Moikka jälleen! Ette tiedäkään, kuinka ison ponnistelun takana tämä teksti on itselleni ollut, sillä pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu siltä kuin aloittaisi jonkin uuden harrastuksen. Kuin olisit paikalla ensimmäistä kertaa, ilman tuttuja ja ohjaaja pyytäisi sinua näyttämään kaikkien edessä jonkin ohjeistetun liikkeen – sellaisen jota et ole koskaan ennen kokeillut.
Useammankin kerran olen ladannut blogiin uusia kuvia aikomuksenani jälleen aloittaa, mutta koskaan ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Kaikki sanottava tuntuu ei-niin-tärkeältä että siitä kannattaisi jättää pysyvää jälkeä virtuaalimaailmaan. Instagramin päivässä katoavat tarinat on vieneet mennessään ja luoneet niin erilaisen, matalamman kynnyksen foorumin jakaa omaa arkea ja joskus jopa joitain ajatuksiakin. Mikä sitten muuttui? En vain yksinkertaisesti halua olla se tyyppi, joka luo itselleen ylitsepääsemättömiä kynnyksiä miettimällä asioita liikaa ja joka jättää tekemättä siksi ettei uskalla. Jos joku kysyisi vahvuuksiani, sanoisin yhdeksi tärkeimmistä heittäytymiskykyni ja sen, että melko ennakkoluulottomasti uskallan usein olla oma itseni.
Niinpä olen päättänyt jälleen kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. Silloin kun itsestä tuntuu hyvältä ja siitä huolimatta, etten ole koskaan ollut hyvä sanojen kanssa. Sinänsä huvittavaa sillä työni liittyy hyvin pitkälti sanoihin ja yleisölle puhumiseen, mutta asiatiedosta puhuminen on itselleni täysin eri asia kuin omien ajatusten kirjoittaminen ylös.
Mitä meidän perheeseen nykyään kuuluu? Olisi toki kiva kertoa teille isoja uutisia menneestä ja tulevasta, mutta todellisuus on se, että arki näyttäytyy täällä edelleen hyvin samanlaisena kuin ennenkin. Töitä, perhettä, harrastuksia, omaa hyvinvointia, aikaa ystävien kanssa ja aika ajoin pieniä kotiprojektejakin. Ihan sitä tavallista siis, ja voisin jopa väittää arjen olevan ihanan tasaista ja ennakoitavaa juuri nyt. Perheessä on kuluneen vuoden aikana ollut liian paljon vakavia sairastumisia, mutta tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin juuri tällaisenaan ja voin olla onnellinen siitä tasapainosta, jonka olen löytänyt perheen ja oman ajan välille.
Nyt kun jää on murrettu, tulen varmasti palaamaan tänne pikemmin kuin vasta ensi vuonna. Luulen että aiheet tulee olemaan pitkälti kotiin ja myös arkielämään liittyviä, sopivan kevyitä ja keskittyen kuviin. Toivottavasti tekin vielä löydätte mukaan, vaikka viime tapaamisesta onkin kulunut aikaa!
Syksyn pimenevissä päivissä korostuu yksi asia yli muiden – valo. Aamulla herätessä on pimeää, töistä kotiin tullessa on pimeää, joskus taivas ei kirkastu edes keskipäivällä eikä illalla huvittaisi lähteä lenkillekään kun jo kuuden aikaan laskeutuu ympärille täysi pimeys! Vaikka valon tärkeyden onkin aina tiedostanut, on meillä ehtinyt jo parin vuoden ajan olla omassa pihassa valaistus vähän sinne päin. Niinpä päätimme tänä vuonna suunnitella kokonaisuuden toimivammaksi ja lisätä julkisivun valoisuutta käyttömukavuuden parantamiseksi. Musta talo syö valoa itseensä melko lailla, joten erilaisia valonlähteitä on tarpeen olla useampia. Nyt meiltä löytyykin spottia katosta, kohdevaloja istutuksille, liiketunnistimella toimivia yleisvaloja sekä talon ääriviivoja osoittavia kohdevaloja.
Se, mikä meille on mahdollistanut vaivattoman ja tarkoituksenmukaisen ulkovalaistuksen, on Philips Hue älyvalojärjestelmä. Kuulun itse siihen naisten vähemmistöön, joita tekniikka kiinnostaa jopa enemmän kuin useita miehiä, ja olen lähes aina valmis panostamaan teknisten laitteiden kyseessä ollessa laatuun, helppouteen ja viimeisimpään teknologiaan. Ulkovaloja valitessa hyvin tärkeäksi kriteeriksi toki nousi myös ulkonäkö, sillä valot ovat osa talon kokonaisilmettä.
Kaikki ei vielä ole läheskään valmista, joitain ylimääräisiä johtoja on piilottamatta, lasten pihalelujen säilytysongelmat on ratkaisematta ja istutuksissa on viimeisteltävää, mutta uusien valojen myötä tuntuu koti enemmän kodilta ja pimeälläkin on kiva tulla kotiin. Kuvissa näkyy meidän valitsemamme Philips Hue Lily -kohdevalot, joihin sisältyy enemmän tekniikkaa kuin voisi kuvitella. Valot yhdistetään wifin avulla niin sanottuun siltaan eli erilliseen pieneen laitteeseen, jonka avulla kodin Philips Hue valoja voi säätää. Itse säätäminen tapahtuu puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla, tästä eteenpäin käyttö onkin sitten mahdollisimman helppoa!
Philips Hue valojen nerokkuus piilee mielestäni siinä, että ne sisältävät kaikki ominaisuudet joita kotisi valaistukselta toivot – sekä siihen päälle paljon sellaista jota et koskaan osannut edes odottaa. Yhdellä puhelimen näpäytyksella voit kytkeä valitsemasi valot päälle, vaikka itse olisit pois kotoa. Voit määrittää automaattisia asetuksia, jolloin valot syttyvät haluamaasi aikaan haluamallasi kirkkaudella. Voit myös säätää kirkkautta ja valon väriä ja halutessasi voit kytkeä päälle äänitunnistuksen, jolloin kaikki yllä mainittu hoituu pelkän äänikomennon avulla.
Vaikka olen aiemmin kuvitellut tyytyväni kodin valaistuksessa tavanomaiseen, muutti Philips Hue älyvalojärjestelmä ajatusmaailmani. Sisätiloista meiltä toistaiseksi löytyy ainoastaan sarjan yövalo lapsilta, mutta päätimme että jatkossa korvaamme kodin kaikki valot Philips Hue -valoilla sitä mukaa kun nykyiset tulee tiensä päähän. Kuvitelkaa kuinka hienoa olisi voida herätä siihen että makuuhuoneen valo syttyy herätyksen aikaan lempeän pehmeällä valolla herätellen. Tai miten kätevää olisi voida säätää kodin sisätilojen yleisvaloa kylmästä pehmeämpään lämpötilaan vuorokaudenajan mukaan. Ja sekin, että reissussa ollessa tiedät valojen syttyvän kotona joka ilta tiettyyn aikaan, jotta koti näyttäisi silloinkin asutulta. Itselleni Philips Hue avasi kokonaan uuden valaistuksen maailman kymmenine mahdollisuuksineen. Tänä viikonloppuna valot säädetään halloweenin teemaan sopivalla punaisella!
Onko teille jo ennestään tuttu Leivonmäen kansallispuisto? Meidän syysloma on jo takanapäin, mutta monia kivoja muistoja jäi lomasta talteen – siitäkin huolimatta ettemme tehneet mitään kovin erityistä. Emme etukäteen suunnitelleet päiviämme, vaan itse kaipasin myös paljon kotona olemista jokapäiväisen ulkoilun ja ystävien näkemisen lisäksi. Loppuviikosta ajelimme ystävien kanssa Leivonmäen kansallispuistoon noin 40km päähän Jyväskylästä. Valitsimme jo ennestään tutun reilun 2 km mittaisen Luupään lenkin, sillä tavoitteena oli urheilun sijaan viettää aurinkoinen päivä ulkoillen ja pihalla evästäen.
Luupään lenkki on siinä mielessä tosi kiva, että sen aikana maisemat ehtii vaihtua useaan kertaan. Matkalla tulee vastaan kauniita metsämaisemia, sammalta ja jäkälää silmänkantamattomiin saakka, pitkospuita, järveä, lampea, suppia sekä isoja kiviä. Lenkki päättyy järven rannalla olevalle laavulle, jonne meidänkin porukka pystytti oman eväsleirinsä. Vaikka lenkin varrella näimmekin joitakin ihmisiä, ei ruuhkia kuitenkaan syntynyt ja laavullakin kävi tuuri kun samaan aikaan paikalla oli vain yksi retkiporukka meidän lisäksemme.
On aina ihana huomata, miten lapset keksivät tekemistä missä tahansa. Lenkin edetessä ja maisemien vaihtuessa lapsilla oli koko ajan jokin uusi juttu johon keskittyä ja josta keksiä leikkejä. Ja mikäs siinä oli kävellessä auringon välillä paistaessa ja eväät repussa odottaen – silloin kun osaa pukeutua säähän sopivasti, on kaikki ulkoilu mieluista niin lapsille kuin aikuisillekin.
Grillipaikalla paistoimme perinteisesti makkaraa ja nakkeja, ja onneksemme teekin oli pysynyt koko matkan ajan termarissa kuumana. Leivoin aamulla korvapuusteja mukaan ja ystäväni repusta löytyi pussillinen vaahtokarkkeja, joita lapset tykkäsi grillata tikun päässä. Joillain meistä vaahtokarkit paloivat tikkuun kiinni, syttyivät kunnolla liekkeihin tai sulivat mustina grilliin, mutta itsestäni löysin todellisen vaahtokarkkien grillaajan! Taidan lisätä tämän tärkeän taidon ansioluettelooni, tiedä vaikka sille tulee myöhemmin todellista tarvetta.
Meillä oli ihana retkipäivä, joka toteutetaan varmasti vielä monta kertaa uudelleenkin. Suosittelen lämpimästi ajelemaan Leivonmäelle joku aurinkoinen viikonloppu. Vaikka meillä on kokemusta vain Luupään lenkistä, olen kuullut muidenkin kierrosten olevan melko lailla yhtä vaihtelevia maisemiltaan ja monen lenkin varrelta löytyy myös laavu. Luontoon-sivustolta löytyy selkeät reittikuvaukset ja -kartat sekä ohjeet, kuinka päästä perille autolla.
Kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylä & Doerz kanssa
Tämän vuoden puolella ei ole sattuneista syistä päässyt reissaamaan kotimaan ulkopuolelle, joten olemme saaneet etsiä vaihtoehtoisia tapoja viettää lomilla laatuaikaa perheen kanssa. Ensin ajatus ulkomaanmatkojen peruuntumisista tuntui harmilliselta, mutta loppujen lopuksi olen ymmärtänyt viihtyväni kuitenkin parhaiten kotona ja kotikaupungissani Jyväskylässä kunhan tekemistä riittää. Tärkeät muistot eivät synny lentokoneessa istuen eikä suuria summia rahaa kuluttaen vaan pääroolissa on läheiset ihmiset ja yhteinen tekeminen.
Pääsin pari viikkoa sitten kokeilemaan kolmea Jyväskylän seudun kokemusta, jotka eivät välttämättä ensimmäisenä tulisi mieleen aktiviteetteja etsiessä, mutta jotka jokainen ovat omalla viehätyksellään ihania, suosittuja ja kokemisen arvoisia kohteita. Sain valita kohteet Doerz-sivustolta, jonka ydinajatus on tarjota ihmisille mahdollisuus matkustaessa kokea paikallisten elämäntyyli perinteisen turistikokemuksen sijaan. Sivustolle on listattu mitä erilaisempia, autenttisia elämyksiä aitojen paikallisten järjestäminä, ja kohteita löytyy niin ulkomailta kuin kotimaastakin. Keski-Suomen tarjontaan kuuluu muun muassa luontoretki valokuvaten, melontaa kansallispuistossa, korvapuustien leipomista ja ilta lavatansseissa.
Minä aloitin oman elämyskierrokseni Säynätsalon kunnantalolta. Kunnantalo on kansainvälisestikin hyvin merkittävä Alvar Aallon suunnittelema rakennus, joka on 50-luvulla rakennettu mutta yhä edelleen arkkitehtuuriltaan ajankohtainen tänäkin päivänä. Se sisältää monia elementtejä, joita nykypäivän trenditietoiset rakentajat tuleviin koteihinsa suunnittelevat kuten isot ikkunat, luonnonläheisyys sisätiloissa, puupinnat, rimoitukset ja rouheat epäsymmetriset tiilet. Kunnantalo on etenkin arkkitehtien ykkösvierailukohde, mutta suosittelisin visiittiä myös jokaiselle omaa taloa suunnittelevalle – inspiraatiota jää kotiinviemisenä roppakaupalla.
Säynätsalon kunnantalon yrittäjä osaa kertoa tarinoita niin itse rakennuksen historiasta kuin Alvar Aallonkin elämän varrelta. Yhdestä huoneista löytyy vanhoja suunnitelmapiirroksia rakennuksen luonnosteluvaiheista, ja kovin kiinnostavaa on sekin kuinka pikkutarkasti Aalto on kiinnittänyt huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. Omistautuminen työlle varmasti onkin yksi syy, joka selittää Aallon menestystä. Kun intohimolla tekee, ei lopputulos voi epäonnistua.
Kunnantalon tiloista löytyy pieni myymälä, aivan ihana kahvila sekä muutama vuokrattava huone, joiden sisustuksessa näkyy vahvasti Artekin tuotanto. Myös Säynätsalo on itsessään kokemisen arvoinen upean luontonsa vuoksi, joten kunnantalon vierailulle parhaiten sopii sateeton päivä, jos sellaisia vielä syksylle on tiedossa. Ja vielä vinkkinä, kamera kannattaa varata mukaan sillä kaikki pienetkin yksityiskohdat haluaa tallettaa muistiin.
Seuraavaan kohteeseen Hakamäen lammastilalle lähdin ajelemaan lasten kanssa eräänä viikonloppulauantaina. Vietimme Petäjävedellä noin 40km päässä Jyväskylästä yhden loppukesän hauskimmista iltapäivistä silitellen lampaita, ruokkien kanoja, ihastellen pupuja ja kuunnellen tilan emännän Maijan kertomuksia tilan arjesta.
Hakamaan lammastilalla kaikki, mitä meille esiteltiin ja kerrottiin oli mielenkiintoista niin lasten kuin minunkin näkökulmasta. Eniten ihastutti se, että kiireen tunne oli kokonaan tipotiessään ja kaikessa tekemisessä näkyi eläinten ehdoilla eteneminen. Lapsille opetettiin heti saapuessa, ettei tilalla juosta ja eläimet lähestyvät ihmisiä, ei toisinpäin. Pääsimme seisomaan keskelle lammaslaumaa ja tutustumaan eläimiin niin läheltä, että lähdön hetkellä hyvästien sanominen uusille ystäville oli yllättävän vaikeaa. Kaiken huipuksi yksi karitsoista sai nimekseen Minea, joten eiköhän me löydetä itsemme jo tämän vuoden puolella uudelleen Hakamaan tilalta tervehtimästä tuttuja.
Hakamaan lammastilan vierailua voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle! Meidän lapset oli juuri sopivan ikäisiä vierailulle siinä mielessä, että osaavat jo melko hyvin kuunnella ja noudattaa ohjeita. Tilan emännän Maijan kanssa kaikki tuntui olevan niin luontevaa, että vaihtoehtoja itselle sopivasta vierailusta varmasti löytyy jokaiselle. Tilalta saa myös ostettua mukaan lampaanlihan lisäksi monia muita lähiseudun tuotteita kuten hilloja, lankoja, taljoja, jauhoja tai neulottuja käsitöitä.
Viimeisenä Jyväskylän seudun kohteena pääsin vielä tutustumaan idylliseen Perttulan tilaan Laukaaseen. Myös Perttulan tila on lähituotantoa ja vastuullisuutta parhaillaan, ja tilan erikoisuutena on tunnelmalliset, rustiikkiset tapahtumat.
Meidän iltapäivään Perttulan tilalla kuului repullinen eväitä, kartta ja luontopolku. Kävelimme metsäpolkuja pitkin noin 4km matkan lempeässä syyssäässä ja matkan varrella oli pieni eväspaikka järven äärellä. Mukaan meille oli pakattu tuoretta täytettyä leipää, juomaa sekä Minean sanoin maailman parasta omenapaistosta. Kyllä eväät maistuu aina ulkona paremmalta kuin koskaan!
Perttulan tilalle pääsee retkeilemään yksityisesti kuten mekin ja juhlia tilalla järjestetään myös tunnelmallisessa ladossa. Itse odotan marraskuun lopulla avautuvaa joulukahvilaa, joka pitää ovensa auki näillä näkymin kolmena viikonloppuna – silloin kannattaa tulla tutustumaan tilan elämään!
Vierailemani kolme kohdetta olivat kaikki omalla tavallaan ihastuttavia ja ehdottomasti kokemisen arvoisia. On ollut ihana päästä tutustumaan uusiin kotiseudun kohteisiin ja samalla myös jokaisen paikan yrittäjään. Nyt jos koskaan pienyrittäjät tarvitsevat tukeamme, joten pidetään huoli lähiseutumme elinvoimaisuudesta suosimalla lähimatkailua.
Olohuone meni ja koki melko ison muutoksen, kun yksi asia johti toiseen ja lopulta lähes kaikki meni lumipalloefektin lailla uusiksi. Ensin halusin vaihtaa sohvan, sitten löysin jo pitkään etsityn sohvapöydän ja lopulta oli vaihdettava mattokin, kun vanha ei vain yksinkertaisesti enää sopinut uuden sävymaailman kanssa.
Meille valikoitunut sohva on Adean Bon alcantara-kankaalla sävyssä Dune. Alkuun jännitin onko beige sohva ehkä liian beige tai liian tumma meidän muuten niin valko-harmaaseen olohuoneeseen, mutta lopulta voin sanoa sävyn osuneen täydellisesti oikeaan. Yhtään vaaleampi beige olisi jättänyt kokonaisuuden jopa liian valjuksi, joten onneksi uskalsin lähteä tähän vaihtoehtoon. Joskus todella kannattaa mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle löytääkseen entistä parempia ratkaisuja!
Syy, miksi sohvan vaihtoa lähdettiin harkitsemaan, ei millään muotoa ollut se etteikö entinen sohva olisi ollut erittäin laadukas ja hyvä istua, päinvastoin siitä luopuminen tuntui jopa typerältä juuri siksi ettei sohvassa yksinkertaisesti ollut mitään vikaa. Ostaessa edellistä sohvaa olimme moneen kertaan miettineet kahden koon välillä ja lopulta päätyneet pienempään, 211cm leveään sohvaan. Kuitenkin heti sohvan saavuttua totesin sen olevan liian pienen näköinen pitkässä olohuone-keittiö tilassa, ja siitä syystä meillä nyt kolmen vuoden käytön jälkeen onkin uusi sohva – noin 20cm leveämpi sellainen.
Hauskaa tässä on se, että rakentamisen aikaan tekemissäni suunnitelmissa meidän olohuoneeseen olen valinnut juuri Adean Bon-sohvan ja vieläpä beigenä. Lisäksi noista samoista suunnitelmista löytyy Adean Plateau -marmoripöytä, joten ehkä nyt voisi sanoa ympyrän tietyllä tapaa sulkeutuvan. Plateau-pöydästä meille valikoitui ruskea Emperador Dark, jonka uskon olevan vuosia kestävä hankinta. Vaikka marmori on melko herkkä materiaalina, peittää se elävän pintansa ansiosta hyvin kaiken elämän jäljen.
Entä se matto sitten? Maton kanssa mentiin helpoimman kautta (tai ei ihan kirjaimellisesti kuten kaikki instaseuraajani tietävät) ja se haettiin mistäs muualtakaan kuin Ikeasta. Matto on kooltaan 2x3m ja nimeltään Tyvelse. Loistava löytö, sillä ensituntumalta matto tuntuu jämäkältä ja riittävän laadukkaalta eikä hintaakaan ollut kovin paljoa. Voi olla että tässä tullaan vielä näkemään muitakin mattoja ajan myötä, mutta toivon että sohva ja pöytä ovat tulleet jäädäkseen.
Olen valikoiva asuntomessuilla vierailija. Ensinnäkin harkitsen joka vuosi sitä, onko minusta messuille lähtijäksi juuri sinä kyseisenä vuonna, sillä kiinnostavia kohteita pitää olla yleensä useampia, jotta Jyväskylästä saakka kannattaa lähteä ajamaan messuille (missä ne nyt silloin sattuvatkaan sijaitsemaan). Toiseksi valitsen aina etukäteen ne kohteet, joissa haluan ehdottomasti vierailla ja muissa käyn vain sitten, jos aikaa jää. Messuilla kun helposti pysähtyy haaveilemaan pienimmistäkin yksityiskohdista, ja aikaa yhdessä kohteessa voi hyvinkin hujahtaa enemmän kuin oli tarkoitus.
