Ei tietoa helteistä

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Syy, miksi lähdin suunnittelemaan pientä irtiottoa arjesta tähän keskelle kiireisintä kevättä, on se että en yksinkertaisesti enää kestänyt lumisadetta toukokuussa. Ajattelin, että missä tahansa muualla säät on varmasti jo aavistuksen verran paremmat, eikä ainakaan tarvitse lapioida lunta ajotieltä päästäkseen ihmisten ilmoille. Meidän Prahan matkalle oli muutamalle päivälle luvattu vesisateita, joten meitä ei juurikaan lykästänyt säiden suhteen silläkään suunnalla, mutta onneksi loma on kuitenkin aina jotain erityisen ihanaa.

Viime perjantaina me teimme lasten kanssa retken viereiseen metsään, sään mukaan varustautuneina kuravaatteisiin tottakai. Minea on ensi syksynä jo koululainen ja kurahousuille tulee todennäköisesti koko ajan vähemmän käyttöä, mutta ainakin vielä Minea tuntuu arvostavan vaatteiden käyttömukavuutta yli kaiken muun – ja mikä olisi sadesäällä toimivampi yhdistelmä kuin sadeasu. Edellinen sadeasu alkoi jäämään pieneksi, ja Minea myös itse toivoi uutta settiä, jotta saisi vuorellisen asun. Vuorellisen sadeasun hyöty on siinä, että kylmemmälläkään ilmalla sen alle ei tarvitse pukea toisia ulkovaatteita tai villavaatteita, jolloin liikkuminen on huomattavasti vaivattomampaa. Kiersimme jo alkukeväästä etsimässä jotain vastaavaa settiä Minealle,  mutta lopulta se kaikkein mieluisin asu löytyi Jollyroomista.

Kun sadeasua ostaa koululaiselle, on mielestäni järkevää hankkia sellainen setti, joka varmasti kelpaa ainakin takkina myös koulumatkoille ja on täten pitkäikäinen sekä monikäyttöinen. Minea itse ihastui tähän Petite Cherien valkoiseen sadeasuun, ja päädyimme ottamaan samaa kuosia kaikki hatusta hanskoihin – miten söpö tuo hattu osaakaan olla! Takin valitsemisessa onnistuttiin myös, se on nimittäin juuri niin nätti ja erityinen malliltaan, että sitä voi yhtä hyvin pitää sadesäiden kaupunkitakkina kuin sotkuisempien kurakelien pihavaatteenakin.

(Minean sadeasu on kokoa 130 ja tyttö on hieman alle 130cm pitkä.)

Molemmilla lapsilla oli myös tarvetta siistimmille takeille, jotka sopisivat näille tämänhetkisille ilmoille. Toppavaatteet on tässä vaiheessa vuotta jo liikaa, mutta kevätvaatteillakaan ei vielä oikein  pärjää ilman että alle on puettuna villakerroksia (vai joko sinne Suomeen ehti tulla helteet ennen Keski-Eurooppaa?). Taas kerran monikäyttöisyys oli se mikä ratkaisi ja otimme lapsille nämä Nordbjörnin kevyttoppatakit. Minean pinkkiin takkiin sopii hyvin nudet Luca & Lolan siistimmät tennarit ja Nooalla taas on jalassaan Nordbjörnin vedenpitävät mustat lenkkarit. Kuten kuvasta pilkistävistä lenkkareistakin näkee, tuolle pojalle on aina varminta hankkia liian siistien vermeiden sijaan jotain kulutusta ja kovempaa menoa kestävämpää.

Minean kevyttoppatakki on kokoa 150 ja Nooan 130. Yleensä lapsilla on käytössä koot 140 ja 120, joten takeista kannattaa valita kokoa tai paria normaalia isompaa.

Viileiden toukokuun säiden takia Minea halusi tänne reissuunkin mukaansa tämän Nordbjörnin takin ja sillä ollaan nyt menty joka päivä. Toivon että sentään kesällä takin saa siirtää varastoon odottelemaan syksyä, sillä muutama kesävaatekin olisi jo valmiina kaapissa.

Kiddow’n uutuudet

Yhteistyö – postaus sisältää saatuja tuotteita.

Olen jo pidemmän aikaa ollut aavistuksen kyllästynyt meidän lasten vaatteisiin – myös uusien hankkiminen on ollut jokseenkin tauolla, kun mitään mielenkiintoista ei ole tullut vastaan. Vielä joku aika sitten vaatteiden etsiminen pieneksi jääneiden tilalle oli jopa kivaa puuhaa, mutta nyt uusia julkaisuja ja vanhojen mallistojen alennusmyyntejä tulee niin tiuhaan tahtiin, että mistään on enää vaikea innostua. Niinpä tilanne on jo jonkin aikaa ollut se, että aamulla huomaan löytäväni Nooan vaatekaapista enimmäkseen lyhyeksi jääneitä paidanhihoja ja puhki kuluneita housuja. Viime viikolla kotoa ei löytynyt Minealle sopivia kurahousuja, tällä viikolla taas on yritetty tuloksetta penkoa jemmoista edes yhtä paria tähän säähän sopivia hanskoja.

Onneksi heräsin tilanteeseen nyt kun lomaviikkoa ja aikaa on vielä jäljellä ennen kuin lasten jälleen pitäisi olla joka aamu hoidossa hyvin varusteltuina päivän ulkoiluja varten. Ja mikä onni myöskin se, että samalla kun vaatekriiseilin ja olin jo luopunut ajatuksesta löytää mitään innostavaa lapsille, törmäsinkin moniin kivoihin uutuusjuttuihin – ja jopa menin ja tilasin kasan käyttövaatetta molemmille. Tällä kertaa ostin ainoastaan todelliseen tarpeeseen, mutta silti lupasin myös laittaa vähintään kaksinkertaisen määrän vaatetta myyntiin, jotta ne pieneksi jääneet eivät kasaantuisi pinoiksi varaston nurkkaan.

Etsiessäni uusia innostuksen kohteita törmäsin ihanan suomalaisen Kiddow’n (kuvien vaatteet saatu) vasta julkaistuun mallistoon. Merkki oli kyllä jo ennestään tuttu, mutta kokemusta itse vaatteista ei vielä ollut – ihme kyllä, vaikka jo syksynkin mallisto oli juuri niin meidän tyylinen, että olisin voinut niistä kotiuttaa useammankin vaatteen. Kiddow’n vaatteet edustavat niitä asioita, jotka yleensäkin on minulle tärkeitä lastenvaatteita valitessa: kotimaisuus, mukavuus, trendikkyys, laatu ja materiaalit. Vaikka omissa vaatevalinnoissani olenkin valmis tinkimään monessakin suhteen, haluan lapsilleni pukea vain parasta mahdollista.

Kiddow’n asut taisivat kelvata lapsillekin paremmin kuin hyvin, sillä kaikki vaatteet meni samantien molemmilla käyttöön. Nooan huppari ja housut on kokoa 104/110 ja Minealla vastaavasti 128/134. Pipot kummallakin on M-kokoa, mikä on riittävän napakka lapsen päähän, mutta sopisi tarvittaessa myös aikuiselle. Nooa sanoi omaksi lempparikseen tuon bandanan, koska se on kuulema vähän sama kuin huivit joita ninjat käyttää.

Niitä puuttuvia kurahousuja en tietenkään ole vieläkään saanut aikaan hankkia, mutta onpahan ainakin sisävaatepuoli ottanut askeleen parempaan suuntaan. Jos teilläkin olisi tarvetta parille uudelle vaatteelle, niin kannattaa nyt viikonlopun aikana käydä osallistumassa instatililläni @minishowblogi arvontaan, jossa yksi onnekas voittaa 50€:n lahjakortin Kiddow’n verkkokauppaan!

Lapset vastaa

Nappasin jälleen facebookista hauskan kyselyn, tällä kertaa vain itseni sijasta vastaajan rooliin pääsivät molemmat lapset. Lasten selitykset vaikeisiin asioihin ja pohdinnat elämän suurista linjoista yleensäkin ovat aina niin hellyyttäviä ja samaan aikaan huvittavia. Minea on jo niin iso tyttö, että osaa antaa fiksuja vastauksia tämäntyylisiin kysymyksiin, mutta Nooan höpötyksille saatiin Minean kanssa yhdessä nauraa ihan kunnolla. Ihan parasta on se, että Nooan jutuille saa muutenkin vielä nauraa päivittäin, kun toinen niin tosissaan selittää jotain, mistä ei oikeasti tiedä yhtään mitään. Eilen esimerkiksi sitä, kuinka aurinko seurailee joka paikkaan mihin Nooa ikinä meneekin eikä missään saa hetken rauhaa.

No mutta, tässä nämä lasten vastaukset, kopsatkaa kysymykset itsellenne ja kysykää omiltakin lapsiltanne!

Minea 6v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Tuu syömään.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
– Kun on kiltisti.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
– Jos Nooa on tuhma.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– Kun äiti tekee hassuja juttuja tai kertoo hassuja asioita.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
– Sellanen että se teki Jarnon (isoveljen) koulukirjoja, oli hyvä tekemään matikan laskuja ja tykkäs olla kavereitten kanssa. Se pelasi yksin kimbleä.

6. Kuinka vanha äitisi on?
– 34 vuotta.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
– Niin pitkä että mä oon äitiä tisseihin asti.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– Siivoominen.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– Siivoaa tai tekee työhommia.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– Koska äiti on niin hyvä töissä ja kaikki lapset aina tykkää äitistä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– Saamaan lapset voittamaan omat pelkonsa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– Lihapullien tekemisessä.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– Opettaa.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– Avokadopasta.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– Koska äiti on niin ihana ja kiva.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Voimanainen.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– Kastellaan kukkia, käydään kaupungilla, leivotaan ja mennään yhdessä nukkumaan.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– Molemmilla on lyhyt tukka, samanväriset silmät ja tykätään leipoa.

19. Mitä eroa teissä on?
– Mulla on leluja, äitillä ei. Mulla on myös oma huone.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– Siitä että mä oon niin ihana ja äiti sanoo mua muruksi.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
– Koti.

Nooa 3v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Että mennään nukkumaan.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
– Jos ei juokse kaverille ilman lupaa.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
– Jos joku ottaa salaa namia.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– Jos tulee mukaan puistoon.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
– Leikki transformersilla.

6. Kuinka vanha äitisi on?
– 7 vuotta.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
–  Suuri.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– Leikkiä mun leluilla.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– Ei mitään.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– En tiiä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– Uimisessa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– Kokkaamisessa.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– Samassa missä isi on.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– Chili.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– Kun se leikkii mun kanssa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Äiti olis Ninjagossa tuli.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– Siivotaan lelut.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– En tiiä.

19. Mitä eroa teissä on?
– Ei katota paljon piirrettyjä.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– Kun se pussailee mua koko ajan.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
– Suihkuun.

Lukijailta Polarn O. Pyretillä

Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyretin kanssa

Syksy tarkoittaa paitsi vesisateita ja pimeneviä iltoja niin myös lasten vaatekaapin läpikäymistä ja päivittämistä. Kuten jo aiemmin kerroinkin, aloitin tämän homman tänä vuonna hyvissä ajoin ja kuvittelin saaneeni kaiken jo kuntoon, mutta niin vain koko ajan löytyy uutta hankittavaa. Kurahanskoja puuttui yksi pari, yhdet kumisaappaat hajosivat ja Minealle tarvittiin vielä toinen setti talveksi. Talveen toki on vielä jonkin verran matkaa, mutta niin se vain talvisesonki näkyy kaupoissa. On parempi olla varautunut kuin ryntäillä paniikissa kauppaan siinä vaiheessa kun ensimmäiset pakkaset iskevät päälle.

Nooalla päällä kevyttoppatakki (104cm) // windfleece-takki (104cm) // pipo (52/54)

Minealla päällä toppatakki (128cm) // windfleece-takki (128cm) // pipo (54/56)

Lasten ulkovaatteita valitessa hankin meille aina vain teknisiä vaatteita, jotta ulkona leikkiessä lasten ei tarvitse huolehtia muusta kuin hauskan pitämisestä. Tässä Polarn O. Pyret on ollut luottomerkkini jo usean vuoden ajan, sillä vaatteiden voi luottaa kestävän rymyämistä ja kovaa kulutusta. PO.Pin tekniset vaatteet on täysin vedenpitäviä, mutta eivät sisällä PFC-yhdisteitä, jolloin ne myös ovat täysin turvallisia käyttää.

Polarn O. Pyretin windfleece-takkeja olemme käyttäneet alkusyksystä ihan sellaisenaan ulkohousujen kanssa, ja kylmemmillä ilmoilla kuoritakin alla. Näin syksyisin PO.Pilta löytyy myös kuorivaatteita, joissa on irroitettava fleece jo valmiina, ja useimpiin takkeihin esimerkiksi saa halutessaan windfleecen napeilla kiinni.

PO.Pille on saapunut nyt myös paljon uutuuksia sisävaatepuolella. Minea ihastui vaaleanpunaiseen röyhelöpaitaan, ja Nooalle tarvittiin rennot farkut, joilla voisi tarvittaessa ulkoillakin. Flanellipaidan sisus on paksua, pehmeää karvaa, joten se menee hyvin ulkokäytössäkin mikäli sää ei ole kovin tuulinen.

Lopuksi vielä kivoja uutisia teille kaikille, jotka kaipaatte mukavaa tekemistä ensi viikolle! Torstaina 20.9. klo 18-20 pääsette nimittäin tekin tutustumaan Jyväskylän Sokkarin Polarn O. Pyretin tarjontaan leppoisan lukijaillan merkeissä. Paikalla olen minä lapsineni sekä ihana Piece by piece -blogia pitävä ystäväni Essi, tietenkin myös PO.Pin väki on mukana illassa kertomassa teille hieman syksyn ja talven ulkoilusta. Tapahtuman aikana saatte kaikista tekemistänne ostoksista -15%, ja tarjolla on myös hyvää naposteltavaa ja kivaa puuhasteltavaa lapsille. Napatkaa kaveri kainaloon, laittakaa ilmoittautuminen osoitteeseen info@polarnopyret.fi ja nähdään torstaina!

