ihastumaan kauppaan. Ensi viikolla meillä on jälleen yksi visiitti kauppaan tiedossa, kun etsitään näyttäviä rekvisiittoja Nooan puolivuotiskahveille.

kaupunkivinkit IMG003

Pienikamari   Kilpisenkatu 9

Jos Harjun Paperista löydät ihanimmat pakkaus- ja juhlarekvisiitat niin Pienikamari puolestaan kätkee sisälleen todellisen lelujen satumaan! Valikoimassa on mitä söpöimmät nukkekodin tavarat, puiset leikkiruoat, kekseliäät pikkulelut – mitä vaan lastenhuoneeseen tai pikkumuruille lahjaksi. Putiikista löydät myös sisustustuotteita aikuisen makuun ja tuttuja suosikkimerkkejä kuten Bloomingville, Littlephant ja Maileg. Jätä ketjuliikkeet kiertämättä, tsekkaa Harjun Paperi ja Pienikamari ja vietä loppupäivä Harjulla piknikillä ja Mäki-Matin puistossa leikkien!

puistobileet IMG032

Mäki-Matin perhepuisto   Oikokatu

Mäki-Matti on ehdottomasti Jyväskylän ykköspuisto! Tekemistä riittää niin paljon, että yhdellä kertaa ei millään ehdi leikkiä joka kolkassa – ja siksi tänne onkin palattava aina uudelleen vaikka matkaa meiltäkin on jokunen kilometri. Näin kesäisin puistossa järjestetään myös kivaa ohjelmaa, kuten kesäteatteria, muskaria ja maalaustuokioita. Perhepuistossa on kesällä myös monenlaisia isompiakin tapahtumia ja kirppiksiä jonne voi aamulla tulla viltin kanssa varaamaan omaa paikkaansa. Kivana extrana puistosta löytyy sisätilat eli leikkitila, vessat, keittiö ja hoitopöytä. Alakerrassa toimii kesäkahvila, josta saa jätskiä ja paria muuta herkkua.

Jyväskylän Kesä -kaupunkifestivaali

Tapahtuma alkoi eilen ja kestää vielä viikonlopun ajan, joten tämä vinkkinä jyväskyläläisille ja lähipäivien reissaajille. Festivaali on Pohjoismaiden vanhin laatuaan, ja ohjelma on niin kattava että kaikenikäisille ja -makuisille löytyy jotain katseltavaa tai kuunneltavaa. Lasten Kesässä on kolme huippukivaa ohjelmaa, joihin kaikkiin mä osallistun Minean kanssa. Tänään käytiin Toivolan pihalla katsomassa näytelmä Satuihin eksynyt, perjantaina on Nukkearkku-konsertti ja lauantaina kaikki huipentuu Hiiulihei-musiikkiesitykseen. Esityksessä on mukana Pikku Kakkosesta tuttuja tyyppejä kuten Katti Matikainen ja Satu Sopanen. Tiedossa on satavarmasti lapsenmielinen konsertti, josta Minean kanssa puhutaan vielä pitkään!

Sain lippuja Jyväskylän kesän tapahtumiin ja jollekin teistäkin olisi tarjolla kaksi lippua tulevan lauantain Hiiulihei-konserttiin klo 14.00. Blogin instassa (@minishowblogi) on eilen startannut lippuarvonta, johon ehtii vielä osallistua huomisen torstaipäivän ajan.

Muita kivoja

Hyviä vinkkejä etenkin aikuisempaan makuun voit vielä lukea ystäväni Kertun blogista täältä. Keskustan tuntumassa on satama-alue, jossa on kiva viettää aikaa jos sää sattuu olemaan aurinkoinen, ja toisesta suunnasta löytyy myös Tuomiojörven ranta, joka on suosittu uimaranta Jyväskylässä. Keskustan Rossossa on lapsille leikkipaikka, mutta testaamisen arvoinen voisi olla myös hotelli Paviljongin ravintola Trattoria Aukio tai rennompaa ruokailua haluavat voi suunnata mun lemppariin, Matkakeskuksen intialaiseen Shalimariin. Fiinimmille ruokailijoille löytyy laatua Figarosta, Kissanviiksistä, Pöllövaarista tai Harmoonista.Parhaat kahvilat löytyy keskustasta, DeCafen herkulliset salaatit ja Miriam’sin makeimmat herkut kannattaa kokea molemmat. Yöpaikkaa hakeville suosittelen Hotelli Paviljonkia, tai pidemmän matkan päässä on Laajavuoren Rantasipi, Peurungan kylpylähotelli Hilarius Hiiren maailmoineen tai miksei sitä voisi vaikka vuokrata mökin Revontulen golf- ja lomakeskuksesta. Sateisena päivänä lapsia voi viihdyttää HopLopissa ja vieressä voi itse käydä pyörähtämässä Kirpparilla-kirpputorilla.

YSTÄVÄLLE

Sosiaalisena ihmisenä mun on aina ollut helppo tutustua uusiin ihmisiin, läheskään kaikista ei tule ystäviä, mutta joistakin olen onnekseni saanut parhaita kavereita. On ne vanhat lapsuudenystävät ja uudemmat ystävät, jotka on tulleet joko äitiyden tai bloggaamisen kautta. Ystävyyden merkitys korostuu aina vaikean paikan tullen, mutta olen myös huomannut että hyvät ystävät auttaa pitämään elämän tasaisempana. Ei ole olemassa sellaista asiaa, joka ei edes hetkeksi unohtuisi kun ystävän kanssa avautuu hiekkalaatikon reunalla, nauraa naurut päälle ja jatkaa taas seuraavan aiheeseen. Kukapa meistä ei ekana tarttuisi puhelimeen, kun elämässä tapahtuu jotain isoja asioita?

Äidiksi tultua on ystävät olleet vielä entistäkin tärkeämpiä henkisiä tukijoita ja vertaisryhmäläisiä. Minean kanssa äitiyslomalla ollessani kävin vähän väliä pimpottelemassa naapurin ovikelloa ja kysymässä neuvoa milloin mihinkin asiaan. Kun yövalvomiset kävivät liian raskaaksi, väsymys unohtui naapurin kahvipöydässä istuessa. Vauvakerhossa, muskarissa ja perhekahvilassa tutustuin taas uusiin ihmisiin, ja lähipuiston äiditkin on käyneet sen verran tutuiksi, että monen kanssa vaihdetaan kuulumisia aina tavatessa. Viime aikoina harvoin meni viikkoakaan ettei oltaisi lähimpänä asuvan äitikaverin kanssa treffattu pihalla tai jommankumman luona. Niinpä se tuntuikin eilen erityisen haikealta, kun Erika perheineen pakkasi muuttoautonsa ja lähti viimeistä kertaa omakotitalonsa pihasta.

image

Meidän ystävyys alkoi vauvakerhosta Minean ollessa noin puolivuotias. Oli helppo ystävystyä, kun tytöt oli käytännössä täysin samanikäiset, meillä huumorintaju osui yksiin ja satuttiin asumaankin lähekkäin. Sunnuntaina käytiin viimeistä kertaa leikkimässä vakkaripuistossa, itkettiin vuorotellen ja lopuksi sanottiin heipat, vaikkei millään olisi halunnut myöntää itselleen, että tästä eteenpäin mulla on Jyväskylässä yksi hyvä ystävä vähemmän. Tampere ei ole kaukana, mutta silti riittävän etäällä, että näkemiset tulee jatkossa olemaan harvassa. Tytöt tuskin sitä edes tajuavat pitkään aikaan, ettei toista enää voikaan kutsua leikkimään tai pyöräilemään aina kun huvittaa eikä toinen enää ole riitelemässä siitä samasta keinusta lähipuistossa. Minea suunnittelee kutsuvansa Elsan huomenna syömään meille mokkapaloja, loppuviikosta tehdään kuulema yhdessä kirjastoreissu ja viikonloppuna voitaisi mennä uimaan. Muutto on käyty moneen kertaan läpi, mutta silti se tahtoo olla vaikea käsittää – niin myös mulle. Tervemenoa Tampereelle, ja kiitos kaikista niistä sadoista, ellei nyt maailmaa parantavista niin ainakin arjen pelastavista, teehetkistä!

MUSTAVALKOINEN OLOHUONE

Trendien mukaan mustavalkoisuus alkaa pian olla sisustuksessa so last season mutta mun silmää se miellyttää edelleen. En kylläkään ole mikään sisustustrendien aallonharjalla ratsastaja, vaan poimin ideoita vähän sieltä sun täältä ja totun uusiin juttuihin vasta useampaan kertaan niitä jossain nähtyäni. Sisustuksen suhteen siis tarvitsen paljon blogikotien ihailua ja instahramin selailua ennen kuin jokin trendi alkaa tuntua omalta. Edelläkävijöitä ärsyttää, kun samaa huonekalua kopioidaan kodista toiseen niin että ihan kaikilta löytyy Eames-tuolit, Hayn sohvapöytä, sopivasti Artekia ja Iittalaa tai vähintäänkin pukkijalkoja ja Ikean Beståta. Meikäläiselle se sopii paremmin kuin hyvin – kun en ite osaa, niin kopsaan parhaat jutut inspiroivammilta tyypeiltä!

Just nyt meillä vallitsee tilanne älä osta mitään, mikä on itse asiassa ihan normaalia näin kesällä. Sisustuskuume iskee joka kevät ja syksy, mutta kesällä ei jaksa toteuttaa yhtään isompaa projektia eikä inspiraatio iske oikein minkään suhteen. Myöskin tuleva taloprojekti saa aika tehokkaasti innokkuuden uusia sisustusta laantumaan, koska tiedän että puoletkaan näistä nykyisistä huonekaluista ei enää innosta uudessa kodissa. Parempi tehdä isommat hankinnat vasta sitten kun uuden talon tyylisuunta on mietitty ja huonekalujakin on vähän hahmoteltu tuleville paikoilleen. Fiksuinta olisi varmaan hommata kaikki vasta muuton yhteydessä, mutta joitain takuuvarmoja juttuja voi hankkia jo etukäteen niin ettei kustannukset kasaudu kaikki yhdelle ostosreissulle. Pidempiaikainen haave on esim ollut Vitran täysmustat dsr-tuolit..

muumuru IMG006 Nykyisessä sisustuksessa mennään ainakin toistaiseksi koko asunnossa musta-valkoisella linjallla, onhan meillä tuo sisustukseen stailattu koirakin 😉 Tykkään värittömyydestä ja siitä, että on mahdollisuus lisätä ripaus väriä mihin vaan, ku päävärit on neutraalit. Harmaa käy aika hyvänä jatkumona näille kahdelle värille, ja vaalea puu tuo aavistuksen lämpöä kokonaisuuteen. Haaveilin joskus valkoisesta sohvasta, mutta tämänkin kanssa on tekemistä että saa sohvatyynyt pysymään Pablon jäljiltä puhtaana. Nyt ollaan koitettu opettaa Pabloa nukkumaan omalla paikallaan, yhdessä kohtaa viltin päällä.