Tänä vuonna vierailin Tuusulassa asuntomessuilla, jo ihan senkin vuoksi että sieltä löytyi kahden tutun suunnittelijan kohteita. Lisäksi koko kesän jatkunut pihaprojektimme kaipasi vielä muutaman ajatuksen selkiyttämistä, joten inspiraatio pihasuunnittelussa oli ihan tervetullutta. Tälläkään kertaa en kuitenkaan ehtinyt kiertää kuin murto-osan kohteista ja kuvasaldokin keskittyy sen vuoksi omiin suosikkeihini. Olkaapa hyvät siis, muutama kiinnostava kohde tämän vuoden messuilta!
Honka Huomen
Honka Huomen ihastutti maanläheisyydellään niin sävyvalinnoissa kuin pohjan suunnittelussakin. Talo ei ole millään muotoa pröystäilevä, vaan ennemminkin se viestii tehokkaasti käytetyistä neliöistä, järkevästä rakentamisesta ja toimivasta sijoittelusta. Missään nimessä Honka Huomen ei ole liian tavallinen tai tylsäkään, vaan ihana perhekoti, josta löytyy tarvittava ja vähän päällekin. Rakastuin erityisesti ajatukseen erillisestä sauna-kylpyhuonetilasta joka yhdistyi muuhun taloon ihastuttavan viherhuoneen kautta. Ystäväni Maru Hautala on tehnyt oikein hyvää työtä sisustussuunnittelun kanssa, ja talon ulkokuori on täydellisessä symbioosissa sisätilojen kanssa. Tämä on kohde, jonka pohjapiirustus kannattaa laittaa itselle ylös, jos kompaktin yksitasoisen perhekodin rakentaminen on haave tulevaisuudessa!
Hevi kivitalo Lumitiikeri
Kivitalot hyvinkin usein luovat mielikuvan jostakin hulppeasta, ja niin on kyllä asian laita Laura Seppäsen sisustaman Lumitiikerinkin kanssa. Kokonaisuudesta ei tunnu puuttuvan mitään, talo on täynnä kiinnostavia huoneita sekä yksityiskohtia ja sisustusesineet on suoraan tämän hetken trendeistä. Jos jostain kohteesta voisi viedä omaan kotiin kaikki irtokalusteet, olisi oma valintani epäilemättä tämä. Lumitiikerin suurin vahvuus upean sisustuksen lisäksi on Blau interiorin käsittämättömän hienot kiintokalusteet niin keittiössä, kylpyhuoneissa kuin vaatehuoneessakin.
Finnlog Hetena
Jos tarkastellaan pelkästään taloa, sen arkkitehtuuria, materiaaleja sekä tunnelmaa, on yksi alueen taloista ylitse muiden. Ilmeensä uudistaneen Finnlogin Hetena on nimittäin upea kaikkinensa, talo jollaisen rakentaisin itsellenikin milloin tahansa! Täydellinen atrium-piha, yksitasoinen clt-talo joka henkii 70-lukua käytävineen ja rimoituksineen ja kekseliäästi käytetty puupinta, jota ei ole maalattu lainkaan (talon väritys on saatu aikaan ”polttamalla” laudan pintaa). Tämän kohteen sisustus olisi mielestäni saanut mukailla talon henkeä paljon selkeämmin (sisällä ei tullut kuvattua juurikaan inspiraation puutteen vuoksi), mutta kaikki muu talossa oli niin upeaa että kohde jätti selvän raksakuumeen jälkeensä. Itse asiassa tämän nykyisen talomme kanssa lähdimme aikanaan suunnittelussa liikkeelle yksitasoisesta atriumpihaisesta talosta, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Jos vielä joskus rakennamme toista kotia, kaivan silloin esiin Finnlog Hetenan kuvat ja aloitan haaveilun niistä.
Kastelli Kuori 115
Kastellilta messuilta löytyy parikin kohdetta, mutta itse ehdin tutustua vain Kastelli Kuori 115:een. Kuori 115 sisustusta on ollut suunnittelemassa taitava Sanna Siik-Keskisarja, ja lopputulos on mitä harmonisin ja rauhoittavin yhdistelmä tämän hetken trendejä ja kestäviä klassikoita. Beigen eri sävyt, pehmeät materiaalit ja paljon puuta. Kastelli 115 on kuin valmiina odottamassa tulevia asukkaitaan. Veikkaan että tämä kohde nousee kaikessa ihanuudessaan useimpien messukävijöiden top3-listalle.
Joko te olette ehtineet käydä messuilla tai tutustua kohteisiin median kautta? Löytyikö omia lemppareita ja vaikuttaako suosikin valitsemiseen enemmän itse talo vai sisustus?
Etupihan projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että talon maalaukset on lähes valmiit julkisivun puolelta ja betoniset istutusaltaat on saaneet sisuksiinsa kivet ja istutukset. Istutusaltaista tuli lopulta juuri sellaiset kuin toivoimmekin – simppelit, riittävän isot ja helppohoitoiset.
Meillä oli alusta saakka ajatus tehdä etupihalle jonkinlainen muurattu istutusallas, mutta tarkkaa paikkaa tai kokoa emme olleet vielä päättäneet. Kivetysalueen suunnittelun myötä aloimme päätyä koko ajan isompiin istutusaltaisiin, koska muuten etupiha olisi pelkkä valtava, tasainen kivetetty alue. Sellaisenaan se olisi voinut olla aavistuksen tylsähkö, joten isompi istutusallasalue tuntui lopulta hyvältä idealta.
Jaoimme altaan kahteen osaan ja teimme niiden väliin pienen porrastuksen tuomaan ilmettä. Altaat muurasimme käyttäen HB-Betonin kevytsoraharkkoja (harkoista saatu alennusta osana kaupallista yhteistyötä) ja pinta tasoitettiin betonilaastilla. Altaiden pohjalle laitettiin kangasta estämään rikkaruohon leviämistä, ja vain istutuskohtiin kaivettiin kuopat mullalle. Altaiden seinämät vielä suojattiin varmuuden vuoksi sisältäpäin styroxilla, jotta säävaihtelut eivät niin herkästi olisi rikkomassa muurauksia ja aiheuttamassa halkeamia altaisiin.
Moni teistä jo tietääkin, etten ole mikään viherpeukalo ja siksi yleensä suosin kaikissa kasveissa helppohoitoisuutta – sekä edullista hintaa siltä varalta, jos kasvit joutuu uusimaan useampaan kertaan. Istutusaltaiden päämateriaaliksi halusimme kiven, joten suurimmaksi osaksi altaat on täytetty isohkolla seulanpään kivellä. Lisäksi nostimme yhden ison kiven alempaan altaaseen pystyyn ja istutimme muutamia vihreitä sinne tänne. Ylempään altaaseen laitoimme riippapihlajan ja alppiruusun, alempaan hieman luonnonheinää ja kolme rohtokatajaa.
Seuraavaksi istutusaltaat saa vielä muutaman kohdevalon korostamaan istutuksia, ja toivottavasti pian saadaan myös pihan ilmeen viimeistelevä kivetys tehtyä. Projektien valmistuttua ei tiedossa ole enää tälle kesälle muita isompia hommia, vaikka omakotitalossa varmaan aina saisi halutessaan olla tekemässä jotain. Jos pihakivetyksen tekeminen itse kiinnostaa tai on teille ajankohtaista, kannattaa ensi viikosta eteenpäin seurata tiiviisti instastoorejani. Niihin yritän kerätä mahdollisimman monipuolisesti juttua projektin etenemisestä reaaliajassa.
*kaupallinen yhteistyö Gato Negro Roséja Juomavinkki kanssa
Jos elämässä voisi panostaa vain yhteen keinoon, jolla kerätä itselleen energiaa arjen pyörittämiseen, mikä olisi sinun valintasi?
Minulle ystävät on se voimavara, joka tuo hengähdystauon arkisten asioiden keskelle. Tykkään kutsua ystäviä kylään, niin suunnitellusti kuin suunnittelemattakin, eikä itselleni ole koskaan väliä sillä onko koti siisteimmillään tai löytyykö kaapista mitään erityistä tarjottavaa. Paljon tärkeämpää on hetkiin tarttuminen, yhdessäolo ja se, että ylipäätään on aikaa säännöllisesti tavata itselle tärkeitä ihmisiä. Kesällä tämä on helpompaa kuin koskaan kun koti laajenee terassille tai parvekkeelle, ja arjen juhla syntyy nostamalla pöytään kukkakimpun kaveriksi lasilliset hyvää viiniä!
Lämpimien kesäiltojen juoma on raikas ja kepeä, juuri kuten oma valintani Gato Negro Rosé. Gato Negro Rosé on kuiva roseeviini, kesäinen ja moneen makuun sopiva metsämarjaisen vivahteensa vuoksi. Kartonkinen ekologinen pakkaus sujahtaa helposti mukaan myös piknikkoriin, ja on ehkä sanomattakin selvää että rosé on täydellinen yhdistelmä mansikoiden kanssa. Tarjoilin muutamalle ystävälle mansikka-halloumileivät yhdessä Gato Negro Rosén kanssa auringonlaskun aikaan terassilla, ja yhteen ääneen totesimme ettei juuri nyt voisi elämältä enempää pyytää.
Mansikka-halloumileivät
Tarvitset:
ciabattaa
viikunahilloa
sinappia
halloumia
basilikaa
mansikoita
Tee näin:
Leikkaa tuore, pehmeä ciabatta siivuiksi. Paista pannulla kevyesti halloumi, jotta se saa ruskean pinnan. Aloita leivän kasaaminen sipaisemalla sinappia leivän pintaan, levitä päälle lusikallinen viikunahilloa ja lisää paistetut halloumit. Lopuksi koristele mansikoilla ja basilikalla. Nauti Gato Negro Rosén kanssa!
Nämä hetket on niitä, joihin toivoisi voivansa palata sitten kun syksyn pimeys meinaa koetella jaksamista eikä lempeistä yhdessä ulkona vietetyistä auringonlaskuista ole enää kuin muisto jäljellä. Tämä kesä on jo nyt antanut meille parastaan ilmojen puolesta, tartutaan mahdollisuuteen ja nautitaan näistä hetkistä jotka ovat vain tässä ja nyt.
Lisää hyviä nopeasti toteutettavia reseptejä löydät Juomavinkki-sivustolta, jonne on kerätty yhteensä 15 eri vaikuttajan loihtimat reseptit erityisesti kokeiltaviksi yhdessä Gato Negro Rosén kanssa. Testaa ja nautiskele mieluiten hyvässä seurassa!
Suosikkini suolaisista piirakoista on tällä hetkellä simppeli, mutta niin herkullinen feta-pinaattipiirakka. Harvemmin tulee nykyään enää tehtyä lihaisia suolaisia piirakoita, vaan ennemminkin kokeilen erilaisia variaatioita fetasta, tomaatista ja mozzarellasta. Juuri nyt ihastuttaa erityisesti pinaatti, ja piirakkapohja valmistuu rouheisesta kaurajauhosta Mamma rimpuilee – blogin gluteenittoman pohjan ohjetta mukaellen.
Feta-pinaattipiirakka
Tarvitset:
110g voita
2 dl kaurajuhoa (esim Myllärin lila pussi)
1/2 dl juustoraastetta
1 tl vettä
suolaa
1pkt tuoretta pinaattia
1 pieni valkosipulin kynsi
1pkt Patros-fetaa
1/2 pkt kirsikkatomaattia tai aurinkokuivattua tomaattia
3 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
150 g emmental-juustoraastetta
pippuria ja suolaa
Tee näin:
Sulata hieman voita jotta saat siihen sekoitettua pohjan muut ainekset eli kaurajauhon, hyppysellisen suolaa, veden ja 1/2 dl juustoraastetta. Toinen vaihtoehto on pitää voi huoneenlämpöisenä ja nyppiä sen joukkoon muut ainekset. Painele tai levitä lusikalla taikina vuokaan ja esipaista vajaa 10min 200 asteessa.
Paista parin minuutin ajan pannulla öljyssä valkosipuli ja pinaatinlehdet. Älä anna ruskistua tai etenkään palaa. Levitä esipaistetun pohjan päälle. Murusta päälle feta ja lisää pilkotut tomaatit. Sekoita keskenään kerma, juustoraaste, musteet ja kananmunat. Kaada piirakan päälle ja ripottele vielä halutessasi päälle hieman juustoraastetta. Jatka paistamista vielä noin 20min kunnea pinta on aavistuksen saanut väriä. Nautiskele hyvässä seurassa!
Ei omakotitaloasumista ilman jonkinlaista käynnissä olevaa projektia! Etätöitä tehdessä ja enimmäkseen neljän seinän sisällä aikaa viettäessä oli helppo keskittyä sisätilojen sisustamiseen ja ideoida uutta sellaisiinkin tiloihin, jotka eivät välttämättä mitään uutta tarvinneet. Tiesin kuitenkin että kesän myötä etupihalta paljastuisi projekti, joka olisi saatava valmiiksi tänä kesänä, jotta saisimme ulkotiloista viimeistellyt ja sen myötä myös viihtyisät.
Kuvan nähtyänne jo varmaan arvaatte, että puhun etupihan kivetyksestä. Viime kesänä meillä ei vielä ollut kunnon suunnitelmaa etupihalle, vaikka tiesimmekin että suurin osa siitä aiotaan laittaa kivetystä ja lisäksi suunnitelmissa oli paikka pyörille sekä roskakatos. Vasta kuitenkin tämän kevään myötä paneuduimme kunnolla suunnitteluun, valitsimme kivien toimittajan ja saimme suunnitelmat loksahtamaan paikoilleen niin että nyt kaikki tuntuu olevan täysin selvää. Tai ehkä täysin selvää voi sanoa olevan vasta siinä vaiheessa kun piha todella on valmis, olen nimittäin jo tähän mennessä ehtinyt muuttaa suunnitelmia useammankin kerran.
Kivet meille valittiin jyväskyläläisen HB-Betonin valikoimista, se oli selvää alusta saakka sillä halusimme luotettavan ja mielellään paikallisen kivitoimittajan. HB-Betonilta löytyy kivien näyttelypiha ja 2-laadun myynti Jyväskylästä, mikä helpotti meidän osalta kivien valintaa huomattavasti. Paikan päällä kivistä näkee erilaisia malliladontoja isommalla pinta-alalla ja se auttaa hahmottamaan lopputulosta paremmin.
Meillä ei ole aiempaa kokemusta pihan kivetyksen tekemisestä tai ylläpidostakaan, mutta siitäkin huolimatta aikomuksemme on tehdä kivetystyö pääasiassa itse. Olin heti alkuvaiheessa yhteydessä HB-Betonin asiantuntijaan ja kysyin muutaman ensikertalaisen kysymyksen liittyen kivien valintaan ja työn kriittisiin kohtiin.
Onko eri valmistajien pihakivissä laatueroja? Millaisia? Mihin ominaisuuteen kannattaa panostaa?
”Suomalainen betoniteollisuus on kauttaaltaan hyvin laadukasta ja alan valmistajiin voi luottaa. HB-Betoni on suomalainen perheyritys jolla on yli 50 vuoden kokemus betonituotteiden valmistuksesta. Eroja valmistajien välillä on esimerkiksi siinä miten pihakivet ovat värjätty. HB-Betonin pihakivet ja laatat ovat läpivärjättyjä kiviä, mutta markkinoilta löytyy myös pintavärjättyjä kiviä. Ulkonäkö on isoimpia valintaperusteita kiviä valittaessa ja meillä tehdään jatkuvaa kehitystyötä pihakivien hyvännäköisen pinnan eteen. Eroja valmistajien välillä syntyy myös kivimallistoissa ja värivalikoimassa.”
Mitä väliä on sillä, valitseeko 6cm vai paksumman laatan?
”Piha-alueelle, jossa on henkilöautoliikennettä, käytetään 60 mm kiviä. Kivet kestävät hyvin pihan huoltoajon myös raskaammilla ajoneuvoilla. Mikäli pihalla on jatkuvaa raskasta liikennettä niin kohteeseensuositellaan 80 mm pihakiviä. Laattoja käytetään pääsääntöisesti ajoneuvoliikenteeltä vapailla alueilla.”
Miten eroaa toisistaan tavallinen pihakivi ja porraslaatta?
”Materiaaliltaan tuotteissa ei ole eroa, mutta kokoeron takia porraslaatta ei sovellu alueelle jolla on ajoneuvoliikennettä.”
”Kannattaako kokemattoman lähteä asentamaan pihakiveystä itse? Millaisia riskejä onnistumiseen liittyy?”
”Mikäli aikaisempaa kokemusta pihakiven asentamisesta ei ole niin kannattaa ehdottomasti konsultoida alan ammattilaisia tai pyytää suoraan tarjousta asennustyöstä. Mikäli haluaa kokeilla asennustöitä itse kannattaa pihakivien asennusohjeisiin ja suosituksiin tutustua huolellisesti. Asennusohjeita löytää kätevästi valmistajien sivuilta sekä piha-alan verkkojulkaisuista.
Suurimmat haasteet liittyvät pohjatöihin. Mikäli niitä ei ole tehty kunnolla, saa routiva maa pihan näyttämään huonolta muutamassa vuodessa.”
Mitkä on 3 tärkeintä asiaa, jotka tulee huomioida pihakiveyksen teossa?
”Pohjatyöt ja hulevesien ohjaus
Oikeat materiaalivalinnat alueen käytön mukaan sekä huolellisesti suoritettu ladontatyö.
Omaa silmää miellyttävät kivi- ja ladontavalinnat.”
Millainen on edullisin kiveys ja kuinka paljon on sen neliöhinta?
”Edullisin pihakiveys syntyy harmaalla betonilaatalla jonka neliöhinta rautakaupoissa on 11-13 €/m2.”
Löytyikö vastauksista teille hyödyllistä tietoa? Meidän projekti on tällä hetkellä edennyt siihen vaiheeseen, että kiviä aletaan asentamaan ensi viikolla. Mieheni on viimeistellyt pihan kaadot, täryttänyt pohjia tiiviiksi ja muurannut istutusaltaita. Koska etupihamme on melko suuri, päädyimme tekemään siihen kaksi yli 10m2 istutusallasta kahteen eri tasoon. Näiden avulla tasainen piha saa toivottavasti hieman uutta ilmettä.
Kiviä emme ole vielä tilanneet, sillä yleensä ne saa pihaan viikonkin varoitusajalla. Testailimme erikokoisia ja -muotoisia kiviä aina isoista neliöistä pienimpään mahdolliseen ja päädyimme lopulta suorakulmaiseen kivimalliin. Valitsemamme kivimalli on perinteinen, mutta latomalla ne tiililadonnan sijaan suoraan vastakkain toivomme saavamme pihaan hieman erikoisempaa ilmettä.
Ensi viikolla esittelen teille jo valmiimpaa pihaa, kun istutuslaatikot on saaneet laastia pintaan ja kiviä on aloitettu latomaan. Pysykää kuulolla!
Olemme asuneet tässä rakennuttamassamme kodissa nyt jo kolme vuotta. Se tuntuu toisaalta niin kovin lyhyeltä ajalta, etenkin kun ajattelee kuinka paljon keskeneräisyyttä kodissamme vielä on, mutta sitten taas kolme vuotta on riittävän pitkä aika, jotta joidenkin päätösten kanssa on ehtinyt mieli muuttua. Monesti ollaan muiden rakentajien kanssa naurettukin että siinä vaiheessa kun kaikki on valmista, saa jo todennäköisesti aloittaa toisesta päästä remontoimaan vanhaa. Joskus kuvittelin, että uuden talon rakentamisen etuna on nimenomaan se, että saa kerralla valmista eikä tarvitse olla aina rakentamassa tai remontoimassa jotain. Taisin olla kuitenkin melko väärässä, sillä ainakaan tässä talossa ei vielä koko kolmen vuoden aikana ole ollut sellaista kuukautta jolloin ei tehtäisi mitään.
Isompiakin projekteja meillä on edessä, mutta viimeisin valmistunut ”remontti” on makuuhuoneen seinien sävyn muutos. Rakentaessamme maalattiin kaksi makuuhuoneen seinää tummanharmaalla ja se tuntui silloin juuri oikealta valinnalta. Nyt myöhemmin koko kodin sävymaailma on kuitenkin aavistuksen pehmentynyt harmaasta ja valkoisesta kohti beigeä, puuta ja valkoista. Niinpä makuuhuone tuntui hieman eripariselta muun kodin kanssa ja päätin maalata harmaat seinät rauhoittavan vaalealla beigellä. Väriksi valitsin ihanan Tikkurilan muskoviitin (X484).
Muskoviitti on osoittautunut täydelliseksi valinnaksi. Lähdin alunperin ostamaan ajopuuta, mutta yhtäkkiä se tuntuikin liian tummalta edellisen intensiivisen tummanharmaan jälkeen ja niin päädyin katselemaan väriviuhkasta muita vaihtoehtoja. Kotona makuuhuoneen valaistuksessa muskoviitti tuntui heti hyvältä ratkaisulta – se oli enemmän lämpöiseen kuin harmaaseen taittava ja tummuusaste oli selkeästi valkoisesta erottuva mutta kuitenkin ihanan lempeä.
Tunnelma makuuhuoneessa muuttui oikeaan suuntaan vielä kun teimme spottivalojen keskelle paikan Ikean isolle pyöreälle paperivalaisimelle. Pehmeät neutraalinsävyiset pikkumatot haettiin myös Ikeasta ja vanhat Louis Poulsenin yövalot saivat jäädä paikoilleen.