Vaatetta eskarilaiselle

Nyt viimeistään on myönnettävä, että syksy on todella täällä. Yleensä lasken elokuun vielä kesäkuukausiin, mutta tämänvuotisen huikean kesän jälkeen tämä elokuun loppu on jo tuntunut kylmältä. Vaikka vielä ulkonakin tarkenee suurimmalta osin pelkällä pitkähihaisella, niin pimeät illat saa ajattelemaan syksyä.

Syksyn myötä ajankohtaiseksi tulee tsekata lasten vaatekaapit läpi, jotta saa pienet pois alta ja uutta tilalle. Kuvittelin olevani hyvin varustautunut kun hommasin välikausivaatetta jo keväällä, mutta samalla olin unohtanut katsoa läpi sisävaatteet. Joka syksy saan muuten kyselyitä instan puolella siitä, mistä meille hankitaan välikausivaatteet ja mikä merkki on kestävä ja luotettava. Tästä voisin tehdä postauksen ihan lähipäivinä, olen nimittäin aika merkkiuskollinen tässä asiassa ja löytänyt hyvät vaatteet lapsille, jotka varmasti kestävät.

Nooalle on ainakin vielä toistaiseksi helppo ostaa vaatetta, kun melkein kaikki kelpaa, mutta Minea on melko tarkka siitä mitä päälleen pukee. Alaosiksi käy melkein pelkästään leggarit ja niidenkin lahkeiden tulee ennemmin olla nilkkamittaisia (kuten kuulema äitinkin kaikki housut..) kuin kasvuvaralla. Paidoissa Minea ei tykkää teksteistä tai isoista kuvioista, tämä kuvissa näkyvä Acnen kollari taitaa olla tytön ainoita collegepaitoja, koska ne ovat kuulema liian paksuja. Jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa Minean vaatteiden kanssa, mutta onneksi nyt 6-vuotias osaa jo itse sanoa suht tarkasti mitä ostetaan ja mitä ei. Myös se on hyvä juttu, että lähes kaikki värit käy, eikä ne vaatteet sen ostamisen prosessin jälkeen tunnu enää ollenkaan tärkeiltä.

pipo: Makia // kollari: Acne kids // leggarit: Vimma // kengät: Minna Parikka

Talven ulkoiluun meiltä jo löytyy lasten vaatteet valmiiksi toppahousuja lukuunottamatta. Välillä naureskelen kavereiden kanssa sille, miten tarkasti sitä miettii lasten vaatteet kuntoon, mutta itse kulkee vuosia vanhoissa takeissa, eikä kaapista löydy kunnon ulkohousuja ollenkaan! Olen useammankin kerran lähtenyt kaupoille ajatuksena laittaa omat ulkovaatteet kerralla kuntoon, mutta lopulta tullut kotiin tyhjin käsin, koska en vain yksinkertaisesti ole raaskinut laittaa housuihin yli sataa euroa tai takkiin jopa kolminkertaista summaa. Luulen etten ole ihan yksin tämän ongelman kanssa? Ehkä tähänkin vielä tulee muutos sitten joskus kun lapsille ei enää tarvitse joka vuosi ostaa uutta pieneksi jääneiden tilalle vai oppiikohan sitä koskaan?

Ihanaa että huomenna on jo perjantai, rentoa viikonloppua kaikille!

Jätskibileet

Lapsilla on ollut aika ihana muistorikas viikonloppu takana, oli Lintsiä ja sitä ennen perjantaina ystäville järjestetyt pinkit jätskibileet. Huomenna meilläkin alkaa arki reilu kahden kuukauden lomailun jälkeen, ja se tuntuu jälleen aika ristiriitaiselta. Tiedän, että työelämä vie pian mennessään, mutta juuri nyt fiilikset on vielä ihan täysin lomalla ja lasten kanssa kotoilussa, enkä voi kuvitellakaan olevani päiviä erossa noista kahdesta. Niin paljon kaikkea voisi vielä tehdä, aamuheräämiset ja väsyneet iltapäivät eivät kuulu ollenkaan sanavarastooni juuri nyt.

Jätskibileiden ajatus lähti siitä, kun löysin Tigerista muutamia kivoja juhlatarvikkeita ja Minea sitten keksi, että voisi järjestää jotain kesän loppumisen teemalla. Koko kesän tytöt on touhunneet yhdessä pitkin pihoja, mutta alkavalla viikolla on kaikkien aika palata arkisiin rytmeihin, ja kavereita tulee nähtyä vähän harvemmin. Kaivoimme vielä joitakin vanhoja koristeita esiin, haimme jätskiä ja poppareita ja pystytimme lasten puisen kioskin takapihalle. Minea tarjoili kioskissa jätskiä vieraiden toivomilla lisukkeilla samalla kun minä pyörittelin jätskipalloja keittiössä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli muutama kisa, joista kaikille jaettiin pisteitä ja lopuksi palkinnot.

Kilpailuina oli limbo, hyppynaruilla hyppiminen, hulavanteen pyöritys ja vesipallojen heittäminen ämpäriin. Parituntinen vierähti nopeasti ja tytöt tuntuivat viihtyvän – Nooa tietenkin mukana myös!

Vaikka viikonloppuna onkin ilmassa leijaillut kesän viimeisen tuntua, niin pitäisi muistaa ettei elämä tähän lopu. Arki väsyttää ainakin aluksi, mutta aurinkoiset ilmat jatkuu vielä ja aina tulee viikonloppu, jolloin suunnitelmat voivat taas elää vapaammin. Ja onneksi pian voi jo alkaa fiilistelemään joulua, se jos mikä pelastaa talven.

 

Back to school

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Meillä ei vielä tänä vuonna ala koulu, mutta arki joka tapauksessa häämöttää jo viikon päässä. Ja onhan tiedossa hieman erilainen arki kuitenkin, sillä Minea menee eskariin ja Nooallakin vaihtuu päiväkodissa ryhmä isompien puolelle. En olisi vielä ollenkaan valmis aamuheräämisiin, perusrutiineihin ja ennen kaikkea siihen, että töissä saa juosta kilpaa kellon kanssa. Ihan paras juttu koko kesänä on ollut kiireettömyys ja se ettei aamulla ole yleensä tarvinnut tietää, mitä iltapäivällä aikoo tehdä.

Syksyn lähestyessä olen vähän yrittänyt ennakoida tulevaa arkea, miettiä mitä kaikkea uutta tarvitaan ja mitä vanhaa voi laittaa kiertoon. Tämä loppukesä ja alkusyksy aiotaan lasten kanssa kulkea päiväkotimatkoja mahdollisimman paljon pyörillä, ja siihen Minealle tulikin Jollyroomista uusi 20-tuumainen Impulsen polkupyörä. Tykkään pyörästä erityisesti siksi, että se tuntuu laadukkaalta ja näyttää kivan neutraalilta, useimmiten kun kaupat tuntuvat olevan täynnä pelkkää kukkakuvioitua tyttöjen pyörää. Tuskin tämäkään pyörä tulee aikanaan siirtymään Nooan käyttöön, mutta ainakin Minea sai mitä toivoikin – jotain kivaa ”tyttöväriä”, ei kuvioita ja isompi tuumakoko kuin edellinen.

Molemmat lapset saivat myös omat mustat Impulsen Trick-potkulaudat, jolla Nooa on harjoitellut tosi ahkerasti nyt viime päivinä. Olen jopa itsekin pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin ikuisuuksiin, ja ajattelin että ehkä voisin innostua pyöräilemään töihin aina silloin tällöin. En tosin käsitä miten kukaan voi selvitä pyörämatkoista ilman suihkussa käyntiä jälkikäteen? Itse kun kiskon ylämäkiä yleensä siihen tahtiin, että matka menee enemmänkin urheilusuorituksesta kuin rennosta hyötyliikunnasta.

Samalla kun lasten menopelit laitettiin kuntoon, saatiin myös Minean huonetta enemmän sille mallille, että se vastaa eskarilaisen tarpeita. Väliaikainen pöytälevy vaihtui Alice and Foxin kirjoituspöytään ja tuoliin, ja koko huone muuttui kertaheitolla valoisamman ja avaramman oloiseksi. Pöytälevyn kanssa meillä oli ennen raskas laatikosto, jonka sisuksiin kertyi ties minkälaista tarpeetonta pikkusälää eikä tarvittaessa kuitenkaan mikään löytynyt koskaan helposti. Tässä uudessa kirjoituspöydässä on vain yksi laatikko, ja sovimme Minean kanssa että siellä säilytetään paria piirustusvihkoa ja muutamia kyniä. Kaikki muu tavara pidetään ikkunaseinän kaapeissa, jotka nekin on vielä tarkoitus vaihtaa johonkin käytännöllisempään ratkaisuun.

Jollyroomilla on vielä tänään menossa huikea Back to school -kampanja, josta löytyy muun muassa kaikki nämä meidänkin lasten syysuutuudet. Söpö mustavalkoinen Petite Cherien reppu on esim melkein puoleen hintaan, ja Minean polkupyöräkin oli -70%. Jos vielä muistatte nämä sadeasut, joista kirjoitin vähän aikaa sitten, niin myös niistä saa alennusta, ja ties kuinka monesta muusta tuotteesta. Kannattaa siis ehdottomasti käydä kurkkaamassa kampanja ja Jollyroomin alet muutenkin, jos syksylle on vielä hankkimatta jotain lastenkampetta.

Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman raitasetin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

Kauniit ja käytännölliset lastenvaatteet

Kaupallinen yhteistyö Polarn o Pyretin kanssa

Polarn O. Pyret, tai tutummin POP, on lastenvaatemerkki joka löytyy monen suomalaisen lapsen vaatekaapista. Se on meille tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, ja nykyään Polarn O. Pyret onkin Suomen suurin lastenvaateketju myymälämäärältään. Yrityksen juuret ovat vahvasti Ruotsissa, mutta POPin vaatteiden korkea laatu, persoonallinen tyyli ja vaatteen toimivuus ovat selkeästi vieneet myös meidät mennessään nostaen POPin tasaiseen kasvuun lastenvaatemarkkinoilla. ”Haluamme tehdä maailman parhaita lastenvaatteita, jotka kestävät käyttöä ja kulutusta, ja säilyvät hyvänä lapselta toiselle.” Melko paljon sanottu nykyaikana, mutta Polarn O. Pyretin kohdalla väite on yllättävän helppo allekirjoittaa.

Meidän perheessä Polarn O. Pyret on kulkenut mukana esikoisen syntymästä aina tähän päivään saakka. POPin minikokoiset 44-senttiset bodyt ja housut olivat ensimmäisiä vaatteita, joita vastasyntyneellemme puimme, ja myöhemmin olen saanut todeta, että paras sijoitus lastenvaatteisiin on ollut hankkia lapsille Polarn O. Pyretin ulkovaatteita. Kestävyys, pelkistetty ulkonäkö, ekologisuus ja loistavat tekniset ominaisuudet on saaneet meidät valitsemaan POPin aina uudelleen eikä koskaan ole tarvinnut pettyä.

Polarn O. Pyretin kesävaatteet on itselleni uudempi tuttavuus, vaikka toki niitäkin meiltä on muutamia löytynyt jo aiemminkin. Noin vuosi sitten POP freesasi tyyliään ja värejään sopimaan tämänhetkiseen lasten muotiin, mutta kuitenkaan unohtamatta perinteisiä POPin raitoja. Meihin tämä uusi tyyli iskee täysillä, ja suosikkeja kesämallistosta ovat esimerkiksi tyttöjen pilkullinen mekko ja roosa pitsimekko tai poikien puolelta liukuvärjätyt farkkushortsit ja harmaa collegehuppari.

Raitoja on mahdoton unohtaa puhuttaessa Polarn O. Pyretistä. Niihin liittyy meilläkin paljon rakkaita muistoja niiltä ajoilta kun Nooa oli vasta muutaman viikon ikäinen vauva ja tuntui hukkuvan lähes kaikkiin ostamiimme vauvanvaatteisiin. Ainoastaan POPin luomupuuvillaiset sinivalkoiset raidat oli kovassa päivittäisessä käytössä, sillä valikoimasta löytyy vastasyntyneiden mallisto pienille vauvoille. Ehkä juuri siksi onkin niin hellyttävää, että edelleen tuolta meidän pieneltä pojalta löytyy kaapista näitä samoja tuttuja raitoja, jotka olivat mukana jo elämän ensimmäisinä hetkinä.

Yhä edelleen Polarn O. Pyret edustaa minulle niin käytännöllisyyttä kuin mukavuutta ja kestävyyttäkin. Polarn O. Pyret ei ole ainoastaan helppo, vaan ennemminkin varma, sillä sieltä löydän joka kerta etsimäni eikä istuvuuden tai laadun kanssa tarvitse arpoa koska hyvien kokemusten perusteella tiedän saavani vastinetta rahalleni. Tällä kertaa löysin hoikalle Nooalle täydellisesti istuvan farkkupaidan, baggymaiset collegehousut sekä mustat super slim -farkut. Etenkin farkkuja on ollut aiemmin vaikea löytää Nooalle kun juuri mitkään ei tahdo olla riittävän slimmit mutta kuitenkin lahkeista sopivat, lisäksi kun lasten farkkujen on oltava ihan erityisen joustavaa materiaalia, jotta ne varmasti ovat mukavat päällä.

Täällä Jyväskylässä Polarn O. Pyret on ihan vasta muuttanut uusiin, valoisiin tiloihin ja liike löytyy nykyään Sokkarin 2.kerroksesta. Lapset harvoin pitävät vaatekaupoilla pyörimisestä, mutta meidän POPin pieni puuhapiste ja iloiset, aina lapset huomioivat myyjät ovat hienosti saaneet luotua lapsiystävällisen ilmapiirin. Viime vierailullamme lapset kotiutuivat liikkeeseen jopa niin hyvin, että heidän juoksenneltuaan ympäriinsä sovittelemassa vaatteita ja kyselemässä kaikenlaista lähdimme kotiin huudellen ovelta vielä viimeiset anteeksipyynnöt. Uskaltautukaa tekin rohkeasti käymään yhdessä lasten kanssa Sokkarin uudessa POPin liikkeessä! Nyt POPilla on pyörinyt viikottaisia kanta-asiakasalennuksia, jotka löytyy myös netistä, joten suosittelen samalla liittymään kanta-asiakkaaksi.

