Philips Hue älyvalot

kaupallinen yhteistyö Signifyn kanssa

Syksyn pimenevissä päivissä korostuu yksi asia yli muiden – valo. Aamulla herätessä on pimeää, töistä kotiin tullessa on pimeää, joskus taivas ei kirkastu edes keskipäivällä eikä illalla huvittaisi lähteä lenkillekään kun jo kuuden aikaan laskeutuu ympärille täysi pimeys! Vaikka valon tärkeyden onkin aina tiedostanut, on meillä ehtinyt jo parin vuoden ajan olla omassa pihassa valaistus vähän sinne päin. Niinpä päätimme tänä vuonna suunnitella kokonaisuuden toimivammaksi ja lisätä julkisivun valoisuutta käyttömukavuuden parantamiseksi. Musta talo syö valoa itseensä melko lailla, joten erilaisia valonlähteitä on tarpeen olla useampia. Nyt meiltä löytyykin spottia katosta, kohdevaloja istutuksille, liiketunnistimella toimivia yleisvaloja sekä talon ääriviivoja osoittavia kohdevaloja.

Se, mikä meille on mahdollistanut vaivattoman ja tarkoituksenmukaisen ulkovalaistuksen, on Philips Hue älyvalojärjestelmä. Kuulun itse siihen naisten vähemmistöön, joita tekniikka kiinnostaa jopa enemmän kuin useita miehiä, ja olen lähes aina valmis panostamaan teknisten laitteiden kyseessä ollessa laatuun, helppouteen ja viimeisimpään teknologiaan. Ulkovaloja valitessa hyvin tärkeäksi kriteeriksi toki nousi myös ulkonäkö, sillä valot ovat osa talon kokonaisilmettä.

Kaikki ei vielä ole läheskään valmista, joitain ylimääräisiä johtoja on piilottamatta, lasten pihalelujen säilytysongelmat on ratkaisematta ja istutuksissa on viimeisteltävää, mutta uusien valojen myötä tuntuu koti enemmän kodilta ja pimeälläkin on kiva tulla kotiin. Kuvissa näkyy meidän valitsemamme Philips Hue Lily -kohdevalot, joihin sisältyy enemmän tekniikkaa kuin voisi kuvitella. Valot yhdistetään wifin avulla niin sanottuun siltaan eli erilliseen pieneen laitteeseen, jonka avulla kodin Philips Hue valoja voi säätää. Itse säätäminen tapahtuu puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla, tästä eteenpäin käyttö onkin sitten mahdollisimman helppoa!

Philips Hue valojen nerokkuus piilee mielestäni siinä, että ne sisältävät kaikki ominaisuudet joita kotisi valaistukselta toivot – sekä siihen päälle paljon sellaista jota et koskaan osannut edes odottaa. Yhdellä puhelimen näpäytyksella voit kytkeä valitsemasi valot päälle, vaikka itse olisit pois kotoa. Voit määrittää automaattisia asetuksia, jolloin valot syttyvät haluamaasi aikaan haluamallasi kirkkaudella. Voit myös säätää kirkkautta ja valon väriä ja halutessasi voit kytkeä päälle äänitunnistuksen, jolloin kaikki yllä mainittu hoituu pelkän äänikomennon avulla.

Vaikka olen aiemmin kuvitellut tyytyväni kodin valaistuksessa tavanomaiseen, muutti Philips Hue älyvalojärjestelmä ajatusmaailmani. Sisätiloista meiltä toistaiseksi löytyy ainoastaan sarjan yövalo lapsilta, mutta päätimme että jatkossa korvaamme kodin kaikki valot Philips Hue -valoilla sitä mukaa kun nykyiset tulee tiensä päähän. Kuvitelkaa kuinka hienoa olisi voida herätä siihen että makuuhuoneen valo syttyy herätyksen aikaan lempeän pehmeällä valolla herätellen. Tai miten kätevää olisi voida säätää kodin sisätilojen yleisvaloa kylmästä pehmeämpään lämpötilaan vuorokaudenajan mukaan. Ja sekin, että reissussa ollessa tiedät valojen syttyvän kotona joka ilta tiettyyn aikaan, jotta koti näyttäisi silloinkin asutulta. Itselleni Philips Hue avasi kokonaan uuden valaistuksen maailman kymmenine mahdollisuuksineen. Tänä viikonloppuna valot säädetään halloweenin teemaan sopivalla punaisella!

Suunnitelmia etupihalle

*kaupallinen yhteistyö HB-Betonin kanssa

Ei omakotitaloasumista ilman jonkinlaista käynnissä olevaa projektia! Etätöitä tehdessä ja enimmäkseen neljän seinän sisällä aikaa viettäessä oli helppo keskittyä sisätilojen sisustamiseen ja ideoida uutta sellaisiinkin tiloihin, jotka eivät välttämättä mitään uutta tarvinneet. Tiesin kuitenkin että kesän myötä etupihalta paljastuisi projekti, joka olisi saatava valmiiksi tänä kesänä, jotta saisimme ulkotiloista viimeistellyt ja sen myötä myös viihtyisät.