Tällä hetkellä huoneessa ei juurikaan ole muuta kuin sänky, vaikka reilu 14m2 kyllä antaisi tilaa muullekin. Yöpöydät ovat hankintalistalla, verhot samoin ja Ikean Stockholm-kaappi oli alunperin suunnitelmissa. Yöpöydäksi olen katsellut mm &traditionin Lato LN8 -sivupöytää, mutta tarvitsisimme pöydät molemmille puolille eikä kyseinen pöytä ehkä sovi siihen tyyliin sommiteltavaksi. Hyviä vinkkejä kauniista yö- tai sivupöydistä otetaan siis ilolla vastaan!
Maalausprojekeilla on usein tapana levitä suunniteltua isommiksi ja niin meinasi käydä tässäkin tapauksessa. Pohdintaan nimittäin jäi se, pitäisikö myös olohuoneessa maalata sekä piristää Nooan huonetta jollakin tehostevärillä. Toistaiseksi olen tyytynyt vain lisäilemään alakertaan verhoja, mutta katsotaan kuinka pitkälle se riittää.
Yhtä lailla päivät kuin varmaan meidän perheen kuulumisetkin kulkevat viikosta toiseen samaa rataa. Vaikka olen pitänyt pientä hengähdystaukoa blogin kirjoittamisessa, en voi sanoa ettäkö elämässä mikään olisi sinä aikana mullistunut. Edes korona ei ole ollut meidän perheen mullistaja, sillä olen saanut todeta elämämme olleen aina hyvin kotikeskeistä ja pienelle reviirille levittäytynyttä – sen huomaa nyt jos koskaan, kun eristäytyminen ei ole muuttanut kovinkaan montaa asiaa. Suurin kevään tuoma muutos on ehkäpä ollut se, että auton sijasta vietän paljon enemmän aikaa tietokoneella.
Oikeastaan on ollut ihanaa huomata, kuinka joidenkin kaivatessa menetettyjä päiviä ja tekemättömiä reissuja, voin itse todeta elämän olevan omalla tapaa myös nyt ihan yhtä hyvää kuin koska tahansa. Olemme ehkä keskittyneet tiiviimmin omaan ydinperheeseemme, mutta juuri mitään emme ole menettäneet. Ainakin jos voidaan unohtaa säännöllinen hermojen menetys yrittäessä samaan aikaan tehdä töitä ja katsoa lasten tekemisten perään, mutta sitä ehkä voidaan tänä aikana kutsua pienimmäksi mahdolliseksi menetykseksi.
Oman työni siirryttyä väliaikaisti etätyöksi olen saanut opetella täysin uudenlaisia selviytymisen keinoja kotona lasten kanssa. Olen aina ollut todella huono sietämään sotkua ympärilläni, ajatukseni rauhoittuvat vasta sitten kun ympäristö on ensin rauhallinen ja seesteinen. Voinette kuvitella ettei tähän olla lasten touhutessa ympärillä päästy oikeastaan vielä yhtenäkään päivänä, joten olen joutunut toteamaan helpoimman tien olevan sen, että itse opettelen sulkemaan ympäristön ulkopuolelle. Niinpä olen viimeiset kaksi kuukautta työskennellyt tilassa, jossa tavarat ovat hujan hajan, lapset juoksevat kiljuen ovesta sisään ja ulos, etäpalaveri pauhaa taustalla ja pahimmassa tapauksessa yritän yhtäaikaa laittaa lounasta ja vaihtaa itselleni yöpuvusta päivävaatteisiin. Samaa toistettuani riittävän monta kertaa, voin tässä vaiheessa eristäytymistä todeta tilanteen vähitellen alkavan sujumaan kuin itsestään.
Onko teidän kodeissa siirrytty sujuvasti etäkouluun ja etätyöhön? Tuntuu toisaalta niin vapauttavalta, että vihdoin palaamme takaisin normaalimpaan arkeen mutta sitten taas en tiedä, onko hyvä palata takaisin kun juuri olemme ehtineet opetella uuden tavan toimia. Itseäni lohduttaa ajatus siitä, että ihan pian on kesä ja kaikkien lomareissujenkin puuttuessa saa ottaa rennommin. Suunnitelmia ei tänä vuonna tarvitse tehdä yhtäkään, ja se on kaiken kaikkiaan melko ihana ajatus.
Mitä tapahtui elokuussa, kun blogi hiljeni? Yksinkertaisesti sitä tavallista eli arkea. Ei niinkään erityisen kuormittavaa arkea, mutta töiden alettua on ollut pakko alkaa jälleen kiinnittämään huomiota yöunien pituuteen, mikä yleensä minulle tarkoittaa kaikesta ylimääräisestä luopumista. Liikunnan olen pyrkinyt pitämään elämässä edes jollain tasolla säännöllisenä, mutta vähäksi aikaa sai blogi, kirjat ja Netflix jäädä. Rytmi arkeen on kuitenkin vähitellen alkanut löytymään, niinpä voisin sanoa olevani taas takaisin näppäimistöllä!
Elokuu on meidän perheelle ollut kesän jatkumoa, sillä töistä huolimatta on iltapäivät vietetty hyvinkin rennoissa merkeissä, viikonlopuista puhumattakaan. Lasten nukkumaan saaminen iltaisin (ja herääminen aamuisin!!) on ollut yhtä taistelua enkä itsekään voi kehua olevani yhtään sen innostuneempi aikaisista sänkyyn menoista. Jos itse saisin päättää, aloittaisin kaikki työpäivät aikaisintaan yhdeksältä ja ennemmin jatkaisin vähän pidemmälle iltapäivään.
Minealla alkoi koulu, se on myös osaltaan muuttanut arkea kun päivittäin tulee pysyä kartalla niin koulun rutiineista kuin päiväkodinkin. Olen huomannut, että ainut keino selvitä tästä päiväkoti-koulu-harrastukset-kavereiden syntymäpäivät-omat menot-yhdistelmästä on kirjoittaa jokainen pienikin ajatus ylös kalenteriin. Se, mitä ei lue kalenterissa, ei tule tapahtumaan – parit ystävien kanssa sovitut asiat on jo nimittäin päässyt tässä kuukauden aikana unohtumaan.
Tekemistä on siis elokuussakin riittänyt, mutta kiireestä en silti voi puhua. Suurin osa päivistä kuitenkin kuluu puuhaillen sellaisia asioita, jotka on itselle mieluisia (ja yleensä myös valinnaisia), joten samalla kun touhuaa, saa myös ladattua akkuja. Viime viikonloppuna istuttiin meillä iltaa isommalla naisporukalla, pari viikkoa sitten tehtiin reissu Perhoon sukulaisia tapaamaan ja aiemmin vietettiin läheisten ystävien häitä. Myös Jyväskylän seudulla ollaan ehditty nähdä ja kokea kaikenlaista, unohtamatta kuitenkaan ihania kotona vietettyjä tavallisia kesäpäiviä.
Tuleva syksy tulee olemaan hyvin tavallinen eikä suunnitelmissa ole mitään ihmeempää. Minea aloitti voimistelun lisäksi ratsastamisen sekä luovan toiminnan kerhon, ja Nooa käy parkourissa, joten niissä merkeissä meidän viikot taitaa jatkossakin pyöriä. Toivottavasti teidänkin loppukesä on ollut ihana ja hyvässä mielessä tapahtumarikas, tavataan taas jatkossa useammin kuin kerran kuussa!
Olimme koko perheellä viime viikolla Tampereella, reissu josta on tullut meille joka kesäinen tapa. Tampere on aina ollut omia suosikkikaupunkejani ja olen käynyt siellä useamman kerran vuodessa jo yli kymmenen vuotta, siitä lähtien kun veljeni muutti sinne opiskelemaan. Itse asiassa olemme puoliksi vitsillä jopa pohtineet, voisiko Tampere olla meidänkin perheen kotikaupunki vielä joskus tulevaisuudessa. Nikon työt ovat tällä hetkellä osittain siellä, joten siinä mielessä ajatus ei olisi mikään hullumpi idea. Ehkä viimeistään sitten kun lapset muuttaa pois kotoa?
Kun Tampereella tulee käytyä suht usein, sieltä myös tuntee monia paikkoja jo ennestään, mutta joskus on kiva kokeilla jotain uuttakin. Niinpä kysyin instassa vinkkejä kivoista ruokapaikoista ja niitä tuli niin paljon, että monta ravintolaa jäi odottamaan testaamista vielä tulevilla vierailuilla. Sain myös pyyntöjä jakaa saamani vinkit muillekin, joten tähän listasin paikat, joissa me kävimme (pakollisen Ikean lisäksi of course!) sekä loppuun vielä pari ravintolaa, joissa käydään heti seuraavalla visiitillä. Toivottavasti saatte näistä inspiraatiota omille Tampere-lomillenne!
SÄRKÄNNIEMI
No, aloitetaan siitä itsestäänselvästä eli Särkästä. (Ja todettakoon jo tässä vaiheessa, ettei tämä ole mikään Tampereen matkaopas, vaan lista kivoista paikoista joissa me ehdittiin kolmen päivän aikana käydä.) Särkänniemeen on pakko päästä kerran kesässä, ja etenkin jos lapset on jo kouluiässä niin suosittelen syksyn Karmivaa karnevaalia. Me tehtiin superkiva retki Tampereelle pari syksyä sitten, ja itselleni jäi Karmivasta karnevaalista mieleen erityisen kiva tunnelma – huvipuisto pimenevässä syysillassa oli nimittäin positiivisella tavalla ihanan outo kokemus.
PIKKUKAKKOSEN PUISTO
Tämä on puisto, josta meidän lapset jaksaa innostua yhä edelleen. Joka kesä puistossa on ollut jopa yllättävän paljon lapsia, mutta sekaan mahtuu silti hyvin. Lapsille varmaan jokainen puisto, joka ei ole se oma tuttu lähipuisto, on uusi elämys ja ymmärtäähän sen, Pikkukakkosen puistossakin on niin monta härpäkettä, joita ei ihan joka puistosta löydy.
PUISTO
Ravintola Puisto löytyy ihan Pikkukakkosen puiston nurkilta, entisen Rosson tiloista. Puitteet ravintolassa oli tosi kivat, mutta siihen se sitten valitettavasti jäikin. Meininki ravintolassa oli hyvin paljon ketjuravintolalle tyypillistä liukuhihnapalvelua, ja syömämme ruoat olivat nekin melko mitäänsanomattomat. Kokonaisuudessaan paikka ja ruoka oli hyvin hajutonta ja mautonta.
TALLIPIHA
Tallipiha kuuluu omiin must-kohteisiin ja on se lastenkin mielestä mieluinen vierailukohde. Yleensä katson etukäteen facebookista onko Tallipihalla menossa mitään suurempaa tapahtumaa, sillä tapahtumien aikaan pihapiiri herää eloon. Pihat täyttyvät kojuista ja usein lapsille on poniratsastusta. Itse suuntaan joka kerta pihapiirissä vakituisesti sijaitsevaan suklaapuotiin, jonka irtotiskistä löytyy ehkä Tampereen parhaat suklaakonvehdit.
PYYNIKIN NÄKÖTORNIN MUNKKIKAHVILA
Pyynikin munkkikahvilan munkit on best! En ole tainnut kovin montaa kertaa käydä Tampereella niin ettei samalla olisi tullut käytyä munkkikahveilla. Viime kerralla satuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä, mutta kahvila on kyllä niin suosittu, etten ole vielä koskaan selvinnyt jonottamatta. Mikähän siinä on, että Pyynikin munkkien suosio vain säilyy vuodesta toiseen? Tulin siinä munkkia odotellessani miettineeksi, että meiltä täältä Jyväskylästä puuttuu kokonaan sellainen paikka, josta ihmiset jaksaisivat innostua samalla energialla.
RATINA JA KOSKIKESKUS
Nämä kaksi ostoskeskusta tuskin tarvitsee sen enempää esittelyitä, molemmissa kannattaa käydä jos etsii uutta vaatekertaa. Minä olin liikkeellä lasten kanssa, joten tein lähinnä vain täsmäiskun Zaraan ja kävin Koskikeskuksen DefShopista hakemassa alelenkkareita. Mukaan lähti neljät tennarit alle 150:llä eurolla!
CAFE PISPALA
Nyt hävettää myöntää, mutta totta se on, kävimme Cafe Pispalassa ihan ensimmäistä kertaa viime viikolla. Monesti siitä on ollut puhetta, mutta jokin on aina ajanut meidät lopulta valitsemaan jotain muuta paljon kehuttujen pannukakkujen sijaan. Nyt satuimme paikalle lounasaikaan, jolloin kahvila on viikonloppuisin melko täyteen buukattu. Niko söi perinteisen aamupalasetin, minä valitsin vegeannoksen niin kuin yleensä teen ravintolassa syödessäni. Pannukakut olivat tomusokerin ja siirapin kanssa taivaallisen hyviä, mutta kasvisruoka oli epämääräistä, mautonta harmaata mössöä, joka ei kyllä millään tasolla iskenyt meikäläisen makuhermoon. Harmitti kovasti, että paikka osoittautui omalta osaltani pettymykseksi, mutta päätin vielä ensi kerralla antaa makeille pannukakuille mahdollisuuden.
Joku paikka saattoi vielä jäädä mainitsemattakin meidän kolmepäiväisen vierailun ajalta, sillä ehdimme tehdä lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Lapsilla oli mukana potkulaudat, joilla pääsimme kätevästi liikkumaan ympäri kaupunkia ilman että kenelläkään väsyi jalat jokapäiväisestä kävelemisestä. Seuraavallekin vierailulle meillä jäi paikkoja käymättä, muun muassa kissakahvila Purnauskis Emil Aaltosen puiston laidalla (puistossa on myös lapsille kiva leikkipaikka), paljon kehuttu kasvisravintola Muusa sekä kauppahallin hampurilaiset. Listaa voisi varmasti jatkaa vielä tästäkin, Tampereelta kun löytyy niin monia persoonallisen kivoja paikkoja, mutta se kaupungissa onkin parasta, että joka kerta löytyy jotain uutta koettavaa.
Sateisten päivien innoittamana löysin yllättäen inspiraation alkaa askartelemaan ja kaivoin kaapista jo aikoja sitten ostamani langat. Olin ajatellut tehdä langoista Nooan huoneeseen pienen sateenkaaren seinäkoristeeksi, mutta projekti unohtui (aivan kuten niin moni muukin aloittamaton tai jo aloitettu projekti viime vuosina..) aina jonkin kiireisemmän asian myötä enkä koskaan saanut aikaiseksi aloittaa – paitsi nyt!
Kaikki tarpeellinen onneksi jo löytyi kaapista, valmiiksi valitut lankasävyt sekä rungoksi tulevat metallilanka sekä ohuempi puuvillalanka. Usein tällaisiin seinäkoristeisiin taidetaan käyttää köyttä, mutta koska lähikaupasta ei löytynyt sopivaa, ostin ohutta puuvillalankaa. Köysi olisi ollut siinä mielessä kätevämpi, että se on jo itsessään riittävän paksua, joten värilankojen pyörittelyn sen ympärille voi aloittaa samantien.
Minun omassa sateenkaaressani työvaiheet olivat kuitenkin seuraavanlaiset. Ensin päätin sopivan mitan pisimmälle ”kaarelle” eli tein langasta hyvän mittaisen pötkön kerimällä lankaa edestakaisin. Arvioidessani pötkön olevan sopivan paksuinen, katkaisin langan ja tein neljä samanlaista, jokaisen vain aina edellistä hieman lyhyempänä.
Seuraavaksi kieputtelin jokaisen pötkön ympärille melko tiheällä välillä ohuehkoa rautalankaa, jotta pötköjä olisi helppo myöhemmin taivutella haluttuun kaarevaan muotoon. Rautalangalla päällystettyjen pötköjen päälle kieputtelin vielä kaksi kerrosta värilankaa. Lopuksi sommittelin pötköt sateenkaareksi, päättelin langat, leikkasin puuvillalangan päät auki ja sidoin pötköt yhteen rautalangoilla pujottelemalla kolmesta kohdasta sateenkaaren nurjalta puolelta. Viimeisenä vielä lisäsin ylös pienen rautalankakoukun ja näin diy-sateenkaareni oli valmis ripustettavaksi seinälle.
Aika söpö, vai mitä! Tämä askartelu oli sen verran helppo ja melko nopeakin että seuraavaksi taidan tehdä samanlaisen mutta eri väreillä myös toiseen meidän lastenhuoneista. Tämä sopisi kivasti vaikka synttärilahjaksikin, ja tekemiseen voi ottaa mukaan myös lapset – kouluikäinen osaisi varmasti tehdä sateenkaaren jo täysin itsekin.
Juhannusviikon meidän perhe vietti pienellä road tripillä, superihanalla sellaisella! Ajoimme ensin Helsinkiin ystävien uutta kotia ihastelemaan, ja siitä jatkoimme Tallinnan kautta Haapsaluun, jossa olimme nyt jo toista kertaa. Nikon vanhemmat ovat asuneet reilu vuoden ajan ihan vakituisesti Haapsalussa, ja koska itse en ole mökki-ihmisiä ollenkaan, tuntui juhannuksen viettäminen kaupunkilomalla ihanalta ajatukselta.
Viime kesänä jätimme Tallinnan väliin ja huristelimme suoraan kohti Haapsalua, mutta tällä kertaa saimme rauhassa tutkia myös Tallinnan katuja niin tullessamme Viroon kuin lähtiessäkin. Kävimme ensimmäistä kertaa Tallinnan trendikkäällä hipsterialueella Telliskivessä syömässä jäätelöt ja leikkimässä puistossa ja täytyy sanoa, että tunnelma tuolla pienellä alueella oli jollain tapaa kovin sympaattinen. Alueella oli muutamia pieniä putiikkeja, trendikkäitä pikkuisia ravintoloita ja istuskelupaikkoja, musiikki soi kaduilla ja terassit oli täynnä ihmisiä. Telliskivi suorastaan hehkui ihanaa kesätunnelmaa, etenkin kun vierailupäivällemme sattui täydellinen hellesää.
Tallinnan Telliskivestä matka jatkui Haapsaluun, meille jo tuttuun kivaan pikkukaupunkiin, jossa ei ole liikaa tekemistä mutta kuitenkin juuri kaikki mitä muutaman päivän lomailulta kaipaakin. Shoppailumahdollisuudet Haapsalussa on täysin olemattomat eikä museoita tai nähtävyyksiäkään ole ihan joka kadunkulmassa, mutta kaupunki on mielestäni yllättävän monipuolinen ja eloisa siihen nähden että siellä asuu vain noin 10 000 asukasta. Kahvilatarjontaa on yhtä paljon kuin kotikaupungissani Jyväskylässäkin ja lasten kanssa rentouttavaa tekemistä riittää hyvin useammallekin päivälle. Tallinnasta Haapsaluun ajaa vain vajaa puolitoista tuntia, ja yhtä läheltä löytyy myös muita kiinnostavia kohteita kuten Pärnu.
Käytännössä koko Haapsalun keskusta-alue on yhtä kuin yksi pieni kadunpätkä keskellä kaupunkia. Tältä kadulta kuitenkin löytyy yllättävän kivoja ravintoloita ja kahviloita, ja jyväskyläläisenä olin jopa aavistuksen harmissani siitä, ettei täältä meiltä saa yhtä hyviä pizzoja tai ettei kahviloiden tarjonta ole yhtä omaperäinen Jyväskylässä. Omat suosikkini Haapsalussa ovat Dietrich cafe sekä Flamm. Dietrich cafessa olen käynyt syömässä useammankin kerran niin aamupalaa kuin lounastakin, ihan vain siksi että ehtisin maistamaan mahdollisimman montaa vaihtoehtoa listalta. Flamm taas on pizzapaikka, johon ihastuin täysin ja söin kahtena päivänä peräkkäin saman pizzan. Ymmärtääkseni Flamm löytyy myös Tallinnasta, joten suosittelen käymään pizzalla, jos olette niillä suunnilla.
Haapsalussa vietimme lasten kanssa aikaa pääasiassa uiden ja puistoillen. Ehdottomasti parhaat puistot ovat Haapsalun piispanlinnan vieressä sekä Afrikan rannassa. Molemmat ovat mielenkiintoisia vierailukohteita muutenkin, sillä rantapromenaadilla sijaitsee mm. suosittu kesäravintola Kuursaal ja piispanlinna taas on upea nähtävyys itsessään. Toinen ehdottomasti näkemisen arvoinen linna on Ungrun rauniolinna, noin 10 kilometrin päässä Haapsalusta. Ungrun linnaa ei koskaan rakennettu valmiiksi saakka, mutta jäljelle jääneet rauniot ovat vaikuttavat ja saavat myös lapset juoksentelemaan linnan huoneissa innoissaan.