Ajatuksia lastenvaatteista

Olen tällä viikolla tehnyt ihan valtavan urakan laittaessani lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin facen kirppariryhmään. Homma oli pakko saada pois alta, koska kaapissa lojui vielä pari kassillista sellaista vaatetta, jonka olin siirtänyt odottelemaan myyntiä jo viime muuton aikaan. Osa vaatteista oli siis melkeinpä Nooan ensimmäiseltä vuodelta ja Minealta noin kahden vuoden takaa.

Kaikkein vaivattomin tapa myydä vaatteita on livekirpputorilla, jossa olet itse paikalla eikä vaatteita tarvitse välttämättä hinnoitella etukäteen. Facebookin kirpputorit ovat myös melko käteviä, ja melkeinpä välttämättömiä jos vaatteet ovat yhtään arvokkaampia, ja toivot saavasi niistä mahdollisimman hyvän hinnan. Ainut miinus on se, että koko prosessi vie paljon aikaa. Ensin inventoit vaatteet, sitten tarvittaessa peset ne, otat jokaisesta yksitellen valokuvat, lataat kuvat nettiin ja lisäät niihin koko-, kunto- ja hintatiedot. Myymisen jälkeen vaihdat yksityisviestit, jaat tilinumeron, paketoit vaatteen, odotat että raha näkyy tililläsi ja lopuksi viet paketin postiin. Kohteliasta olisi vielä tässä vaiheessa ilmoittaa, että olet postittanut vaatteen, ja jos ostaja ilmoittaa paketin tulleen perille, vaihdetaan vielä yhdet viestit. Voitte ehkä kuvitella, ettei pari tuntia ole ihan riittänyt tähän hommaan kun myytävänä oli noin yhden ikeakassin verran vaatteita.

Se, miksi koko prosessi on kaiken vaivan arvoinen, on se että tiedät vaatteen pääsevän käyttöön vielä seuraavallekin lapselle, ja tottakai samalla saat hieman omiasi pois tuoton kilahtaessa tilille. Olen koittanut olla siinä mielessä ekologinen, että mahdollisimman moni vaate on kiertänyt Minealta Nooalle, enkä myöskään ostele vaatteita vain siksi että voisin pukea lapseni niihin, ottaa muutaman sovituskuvan ja julkaista ne somessa. Niin harmittavan paljon nykyään näkee niitä, jotka hamstraavat uusia vaatteita lapsilleen viikottain, ja jo heti seuraavassa kuussa vaatteet ovat myynnissä facebookin kirpputoriryhmissä. Meille ostetaan vaatetta vain käyttöön, ja varmistan aina ensin monta kertaa, että vaate varmasti kelpaa Minealle tai Nooalle. Hyvä keino testata tämä, on ehdottaa uuden vaatteen pukemista heti seuraavana aamuna hoitoon ja mikäli lapsi ei suostu, voi vaatteen laittaa palautuspussissa takaisin kaupalle. Toisaalta taas, jos lapsi sanoo haluavansa jonkun asian, on hänelle myös opetettava ettei mieltä voi muuttaa hetken ja päivän mukaan, vaan sanojensa takana on seisottava.

Nyt kun tuo iso urakka alkaa olla takana päin, olen aika tyytyväinen huomatessani ettei vanhoja vaatteita enää roiku kassikaupalla missään odottamassa, ja lasten käyttövaatteet ovat aika hyvässä jamassa. Jotain uutta on vielä hankittava (esim uudet sadevaatteet) pieneksi jääneiden tilalle, mutta luotan siihen, että laatu korvaa määrän ja nykyiset pari laatikollista vaatetta per lapsi riittävät.

Millainen ostopolitiikka teillä on, kymmenen samanlaista mekkoa vai ainoastaan tarpeeseen?

Miten meni messut?

Viikonloppuna siis järjestettiin Helsingin messukeskuksessa Lapsimessut, jonne mekin suunnattiin lauantaina. Viimeksi olen ollut messuilemassa ehkäpä kolme vuotta sitten, enkä silloin ottanut lapsia mukaan vaan kiertelin kaveriporukalla kojuja kaikessa rauhassa. Viime kerrasta jäi sellainen kuva, ettei messuilla olisi paria puuhapistettä enempää ollutkaan tekemistä lapsille, sillä muistan miettineeni ettei Minea juurikaan menettänyt mitään kotiin jäädessään.

Tänä vuonna messut tuntui tuohon edelliskertaan verrattuna kasvaneen paljon, paikalla oli kaikki tämän hetken suosituimmat kotimaiset (sekä joitain ulkomaisiakin) vaatemerkit, lapsille oli paljon erilaista tekemistä ja samaan aikaan messuhallissa oli kaksi muutakin kiinnostavaa näyttelyä. Onneksi olimme liikenteessä koko perheellä, koska yksin kahden lapsen kanssa liikkuessa ei ostosten tekemisestä olisi tullut suoraan sanottuna mitään. Osastoilla oli sen verran paljon ihmisiä (ja monilla mukana vaunut tai rattaat), että Nooankin kaltainen nopea pieni poika olisi hukkunut silmistäni samantien, jos olisin keskittynyt katselemaan vaatteita. Suosittelenkin, että Lapsimessuille kannattaa lähteä joko itsekseen ostoksia tekemään, lasten kanssa pelkästään leikkimään tai yhdessä koko perheellä, jolloin vanhemmat voivat tilanteen vaatiessa jakaantua.

Nooalla on päällään messuilta hankitut Mainion paita sekä Gugguun lippis ja trikoopantsit.

Kuinka kannattava reissu Lapsimessuilla käyminen loppujen lopuksi sitten oli? Lapset viihtyivät puuhapisteillä paremmin kuin hyvin, messuosastoilla oli hyviä tarjouksia sekä uutuuksia ja sain hankittua lähes kaiken tarvitsemani (plus paljon ei-niin-välttämätöntä vaatetta), joten oman kokemukseni mukaan Lapsimessut on erityisen onnistunut tapahtuma. Alennukset eivät ehkä olleet päätä huimaavia, ja yllätyksekseni löysin itseni Gugguun kassajonosta kädessäni pino vaatetta, joista vain murto-osa ylipäätään oli alennuksessa. Kuitenkin jo se, että pääset paikan päällä katselemaan ja sovittelemaan vaatteita ainaisen nettikaupoista tilaamisen sijaan, oli mielestäni messuvierailun arvoista, ja kaupan päällisenä useat valmistajat myivät vaatteitaan 20% alennuksella. Vielä kun lapsillakin oli niin hauskaa omissa touhuissaan, niin voin kyllä vannoa että meidät löytää messuilta myös ensi vuonna, tosin tarkemman ostoslistan ja budjetin kanssa!

Lippuarvonta

 

Sitäpä vaan tässä tulin huutelemaan, että instagramista löytyy tililtä @minishowblogi arvonta, josta voit voittaa kaksi lippua tulevan viikonlopun Lapsimessuille*. Itse olen messuillut viimeksi pari vuotta sitten, ja tällä viikolla on tarkoitus jälleen mennä katsomaan, mitä ihania uutuuksia eri merkeillä on tarjolla. Ostoslista on pitkä, sillä lapsilta puuttuu vielä kaikenlaista keväältä ja kesältä, ja luulen että joukkoon mahtuu myös jokunen heräteostos. Eniten odotan juuri nyt Gugguun printtivaatteita, lippiksiä ja uusia harmaita, Kaikon printtejä ja mekkoja, Metsolan asusteita ja samalla toivon että osastoilta löytyisi myös Makiaa, Hugo loves tikiä, Tinycottonsia ja vaikka mitä muuta. Parasta on se, että lähes kaikilla kojuilla on jotain alennuksia, joten lauantaina mut löytää (todennäköisesti lasten kanssa) Messukeskuksesta säntäilemästä osastolta toiselle!

*yhteistyössä Messukeskus

Nimipäivätyttö

Minealla oli tällä viikolla nimpparit, ja pakkohan niitä oli juhlistaa edes ihan pienesti. Yöllä pikana väsätty porkkanakakku ja kaksi kaveria kylässä, eipä siihen sen kummempia vaadittu että Minea sai toivomansa ”nimipäiväjuhlat”. Jotenkin itseäni meinaa huvittaa Minean innokkuus suunnitella kaikenlaista, sillä voisin aika varmasti sanoa tämän piirteen periytyneen meikäläiseltä. Heti muuton jälkeen olisi pitänyt järjestää oman huoneen tuparit, sitten kesäjuhlat, seuraavaksi jäätelöbaari ja metsäpiknik, syksyllä halloweenit ja joulun aikoihin toivottiin lasten pikkujouluja. Muutamat näistä saatiinkin toteutettua, mutta saattaisin olla suoraan sanottuna pienessä pulassa, jos meillä pidettäisi juhlia joka kerta kun joko minä tai Minea ideoidaan jotain.

Minea sai nimipäivälahjaksi nämä kuvissa näkyvät housut sekä valita noin kymmenellä eurolla jonkun lelun. Valinta osui sitten lopulta LOL-palloon, mutta huonolla tuurilla pallosta tuli juuri se sama hahmo, joka Minealla oli jo ennestään. Sanoin heti, että uutta ei valitettavasti voida käydä noin vaan ostamassa, mutta vaikka se tyttöä harmittikin, olin aika ylpeä siitä, ettei tilanne kärjistynyt kiukutteluun. Lopulta Minea antoi toisen nukeistaan kaverille, koska oli itse sitä mieltä ettei tarvitse kahta samanlaista – siitäkin huolimatta ettei saanut uutta tilalle. Kaiken lisäksi tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta kun Minea ylipäätään saa nimpparilahjaa, yleensä kun emme ole nimipäiviä oikein osanneet juhliakaan.

paita: Kaiko

housut: Lindex

Kun lelujen suhteen Minea on aina ollut todella vaatimaton, niin vaatteet onkin sitten ihan toinen juttu! Nykyään en voi ostaa mitään Minealle ennen kuin hän itse hyväksyy vaatteen. Ei saa olla liian löysät housut, ei käy myöskään liian tiukat koska silloin sukat on hankala saada hyvin lahkeiden alle, liian pitkät lahkeet tai hihat on ehdoton ei (minkä takia ei voi ostaa vaatteita kasvuvaralla) ja nykyään myös hameet ja kuviolliset paidat tuntuvat jäävän käyttämättöminä kaappiin odottelemaan parempaa päivää. Hiukset pitäisi olla aina auki, ja ulkona voisi kuulema jo ihan hyvin liikkua t-paidassa. Aika omapäinen tyttö, ja tainnut siinäkin tulla äitiinsä jos totta puhutaan.

Mutta mitäs tykkäätte näistä Minean uusista lempparihousuista? Itseltäni löytyy lähes samanlaiset mustana, joten tänä keväänä me taidetaan Minean kanssa samistella. En ehkä näe itseäni kulkemassa lasteni kanssa samanlaisissa kuvioleggareissa, mutta jotain pientä voi tietenkin olla, kuten kenkiä, huppareita tai muuta vastaavaa sellaista, mitä nyt näkyy niin lasten kuin aikuistenkin muodissa. Entäs teillä, samistelua vai ei?

Pupujuhlat

Meillä pidettiin pääsiäisen aikaan hyvin pienimuotoiset pupujuhlat. Idea lähti siitä kun Minean kanssa löydettiin Tigerista nämä ihanat puputeemaiset tavarat, ostettiin ne sen kummempia suunnittelematta ja vieraatkin kutsuttiin vasta paria päivää ennen juhlia. Mentiin superrennolla asenteella, jopa niin rennolla että unohdettiin kokonaan antaa pienet pupupussukat vieraille. Ensin oli tarkoitus maalata sokerimaalaustekniikalla paperimunia, mutta lopulta luovuttiin siitäkin ajatuksesta, koska unohdin hankkia pensseleitä ja isoja papereita.

Juhlat pidettiin jo aamupäivästä, joten tarjolla oli vain pientä purtavaa päiväkahvityyliin. Tein pupukakun, poppareita sekä mozzarellapiirakkaa ja lisäksi pöydässä oli tipuvaahtokarkkeja ja suklaapatukoita. Lapset saivat jokainen etsiä itselleen piilotetun suklaamunan, mutta muuten juhlat vietettiin ihan vaan herkutellen ja leikkien, enkä usko että enempää olisi välttämättä tarvinnutkaan.

Kakun tein samalla idealla kuin supersuositut yksisarviskakut, joita on tuntunut viime aikoina näkyvän vähän kaikkialla. Muutin vain yksisarvisen pääsiäiseen sopivaksi pupuksi ja tein kaiken mahdollisimman helpolla. Kakun väliin sekoitin kuohukermaa, appelsiinin makuista tuorejuustoa ja purkillisen mangopilttiä. Täytteen päälle rouhin vielä valkosuklaata, mikä itse asiassa toimi raikkaan mangon kanssa älyttömän hyvin. Päälle laitoin pelkkää kuohukermaa, vaikka makeammalla voikreemillä lopputulos olisi varmasti ollut astetta tasaisempi ja puhtaamman valkoinen. Sokerimassasta muotoilin tassut, nenän ja korvat ja silmät tehtiin lakusta. Laitoin muutaman hammastikun avuksi pitämään sokerimassan paikoillaan, ja lopuksi vielä pursottelin kahdella eri tyllalla värjättyä kermavaahtoa kakun päälle. Loppujen lopuksi koko homma oli todella helppo tehdä, ja kuitenkin kakkuun sai näin pienellä vaivalla vähän pääsiäisteemaa.

Pupujuhlien lisäksi olemme pääsiäisenä ehtineet käydä elokuvissa lasten kanssa ja nähdä Nikon veljen perhettä. Tänään olisimme vielä lähteneet luistelemaan ellei ilma olisi ollut niin mahdoton kuin mitä se oli. Päätimme sitten olla koko päivän ihan rennosti kotona, pelattiin Minean kanssa aika monta erää Rummikubia (niin koukuttava peli!) ja tehtiin suklaalla täytettyjä banaaneja. Vähän ehdin samalla jo haaveilla kesälomastakin ja erityisesti siitä että on taas aikaa viettää tällaisia pitkiä viikonloppuja yhdessä oman perheen ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Taidan nimittäin vähän olla järjestelijäluonne, joka useimmiten kaipaa elämää ympärilleen. Osaan ottaa totaalisen rennostikin aina kun siihen tulee mahdollisuus, mutta samalla huomaan vähän väliä suunnittelevani jotain häppeninkiä joko lapsille tai itselleni ja omille ystävilleni. Kaiken lisäksi kun Mineakin innostuu näistä aina ihan samalla tavalla, niin en usko että juhlat tulee meidän perheessä loppumaan ihan heti tulevaisuudessakaan.