Kuvan nähtyänne jo varmaan arvaatte, että puhun etupihan kivetyksestä. Viime kesänä meillä ei vielä ollut kunnon suunnitelmaa etupihalle, vaikka tiesimmekin että suurin osa siitä aiotaan laittaa kivetystä ja lisäksi suunnitelmissa oli paikka pyörille sekä roskakatos. Vasta kuitenkin tämän kevään myötä paneuduimme kunnolla suunnitteluun, valitsimme kivien toimittajan ja saimme suunnitelmat loksahtamaan paikoilleen niin että nyt kaikki tuntuu olevan täysin selvää. Tai ehkä täysin selvää voi sanoa olevan vasta siinä vaiheessa kun piha todella on valmis, olen nimittäin jo tähän mennessä ehtinyt muuttaa suunnitelmia useammankin kerran.


Kivet meille valittiin jyväskyläläisen HB-Betonin valikoimista, se oli selvää alusta saakka sillä halusimme luotettavan ja mielellään paikallisen kivitoimittajan. HB-Betonilta löytyy kivien näyttelypiha ja 2-laadun myynti Jyväskylästä, mikä helpotti meidän osalta kivien valintaa huomattavasti. Paikan päällä kivistä näkee erilaisia malliladontoja isommalla pinta-alalla ja se auttaa hahmottamaan lopputulosta paremmin.

Meillä ei ole aiempaa kokemusta pihan kivetyksen tekemisestä tai ylläpidostakaan, mutta siitäkin huolimatta aikomuksemme on tehdä kivetystyö pääasiassa itse. Olin heti alkuvaiheessa yhteydessä HB-Betonin asiantuntijaan ja kysyin muutaman ensikertalaisen kysymyksen liittyen kivien valintaan ja työn kriittisiin kohtiin.

Onko eri valmistajien pihakivissä laatueroja? Millaisia? Mihin ominaisuuteen kannattaa panostaa?

”Suomalainen betoniteollisuus on kauttaaltaan hyvin laadukasta ja alan valmistajiin voi luottaa. HB-Betoni on suomalainen perheyritys jolla on yli 50 vuoden kokemus betonituotteiden valmistuksesta. 
Eroja valmistajien välillä on esimerkiksi siinä miten pihakivet ovat värjätty. HB-Betonin pihakivet ja laatat ovat läpivärjättyjä kiviä, mutta markkinoilta löytyy myös pintavärjättyjä kiviä. Ulkonäkö on isoimpia valintaperusteita kiviä valittaessa ja meillä tehdään jatkuvaa kehitystyötä pihakivien hyvännäköisen pinnan eteen. Eroja valmistajien välillä syntyy myös kivimallistoissa ja värivalikoimassa.”

Mitä väliä on sillä, valitseeko 6cm vai paksumman laatan?

”Piha-alueelle, jossa on henkilöautoliikennettä, käytetään 60 mm kiviä. Kivet kestävät hyvin pihan huoltoajon myös raskaammilla ajoneuvoilla. Mikäli pihalla on jatkuvaa raskasta liikennettä niin kohteeseen suositellaan 80 mm pihakiviä. Laattoja käytetään pääsääntöisesti ajoneuvoliikenteeltä vapailla alueilla.”

Miten eroaa toisistaan tavallinen pihakivi ja porraslaatta?

”Materiaaliltaan tuotteissa ei ole eroa, mutta kokoeron takia porraslaatta ei sovellu alueelle jolla on ajoneuvoliikennettä.”

”Kannattaako kokemattoman lähteä asentamaan pihakiveystä itse? Millaisia riskejä onnistumiseen liittyy?”

”Mikäli aikaisempaa kokemusta pihakiven asentamisesta ei ole niin kannattaa ehdottomasti konsultoida alan ammattilaisia tai pyytää suoraan tarjousta asennustyöstä. Mikäli haluaa kokeilla asennustöitä itse kannattaa pihakivien asennusohjeisiin ja suosituksiin tutustua huolellisesti. Asennusohjeita löytää kätevästi valmistajien sivuilta sekä piha-alan verkkojulkaisuista.

Suurimmat haasteet liittyvät pohjatöihin. Mikäli niitä ei ole tehty kunnolla, saa routiva maa pihan näyttämään huonolta muutamassa vuodessa.”

Mitkä on 3 tärkeintä asiaa, jotka tulee huomioida pihakiveyksen teossa?

”Pohjatyöt ja hulevesien ohjaus

Oikeat materiaalivalinnat alueen käytön mukaan sekä huolellisesti suoritettu ladontatyö.

Omaa silmää miellyttävät kivi- ja ladontavalinnat.”

Millainen on edullisin kiveys ja kuinka paljon on sen neliöhinta?

”Edullisin pihakiveys syntyy harmaalla betonilaatalla jonka neliöhinta rautakaupoissa on 11-13 €/m2.”