Viro oli monipuolinen, rento ja tarjosi koko perheelle sopivasti tekemistä. Tänä kesänä meillä ei tehdäkään muita ulkomaanmatkoja, eikä se varmasti jää ketään harmittamaankaan, sillä meille hyvin riitti se, että saimme pienenkin irtioton tavallisesta arjesta. Lapset olivat onnellisia siitä, että pääsivät laivalle (vain automatkat täytyi istua odottaen paikallaan), saivat uida ja viimeisenä reissupäivänä vielä viettivät päivän Linnanmäellä.
Mikä on kesässä parasta? Varmaan kaikkein ilmeisin vastaus olisi sanoa loma tai lämpimät säät, mutta kyllä se kuitenkin on yhdessäolo joka tekee kesästä erityistä. Se, että on aikaa ottaa rennosti, olla tekemättä mitään jos niin toivoo ja toisaalta taas tehdä juuri niitä asioita, joille ei muuten olisi arjessa aikaa tai jaksamista. Perheen kanssa yhdessä tekeminen, ystävien näkeminen ja kiireettömät päivät ovat asioita, joilla on itselleni eniten merkitystä.
Minä ja lapset ollaan tänä kesänä saatu lomailla jo jonkin aikaa, riittävästi jotta meille on ehtinyt muodostua omat lomarutiinit. Myöhään nukkumaan, myöhäinen herääminen, aamukahvit pihalla auringonpaisteessa, leikkimistä ulkona ja vähän lenkkeilyäkin. Lapsilla riittää energiaa myöhäiseen iltaan saakka, ja usein olemmekin iltapalalla vasta yhdeksän maissa – kun ensin lapset on saatu houkuteltua pihaleikeistä sisälle.
Kesällä ketään ei tarvitse houkutella ulos, vaan useimmiten suurin osa päivästä vietetään pihalla, kun tekemistä riittää vaikka kuinka. Jos aurinko paistaa täydellä teholla, on lasten lempipuuhaa uida meidän puhallettavassa uima-altaassa tai juosta sadettimien alla, mutta nyt viime viikkoina uuden ykköspaikan on epäilemättä ottanut meidän uusi trampoliini! Hankimme jo aiempana kesänä pihaan perinteisen trampan, ongelma oli vain se, ettemme silloin uskaltaneet panostaa rahallisesti paria sataa enemmän ja jo nyt oli aika hankkia tilalle uusi. Vanha trampoliini oli myös musta, mutta sen värit haalistuivat sinertäväksi jo yhdessä kesässä ja mikä pahinta, se alkoi nitisemään todella kuuluvasti eikä pomppuominaisuudetkaan olleet edes uutena kovin kehuttavat.
Edellisestä hutiostoksestamme oppineena halusimme tällä kertaa varmistaa trampoliinin laadun ja kestävyyden, niinpä päädyimme luotettavan North Trampolinen soikeaan North Explorer trampoliiniin. North Trampoline on yleisesti tunnettu laadukkaampien trampoliinien valmistaja, ja valikoimista löytyy vaihtoehtoja kaikenlaisille hyppijöille. Meille valitsimme 4,2:n metrin soikean trampoliinin, sillä soikea muoto antaa hyvin kahdelle pomppijalle molemmille oman tilan pomppia trampoliinin molemmissa päissä yhtäaikaa. Soikeaan trampoliiniin on myös mahdollista pystyttää vaikka korispelit ja kaikenlaisten temppujen tekemiseen on pituussuunnassa paremmin tilaa. Lisäbonuksena soikea trampoliini on vielä huomattavasti pyöreää sirompikin, joten sen saa huomaamattomammin sijoitettua pienempäänkin pihaan.
Ensimmäiset hypyt North Explorer trampoliinilla olivat enimmäkseen käsittämättömät. En olisi koskaan uskonut eron olevan niin suuri verrattuna edelliseen trampoliiniimme. Vanhaa trampoliinia voisi verrata pingotetun lakanan päällä pomppimiseen kun taas North Explorer tuntuu juuri niin kimmoisalta kuin kunnolla joustavan trampoliinin kuuluukin – ennen en osannut vaatia enempää kun en tiennyt paremmasta.
Trampoliinia valittaessa mielestäni tärkeimmät ominaisuudet ovat juuri kimmoisuus sekä kestävyys. Kuitenkin myös turvallisuus on tärkeä kriteeri ja siihen North Trampolinella onkin kiinnitetty huomiota. Pitkät takuuajat kertovat luotettavuudesta, kietaisumallinen sisäänkäynti estää tapaturmia ja hyvän suunnittelun ansiosta pomppija ei voi pomppiessaan joutua jousistoon.
Trampoliini on ollut meillä nyt jo noin kuukauden ajan ja yhä edelleen intoa hyppimiseen riittää – koko perheellä. Meidän naapurustosta trampoliineja löytyy joka pihalta, mutta kyllä lapset silti viihtyvät omalla trampallaan nykyään kaikkein parhaiten. North Trampolinen trampoliineihin voi lisävarusteena hankkia pelkkien tikkaiden sijaan korokkeen tikkailla ja liukumäellä (iso suositus tälle setille, jos perheessä on alle teini-ikäisiä lapsia!!). Meillä on lämpiminä päivinä ollut liukumäen alla vielä täytetty uima-allas, jolloin lapset ovat voineet pomppia uikkareissaan ja välillä käydä suoraan trampalta vilvoittelemassa altaassa liukumäen kautta. Itse asiassa tämä yhdistelmä on ollut todellinen superhitti ja lapsimagneetti, jopa niin suosittu että olemme saaneet rajoittaa lasten lukumäärää trampoliinilla.
Sain ilokseni vielä jaettavakseni teillekin alekoodin, joten jos uuden trampoliinin hankinta on ollut harkinnassa, klikkaa itsesi North Trampolinen nettikauppaan. Koodilla melinanorth2019 saat koko valikoimasta -10% hinnasta pois 2.7. saakka ja vinkkinä kerrottakoon, että nettikaupan hinnat on tällä hetkellä jo lähtöjään edulliset! Oma suositukseni on temppuja tekeville soikea, mahdollisimman iso trampoliini kun taas useamman kuin kahden lapsen perheisiin sopii pyöreä trampoliini, johon on helpompi mahduttaa useampi lapsi samaan aikaan.
Kesälomalla muistuu mieleeni ajat, jolloin olin vielä äitiyslomalla. Aamut venyivät pitkiksi, lähimpään puistoon ehdimme vasta silloin kun muut olivat jo lähdössä pian lounaalle. Sovimme lähes päivittäin treffejä äitiporukalla, lounastimme toistemme luona ja päivän suunnitelmat tehtiin aina lasten ehdoilla – päiväuniaika oli suurimmaksi osaksi se, joka määritti kaiken tekemisen. Vaikka lapset ovatkin kasvaneet noista ajoista, on monia asia säilynyt edelleen.
Edelleen meillä nähdään paljon ystäviä, lapsia ja aikuisia, ja edelleen minä olen lasten kanssa se porukka, joka viimeisenä ilmestyy pihoille. Kesäloman parhaita puolia onkin se, ettei mihinkään ole kiire ja arjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itselle sopii. En ole koskaan osannut noudattaa liian tarkkaa rytmiä oikein missään, vaan nytkin lomalla syömme sitten kun on nälkä ja joskus ruokaa laitetaan kahdesti, joskus vain kerran päivässä. Nautin vapauden tunteesta ja hetkessä elämisestä, en myöskään tahdo liikaa suunnitella tekemistä viikkoihin.
Lapsista huomaa että kesä on myös heille parasta aikaa. Molemmat tykkäävät olla ulkona enemmän kuin koskaan, uimassa pitäisi käydä vähintäänkin joka päivä ja jäätelökyselyihin saa vastata puolen tunnin välein ”ei, nyt ei voi ottaa jätskiä”. Vaikka alkukesästä puhuimme huvipuistoista ja laivamatkasta, on lapset tykänneet niin paljon pyöriä ihan tässä omilla pihoilla ettei kumpikaan ole vielä ehtinyt kaivata mitään sen erityisempää. Siitä saamme kiittää tätä eloisaa naapurustoa, jossa lapsilla on aina tarvittaessa leikkiseuraa. Ei tarvitse lähteä naapurin ovea kauemmas etsimään, kun tekemistä on jo keksitty riittävästi.
Tämä kuvissakin näkyvä pieni mies on se, joka eniten täyttää minun päiviäni tekemisellä. Nooa on touhukas ja omatoiminen, joskus ehkä aavistuksen liiankin kekseliäs ja nopea toimissaan, minkä takia saan useimmiten mennä pojan perässä tuhoja selvitellen. Ensimmäisellä kesälomaviikolla alkoi jo tuntua siltä, että voisin palata takaisin töihin ”rentoutumaan”, mutta pienen totuttelun jälkeen arki on alkanut lopulta sujua oikein kivasti. Ja onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa, ehkä jossain välissä siinä ehtii ottaa myös omaa aikaa.
Miten teillä on kesä vastaanotettu? Rennosti vai ohjelmaa suunnitellen?
Kesä, ihmisen parasta aikaa! Olen nauttinut viime päivien helteistä niin, että kaikki alkukesän suunnitelmat rästihommien tekemisestä ovat unohtuneet kokonaan. Rehellisesti sanottuna en ole tehnyt viikon aikana mitään mainitsemisen arvoista, vain pyörinyt pihoilla, herkutellut, pomppinut trampalla ja nähnyt ystäviä. Jos ilmat jatkuvat yhtä hyvinä, aion minäkin jatkaa samaa rataa, poislukien herkuttelun (ainakin muutamaksi viikoksi).
Lapsetkin jo lomailevat, sen huomaa varsinkin siitä että nukkumaanmeno on venynyt luvattoman myöhäiseksi. Emme ole ainakaan vielä tehneet ihmeempiä suunnitelmia kesälle enkä ole kysynyt lastenkaan toiveita lomatekemisistä, mutta yksi asia Minealle oli tärkeää heti ensimmäisellä viikolla – parvekkeella pitää syödä aamupalaa. Olemme kevään mittaan tehneet parveketta valmiiksi ja nyt se alkaa viimein olla käyttökunnossa. Uusia huonekaluja ei parvekkeelle sinänsä hommattu, vaan kaikki muut oli jo valmiina ja Futonnetin sohvan satuin voittamaan arvonnassa. Sohvan puuosat käsiteltiin säänkestoöljyllä, ja kangasosat otamme aina sateen sattuessa sisään suojaan.
Parvekkeen lattian laudoitusta pohdimme pitkään, sillä emme voineet valita samaa lautaa kuin mitä olemme käyttäneet terassillamme. Terassilankku on päätynyt meille niin sanotusti mutkien kautta eikä se varsinaisesti ole tarkoitettu ”pinnoittamismateriaaliksi”. Terassilankku on auringon vaikutuksesta harmaantunut entisestään, joten jotain harmaata halusimme myös tähän parvekkeelle. Yksi vaihtoehto oli organowood, mutta lopulta päädyimme tavalliseen kuusilautaan, jonka käsittelimme rautasulfaatilla. Käsittelyn ansiosta lautojen pitäisi kesän lopussa tai viimeistään ensi kesänä olla juurikin sellaista harmaan sävyä kuin toivoimmekin.
Olen lasten kanssa toteuttanut nyt useana aamuna samaa hyväksi todettua kaavaa. Ensin herätään vasta siinä yhdeksän aikoihin, aamupalaa laitetaan kaikessa rauhassa ja kympin maissa siirrymme parvekkeelle syömään ja tutkailemaan päivän säätä samalla kun katsomme, kuinka naapurit jo ulkoilevat lastensa kanssa. Onneksi ei ole kiire mihinkään, päivän ainoa tavoite on saada lounasta aikaan ennen iltapäivää ja parasta on tietenkin se, että tämän kaiken tietää jatkuvan seuraavat pari kuukautta.
Pr-matkan Vaasaan tarjosi Visit Vaasa ja Somessa.com
Viikonloppuna pääsin nauttimaan jostain aivan erityislaatuisesta, kun kokoonnuimme yli 15:den sisustusbloggaajan kanssa Vaasaan. Vaasaan meidät kutsui Maiju yhdessä Visit Vaasan ja Somessa.comin kanssa, mikä tarkoitti meille sisustussiskoille täydellistä helppoutta, kun kaikki järjestelyistä ja ruokailuista lähtien oli etukäteen suunniteltu. Kuljimme isossa iloisessa porukassa kaupasta ja ravintolasta toiseen, tutustuimme Vaasan rannikkoon ja nautimme toistemme hulvattomasta seurasta.
Siitä on aikaa kun olen viimeksi ollut Vaasassa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin Vaasan olevan asukasluvultaan melko pieni kaupunki, mutta yllätyin positiivisesti siitä kuinka monipuolinen ja eloisa se oli. Pieniä erikoisliikkeitä tuntui olevan joka kadunkulmassa eikä ravintolatarjontakaan rajoittunut pelkkiin ketjuravintoloihin – näimme niin monia ihania ja omaperäisiä kahviloita sekä ruokapaikkoja. Omaksi suosikikseni taisi tunnelmaltaan nousta rannalta löytyvä ravintola Faros, joka ei ainoastaan ollut täydellisellä paikalla vaan hiveli silmiä myös sisustuksen osalta. Toinen ihastuttava, hieman fiinimpi ravintola oli Villa Sandviken, jonka upeissa merellisissä puitteissa saimme syödä illallista.
Kuten sanoin, pieniä vaate- ja sisustuskauppoja Vaasasta löytyy hurjan paljon. Sisustuspuolella valikoima on paljon laajempi esimerkiksi verrattuna Jyväskylään, sillä Vaasan putiikeissa oli edustettuna monet tämän hetken suosikkibrändeistä ja myös pienemmät, hieman erikoisemmat merkit. Erityisesti omaan mieleeni kaupoista jäi Liisa Koski, ARKI Living ja Minun/Min. Kaikissa näissä oli erityinen oma jujunsa, joka viehätti niin että minunkin matkaani lähti muutama pieni tuliainen kotiin viemisinä. Onko teille jo tuttuja Muubsin huonekalut ja piensisutus? ARKI Livingin tilat nimittäin toimivat ikään kuin Muubsin showroomina ja ovat ainoat laatuaan Suomessa.
Kauppojen ja ravintoloiden kiertelyn lisäksi ehdimme myös ajella bussilla noin 20:n minuutin matkan päähän rannikolle ihastelemaan Merenkurkkua ja Raippaluodon siltaa. Vaasassa matkaavan kannattaa ehdottomasti poiketa kokemaan Merenkurkun saaristo, sillä se on ainutlaatuisuutensa ansiosta yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka Merenkurkulla maisema muuttuu jääkauden vaikutuksesta edelleen jatkuvasti, ja uutta maata tulee vuosittain näkyviin jopa sadan hehtaarin verran!
Minulle reissu Vaasaan oli aivan erityinen. Sain nähdä Vaasan täysin uusin silmin, ja lisäksi tapasin lähes parikymmentä uutta, ihanaa tuttavuutta. Olemme tällä isolla sisustusbloggaajaporukalla olleet jo jonkin aikaa melko tiiviistikin yhteydessä, mutta olin aiemmin tavannut vain naiset, joiden kanssa matkustin samassa autossa. Kiitos kaikille mahtavasta elämyksestä, niin järjestäville tahoille kuin seuralaisille jotka teitte matkasta niin kovin muistorikkaan.
Prahan matkasta on nyt noin viikon verran aikaa, joten ehkä on jo hyvä aika käydä läpi kännykän kuvavirtaa ja kirjoittaa Prahan vinkit muistiin. Meidän matkakohteeksi Praha valikoitui pääasiassa kolmen kriteerin perusteella. Halusimme matkustaa jonnekin melko lähelle, mutta kuitenkin kokea jotain uutta. Pitkä lentomatka olisi ollut ensinnäkin melko tuskaisa lasten kanssa matkustaessa, ja kun aikaa lomailuun ei ollut käytettävissä kokonaista viikkoa, emme edes harkinneet lentämistä Eurooppaa pidemmälle.
Toinen kriteereistämme oli edullisuus. Halusimme pienen irtioton arjesta ilman että rahaa kuluisi tuhansia euroja, ja tässä suhteessa Praha oli todella hyvä valinta. Söimme joka aamu aamupalan jossakin kahvilassa ja pariin kertaan päivän aikana tuli myös ruokailtua ravintolassa ja ostettua kahvikupposia herkkuineen milloin mistäkin. Aamupalalla kaksi henkeä pärjäsi useimmiten noin kymmenellä eurolla (sisältäen leivät, juomat ja jälkkärit), päivällisen maksaessa taas noin kympin luokkaa per henkilö. Yhden päivän ruokailut perustason ravintoloissa kuittasi kokonaisuudessaan kahdelta hengeltä siis reippaasti alle satasella.
Kun lähtee lasten kanssa matkalle, on tietenkin tärkeää huolehtia että myös lapset viihtyvät. Niinpä matkakohde valittiin myös ajatellen aktiviteetteja lapsille, varsinkin kun kyseessä jo alkujaan oli kaupunkiloma, joka ei ole ihan yhtä vaivaton lasten kanssa kuin rantaloma. Onneksi Prahasta sattui löytymään yksi maailman parhaista eläintarhoista, johon mekin suuntasimme heti toisena päivänä. Kävimme myös Morsky Svet -akvaariossa, mutta se ei mielestäni loppujen lopuksi ollut vierailun arvoinen, sillä myös eläintarhassa oli jonkun verran mereneläviä.
Prahan eläintarha oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä niin aikuisten kuin lastenkin mielestä ja sinne menisin ehdottomasti uudelleenkin. Kiertelimme katsomassa kaikki niin sanotusti pakolliset nähtävyydet kuten Prahan linna, Pyhän Vituksen katedraali, Petrinin kukkula ja kävelimme pitkin Kaarlensiltaa joen toiselle puolelle. Hieman harmitti se, ettemme olleet etukäteen selvittäneet katedraalin aukioloja emmekä päässeet sisälle asti katsomaan kirkkoa. Toisekseen myös astronominen kello jäi näkemättä tarkemmin, sillä juuri meidän vieraillessa vanhankaupungin aukiolla, siellä pidettiin jonkinlaista poliittista yleisötapahtumaa ja koko aukio oli niin täynnä ihmisiä, ettei nähtävyyksien katselemisesta tullut juurikaan mitään.
Meidän vieraillessamme Prahassa ilmat olivat sen verran viileät, että ulkona ei vielä tarennut istua terasseilla. Välillä ripotteli hieman vettäkin, mutta onneksi paikalliset raitiovaunut kulkivat lähes kaikkialle kätevästi ja niillä lähinnä matkustimmekin koko neljän päivän ajan. Helpointa oli navigoida itsensä oikeaan raitiovaunuun käyttämällä kännykän karttasovellusta ja valitsemalla ”julkinen liikenne”. Näin ei tarvinnut juurikaan selvitellä metrojen, bussien ja raitiovaunujen erivärisiä linjoja.
Matkan jälkeen totesin, että Prahaan tulee varmasti mentyä vielä uudelleenkin. Syömisen edullisuus ja lyhyt lentomatka puhuvat sen puolesta, että Prahaa voi hyvin pitää vaihtoehtona vaikka Tallinnalle tai Tukholmallekin. Ostokset Prahassa tulivat maksamaan hyvin lähelle Suomen hintoja, lelut olivat jopa kalliimpia kuin täällä meillä paikallisissa supermarketeissa. Me kävimme vain kahdessa ostoskeskuksessa pyörähtämässä, Palladiumissa ja Novy Smichovissa, mutta varmasti enemmänkin Prahalla olisi ollut niidenkin suhteen annettavaa. Kokonaisuudessaan Praha oli kaunis, helppo, edullinen ja viihtyisä – suosittelen sitä ehdottomasti vaivattomana kaupunkikohteena.
Syy, miksi lähdin suunnittelemaan pientä irtiottoa arjesta tähän keskelle kiireisintä kevättä, on se että en yksinkertaisesti enää kestänyt lumisadetta toukokuussa. Ajattelin, että missä tahansa muualla säät on varmasti jo aavistuksen verran paremmat, eikä ainakaan tarvitse lapioida lunta ajotieltä päästäkseen ihmisten ilmoille. Meidän Prahan matkalle oli muutamalle päivälle luvattu vesisateita, joten meitä ei juurikaan lykästänyt säiden suhteen silläkään suunnalla, mutta onneksi loma on kuitenkin aina jotain erityisen ihanaa.
Viime perjantaina me teimme lasten kanssa retken viereiseen metsään, sään mukaan varustautuneina kuravaatteisiin tottakai. Minea on ensi syksynä jo koululainen ja kurahousuille tulee todennäköisesti koko ajan vähemmän käyttöä, mutta ainakin vielä Minea tuntuu arvostavan vaatteiden käyttömukavuutta yli kaiken muun – ja mikä olisi sadesäällä toimivampi yhdistelmä kuin sadeasu. Edellinen sadeasu alkoi jäämään pieneksi, ja Minea myös itse toivoi uutta settiä, jotta saisi vuorellisen asun. Vuorellisen sadeasun hyöty on siinä, että kylmemmälläkään ilmalla sen alle ei tarvitse pukea toisia ulkovaatteita tai villavaatteita, jolloin liikkuminen on huomattavasti vaivattomampaa. Kiersimme jo alkukeväästä etsimässä jotain vastaavaa settiä Minealle, mutta lopulta se kaikkein mieluisin asu löytyi Jollyroomista.