Keksisin vähintään kymmenen pienempää ja toiset kymmenen isompaa juttua, jotka haluaisin vielä vaihtaa, mutta myyntiä varten tuskin kannattaa vaihtaa keittiön tasoja, sävyttää lattioita tai fiksailla listoja. Näillä mennään siihen asti että päästään hetkeksi nauttimaan vuokra-asumisen ihanuudesta..Siellä sitä vasta sitten tullaankin elämään keskeneräisessä, kannattaakohan tavaroita edes purkaa pahvilaatikoistaan?

muumuru IMG004

Olen viime kuukaudet pysytellyt netin sisustuskaupoista kokonaan pois minimoidakseni houkutusten riskin ja pakko saada juttujen määrän. Jyväskylässä ei myydä kivoja sisustustuotteita oikeastaan kuin Vepsäläisellä, Marimekolla ja parissa pikkuputiikissa joitakin yksittäisiä ihanuuksia, mutta kaikki erikoisuudet joutuu yleensä tilaamaan netistä. Yksi näistä kivoista pikkuliikkeistä on Harjun Paperi, jota olen blogissa suositellut aiemminkin. Valikoima on pääasiassa kortteja, paketointi- ja juhlatavaroita, mutta sekaan mahtuu myös esim kirjainviirejä, maatuskoja ja Jyväskylän näteimmät julisteet. Jos etsii kivaa posteria lastenhuoneeseen, suuntaisin ihan ekana Harjun Paperiin. Tässä loistava vinkki myös Jyväskylässä reissaaville!

Viimeisimpänä hankinta kävin Harjun Paperista ostamassa tuon kivan Muumurun julisteen. Meillä pitäisi uusia kaikki julisteet, mutta aloitin pienesti ostamalla yhden uuden. Muumurua useimmiten kaveritkin on tilanneet netistä, mutta kannattaa laittaa korvan taakse, että Harjun Paperissa niitä myydään – niin kuin aika monia muitakin suosittuja valmistajia. Tämän yksilön bongasin Harjun Paperin instasta, jota kannattaa sitäkin seurata inspiraation ja uutuuksien vuoksi. Meidän Muumuru vielä vähän hakee paikkaansa, mutta toistaiseksi se nojailee tuolla String pocketin päällä näkyvällä paikalla ja sopivasti mustavalkoisten tavaroiden ympäröimänä.

muumuru IMG002 muumuru IMG005 muumuru IMG001

Mihinköhän väriin sitä voisi ajatella tuon mustan vaihtavansa? Sinisen sävyt tuntuvat tekevän paluutaan, mutta ainakin nyt tuntuu, että 2000-luvun alun traumat siitä on liian syvät että sinisiä verhoja enää tultaisi meillö näkemään uudelleen. Meidän muutettua Jyväskylään ihan ekaan yhteiseen kotiin kaikki verhoista ja sohvatyynyistä lähtien oli sinistä, jossain välissä muistaakseni punaistakin ja niin muuten taisi olla aika monella muullakin?

PÄIVÄ YSITIEN LEMMIKISSÄ

Hellurei, kuinkas on viikonloppu mennyt? Meillä tästä tuli taas vähän ohjelmantäyteinen paripäiväinen, mutta seuraava viikko pitäisikin taas olla kalenterin osalta tyhjää täynnä eli suunnitelmissa on lähinnä vain ulkoilua kelien mukaan ja chillailua kotona. Perjantain lämpimät ilmat ei onneksi jääneet viikonlopun ainoiksi, vaan eilenkin Minea polski rantsussa koko iltapäivän Nikon kanssa – sillä seuraamuksella tosin, että nyt nenä vuotaa ja taitaa olla yskäkin tulossa.. Tänään treffattiin Lauraa poikansa kanssa Mäki-Matissa ja käytiin katsomassa lasten kesäteatterissa Pikku Vampyyri. Näytelmä pyöri tänään viimeistä päivää, joten suosituksia on ehkä vähän turha antaa, mutta täytyy silti sanoa, että esitys upposi loistavasti niin meihin äiteihin kuin lapsiinkin. Kävikö joku muukin katsomassa sen?

Mun vanhemmat kävi taas pyörähtämässä kesäkämpällään viikonloppuna, ja lauantai vietettiin koko porukalla läheisessä kotieläinpuistossa, Ysitien lemmikissä. Paikka on saanut melko paljon kritiikiä somessa ja ihmisten puheissa, mutta mulla ei ole vertailukohtaa enkä osaa oikein sanoa eläinten oltavista sen enempää.. Musta kaikissa eläinpuistoissa eläimillä on liian pienet elintilat, ja mitä isompi eläinpuisto ja harvinaisemmat eläimet, sitä pahemmalta ajatus vankeudesta tuntuu. Viime kesän Korkeasaaren reissullakin nähtiin monta eläintä stressaantuneen tai onnettoman näköisinä istumassa aitauksissaan tai kiertämässä kehää häkissään, joten en tiedä onko Ysitien lemmikki siihen verrattuna yhtään sen huonompi? Ainakin Minean ikäisen kanssa kierretään ennemmin näitä pienempiä paikkoja, joissa eläimiä pääsee ihan oikeasti näkemäänkin ja joitain jopa silittelemään, sillä Korkeasaari tuntui osittain hukkareissulta kun puolet eläimistä oli piilossa päiväunillaan.

ysitien lemmikki IMG017 ysitien lemmikki IMG016 ysitien lemmikki IMG015 Ysitien lemmikistä löytyy perinteiset ankat, lampaat, puput, kilit, riikinkukko, kanoja, aasi mutta myös emu, laamoja, strutsi, poroja ja villisikoja. Muut eläimet on aitauksissaan paitsi puput, jotka elää pienellä saarellaan portin takana. Saarelle pääsee kurkkimaan pupujen koloihin ja silittelemään pupuja, jos ne sattuvat sen aikaa pysymään paikoillaan. Mineaa kyllä kiinnosti kaikki eläimet, kileille syötettiin aidan raosta heinää ja emuakin tuijoteltiin pienen etäisyyden päästä, mutta ehdoton ykkönen oli puput. Mun äiti jo lupaili Minealle omaa pupuhäkkiä tulevan omakotitalon pihalle, mutta onneksi siihen on vielä aikaa niin kauan että koko juttu ehtii unohtua siihen mennessä. Musta nimittäin tuntuu, että meidän perheellä on Pablossakin jo ihan tarpeeksi tekemistä, vaikka kuinka söpöjä ne puput olikin.ysitien lemmikki IMG014 ysitien lemmikki IMG013 ysitien lemmikki IMG011

Lipunmyynnin yhteydestä löytyy pieni kahvila, josta saa ostettua jotain purtavaa, mutta meillä oli mukana omat eväät. Suunnilleen puolivälissä kierrosta on grilli ja pöytäpaikkoja, jotka on vapaasti käytettävissä polttopuineen. Pakattiin mukaan nakit, makkarat ja eväsleivät ja jäätiin syömään niitä vielä kierroksen jälkeen. Kokonaisuudessaan taidettiin viettää paikan päällä sellaiset reilu kolme tuntia, matkoihin Jyväskylästä ei mene kuin noin vartti suuntaansa. Suunnilleen 10 kilometrin päästä löytyisi vielä pieni Nokkakiven huvipuisto, mutta me jätettiin se suosiolla toiseen kertaan ja lähdettiin kotieläinpuistosta suoraan kotiin.

ysitien lemmikki IMG010 ysitien lemmikki IMG009 ysitien lemmikki IMG008 ysitien lemmikki IMG007 ysitien lemmikki IMG006 ysitien lemmikki IMG005 ysitien lemmikki IMG003 ysitien lemmikki IMG002 ysitien lemmikki IMG001

Voi olla että ehditään kesän aikana käydä vielä Laukaankin eläinpuistossa, joka kylläkin käsittääkseni suljetaan tämän kesän jälkeen tai aikana. Jos reissaatte Jyväskylän suunnilla niin laittakaa kuitenkin Ysitien lemmikki, Nokkakiven puisto ja Laukaan Villikilikin korvan taakse. Kaikki nämä on lasten näkökulmasta huippupaikkoja ja aikaa kuluu helposti useampi tunti. Nokkakiven lähistöltä löytyy myös Revontuli golfin majoituspaikat huoneineen ja mökkeineen. Oltiin viime kesänä Even perheen kanssa mökkeilemässä Revontulessa, joten siitäkin voin vielä kirjoittaa joku päivä tarkempia tietoja ja omia kokemuksia. Jyväskylä-postauksia on muutenkin toivottu jo useampaan kertaan, joten katsotaan saisinko jonkinlaisen Jyväskylän esittelyn aikaiseksi lähipäivinä.

MINIMUOTIA

Tänään on tuntunut ekaa kertaa kunnolla kesältä, sillä ulkona ollaan oltu melkein aamusta iltaan, ja illalla oli niin rantsurähjääntynyt olo että nyt on pakko olla kesä! Aamusta lähdettiin viereiselle rannalle kaveriporukalla ja tytöt uskaltautui uimaan melkein tunnin verran, vaikka vesi ei todellakaan ollut lämmintä. Talven jälkeen on aina kaikki kesäkamat hukassa ja niin kävi nytkin, edes puolen tunnin kaivamisen jälkeen ei löydetty kellukkeita mistään. Tästä syystä mä olen suhteellisen tarkka järjestelmällisyyden ja siisteyden kanssa ja yleensä tiedän mistä meillä löytyy mitäkin, kun jokaisella tavaralla on oma paikka. Paitsi just tänä aamuna mikään ei ollut siellä missä piti ja rannalle lähtiessä jätettiin jälkeemme superkaaos koko kämpässä, kun oltiin ensin heitelty joka kaapista tavarat lattialle etsien niitä kellukkeita. Miksei näihin tilanteisiin voi varautua ajoissa, sitä kun satavarmasti tietää tarvitsevansa niitä uimalelujakin heti helteiden alkaessa!