Löytyikö vastauksista teille hyödyllistä tietoa? Meidän projekti on tällä hetkellä edennyt siihen vaiheeseen, että kiviä aletaan asentamaan ensi viikolla. Mieheni on viimeistellyt pihan kaadot, täryttänyt pohjia tiiviiksi ja muurannut istutusaltaita. Koska etupihamme on melko suuri, päädyimme tekemään siihen kaksi yli 10m2 istutusallasta kahteen eri tasoon. Näiden avulla tasainen piha saa toivottavasti hieman uutta ilmettä.

Kiviä emme ole vielä tilanneet, sillä yleensä ne saa pihaan viikonkin varoitusajalla. Testailimme erikokoisia ja -muotoisia kiviä aina isoista neliöistä pienimpään mahdolliseen ja päädyimme lopulta suorakulmaiseen kivimalliin. Valitsemamme kivimalli on perinteinen, mutta latomalla ne tiililadonnan sijaan suoraan vastakkain toivomme saavamme pihaan hieman erikoisempaa ilmettä.

Ensi viikolla esittelen teille jo valmiimpaa pihaa, kun istutuslaatikot on saaneet laastia pintaan ja kiviä on aloitettu latomaan. Pysykää kuulolla!

DIY rainbow seinäkoriste

Sateisten päivien innoittamana löysin yllättäen inspiraation alkaa askartelemaan ja kaivoin kaapista jo aikoja sitten ostamani langat. Olin ajatellut tehdä langoista Nooan huoneeseen pienen sateenkaaren seinäkoristeeksi, mutta projekti unohtui (aivan kuten niin moni muukin aloittamaton tai jo aloitettu projekti viime vuosina..) aina jonkin kiireisemmän asian myötä enkä koskaan saanut aikaiseksi aloittaa – paitsi nyt!

Kaikki tarpeellinen onneksi jo löytyi kaapista, valmiiksi valitut lankasävyt sekä rungoksi tulevat metallilanka sekä ohuempi puuvillalanka. Usein tällaisiin seinäkoristeisiin taidetaan käyttää köyttä, mutta koska lähikaupasta ei löytynyt sopivaa, ostin ohutta puuvillalankaa. Köysi olisi ollut siinä mielessä kätevämpi, että se on jo itsessään riittävän paksua, joten värilankojen pyörittelyn sen ympärille voi aloittaa samantien. 

Minun omassa sateenkaaressani työvaiheet olivat kuitenkin seuraavanlaiset. Ensin päätin sopivan mitan pisimmälle ”kaarelle” eli tein langasta hyvän mittaisen pötkön kerimällä lankaa edestakaisin. Arvioidessani pötkön olevan sopivan paksuinen, katkaisin langan ja tein neljä samanlaista, jokaisen vain aina edellistä hieman lyhyempänä.

Seuraavaksi kieputtelin jokaisen pötkön ympärille melko tiheällä välillä ohuehkoa rautalankaa, jotta pötköjä olisi helppo myöhemmin taivutella haluttuun kaarevaan muotoon. Rautalangalla päällystettyjen pötköjen päälle kieputtelin vielä kaksi kerrosta värilankaa. Lopuksi sommittelin pötköt sateenkaareksi, päättelin langat, leikkasin puuvillalangan päät auki ja sidoin pötköt yhteen rautalangoilla pujottelemalla kolmesta kohdasta sateenkaaren nurjalta puolelta. Viimeisenä vielä lisäsin ylös pienen rautalankakoukun ja näin diy-sateenkaareni oli valmis ripustettavaksi seinälle.

Aika söpö, vai mitä! Tämä askartelu oli sen verran helppo ja melko nopeakin että seuraavaksi taidan tehdä samanlaisen mutta eri väreillä myös toiseen meidän lastenhuoneista. Tämä sopisi kivasti vaikka synttärilahjaksikin, ja tekemiseen voi ottaa mukaan myös lapset – kouluikäinen osaisi varmasti tehdä sateenkaaren jo täysin itsekin.

Parveke valmistuu

Kesä, ihmisen parasta aikaa! Olen nauttinut viime päivien helteistä niin, että kaikki alkukesän suunnitelmat rästihommien tekemisestä ovat unohtuneet kokonaan. Rehellisesti sanottuna en ole tehnyt viikon aikana mitään mainitsemisen arvoista, vain pyörinyt pihoilla, herkutellut, pomppinut trampalla ja nähnyt ystäviä. Jos ilmat jatkuvat yhtä hyvinä, aion minäkin jatkaa samaa rataa, poislukien herkuttelun (ainakin muutamaksi viikoksi).