Kun sadeasua ostaa koululaiselle, on mielestäni järkevää hankkia sellainen setti, joka varmasti kelpaa ainakin takkina myös koulumatkoille ja on täten pitkäikäinen sekä monikäyttöinen. Minea itse ihastui tähän Petite Cherien valkoiseen sadeasuun, ja päädyimme ottamaan samaa kuosia kaikki hatusta hanskoihin – miten söpö tuo hattu osaakaan olla! Takin valitsemisessa onnistuttiin myös, se on nimittäin juuri niin nätti ja erityinen malliltaan, että sitä voi yhtä hyvin pitää sadesäiden kaupunkitakkina kuin sotkuisempien kurakelien pihavaatteenakin.
(Minean sadeasu on kokoa 130 ja tyttö on hieman alle 130cm pitkä.)
Molemmilla lapsilla oli myös tarvetta siistimmille takeille, jotka sopisivat näille tämänhetkisille ilmoille. Toppavaatteet on tässä vaiheessa vuotta jo liikaa, mutta kevätvaatteillakaan ei vielä oikein pärjää ilman että alle on puettuna villakerroksia (vai joko sinne Suomeen ehti tulla helteet ennen Keski-Eurooppaa?). Taas kerran monikäyttöisyys oli se mikä ratkaisi ja otimme lapsille nämä Nordbjörnin kevyttoppatakit. Minean pinkkiin takkiin sopii hyvin nudet Luca & Lolan siistimmät tennarit ja Nooalla taas on jalassaan Nordbjörnin vedenpitävät mustat lenkkarit. Kuten kuvasta pilkistävistä lenkkareistakin näkee, tuolle pojalle on aina varminta hankkia liian siistien vermeiden sijaan jotain kulutusta ja kovempaa menoa kestävämpää.
Minean kevyttoppatakki on kokoa 150 ja Nooan 130. Yleensä lapsilla on käytössä koot 140 ja 120, joten takeista kannattaa valita kokoa tai paria normaalia isompaa.
Viileiden toukokuun säiden takia Minea halusi tänne reissuunkin mukaansa tämän Nordbjörnin takin ja sillä ollaan nyt menty joka päivä. Toivon että sentään kesällä takin saa siirtää varastoon odottelemaan syksyä, sillä muutama kesävaatekin olisi jo valmiina kaapissa.
Meidän tyttöjen reissu jo lähestyy kovaa vauhtia, sillä ylihuomenna heitetään matkalaukut auton takakonttiin ja ajellaan Helsinki-Vantaan lentokentälle Minean ja naapurin Katjan ja Katjan tytön kanssa. Sieltä lento lähtee iltapäivällä kohti Prahaa ja muutaman tunnin päästä jo olemmekin meille varatussa Air bnb -asunnossa aivan Prahan keskustassa.
Pyörittelin koko kevään mielessäni ajatusta jostain pienestä reissusta, ja lopulta kaupunkiloma tuntui sopivimmalta näin muutama viikko ennen kesää ja pidempää lomaa. Nyt h-hetken ollessa jo näin lähellä, olen huomannut ettei tämä ajankohta ole töiden kannalta ehkä se paras mahdollinen, sillä kiire tuntuu vain lisääntyvän loppua kohti. Laukut odottaa edelleen varastossa, Minean passi r-kioskilla ja kaikki ne valmistelut, jotka kuvittelin tässä vaiheessa jo tehneeni, jäävät huomiselle illalle. Toisaalta ehkä juuri tämä kiireen katkaiseminen onkin se, mitä tähän hetkeen eniten kaipaan. Kokemuksesta kun tiedän, että lentokoneen noustessa ilmaan unohdan kaiken sen, mikä kotona ja töissä odottaa tekemättömänä.
Joitakin Praha-vinkkejä olen ehtinyt kuitenkin kaiken tämän härdellin keskellä kaivella, mutta koska enempi on parempi, otetaan niitä edelleen innolla vastaan. Niinpä siis, jos olet joskus kyseisessä kaupungissa käynyt, niin jaa parhaat tärpit lapsireissaajan näkökulmasta myös meille! Suunnitelmissa on tällä hetkellä ainakin eläintarha ja ehkäpä myös vesipuisto, jos sääennusteet pitävät paikkansa ja kahtena päivänä neljästä tiedossa on vesisadetta.
Elämässä tapahtuu paljon juuri nyt. Ihan arkisia asioita mutta niin kivoja ja juuri sellaisia, joiden katson olevan panostamisen arvoisia. Kuten nyt vaikka oma hyvinvointi liikunnan muodossa. Vaikka kiire olisi kuinka kova, olen pitänyt kiinni kolmesta urheilupäivästä viikossa, sillä kokonaiskuvassa se lisää hyvää oloa ja katkaisee juuri sopivasti hektisenä päivänä paikasta toiseen juoksemisen. Ihan yhtä tärkeää on myös se, että lähtee lasten kanssa ulos tai rakentelee kotona legoilla, vaikka töitä riittäisi läpi yön tehtäväksi. Olen nimittäin huomannut, että loppujen lopuksi on tärkeää jollain tavalla osata olla kiinni hetkessä eikä aina ajatella sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Kevään antaessa odottaa itseään näin kauan huomasin itselleni heränneen matkakuumeen. Ajattelin, että johonkin on päästävä ja äkkiä, mutta toisaalta kaikki pihahommat olisi aloitettava jo keväällä – ja niihin uppoaisi jokainen ylimääräinen euro. Niinpä ainut mahdollisuus oli suunnitella jotain riittävän edullista, ja koska Nikolla matkakuumetta ei ole juuri koskaan, päätimme lähteä reissuun tyttöporukalla. Juuri se kaipaamani irtiotto tähän Suomen ei-niin-keväiseen kevääseen!
Varaamamme matka ei onneksi ole ainut asia, jota odottaa nyt keväällä, vaan joka viikolle on tiedossa jotain kivaa ohjelmaa. Heti ensi viikolla lasten voimistelun kevätnäytös (jossa Nooakin esiintyy ensimmäistä kertaa elämässään!!) ja keskiviikkona vappu munkkeineen, tivoleineen ja brunsseineen. Millaisia vappuperinteitä teillä on?
WPääsiäisen vietto on virallisesti aloitettu tänään virpomalla naapurustossa noin parikymmentä ovea ja sen jälkeen syömällä suklaaöverit. En siis puhu itsestäni, vaan noista meidän pienistä murusista, jotka hoitivat koko virpomishomman ihan omatoimisesti tänään ja hienosti hoitivatkin. Onhan tämä jo ihanan helppoa mutta myös vähän haikeaa, sillä ennen kuin huomaankaan on virpomiset meidän perheen osalta kokonaan ohi.
Vaikka pääsiäistä juhlitaankin vasta tulevana viikonloppuna, olemme jo hieman aloitelleet suunnittelemaan jälkiruokia ja lasten kanssa teimme pieniä pupuja hamahelmistä. Pupuja ja pajunkissoja olisi tarkoitus hyödyntää kattauksen koristelussa, kun Nikon veljen perhe tulee kyläilemään ja ajatuksena on syödä pitkän kaavan mukaan. Askartelimme myös perinteisten virpomisvitsojen lisäksi tälle sunnuntaille lahjapaperista pupupusseja, joihin sujautettiin sisälle virpojien herkut. Pussit oli helppo ja nopea tehdä; teippailin vain paperista pussin, sidoin sen nauhalla kiinni ja lopuksi leikkasin pupunkorvat ja liimasin pienen töpöhännän. Toimisi hyvin myös puputeemaisilla synttäreillä vaikkapa vieraslahjoina!
Vitsojen koristelun kanssa meille kävi niin sanotusti perinteiset eli lapset jaksoivat jonkin aikaa kiinnostua askartelemisesta, ja loput vitsat väänsin minä eilen ja tänään aamulla. Nooan mielenkiinto riitti tasan yhteen oksaan, Minea olisi koristellut varmaan vaikka kaikkikin, mutta aina ovelle ilmestyi joku kaveri ja homma jäi kesken. Askartelu lasten kanssa on todella kivaa silloin kun siihen on riittävästi aikaa, yleensä pyrinkin tekemään kaikki synttäreihin ja muihin juhliin liittyvät valmistelut hyvissä ajoin. Ehkä siksi myös tykkään enemmän juhlan valmistelusta ja suunnittelusta kuin lopulta itse h-hetkestä.
Miten teillä virpomisviikonloppu sujui vai vieläkö virpominen on edessä ensi viikolla? Itsehän herkuttelin kaiken askartelun lomassa ihan luvattoman paljon, ja siksi tulevasta maanantaista torstaihin ajattelin olla täysin sokerittomalla – jotta taas pääsiäisviikonloppuna voi jatkaa samalla mässäilyn linjalla.
Tänä keväänä meidän arki on muuttunut hektisemmäksi. Kuvioihin on tullut Nooan jumppa, Minean kolmet treenit viikossa ja siihen päälle kaikki tavallisen arjen pyörittäminen ja kotona tehtävät omat työjutut, ja lisäksi vielä se oma salitreenaaminen. Viime viikollakin itselläni oli useampi sellainen päivä, jolloin tulin töistä, kävin nopeasti kotona syömässä, lähdin salille ja illalla aloin tehdä töitä heti lasten nukahdettua. Joskus asiat kasaantuu samoille viikoille, mutta onneksi vastapainona on myös niitä päiviä ja viikkoja jolloin kalenteri ei ole täynnä ja voi ottaa rennommin.
Itse huomaan olevani stressaantunein silloin, kun viikko on ollut kiireinen ja myös viikonlopulle sattuu jotain pakollista menoa. Tällöin perheen yhteinen aika on todella kortilla eikä se tunnu hyvältä. Aktiivisessa perheessä arki on väistämättäkin jonkin verran aikatauluttamista ja pikaisesti kyhättyjä päivällisiä, mutta viikonloppujen kiireettömyys on se, mikä pelastaa koko viikon hektisyydeltä. On kiva keksiä jotain pientä erityistä tekemistä yhdessä kuten pelailua, ulkoilua tai leikkimistä, tai kuten viime viikonloppuna päätimme lähteä koko porukalla uimahalliin.
Minea oli toivonut uimista jo jonkin aikaa ja itselläni oli Aalto Alvarin uimahalli kokonaan testaamatta, joten lopulta kehittelimme päivästä perheen yhteisen tekemisen päivän ja lapset saivat yhdessä ideoida aikataulun. Kiireetön aamupala kotona, hieman ulkoilua, uimista ja päivän päätöksenä pitkän kaavan mukaan nautittu päivällinen, vieläpä jonkun muun kuin itseni valmistamana. Täytyy myöntää, että olemme viime aikoina olleet todella huonoja käymään ravintoloissa syömässä, sillä useimmiten se tarkoittaa meille vanhemmille pikaista syömistä ja tilanne on kaikkea muuta kuin rentouttava. Nooa ei jaksa istua paikoillaan kovin pitkiä aikoja, joten helpoin vaihtoehto on ollut hakea ruokaa take awayna tai yksinkertaisesti olla käymättä ravintoloissa.
Viime lauantain ruokapaikaksemme valitsimme Jyväskylän ydinkeskustassa sijaitsevan JyväskeskuksenRosson. Osasimme kokemuksesta jo etukäteen odottaa lapsiystävällistä ilmapiiriä, mutta olin unohtanut kuinka monipuolinen leikkipaikka ravintolasta löytyy! Molemmat lapset silmin nähden nauttivat leikkimisestä, ruoasta ja yhteisestä kokemuksesta, joka oli heillekin mukavan rentoa mutta silti erityistä. Olin etukäteen hieman jännittänyt sitä, miten hyvin lapset jaksaisivat istua ravintolassa aktiivisen päivän jälkeen, mutta ihan turhaan – saimme koko perhe kokea ihanan kiireettömän ja rauhallisen parituntisen ruokailuhetken Jyväskeskuksen Rossossa. Lapsilla oli sopivasti tekemistä, he värittelivät ja juoksentelivat leikkipaikassa ympäriinsä olematta kuitenkaan kenenkään riesana, ja ruoat oli kaikkien mielestä enemmän kuin onnistuneet (suosittelen maistamaan roomalaista pizzaa!!!). Palvelu oli kaikin puolin ystävällistä ja tunsimme todella olevamme tervetulleita syömään, erityisesti lastenkin kanssa.
Meidän vierailu Rossoon oli yhteydessä huomisen eli lauantain 13.4 Syömään–tapahtumaan. Syömään-tapahtuma järjestetään tänä vuonna jo toista kertaa ja kantavana ajatuksena on kannustaa nimenomaan lapsiperheitä lähtemään ulos syömään, turhaan pelkäämättä sitä miten hyvin tai huonosti lapset jaksavat ravintolassa istua. Parikymmentä jyväskyläläistä ravintolaa on lähtenyt tapahtumaan mukaan, muun muassa meidänkin testaama Rosso, ja tarjoavat huomenna lapsille erityistä puuhaa ja ruokatarjouksia. Oman viimeviikkoisen kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella lähtemään liikkeelle lasten kanssa, jo osoittamalla tukeasi Syömään-tapahtumalle olet mukana luomassa lapsiystävällisempää ravintolakulttuuria. Me saimme kaipaamaamme yhteistä aikaa perheenä ja bonuksena rohkaisun käydä useammin ravintolassa – lapset kun ovat ihan yhtä tärkeitä asiakkaita kuin me aikuisetkin.
Päättäväisyyttä todella tällä viikolla tarvitaan, siihen nimittäin että löydän jostain intoa poistua kotoa tuohon järkyttävään lumipyryyn, joka ulkona on tänään pauhannut. Olette varmasti kuulleet puhetta säästä jo kyllästymiseen asti, mutta pakko siltikin todeta vielä, että itseäni masentaa todella se, että toivo keväästä on ainakin hetkeksi menetetty. Koen keväisin voimakkainta väsymystä vuodenaikoihin liittyen, ja nyt hieman jännittää, alkaako kaikki alusta jälleen kun nämä lumet sulavat.
Väsymystä vastaan taistellakseni olen edelleen pitänyt yllä säännöllistä rytmiä kuntosalilla käymisessä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen siirryin neljästä kolmeen treenikertaan viikossa, ja se on ollut nyt juuri sopiva tahti. Ilman Nikon tukea minun ei olisi mahdollista käyttää noin kuutta tuntia viikossa urheilemiseen, mutta onneksi siihen on mahdollisuus ja itseä treenit ei ole kyllästyttänyt vielä kertaakaan. Ennemminkin päinvastoin, voisin käydä salilla vielä useamminkin.
Joskus minulta on kysytty, miten itseä saa tsempattua treenaamaan ja noudattamaan terveellisempää ruokavaliota silloin, kun arki käy raskaaksi ja elämä pienten lasten kanssa tuntuu kaatuvan päälle. Tähän on yksi hyvin yksinkertainen vastaus ja se on motivaatio! Kun motivaatio on kunnossa, jaksaa tavoitteen pitää mielessä huonompinakin hetkinä. Jos tavoite on pidempiaikainen, tulee repsahduksia takuuvarmasti, mutta motivaatio on se, jonka voimalla on jälleen helppo palata takaisin ruotuun. Noin puolentoista kuukauden ajan olin hyvin tiukalla ruokavaliolla ja noudatin laajempaa treeniohjelmaa, mutta nyt olen parin kuukauden ajan herkutellut viikonloppuisin maltillisesti ja muina aikoina ottanut pahan paikan tullen esim lakritsitaateleita tai sokeroimatonta maapähkinävoita. Tarkoitukseni kun ei ole enää niinkään kieltää itseltäni mitään, vaan löytää loppuelämän tasapainoinen ruokavalio, jossa sokeriherkut korvataan pääasiassa hieman terveellisemmillä vaihtoehdoilla.
Yleensä olen luonteeltani melko päättäväinen ja minun on vaikea luovuttaa, jos olen jotain aloittanut. Kuitenkin tämä elämäntapamuutos on antanut odottaa itseään lähes pari vuotta, koska kuvittelin sen vievän enemmän aikaa. Jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että jo kuukaudessa voin saavuttaa sellaisia tuloksia, joiden avulla saavuttaa ja ylläpitää motivaatio kokonaisvaltaisempaan muutokseen, olisin aloittanut heti. Nyt ymmärrän, että avainasemassa on treenin ja ruoan yhdistelmä, en nimittäin olisi koskaan voinut entisellä ruokavaliollani saada tulosta näin näkyvästi ja näin nopeasti.
Muutama ystäväni on myös nyt innostunut lähtemään mukaan samalle matkalle, ja jos minulta kysyttäisi neuvoa aloittamiseen, sanoisin että kannattaa etsiä netistä itselle sopiva kuukauden mittainen tehokas starttiohjelma. Jos heti aluksi lähtee tavoittelemaan pitkäaikaista muutosta, tulee motivaation kanssa varmasti ongelmia. Parasta on se, kun treenaamisen tulokset näkyy nopeasti ja omasta tekemisestään voi heti alusta alkaen olla ylpeä.
Päivitin jokin aika sitten puhelimeni käyttöjärjestelmän uusimpaan versioon ja samalla sovelluksiini ilmestyi ruutuajan mittaamiseen tarkoitettu laskuri. Ilman mitään laskuriakin tiedän, että täytän suurimman osan tyhjistä hetkistä näppäilemällä puhelintani, ja se näkyy päivän lopuksi kokonaisruutuajassani. Kuinka harvoin sitä nykyään tulee seisottua edes kassajonossa ilman että vaistomaisesti tarttuisi puhelimeen? Ja on minun myönnettävä sekin, että joskus täytän liikennevaloissa odotteluajan tarkistamalla sähköpostejani tai katsomalla nopeasti, mitä instassa tapahtuu. Puhelimen käyttö vaikuttaa jopa nukkumaanmenooni, sillä usein jään vielä sängyssäkin selailemaan jotain turhanpäiväistä, ja aamulla avaan puhelimen melko pian heräämisen jälkeen.
Käytän puhelintani monenlaiseen. Vastaan sillä työsähköposteihin, katson siitä sarjoja ja kirjoitan sillä jopa blogini tekstit. Tietokone on jäänyt täysin toissijaiseksi arjessani (paitsi päivätyössäni), sillä sen käyttäminen vaatisi huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta kuin pikainen kännykän selailu. Se, mihin tuhlaan huomattavasti eniten aikaani, on instagram, jossa huomaan selailevani tuttujen ja tuntemattomien stooreja aina kun tilanne niin sallii. Mistä tahansa aiheesta etsinkin inspiraatiota, on instagram minulle se ensimmäinen paikka, johon turvaudun, ja toki päivitän melko paljon myös omaa tiliäni. Välillä turhauttaa se, että aikaa pitäisi käyttää instan parissa jopa vieläkin enemmän, jos siellä haluaisi olla aktiivinen päivittäin ja näin kasvattaa omaa tiliä systemaattisesti isommaksi. En aina ymmärrä, miten kenenkään voi olla mahdollista olla jatkuvasti läsnä kaikissa somekanavissa – kuinka suuressa roolissa sosiaalinen media heidän arjessa on?
Itselleni tärkeintä olisi säilyttää jonkinlainen kultainen keskitie tässäkin asiassa. Edelleen tehdä somea sivutyönäni ja juuri niin paljon tai vähän kuin itsestä tuntuu hyvältä, mutta silti samaan aikaan tarjota seuraajille vastinetta ja jotain uutta sopivin väliajoin. Toisaalta, käsitys uuden tarjoamisesta ja siitä mikä kenellekin on inspiroivaa, on täysin suhteellista, sillä nykyään yhä enemmän julkaistaan uudelleen ja uudelleen lähes samaa kuvaa omasta kodista – ihan vain siksi että sillä kerätään eniten tykkäyksiä ja uusia seuraajia. Kriittisin seuraaja jokaiselle bloggaajalle ja instaajalle onkin varmaan julkaisija itse, vai olenko ainut joka joskus ajattelee kaiken olevan jo moneen kertaan nähty ja luettu?
Noin viikon ajan olen yrittänyt viettää vähemmän aikaa turhissa sosiaalisen median kanavissa roikkuen, mutta loppujen lopuksi en ole huomannut ruutuajan pienenemisen vaikuttavan kuitenkaan siihen, miten usein puhelin hakeutuu käteen. Seuraavaksi voisin mykistää turhia whatsapp-ryhmiä, sillä ne jos mitkä lisäävät etenkin kiireen tuntua arjessa jos puhelimesta vilkuilee saapuneita viestejä aina niiden vilkuttaessa näytön ruudulla. Myös facebookin poistamista olen harkinnut ja instagramiakin varten voisin rajata vain tietyt ajat, jolloin voin selata muiden feedejä sekä stooreja. Onko teillä jakaa hyviä vinkkejä ruutuajan pienentämiseen?
Luonnollisempi on parempi, niin ruokavalion suhteen kuin melkeinpä minkä tahansa muunkin. Olen aiemmin ollut hieman huono pitämään huolta itsestäni, mikä johtuu varmaan ihan pelkästään vain siitä, ettei kropan kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Kuten kerroin aiemminkin, minun on ollut todella vaikea motivoitua vähentämään sokerin määrää ruokavaliossani tai vielä vaikeampaa on ollut yrittää muistaa säännöllinen ihon kunnossa pitäminen, kun näppylöitä tai epäpuhtauksia ei muutenkaan ole ollut kuin muutamia hassuja koko aikuisiällä.