Illaksi ajeltiin koko porukka Mäki-Mattiin grillaamaan ystävien Saksasta paluun kunniaksi. Minea ja Nooa samisteli ananasshortseissa, ja vaihteeksi otin pari kuvaa näistä meidän pikkumurujen päivän asuista. Myönnän, että mulle on melkein tullut pakkomielle pukea lapset samiskuoseihin ja kaikki tuleekin nykyään ostettua tuplana. Huomaa kyllä että lapsiluku on lisääntynyt, sillä vaatteisiin saa laittaa entistä enemmän rahaa ja ehkä pahimpia tulee tulevaisuudessa olemaan ulkovaatteiden uusiminen molemmille, jos entiset sattuu jäämään pieniksi samaan aikaan. Viikko sitten ostettiin Popilta välikausivaatteet alesta ja jos niihinkin meni helposti useampi satanen, niin entäs sitten jos ostaa normihinnalla koko talvikerrastoa? Toisaalta, Minea alkaa olla jo siinä iässä ettei vaatetta jää pieneksi kovin tiheään tahtiin, vaan samoilla välikausiseteillä voidaan helposti pärjätä 1,5 vuotta putkeen.

ministyle IMG006

hattu, kengät ja korut H&M // teeppari POMPdeLUX // housuhame ja aurinkolasit Lindexministyle IMG005

hattu ja body Polarn o Pyret // shortsit Lindexministyle IMG004 ministyle IMG003 ministyle IMG002

Ihanaa että vihdoinkin tarkenee lyhyissä hihoissa ja shortseissa! Mutta mitäs sanotte, onko samistelu jees vai ei? Musta se toimii pienissä määrin ja jos molemmille on joka tapauksessa tekemässä hankintoja niin miksei ostaisi yhteensopivia vaatteita?

BATAATTI MAISTUU!

Kysymyspostauksesta alkaa olla aikaa jo jonkun verran ja tiedän, että mulla on mennyt luvattoman kauan vastausten kanssa. Jotkut on jo ehtineet kyselläkin missä vastaukset viipyy, eikä niitä ole valitettavasti luvassa vielä nytkään. Se mikä tässä niin kauheasti kestää, on mun yritys julkaista vastaukset videopostauksena. Blogin ensimmäistä videopostausta on toivottu kohta varmaan sataan kertaan, myöskin kysymyspostauksen yhteydessä, joten ajattelin ylittää itseni ja vastata videolla. On pitänyt keräillä rohkeutta, pohdiskella miten tekniikka toimii, odotella hetkeä ilman lasten keskeytyksiä ja harjoitella puhumaan kameralle. Okei, en ole tehnyt näistä mitään muuta kuin kerännyt sitä rohkeutta, mutta viikonloppuna aion ryhtyä tositoimiin! Huvittavinta musta tässä kaikessa on se, että muutamaankin otteeseen olen saanut kutsun johonkin videobloggaajien sivustolle – mä, joka en ole koskaan julkaissut yhtäkään videopostausta!?!

Videopostaamisen olisi muuten voinut aloittaa vaikka tänään, sillä suht näkemisen arvoista touhua oli Nooan ensimmäinen kerta kiinteiden kanssa. Kiinteät piti aloittaa vasta viikon päästä 5-kuukautisena, mutta maitoaltistus sekoittaa hommia sen verran että aloitettiinkin jo tänään. Altistus on kahden viikon päästä eikä siihen samaan ajankohtaan ole järkevää sotkea toista uutta juttua, joka voisi aiheuttaa mahavaivoja tai miksei allergiaakin. Nyt testaillaan bataattia, porkkanaa ja perunaa hyvissä ajoin ennen altistusta, katsotaan miten niiden kanssa käy, ja altistuksessa keskitytään vain maitoon. Yritin tänään vielä soittaa sairaalan allergiayksikköön kysyäkseni imetysdieetistä, mutta osasto oli kesälomailemassa eikä kukaan osannut vastata sen paremmin kuin sanomalla, että ehkä olisi varmuudeksi hyvä olla maidottomalla seuraavat pari viikkoa altistukseen asti. Huomisesta eteenpäin palaan siis jälleen karsitulle ruokavaliolle ja unohdan kaikki kesäherkut ainakin vähäksi aikaa, eikä tekisi yhtään huonoa olla täysin herkuttomalla pidempikin aika..

kiinteidenaloitus IMG003kiinteidenaloitus IMG005Nooan kanssa aloitettiin bataatilla niin kuin Mineankin kanssa aikanaan, koska se on riittävän makea ja siten ehkä lähimpänä äidinmaitoa. Hedelmäsoseet lisäillään ruokavalioon vasta myöhemmin, kunhan ensin Nooa saa totutella ruokasoseisiin. Parin viikon ajan Nooa on ollut superkiinnostunut kaikesta mitä mä laitan suuhuni, koittanut tarttua astioihin kiinni ja ottaa ruokia pöydältä, joten ajattelin että nyt voisi muutenkin olla sopiva aika alkaa maistelemaan ruokia kun vauva itsekin osoittaa kiinnostusta syömistä kohtaan. Ei muutenkaan oltaisi odotettu suositusten määräämään 6 kuukauden ikään, koska nykyäänhän on tullut ristiriitaista tietoa siitä, mikä loppujen lopuksi edes on se paras ikä aloittaa. Meillä kun myös on yöunet mitä on, niin ehkä kiinteillä saadaan vähitellen helpotusta niihinkin, ainakin siinä vaiheessa kun mukaan otetaan aamu- ja iltapuurot. En muista vaikuttiko ne Minean unipätkiin millään tavalla, ehkä jopa päinvastoin heräämiset vain tihenivät, mutta yleensä se taitaa mennä ennemminkin toisinpäin? Nooa on osoittautunut kaikessa muutenkin paljon rennommaksi tyypiksi, joten mä luotan siihen että parin, kolmen kuukauden kuluttua meillä jo nukutaan huomattavasti paremmin.kiinteidenaloitus IMG004kiinteidenaloitus IMG001

Samantien ensimmäisestä lusikallisesti lähtien Nooa söi bataattia hyvällä ruokahalulla, aukoi suutaan lusikalle ja naureskeli välissä Minealle. En uskaltanut antaa kuin muutaman lusikallisen näin ekalla kerralla, mutta enemmänkin olisi varmasti mennyt! Mä luulen, että määriä voi nostaa aika piankin, jos soseet maistuu noin hienosti ja jos niillä saadaan imetysvälejä pidemmiksi. Ensi viikolla mukaan otetaan peruna, sitten porkkana ja myöhemmin laajennetaan tiuhemmalla aikataululla muihinkin makuihin, suunnilleen se kaksi uutta makua per viikko. Missä iässä teillä on alettu maistella soseita? Mä en tiedä voinko mä uskoa, että mun vauva olisi muka jo niin iso että kohta se istuu syöttötuolissa muiden mukana ruokapöydässä!

KESÄN JÄLKKÄRIVINKKI

Huomasin tossa jokin aika sitten, että mä olen nykyään aina kirjoittamassa blogia vasta yöaikaan. Jos mulla ei olisi blogia, nukkuisin varmaan pari tuntia enemmän öisin ja en tiedä, ehkä silmäpussit olisi edes aavistuksen pienemmät. Aiemmin olen ajatuksissani tuominnut aika jyrkästikin ne bloggaajat, jotka pitää lapsiaan hoidossa ja istuu itse kotona ”vain” bloggaamassa, mutta takki on käännetty kokonaan ja alan ihan tosissaan ymmärtää kuinka sitä arvokas olisi edes tunti tai kaksi päivässä aikaa blogijutuille. Uskotteko että siinä ajassa ei edes ehdi kovin paljoa? Bloggaaminen tuo ammattimaistuessaan mukanaan niin monia muitakin asioita kuin itse kirjoittaminen – on sähköposteihin vastaaminen, mitä suositumpi blogi sitä enemmän tulee myös kommentteja blogiin, tulee huolehtia omista laskutusasioista ja tietenkin on myös kaikki se perustyö kuten kuvat ja blogitekstit. Jos koko homman aloittaa siinä vaiheessa kun lapset on menneet nukkumaan, voi takki olla aika tyhjä raahautuessa itse sänkyyn.

Tästä tuli tänään Kertunkin kanssa puhuttua, kun pohdiskeltiin ensi syksyn perhekuvioita. No worries, en aio viedä Nooaa hoitoon vielä pitkään aikaan, mutta Minealle on taas kerhopaikka varattuna. Ehkä niitä omia hetkiä alkaa löytymään päivisinkin, jos Minea on kerhoilemassa ja Nooa nukkuu päiväunia samaan aikaan. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että Nooan päikkäriaikana mulla ei ole kauheasti annettavaa Mineallekaan, koska kaikki aika menee joko uuden ruoan laittoon tai entisen siivoamiseen. Vaikka arki on kahden kanssa muuten aika ihanan rentoa, tarvitsee vähintäänkin toinen huomiota koko ajan.

jalkkarivinkki IMG001

On ihana huomata miten muillakin äiteillä on samoja ajatuksia, vielä kun kaveripiiristä löytyy useampikin bloggaava äiti, joiden kanssa jaetaan samat ilot ja ongelmat blogin pitämiseen liittyen. Hassua kyllä, en ole missään vaiheessa nähnyt vaihtoehdoksi lopettaa blogin pitämistä, vaan ennemminkin koitan löytää ratkaisuja sen ajan löytämiseksi. Blogi on jotain niin rakasta, teidän kommenteista saan lähes yhtä paljon iloa arkeen kuin pikaisista kahvihetkistä ystävien kanssa ja ajan puutteesta huolimatta blogi ei ole ainakaan vielä tuntunut missään vaiheessa taakalta. Kunhan te jaksatte lukea niin mä jaksan varmasti kirjoittaa.jalkkarivinkki IMG007

jalkkarivinkki IMG002 jalkkarivinkki IMG003

Ei pitänyt alunperin tulla avautumaan ajan puutteesta, vaan jakaa loistava jälkkärivinkki. Nyt kun säidenkin puolesta näyttäisi kesä alkaneen, on jätski ihan must juttu jälkkäripöydässä. Mulla on maidoton ollut pienellä katkolla (pidempi repsahdus!), joten uskalsin tänään syödä koko kesän ensimmäisen jätskini! Kerttu ja lapset ilostutti meidän päivää tänään, ja sain inspiraation lounaan jälkkäriin @juhlahuuma instasta. Tarjolla oli buffet-jätskejä, jotka jokainen sai tuunata mieleisekseen haluamillaan täytteillä. Samaan tyyliin kuin se magnumin kiska Helsingissä. Laitoin pikkukuppeihin mansikoita, vadelmia, kahta eri suklaata sulatettuna, vaahtokarkkia, dumleja, ranskan pastilleja ja erivärisiä strösseleitä. Nämähän olisi voinut tehdä jo valmiiksikin ennen tarjoilua, mutta etenkin lapsille puolet ilosta oli se kun sai itse koristella. Eikä muuten jäänyt meidän aikuistenkaan innostus yhtään kakkoseksi, sillä aika tarkkana näytti Kerttukin mansikoitaan asettelevan 😀jalkkarivinkki IMG004

jalkkarivinkki IMG005jalkkarivinkki IMG006

Meikäläisen koristelun taidonnäyte, kyllä sieltä kaiken alta se jätskikin löytyy! Koristeltavat jätskit menisi loistavasti missä vain kesän juhlissa, joten laittakaahan tekin vinkki korvan taakse. Maistuu varmana kaikille ja säästyy itse kaikelta leipomisen vaivalta!