Lapsetkin jo lomailevat, sen huomaa varsinkin siitä että nukkumaanmeno on venynyt luvattoman myöhäiseksi. Emme ole ainakaan vielä tehneet ihmeempiä suunnitelmia kesälle enkä ole kysynyt lastenkaan toiveita lomatekemisistä, mutta yksi asia Minealle oli tärkeää heti ensimmäisellä viikolla – parvekkeella pitää syödä aamupalaa. Olemme kevään mittaan tehneet parveketta valmiiksi ja nyt se alkaa viimein olla käyttökunnossa. Uusia huonekaluja ei parvekkeelle sinänsä hommattu, vaan kaikki muut oli jo valmiina ja Futonnetin sohvan satuin voittamaan arvonnassa. Sohvan puuosat käsiteltiin säänkestoöljyllä, ja kangasosat otamme aina sateen sattuessa sisään suojaan.

Parvekkeen lattian laudoitusta pohdimme pitkään, sillä emme voineet valita samaa lautaa kuin mitä olemme käyttäneet terassillamme. Terassilankku on päätynyt meille niin sanotusti mutkien kautta eikä se varsinaisesti ole tarkoitettu ”pinnoittamismateriaaliksi”. Terassilankku on auringon vaikutuksesta harmaantunut entisestään, joten jotain harmaata halusimme myös tähän parvekkeelle. Yksi vaihtoehto oli organowood, mutta lopulta päädyimme tavalliseen kuusilautaan, jonka käsittelimme rautasulfaatilla. Käsittelyn ansiosta lautojen pitäisi kesän lopussa tai viimeistään ensi kesänä olla juurikin sellaista harmaan sävyä kuin toivoimmekin.

Olen lasten kanssa toteuttanut nyt useana aamuna samaa hyväksi todettua kaavaa. Ensin herätään vasta siinä yhdeksän aikoihin, aamupalaa laitetaan kaikessa rauhassa ja kympin maissa siirrymme parvekkeelle syömään ja tutkailemaan päivän säätä samalla kun katsomme, kuinka naapurit jo ulkoilevat lastensa kanssa. Onneksi ei ole kiire mihinkään, päivän ainoa tavoite on saada lounasta aikaan ennen iltapäivää ja parasta on tietenkin se, että tämän kaiken tietää jatkuvan seuraavat pari kuukautta.

Uusi matto lastenhuoneeseen

Heippa taas hieman pitkäksi venyneen tauon jälkeen! Täytyy myöntää että elämässä on pitänyt kiirettä niin ettei iltaisinkaan ole ehtinyt enää blogin pariin. Olen monenlaisessa touhussa mukana, ja näin vuoden alkuun on kasautunut paljon erilaisia palavereja ja pakollisia hoidettavia asioita. Itse asiassa juuri nytkin pitäisi vielä huomista varten tarkistaa muutama työasia, mutta päätin sen sijaan tulla tänne moikkaamaan – joskus on ihan ok siirtää velvollisuuksia ja keskittyä mieluisampiin asioihin.

Yksi hyvin mieluisa asia on esimerkiksi ollut katsella uutta mattoa Minean huoneeseen. Huone on ollut ilman mattoa jo pidemmän aikaa kun edellinen meni pilalle, mutta nyt olen ottanut asiakseni löytää sen perfect matchin. Entinen matto sopi huoneeseen todella kivasti, ja harkitsinkin samanlaisen ostamista, mutta toisaalta olisi kiva pitää huoneen tunnelma yhtä pehmeänä kuin mitä sw nyt on. Edellinen matto kun siis oli puhtaanvalkoinen mustilla salmiakkikuvioilla.

Yhdellä kauppareissulla mukaani jo tarttui Finarten luonnonvaalea villamatto sovitukseen, sillä se sattui olemaan käsittämättömän hyvässä alennuksessa. Matto oli kuitenkin liian pieni, mutta mielestäni se tyyliltään sopisi ihanasti huoneen sävymaailmaan? Harmillista tässä toki on se, että laadukkaat 2×3 metriä isot villamatot tuppaavat usein olemaan järjettömän kalliita, joskus voi jopa olla huomattavasti edullisempaa ostaa kaksi pienempää mattoa ja yhdistää ne yhdeksi isoksi.

Pohdinnat maton suhteen siis vielä jatkuvat, vapaa-ajan ongelmat toivottavasti eivät niinkään sillä joskus on ihan kiva viettää koko päivä kotonakin. Jos mieleesi tulee kaunis luonnonvalkoinen ja riittävän iso matto (mielellään tietenkin myös edullinen), joka voisi sopia tähän huoneeseen, niin vinkkaathan siitä minulle – olisi ainakin yksi hoidettava asia vähemmän.

Hillittyä joulun tunnelmaa

*kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Vähitellen joulu on alkanut näkyä kotimme sisustuksessa niin, että sinne tänne on ilmestynyt paperitähtiä, kynttilöitä, havuja, paperisia koristeita, taljoja ja koreja. Vaikka minusta ei mitään sesonkisisustajaa saisikaan, näkyy vuodenajat meidän kotona pieninä sävymaailman muutoksina ja talvisin etenkin kerroksellisuuden lisäyksenä. Talvella huomaan kaipaavani hieman lämpimämpää tunnelmaa ja tähän taljat, viltit ja materiaalina kori sopivat mitä parhaiten.