Hassusti sitä kuitenkin iän myötä ja ymmärryksen lisääntyessä alkaa keksimään uusia asioita, joihin arjessa voisi kiinnittää enemmän huomiota. Paremmat valinnat ekologisuuden näkökulmasta, terveellisemmät elintavat ja säännöllisempi unirytmi – tämä on se kolmikko, johon itse olen nyt pyrkinyt panostamaan. Parhaiten olen varmastikin onnistunut elintapojen muuttamisessa kun taas unien suhteen tilanne on selkeästi huonoin. Useimpina öinä saan nukuttua lähes kahdeksan tuntia, mutta ihan yhtä usein tulee myös niitä iltoja, jolloin valvon hyvinkin pitkälle yli puolen yön.
Uusin innostuksen aiheeni on luonnonkosmetiikka, jolla olen yrittänyt vähitellen korvata perinteiset markettituotteet. Yleensä ongelma on se, että ilman minkäänlaisia suosituksia on hankalaa lähteä yksitellen kokeilemaan erilaisia tuotteita, varsinkin kun moniakaan ekologisia tuotemerkkejä ei vielä myydä lähikaupoissa. Tästä syystä oma taktiikkani on ainakin tähän saakka ollut bongata mahdollisimman monipuolisesti tuotetestailuja blogeista ja instasta ja hommata hyväksi todettuja tuotteita myös omaan meikkipussiini. Näissäkin kuvissa näkyvät Evolven Miracle facial oil -tipat on juuri tällaisten suosittelujen tuloksena hankitut.*
Koska kokeiluni luonnonkosmetiikan kanssa on vielä suhteellisen uusia, ei minulla valitettavasti vielä ole listata teille omia luottotuotteitani. Atopikin* tuotteet vaikuttavat hyviltä ja niiden pakkauksetkin ovat niin kauniita, että ne voi huoletta unohtaa esille pitkin kylpyhuonetta. Mia Höytyn tuotteita olen testaillut pidempään enkä niistä osaa enää luopua, vähän samalta vaikuttaa myös nämä ihanat Zuiin* aurinkotuotteet. Ja auringosta puheen ollen, Biosoliksen ekologiset aurinkorasvat kuuluvat nykyäänkin meillä kesän perustuotteisiin.
Jos teillä on vinkata ekologisesta kosmetiikasta, niin jakakaa ihmeessä omia lemppareitanne kommenteissa! Itselläni olisi etenkin etsinnässä suihkutuotteita eli shampoot, hoitoaineet ja vartalon pesuaineet ja kuorinnat.
Helmikuussa meillä juhlittiin Nooan ritari-lohikäärme-juhlien lisäksi toisetkin juhlat, Minean LOL Surprise synttärit. Minea oli päättänyt teeman jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta silti valmistelut jäi melko viime tippaan. Itse asiassa näin on käynyt melkein joka vuosi, yhdistä juhlista selvittyäni ei nimittäin ole kovin helppo alkaa samantien valmistelemaan seuraavia. Onneksi lapset eivät näitä huomaa, joten en ole itsekään jaksanut stressata asiasta sen enempää.
Synttäreiden värit olivat hyvin tyttömäiset, ruusukultaa ja vaaleanpunaista, ja koristelut olivat kaiken kaikkiaan aika maltilliset. Lainasin ystävältä LOL-viirin ja ikkunan eteen laitettiin kunnon kasa erilaisia ilmapalloja, joiden seassa yhtä tämän hetken lemppariani eli marmorikuvioituja palloja. Minea sai itse suunnitella vieraiden kanssa tehtävät leikit ja lopulta valitsi pullonpyörityksen, limbo-kisan sekä onginnan. Nykyään Minea tykkää olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä juhlia, joten olen antanut tytön hoitaa kaiken mahdollisen mistä hän vain innostuukaan.
Näissä juhlissa Minea päätti myös sen, mitä vieraille tarjotaan ja hän myös oli jonkun verran mukana toteuttamassa leipomisia. Kaverisynttäreillä tarjottiin kahdenlaista kakkua, tavallista täytekakkua vadelma- ja kinuskitäytteillä sekä jäätelökakkua (jonka kinuskikastike hieman jo alkoi tässä vaiheessa valumaan välistä). Sukulaisille ja muille aikuisille vieraille tarjolla oli enemmän myös suolaista puolta perinteisten popparien ja muiden lisäksi, tein myös toisen LOL kakun samoilla mansikka- ja kinuskitäytteillä. Uusi ihastukseni oli Kinuskikissan ohjeella tehty kreikkalainen voileipäkakku, jonka täytteet oli niin hyviä, että ajattelin joskus tehdä niitä pienten ruisnappien päälle!
Seuraavaksi meillä katetaan pöytä herkuilla varmaan tuossa pääsiäisenä ja vappuna. Vappubrunssit on aina olleet huippuja ja tänä vuonna aion jatkaa perinnettä järjestämällä jälleen jotain kivaa yhdessä ystävien kanssa.
No morjens taas ikuisuuden jälkeen! Blogi oli tässä hetken kiinnikin, kun olin vahingossa sählännyt jotain domainin jatkon kanssa eikä viikonloppuisin tietenkään mikään selvittelyä vaativa asia etene. Yksi postaus viime viikon loppupuolelta hävisi samalla taivaan tuuliin, eikä asia enää olisikaan ollut niin kovin ajankohtainen – minulle käy välillä useinkin niin, että aiheet ehtivät vanhentua ennen kuin ne pääsevät blogin julkaisuihin saakka.
Lomakin ehti mennä, ja vaikka kuinka vaikealta töiden aloittaminen taas sen jälkeen tuntuikaan, ei siihen kuitenkaan mennyt kuin päivä tai pari ja arkirutiinit oli jälleen vieneet mukanaan. Minealla kun on kolme kertaa viikossa voimistelua, niin kuskaamiset vievät väkisinkin oman osansa iltapäivistä eikä siinä kovin useinkaan ehdi jäädä miettimään viikon kulkua sen ihmeemmin. Olen yrittänyt saada omat salitreenit sopimaan kaiken muun menemisen sekaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut yllättävänkin hyvin. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa tuntuu tällä hetkellä juuri sopivalta itselleni.
Treenaamisen aloitettua olen huomannut olevani niin paljon onnellisempi siinä mielessä, että enää en moiti itseäni ajatuksella ”pitäisi”. Se palkitsee, kun vihdoin kaiken jossittelun ja sittenkun-voivottelun jälkeen on saanut otettua itseä kunnolla niskasta kiinni, ja vielä paremmalta tuntuu se, että tämä kuntokuuri ei tunnu väliaikaiselta vaan ennemminkin elämänmuutokselta. Kaikki alkoi ajatuksesta haastaa itseä kuukauden ajaksi sokerilakkoon ja salitreenaamiseen, jotta keväällä olisi helpompi aloittaa juokseminen, mutta vähitellen kun tuloksia on alkanut näkyä, en voisikaan enää palata siihen pisteeseen, josta lähdin liikkeelle.
Enää sokerilakkoni ei ole täysin ehdoton, vaan hyvästä syystä saan syödä herkkujakin. Olen kuitenkin jo useaan otteeseen ehtinyt todeta, että totaalinen sokerilakko oli paljon helpompi säilyttää kuin pohtia joka tilanteessa erikseen, ottaako herkkuja vai ei. Ehkä itselleni sopiva rytmi vielä sieltä löytyy, nyt vain tuntuu erityisen vaikealta rajata syömistä kun selkeää linjaa ei enää ole.
Onko kukaan muu teistä kuntoillut tavoitteellisemmin näin alkuvuodesta? Ja kiinnostaisiko teitä lukea enemmän salitreeneistäni tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä?
Tämä on todellinen luottoreseptini nykyään, kun pitää leipoa jotain helppoa mutta hyvää ja näyttävää. Samaa reseptiä on viime aikoina kulutettu hyvin ahkerasti, suklaakakkua on nimittäin syöty niin halloweenina, Nooan synttäreillä kuin pariin otteeseen meillä töissäkin. Koristelua vaihtamalla kakusta on moneksi, tämä kuvissa näkyvä versio sai päälleen paahdettua valkosuklaata.
Kakun ohje on Fazerin ja se menee näin:
SUKLAAKAKKU
Pohja:
4,5 dl vehnäjauhoja
4,5 dl sokeria
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 dl maitoa
1 dl rypsiöljyä
2 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon maito, öljy, kahvi ja munat ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada voideltuun (18-24cm) vuokaan ja paista 175 asteessa noin 40-50 minuuttia
Täyte:
2 dl kuohukermaa
300 g Fazerin sinistä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Sekoita sähkövatkaimella tomusokeri ja tuorejuusto. Lisää joukkoon sulatettu, aavistuksen jäähtynyt suklaa sekä lopuksi kerma. Leikkaa kakku 3-4 osaan ja täytä. Koristele haluamallasi tavalla.
Huom! Jos haluat täytettä riittävän myös kakun päälle kauttaaltaan, valmista täytettä 1,5-2-kertainen määrä.
Olen jo pidemmän aikaa ollut aavistuksen kyllästynyt meidän lasten vaatteisiin – myös uusien hankkiminen on ollut jokseenkin tauolla, kun mitään mielenkiintoista ei ole tullut vastaan. Vielä joku aika sitten vaatteiden etsiminen pieneksi jääneiden tilalle oli jopa kivaa puuhaa, mutta nyt uusia julkaisuja ja vanhojen mallistojen alennusmyyntejä tulee niin tiuhaan tahtiin, että mistään on enää vaikea innostua. Niinpä tilanne on jo jonkin aikaa ollut se, että aamulla huomaan löytäväni Nooan vaatekaapista enimmäkseen lyhyeksi jääneitä paidanhihoja ja puhki kuluneita housuja. Viime viikolla kotoa ei löytynyt Minealle sopivia kurahousuja, tällä viikolla taas on yritetty tuloksetta penkoa jemmoista edes yhtä paria tähän säähän sopivia hanskoja.
Onneksi heräsin tilanteeseen nyt kun lomaviikkoa ja aikaa on vielä jäljellä ennen kuin lasten jälleen pitäisi olla joka aamu hoidossa hyvin varusteltuina päivän ulkoiluja varten. Ja mikä onni myöskin se, että samalla kun vaatekriiseilin ja olin jo luopunut ajatuksesta löytää mitään innostavaa lapsille, törmäsinkin moniin kivoihin uutuusjuttuihin – ja jopa menin ja tilasin kasan käyttövaatetta molemmille. Tällä kertaa ostin ainoastaan todelliseen tarpeeseen, mutta silti lupasin myös laittaa vähintään kaksinkertaisen määrän vaatetta myyntiin, jotta ne pieneksi jääneet eivät kasaantuisi pinoiksi varaston nurkkaan.
Etsiessäni uusia innostuksen kohteita törmäsin ihanan suomalaisen Kiddow’n (kuvien vaatteet saatu) vasta julkaistuun mallistoon. Merkki oli kyllä jo ennestään tuttu, mutta kokemusta itse vaatteista ei vielä ollut – ihme kyllä, vaikka jo syksynkin mallisto oli juuri niin meidän tyylinen, että olisin voinut niistä kotiuttaa useammankin vaatteen. Kiddow’n vaatteet edustavat niitä asioita, jotka yleensäkin on minulle tärkeitä lastenvaatteita valitessa: kotimaisuus, mukavuus, trendikkyys, laatu ja materiaalit. Vaikka omissa vaatevalinnoissani olenkin valmis tinkimään monessakin suhteen, haluan lapsilleni pukea vain parasta mahdollista.
Kiddow’n asut taisivat kelvata lapsillekin paremmin kuin hyvin, sillä kaikki vaatteet meni samantien molemmilla käyttöön. Nooan huppari ja housut on kokoa 104/110 ja Minealla vastaavasti 128/134. Pipot kummallakin on M-kokoa, mikä on riittävän napakka lapsen päähän, mutta sopisi tarvittaessa myös aikuiselle. Nooa sanoi omaksi lempparikseen tuon bandanan, koska se on kuulema vähän sama kuin huivit joita ninjat käyttää.
Niitä puuttuvia kurahousuja en tietenkään ole vieläkään saanut aikaan hankkia, mutta onpahan ainakin sisävaatepuoli ottanut askeleen parempaan suuntaan. Jos teilläkin olisi tarvetta parille uudelle vaatteelle, niin kannattaa nyt viikonlopun aikana käydä osallistumassa instatililläni @minishowblogi arvontaan, jossa yksi onnekas voittaa 50€:n lahjakortin Kiddow’n verkkokauppaan!
Viikon mittaista talvilomaa aloittelevana yritän jälleen saada blogin heräämään horroksestaan kaiken tämän synttärirumban jälkeen. Nooan synttäreitä juhlittiin jo parisen viikkoa sitten, teemana tosiaan se lohikäärmeet ja ritarit. Sinänsä teemavalinta oli yllättävä, että harvoin näistä kumpikaan on Nooan ykkösjuttuja leikeissä, vaikka jonkun verran ritarileluja meiltä löytyykin. Synttäriteemana nämä joka tapauksessa toimi alkujärkytyksestä huolimatta aika hyvin!
Ensin ajattelin etten varmasti saa mitään ideoita kakun tekemiseen, kun en ole mikään mestari sokerimassankaan kanssa, mutta onneksi silti kokeilin tätä yksinkertaista linnakakkua. Kakkupohjan tein niin kutsutulla 0,7-ohjeella eli ensin punnitaan kananmunat ja sokeria sekä vehnäjauhoja mitataan 70%:n verran munien painosta. Itse tykkään aina laittaa osan perunajauhoja vehnäjauhon sijasta, jolloin kakusta tulee vähän tiiviimpi rakenteeltaan.
Linnakakun täytteenä oli mansikkaa ja kinuskia. Mansikkatäytteessä oli sekoitettuna kerma ja mansikkarahka, kinuskitäytteen tein jo monta kertaa hyväksi todetulla Kinuskikissan ohjeella. Lohikäärmekakku oli puolestaan suklaakakku, valmistettu tällä Fazerin ohjeella ja päällä mustalla värjätty voi-tomusokeri-tuorejuusto-täyte. Itse olin synttäreiden aikaan vielä sokerilakossa, joten kakkujen maku jäi testaamatta, mutta vieraisiin luottaen voin todeta molempien kelvanneen paremmin kuin hyvin.
Juhlien hitti lasten mielestä oli hauska aarteenetsintä, jossa kartan avulla etsittiin seitsemän eri pistettä ja niistä löytyvät vihjeet. Vihjeiden avulla seuraavan pisteen sijainti aina tarkentui, ja joissakin pisteissä olikin etsijöille yllätys. Matkan varrelta jokainen keräsi itselleen läksiäispussin ja sinne sisälle tarroja, karkkia ja pikkuautot.
Lastenjuhlien suunnittelu ja järjestäminen on ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista meidän perheessä, ja tykkään siitä kun voi suunnitella juhlan jonkin teeman ympärille. Kuitenkin joka kerta huomaan aikaa toteuttamiselle olevan liian vähän ja loppuvaiheessa teen viimeiset pakolliset asiat kiireellä läpi. Nytkin meiltä jäi aarrekartan piirtäminen ihan viime tippaan, itse sankarin juhlavaatteet kaivettiin kaapista 10 minuuttia ennen juhlien alkua ja sen suuremmin niitä miettimättä ja itsellenikin sain paidan vaihdettua puhtaaseen juuri ennen ensimmäisen vieraan saapumista. Koskaan mikään ei toteudu ihan täysin niin kuin sen suunnittelee, mutta eipä sillä niin väliäkään ole – tärkeintä on juhlien alettua unohtaa oma täydellisyyden tavoittelu ja olla täysillä hetkessä läsnä. Juhlien jälkeen sitä ei kuitenkaan enää edes muista, mitä olisi tehnyt toisin.
Ylihuomisesta alkaa jälleen meidän helmikuinen synttäriputki, kun Nooalla on 4-vuotisjuhlat ensin kavereille ja heti perään sukulaisille. Tykkään suunnitella ja järjestää juhlia, mutta ihan parasta se on silloin kun valmisteluihin on reilusti aikaa käytettävänä. Niinpä aloitan yleensä ajoissa suunnittelemaan lasten kanssa teemaa, tarjottavia ja koristeluita. Teema auttaa mielestäni siinä, että värejä, koristeluita ja leikkejäkin on helpompi suunnitella kun mielessä on jokin selkeä ajatus kokonaisuudesta. Sen ei tietenkään tarvitse olla mitään suurta, vaan teema voi näkyä vain pienessä osassa juhlia.
Nooan synttäreitä juhlitaan tänä vuonna siis ritari-lohikäärme-teemalla ja meillä se tulee näkymään hopeisina yksityiskohtina, kutsuissa ja kakuissa. Mitään erityistä en ole juhlia varten hankkinut, vain muutamia ilmapalloja, lautasia, mukeja, pillejä, strösseleitä ja tietenkin ne tarjottavat. Osa koristeista löytyi jo valmiina ja tarjoamiset teen kaikki itse, mikä säästää kuluissa huomattavasti.
Yksi osa synttäreistä minulla on vielä täysin auki, ja se on ohjelma! Jostain syystä sen keksiminen jää aina viime tippaan eikä siihen tule panostettua juurikaan, vaikka lasten mielestä kiva tekeminen on aina juhlien ykkösjuttuja. Jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä noin 4-5-vuotiaiden vieraiden viihdyttämiseksi, niin laittakaahan niitä tulemaan. Ensin olin ajatellut hankkia lohikäärmeen pinataksi, mutta se suunnitelma kaatui lopulta liian kalliiseen hintaan. Jotain ritarimaista se kuitenkin voisi ehkä olla, tai mitä tahansa mikä toimii takuuvarmasti lapsilla kuin lapsilla.
En kuvitellut olevani niitä ihmisiä, jotka lupaavat uuden vuoden tienoilla parantaa elintapansa, laihtua, jättää herkut ja aloittaa tipattoman. Ehdottomuus ei yleensä kuulu sanavarastooni, mutta kuinka sitten on mahdollista että yhtäkkiä löydän itseni totaalisesta sokerilakosta ja treenaamasta salilta useamman kerran viikossa? Luulen että selitys on siinä, että taisin vain yksinkertaisesti kyllästyä omaan peilikuvaani ja etenkin siihen ajatukseen, että joskus vielä olen takaisin niissä mitoissa, joissa olin pari vuotta sitten.
En ole koskaan ajatellut olevani ylipainoinen, mutta kuitenkaan en ihan täysin ole viihtynyt tässä nykyisessä kropassanikaan. Ihanteeni olisi olla hoikka ja samalla aavistuksen urheilullinen, isoin muutos on kuitenkin ehkä tapahtunut pään sisällä sitä mukaa kun liikkuminen on vähentynyt. Aktiivisena ihmisenä saan virtaa arkeen ja tyytyväisen mielen jo pelkästään siitä tunteesta, että teen oman hyvinvointini eteen joka viikko jotain fyysistä – samaa osoittavat jo masennustilastotkin, urheileva ihminen kun masentuu harvemmin. Toinen syy tyytymättömyyteen itselläni on ollut se, että herkkujen syönti karkasi niin pahasti käsistä, että söin herkkuja vaikka aina ei niin kovasti edes tehnyt mieli.
Olen aiemminkin ollut sokerilakossa, jopa kahteen kertaan, ja suurin voitto lakon jälkeen oli se, ettei herkkuja enää tullut syötyä yhtä pakonomaisesti ja säännöllisesti. Tälläkin kertaa tavoitteeni on se, että herkuttelu silloin tällöin riittäisi eikä aina tarvitsisi syödä niin paljon kuin mitä mieli tekisi. Muutenkin olen pyrkinyt säännöllistämään ruokarytmiäni, sillä useimmiten en syö kuin kahteen tai kolmeen otteeseen koko päivän aikana, muut ateriat olen korvannut herkuilla.
Miten lähdin muutoksen kanssa sitten liikkeelle? Tiesin jo ennestään, ettei minusta olisi vähentämään herkuttelua, koska silloin antaisin itselleni mahdollisuuden huijata. Jo ensimmäisellä viikolla olisin uskotellut itselleni, että nyt voin vielä syödä vähän tätä kakkua ja sitten heti ensi viikolla syön hieman vähemmän. Ja muutaman viikon päästä olisin ollut ihan samassa pisteessä kuin aloittaessani. Ainoastaan totaalinen kieltäytyminen toimisi omalla kohdallani, sen olen todennut jo useaan kertaan nyt tässä lakon aikanakin.