JOKOHAN SAADAAN VASTAUKSIA?

altistus IMG001

Tiedättekö mitä meidän postilaatikkoon kolahti täysin meidän yllätykseksi? Nooalle tuli parin viikon päähän kutsu maitoaltistukseen keskussairaalalle. En tiedä kuka lähetteen on määrännyt, ehkä neuvolalääkäri joka viime käynnillä sanoi konsultoivansa vielä lastenlääkäriä allergiaepäilyn suhteen? Noh, joka tapauksessa altistustesteihin ollaan menossa ja allergia-arvailuihin saadaan toivottavasti jokin vastaus. Samaan aikaan sekä helpottavaa että toisaalta yhdentekevää.

Vasta eilen ehdin Kertullekin sanoa whattsappissa että meillä on tilanne Nooan kanssa rauhoittunut huomattavasti viimeisen parin viikon aikana, ja taas on alkanut epäilyttää onko Nooalla sittenkään mitään allergiaa. Poika on enimmäkseen tyytyväinen, nauravainen ja seurallinen eikä turhia itkuja ja kiukkuja ole juurikaan enää ollut. Tänään kuitenkin otettiin taas pari askelta taaksepäin, Nooa on ollut tosi itkuinen, hieronut vähän väliä naamaansa ihan kuin sitä kutittaisi, kiljahdellut makuulla ollessaan, oksennellut ja nukkunut superlyhyitä päiväunia. Joku tuota pikkumiestä selvästikin vaivaa, maito vai mikä, siitä otetaan nyt onneksi selvää.

Kutsun mukana tuli ohjeistus altistusta varten, esim se että lapsen tulee olla pari viikkoa etukäteen täysin maidottomalla. Kuitenkaan imettävän äidin ei tarvitse karsia maitoa ruokavaliostaan, miksiköhän näin? Te, jotka olette käyneet altistuksessa lastenne kanssa, kertokaa kokemuksistanne. Millaista oli, kauan se kesti, mitä siellä konkreettisesti tapahtui ja millaisia reaktioita hoitajat pitää silmällä? Onko jotain mitä olisi hyvä ottaa huomioon jo etukäteen? Käsittääkseni maitotestailua voi joutua vielä jatkamaan kotonakin mikäli tulos jää sairaalalla epäselväksi..

JUNIBACKEN

Palataanpa vielä toisen postauksen ajaksi takaisin meidän Ruotsin reissulle. Risteilimme siis perinteisen päivä Tukholmassa -risteilyn, viettäen Tukholma-päivän muutaman kilometrin päässä Siljan terminaalista, Junibackenissa. Oltiin suunniteltu päivä siinä mielessä etukäteen, että ei missään vaiheessa edes kuviteltu lähtevämme keskustan kauppoja kiertämään kahden pienen lapsen kanssa. Kyllä sekin varmaan olisi ihan mahdollista ollut, mutta haluttiin tästä kiva reissu Minealle ja liikuttiin muutenkin lasten ehdoilla.

Koskaan aiemmin ei oltu käyty Junibackenin suunnalla, mutta koska mulla on ruotsin kieli hallussa, jätettiin kaikki googlailut tekemättä ja luotettiin siihen että kaikki sujuu kun paikan päälle päästään. Olin kuullut, että terminaalista menisi lautta suoraan Skanssenille, mutta meidän perhe ei ollut ihan ensimmäisten joukossa lähdössä laivasta, joten terminaaliin päästyämme virkailija sanoi lautan jo menneen. Hypättiin sitten suoraan taksiin, osoitteena Skanssen. Harmi vaan että Skanssen ei ollut yhtä kuin Junibacken (en vieläkään ihan tiedä, miten ne liittyy toisiinsa? Onko Skanssen niemeke, jolla Junibacken sijaitsee vai mitä häh?), taksi jätti meidät Skanssenin kylttien eteen, ja vasta lippuluukulla kuultiin, että Junibacken oli jo noin puoli kilometriä aikaisemmin, heti sillan jälkeen oikealla. Ei auttanut kuin ottaa ensimmäinen vastaan tuleva raitiovaunu, johon lippujentarkastaja otti meidät umpituristit kyytiin, vaikka meillä ei ollut lippuja eikä kruunuja. Pummilla siis perille, mutta pääasia että perille päästiin!

junibacken IMG014 junibacken IMG013 junibacken IMG012 junibacken IMG011

Lippu Junibackeniin oli alle parikymppiä per nuppi, rattaita ei saa viedä sisään ollenkaan, mutta viidellä eurolla kassalta sai ostettua lukon, jolla rattaat sai ulos kiinni. Edelleenkään meillä ei ollut niitä kruunuja, joten lainattiin (kyllä!) kassapojalta muutama kruunu lokeroita varten, joihin saatiin kaikki ylimääräiset tavarat tungettua Junibackenin kierroksen ajaksi. Oltiin varauduttu rintarepulla, joten Nooa kulki helposti mukana Manducassa, välillä nukkuen ja välillä ihmetellen ympärillä vallitsevaa lasten sekamelskaa. Nooa olisi mennyt sylissäkin, mutta rintareppu helpottaa toisen lapsen perässä juoksemista ja kuvien ottamista.

Junibacken on Astrid Lindgrenin satujen ympärille rakennettu lasten peuhapaikka, kokonaan sisätiloihin rakennettu kolme erilaista kokonaisuutta käsittävä satumaa. Heti aulassa on ensin Sagotorget josta löytyy isossa yhtenäisessä tilassa pienempiä lapsille sopivia minitaloja ja hahmoja eri saduista. Taloihin lapset pääsevät tutustumaan sisätiloihin ja kaikissa on pientä rekvisiittaa leikkejä varten. Minea tykkäsi touhuta taloissa tarjoillen meille kahvilan herkkuja, leikkien korumyyjää ja gorillan sisään rakennettu liukumäkikin testattiin muiden kiipeilypaikkojen lisäksi. Aikaa satutorilla hurahti melkein tunti, ja Minean sai suorastaan houkutella lähtemään eteenpäin.

junibacken IMG010 junibacken IMG009 junibacken IMG008

Torin takaa lähti vaunukuljetus läpi Astridin satujen maailman. Vaunuun, tai junaan, mahduttiin kaikki me neljä yhdessä kyytiin, välillä kuljettiin maatasossa välillä lennettiin katonrajassa. Vaunumatkalla sai ihastella saduista tuttuja miniatyyrimaailmoja samalla kun kertojan ääni luki suomeksi satujen pääkohdat. Ajelu oli erityisesti meidän aikuisten mieleen, mutta Minea siirtyi istumaan Nikon syliin siinä vaiheessa kun ympärillä tuli hämärää ja Katla-lohikäärme ilmestyi kuvioihin. Ihan pienille lapsille ajelu siis voi olla melko jännittävä, sillä saduissa kohdataan ukkosta, lohikäärmetaistelu, tulipalo ja erilaisia metsänolioita. Ehkä se auttaisi jännitykseen, jos sadut olisi jo ennestään tuttuja, mutta täytyy myöntää, ettei me olla luettu Minealle kovinkaan montaa Astrid Lindgrenin satua. Vain joitain Eemeleitä, vähän Peppi Pitkätossua ja ehkä Katto Kassista. Seuraavalla kirjastoreissulla täytyy korjata tämä aukko sivistyksessä 😀

Satujuna vei kyytiläiset suoraan Huvikumpuun, jossa lapset pääsivät vierailemaan Pepin talossa, ratsastamaan Pepin puisella hevosella ja leikkimään palikoilla tai vierailemaan poliisin talossa. Huvikummussakin tuli vietettyä tovi jos toinenkin, ja varmaan olisi mennyt pidempäänkin ellei nälkä olisi yllättänyt.

junibacken IMG006 junibacken IMG005 junibacken IMG004

Junibackenin ympäristöstä olisi löytynyt useampiakin ravintoloita, mutta alakerrasta löytyi kiva pieni ravintola-kahvila, josta tilattiin kaikille lastenannokset muusia ja lihapullia, noin vitosella per annos. Takana oli tuhti aamupala ja tiedettiin vielä illemmalla menevämme päivällisbuffettiin, joten lihapullat oli siihen väliin mitä loistavin ja maistuvin valinta. Ja ne muuten ihan oikeasti oli hyviäkin – ihan muuta kuin Suomen mauttomat huoltsikkapullat.

Kahvilasta löytyi myös pitkä pöytä täynnä uskomattomia herkkuja sekä joitain karkkiaskeja ja -pusseja, joita on kiva viedä lapsikavereille tuliaisiksi. Minea otti strösselijäden ja me Nikon kanssa jaettiin herkkupulla. Tuntuu että kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa nämä hommat, olisin nimittäin voinut syödä vaikka kolme pullaa! Ostettiin muutamat namit mukaankin ja jatkettiin vielä matkaa Muumien maahan.

junibacken IMG003 junibacken IMG002 junibacken IMG001

Pienessä, tunnelmallisessa Muumimaassa oli myöskin erilaisia taloja hattivatteineen, vene, minikaruselli, kaikkea mitä nyt Muumimaassa yleensäkin on. Minea jatkoi vielä touhuamistaan jonkin aikaa, kunnes lopulta kaikkia alkoi väsyttää niin paljon että päätettiin suunnata hyvissä ajoin takaisin laivaan. Poislähtiessä oli vielä pieni kauppa, mutta suomenkielisten kirjojen valikoima oli suppea eikä muulle krääsälle ollut meillä tarvetta. Kuviteltiin aluksi menevämme laivalle bussilla, kun meille neuvottiin että numero 67 menee kätevästi terminaalille, mutta bussikuskilta kuultiinkin, ettei lippuja voi ostaa ollenkaan bussista. Energiat ei enää riittäneet lähteä etsimään lipunmyyntiä, joten hypättiin taas taksiin. Bussi olisi tullut meiltä maksamaan noin kuusi, seitsemän euroa ja taksilla päästiin 13 eurolla. Suunnilleen siis tuplahintaista, mutta niin paljon helpompaa. Varsinkin kun kuultiin toiselta suomalaiselta perheeltä, että heidät oli heitetty ulos kesken bussimatkan, kun kuski olikin yhtäkkiä ollut sitä mieltä, että bussissa on liian monet lastenrattaat.

