Huoh! POMPin kutsut on takanapäin, ja tällä hetkellä voin sanoa olevani melko poikki! Leipomista kuitenkin jäi vielä tällekin päivälle, sillä halusin suolaisten tarjoamisten olevan mahdollisimman tuoreita, ja siivoamiseen kului eilinen päivä. Kovin helpolla ei siis tällaisia kutsuja järjestetä, vaikka tällä kertaa yritinkin pitää tarjoilut mahdollisimman yksinkertaisina ja helposti toteutettavina.

Siivoamisesta on nykyään tullut meidän perheessä melkoinen projekti. Pablo on aina pelännyt imuria sekä luuttua, ja imuroidessa Minea usein pyytää syliin (taitaa siis imurin hurina vähän jännittää Mineaakin), joten mitään suursiivouksia meillä ei tehdä ellei molemmat lapset ole hoidossa. Pikaimurointeja harrastamme taas sitäkin useammin, ja minä jos joku tiedän, ettei siisti ja puhdas ole sama asia! Meillä on useimmiten hyvinkin siistiä ja tavarat piilossa kaapeissa omilla paikoillaan, mutta lattiat on hyvin harvoin putipuhtaat tai kylpyhuoneen tasot ja hanat tahrattomat. En tiedä, onko kellään teistä samaa vikaa, mutta minä en vain pysty rentoutumaan sotkussa enkä siedä irtonaista tavaraa ympärilläni. Myöskin reissusta tullessa laukut on purettava ihan ensimmäisinä ennen kun kotona voi tehdä mitään muuta!

Meillä on jo pitkään ollut sisustuksen päävärinä valkoinen, ja moni varoitteli meitä etukäteen siitä, kuinka mahdotonta olisi elää lapsen kanssa valkoisessa kodissa. Kokemukseni perusteella lapsen kanssa on jopa helppoa elää siististi, mutta mahdottomaksi homma menee jos omistaa koiran. Varsinkin jos koira on ryttykuonoinen kuten meidän Pablo! Eilen sain nimittäin jälleen hangata seinistä Pablon turkin jättämiä tummia vanoja ja ovista kuolatahroja. Lisäksi sohviemme alaosat tummuvat hetkessä, kun Pablo sattuu tykkäämään itsensä kyhnäämisestä niitä vasten, mikäli ulkona on ollut yhtään sateinen keli.

Tottakai Pablosta on hurjasti meille iloa, ja varsinkin Minea suorastaan jumaloi Pabloa. Usein ensimmäisenä herättyään Minea huutaa Pabloa meidän makuuhuoneeseen ja alkaa kikattamaan kun Pablo tulee nuolemaan varpaita. Aikoinaan halusimme ehdottomasti koiran, joka olisi riittävän pieni mukaan otettavaksi eikä rodulle ominaisiin piirteisiin kuuluisi haukkuminen. Ranskanbulldogit ovat myös ihanan peruslaiskoja koiria, suurimman osan ajasta Pablokin tykkää loikoilla sohvalla ja tarkkailla toisella silmällä muiden perheenjäsenten toimia. Ainut mutta tässä rodussa on tuo sottaisuus, jonka virkaa ainakin Pablo toimittaa meillä täydellisesti.

Minä olen elänyt lähes koko elämäni koiran kanssa, joten ilmankaan en oikein osaisi olla..ehkä joskus tulevaisuudessa meidänkin roduksi vielä valikoituu jokin ihana valkoinen pieni puudeli, mutta toistaiseksi täällä taistellaan yhä valkoisille laatoille pudonneiden mustien karvojen ja satunnaisesti seinistä löytyvien kuolajälkien kanssa..

Kun nyt siivoamisesta innostuin höpisemään, niin jatketaan samalla linjalla ;)! Jostain syystä meillä on viime aikoina jäänyt yhä useammin Minean vaaleisiin vaatteisiin tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussa edes Vanishillä. Löytyisikö keltään hyviä vinkkejä? Harmittaa kun niin monet paidat ja housut ovat käyttökelvottomia sotkujen vuoksi enkä olisi valmis luovuttamaan tahrojen suhteen ihan vielä. Yhdetkin kerran käytetyt Pompin leggarit ovat nyt toinen lahje violettina, kun Minea kaatoi päällensä mustikkakakeittoa, ja Zaran uudessa raitapaidassa on joka toisessa valkoisessa raidassa ties mitä ruokaa..

P.S. Bongasitteko kuvista jotain pientä uutta olohuoneen sisustuksessa? Niistä ja POMPin kutsuista myöhemmin lisää, nyt hyvää yötä kaikille!