Seuraavina viikkoina meidänkin perheessä tulee olemaan enemmän ruuhkavuosimeininkiä, kun Niko on normaalia enemmän työmatkoilla. Tämä pääsiäisen pidennetty viikonloppu oli varmasti juuri sopiva tähän saumaan, ja vaikka paljon tuli kaikenlaista tehtyäkin niin onneksi samalla on ehtinyt myös tylsistyä ja unohtaa sen että huomenna edessä on jälleen uusi työviikko.

Uudet Playmobilet

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Tein tässä ihan vasta loistavan oivalluksen lasten kanssa touhuillessa! Olen tuskaillut Nooan kanssa leikkiessä sitä, kuinka hankalaa on saada pikkulegoista tehdyt rakennelmat pysymään rajummissa leikeissä ehjänä, tuollainen juuri kolme vuotta täyttänyt poika kun ei ole leikkijänä ihan sieltä varovaisimmasta päästä. Poliisiautoja, veneitä ja työkoneita on kasailtu uudelleen ja uudelleen, sillä ne ovat hyvällä tuurilla kestäneet ehjinä maksimissaan parit leikit. Autoleikit ja transformersit ovat myös kovassa suosiossa Nooalla, mutta useimmiten on kuitenkin kiva leikkiä leluilla, joilla pienempikin poika saa helposti aikaan erilaisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Huomaan itsekin jaksavani istua leikkimässä pidempään silloin kun leikissä on jokin muukin idea kuin pelkkä autojen kilpa-ajo tai junan puksuttaminen radallaan.

Meille tuli Jollyroomilta molemmille lapsille heidän valitsemansa Playmobil-setit, Nooalle paronin linna ja Minealle ostoskeskus. Nooan kanssa olen jo useampaan kertaan ehtinyt leikkiä linnalla, ja leikkien sujuessa älyttömän hyvin, jäinkin ihmettelemään miten olen voinutkin unohtaa Playmobilet loistavana vaihtoehtona. Jos pikkulegoja uudelleenkasaillessa menee jo puolet leikkiajasta, on Playmobil-linna odottanut aina valmiina leikkeihin. Linnan sivut sisäänpäin kääntämällä sen saa vieläpä niin kompaktiin muotoon, ettei säilyttäminenkään ole mikään ongelma – meillä linna on kylläkin aina jätetty pöydälle esille, koska se itsessään toimii aika hyvänä lastenhuoneen sisustuselementtinä.

Paronin linnasta löytyy paljon kaikkea sellaista, josta Nooa on ollut todella innoissaan. On hyvät ritarit ja pahis, joka havittelee linnan aarretta, arkullinen kultarahoja joita käyttää luovasti myös muissa leikeissä ja ehkäpä parhaimpana kaikista, pieni jousipyssy joka ihan oikeasti ampaisee nuolen muutaman metrin päähän ampujasta. Meillä on ollut havaittavissa jonkinlaista pyssyinnostusta, joten mikä tahansa ampuva esine on tällä hetkellä aika kova juttu. Parhaat leikit ollaankin saatu aikaan niin, että aarretta ryöstämään tullut ritari saa pakomatkallaan osuman linnasta ammutusta nuolesta, ja lopulta kultarahat palautetaan takaisin linnan muurien suojaan. Ja mitä tulee ampumisleikkeihin, niin ennemmin meillä pyssyt viuhtovat näissä ritaritarinoissa kuin vaahtomuovipanoksina päin oikeita ihmisiä.

Minean ostoskeskus taas on ollut mukana kaikenlaisissa touhuissa petsileikeistä barbeihin. Minea on käyttänyt ostoskeskusta pikkupetsien kauppana tai ottanut pelkät kaupan tavarat sylvaniaperheiden taloon, joskus myös pikkulegot on omine asumuksineen olleet osa kauppaleikkejä. Ostoskeskukseen kuuluu kolme eri osastoa, muoti, lemmikkikauppa ja urheilu, joita voi käyttää kaikkia yhdessä tai irrottaa leikkeihin vain sen osan, jolla kulloinkin haluaa leikkiä. Tavaroiden järjesteleminen hyllyille ja kaupan pöydille on vähintään yhtä kivaa kuin itse leikkiminen, sillä kaikenlaisia pieniä myytäviä on niin paljon, että asettelemisessa saa käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Monesti me ollaan yhdistetty Nooan linnasta löytyvät pienet kolikot kauppaleikkeihin ja käytetty niitä maksuvälineinä ostoskeskuksessa asioidessa. Se onkin Playmobileissa loistavaa, että eri toimintoja voi leikeissä helposti yhdistellä toisiinsa.

Onko Playmobilet teille jo ennestään tuttuja? Isommille lapsille tuntuu leluissa olevan valtavasti valinnanvaraa, mutta juuri tuollaiselle Nooan ikäiselle nämä Playmobilet toimii mielestäni parhaiten. Aiheina on ritarit, poliisit, palomiehet, hepat, prinsessat, lääkärit jne joten kaikille löytyy jotain mieluista, ja leikit on aina valmiina aloitettavaksi. Mukana on paljon pieniä osia, jotka tekevät leikeistä mielenkiintoisemmat, mutta samalla kömpelömmätkin sormet pystyy touhuta ilman että linnakkeet ja muut rakennelmat ovat hetkessä palasina.

Suomalaisen designin popup

Jokainen jyväskyläläinen suomalaista designia rakastava on varmasti iloinen kuullessaan seuraavan uutisen: tulevana lauantaina ja sunnuntaina Jyväskylän Torikeskuksessa on pystytettynä Middle and up there pop up myymälä. Myymälän valikoimista löytyy kaikkea sellaista ihanaa, mitä näillä leveysasteilla ei kauppatarjonnassa olla juurikaan totuttu näkemään, kuten Siluettiverstaan suloisia lastenhuoneen pienesineitä ja Ominin täysin Suomessa valmistettuja lastenvaatteita.

Meille kotiutui joitakin tuotteita pop upista löytyviltä merkeiltä jo etukäteen soviteltaviksi, ja voin kyllä sanoa olevani aika innoissani siitä, että Jyväskyläkin saa mahdollisuuden tutustua näihin upeisiin suomalaisiin uutuuksiin ja pidemmän linjan tekijöihin. Itselleni yksi uusista tuttavuuksista on viime aikoina kovaan nousuun lähtenyt tamperelainen Omin, jonka paidat meidänkin lapsilla ylemmässä kuvassa on. Minealla on trikoinen Rento-paita ja Nooalla harmaa puuvillainen collegepaita*. Olin yllättynyt kuinka hyvän tuntuista materiaalia paidat ovatkaan, samaan aikaan pehmoista sekä jämäkän kestävää. Ominin perustaja Riina kävi itse meillä kyläilemässä ja samalla kertoi, että tälle vuodelle on tulossa vaikka kuinka paljon upeita uutuuksia niin yksivärisenä kuin printteinäkin, joten kannattaa ehdottomasti muistaa merkki myös tulevaisuudessa.

Toinen erityisen ihana, melko uusi merkki on Siluettiverstas. Siluettiverstaan lastensisustuksen tuotteet ovat jo varmaan ennestään monille trendejä seuraaville tuttuja, sillä söpöt valaisimet, kellot, naulakot ja muut tuotteet ovat vilahdelleet useammankin instagrammaajan feedissä. Meille valitsin valkoisen pupu-valaisimen* Minean yövaloksi vaneriseinälle. Sopii tuonne pastelliseen huoneeseen mielestäni aika täydellisesti, vai mitä sanotte!

Vielä yhtenä kiinnostavana uutuutena halusin nostaa esille Laa laa livingin. Laa laa living taitaa olla kaikista pop upin merkeistä se kaikkein nuorin yritys, mutta silti jo nyt loistavasti startannut. Yritys valmistaa erimuotoisia seinäristikoita, saatavilla olevista malleista löytyy muun muassa pupua, batmania ja tätä meidänkin valitsemaa taloa*. Seinäristikon voi jättää nojailemaan pöydälle tai nostaa seinälle, ja ristikkoon kiinnitettäviä tavaroita jokainen keksii varmasti omasta kodistaan pilvin pimein. Minean ristikossa roikkuu tällä hetkellä valokuvia, koruja ja kuulokkeet.

Laa laa livingin, Siluettiverstaan ja Ominin lisäksi pop uppiin on tulossa mm supersuosittu Kaiko, Aarrekid ja Valkama. Itse laitoin lauantain jo kalenteriin ylös jotta muistan hakea ensimmäisten joukossa meillekin Kaikon paidan ja Valkaman rusettipannan, ja luulen että ihan kahdella tuotteella en ulos selviä. Laittakaahan tekin itsenne tapahtuman seuraajiksi vaikka täällä facebookissa, sieltä myös näette koko listan pop uppiin osallistuvista yrityksistä sekä myymälän aukioloajat. Jyväskylästä Middle and up there pop up siirtyy vielä seuraavaksi viikonlopuksi Oulun seudulle kauppakeskus Zeppeliiniin, joten sieltäkin löytää näitä samoja tuotteita parin viikon päästä, jos ensi viikonloppu ja Jyväskylä ei sovi suunnitelmiin.

*tuotteet saatu

Robottisynttärit

Uskomatonta mutta silti totta, meidän niin kovin rakas pieni kuopuksemme on nyt 3-vuotias. Tuo reipas työkoneita, paloautoja, ninjoja ja robotteja rakastava tyyppi, joka omien sanojensa mukaan on jo tosi iso poika. Ehkä se onkin jo aika iso, sillä tänään juhlittiin tuon samaisen pojan ensimmäisiä kaverisynttäreitä, jonne se oli ihan itse luetellut kaverit, jotka haluaa kutsua. Teemakin oli itse päätetty. Tai no ainakin melkein, alkuperäisestä transformers-toiveesta pääsimme neuvottelujen kautta robottisynttäreihin.

Tänä vuonna juhlat järjestettiin pienellä budjetilla tarkoittaen sitä, että koristeet askarreltiin pitkälti itse ja kakkukin jätettiin tällä kertaa tilaamatta. Koska vieraitakaan ei ollut valtavaa määrää, oli tarjoilutkin hyvin maltilliset. Tarjolla oli kinkkupiirakkaa, poppareita, hedelmäkippoja, vaahtokarkkeja, cookieseja ja kakkua. Yleensä olen leiponut montaa erilaista suolaista ja makeaa, mutta nyt tuntui ettei juhlien järjestäminen ollut homma eikä mikään, kun tarjottavaa oli vähemmän. Aloitimme lasten kanssa koristeiden askartelemisen jo hyvissä ajoin, Nooan kanssa tehtiin hamahelmistä robotteja ja kattoon palloviirit, ja lapset värittelivät yhdessä robottikuvia tarjottavien koristeiksi. Minea kasasi viime viikonloppuna vieraiden kiitospussit, ja minä olin ostanut servetit ja mukit talteen jo aikoja sitten, joten suurin osa hommista oli valmiina jo ennen synttäreiden lähestymistä. Lapsille valmistelut ovat olleet mieluista hommaa, kun on saanut askarrella, leipoa, piirrellä ja suunnitella.

Kakun kanssa meinasi tulla isompia ongelmia, koska en ole muistaakseni koskaan tehnyt kakkua pelkästään sokerimassalla kuorruttaen. Osasin jo etukäteen odottaa jotain vähintäänkin katastrofaalista tapahtuvan, ja niinhän siinä melkein kävikin. Kakun alaosan kuorrute repesi heti nostettuani sen kakun päälle (kaulitsin massasta todennäköisesti liian ohutta), mutta lopulta päädyin vain lisäilemään hieman muttereita sun muita koristeita, ja näin lopputuloksesta tuli ihan jees. Repeämät ja paksut taitokset jäivät aavistuksen näkyviin sieltä täältä, mutta Nooan mielestä kakku oli niin upea, ja sehän se oli tärkeintä!

Yhden asian unohdin juhlista kokonaan, nimittäin yhteiset leikit, mutta loppujen lopuksi lapset touhusivat ihan itsekseenkin niin kivasti, etten usko kenenkään jääneen kaipaamaan mitään järjestettyä. Juhlinta jatkuu meillä vielä tämän viikonlopun ajan ja seuraavaksi aletaan suunnitella jo Minean juhlia. Luulen että yksien onnistuneiden synttäreiden jälkeen seuraavatkin mennään samalla kaavalla eli lasten kanssa yhdessä tehden, hyvissä ajoin aloittaen ja tärkeimpiin juttuihin keskittyen.

Tulossa lasten synttärit

Sieltä ne jälleen tulevat, molempien lasten synttärit saman kuun aikana ja siinä välissä vielä omanikin. Harvoin tulee enää itselleen kakkuja leivottua, mutta lasten juhliin ollaan panostettu sitäkin enemmän. Yleensä annan molempien lasten itse päättää teeman, jonka ympärille synttärit suunnitellaan, eli lähinnä kakku ja koristeet ovat teeman mukaisissa sävyissä. Rakastan juhlien järjestämistä, eikä teemajuhlat mielestäni tarkoita aina sitä että rahaa palaa tolkuttomasti ja lapset kilpailevat kavereidensa kanssa, kenellä on hienoimmat juhlat. Meidän kohdalla teemaa toteutetaan askartelemalla paljon itse, kierrättämällä vanhoja omia tai ystävien koristeita ja leipomalla omin käsin. Tänä vuonna juhlat järjestetään muutenkin vähän pienemmin, molemmille yhdet kaverisynttärit ja sukulaisille yhteisjuhla.

Nooan teematoive vaihteli viimeisen kuukauden ajan niin että ensin lähdettiin liikkeelle merirosvoista ja dinosaurusten kautta päädyttiin robotteihin. Oikeastaan poika olisi ensin halunnut transformersit, mutta neuvottelemalla päädyttiin ihan tavallisiin robotteihin. Transformerseja meillä ei ole vielä katsottu ollenkaan eikä niitä löydy leluinakaan, joten ehkä se ei tällöin toimi myöskään synttäriteemana.