Päästiin turvallisesti takaisin laivalle, taksimatka kesti alle 10 minuuttia. Minea matkusti taksissa korokepenkillä ja Nooa mun sylissä turvavyössä. Laivalle päästyä oltiin kaikki ihan väsyksissä, eikä sitä aikaakaan lopulta jäänyt paljoakaan ennen kuin laiva jo lähti takaisin kohti Suomea. Käytiin vielä Minean kanssa laivan kylpyläosastolla, kiiruhdettiin syömään buffettiin ja tehtiin tax free -ostokset ennen nukkumaanmenoa. Onnistunut laivareissu kokonaisuudessaan, vaikka pientä säätöäkin mahtui matkaan. Grönalundin huvipuistokin olisi ollut ihan samoilla kulmilla Junibackenin kanssa, ehkä sen voisi katsastaa seuraavalla kerralla?

MILAN 2-VUOTISSYNTTÄREILLÄ

happybirthday IMG016 happybirthday IMG015

happybirthday IMG003happybirthday IMG014  happybirthday IMG012

happybirthday IMG007happybirthday IMG010 happybirthday IMG009 happybirthday IMG008  happybirthday IMG005happybirthday IMG013

happybirthday IMG004  happybirthday IMG002 happybirthday IMG001

Sinne meni taas viikonloppu ja samalla Nikon lomakin! Huomenna meitä odottaisi jälleen paluu normaaliin arkirytmiin puistoineen kaikkineen, pari viikkoa kun on nyt menty vähän myöhäisemmillä heräämisillä, pitkillä aamupaloilla eikä sitä ole tullut huonojen ilmojen takia ulkoiltuakaan ihan niin paljon kuin tavallisesti. Onneksi Nikolla on vielä ainakin viikko isyyslomaa pitämättä ja aika kasa ylitunteja, joten jos tässä vielä keksitään jotain erityistä niin mahikset on vaikka mihin.

Eilinen päivä oltiin koko perhe useampi tunti ihanan Mila-murun synttäreillä Essin ja Nikon luona. Kattaukset, koristelut ja herkut oli taas jotain niin käsittämättömän hienoa ja kekseliästä, että alkoi itekin tehdä mieli järkätä jotkut juhlat. Harmi että Nooan ja Minean synttärit on niin lähekkäin, että tulee varmaan jatkossa järkättyä yhteissynttäreitä. Tuntuisi ehkä vähän hassulta pyytää samat vieraat juhlimaan vain kahden viikon välillä, eikä ihan pienet lapset osaa vielä synttäreiden suhteen oikein vaatia mitään. Siinä välissä on vielä munkin synttärit, joten käytännössä meillä juhlittaisi joka helmikuu kolmet synttärit viikon välein. Omat voi onneksi jo nykyään skipata täysin, ja lasten synttäreitä on sata kertaa kivempi järjestää.

Essi oli ulkoistanut osan herkuista, ja ainakin kakku sai monet ihastuksen huokailut aikaan meissä juhlavieraissa. Ihan täydellinen röyhelökakku ja niin Essin ja Milan näköiset synttärit kokonaisuudessaan, ettei paremmin olisi voinut onnistua! Tykkäsin hurjan paljon siitä, että yhden teemavärin sijasta Essi oli valinnut useampia pastellisia värejä, jotka kuitenki kävi täydellisesti yhteen. Hempeän nättiä, just niin kuin pikkutytön synttäreillä kuuluukin olla. Arvatkaa mitkä synttärit Minea sanoi seuraavalla kerralla järjestävänsä? Monster High, siinäpä mulle vähän haastetta!

Me vietiin Evelinan kanssa yhteislahjana söpö jätskijuliste Harjun Paperista ja puisia leikkiherkkuja PieniKamarista. Ei siis legoja tällä kertaa 😀 Synttärisankaria selkeästi juhlat jännitti alkuun kovasti, kun Mila pysytteli piilossa eteisessä ja tarkkaili tyylilleen uskollisena vähän matkan päästä muiden touhuja. Ujouden karistua kaikki lapset leikki yhtä äänekkäästi kuin aina, välillä pyöräiltiin ulkonakin tai juostiin kengät märiksi takapihan nurtsilla. Mietittiin yhdessä sitä, millainen kuva näistä meidän treffeistä välittyy sinne ruudun toiselle puolelle? Kuvat nimittäin saattaa olla seesteisiä, mutta todellisuudessa melutaso nousee aina niin kovaksi että itekin on monesti aika poikki näiden treffejen jäljiltä. Rauhassa juotuja kahveja ei ole juurikaan Nooan syntymän jälkeen ollut, vaan seisten syöminen tai teen juominen Nooa sylissä on sitä arkipäivää. Kaikki äitit varmana tietää mistä puhun?

NEVER AGAIN!

Tiesin sen jo etukäteen, ihan niin kuin jo aiemmin teille sanoinkin, verikokeen ottaminen vauvalta ei varmana tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Päätettiin joka tapauksessa eilen aamupäivästä lähteä keskussairaalalle, koska loppujen lopuksi epätietoisuus allergiasta rassaa mua sen verran, että asiaan on nyt saatava joku ratkaisu. Ellei verikoe näytä mitään, käydään vielä yksityisellä allergialääkärillä kysymässä, kuulostaako oireet mahdolliselta allergialta.

Mentiin sen takia suoraan keskussairaalan labraan, koska kuvittelin sieltä löytyvän asiantuntevinta ja osaavinta henkilökuntaa. Vauvan verikoe on normaalia haastavampi ottaa, enkä mitenkään toivoisi kenenkään harjoittelevan mun lapsella. Voisi sanoa että paska säkä kävi, sillä meidät otti vastaan nuorempi hoitaja, joka pitkään pohdiskeli miten kokeilisi verikoetta ottaa, välillä käytiin kysymässä naapurihuoneesta neuvoa ja sitten vaan rohkeasti lähdettiin kokeilemaan. Ensin hoitaja pisti käsivarren suoneen, huonolla menestyksellä. Seuraavaksi kokeiltiin kantapäätä, yhtä huonolla menestyksellä. Tässä vaiheessa vaihdettiin parit katseet Nikon kanssa ja molemmat ajatteli samaa asiaa: miksei menty suoraan sinne yksityiselle ja maksettu siitä että verikokeen olisi ottanut vaikka lastenlääkäri.

Hoitaja haki vanhemman kollegansa apuun, joka vielä yritti samasta suonesta, jota oli tökitty jo aiemmin, onnistumatta kuitenkaan saamaan verikoetta, kun entinen pistojälki vaikeutti sekin oikean paikan löytymistä. Neulan jälkeensä jättämästä reiästä ja vielä sormiin pistetyistä muutamasta haavasta lopulta hoitajat yhdessä saivat jonkun verran verta, jonka he pienen testin jälkeen totesivat juuri ja juuri riittävän. Tässä vaiheessa Nooa oli huutanut tunnin taukoamatta sekä pistämistä että paikoillaan pitämistä. Lopulta hoitaja kävi vielä aulassa ennen meidän lähtöä pahoittelemassa tapahtunutta ja kysymässä mikä meillä on fiilis ja toivottavasti asia unohtuu koko perheellä mahdollisimman pian. Huh mikä homma, jääköön se ekaksi ja viimeiseksi kerraksi!

eilen IMG002       eilen IMG005 eilen IMG004

Mä ymmärrän, että verikoe on jotain naurettavan pientä verrattuna siihen, jos lapsi olisi vakavasti sairas ja vaatisi kymmeniä verikokeita ja muita hoitoja viikottain. Mutta meidän arki ja meidän taistelut, se mikä just sillä hetkellä tuntuu pahalta, tuntuu pahalta vaikka jollain toisella menisi kuinka paljon huonommin. Tänään kaikki tuntuu jo huomattavasti pienemmältä, mutta miten sitä muutenkaan reagoisi kun oma vauva kiljuu sylissä ääni käheänä, tukka märkänä niin että molempien paidat on läpimärkinä? Labrasta otettiin suunta keskustan kahvilaan possumunkeille parantelemaan kaikkien pahaa mieltä, ja toimihan se kun sai nauraa Minean sokerikuorrutteisille käsille ja naamalle.eilen IMG003 eilen IMG001

Loppupäivä oli sekin sekoitus iloa ja surua, kun parin talon päässä Erikalla vietettiin läksiäisiä minihamppareiden, pulled porkin ja jätskikakun merkeissä. Enää viikko ja muuttoauto kurvaa meidän bestisten pihaan vieden koko perheen Tampereelle saakka. Tullaan onneksi jatkossakin näkemään silloin tällöin, mutta eihän se ole läheskään sama asia kuin pyytää vartin varoitusajalla kahville tai lähipuistoon. Syksy tulee kyllä meidän osalta olemaan noin muutenkin aika erilainen, koska meidän naapuruston äitiporukasta monellakin kutsuu työelämä eikä puiston laidalla enää tule notkuttua kuten tähän asti. Todennäköisesti meilläkin enää syksy on entisenlainen, ja keväällä asutaan jo jossain ihan muualla – vuokrakämpässä lähempänä raksaprojektia ja tulevaa kotia.

eilen IMG010eilen IMG011eilen IMG006eilen IMG007

eilen IMG008

Tuli vielä eilen istuttua meidän takapihalla juoruten lähes aamuun saakka, joten tänään on koko päivä menty enintäänkin puoliteholla. Päivällä oltiin ihanan pikkumurun 2-vuotissynttäreillä, ja ilta on otettu rennosti kotona. Jos huomenna olisi taas energiaa keksiä jotain vähän aktiivisempaa touhua? Oletteko muuten ehtineet testata Laajavuoren seikkailupuiston lasten kanssa? Sinne voisi ottaa suunnan huomenna, sillä varauksella tosin että saateella en liiku kotoa lähikauppaa pidemmälle.

LASTEN KANSSA LAIVALLA, KANNATTIKO?

Moni teistäkin varmaan aikoo kesän aikana reissata laivalla, joten ajattelin kirjoittaa vähän meidän kokemuksia siitä, miten risteily sopii lapsiperheelle. Mehän oltiin matkassa tiistaista torstaihin, perinteisellä Helsinki-Tukholma-risteilyllä. Aikaa Tukholmassa oli noin kuutisen tuntia, joka me vietettiin kokonaan Junibackenissa. Siitä tulossa ihan oma postauksensa vielä myöhemmin.