Tänä vuonna meidän joulun värejä ovat ruskea, viininpunainen, kulta ja beige. Punaista lukuun ottamatta samat värit löytyvät kotoamme jo ennestäänkin, joten kovin moni joulun esineistä ei ole sellainen etteikö se saisi jäädä paikalleen vielä tammikuusta eteenpäinkin – ekologista ja estää turhan tavaran kertymisen kaappeihin. Yksi tämän hetken lemppareistani meidän talvisisustuksessa on tuo kuvissa näkyvä punosrahi Finnmarin valikoimasta. Se sopii tyyliltään niin monenlaiseen tilaan olohuoneesta makuuhuoneeseen, ja kaiken lisäksi hintakin on enemmän kuin kohtuullinen (alle 40€!).

Omaan makuuni täydellisiä joulukoristeita ovat myös nämä yllä olevat. Maljakkoon kävin taittamassa lähimetsästä kuukausia hyvänä kestävän risun ja kuuseen hankitut paperikoristeet pääsivät oksille odottelemaan oikeaa kuusta. Maljakon ja rahin lisäksi myös sarvipää sekä marmorijalkainen kynttilänpidike löytyi Finnmarin valikoimasta, Palokan ABC:n myymälästä.

Puiselle Woodnotesin pikkupöydälle löysi tiensä upea Finnmarin pallomaljakko ja yllätys yllätys, pikkuruinen punottu kori. Taidan olla vähän hulluna Finnmarilta löytämiini koreihin, sillä tälläkin hetkellä niitä on meillä esillä yhteensä kolme. Jouluksi aion täyttää korit itse tehdyillä pipareilla ja erilaisilla kotikeittiössä valmistuvilla helpoilla herkuilla, ehkä maljakkokin saa jonkun jouluisen leikkokukkakimpun täytteekseen. Myös viimevuotisessa kimpussa oli tummia sävyjä yhdistettynä kultaan, joten taidan pysytellä melko samoilla linjoilla tänäkin vuonna. Mitä sitä turhaan vaihtamaan hyväksi todettua, sisustuksessa yleensäkin ajaton ja kestävä on useimmiten se paras vaihtoehto.

Vinkkinä kaikille Keskimaan alueella asuville, että omasta S-mobiilistanne löydätte Finnmarin myymälään alennuskupongin, jota ei kannata jättää käyttämättä! Kuponkia näyttämällä saa 5€:n alennuksen ostaessaan 20€:lla aina tämän vuoden loppuun saakka. Oma lähin Finnmarin myymäläni on Palokan ABC:n myymälä, jonka valikoimasta löytyy muun muassa kaikki nämä postauksen ihanuudet sekä paljon muuta kaunista kodin sisustukseen. Muut myymälät löydät Finnmarin netistä.

Talvista tunnelmaa

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Ensi viikolle on lupailtu jo pientä pakkasta, joten toive talvesta ei välttämättä olekaan enää niin kaukana. Vuodenajat ei meillä yleensä näy sisustuksessa sen ihmeemmin, tai ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin omassa lapsuuskodissani, jossa vaihdettiin vuodenaikojen mukaan verhot, koristetyynyt ja asetelmat kaappien tasoilla. Talven myötä olen lähinnä lisäillyt kotiin taljoja, vilttejä ja kynttilöitä sekä muuttanut värimaailmaa aavistuksen pehmeämmäksi. Myös jouluvalot asennan useimmiten marraskuun aikana ja isot lyhdyt etupihalla toimivat nekin kivasti yhdessä oveen ripustetun kranssin kanssa.

Olen tänä talvena erityisen viehättynyt maanläheisistä ruskean, beigen ja kitin sävyistä, ja samoilla väreillä ajattelin koristaa tänä vuonna myös joulun. Kävin hakemassa inspiraatiota talviseen kotiin Palokan ABC:n yhteydessä olevasta Finnmarin myymälästä, jonka valikoimista löysin paljon ihania kippoja, koreja, maljakoita, tekstiilejä, astioita ja vaikka mitä muuta kodintavaraa. Palokan myymälä on vielä melko uusi, avattu vasta kesällä, mutta brändi on meille  suomalaisille varmasti tuttu jo monen vuoden takaa. Osalle ihmisistä Finnmari tuo ensimmäisenä mieleen kynttilät, mutta valikoimasta tosiaan löytyy laajasti tuotteita kodin sisistusesineistä pienhuonekaluihin ja joitakin kylpyhuoneen kosmetiikkatuotteitakin. Keski-Suomen alueelta myymälöitä sekä kumppanuusmyymälöitä löytyy Jyväskylän lisäksi esim Viitasaarelta ja Äänekoskelta.