Nyt takana on neljä viikkoa ruokavalion noudattamista ja vajaa kolme viikkoa salitreenejä (ostin netistä näihin ohjelmat itselleni). Sokerilakkoa on ollut yllättävän helppo nodattaa ja salitreenitkin ovat tuntuneet huippukivoilta. Ohjelmaani kuuluu neljä salipäivää viikossa sekä siihen päälle kolme aerobista treeniä – usein yhdistän salin ja aerobisen niin että yhteensä salilla tulee vietettyä 2-3 tuntia. Tämä onkin se haastavin osa elämänmuutoksesta, sillä jatkuva treenaaminen on vaatinut muulta perheeltä valtavasti joustamista. Kovin kauaa en pystyisi ylläpitämään samanlaista treenimäärää, mutta ajattelin mennä ensin kuukauden tiiviimmällä treenaamisella ja siitä vähitellen siirtyä kahteen tai kolmeen treenipäivään viikossa.
Sokerittomuuden en ole huomannut vaikuttavan olooni tai jaksamiseeni millään tavalla, mutta kokonaisuus näyttää toimivan ainakin niin, että kaikki turvotus on poissa. Ylimääräiset nesteet on lähteneet liikkeelle, vatsa ei iltaisinkaan pömpötä ja vaikkei painossa ole juurikaan tapahtunut mitään, on kroppa selkeästi kiinteytynyt. Oma tavoitteeni on säilyttää motivaatio yhtä korkeana kevään loppuun saakka ja saada pidettyä herkuttelu mahdollisimman vähäisenä. Uskon, että siinä vaiheessa kun olen saavuttanut tavoitteeni, on motivaatio ylläpitää hyvää kuntoa ja parempia elintapoja helpompaa. Olin etukäteen päättänyt, että sokerilakkoni loppuu ystävänpäivään, mutta saapa nähdä, juuri nyt tuntuu siltä, ettei hyvin alkanutta lakkoa haluaisikaan katkaista ihan vielä.
Tänään on ollut oikein hyvä päivä, ensin töistä kotiin, siihen päälle energinen parituntinen treeni ja loppuilta rennosti kotona. Ilmakin on tänään tuntunut melkein lämpimältä, kun pakkasasteet laskivat noin kymmeneen. Ehdin jo innostua suunnittelemaan viikonlopulle lasten kanssa pulkkaretkeä eväineen kunnes muistin, että meidän stigathan juuri varastettiin! Olimme vasta jouluna ostaneet toisen stigan jotta molemmilla lapsilla olisi omansa, mutta nyt niitä ei sitten olekaan enää yhtäkään.
Olen jatkanut sokerilakkoa ja ihme kyllä, lakkoilu on ollut jopa yllättävän helppoa. Kuvittelin tässä vaiheessa jo kiemurtelevani tuskissani, ja niin olisi varmaan tapahtunutkin ellen olisi samalla laittanut ruokavaliotani kokonaan uusiksi. Yleensä tähän aikaan vuodesta herkuttelu on lähes pahimmillaan, kun kovien pakkasten vuoksi ei pääse lenkille ja työpäivien jälkeen väsyttää, joten lakkoilu tuli täydelliseen saumaan näin vuodenvaihteen jälkeen. Kiinnostaisiko teitä lukea tarkemmin ruokavaliostani ja treenaamisesta?
Helmikuusta on tulossa meidän perheelle melko hektinen kuukausi, sillä oman treenaamisen ja Minean harkkojen lisäksi saman kuukauden sisään tulisi mahduttaa joitakin työiltoja, yhdet synttärit Helsingissä ja molempien meidän lasten kaveri- ja sukulaissynttärit. Kaikki tämä on sopivasti ohi juuri hiihtoloman alkuun mennessä, joten lomaviikko voidaan lasten kanssa käyttää ihan vain olemiseen. Itse ainakin huomaan kaipaavani viikkoihini niitä iltoja, jolloin kellään ei ole mihinkään menoa eikä omia tekemisiään tarvitse aikatauluttaa.
Nooan synttärivalmistelut on jo aloitettu tekemällä kutsut, itse asiassa kaverijuhliin ei enää olekaan aikaa kuin noin viikko. Nooan toive oli pokemon-ninjago-lohikäärme-ritari-synttärit, mutta lyhyiden neuvottelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei neljää eri teemaa ole kovin helppo yhdistää toisiinsa. Niinpä lopputuloksen meillä tullaan juhlimaan lohikäärme-ritari-synttäreitä. Vinkkejä järjestämiseen otetaan ilolla vastaan!
Välillä saan instagramissa kyselyitä siitä, millä laitteella / kameralla kuvaan ja millaisia muokkauksia teen kuvilleni. Etenkin näin talvella, ja vielä enemmän syksyllä, kuvausolosuhteet on haastavat työssäkäyville, kun kuvia ei ehdi ottamaan valoisan aikaan keskipäivän paikkeilla. Kuvat on otettava silloin kun ehtii, ja loppu hoidetaan kuvan jälkikäsittelyssä.
Viimeisimmän instagram-julkaisuni kuva on loistava esimerkki siitä, kuinka huonostakin kuvasta voi pienen käsittelyn jälkeen tulla julkaisukelpoinen. Blogia varten kuvaan lähes yksinomaan järjestelmäkamerallani, koska tällöin kuvan muokkausmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, mutta suurin osa instagramissani näkyvistä kuvista on otettu iPhone x:llä – niin myös tämä nyt tarkasteltava kuva yläkerran aulastamme.Otin kuvan sitten kameralla tai puhelimella, käytän kuvanmuokkaukseen Lightroomia. Puhelimella otettuja kuvia varten olen ladannut Lightroomin sovelluksen puhelimelleni, ja sitä käytänkin itse asiassa lähes aina julkaistessani jotain instagramiin. Tämän kuvan kohdalla tein samat muokkaukset kuin yleensä eli muutin rajausta (crop), valoisuutta (light), väriä (color) ja tarkkuutta (detail).
Ensimmäisenä muutin kuvan värilämpötilaa, koska iltapäivällä noin klo 16 aikaan otettu kuva näytti voimakkaasti siniseltä. Kesällä taas vastaavasti kuviin saa lisätä aavistuksen sinisyyttä, etenkin iltapäivän auringossa kuvatessa.
Lämpötilan lisäksi toinen suurimmista muutoksista ennen ja jälkeen -kuvien välillä on valoisuuden lisääminen. Puhelimella otettuihin kuviin saa useimmiten lisätä hieman kirkkautta, koska valotusaikaa ei voi säätää samoin kuin järjestelmäkameralla. Kirkkauden säätö on varmaankin se yleisimmin ihmisillä käytössä oleva nappula kuvien muokkauksessa, välillä instagramissa törmää nimittäin niihinkin kuviin joissa asioiden ääriviivat hämärtyvät, kun kirkkautta lisätään liikaa.
Viimeisenä poimintana vielä saturaatio eli kuvan värikylläisyys. Itse tykkään hieman värittömämmistä, ehkä aavistuksen harmahtavista kuvista, joten useimmiten siirrän saturaatiota jonkin verran miinuksen puolelle. Ihmisiä kuvatessa en tätä juurikaan tee, eikä muutenkaan värejä kannata mielestäni häivyttää liikaa, mikäli haluaa jakaa seuraajilleen mahdollisimman totuudenmukaista inspiraatiota. Instagramissa kysellään paljon tyynyjen, huonekalujen, mattojen ja maalien tarkempia tietoja, joten kovin muokatut kuvat eivät anna ihan sitä mitä seuraajat ehkä odottavat.
Tässä vielä lopuksi kaikki tekemäni muutokset, mitään kovin suurta näiden kolmen edellä mainitun lisäksi en siis tehnyt. Omasta mielestäni kuvaamisen pahin vihollinen on harmaus ja kohina, joita kuvaan kuin kuvaan saa varsinkin syksyllä. Talven sinisyys on helppo häivyttää ja kunhan kuva on tarkka, on sen muokkausmahdollisuudet yleensä hyvät.
Kysykää mikäli jokin asia jäi vielä ihmetyttämään. Tällä postauksella tarkoitukseni ei ole väittää että olisin ollenkaan taitava kuvien muokkaaja, vaan päinvastoin halusin osoittaa kuinka yksinkertaisilla säädöillä kuvista voidaan tehdä siedettäviä. Kuvanmuokkauksen mahdollisuudet ovat taitavissa käsissä rajattomat, ja tiedän itsellänikin olevan paljon opeteltavaa, mutta ehkä näilläkin noviisin neuvoilla joku muukin teistä voi päästä alkuun. Eikun vaan kuvailemaan ja kokeilemaan!
Heippa taas hieman pitkäksi venyneen tauon jälkeen! Täytyy myöntää että elämässä on pitänyt kiirettä niin ettei iltaisinkaan ole ehtinyt enää blogin pariin. Olen monenlaisessa touhussa mukana, ja näin vuoden alkuun on kasautunut paljon erilaisia palavereja ja pakollisia hoidettavia asioita. Itse asiassa juuri nytkin pitäisi vielä huomista varten tarkistaa muutama työasia, mutta päätin sen sijaan tulla tänne moikkaamaan – joskus on ihan ok siirtää velvollisuuksia ja keskittyä mieluisampiin asioihin.
Yksi hyvin mieluisa asia on esimerkiksi ollut katsella uutta mattoa Minean huoneeseen. Huone on ollut ilman mattoa jo pidemmän aikaa kun edellinen meni pilalle, mutta nyt olen ottanut asiakseni löytää sen perfect matchin. Entinen matto sopi huoneeseen todella kivasti, ja harkitsinkin samanlaisen ostamista, mutta toisaalta olisi kiva pitää huoneen tunnelma yhtä pehmeänä kuin mitä sw nyt on. Edellinen matto kun siis oli puhtaanvalkoinen mustilla salmiakkikuvioilla.
Yhdellä kauppareissulla mukaani jo tarttui Finarten luonnonvaalea villamatto sovitukseen, sillä se sattui olemaan käsittämättömän hyvässä alennuksessa. Matto oli kuitenkin liian pieni, mutta mielestäni se tyyliltään sopisi ihanasti huoneen sävymaailmaan? Harmillista tässä toki on se, että laadukkaat 2×3 metriä isot villamatot tuppaavat usein olemaan järjettömän kalliita, joskus voi jopa olla huomattavasti edullisempaa ostaa kaksi pienempää mattoa ja yhdistää ne yhdeksi isoksi.
Pohdinnat maton suhteen siis vielä jatkuvat, vapaa-ajan ongelmat toivottavasti eivät niinkään sillä joskus on ihan kiva viettää koko päivä kotonakin. Jos mieleesi tulee kaunis luonnonvalkoinen ja riittävän iso matto (mielellään tietenkin myös edullinen), joka voisi sopia tähän huoneeseen, niin vinkkaathan siitä minulle – olisi ainakin yksi hoidettava asia vähemmän.
En ole yleensä tehnyt uuden vuoden lupauksia, ehkä siksi että ne muutamat kerrat kun olen jotain luvannut, eivät ole onnistuneet niin kovin hyvin. Yhdenkin kerran päätin olla tammikuun ostamatta mitään, mutta sorruin jo päivän päästä ostamaan nahkasaappaat, jotka olivat liian hyvässä alennuksessa jättääkseni ne kauppaan. Vähintään kymmenen kertaa olen myös päättänyt lenkkeillä säännöllisesti läpi vuoden, mutta joka talvi viimeistään kovien pakkasten koittaessa sekin lupaus on tullut rikottua. Silti uusi vuosi tuntuu aina jollain tapaa uudelta alulta, ja sitä alkaa pohtia, missä asioissa voisi itsekin hieman petrata.
Tänäkin vuonna voisin keksiä vaikka kuinka monia arkisia asioita, joihin kiinnittää huomiota. Voisin olla ekologisempi, harrastaa enemmän hyötyliikuntaa, vähentää ruutuaikaa, syödä monipuolisemmin, liikkua enemmän, vähentää sokeria, olla parempi ystävä, panostaa työtehokkuuteen ja niin edelleen. Sen sijaan että kiinnittäisin huomiota kaikkeen siihen, mitä voisin tehdä paremmin, olen päättänyt keskittyä niihin elämän osa-alueisiin, jotka jo ovat hyvin. Panostan täysillä siihen, mitä osaan ja missä suoriudun jo valmiiksi hyvin, jotta saan arkeen vieläkin enemmän sitä sisältöä josta todella nautin. On turha lupailla asioita, joita ei kuitenkaan tule toteuttamaan – matkan varrella kokee itsensä vain epäonnistuneeksi ja pahimmassa tapauksessa lähtötilannettakin huonommaksi.
Ihan täysin ilman elämäntapamuutoksia en kuitenkaan tänäkään vuonna selviä, sillä jonkinlainen hetkellinen sokerilakko on välttämätön. Siihen ryhdyn vain siksi, että jaksaisin paremmin jälleen lenkkeillä eli harrastaa arkena sitä, mistä nautin. Totaalikieltäytymiset ei yleensä kuulu tapoihini, mutta sokerin kohdalla vain joko-tai toimii omassa tapauksessani. Myös sen tiedän kokemuksesta.
Voisin tässä kohtaa vuotta kliseisesti taas ihmetellä, että miten tämä aika taas menikin niin nopeasti. Samaa ihmettelen myös lomastani, jota ihan vasta äsken lasten kanssa odotettiin ja suunniteltiin ja nyt se on jo melkein ohi. Pian olen itsekin vuoden vanhempi, Minea aloittaa koulun, kohta on taas kesä ja ennen kuin huomaankaan molemmat lapset muuttaa jo pois kotoa. Tuo meidän kuivunut joulukuusikin varisti viikossa lähes kaikki neulasensa lattialle, vaikka en millään muotoa ollut vielä valmis siirtämään kuusta olohuoneesta roskakatoksen seinän vierustalle. Mihin tämä kaikki aika katoaa?
Toisaalta taas, voisinhan katsoa asiaa toisestakin näkökulmasta. Olemme loman aikana ehtineet tehdä monia älyttömän hauskoja asioita, nähdä paljon ystäviä ja viettää täysin kiireettömiä päiviä perheen kesken. Kun tätä vuotta miettii taaksepäin, on vuoteen mahtunut paljon erilaisia tapahtumia eikä yhtään enempää olisi ehtinytkään. Taidan huomenna aloitta uuden tavan kokoamalla vuoden 2018 yhteen valokuva-albumiin, jotta vielä vuosienkin päästä muistaisin, kuinka paljon olemme saaneet yhdessä kokea ja kuinka onnistunut vuosi kokonaisuudessaan oli. Ja mitä tulee siihen joulukuuseen, saimme nauttia sen luomasta tunnelmasta viikon ajan – ja se maksoi vain alle kolmekymppiä.
Joulu oli ihana, ihan niin kuin edellisinäkin vuosina riippumatta siitä, missä sitä ollaan vietetty. Olemme yrittäneet nyt ottaa tavaksi olla aattona kotona, koska oman kodin joulu on parasta mitä tiedän, mutta toisaalta kaipaan ympärilleni myös paljon elämää ja sukua. Niinpä suuntasimme aattoaamuna Espooseen ja vietimme siellä kokonaiset kaksi yötä kyläillen Nikon kahdella veljellä. Autossa istumista tuli aatolle ja eiliselle kotimatkalle luvattoman paljon, mutta niin hienosti lapset jaksoivat, että eilen illalla piti hieman joustaa nukkumaanmenoissa ja pelata myöhään iltaan joululahjaksi saatuja pelejä.
Vaikka yleensä emme Nikon kanssa niitä lahjoja toisillemme ostele, tällä kertaa oli molemmat kuitenkin päättäneet yllättää. Niko oli hankkinut koko perheelle Tukholman risteilyn ensi kuulle ja minä pidennetyn viikonlopun Köpiksessä kesäkuussa meille kahdelle. Ehkä tämä yllättävä reissuinnostus kertoo siitä, että syksyllä olemme tehneet melko vähän mitään oman perheen kesken. Arkipäivät on usein menneet harrastaessa tai jossain muissa menoissa, mutta sitä perinteistä yhdessäoloa on ollut ehkä tavallista vähemmän. Nikon kanssa taas kahdestaan olemme viimeksi olleet treffeillä tai missään muuallakaan varmaankin vuosi tai kaksi sitten. Nyt taitaa siis olla jo korkea aikakin?
Lahjojen osalta oma saldoni melkeinpä olikin siinä, plus muutamat kynttilät ja ihanat pinkit karvatossut. Lapsilla taas oli hieman eri meininki, sillä lahjoja tuli paljon ja kaikki oli jälleen tarpeellisia ja tosi kivoja juttuja. Minea sai esimerkiksi jumppamaton, joka ehti jo tänäänkin olla kovassa käytössä ja yhteiseksi lapsille tuli sarjakortti Leon leikkimaahan. Paljon toivottu lahja Minealle oli jättimäinen Lol-yllätyspallo, ja Nooa taas on tänään touhunnut uudella Lego Ninjago rakennelmallaan ja unileluna kainalossa oli Lego-auto. Tänään alkoi jo tuntua siltä, että oma pääni oli täysin pyörryksissä kun molemmat lapset halusivat vuorotellen leikkiä jokaisella joululahjaksi saamallaan tavaralla – äitin kanssa tottakai.
Huomenna meillä taitaa olla edessä joulukuusen siirtäminen pihalle, sillä se taisi kuolla pystyyn jo ekoina päivinä ja nyt varistaa järjettömän paljon neulasia jo pelkästä hipaisusta. Kuusen hävittämisen jälkeen alan pikkuhiljaa kääntämään katsetta kohti uutta vuotta, jolloin meille tulee ystäväperhe kylään. Vielä en ole ehtinyt kyllästyä jouluruokiinkaan, joten niitäkin tulee ehkä tällä viikolla tehtyä, kun jääkaappiin jouluksi varaamilleni ruuillle ei kaikille ollutkaan käyttöä aattona.
Se alkaa olla viimeiset hetket käsillä ennen kuin onkin jo jouluaatto ja kaikki se huipentuu, mitä tässä on suunniteltu parisen viikkoa. Aaton suunnitelmat meni meillä eilen kokonaan uusiksi kun päätimme, ettei joulua sittenkään vietetä tänä vuonna kotona, mutta olen täysin varma että joulusta tulee hyvä, oli niin tai näin. Tykkään siitä että ympärillä on ihmisiä, kotona olisimmeki olleet ihan oman perheen kesken, joten lähdemme aattoaamuna ajelemaan Nikon suvun luokse. Onneksi en ehtinyt vielä tehdä ruokiakaan valmiiksi, ja vasta tänään hoidettiin ensimmäisiä kauppareissujakin.
Meillä kaikilla on ajatukset olleet jo vähintään viikon ajan aatossa, minkä huomaa esim siitä että Nooalla meno on ollut entistäkin villimpää. Lähes tunnin välein huomaan uhkailevani tontuilla tai sillä ettei joulukalenterissa ole seuraavana päivänä mitään, mutta uhkaukset tai lahjontakaan ei ole auttanut – odotan siis jo senkin takia jouluaattoa, että voidaan jälleen palata ihan tavallisen villiin menoon.
Samalla kun katseet on käännetty maanantaihin, on myös juhlittu vuoden viimeiset pikkujoulut. Minealla oli voimistelujoukkueen omat pikkujoulut nyyttäriajatuksella, ja minä leivoin tarjolle helpon suklaisen bambikakun. Kakun tein moneen kertaan hyväksi todetulla ja helpolla Fazerin suklaakakkuohjeella ja koristelut hoitui nekin melko nopeasti edellisenä iltana. Ostin paketin vaahtokarkkimassaa, siitä leikkasin bambille posket, otsaan täpliä ja nenän. Nenään lisäsin aavistuksen pinkkiä pastaväriä, poskissa, silmissä ja täplissä on jauhemaista kultaväriä pinnalla. Sitten vain kukkien varsien ympärille kelmua ja kukat kakun päälle peittmään päällisosan. Lopuksi askartelin vielä pahvista sarvet, jotka tökkäsin hammastikuilla kakkuun. Yllättävän helppo peojekti kokonaisuudessaan siihen nähden, että näin kakusta sai kivan talviteemaan sopivan.
Huomisesta tulee todennäköisesti meillä vähän kiireisempi, kun taas saan olla tekemässä kakkua sekä muita ruokia ja herkkuja aattopöytään mukana vietäväksi. Haluaisin kokeilla erilaisia tahnoja syötäväksi ruislastujen kanssa, mutta en ole vielä törmännyt mihinkään superhyvään ohjeeseen. Olisiko teillä vinkata mitään? Tai jotain muuta hyvää syötävää joulupöytään?
Nyt on jo todettava, että näin viisi yötä ennen joulua alkaa pikkuhiljaa tuntumaan jo jouluisalta. Yksi suurimmista syistä siihen on varmastikin se, että viikonloppuna kävimme ostamassa kuusen ja tällä hetkellä se jo komeilee tuossa olohuoneessa kaikessa upeudessaan. Itselleni olisi hyvin riittänyt pelkkä vihreä kuusi valoineen, mutta en raaski viedä lapsilta sitä iloa etteivät he pääsisikään koristelemaan kuusta joulupalloilla – niinpä meidän kuuseen lopulta päätyi lähes jokainen joulukoriste, joka talostamme löytyy.