Laiva lähti Helsigistä viideltä iltapäivällä, muta me pelattiin varman päälle ja lähdettiin Lahdesta ajamaan jo aamulla, kun tiedettiin Nooan aiheuttavan useamman pysähdyksen matkalle. Terminaalin mainostama parkkipaikka olisi parilta päivältä maksanut 70€, mutta lataamalla kännykkään Parkmanin appsin ilmaiseksi, pystyi kännykällä kätevästi katsomaan oman sijainnin perusteella lähimmät parkkipaikat ja niide hinnat. Ihan terminaalin vieressä oli ulkopaikkoja, jotka kustansi vain 24€ ja suosittelemalla appsia kaverille sai vielä kympin alennusta. Säästettiin päälle 50€ ja kuitenkin saatiin auto ihan terminaalin viereen.

siljaline IMG012 siljaline IMG011

Laiva, jolla me oltiin oli Silja Serenade eli jokin aika sitten uudistettu risteilijä. Heti sisään mentäessä vastassa oli Muumipeikko ja Pikku Myy, joita Minea ryntäsi samantien halailemaan. Myöhemmin illalla samat tyypit piti lapsille muumidiskoa laivan ravintolassa. Minea alkoi siinä vaiheessa olla jo aika väsyksissä ja kovista odotuksista huolimatta tyytyi enemmänkin kattelemaan tansseja lavan sivussa. Diskon jälkeen ei meinannut nukkumaanmenosta tulla ylikierroksilla mitään, joten tokana iltana skipattiin diskoilut ihan suosiolla ja aloitettiin iltapuuhat ajoissa. Kovin tarkkaan en tiedä, mitä muuta ohjelmaa olisi ollut tarjolla, me katottiin akrobatiaryhmän esitys heti muumitanssien jälkeen, ja laivan ostoskadulla oli iltaisin elävää musiikkia. Jonkinlainen tervetuloparaati olisi myös ollut lapsille laivaannousun jälkeen, mutta sekin missattiin kun ei oltu ehditty tutustua ohjelmaan vielä siinä vaiheessa.siljaline IMG010 siljaline IMG009

Meillä oli De Luxe -luokan hytti eli hytti muistutti paljolti tavallista hotellihuonetta. Siellä oli parisänky, levitettävä nojatuoli Minealle ja Nooalle pieni matkasänky. Hytin hintaan kuului minibaari ja buffet-aamupala, joka oli mulle ehkä se kovin juttu koko risteilyssä. Ihan parasta on päästä aamupalalla syömään brunssityyliin, vielä kun tuolla laivalla aamupala oli kattavampi kun ihan perus hotelliaamupalat yleensä. Söin enemmän kuin olisi tarvinnut, ja jälkkäreitäkin oli pakko maistaa melkein jokaista molempina aamuina.

Aiemmin mulla on risteilyistä ollut paljon tylsempi mielikuva, mutta pitää sanoa, että paremman luokan hytti toi aika paljon lisämukavuutta matkustamiseen. Kahden lapsen kanssa en edes lähtisi tavalliseen hyttiin, vaikka onhan tuo jonkin verran kalliimpi (hinta oli noin kolminkertainen normihyttiin verrattuna). Meillä oli mukana matkarattaat, yksi matkalaukku ja yksi isompi laukku. Rattaat mahtui hyttiin kivasti, matkalaukkua pidettiin koko ajan lattialla levällään ja silti mahduttiin olemaan itsekin hytissä ja liikkumaan siellä normaalisti. Päiväajaksi kasattiin Minean sänky pois tieltä, ja parisänky oli ehdottomasti plussaa yöimetyksissä. Tuskin meidän porukka ja kamat olisi edes muualle mahtuneetkaan, tai hytissä ei ainakaan olisi viihdytty hetkeäkään jos oltaisi jouduttu sähläämään kerrossänkyjen kanssa.

siljaline IMG008 siljaline IMG007 siljaline IMG006

Silja Serenadelta löytyy vaikka mitä mukavuuksia ja tekemistä. Niko kävi Minean kanssa leikkipaikassa, josta löytyi pallomeren lisäksi liukumäkeä ja kiipeilytelinettä, ja Ruotsin päivän jälkeen mä lähdin Minean kanssa spa-osastolle. Mä nautiskelin porealtaasta samalla kun Minea laski lastenaltaassa pientä liukumäkeä sataan kertaan. Altailla olisi ollut myös drinkkibaari, mutta meillä meni altaassa ja saunoissa sen verran aikaa, että kiiruhdettiin jo hyttiin vaihtamaan vaatteita päivälliselle.

Laivan buffet olikin sitten ihan oma juttunsa! Matkaa varatessa ei saatu buffettiin pöytävarausta aiemmalle kattaukselle kello viideksi, mutta käytiin laivalla jättämässä nimi jonotuslistalle ja kuuden aikaan käytiin kyselemässä pöytää. Molempina iltoina päästiin tällä systeemillä syömään, onneksi, olin nimittäin haaveillut buffetista jo pari päivää etukäteen 😀 Koko rahan arvoinen se lopulta olikin, vaikka ei saatukaan syödä kummallakaan kerralla rauhassa Nooan huutaessa koko ajan. Valinnanvaraa oli loputtomasti, ruokia oli eri kulttuureista (italialaista, meksikolaista..) ja jälkkäripöytä oli monipuolinen. Lapsille oli oma buffetpöytä, josta löytyi ne perinteiset nakit ja lihapullat, mutta me lastattiin Minean lautaselle samoja ruokia kuin itellekin ja hyvin maistui nekin. Laivasta olisi löytynyt useampi muukin ravintola, oli italialainen, pikaruokapaikka, pubityylinen pihvipaikka, a la carte -ravintola ja mereneläviin keskittynyt ravintola, mutta samalla hinnalla syötiin mahat täyteen buffetissa ja parasta musta oli se, että sai maistella vähän sitä sun tätä.

siljaline IMG005 siljaline IMG004 siljaline IMG003 siljaline IMG002 siljaline IMG001 siljaline IMG013

Alimmalla kannella oli iso tax free myymälä ja yhtä ylempänä pari muuta kauppaa. Yhdessä myytiin leluja, toisessa vaatteita ja kolmannessa muutaman kalliimman brändin laukkuja, koruja ja aurinkolaseja. Minea sai valita lelukaupasta yhden lelun ja mukaan lähti pattereilla toimiva robotti-merenneito. Itelleni en löytänyt mitään, mutta tax freesta lähdettiinkin sitten useamman kassin kanssa. Monet karkit tuntui olevan melkein samanhintaisia kuin maissa, mutta oli siellä seassa hyviä tarjouksiakin kun osti useamman pussin samalta  valmistajalta. Ostettiin muutamia tuliaisia, juhannukseksi pari pulloa viiniä ja pakolliset tobleronet itelle, voiko tax freesta edes lähteä ilman tobleronea?

Kaiken kaikkiaan laivalla oli musta kivan rentoa olla lasten kanssa, varsinkin vauvan kanssa joka ei viihtyisi autossa ja jota etelän lomalla saisi olla koko ajan rasvaamassa ja suojaamassa auringolta. Varmasti lähdetään joskus risteilemään uudelleen, otetaan samanlainen hytti, varataan pöytä buffetista ajoissa ja mennään yhtä rennolla ohjelmalla ja aikataululla Ruotsin päivä. Mä tulen helposti merisairaaksi, mutta luulen että näin kesällä ei niin kovia myrskyjä yleensä olekaan. Tällä reissulla kyyti oli niin tasaista ettei melkein edes muistanut olevansa laivalla. Minealla risteily oli ensimmäinen, ja kovin innoissaan tyttö oli kaikesta uudesta, ja viihtyi laivalla muutenkin tosi hyvin. En tiedä, jos sitä vaikka ottaisi ihan tavaksi käydä laivalla joka toinen vuosi, ja voisihan sitä ens kerralla napata jonkun kaveriperheen mukaan!

Milloin te olette viimeksi olleet risteilyllä, lasten kanssa vai ilman? Tuskinpa ainakaan löytyy lapsiperheelle helpompaa matkustusvaihtoehtoa kuin risteily?

 

NOOA 4KK

Millaiset on kelit muualla Suomessa olleet? Täällä on tyypillisesti ollut surkeaa ilmaa kaikki päivät, ja illalla sitten taivas on auennut ja aurinkokin on paistanut. Lämpimintä on ollut just siihen aikaan kun lasten kanssa saa jo lähteä kotiin iltapalalle. Mä oon melkein jo luopunut koko ajatuksesta kesästä ja helteistä, sillä käytiin jo shoppaamassa välikausivaatteet molemmille lapsille, ja niitä sovitellessa huomasin jo suuntaavani ajatukset syksyyn ja kurakeleihin. Kieltämättä koko ajan enemmän houkuttelisi varata matka Kreikkaan, mutta laivamatkasta on vielä niin vähän aikaa, että mielessä kummittelee huonot kokemukset Nooan viihtymisestä autossa ja buffetissa. Miten mahtava loma sekin oikeesti olisi, jos mä ravaisin parin tunnin välein hotellilla imettämässä ja muun ajan kannettaisi kiukkuavaa vauvaa vuorotellen pitkin rantahietikkoa. Mietin myös, kuinka hankalaa on plus 30 helteessä suojata pikkuvauva auringolta niin ettei silti ole ihan överikuuma pitkissä vaatteissakaan.

Poikkeuksiakin Nooan olossa on, sillä tänään istuttiin reilu pari tuntia pankissa, jonka aikana Nooa otti pienet torkut, söi ja muuten vaan ihmetteli ja väläytteli hymyjä pankkitädeille. Saatiin rahahommat raksaprojektiin sovittua ja samalla käynnillä päätettiin pistää lastenkin säästöasiat kuntoon. Avattiin Nooalle tili ja molemmille otettiin uudet säästövakuutukset, jonne kerrytetään rahaa 18-vuotiaiksi asti. Minealla oli jo aiemmin joku pienen riskin rahasto, mutta se oli tuottanut kolmessa vuodessa vain pari euroa, joten vaihdettiin sekin vähän fiksumpaan vaihtoehtoon. Ootteko te säästäneet lapsille tulevaisuuden varalle, ja jos niin millä systeemillä?

4kkneuvola IMG005 4kkneuvola IMG004

Eilen mä kävin Nooan kanssa 4kk neuvolassa tsekkailemassa pojan mittoja, saamassa rotarokotteen tehosteen ja neuvolalääkärin tarkastuksessa. Hyvin oli painoa ja pituutta tullut reilu kuukaudessa, kun mitat oli 7,4kg ja 65,5cm. Minea oli samanikäisenä suunnilleen yhtä pitkä mutta puolisen kiloa kevyempi. Niin ne pojat vaan tuntuu kasvavan ihan omaa tahtiaan!