Nooan juhlia vietetään jo parin viikon päästä, Minean vasta helmikuun lopussa, mutta olemme jo samalla vähän ehtineet miettiä niitäkin. Minean toiveena on Littlest Pet Shopit yhdistettynä meriteemaan, mikä kuulostaa omasta mielestäni suoraan sanottuna lähes mahdottomalta toteuttaa. Kuvittelin voivani kaivaa vanhat pinkit koristeet esiin, vähän höystää niitä lilalla ja turkoosilla, mutta tänään Minea sanoi että mukaan pitäisi saada jotain vihreääkin. Ja olisi kuulema myös todella mahtavaa, jos äiti osaisi tehdä kakun kaksikerroksisena. Nooalle olin ajatellut ihan robotin muotoista kakkua (jos ikinä nyt tulen siinä onnistumaan!), mutta meri-pet shop-kaksikerroskakku ei kyllä herätä ajatuksia mihinkään suuntaan. Olisiko teillä heittää ideoita? Kaipailisin myös vinkkejä hyvistä juhlatarvikekaupoista sekä amatöörinä youtube-videoita siitä, kuinka levittää sokerimassa kakun päälle tasaisesti ja halkeilematta. Ehkä olisi syytä ainakin harjoitella jo etukäteen vai onko parasta vain suoraan ostaa kakut ammattilaiselta?

Talvivaatteita jemmaan

Tämä käsillä oleva talvi pistää ensi viikolla vasta parastaan (tai ennemminkin pahintaan) ja itselläni on mielessä jo seuraava talvi. Ja pakko sitä on tässä vaiheessa jo ajatellakin, mikäli toivoo tekevänsä aleista löytöjä tulevan talven varalle. Nettikauppojen alet alkaa olla suurimmaksi osaksi koluttuja, koot ovat huvenneet ja jäljelle on jääneet vain valikoiman pienimmät koot ja toisaalta myös ne jätti-isot. Useimmat vaatemerkit alkavat tässä vaiheessa jo mainostaa kevätmallistoaan, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että kaikki muu alkaa tuntua aavistuksen nuhjuiselta, vanhentuneelta ja liian nähdyltä.

Myönnettäköön, että itse olen todella laiska selaamaan naistenvaatteita nettikaupoista, sillä valikoimat on suosituimmissa kaupoissa niin jättimäiset, että ihmisellä tulisi olla joko tietty tuote mielessä, jota etsiä tai sitten viikko aikaa käydä kaikki vaihtoehdot läpi. Niinpä olen siirtynyt käyttämään pääasiassa HM:n vaatteita, koska Jyväskylän kivijalkaliikkeiden kirjo ei ole mikään suuri. Ja sitten on ne alet. Ja alekoodit. Kivijalasta alennuksia irtoaa hyvällä tuurilla kahdesti vuodessa, toisinsanoen juhannuksena ja joululoman välipäivinä, kun taas nettikaupat tarjoavat alennuskoodejaan jatkuvalla syötöllä. Vaikka kuinka toivoisin kuuluvani siihen periaatteen naisten joukkoon, jotka omalla ostokäyttäytymisellään säilyttävät kaupungit ja kylät eloisina, joudun lopulta kuitenkin äänestämään lompakollani. Kun valittavana on jotain vähän laadukkaampaa ja ekologisempaa nettikaupasta tai samalla hinnalla laaduttomampaa kivijalasta, ei itseni tarvitse kovin kauaa miettiä, kumman vaihtoehdon puoleen kallistun. (plus ne kivijalasta hankitut henkkamaukat)

Lapsille olen useimpina talvina ostanut jemmaan jo seuraavan vuoden vaatteet ihan vain siitä syystä, että kahden lapsen talvikamppeet maksavat niin tolkuttoman paljon. En ole valmis tinkimään hyvä laatu+ulkonäkö -yhdistelmästä, joten lasten toppakamoihin saisi normaalihinnalla helposti menemään tonnin verran per talvi. Kun taas jaksaa nähdä vähän vaivaa tähän aikaan vuodesta ja kyttäilee nettikauppojen aleprosentteja, voi tehdä hyviäkin löytöjä ja säästää satasia. Niin kuin itse tein tälläkin kertaa, kun löysin Nooalle mustan Mini Rodinin parkatakin puoleen hintaan ja ihanaakin ihanamman vihreän pingviinihaalarin -30% alella. Rottahaalarin ostin jo viime vuonna Minealle, mutta kun tyttö ei sitä suostunutkaan ottamaan käyttöön, jätin sen odottelemaan Nooan kasvamista. Vielä toppahousut ja takki tai haalari Mineallekin niin tilanne alkaa täällä olemaan melko hyvä!

Monet teistäkin varmasti tietävät, kuinka vaikeaa voi olla lasten kasvun ja sitä myötä vaatekokojen ennustaminen, mutta itse olen todennut sen helpoksi silloin kun luottaa saman valmistajan vaatteisiin. Enää meidänkään lapset ei kasva niin kovaa vauhtia, että ehtisivät ylittää puolessa vuodessa kahta vaatekokoa, joten joka talvelle olen etukäteen ostanut yhden koon edellistä talvea isomman haalarin tai takin. Toistaiseksi ainakin se on toiminut, vaikkakin osa vanhoista vaatteista voi Minealle sopia vielä vuodenkin jälkeen, jos vaate on alunperin ostettu vähän reilumpana. Tällöin edellisen kauden topan voi jättää kakkosvaatteeksi ja uuden pitää ”parempana” haalarina tai takkina.

Tämän lopputalven kiireellisin hankinta meikäläisellä todellisuudessa olisi löytää itselleni ulkoilutakki. Tai jopa kaksikin. Tarvitsisin pidemmän mallisen parkatakin koville pakkasille sekä urheilullisemman lenkkeilytakin. Huvittavaa asiassa on se, etten itselleni raaski ostaa kahden sadan euron takkia, puhumattakaan kahdesta, vaikka lapsiin olen valmis panostamaan ties kuinka paljon. Tämä talvi on tullut kuljettua HM:n kolmen kympin takissa, ja naulakossa toisena vaihtoehtona on samaisen putiikin 35€ maksanut villakangastakki. Toppahousunikin on äitiyshousut ajalta jolloin odotin Nooaa, koska muita ei yksinkertaisesti kaapistani löydy. Kuinka niin me äitit usein unohdamme itsemme pienlapsiarjen pyörityksessä?

Kivaa tekemistä lasten kanssa

Kaupallinen yhteistyö Leikkien kanssa

Sinne se kahden viikon loma meni, töihinpaluu oli eilen aamulla auttamattomasti edessä, ja seuraavan kerran meillä lomaillaan vasta (vai jo?!) joskus helmi-maaliskuun vaihteessa talvilomafiiliksissä. Hoidon aloittaminen pitkän lomailun jälkeen on ollut lapsilla ymmärrettävästi vähän takkuista, mihin varmasti vaikuttaa myös se että lomalla sai olla niin vapaasti ja rennosti, ja silti kivaa tekemistä oli joka päivä. Olemme lasten kanssa samaa mieltä siitä, että lomailun parasta antia oli loistavat säät ja niiden mahdollistamat pulkkailuhetket sekä kotona yhdessä vietetty laiskotteluaika, muun muassa pelaillen.

Meille tupsahti juuri sopivasti parisen viikkoa ennen joulua paketillinen Leikkien leluja ja pelejä, joita sitten hyvin ahkerasti lomalla käytettiinkin. Itse olen ehkä vähän huono leikkimään siinä mielessä, etten millään jaksaisi kauaa istua puhuttamassa barbeja, pet shoppeja tai mitään muitakaan nukkeja ja eläimiä, mutta taas kaikki vähän toiminnallisempi on mieleistä puuhaa. Kasailen tosi mielelläni palapelejä, ajelen autoradalla, rakennan legoilla tai pelaan, ja onneksi meillä myös lapset useimmiten innostuu näistä samoista jutuista.

Leikkien on tuotemerkkinä minulle jo ennestään tuttu, sillä tamperelainen Leikkien ei ainoastaan myy verkkokaupassaan leluja, pelejä ja kirjoja, vaan kuka tahansa voi tilata omaan kotiinsa, perhekahvilaan tai miksei vaikka päiväkotiinkin Leikkien-esittelijän. Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin opettavaisiin leluihin perhekahvilassa aikoinaan Minean kanssa, silloin kotiin tuli tilattua muutama peli ja joitakin puisia leluja. Myöhemmin Leikkien on tullut tutuksi myös ystävien lasten lelujen ja pelien kautta, ja jonkun pelin olen meille ostanut käytettynäkin. Hyvää näissä ei ole siis ainoastaan se, että taustalla on kotimainen yritys, joka on voittanut vuoden peli ja vuoden lelu -palkintoja tuotteillaan, vaan myös se että ne kestävät isältä pojalle.

Meille valitsin Leikkien-pelejä, joista olin jo ennakkoon kuullut pelkkää hyvää tai jotka vaikuttivat lasten mielestä mielenkiintoisimmilta. Hyviä vaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka, mutta lopulta päädyimme niihin, joissa on molemmille lapsille haastetta oman ikätason mukaan. Ja tosiaan, sama peli tai leikki sopii niin 2- kuin 5-vuotiaallekin, eri haastetasoja on mukana nimittäin juuri sopivasti. Esimerkiksi tuo kuvissa näkyvä Match Madness hahmottamispeli on koukuttanut yhtä pahasti Minean kuin meikäläisenkin, sillä kaikkein vaikeimmat kortit (ja ehkä osa vähän helpommistakin!) tarjoaa pohdittavaa ihan kaikille. Pelin ideana on siis viiden palikan avulla saada mahdollisimman nopeasti muodostettua kortissa näkyvä kuvio. Kaikilla pelaajilla on samanlaiset viisi palikkaa, mutta ongelma on se, ettet koskaan tiedä miten päin palikoita tulisi laittaa ja mitkä kaksi kuviota kannattaa laittaa mistäkin palikasta. Tämä on peli, jota suosittelen ihan erityisesti perheen yhteiseksi puuhaksi!

Nooan lemppareiksi on osoittautuneet Smartmax-palikat ja Castle Logix -logiikkalinna, jossa seitsemällä puisella palikalla tulee rakentaa vihon kuvien kaltainen linna. Vihosta löytyy eri taitotasoja helposta experttiin, ja toki palikat toimii leikeissä ihan sellaisenaankin. Ehkäpä vielä näitäkin isompi suosikki molemmille on Mad Mattr taikamassa, jolla meillä on nyt leikitty ihan vähän väliä. Massa on ikään kuin taikahiekan ja muovailuvahan yhdistelmä eli venyväistä, helposti muotoiltavaa massaa, joka ei jätä tahmaisia jälkiä käsiin tai tekstiileihin. Me olemme leiponeet erilaisilla muoteilla kakkuja, leipiä ja muffinsseja, tehneet vaikka millaisia ukkeleita, pyöritelleet massan palloiksi ja pelanneet sillä korista, muotoilleet itsellemme tekoneniä, pitäneet massaa nukkejen ruokana ja melkein mitä tahansa mieleen on juolahtanut. Tässä hommassa ihan oikeasti vain mielikuvitus on rajana!

Eikö kuulostakin aika hauskalta? Uskallan suositella melkeinpä ihan kaikkia Leikkien leluja ja pelejä, sillä itselleni ei ole vielä osunut eteen yhtäkään sellaista, josta lapset ei olisi tykänneet. Muistan perhekerhoon kutsuilta ostetun puisen krokotiili-vetolelun olleen yksi kaikkien aikojen suosituin lelu, johon oli jatkuvasti joku jonottamassa vuoroaan. Myös hauskat matkapelit on olleet suosittuja, samoin kaikki puiset autot ja eläimet. Yllärinä vielä joku teistäkin pääsee testaamaan jotain näistä opettavaisista Leikkien leluista tai peleistä, sillä huomenna instatililläni starttaa arvonta. Käyhän siis samantien klikkaamassa itsesi minishowblogi-tilin seuraajaksi, ja voita lapsellesi hauska palkinto!

Lasten tyylikkäät talvikamppeet

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Lumiset maisemat hävisivät ihan yhtä nopeasti kuin tulivatkin, mikä ei kyllä itseäni ihan niin kauheasti haittaa, koska se tietää vähemmän pakkasta. Toisaalta, tällä viikolla oli ulkona parina päivänä niin uskomattoman kaunista, että aloin jo haaveilla joulusta – saatoinpa jopa antaa itselleni luvan alkaa suunnittelemaan koristeita, ruokia, leipomisia, kuusta ja ennen kaikkea juomaan glögiä.

Yleensä olen talven tultua alkanut paniikissa haalia lapsille sopivia varusteita, sillä joka vuosi asia on jäänyt viime tippaan. Nyt tilanne on täysin toinen, molempien talvivaatteet on odottaneet jo pitkään kaapissa valmiina, ihan kaikki hanskoista villapukuihin, ja se on kyllä ollut huomattava helpotus arjen kiireissä.

Molemmat lapset saivat Jollyroomilta tyylikkäät Nordbjørnin talvisetit. Minealla on Avalanche parkatakki, karvavuorelliset Frosty talvisaappaat, fleecekauluri, Snowcap haska+pipo -setti ja merinovillainen Icicle alusasusetti harmaana. Nooalle valitsin muuten täsmälleen saman setin kuin Minealle, mutta eri väreillä. Takit on sellaista mukavan notkeaa kangasta, jotta niissä on helppo touhuta, ja sepä se varmaan on ollut meilläkin suurin syy, että lapset on valinneet ennemmin nämä takit päälleen kuin vaihtoehtoiset, paljon jämäkämmät viimevuotiset takit. Yllätyksekseni Minea ihastui myös tuohon ihanaan karvalakkiin, koska se on kuulema ainut hattu, joka tytön mielestä lämmittää riittävästi poskia ja leukaa. Tottahan se varmasti onkin, Minea kun ei enää käytä kypärämyssyjä niin tämä överisuloinen karvahattu on ihan paras korvaava vaihtoehto!