Meidän kodin talveen valitsin Finnmarilta kauniita punottuja koreja eri kooissa ja sävyissä, olohuoneeseen rahin ja valkoisen karvatyynyn sekä valkoisen pelkistetyn maljakon keittiön pöydälle. Myös pöydällä näkyvä posliininen kannu on Finnmarin valikoimaa, sen tosin ostin jo kesällä mehukannuksi ja nyt se palvelee glögin kaatimena. Instagramia seuraavat huomasivatkin ehkä myös suuren jalallisen kukkaruukun, josta haaveilin stoorin puolella pihaistutuksiin ja mieleeni jäi pieni valkoinen kipsipatsaskin, jotka ovat nyt niin kovin muodikkaita koriste-esineinä.

Toinen erityisen suosittu trendi tämän hetken sisustajilla on korit! Niitä näkyy kaikkialla, niin lehtien sivuilla kuin somessakin, ja täytyy myöntää itsenikin hurahtaneen koreilla sisustamiseen. Ne tuovat juuri sopivasti lämpöä ja kerroksellisuutta meidän muuten niin pelkistettyyn ja hillittyyn kotiin, samoin kuin tuo karvatyynykin. Entä mitäs tykkäätte rahista? Meillä oli aikoinaan sisalmattokin, mutta sen jälkeen kun sain sen pilattua ulkona sateessa olen haaveillut jostain kivasta punosistuimesta, jonka paikkaa voisi vaihdella sisälle ja ulos parvekkeelle. Näitä kaksi pienen metallipöydän kaveriksi, paljon viherkasveja ja tunnelmavalot yläpuolelle – täydellisen parvekkeen sisustus!

Samalla reissulla valitsin Finnmarin myymälästä myös joitakin suosikkejani joulukoristeiden puolelta. Viime viikon kiireiden jälkeen olen yrittänyt vähitellen kääntää ajatuksia jouluun, sen suunnitteluun ja tunnelman luomiseen kotona. Piakkoin tiedossa on siis vielä inspiraatiota jouluun, teidän toivepostauksienne innoittamana.

Tuoli, joka vielä etsii paikkaansa

Tuleekohan koskaan sitä päivää, jolloin tyytyväisenä katselen kotiamme ja totean, että no nyt tuli valmista. Sisustus olisi niin valmis, ettei haavelistalla enää olisi yhtään huonekalua tai valaisinta, ja kaikki ikään kuin loksahtaisi paikoilleen. Tyyli olisi kaikissa huoneissa yhteneväinen, sävymaailma päätetty vuosiksi eteenpäin ja tavaraa olisi juuri sopivasti niin ettei mitään olisi tulossa sisään enkä myöskään kokisi tarvetta kantaa mitään ulos.

Sisustusta harrastavana ihmisenä voi olla mahdotona olla kokonaan ostamatta mitään uutta, mutta huomaan vähitellen kaipaavani jonkinlaista pysyvyytä kotimme ilmeeseen. Yleensä sanotaan, ettei sisustusta tulisi tehdä liian valmiiksi liian nopeasti, mutta puolitoista vuotta tässä kodissa asuneena toivoisin, että voisin jo vähitellen saada ne hankinnat tehtyä, joiden tiedän olevan edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Takka, yläkertaan muutama matto, keittiön seinälle hyllyt ja valaisimet, olohuoneeseen sohvapöydät.. Nämä kävisin kaupasta ihan ensimmäisenä hakemassa, jos vain voisin.

Budjetin sanellessa hankintojen tahdin ja ajankohdan on kuitenkin ollut pakko tyytyä odottamaan ja toisaalta keksiä muita keinoja saada sisustus valmiimmaksi. Maanläheiset, melko kylmät sävyt tulevat varmasti aina olemaan meidän kodin punainen lanka, mutta mustan, harmaan ja valkoisen rinnalle olen jo pidemmän aikaa kaivannut myös beigeä ja ruskeaa. Niinpä olen vähitellen lisännyt beigen eri sävyjä ympäri kotia, sopiihan se hyvin yhteen myös vaneripintojen kanssa, joita meiltä löytyy useammastakin huoneesta.

Olohuoneen ilme on pysynyt melko entisellään muuten paitsi että viime viikolla sinne kannettiin Ikean Råane-tuoli. Bongasin tuolin jo aikaa sitten Ikean pressikirjeestä ja päätin että yksi tuollainen on minunkin saatava – ellei se sopisi sisälle, sijoittaisin sen ensi keväänä yläkertaan parvekkeelle. Nyt tuoli on saanut ainakin toistaiseksi jäädä sisätiloihin, vaikkakin se saattaa vielä siirtyä alhaalta yläkerran aulaan, mikäli joku päivä törmään edulliseen mustaan ruokapöytään.

Mitäs sanotte tuosta nojatuolista? Tuskin 59:llä eurolla parempaakaan voisi löytyä, ja tuoli on juuri siksi monikäyttöinen, että se soveltuu myös ulkokäyttöön. Pysyvyyteen yritän nimittäin kiinnittää huomiota myös siinä mielessä, että aikomukseni on tehdä vain sellaisia hankintoja, joiden uskon olevan ajattomia ja näin kestävän käytössä vuodesta toiseen. Olen ennemmin ollut ostamatta ollenkaan kuin ostanut mitään sellaista, jonka tiedän jo lähtökohtaisesti olevan vain väliaikaista. Toki hutejakin tulee (kuten keittiön valaisimet), mutta pääasiassa on helppo onnistua, jos vain tuntee oman tyylinsä. En ehkä voi sanoa olevani tässä vielä kovinkaan taitava, mutta hyvä alku on parempi sekin kuin ei mitään!