Juttelin ensin terkkarin ja sitten lääkärin kanssa maitoallergiaepäilyistä, ja nyt meillä on lähete verikokeisiin. Terkkari oli enemmän huolissaan Nooan oireista, kun taas lääkäri tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei virallisella diagnoosilla juurikaan tee mitään ellen aio siirtyä erikoiskorvikkeeseen. Nykyään kun allergikoillekin suositellaan siedätystä mahdollisimman paljon, niin lääkäri neuvoi syömään niin monipuolisesti maitotuotteita kun vaan Nooan olo antaa periksi. Ja sitten kun on tosiaan se, ettei vauvojen kanssa koskaan tiedä mikä johtuu mistäkin. Tuliko selkään ihottumat pidemmistä automatkoista ja kaukalossa huutamisesta, menikö maha korvikkeesta sekaisin ihan vaan tottumattomuuden takia, onko unet huonontuneet koska maailma kiinnostaa nykyään muutenkin paljon enemmän ja helpottiko mun maidoton dieetti Nooan oloa vai tekikö kuukausien kuluminen vain tehtävänsä? Mistä näistä voi tietää?

Oman kiukkulisänsä tähän kaikkeen on tänään illalla tuonut eilen saatu rotarokote. Pitkin iltaa Nooa on välillä kiljahdellut, koko päivä on pulautuksia tullut normaalia enemmän ja loppuillasta ei ollut oikein hyvä olla missään. Pariin kertaan jo mietittiin onko rotatehoste välttämätön, mutta päädyttiin kuitenkin ottamaan se. Ihan kun ei olisi tarpeeksi ihmettelemisen aihetta, nyt on pohdiskeltu käydäänkö verikokeessa vai ei. Minealta se otettiin joskus päälle vuoden iässä ja muistan vieläkin miten vaikeeta oli niin pieneltä lapselta löytää suonta. Veljeni kanssa pideltiin kiljuvaa tyttöä väkisin noin 20 minsaa paikoillaan samalla kun hoitaja tökki molempia käsiä useampaan kertaan suonta etsien. Kyllähän se lapsi sen nopeasti unohtaa, mutta ihan turhan takia en samanlaista showta mielelläni lapsilleni haluaisi. Niko oli sitä mieltä, että voitaisi joskus hyödyntää meidän vakuutuksiakin ja käydä yskityisellä allergologilla, joka voisi suoraan määrätä joko maitoaltistukseen tai brick-testiin. Useimmiten nimittäin sanotaan, ettei verikokeella oikein näe sitä todellisuutta maitoallergioiden kanssa.

4kkneuvola IMG003 4kkneuvola IMG002

No minkälainen 4,5-kuukautinen poika meillä sitten muuten asustaa? Superiloinen, seurallinen ja äärimmäisen rakas! Toisen lapsen kanssa aika kuluu niin paljon nopeammin ja sitä osaa ihan eri tavalla kaivatakin niitä ohikiitäviä hetkiä. Ei ehdi murehtia pieniä, mutta tuntuu ettei myöskään ehdi tarpeeksi ihmetellä eri vaiheita. Nooa oppi kääntymään vähän alle kolmekuisena, mutta nyt yritetään mittarimatomaisesti jo päästä vähän eteenkinpäin. Se jos mikä turhauttaa kun mihinkään ei liikukaan kaikesta kovasta yrittämisestä huolimatta. Kaikki ympärillä kiinnostaa niin valtavasti, että syöminen pitää mielellään hoitaa häiriöttömässä paikassa – ja innostua taitaa näkyä siinäkin, että unipätkät on öisin vain 1,5-2 tuntia. Päikkärit kestää useimmiten nekin vain puolisen tuntia ja niitä nukutaan kolmet tai neljät.

Nooa osaa koko ajan paremmin tarttua tavaroihin, vie niitä samantien suuhunsa ja jaksaa touhuta leikkimatolla pidempiäkin aikoja, kunhan joku on mukana leikkimässä. Huomattavasti helpompaa arkea me eletään kuin aikoinaan Minean kanssa, joskus tuntuu jopa että meillä on nykyään aika perustyytyväinen vauva. Eniten Nooa tykkää seurata Minean riehakasta touhuamista, ylösnostelu ja hyppyyttäminen saa nauramaan ja jutellessa saa varmasti vauvamaisia vastauksia. Vielä ei olla aloitettu antamaan kiinteitä, vaikka kovasti muiden ruokailu kiinnostaakin ja lusikalla syötävälle maitohappobakteerille avataan suuta innoissaan. Upouusi syöttötuoli odottaisi jo valmiina vaatehuoneessa, joten ehkä aloitellaan maistelemaan soseita joskus 5-kuukautisena?

Mitä kuuluu muille vauvoille siellä ruudun toisella puolella?

LILLI 4 VUOTTA

 

birthdayparty IMG012birthdayparty IMG009

birthdayparty IMG011 birthdayparty IMG010  birthdayparty IMG008 birthdayparty IMG007 birthdayparty IMG006 birthdayparty IMG005 birthdayparty IMG004 birthdayparty IMG003 birthdayparty IMG002 birthdayparty IMG001

Kesä- ja heinäkuu on yhtä synttärien juhlintaa, varmaan puolet mun tutuista on nimittäin syntynyt kesällä. Tänään juhlittiin Even Lilianin 4-vuotispäivää meidän blogiporukalla, ja kuten osaatte jo arvatakin oli herkut ja kattaukset taas niin viimeisen päälle laitettu, että pariin kertaan piti miettiä uskaltaako noin nättiä kakkua edes syödä! Eve järjestää Lillin synttärit neljässä erässä, ensin meille ja sukulaisille perinteisillä tarjoiluilla ja viikonloppuna naapurustolle jätskiteemalla. Jätskibileitä on tässä porukassa tulossa parin kuukauden sisään vielä kahdet, ja jossain vaiheessa ajattelin itekin sellaiset järjestää, mutta voi olla että tälle kesälle riittää juhlia jo ihan riittävän monet. Meillähän muuten piti olla yhdet häätkin tässä kuussa, mutta ne peruuntui terveyssyistä, joten ihan kiva että on ainakin näitä lasten bileitä.

Lillin synttäreille Eve oli tällä kertaa ulkoistanut herkkupuolen ja tilannut pian toimintansa aloittavalta Minna bakes -kondiittorilta kakun, pipareita, muffinsseja, marenkeja ja macaronseja. Kakku oli yksinkertainen, mutta uskomattoman kaunis ja herkullinen tietysti myös. Taisin syödä pari macaronsiakin liikaa, koska herkuttelun jälkeen sitä kyllä huomasi syöneensä vähän liikaa sokeria, jos se nyt edes on mahdollista.. Lahjan suhteen turvauduin melkein taas legoihin, mutta löysinkin kivan playmobile-setin ja samaan teemaan keijukais-paperinukkekirjan. Oon joskus saanut Harjun paperista mustavalkoista lahjapaperia, joka kävi musta hauskasti vaaleanpunaisen narun ja ihanan jätskikortin kanssa. Harjun Paperissa Yliopistonkadulla on iso valikoima noita erilaisia Eef Lillemorin kortteja, joita mä olen ostanut itelleni jemmaan niin, että tarpeen tullen on aina sopiva kortti askartelulaatikossa. Jyväskylästä muuten löytyy ehdottomasti parhaat kortit juurikin tuolta Harjun paperista, valikoima on laaja, erityylisiä vaihtoehtoja on läjäpäin ja kortinhakureissulla mukaan tarttuu huomaamatta kaikkea muutakin ihanaa. Kannattaa käydä nyt kesälläkin, jos reissaatte täällä päin!

Synttärijuhlinnasta laskeudutaan pariksi päiväksi takaisin arkisempiin juttuihin, kun huomenna kirjoittelen Nooan neuvolakuulumiset. Kunhan nyt saisin vaan ajatukset selkiinnytettyä sen allergia-asian kanssa. Oon koko päivän käynyt tänäänkin juupas-eipäs-taistelua mielessäni, mutta eipä sitä auta sen enempää märehtiä, eiköhän kaikki selviä huomenna johonkin suuntaan. Tänään tuli muuten ostettua välikausivaatteetkin molemmille lapsille. Popin alesta löytyi vielä hyvin kokoja niin takeissa, haalareissa kuin fleeceissäkin. Niistäkin tarkempia speksejä vielä myöhemmin, nyt rättiväsyneenä nukkumaan.

PARHAAT HETKET ON JUST NYT

juhannus IMG018 juhannus IMG017 juhannus IMG016 juhannus IMG015 juhannus IMG014 juhannus IMG013 juhannus IMG012

Juhannuksena ja tässä reissaillessa muutenkin sitä on ehtinyt moneen kertaan miettiä ja ihmetellä, miten kaikki on just nyt loksahdellut aika kivasti paikoilleen. On kaksi lasta, tyttö ja poika, on hyvät työpaikat, ollaan kaikki terveitä, talous rullaa hyvin, raksaprojekti ja unelmatalo odottaa ensi vuonna ja sitä rataa. Pessimisti varmaan miettisi nyt että jonkun on ihan pakko pian mennä pieleen, kun on tapahtunut niin paljon hyviä asioita, mutta mä uskon että positiivinen mieli kerää positiivisia juttuja ympärilleen. Olisihan sitä juhannuksenakin voinut keskittyä päivittelemään sitä kuinka älyttömän huonot säät on, mutta ei juhannukselta kait voi muuta odottaakaan? Vappu ja juhannus on just niitä juhlapyhiä, jolloin toivotaan paljon lämpimämpää säätä kuin mitä lopulta saadaan. Ja silti juhlitaan ihan niin kuin ennenkin, satoi tai paistoi. Minea on viimeisen kuukauden ajan tehnyt suunnitelmiaan ajalle sitten kun on kesä, mutta koitin tänäänkin selittää, että nyt on jo kesä. Vastaukseksi sain pari naurahdusta ja tokaisun äiti kesällä on lämmintä ja mennään rantsuun, kyllä nyt on kevät. Siltä se kieltämättä itestäkin tuntuu.