Ihan sattumalta takista löytyy vielä Minean lempparia viininpunaista, joten helppo sitä on hymyillä mukavantuntuisissa ja näköisissä kamppeissa. Fleecekaulureissa on kätevä tarrakiinnitys takana, mikä helpottaa pukemista toden teolla. Etenkin kaikki pitkähiuksiset tietää miten inhottavalta tuntuu sähköisenä rätisevät hiukset, kun vedät poolokaulusta pään yli. Kengätkin osaa pienempikin lapsi itse vetäistä jalkaan, ja tarvittaessa kiristää vetolenkistä. Se on ehdoton plussa, että Nordbjørnin vaatteissa on ajateltu myös käyttömukavuutta eli sitä että lapsen on helppo itse pukea ja riisua.

Joko teillä on kaikki viimeisetkin talvikamat hankittuna? Kannattaa käydä Jollyroomin sivuilta kurkkimassa näitä Nordbjørnin vaatteita, sillä lähes kaikki on ihan hyvässä alennuksessa, jo valmiiksi edullisen lähtöhinnan päälle. Jos oma vastaava setti kiinnostaa, niin suosittelen myöskin katsomaan @minishowblogi instagramin pikimmiten. Siellä nimittäin olisi tarjolla yhdelle onnekkaalle vastaava setti!

PompDeLuxin uutta

Oletteko jo ehtineet tutustua uusimpaan PompDeLuxin mallistoon? Itse olen käynyt joka vuosi kutsuilla, tai pitänyt kutsut meillä, ja tänäkin vuonna tein pienen tilauksen Essin luona. Tällä kertaa tilasin vain välttämättömimmät ja ainoastaan Minealle, sillä poikien mallistosta ei tänä syksynä tuntunut löytyvän oikein mitään erityisen kivaa. Perustrikoita ja pehmeitä farkkuja olisin voinut Nooalle tilata, mutta kun niille ei ole juuri nyt tarvetta, niin jätin poikien vaatteet aleostoksiin.

Jos poikien mallisto ei niinkään säväyttänyt, niin tyttöjen puolella taas olisi ollut enemmänkin hankittavaa. Erityisesti pienten tyttöjen vaatteet olivat syötävän suloisia ja muistuttivat aika paljonkin sitä vanhaa Pomppia mitä muutamia vuosia sitten myytiin suurella suosiolla. Vanhempia mallistoja muistutti myös isojen tyttöjen kerroksellinen tyllimekko, josta tilasin Minealle vaaleanvioletin valmiiksi odottelemaan helmikuun synttäreitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Pompilta löytyy ehdottomasti parhaat tyllimekot ja -hameet hinta-laatu-suhteeltaan!

Sama juttu on muuten myös ulkovaatteiden kanssa. Hinta on puolet halvempi kuin muiden merkkien tekniset toppavaatteet ja ulkonäkö on ihanan tyttömäinen. Minealta puuttui haalari tulevalle talvelle, ja sopivasti kun tytön lempiväreihin kuuluu violetti, niin tilasin myös tämän haalarin ja hanskat. Tiedoksi muuten toppaa tilaaville, että koot on aavistuksen reiluja ennemmin kuin nafteja. Minea on noin 120cm pitkä (ellei jopa vähän ylikin), ja haalari on 122cm ja hanskat 110/116cm.

Vielä menee toivottavasti hetki ennen kuin toppavaatteille on käyttöä, mutta kerrankin olen ajoissa liikkeellä, ja molemmilla lapsilla on talvivaatteet kunnossa. Nooalle ei tarvinnut ostaa mitään uutta, kun Minean vanhat haalarit ja takit menevät nyt Nooalle – myöskin jatkossa siltä osin kuin väriensä puolesta pojalle sopivat.

Yhtenä sunnuntaina

Usein olen työviikon jäljiltä perjantaina sen verran väsyneenä, että illalla nukahdan melkein lasten kanssa samaan aikaan, lauantaina taas yleensä touhuamme yhdessä jotain ja sunnuntaina teemme hommia kotona ja pihalla. Tämä viikonloppu oli kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että olin lauantaina töissä ja jatkoimme siitä vielä työporukalla saunaillan merkeissä. Vaikka olin nukkumassa jo ennen kahta, on väsymys ollut tänään sitä tasoa, että on melkein myönnettävä tulleensa näissä asioissa vanhaksi. Ennen ei kahdenkaan peräkkäisen päivän valvominen tuntunut missään, mutta nykyään on hyvä jos viihteellä vietetystä illasta selviää koko seuraavana viikkona.

Väsymystä yritin selättää tänään kahden tunnin päiväunilla, jonka jälkeen lähdettiin Nooan kanssa pyöräilemään ja läheiseen metsikköön hakemaan oksia ja heiniä maljakoihin. Iltapäivälle sattui niin kaunis auringonpaiste, että nappasin kameran mukaan ja räpsittiin Nooan kanssa muutamat kuvat vaaleanpunaisesta maisemasta. Ja kun sanon, että räpsittiin niin todella tarkoitan meitä molempia. Muutaman kuvan jälkeen Nooa totesi, että riittää jo äiti, nyt on mun vuoro, joten siinä me sitten loppuaika kurkittiin yhdessä tähtäimestä ja opeteltiin laukaisimesta painamista. Yläpuolella näkyvä heinikkokuva on tuon pienen miehen käsialaa.

Tässä vaiheessa syksyä luonnosta onneksi vielä löytyy kaunista kerättävää, allekirjoittaneella kun on viimeisenä parina viikkona jäänyt kauppareissulla perjantaikimppu ostamatta. Vaikka kuinka rakastankaan kauniita leikkokukkia, tuntuu parinkympin kukkapuska viikon välein joskus niin luksukselta, että aika ajoin se jää ostamatta ihan vain siksi, että se on turhamaista. Toisaalta luonnonkukatkaan eivät juurikaan tuo sisällä iloa, kun ne varisevat pöydälle ennen kuin olet ehtinyt saada niitä edes maljakkoon. Oma pelastukseni on kesän ajan ollut Prisman kukkahylly, josta melkein aina löytyi pioneja, neilikoita tai muita yksinkertaisen kauniita kukkia parilla eurolla. Nyt parhaan kukkasesongin jo mentyä valikoima on ollut huomattavasti suppeampi, ja kukkakaupat ovat jälleen ainut vaihtoehto perjantaikimpun metsästäjille.

Kauniin auringonpaisteen lisäksi tänään sattui olemaan niin ihanan lämmin päivä, että Minea juoksenteli ulkona t-paidassa koko aamun, ja Nooankin kanssa tarettiin vielä iltapäivästä pelkillä huppareilla. Nooalla on monet vaatteet tahtoneet jäädä tässä syksyn mittaan pieniksi, joten kävin pari viikkoa sitten täydentämässä pojan vaatekaappia muutamilla uutuuksilla. Eikös sitä muuten niin sanotakin että lapset kasvavat aina kesällä? Meillä se tuntuu ainakin pitävän paikkansa, kun joka syksy kevään ulkovaatteet on jääneet pieniksi, etenkin kengät!

Yleensä ostan melkein kaikki vaatteet nettikaupoista, mutta tällä kertaa kävin Hennesistä hakemassa muutamia perusjuttuja. Kuvissa näkyvä dinohuppari oli pojalle itselleen erityisen mieleinen, ja ruskeat tekonahkaiset tennarit on nekin valikoituneet jalkaan suhteellisen usein. Paitoja ja housuja olisi tarkoitus ostaa vielä lisää kunhan ehdin paneutua asiaan taas paremmin – tai viimeistään sitten kun huomaan, että kaikki kaapissa olevat paidat on pituudestaan jääneet pieniksi. Ja jälleen voin todeta, että huh miten nopeasti ne lapset kasvaakaan.

Viikonloppuvinkki: Kukkuluuruu

Jonkinasteinen kotiseutuylpeys (tai ehkä ennemmin asuinseutu?) iskee joka kerta, kun tänne Jyväskylään saadaan jokin uusi kauppa, kahvila tai tapahtuma. On aina niin hienoa päästä hypistelemään tavaroita paikan päällä tai saada nautiskella kahvit jossain aavistuksen erikoisemmassa paikassa. Silloin kun vielä elettiin yhden lapsen arkea, osallistuin ihan jokaiseen pienempäänkin lastentapahtumaan Minean kanssa – ihan pelkästään jo senkin takia, että olin innoissani siitä, että Jyväskylässä tapahtuu!

Lastenvaatteiden ja lelujen osalta tilanne on Jyväskylässä ollut todella huono ellei jopa olematon, sillä Sokoksen lastenosasto sulki ovensa aika lailla samoihin aikoihin kun Br Lelut lopetti ja Toys R Us muutti puolta pienempiin tiloihin. Viimeisen puolen vuoden ajan tarjolla on siis ollut lähinnä vain automarkettien leluvalikoima ja ketjuliikkeiden vaateosastot. Niinpä oli enemmän kuin kiva juttu, kun kuulin keskustan Forumiin ovensa avanneesta lasten pop up -myymälä Kukkuluuruusta. Kukkuluuruu löytyy Forumin 1. kerroksesta 4.9. asti, ja myymälä on avoinna viikon jokaisena päivänä. Facebookista löydät aina ajankohtaisen tiedon myymälän tapahtumista, mutta esimerkiksi nyt viikonloppuna luvassa on kasvomaalausta ja piirustuskisaa. Myytävänä on ihania pieniä sisustusjuttuja, joitakin leluja ja enimmäkseen lastenvaatteita mm Reimalta, Moilta, Story of Roolta, Aarrekidiltä ja Yo zeniltä. Minea suostuu todella huonosti pitämään mitään kollarivaatteita, mutta Kukkuluuruusta löydettiin työlle erityisen mieluinen Aarrekidin huppari söpöllä tupsuhupulla*. Samalla ostin meille myös Oot niin ihanan kortteja ja saman merkin ”use your superpowers” julisteen. Käykäähän tekin pyörähtämässä paikan päällä tukemassa paikallista pienyrittäjyyttä, lapset viihtyy leikkipaikalla ja vanhemmille on varmasti ihmeteltävää myymälän puolella. Ja vinkkinä myös, että kaikki Reiman tuotteet on pop upin loppuajan 30% alennuksessa!

*huppari saatu Kukkuluuruusta bloginäkyvyyttä vastaan

Vierailulla ensi- ja turvakodissa

Eilen se päivä lopulta koitti, kun pakkasimme Kertun ja Essin kanssa tavarat autoihimme ja ajoimme Keski-Suomen ensi- ja turvakodille. Olimme samaan aikaan sekä jännittyneitä että kovin innoissamme, sillä emme yhtään tienneet mikä meitä paikan päällä odottaisi. Tapaisimmeko ensi- ja turvakodin asukkaita, kuinka tunteikas vierailusta tulisi ja toisaalta, miten meidät otettaisi vastaan? On jo itsessään harvinaista, että ensi- ja turvakotiin marssitaan sisään vain katselukierrokselle, mutta vielä se, että meillä kaikilla roikkui kamerat kaulassa ja tilaisuus oli siinä mielessä julkinen, että siitä kirjoitettaisi useampaankin blogiin.

Saavuttuamme paikalle ja ensin työntekijöitä tavattuamme mieli rentoutui, vaikka edelleen tietynlainen haikeus ja liikutus oli läsnä. Kerroimme, kuinka olemme pyrkineet vuosittain jakamaan iloa ja hyvää mieltä eri tahoille näiden isompien projektien kautta, ja että tänä vuonna kohteeksi valikoitui ensi- ja turvakoti yksinkertaisesti siitä syystä, että jokainen meistä on itsekin äiti ja pienlapsiaikana tasapainoillut oman jaksamisensa rajalla. Välillä mieleni olisi tehnyt huutaa, kuinka minäkin voin omalla tasollani samaistua ensi- ja turvakodin vanhempiin ja heidän avuntarpeeseensa, vaikka edellytykseni selvitä vauva-arjesta ehkä ovatkin olleet erilaiset. Ensi- ja turvakodin avun piirissä on monia päihdevanhempia, väkivallan uhreja, kovin nuoria äitejä tai sellaisia, joiden omilta vanhemmilta ei ole ollut mahdollista oppia sitä, kuinka välillä raskastakin perhearkea pyöritetään. Samaan aikaan ensi- ja turvakodissa on myös niitä aivan perinteisen ydinperheen vanhempia, jotka tarvitsevat neuvoja lapsen uniasioissa tai ovat väsyneet kaiken vastuun uuvuttamina. Se vierailussa varmasti olikin liikuttavinta, että asiakkaana voisi olla ihan yhtä lailla sinä tai minä, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja milloin ulkopuolisen avun tarve herää.

Keski-Suomen ensi- ja turvakodissa tunnelma oli lämmin ja kodikas. Työntekijät vaikuttivat sympaattisilta ja ymmärtäviltä eli siltä että olivat paikalla auttaakseen, ei vain palkkaa tienatakseen. Lahjakassien lisäksi toimme mukanamme herkullisia Minna bakesin kuppikakkuja kahdessa maussa, Raikastamon luomuvirvoitusjuomia, Confetin lahjoittamat mintunväriset kertakäyttöastiat sekä pienemmille herkuttelijoille Ella’s kitchenin luomusoseita. Pääsimme mukaan yhteiseen kahvihetkeen, jonka lomassa saimme jutella asukkaiden kanssa ja näimme, kuinka kodinomaisesti ja tuttavallisesti asukkaat lapsineen suhtautuivat ensikodin työntekijöihin. Useaan kertaan totesimme, miten käsittämättömän tärkeää ja arvokasta työtä ensi- ja turvakodissa tehdään. Turvallinen ja rakastava alku luo lapsen elämään pohjan kaikelle tulevalle, ja pienikin perille mennyt apu voi myöhemmin olla merkittävässä roolissa.

Olimme kasanneet valmiiksi yhteensä lähes 30 lahjakassia, joiden sisältä löytyi mm vauvanvaatteita, pyyhkeitä, pipoja, unipupuja, tuttinauhoja, leluja, vilttejä, lakanoita, vauvanhoitotuotteita ja kauniit By Nina Only -kortit. Galleria Patina oli kehystänyt meille isomman version By Nina Onlyn piirtämästä herkästä kuvasta, ja sen me jätimme ensi- ja turvakodille ripustettavaksi yleisiin tiloihin, ilahduttamaan asukkaita pitkäksi aikaa. Lahjakassit asukkaat saavat lähtiessään jatkamaan arkea omissa kodeissa, sillä on mielestäni ihana ajatus, että työntekijöillä on nyt jotain mukaanannettavaa muistoksi ajasta ensi- ja turvakodissa. Monelle siellä vietetty aika on hyvinkin arvokasta, ja he tulevat sen varmasti muistamaan aina.