Kotionni syntyy pienistä asioista

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Arki on ihmisen parasta aikaa, sen taisin todeta jo viime postauksessa sanoessani, että käytännössä elän omaa unelmaani ihan joka päivä. Vaikka arki kuluttaa, voi se olla ihan yhtä vapaata ja tapahtumarikasta kuin mikä tahansa päivä, jos vain osaa priorisoida omaa aikaansa. Tykkään että arjen pitää olla rentoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin korkeiden vaatimustasojen ylläpitäminen ole mahdollista, tai edes tavoiteltavaa meidän perheessä. En jaksa viikolla stressaantua siitä, olenko joka päivä hoitanut pyykkirumbaa tai suunnitellut ruokalistalle juurikaan mitään kovin ihmeellistä, vaan ennemminkin tingin kaikesta mahdollisesta ja nautin rennon arjen tuomasta vapaudesta tehdä muutakin kuin kotitöitä. Yleensä myös viikonloput kuluu samalla mentaliteetillä, ja siksi onkin hyvin tavallista, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikasoja ja eteisen matolta enemmän hiekkaa kuin etupihalta yhteensä.

Vaikka yleisesti ottaen arkemme pyöriikin mielestäni hyvin omalla painollaan, on yksi asia johon olen jo jonkun aikaa toivonut muutosta. Nimittäin siivoaminen. En halua tuhlata viikonloppuani siivoten, mutta toisaalta arki-illatkaan ei oikein tahdo riittää siihen, että ehtisi tehdä kokonaisvaltaisen, koko kodin siivouksen. Tuntuu melkein siltä, että siivoamisesta on tullut jatkuva prosessi, jota tehdään vähän joka välissä, mutta koskaan ei kuitenkaan saada täysin valmista. Olemme yrittäneet pitää torstaita koko perheen siivouspäivänä, mutta käytännössä homma menee kuitenkin niin, että keskiviikkona alkaa tavaroiden järjesteleminen paikoilleen, torstaina imuroidaan ja luututaan ja perjantaina siivous vielä viimeistellään pyyhkimällä viimeiset pinnat. Lopputulos on siis se, että noin kolmena päivänä viikossa käytän aikaani siihen, että saan tavallisen viikkosiivouksen tehtyä.

NIinpä olen alkanut ihan tosissani miettimään, miten meillä toimisi se, että käyttäisinkin ulkopuolista apua siivouksessa kahdesti kuukaudessa. Viime maanantaina lähdin lasten kanssa normaaliin tapaan päiväkotiin ja töihin, mutta päivän aikana jännitti hyvällä tavalla, koska tiesin, että samaan aikaan kotonamme on siivooja, joka tekisi yhdellä kertaa niin kokonaisvaltaisen siivouksen, että itse voisi kerrankin olla kokonaan miettimättä siivoamista. Pidimme Avalon siivouspalveluiden Lotan kanssa etukäteen alkupalaverin, jossa kävimme läpi kaiken, mitä siivoukselta toivoimme. Siivouksen kattavuuden kun voi räätälöidä juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle sopivaksi.

Meidän kodin kohdalla päädyimme siihen, että ensimmäinen kerta olisi lähes kaikenkattava – juuri siksi että pääsisimme kerrankin niin sanotusti nollatilanteeseen, jossa koti on kerralla täysin siisti. Siivousta edeltävänä päivänä käytin vajaa tunnin tavaroiden järjestelemiseen (mikä ei ole edellytys siivoukselle, mutta tein sen silti jotta iltapäivällä kotioven avattuani voisin nauttia täysin puhtaasta näkymästä), ja parin edellisen siivouskokeilun pohjalta olin varautunut siihen, että myös jälkikäteen saattaisi mennä hieman aikaa siihen, että vielä viimeistelisin seiniä ja hankalampia pintoja puhtaaksi. Kun iltapäivällä tulin lasten kanssa kotiin ja kiersin kaikki huoneet innoissani läpi, olin rehellisesti sanottuna enemmän kuin yllättynyt. Lattia tuntui jälleen uuden samettiselta, yhdelläkään seinällä tai yhdessäkään listassa ei ollut koiran kuolajälkiä, keittiön alasokkelit oli puhdistettu kaikista roiskeista, saunan lasiseinän kalkkijäljet olivat nekin poissa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen ja jopa keittiön altaan takana oleva pikkuikkuna oli pyyhitty!