Eniten mieltä on askarruttanut Nooan maitohommat kuluneen reissuviikon aikana. Onneksi tiistaina on vihdoin se meidän neuvolalääkärikin, niin saa kysyä kaikki kymmenet kysymykset ja ehkä saa jotain selvyyttä tähän kaikkeen. Melkein kahden kuukauden ajan mä olen ollut maidottomalla ruokavaliolla, mutta välillä on tullut lipsuttua joitain yksittäisiä kertoja, ja ennen risteilyä päätin ottaa koko viikon rennommin ruokailujen suhteen. Ihan jees muuten, mutta Nooalle ilmestyi selkä täyteen kuivaa ihottumaa ja nukahtaminenkin on ollut nyt paljon vaikeampaa. Sen lisäksi Nooan unipätkät on lyhentyneet eikä yli kahden tunnin jaksoja ole juurikaan enää ollut edes öisin, vaikka tosi pitkään meillä nukuttiin kymmenestä kahteen heräämättä. Asian luulisi olevan aika yksinkertainen, mutta silti mietin voiko tähän kaikkeen vaikuttaa meidän reissaaminen, huutaminen autokaukalossa ja se, että kahteen kertaan Nooa on saanut maistaa vesimelonia. Aina löytyy muutama epävarmuustekijä, ja sitä alkaa itse epäillä mikä johtuu mistäkin. Kokeiltiin keskiviikkona antaa korviketta, saatiin vain joitain millejä menemään mutta seuraavat kaksi päivää Nooan maha oli sekaisin. Joku tässä ihan selvästi mättää, enkä tiedä pitäisikö vaan vaatia allergiatesti niin loppuisi arvailut siihen. Hassua että sitä tarvitsee edes miettiä – luulisi ettei mikään ole turhaa kun kyse on omasta lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista, mutta mietin vaan hyötyykö testistä mitään. Jos me jo nyt tiedetään, että maito on se ongelma, mitä enempää voi testitulokset meille kertoa?

Niko pitää vielä tulevan viikon lomaa, joten saattaa olla että käydään vielä jossain minireissussa jos ilmat on edes kohtuulliset. Alkuviikko menee kotiympyröissä, huomenna ensin Lillin synttäreillä, tiistaina neuvolassa ja keskiviikkona taloasioita hoitaessa. Arki siis tulee siitäkin huolimatta että vielä toivoisin olevani laivan buffetissa tai valmiiksi katetulla aamupalalla. Ei se auta kun nousta kahdeksalta ylös, voidella ite omat leipänsä ja laittaa arkihommat pyörimään. Oletteko muuten ehtineet jo kiertää alet läpi? Sekin olisi mulla tehtävälistalla heti huomenna, on nimittäin hankittava ainakin välikausivaatetta Minealle ja Nooalle 74-80cm vaatetta bodeista sukkiin ja yökkäreihin. Mistä löytyy netin parhaat alet? Gugguu, Stokka, Zalando ja Babyshop tuli jo katsottua läpi ja pari tilaustakin tehtyä, mutta lisää saa vinkata jos olette ehtineet tehdä hyviä löytöjä. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

JUHANNUSTA

juhannus IMG011 juhannus IMG010 juhannus IMG009 juhannus IMG008 juhannus IMG007 juhannus IMG005 juhannus IMG004 juhannus IMG003 juhannus IMG002

Hyvää juhannusta tyypit! Mun tuli vähän huomaamattakin pidettyä parin päivän mittainen blogitauko, mutta tuskin siellä olisi juhannuksena ollut ketään lukemassakaan? Me ollaan päädytty Helsingin ja Lahden kautta Heinolaan rakkaiden ystävien luokse pariksi yöksi – siitäkin huolimatta että Nooa on tehnyt meidän automatkustamisesta ihan aavistuksen haastavaa. Tiedättekö, joskus tekisi mieli vaan pysyä kotona, koska tietää että siellä kaikki on mutkattoman helppoa ja sujuu tietyn, tutun kaavan mukaan, mutta sitten jäisi kaikki nämä mahtavat jutut kokematta. Kuten skumpan juominen laiturin nokassa. Tai iltapalan syöminen ystävien ruokapöydässä katsellen ilta-auringon paistetta järvellä. Jos sitä nyt vielä reissaisi kun Nikolla on lomaa, ja sen jälkeen on taas hyvä pysytellä kävelymatkan etäisyydellä kotoa.

Kuvittelin vielä viime viikolla, että voitaisi varata elokuulle koko perheen matka esim Kreikkaan, mutta pakko sanoa että tämän viikon jälkeen en uskalla vähään aikaan haaveilla mistään reissuista. Nooa huutaa autossa pienetkin välimatkat, vaikka kaikki siirtymät koitetaan sijoittaa päiväuniaikaan, mutta sen lisäksi Nooa huusi laivalla myös kaikki meidän ruokailuhetket. Vuorotellen syötiin, toisen hyssytellessä Nooaa sylissä tai viihdyttäen Nooaa hytissä. Ei ehkä ihan sitä mitä perhelomalta toivoisi.. En vaan millään voi käsittää, miten nämä jutut menee meillä saman kaavan mukaan molemmilla lapsilla? Minean kanssa supervaikea oli juurikin tämä eka kesä noin 4-kuisena, kun mihinkään ei voitu liikkua ilman tajutonta stressiä siitä, milloin on taas pysähdyttävä tienvarteen. Voiko se olla tuo meidän Brion kaukalo mikä aiheuttaa kaiken?

Yhtä Turkin matkaa lukuunottamatta me ei olla Minean kanssa oltu koskaan näin pitkään reissussa, mutta mä luulenkin että Minea viihtyy nykyään parhaiten kotona. Havaittavissa on ollut pientä matkaväsymistä, yöt on ollut levottomampia ja tänään taisi nukkumaan mennessä iskeä koti-ikävä ihan kunnolla. Minea sanoi ettei olisi edes halunnut lähteä mihinkään lomalle, vaan toivoisi olevansa jo kotona. Itestäkin alkaa kieltämättä tuntua ajatus omasta sängystä suht houkuttelevalta, ja oon mäkin aina ollut sitä tyyppiä joka loppujen lopuksi viihtyy loistavasti kotona ja rakastaa arkea. Eikä siinä mitään, hyvä juttuhan se vaan on jos kotona on hyvä olla.

Miten te juhlitte eilen juhannusta? Me ei tällä kertaa jaksettu enää illalla edes lähteä katsomaan kokkoa, kun lapset kävi jo niin kierroksilla että oli parempi vaan aloittaa nukutustouhut ajoissa. Voisi sanoa että mun kohdalla juhannus on keskittynyt vahvasti ruokapuoleen, on nimittäin oikeasti tullut syötyä viikon aikana niin överisti, että joudun tehodieetille heti maanantaista alkaen. En vaan osaa sanoa mistä löytäisin itsekurin siihen, se kun ei ole koskaan kuulunut mun luonteenpiirteisiini.

2-VUOTIAS KIKKARAPÄÄ

Terveiset Ruotsista! Odotellaan täällä hytissä laivan lähtöä, kaikki ihan väsyksissä Junibackenin ja eilisen touhupäivän jäljiltä. Eilinen oli nimittäin suht täynnä ohjelmaa, kun lähdettiin aamusta ajelemaan ensin Ikeaan lihapullille, sitten pikapyörähdys Stokkalla ja viimein hypättiin laivaan. Tarkemmat speksit laivasta ja Junibackenista kirjoitan kunhan palataan kotiin, mutta sanotaanko näin, että laiva ja hytti on mahtavia, lapset on olleet vähän väsyneitä matkasta ja vanhemmat on säätäneet ympäri Tukholmaa kunnon turisteina..

Reissun ensimmäinen pysähdyspaikka oli tiistaina Lahdessa mun ystävän Sapen kotona. Moikattiin mun suloista 5-kuukautista kummipoikaa ja veljeä jolla oli 2-vuotissynttärit. Viimeksi on nähty meillä joskus kun Nooa oli vasta pariviikkoinen, joten molemmat vauvat on ehtineet ottaa pienet kasvupyrähdykset tässä välissä. Pojilla on melkein tasan kuukausi ikäeroa, pituuseroa ei juurikaan, mutta Nooa on ekä vähän kevyempi. Jossain vaiheessa musta tuntui että Nooa kasvoi enemmän painoa kuin pituutta, mutta nyt kasvu on alkanut taas tasaantua, ja ennemminkin Nooa on pitkä, hoikka poika. Toisaalta ihan hyvä niin, koska jo nyt mulla ottaa Nooan kantaminen jonkun verran käsiin ja hartioihin, enkä usko että tämä tästä yhtään helpottaa ennen kuin ehkä sitten kun Nooa lähtee konttaamaan.

vauvatreffit IMG011

vauvatreffit IMG006

Vaikka pojilla on ikäeroa vain se kuukausi, on ero kehityksessä aika valtava vielä tässä vaiheessa. Nooa ei pääse lattialla vielä ollenkaan liikkumaan kun taas kummipoikani kieri ympäri mattoa, otti kaikki lelut käsiinsä, maisteli niitä ja seurasi koko ajan pää pystyssä ympärillä tapahtuvia asioita. Liikkuminen oli kummipojallani selkeästi paremmin hallussa, ja sujuu ne unihommatkin ehkä tuplasti vaivattomammin meihin verrattuna. Noh, siihen ei kyllä kovinkaan paljon vaadita näillä parin tunnin välein heräämisillä.vauvatreffit IMG005 vauvatreffit IMG002 vauvatreffit IMG001

Jos Sapella on vauvan kanssa helpompaa, niin vahtimista on kyllä tuossa pienessä 2-vuotiaassa menijässä! Sanoinkin siinä meidän jutellessa, että mä pääsen Minean kanssa tosi helpolla, koska perään kattomisen sijasta Minea toimii loistavana viihdyttäjänä ja apuhoitajana. Nooa seuraa Minean tekemisiä mieluummin kuin mun, siskolle ne parhaat naurutkin yleensä annetaan.vauvatreffit IMG007 vauvatreffit IMG008 vauvatreffit IMG009 vauvatreffit IMG010Arvaatteko mikä Sapen tänhetkinen lempiväri on? On tainnut emäntä hieman hullaantua tän kevään hittiväri turkoosista, kun eteisestä löytyy Crocseja ja Converseja kyseisessä värissä koko perheelle!

Mä olen yleensäkin aika huono keksimään hyviä synttärilahjoja lapsille ellei just satu kaupassa silmään osumaan joku erityinen juttu. Usein kysynkin onko sankarilla mitään toivetta, koska jokaiselta varmana löytyy jo omasta takaa kaikenlaista rompetta, eikä tarkoitus ole lisätä leluvuorta entisestään uusilla lelusarjoilla tai tarpeettomilla tavaroilla. Helpoin ja turvallisin hankinta taitaa olla duplot, paketillinen niitä me vietiin nytkin päivänsankarille.

vauvatreffit IMG012

vauvatreffit IMG013 vauvatreffit IMG015

Meillä taitaa seuraavaksi olla tiedossa pieni uintireissu ennen buffettia ja illan muumidiskoilua. Jatketaan kuulumisilla taas huomenna, terkkuja Suomeen ja kiitos vielä Sapelle kestitsemisestä!

1 … 9 10 11 12 13 14 15 16