Me saimme projektista Kertun ja Essin kanssa paljon hyvää mieltä pitkäksi aikaa eteenpäinkin, ja olen onnellinen että niin moni yritys lähti mielellään mukaan. Ilman lahjoituksia emme olisi pystyneet tähän, joten mitä lämpimimmät kiitokset vielä teille:

Kiddex

Kiddex Oy on vuonna 2008 perustettu laadukkaiden ja vastuullisesti tuotettujen lastentarvikkeiden maahantuontiyritys. Kiddexin tavoitteena on tuoda lapsiperheisiin iloa ja yhteisiä hetkiä tuotteidensa avulla.

Pono Design

Pono Design on syntynyt kahden pienen lapsen äidin intohimosta, suunnitella ja valmistaa tyylikkäitä ja käytännöllisiä vaatteita. Tuotteet ovat pelkistettyjä ja lapsellisen suloisia, ja istuvat myös aikuisille.

Herttala

Uusi ihana lifestyle-myymälä Jyväskylän Vaajakoskella. Palveluihin kuuluu myös second hand-kauppa, erilaiset kurssit ja stailaus- ja somistuspalvelut.

Babyshop

Lastenvaatteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa. Babyshop inspiroi tarjoamalla eksklusiivisen ostoskokemuksen, parasta asiakaspalvelua ja hyvän sekoituksen laadukkaita tavaramerkkejä.

Raskauskeiju

Raskauskeiju.fi on äitiyden-, odotusajan- ja lastentarvikkeiden erikoisliike netissä. Se on suomalainen perheyritys, ja toimitukset tapahtuvat suomesta käsin.

Sugar Helsinki

Sugar on vastuullisiin lifestyletuotteisiin sekä -palveluihin keskittynyt uuden sukupolven PR-toimisto.

Pilkkeitä-blogi

Rakkaudesta sisustamiseen, hyvään ruokaan ja leivonnaisiin, käsitöihin ja kaikkeen kauniiseen. Piia teki vauvoille villasukkia ja pipoja.

Minna Bakes

Minna bakes syntyi rakkaudesta käsillä tekemiseen, visuaaliseen suunnitteluun ja makeaan. Minna bakesin tuotteissa yhdistyvätkin kaunis ulkonäkö, herkullinen maku sekä parhaat mahdolliset raaka-aineet luomuvaniljasta belgialaiseen suklaaseen.

Pienikamari

Pienikamari on persoonallinen ja kodikas leluihin ja sisustamiseen keskittynyt kulmakauppa Jyväskylän keskustassa. Jyväskylän helmiä.

Finlayson

Kodin tekstiileihin erikoistuneen Finlaysonin arvot kertovat kaiken oleellisen: ajattelemme itsenäisesti, olemme suvaitsevaisia, olemme rohkeita, olemme maailmasta ja asioista kiinnostuneita.

Raikastamo

Raikastamonluomujuomat voi bongata parhaista kahviloista ja kaupoista maanlaajuisesti.

By Nina Only

Jyväskyläläisen taiteilija Nina Steffanssonin upeita taidekuvia.

Confetti Palokka

Kotileipurin ja juhlien järjestäjän aarreaitta.

Kehystämö-Galleria Patina

Kehystämö-Galleria Patina on kehystysalan yritys, joka harjoittaa ammattitaitoista kehystämistä, galleriatoimintaa ja taidemyyntiä. Galleria Patina on valoisa, avara yli 40-neliöinen näyttelytila Kehystämö Galleria Patinan yhteydessä.

 

 Jos sinullakin heräsi halu auttaa lapsiperheitä tukemalla ensi- ja turvakodin toimintaa, niin lähde rohkeasti mukaan! Auttaa voit sillä tavalla ja sellaisella panoksella kuin itse haluat, erilaisia tapoja on monia ja niistä esimerkkejä näet Keski-Suomen ensi- ja turvakodin laatimasta ehdotuksien listasta. Apusi voi olla kertaluontoista tai jatkuvaa, rahalahjoitus, leluja, vaatteita tai vauvantarvikkeita, läsnäoloa, remontointiapua tai kakun leipomista. Jos olet taitava käsistäsi, voit tiedustella voisiko vauvoille ehkä neuloa jotain tai loistava idea on myös toimia varamummona jollekin pienelle taaperolle. Vastineeksi saat hyvän mielen auttavan käden ojentamisesta.

Huomenna on jännä päivä!

Huominen on varmasti yksi jännittävimmistä sekä tunteikkaimmista päivistä hetkeen, sillä olemme Kertun ja Essin kanssa omalta osaltamme päättämässä projektia, joka on ollut jo jonkin aikaa täällä kulissien takana vireillä. Jokaiselle meille on lapsiperhearki tuttua, myös se kuinka raskasta ja yllättävääkin se välillä voi olla, ja siksi olemme tänäkin vuonna halunneet keksiä keinon, jolla viedä hyvää mieltä jonkun paikallisen järjestön kautta. Halusimme nimenomaan huomioida lapsia ja äitejä, ja Kerttu keksi idean Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta – näin apu menisi varmasti oikeaan osoitteeseen, sillä ensi- ja turvakoti on tukemassa perheiden elämää monessa eri elämänvaiheessa.

Keski-Suomen ensi- ja turvakoti on tekemässä todella tärkeää työtä auttaen vanhempia selviämään pienlapsiarjen haasteista tai parisuhdeväkivallasta. Vauvan uniongelmat, lapsen ensikuukaudet tai raskausaika voivat olla niitä vaiheita elämässä, jolloin apua tarvitsee eniten, ja mikäli tukiverkosto ei ole riittävä tai oman jaksamisen kanssa on haasteita, on ensi- ja turvakoti se taho, joka ojentaa auttavan kätensä ja ottaa perheet avosylin vastaan. Kahden lapsen äitinä todella voin sanoa tietäväni, mitä arki vaativan vauvan kanssa voi pahimmillaan olla, ja näin kaikki sympatiani ovat apua tarvitsevien perheiden puolella. Toivon sydämestäni, että jokainen ensi- ja turvakodistakin elämäänsä omillaan jatkava äiti saa vielä jossain vaiheessa nauttia tavallisesta lapsiarjesta, sellaisesta jossa esteet on ylitettävissä ja arjesta voi iloita.

Meidän pieni panoksemme auttamisessa on se, että olemme keränneet lapsiperheille paketteja, joita ensi- ja turvakoti voi jakaa äideille mukaan kotiin lähtiessä tai saapuessaan avun piiriin. Paljon on tarkoitus antaa eteenpäin, mutta osa tavaroista jää ensikodin tulevaisuuden käyttöä varten ja toivottavasti jakaa iloa eteenpäin usean vuoden ajan. On ollut todella ilo huomata, kuinka sydämellisesti yritykset ovat jälleen lähteneet tukemaan projektiamme lahjoittamalla valtavat määrät kaikenlaista lapsiarkea helpottavaa tavaraa, kuten lastenhoitotuotteita, ammeita, hoitoalustoja, leluja, vaatteita ja tarvikkeita, mitä tahansa mitä ensitaipaleella voisi tarvita.

Haluan vielä lämpimästi kiittää yrityksiä projektimme ja Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta, huomisesta tulee takuulla hyvä päivä! Kiitos:

Herttala

Pienikamari

By Nina Only

Pilkkeitä-blogin Piia

Minna bakes

Finlayson

Raikastamo

Kiddex

Pono design

Raskauskeiju

Confetti

Babyshop

Galleria Patina

Sugar / Weleda, Urtekram ja Ella’s kitchen

Pääsiäishommia

Vieläkö muistatte, kuinka joulun alla harmittelin sitä, ettei meillä ollut joulutunnelmaa kotona ollenkaan, koko joulu tuntui aavistuksen laimealta siksi ettei sitä päässyt viikkotolkulla fiilistelemään etukäteen ja omassa kodissa? No tänään havahduin yhtäkkiä ajattelemaan, että niin se menee kohta pääsiäinenkin meiltä ohi kun arki on aina omalla tavallaan kiireistä, vaikkei työ- ja hoitopäivät meillä mahdottoman pitkiä olekaan. Jotenkin vain nykyään tuntuu hankalalta pysähtyä olemaan ja fiilistelemään, koska koko ajan olisi jotain hommaa tehtävänä jossain päin taloa, tai jos hetkeksi ehtii istua alas, sitä liiankin helposti alkaa selailemaan puhelinta. Tulevalla viikolla pidennetty viikonloppu antaa varmasti vähän saumaa laiskotteluunkin, mutta entä jos vain päättäisin koko viikon ajan tehdä joka päivä jotain kivaa pääsiäiseen liittyvää lasten kanssa? Ehkä askartelua, pääsiäiskortteja ystäville, leipomista, muutama pupukoriste olohuoneeseen ja suklaamunia jälkkäriksi?

Lapset sai eilen molemmat koristella pajunkissoja, ja tänään aamulla oltiin jo seiskan aikaan hereillä, kun kaksi malttamatonta lasta kyseli, milloin pääsee virpomaan. Nooakin veteli viimevuotista norsupukuaan päälle ennen kuin ehti muuta vaatetta laittaa, ja jos Minea olisi saanut päättää, olisi meidän kadun ekat virpojat lähteneet liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Lopulta kun tuo kaksikko saatiin ovesta ulos valmiina virpomaan, ei auttanut muu kuin kyynel silmäkulmassa miettiä, kuinka omatoimisesti tuo noidaksi pukeutunut, jo kaksi alahammastaan pudottanut tyttö kaiken nykyään jo tekee – ja toisaalta, miten toinen taas tuntuu vielä niin pieneltä (mukamas!) ja silti se tänäänkin kulki tomerana siskonsa perässä munakoria kantaen ja ihmisten ovikelloja pimpotellen. Mineakin totesi päivän lopuksi, että en kestä, miten suloinen pieni norsu toinen olikaan siinä seisoessaan vieressä posket punaisena ja pisamilla, eikä yhtään jännittänyt vaan tohkeissaan lompsi perässä. En kyllä kestä minäkään.

Meidän vitsat oli tänä(kin) vuonna kaikissa mahdollisissa väreissä, ja äitin makuun sopivia sulkia ostettiin kirsikanoksiin, jotka nappasin viimeviikkoisella kauppareissulla mukaani. Illemmalla vielä istutettiin rairuohoa muutamaan purkkiin, ja jos ne ehtii pääsiäiseksi ihan ruohoksi asti, niin luulen että meillä on vielä munanmaalaushommia tiedossa. Ehkä näillä eväillä vielä päästään kohti rennompaa pääsiäisviikkoa, tai lähinnä meikäläinen, sillä lapsilta se tuntuu luonnistuvan ihan ilman yrittämistäkin.

5 selviytymisvinkkiä Suomen kevättalvelle

Olen ehkä ollut nyt tässä lähipäivinä hieman eri mieltä lasten kanssa siitä, millainen on hyvä ulkoiluilma. Vuorotellen sataa lunta, paistaa aurinko, sataa vettä, tuulee ja taas sataa vähän lisää lunta – millä ihmeellä tässä vielä jaksaisi odotella kesään saakka?! Meidän pihoilla kun ei vielä ole nurmikkoa ollenkaan, on talon ympäristöt olleet lapsille oikea unelmien leikkipaikka, varsinkin sateella jolloin pihat lainehtivat mutaa ja kuraa. Siinä missä Minea innoissaan ryntää ulos vesisateella tai huomattuaan, että sateen jälkeen pihalla on jättimäisiä mutakasoja, itse mielelläni välttelisin ulkona tönöttämistä. Jotenkin on tuntunut, että aurinko paistaa arkisin juuri silloin kun olet töissä, ja viikonloppuna taivas on yhtä harmaansinistä pilvimassaa. Eniten kuitenkin ihmetyttää tämä lumen määrä, huhtikuussa!

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myös todeta, että kevät on aika ihanaa aikaa verrattuna syksyn pimeyteen. Aamuisin on niin paljon helpompi nousta ylös, näytti kello mitä tahansa, ja se että valoisa aika jatkuu pitkälle iltapäivään, on ainakin meikäläiselle iso tekijä päivittäisessä jaksamisessa. Ja jaksamista kohta tarvitaan, sillä heti ilmojen vähän lämmettyä meillä alkaa pihojen laitto eli vuorossa on terassit, parveke, nurmikot, istutukset ja kivetykset – luulen, että näissä merkeissä se kesä aika lailla kuluukin. Varmaan vasta ensi vuoden puolella lapset pääsevät nauttimaan pihasta muussakin kuin kuraleikeissä, ja nyt on vain hyväksyttävä, että hiekkaa ja multaa kantautuu sisälle saakka niin että joka päivä (joskus kahdestikin) saa imuroida vähintään alakerran.

Kurainen piha on asettanut omat haasteensa myös pukeutumisen kannalta, talvihaalarit unohdettiin melko pian ja käyttöön otettiin käytännöllisemmät setit eli kuravaatteet. Sen sijaan että lapsille puettaisi paksut kerrokset ulkovaatetta, olen todennut helpommaksi yhdistelmäksi villapuvun ja kura-asun heti kun asteet on enemmän plussan kuin miinuksen puolella. Nämä pirtsakat kaksiosaiset Nordbjornin raitasetit saappaineen ja hanskoineen on saatu Jollyroomista, ja näillä lapset on nyt viime päivät menneet kotipihoilla. Hanskoissa on lämpimät fleecevuoret, joten alle ei tarvitse pukea toisia hanskoja ollenkaan, ja takit saa plussaa siitä että helmassa on sen verran resoria, ettei takki nouse kovemmassakaan menossa. Asuissa toiminnallisuus on huipussaan, ja ulkonäöltään ne on omaan silmääni aika täydelliset sadeasut! Myös heijastimia löytyy reilusti, ja kerrankin jalkalenksut on sopivan napakat niin että ne todella istuu kumisaappaan alle.