Nämä viikot ennen joulua on olleet sen verran täynnä kaikenlaista ohjelmaa, etten ole ehtinyt vieläkään suunnitella aaton ruokailua ollenkaan. Lupasin huomenna aloittaa laatikoiden tekemisen, mutta toisaalta olen sen verran huoleton luonteeltani, että ajattelin tehdä juuri sen verran kuin jaksan eikä mitään ole pakko tehdä. Todennäköisesti lähdemme jo heti joulupäivänä sukulaisten luokse toiselle paikkakunnalle, joten ruokaa olisi muutenkin hyvä tehdä vain aaton tarpeisiin. Onko teillä omat suosikkinne joulupöydässä? Meille yleensä parhaiten maistuu alkupalat, ja omia lemppareitani pääruoista on bataatti-, lanttu- ja punajuurilaatikko. Kaikki tietenkin itse tehtynä niin saa juuri sellaista kuin toivookin.
Joulussa kaikkein vähiten nykyään kiinnostaa lahjat. Toki on kiva antaa lapsille heidän toivomiaan leluja ja nähdä kuinka onnellisia he niistä ovat, mutta itselleni en ole pitkään aikaan odottanut mitään enkä rehellisesti sanottuna ole kovin innostunut hankkimaan muistamisia muillekaan aikuisille. Tykkään ilahduttaa läheisiäni, mutta ennemmin ostan ystävälle aina silloin jotain kivaa kun sellaista tulee kaupassa vastaan – joulun aikaan kymmenien lahjojen ostaminen yhdellä kertaa, ja etenkin lahjojen väkisin keksiminen, ei vain tunnu omalta jutulta.
Vielä ennen joulua olisi edessä kaksi työpäivää ja Minean jumpparyhmän pikkujoulut. Viikonlopulle voisi hyvin suunnitella lasten kanssa tehtävän elokuvareissun, tai ehkä parempi laittaa Niko lasten kanssa kotoa pois niin saan itse puuhailla rauhassa ruokien kanssa. Ihanaa joka tapauksessa, että pian alkaa loma ja ihan kohta se joulukin sieltä tulee! Ruokien lisäksi nautin siitä, että saa tavata sukulaisia ja istua myöhäisiä iltoja glögin äärellä vaihtaen kuulumisia. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
Viime perjantaina vietin tälle vuodelle viimeisiä, mutta varmaankin parhaita pikkujouluja. Yleensä en koe kaipaavani tyttöjen illanistujaisiin mitään sen ihmeempää ohjelmaa, vaan se riittää että saa olla ja jutella rauhassa, mutta eilinen oli ehdoton poikkeus! Meillä oli hauskempaa kuin aikoihin, ja huikeista elämyksistä mieleen jäi muistoja, joiden voimalla eletään vielä pitkään.
Ilta aloitettiin ensin Jyväskylän Mysteeristä*, jossa saimme ratkottavaksemme Suomen Helmen arvoituksen – kenelle Helmi Kallion perintö kuuluu? Emme ehkä olleet talon nokkelin pikkujouluporukka, mutta matkan varrella saimme nauraa vedet silmissä ja mysteerin ratkaiseminen jäi vain viimeisen kaapin avaamisesta kiinni. Koukuttuminen Mysteeriin oli joka tapauksessa tapahtunut samantien, sillä jokainen meistä nyökytteli lähtiessään varmana siitä, että tänne palattaisiin vielä lähiaikoina. Miten mahtavaa tekemistä esimerkiksi joulun pyhäpäiville, jos sukulaisten kanssa on jo ehditty kyllästyä kotoiluun villasukat jalassa.
Mysteeristä ilta jatkui Amarilloon, jossa meitä odotti seuraava huikea elämys The Table*. The table tarjoillaan minimissään kuudelle hengelle, mutta varauksen voi tehdä vaikka vain itselleenkin, jos uskaltaa hypätä syömään samaan porukkaan tuntemattomien kanssa. Tämän ruokaelämyksen kuvaileminen sanoin on vaikeaa, mutta voin täysin suositella sitä ystäväporukoille illan istumiseen pidemmän kaavan mukaan. Noin kolmen tunnin aikana pöytään kannetaan niin ruokaa, juomaa kuin ohjelmaakin – joimme muun muassa liekitettyjä juomia ja saimme hauskan keskustelutehtävän. Ruokaa pöydässä oli enemmän kuin riittävästi ja kaikki maistui loistavasti meidän porukalle.
Vielä syömisenkään jälkeen emme ottaneet suunnaksi taksitolppaa, vaan kävimme kuuntelemassa Jannaa sekä Pete Parkkosta. Huikea ilta kokonaisuudessaan, juuri sellainen jota muistellaan pitkään. Vain yksi asia jäi harmittamaan jälkikäteen – miksei vastaavia iltoja saa järjestettyä useamminkin!
Vähitellen joulu on alkanut näkyä kotimme sisustuksessa niin, että sinne tänne on ilmestynyt paperitähtiä, kynttilöitä, havuja, paperisia koristeita, taljoja ja koreja. Vaikka minusta ei mitään sesonkisisustajaa saisikaan, näkyy vuodenajat meidän kotona pieninä sävymaailman muutoksina ja talvisin etenkin kerroksellisuuden lisäyksenä. Talvella huomaan kaipaavani hieman lämpimämpää tunnelmaa ja tähän taljat, viltit ja materiaalina kori sopivat mitä parhaiten.
Tänä vuonna meidän joulun värejä ovat ruskea, viininpunainen, kulta ja beige. Punaista lukuun ottamatta samat värit löytyvät kotoamme jo ennestäänkin, joten kovin moni joulun esineistä ei ole sellainen etteikö se saisi jäädä paikalleen vielä tammikuusta eteenpäinkin – ekologista ja estää turhan tavaran kertymisen kaappeihin. Yksi tämän hetken lemppareistani meidän talvisisustuksessa on tuo kuvissa näkyvä punosrahi Finnmarin valikoimasta. Se sopii tyyliltään niin monenlaiseen tilaan olohuoneesta makuuhuoneeseen, ja kaiken lisäksi hintakin on enemmän kuin kohtuullinen (alle 40€!).
Omaan makuuni täydellisiä joulukoristeita ovat myös nämä yllä olevat. Maljakkoon kävin taittamassa lähimetsästä kuukausia hyvänä kestävän risun ja kuuseen hankitut paperikoristeet pääsivät oksille odottelemaan oikeaa kuusta. Maljakon ja rahin lisäksi myös sarvipää sekä marmorijalkainen kynttilänpidike löytyi Finnmarin valikoimasta, Palokan ABC:n myymälästä.
Puiselle Woodnotesin pikkupöydälle löysi tiensä upea Finnmarin pallomaljakko ja yllätys yllätys, pikkuruinen punottu kori. Taidan olla vähän hulluna Finnmarilta löytämiini koreihin, sillä tälläkin hetkellä niitä on meillä esillä yhteensä kolme. Jouluksi aion täyttää korit itse tehdyillä pipareilla ja erilaisilla kotikeittiössä valmistuvilla helpoilla herkuilla, ehkä maljakkokin saa jonkun jouluisen leikkokukkakimpun täytteekseen. Myös viimevuotisessa kimpussa oli tummia sävyjä yhdistettynä kultaan, joten taidan pysytellä melko samoilla linjoilla tänäkin vuonna. Mitä sitä turhaan vaihtamaan hyväksi todettua, sisustuksessa yleensäkin ajaton ja kestävä on useimmiten se paras vaihtoehto.
Vinkkinä kaikille Keskimaan alueella asuville, että omasta S-mobiilistanne löydätte Finnmarin myymälään alennuskupongin, jota ei kannata jättää käyttämättä! Kuponkia näyttämällä saa 5€:n alennuksen ostaessaan 20€:lla aina tämän vuoden loppuun saakka. Oma lähin Finnmarin myymäläni on Palokan ABC:n myymälä, jonka valikoimasta löytyy muun muassa kaikki nämä postauksen ihanuudet sekä paljon muuta kaunista kodin sisustukseen. Muut myymälät löydät Finnmarin netistä.
Ja lähes aina sen aika on loppusyksystä. Tämä syksy ei onneksi ole ollut mikään erityisen pitkä ja pimeä, mutta jotenkin syksy tuppaa aina olemaan se vuoden kiireisin. Tulee muutama projekti liikaa, jotain yllättävää johon ei osannut varautua tai sitten itse keksii jotain, vaikka todellisuudessa aikaa ei juurikaan olisi mihinkään ylimääräiseen. Tänä syksynä on ollut Minean jumppaesityksiä, talkoohommia, parit työpaikan kekkerit, pikkujouluja, työprojekteja, joista en osannut kieltäytyä, vanhempaintoimikunta ja tonttudisco, yksi kranssin askarteluilta ja vireillä oleva hyväntekeväisyysprojekti.
Ystäväni Kerttu kuvaili elämääni hyvin sanoilla ”aina sata palloa ilmassa, joskus joku saattaa tippua”. Tottahan se on, innostun helposti kaikesta ja tekisin enemmänkin, jos vuorokauden tunnit riittäisivät. Itse asiassa haaveilen salaa yrittäjänä toimimisesta, mutta samaan aikaan tiedän, että se olisi viimeisin minulle sopivista ammateista, sillä heikkouteni on raha-asioiden hoitaminen ajallaan. Silti en voi olla ajattelematta, mihin kaikki johtaisi, jos keskittäisin kaiken innostuneisuuteni ja energiani johonkin yhteen intohimon kohteeseen sen sijaan että sinkoilen sinne tänne tehden kaikenlaista vähän kaikkialle.
Tänään on jo joulukuun ensimmäinen ja tiedän, että vähitellen onneksi kiireet alkavat helpottamaan ja voin keskittyä joulun suunnittelemiseen ja valmisteluihin. Jouluaaton aiomme viettää kotona, ja vaikka se tarkoittaa hommaa ruokien suhteen, on se sellaista tekemistä joka enemmän rentouttaa kuin stressaa. Ne muutamat lahjat, jotka omille lapsille annamme, on jo ostettuina, joten joulua kohti mennään rennolla otteella.
Tällä kertaa hoidan lasten joulukalenterit jo hyvissä ajoin valmiiksi, totesin syksyllä. Sitten tuli poikkeuksellisen kiireinen marraskuu, ja yhtäkkiä huomasin joulukuun olevan alle viikon päässä. Marraskuu sai aikaan sen, että käsite ajoissa muuttui muotoon viime tipassa ja vaikka kuinka kuvittelin jo tässä vaiheessa olevani hyvällä mallilla joulun suhteen, en olekaan vielä edes aloittanut suunnitelmia.
Joululahjoista meillä ei ole stressattu koskaan. Ostamme sukulaisille ja läheisille jotain pientä, jos keksimme, lapsille yleensä hankimme vain pari tärkeintä lahjaa, sillä niitä tulee varmasti aivan riittävästi joka tapauksessa. Lasten synttäritkin on jo heti perään helmikuussa, joten molempien huoneet tulee täyttymään tavarasta ilman meidän vanhemien panostakin. Muutamana edellisenä vuonna olen salaa jättänyt joitakin joululahjoja odottamaan synttäreitä, jos tilanne on näyttänyt siltä, että lahjoja tulee muuten kerralla liikaa.
Viime vuonna Minealla oli itse tehty joulukalenteri ja tänä vuonna Nooakin toivoi samanlaista itselleen. Ensin olin ajatellut neuloa tai ommella jonkinlaiset kierrätettävät versiot, mutta kiireisen äidin pelasti sittenkin Clas Ohlsonin valmis paperipussisetti numeroineen*. Laitan noin viisi pussia kerrallaan kummallekin lapselle huoneen seinälle roikkumaan ja täydennän pusseja päivittäin. Näin pääsen itse vieläkin helpommalla, kun kaikkia tavaroita ei tarvitse hankkia yhdellä kertaa, vaan voin muuttaa suunnitelmia tarpeen mukaan matkan varrella. Ja tietenkin sekin on plussaa, ettei Nooa pääse salaa availemaan kaikkia pusseja jo ennen joulukuun ensimmäistä päivää.
Instassa kyselin hyviä vinkkejä pussien sisältöihin ja ainakin seuraavanlaista olen jo nyt saanut hankittua. Pikkuautoja, Lolin vaatteita, pastilleja, lakuja, slimeä, hamahelmiä, suklaapukit ja askartelutarvikkeet joulukortteja varten. Hyviä aineettomia lahjoja oli piparien tai joulutorttujen leipominen, pulkkamäki, luisteleminen, lautapelit perheen kesken, elokuvailta ja yhteiset legoleikit. Loistavia ideoita oli myös tarrat, korut, kaikenlaiset hiusjutut, kirje joulupukilta sekä pari kuusenkoristetta sille päivälle, kun on tarkoituksena koristella kuusi. Myös uimahallireissua ehdotettiin sekä hoploppia, kaverilla kyläilyä, äiti-lapsi hemmotteluja ja lapsen toivepäivää. Itse sain niin paljon hyviä vinkkejä näistä, että viikonloppujen kalenteripussit täyttyivät kaikki aineettomilla, kivoilla tekemisillä. Etuna myöskin se, ettei lapsille tarvinnut erikseen keksiä kummallekin jotain omaa, vaan molempien pusseista tulee löytymään täsmälleen sama tekeminen.
Millaisiin kalenteriratkaisuihin te olette päätyneet tänä jouluna? Joskus olen kuullut kummien ja isovanhempienkin keksineet täytettä lasten kalentereihin, mikä on tosi hauska idea sekin!
*kalenteri saatu insta-yhteistyön kautta Clas Ohlsonilta
Ensi viikolle on lupailtu jo pientä pakkasta, joten toive talvesta ei välttämättä olekaan enää niin kaukana. Vuodenajat ei meillä yleensä näy sisustuksessa sen ihmeemmin, tai ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin omassa lapsuuskodissani, jossa vaihdettiin vuodenaikojen mukaan verhot, koristetyynyt ja asetelmat kaappien tasoilla. Talven myötä olen lähinnä lisäillyt kotiin taljoja, vilttejä ja kynttilöitä sekä muuttanut värimaailmaa aavistuksen pehmeämmäksi. Myös jouluvalot asennan useimmiten marraskuun aikana ja isot lyhdyt etupihalla toimivat nekin kivasti yhdessä oveen ripustetun kranssin kanssa.
Olen tänä talvena erityisen viehättynyt maanläheisistä ruskean, beigen ja kitin sävyistä, ja samoilla väreillä ajattelin koristaa tänä vuonna myös joulun. Kävin hakemassa inspiraatiota talviseen kotiin Palokan ABC:n yhteydessä olevasta Finnmarin myymälästä, jonka valikoimista löysin paljon ihania kippoja, koreja, maljakoita, tekstiilejä, astioita ja vaikka mitä muuta kodintavaraa. Palokan myymälä on vielä melko uusi, avattu vasta kesällä, mutta brändi on meille suomalaisille varmasti tuttu jo monen vuoden takaa. Osalle ihmisistä Finnmari tuo ensimmäisenä mieleen kynttilät, mutta valikoimasta tosiaan löytyy laajasti tuotteita kodin sisistusesineistä pienhuonekaluihin ja joitakin kylpyhuoneen kosmetiikkatuotteitakin. Keski-Suomen alueelta myymälöitä sekä kumppanuusmyymälöitä löytyy Jyväskylän lisäksi esim Viitasaarelta ja Äänekoskelta.
Meidän kodin talveen valitsin Finnmarilta kauniita punottuja koreja eri kooissa ja sävyissä, olohuoneeseen rahin ja valkoisen karvatyynyn sekä valkoisen pelkistetyn maljakon keittiön pöydälle. Myös pöydällä näkyvä posliininen kannu on Finnmarin valikoimaa, sen tosin ostin jo kesällä mehukannuksi ja nyt se palvelee glögin kaatimena. Instagramia seuraavat huomasivatkin ehkä myös suuren jalallisen kukkaruukun, josta haaveilin stoorin puolella pihaistutuksiin ja mieleeni jäi pieni valkoinen kipsipatsaskin, jotka ovat nyt niin kovin muodikkaita koriste-esineinä.
Toinen erityisen suosittu trendi tämän hetken sisustajilla on korit! Niitä näkyy kaikkialla, niin lehtien sivuilla kuin somessakin, ja täytyy myöntää itsenikin hurahtaneen koreilla sisustamiseen. Ne tuovat juuri sopivasti lämpöä ja kerroksellisuutta meidän muuten niin pelkistettyyn ja hillittyyn kotiin, samoin kuin tuo karvatyynykin. Entä mitäs tykkäätte rahista? Meillä oli aikoinaan sisalmattokin, mutta sen jälkeen kun sain sen pilattua ulkona sateessa olen haaveillut jostain kivasta punosistuimesta, jonka paikkaa voisi vaihdella sisälle ja ulos parvekkeelle. Näitä kaksi pienen metallipöydän kaveriksi, paljon viherkasveja ja tunnelmavalot yläpuolelle – täydellisen parvekkeen sisustus!
Samalla reissulla valitsin Finnmarin myymälästä myös joitakin suosikkejani joulukoristeiden puolelta. Viime viikon kiireiden jälkeen olen yrittänyt vähitellen kääntää ajatuksia jouluun, sen suunnitteluun ja tunnelman luomiseen kotona. Piakkoin tiedossa on siis vielä inspiraatiota jouluun, teidän toivepostauksienne innoittamana.
Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa
Marraskuu, väsymys ja pimeys on ihan yhtäkkiä saaneet minutkin otteeseensa, vaikka viime kuussa vielä vakuuttelin, että tänä vuonna päästään vähän helpommalla. Aurinko paistoi niin pitkälle syksyyn, että olin ihan varma ettei kaamos ehtisi vaikuttaa ollenkaan, jos lumet tulisi tällä kertaa jo marraskuussa. Siis jos tulisivat.
Aamuisin heräämiset on alkaneet tuntua vaikeilta, ja perinteinen syksyn arkikiire meinaa vyöryä täälläkin päälle. Vielä ei ole ehtinyt tunnelmoida joulua, vaan on ollut pakko priorisoida ja valita, mihin energiansa haluaa käyttää, kun kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tehdä. Yksi parhaista avuista tämän kaiken keskellä on ollut Avalon siivouspalvelut, joka kävi meillä jo toistamiseen hoitamassa viikkosiivouksen. Kotiintulo tuntui ihan yhtä hohdokkaalta kuin ensimmäiselläkin kertaa, ja nyt oman lisänsä toi se, että puhdas ja siisti koti oli ihan oikea pelastus aikataulujen kaaoksen keskellä.
Ensimmäisellä siivouskerralla tehtiin kokonaisvaltainen siivous, jonka jäljet näkyy meidän kodissa edelleen noin puolentoista kuukauden jälkeen. Kylpyhuoneen lasipinnat, keittiö ja eteinen ovat kaikki yhä siistinä, ja yleisen siisteyden ylläpitäminen on ollut huomattavasti helpompaa. Ei ole tarvinnut juurikaan pyyhkiä pölyjä, seinien puhdistamista en ole tehnyt ollenkaan ja eteinenkin on pysynyt siistinä, kun ilmatkin on helpottaneet pölyävän hiekan kantautumista sisälle. NIinpä nyt päädyimme tekemään perinteinen viikkosiivouksen, joka meidän 162m2 kokoisessa kodissa tarkoitti noin kolmen tunnin siivousta. Tähän kuului imurointi, lattioiden pesu, vessojen pesu sekä erikoisuutena myös tv-huoneen sohvan siistiminen.
Avalon siivouspalveluiden ammattivälineistöön kuuluu myös Rainbow vesi-imuria, jolla kerroin viimeksi puhdistettavan meidän olohuoneen maton. Matto sai heti paljon raikkaamman ilmeen ja tuntui melkein kuin pesulassa käyneeltä. NIinpä tällä siivouskerralla imurilla käsiteltiin meidän tv-huoneen sohva, joka on etenkin Nooan jäljiltä jatkuvasti sottaisena. Se myös sattuu olemaan yksi Pablon lempipaikkoja, ja ongelma on se, ettei sohvassa ole irroitettavia päällisiä. Olemme yrittäneet pitää sitä mahdollisimman siistinä pyyhkimällä kostealla liinalla ja välttämällä esim juomien viemistä tv-huoneeseen, mutta elämän jäljet kyllä näkyvät sohvan pinnassa tummentuneina läikkinä. Avalon siivouspalveluiden Lotta käsitteli sohvan kauttaaltaan Rainbow-imurin kuivasuulakkeella, jolla saatiin jo huomattava ero aikaan lähtötilanteeseen. Sohvan pinta on nyt tasaisempi eikä se enää näytä kenenkään ruoka-alustalta. Toisena Avalonin tarjoamana vaihtoehtona olisi tätäkin käsittelyä tehokkaampi tekstiilipesu, mutta toistaiseksi saimme halutun lopputuloksen jo tuolla kuivakäsittelyllä.
Parhaillaan Avalon siivouspalvelut täyttävät kalenteria joulun osalta, joten nyt kannattaa olla yhteydessä, jos aikeissa on helpottaa omaa joulustressiä ulkoistamalla siivoaminen ammattilaiselle. En taida keksiä parempaa joululahjaa itsellenikään kuin kokonaisvaltainen kotisiivous juuri siinä viikkoa tai muutamaa päivää ennen joulua. Joulua rakastavana ihmisenä aion nimittäin keskittyä olennaiseen, glögin juomiseen, perheen yhteisiin peli-iltoihin ja jouluherkkujen leipomiseen.