Minean sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Nooan sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Näissä meidän sadevaatteissa on kaikissa juuri nyt menossa järjetön ale (esim kumpparit alle puoleen hintaan!), ja kannattaa muutenkin katsastaa Jollyroomin lastenvaatepuoli, koska siellä näytti olevan muitakin hyviä tarjouksia. Mutta miten tästä kevättalvesta selviää noin niin kuin yleensäkin? En tiedä, mutta ehkä näistä vinkeistä on jotain apua:

1. Hanki kunnon varusteet. Oli kelit mitkä tahansa, ulkoilu on aina pukeutumiskysymys.

2. Aika kuluu nopeammin kun on jotain tekemistä, hyödyllistä tai ei. Jos et muuta keksi, niin lapioi vaikka lunta pihalta, niin ehkä se maakin sulaa nopeammin ja kevät tulee ennen kuin huomaatkaan. Tai sitten vaan seuraavana päivänä sataa lisää lunta ja lapiointi oli ihan turhaa.

3. Positiivinen asennoituminen auttaa. Mököttämällä lisäät omaa ahdistustasi, kun taas suupielet hymyyn kääntämällä saat joko naamasi kramppaamaan tai itsesi näyttämään hölmöltä seisoessasi pihalla naama irvistyksessä.

4. Muista että paremmat ajat on edessäpäin. Suomen kesässä saatat jopa päästä nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

5. Luovuta jos siltä tuntuu. Joskus on ihan ok tehdä mutakakkua ennemmin kotona vaikka tällä ohjeella kuin kaatosateessa ulkona.

Mielekästä puuhaa lapsille ja aikuisille

Kaupallisessa yhteistyössä: Name It

Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.

Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?

Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.

Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!

Avaruussynttäreillä

Oli se vaan aikanaan melkoinen onni, että sain päähäni perustaa blogin. Ei vain siksi, että blogista on tullut kovinkin mieluinen asia tässä vuosien varrella, mutta sen takia, että se on tuonut elämääni niin paljon uusia tuttavuuksia – kuten nyt vaikka Kerttu. On vaikea sanoa, missä ystävyytemme nykyään olisi ellei samaan aikaan sattuneet vauvavuodet olisi yhdistäneet meitä entisestään, mutta todellinen henkireikä se siihen aikaan joka tapauksessa oli, kun oli joku, jonka kanssa ihmetellä vauva-arkea. Vain toinen pienen lapsen äiti voi todella ymmärtää, mitä on herätä kymmenettä kertaa yön aikana tai kuukausitolkulla kantaa tyytymätöntä vauvaa sylissään. Jostain ihmeen syystä vielä tuntui, että lapsemme sattuivat käymään samoja taisteluja aina samaan aikaan, ja seesteisempi aika oli sekin usein molemmilla pojilla yhtä aikaa, joten jokaisen whattsapp-viestin vastaukseksi tiesin saavani aitoa vertaistukea.

Nyt huomaa, kuinka on jo pidemmän aikaa saanut elää sitä elämän seesteisempää aikaa näiden kahden pikkupojan kanssa, sillä enää hyvin harvoin jaamme Kertun kanssa vinkkejä arjessa selviytymiseen tai viestittelemme lapsista ylipäätään. Yhteyttä pidetään edelleen yhtä tiuhaan tahtiin, mutta keskustelunaiheet on muuttuneet, ja tavatessa saamme jopa juoda kahvit pidemmän kaavan kautta samalla kuulumisia vaihtaen. Eilen sain istahtaa Kertun kahvipöytään juhlistamaan 2-vuotiasta, Kertun poika kun on syntynyt vain kuukausi Nooan jälkeen. Mietimme siinä molemmat, kuinka stressitöntä arjesta onkaan nyt tullut, kun pojat on jo noin isoja, tytöistä puhumattakaan. Ehdin päästä autosta ulos ja Kertun kotiovesta sisään, niin jo oli lapset rynnänneet pojat omiin ja tytöt omiin leikkeihinsä. Niin ne vaan tuntui meidän 2-vuotiaatkin leikkivän yhdessä, ajoivat autoilla vierekkäin, neuvottelivat kumpi leikkii milläkin lelulla ja silloin tällöin vaihtoivat sanan tai kaksi keskenään.

Kertun pojalle juhlat järjestettiin teemalla love you to the moon and back, ja kuten kuvista hieman näkyykin, oli koristelut, tarjottavat ja kattaukset kaikki upeasti toteutettu. Avaruusaiheinen musta-hopea kakku oli tilattu Minna bakesilta, ja maku oli tällaiselle suklaata rakastavalle aika nappivalinta. Menoa olisi riittänyt pidemmällekin iltaan, mutta Nooalle nousi lämpöä kesken juhlimisen, ja meidän oli lähdettävä kiireellä kotiin. Tai siis ”kiireellä”, en tiedä voiko kahden tunnin kahvipöydässä istumisen jälkeen sanoa lähteneensä kesken juhlien, hah! Tiedätte kuitenkin varmaan kuinka aika tuntuu lentävän silloin kun viihtyy ja on hauskaa?

Minean 5-vuotisjuhlat

Miten tähän lomailuun tottuukin niin nopeasti? Päivät on menneet hurjaa vauhtia, ja tuntuu siltä, että voisin ihan tosissani jatkaa vaikka seuraavat kymmenen vuotta tätä kotona olemista ja kavereiden kanssa treffaamista. Jos vain jostain keksisi keinon tienata ilman että tarvitsee käydä töissä, niin saattaisi olla että jokusen vuoden viihtyisin kotona. Varsinkin nyt kun täällä uudessa kodissa on kaikenlaista pientä hommaa, joiden tekemiseen voisi helposti käyttää muutaman päivän viikossa.

Aika on mennyt tällä viikolla nopeasti jo senkin takia, että lasten synttärivalmistelut on vieneet oman osansa päivistä. Perjantaina ja lauantaina juhlitaan Nooaa, ja Minean synttärit pidettiin viime viikonloppuna. Olisi varmasti ollut järkevää yhdistää molempien synttärit yhdeksi juhlaksi, mutta niin sanotut kaverisynttärit halusin kuitenkin pitää molemmille omat – sukulaiset tulevat vain toisena viikonloppuna. Meillä myös käy ystäviä pidemmän ajomatkan takaa, joten venyttämällä juhlia useammalle viikonlopulle saimme mahdutettua useammat yövieraatkin.

Minea oli synttäreilleen toivonut kukkakeijuteema, ja värit olivat turkoosinvihreä, pinkki ja vaaleanpunainen. Olin ostanut etukäteen muutaman koristeen ja kuvittelin jossain välissä printtaavanikin jotain netistä, mutta loppujen lopuksi työt ja muut hommat tekivät viikosta niin kiireisen, että melkein kaikki koristelu jäi laittamatta. Tiesin, etten ehtisi panostaa kakun leipomiseen, joten valitsn parhaan mahdollisen vaihtoehdon: tilasin kakun Minna bakesilta. Täyte oli Minean itse valitsema minttusuklaa, ja ulkomuodon Minna suunnitteli kuvan pohjalta, jonka olin Minean kanssa etsinyt instasta. Lopputulos oli siinä mielessä ennalta-arvattava, että se oli yhtä upea ja herkullinen kuin mitä osasin Minnalta jo etukäteen odottaakin. Itse en olisi koskaan saanut aikaan mitään lähellekään vastaavaa, ja kuinka helppoa olikaan hakea kakku ja mini-cupcaket perjantaina ennen juhlia kyytiin ja kotona kattaa suoraan pöytään!

Itse juhlissa ei ollut keijukaisten etsimistä lukuunottamatta sen ihmeempää ohjelmaa, vaikka olin kaksi leikkiä suunnitellut. Seisoin kuitenkin keittiössä lähes koko ajan, ja siinä pyöriessä leikit unohtui ja toisaalta, ei lapset niitä näyttäneet erityisesti kaipaavankaan. Minealle tärkeintä oli saada hyvät ystävät juhlimaan ja syödä kaksikerroksista synttärikakkua, joten niiltä osin juhlat menivät melko nappiin ja sankari oli enemmän kuin tyytyväinen. Meiltä Minea sai lahjaksi kauan toivomansa Lego Friends hotellin, joka tällä hetkellä jo löytyy tytön hyoneen pöydältä kasattuna. Huomenna ja lauantaina vielä Nooan juhlat, ja sitten juhlakausi alkaa olla meidän perheen osalta purkissa – toisaalta harmi, kun juhlia on kuitenkin niin kiva järjestää (etenkin jos on aikaa järjestää ja suunnitella), mutta eiköhän me tässä keksitä kaikkea muutakin juhlimisen aihetta kevään mittaan..

luukku 12: Hama-koukussa

Arvatkaapa mikä uusin innostukseni on? Suunnittelin joululahjojen papereita ja koristuksia, ja mieleeni juolahti kokeilla mitä Hama-helmistä saisi aikaan. Muutaman tähden ja sydämen jälkeen olin melkeinpä valmis korvaamaan meidän huonekalutkin Hama-helmistä tehdyillä, ja tohkeissani pyöräytin ainakin parikymmentä kuviota paketointia ja kuusen koristelua odottamaan. Sukulaisille ja ystäville tiedoksi siis, että tänä vuonna joka lahjassa roikkuu ainakin yksi helmistä tehty sydän, tähti, poro tai kuusi!

Pinterestistä voi löytää jonkin verran kivoja malleja Hama-helmille, mutta myös itse kokeilemalla homma onnistuu. Tässähän on vain tekijän mielikuvitus rajana, ja valmiita kuvioita voi käyttää lähes mihin tahansa. Pakettien lisäksi nämä pääsevät meillä kuusta koristamaan eikä innostus varmasti siihenkään lopu. Inspiraatiokuvissa olen nähnyt muun muassa helmistä tehtyjä tuikkukippoja, tauluja, kortteja, lasinalusia, avaimenperiä ja jopa pieniä koreja. Parasta tässä on se, ettei helmet maksa juuri mitään ja tekeminen on hyvin nopeaa (kuvio alustalle ja silitys leivinpaperin päältä).

Onko teillä askarreltu Hama-helmillä ja millaisia luomuksia saitte aikaan?

sopivan leikkisää

Pohdiskelin ja pähkäilin Minean huoneen väritystä sen jälkeen kun sinne tuli uusi mustavalkoinen matto. Pitäisikö sen rinnalle ottaa jokin kirkas tehosteväri? Pysytäänkö jo olemassa olevissa vaaleanpunaisissa yksityiskohdissa ja sopiiko beiget seinät muuhun väritykseen enää ollenkaan? Lopputulemana vaaleanpunaiset tyynyt sai lähteä, seinät maalaisin mielellään uudelleen (jos uskaltaisin asiaa edes ehdottaa miehelleni ;)!) ja tehosteväri on edelleen harkinnassa. Värin sijasta liputan tällä hetkellä ennemmin kuvioiden nimeen.

Melkein jo tilasin Marimekon räsymatto-kangasta Marimuksusta, keltainen sopisi nimittäin täydellisesti mustavalkoisen kanssa. Sitten törmäsinkin Elloksella kivoihin tyynynpäällisiin, jotka oli ihan superhalvat ja jatkavat samalla mustavalkoisella teemalla. Näitä löytyy myös värikkäänä versiona täältä, jos joku ihastui yhtä kovasti kuin mä!

Pinkkiä paperipalloa ja pöllötyynyä lukuunottamatta tehosteväri saa nyt odottaa ainakin kevääseen asti.. Tuleehan sitä väriä runsaasti leluistakin, jotka valitettavasti on suurimman osan päivästä levällään pitkin koko kotiamme :). Ja taitaa joku olla joskus todennut niinkin, että liika virikkeellisyys (tässä tulkittuna värikkyys :)) turruttaa aisteja ja mielikuvitusta! Tai sitten vaan myönnän, että tykkään värittömyydestä ja seesteisyydestä sisustuksessa :). Tarkkasilmäiset ehkä bongaavat huoneesta jotain muutakin uutta tyynyjen lisäksi, mutta siitä lisää joulukalenterissa (joka starttaa sunnuntaina!!).

Entä teillä, lastenhuone sateenkaaren väreissä vai muuta sisustusta noudattaen? 

4-vuotiaan prinsessan synttäreillä

Meillä sujui eiliset pikkujoulut hienosti ja vieraitakin tuli lopulta kolmen äitin ja lapsen verran. Ihan valtava flunssa-aalto tuntuu täälläpäin olevan liikkeellä, kun kolme ilmoitti olevansa sairaana ja vielä kaksi meinasi perua alkavan niiskutuksen vuoksi! Olin jo vähällä siirtää pikkujoulut johonkin toiseen viikonloppuun, mutta kalenteriini kurkattua huomasinkin, että kohta mennään jo joulussa ja viikonloput alkaa olla täynnä ohjelmaa. Ja vasta tänään sain ensimmäistä kertaa kunnon joulufiiliksen, kun lunta satoi oikein kunnolla!

Pikkujouluista tulossa myöhemmin kymmenittäin kuvia, mutta ensin tunnelmia keskiviikon juhlinnasta. Kävimme Minean kanssa onnittelemassa Kultahipun Evelinan suloista prinsessa-Linneaa, joka vietti 4-vuotissynttäreitään. Tytön toiveesta juhlien teemana oli My Little Pony, jonka mukaisesti kaunis Evelina oli loihtinut herkulliset tarjoamiset. Herkut oli nimetty MLP-hahmojen mukaan ja kaikki lautasia myöten oli teeman mukaisia. Kumma kyllä Mineakin tuntui olevan intoa täynnä näistä poneista, vaikkei yhtäkään MLP-lelua tai DVD:tä meiltä löydykään. Ehkä yhden pikkuponin voisi lisätä joululahjalistalle.

Jo ovelta meitä oli vastaanottamassa Tuhkimoasuun pukeutunut Linnea, ja lahjaksi veimme yhden prinsessa-asun lisää sekä kasvovärit. Niin kuin kunnon juhlissa kuuluukin kävi sankari illan aikana vaihtamassa asua ja liihotteli loppuajan uudessa pinkissä prinsessamekossaan :). Tätä innostusta ihailtuani päätin ostaa Mineallekin yhden keijuasun jo jemmaan, kun satuin huomaamaan Tiimarissa olevan kaikki naamiais- ja juhlavarusteet -70%.

Asuuko teillä prinsessoja vai poikatyttöjä? Ja arvostatteko te helppoutta vai vaivannäköä kauniiden asioiden eteen?