Avalonin palveluihin kuuluu erikoisuutena Rainbow-puhdistuslaitteisto, jolla Lotta kävi läpi meidänkin olohuoneen maton. Matto oli vasta käynyt kalliissa pesussa mattopesulassa, mutta silti ehtinyt jo likaantua Pablon suosikkimakoilupaikkana. Rainbown syväpuhdistuksen jälkeen matto oli jälleen kirkas, ja päätin heti että seuraavalla kerralla sama käsittely tehdään myös meidän jenkkisängyn runkopatjalle. Rainbow-imuri sopii hyvin myös allergikoille, sillä kaikki pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain puhdas ilma palautuu takaisin huoneilmaan.

Viikkosiivouksella ei ehkä yleisesti ottaen ratkaista maailmanluokan ongelmia, mutta omalla kohdallani se ihan oikeasti oli merkittävä asia. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei meillä keskeneräiset hommat oikein etene mihinkään, ja koti tuntuu kuluvan ennen kuin se edes kunnolla on ehtinyt valmistua. Maanantaina kun tulin kotiin, huokailin pitkään itsekseni miettien, että oikeastihan meillä on tosi kiva koti, joka siistinä ja puhtaana pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Pinnat, joiden kanssa olin itse jo lähes luovuttanut (kuten mattapintaiset valkoiset eteisen kaapit), olivatkin ammattilaisen tehokkailla aineilla muuttuneet kuin uusiksi ja siivouskohteet, jotka ajattelin tehdä sitten joskus, olikin kaikki hoidettu kuntoon. Tämä tyytyväisyys omaa kotia kohtaan oli tunne, jota en olisi koskaan uskonut saavani ihan vain kokonaisvaltaisen siivouksen avulla, mutta jos näin helpolla päästään, niin luulen meidän hyödyntävän samaa palvelua uudelleenkin. Ja sen vielä haluan todeta, että laatu ei ole itsestäänselvyys – Avalon siivouspalveluilla se oli enemmän kuin osasin odottaa.

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

Tavarat joita on kaikilla

Muistan kuinka rakentamisen aikoihin pohdiskelin meille hankittavia huonekaluja sekä muita sisustusjuttuja monienkin ystävieni kanssa, ja joskus keskustellessa törmäsin yhteen melko yleiseenkin ajatukseen. Älä osta ainakaan sitä, koska niitä on nykyään kaikilla! Ne on jo niin nähty, kannattaako niitä ostaa omaan kotiin.. Noita löytyy varmasti jokaikisestä blogikodista!

Tottahan se on, lehtien ja etenkin sosiaalisen median ansiosta trendit leviävät nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja sisustamisesta on tullut niin sanotusti kaikenkansan huvia. Enää ei tarvitse erityisesti panostaa löytääkseen hyviä ideoita sisustukseen, ja on helpompi seurata niiden perässä, jotka osaa, kuin tehdä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Totta on myös se, että meiltäkin löytyy monia sellaisia huonekaluja ja ratkaisuja, jotka on jo moneen kertaan nähty tai niitä blogihittejä, joita saa katsella instafeedissä lähes joka kuvassa. Onhan meillä esimerkiksi string-hyllyjä, Eamesin tuoleja, Menun suolasirottimet, voimistelurenkaat, Söderhamn-sohvaa ja niin edelleen.

Kuitenkin kaikesta huolimatta nämä ärsyttävyyteenkin asti näkyneet tavarat on meillekin päätyneet, koska loppujen lopuksi kysymys on siitä, ketä varten kodin ratkaisuja tehdään. Onko tarkoitus löytää omalle perheelle sopivat ratkaisut, muiden silmiä hivelevät kokonaisuudet vai sisustuslehtiin sopivat yhdistelmät. Toki nämä kaikki voivat yhdistyä yhdessä ja samassa sisustuksessa, mutta samalla täytyy muistaa ettei trendien seuraamisessa ole siinäkään mitään pahaa. Vaikka joskus tuntuisikin, että kaikilta löytyy samat tavarat kuin omasta kodista, niin väittäisin jokaisen kodin kuitenkin olevan viime kädessä asujiensa näköinen. Sama huonekalu voi saada eri ympäristöissä täysin uusia näkökulmia ja olla omistajiensa tyylin mukaan joko moderni, romanttinen tai mitä tahansa siltä väliltä, eikä yhdenkään sisustajan tavoitteena varmaankaan ole luoda kopiokotia jostain toisesta.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, ettei ostopäätökset ole ainakaan meitä kaduttanut sillä ajatuksella, että kaikilla muillakin on. Me somea seuraavat ihmiset emme kuitenkaan ole yhtä kuin kaikki, joten vaikka jokin näkyisi julkisuudessa paljon, ei se tarkoita sitä että naapurustossa talot olisivat pelkkiä toistensa kopioita. Itse asiassa on aika ihanaa, että voi bongata muilta niitä moneen kotiin sopivia trendijuttuja ja yhdistellä niitä esineisiin ja tyyleihin, jotka ovat omaa makua kaikkein lähimpänä. Kaikkea ei tarvitse keksiä ja selvittää itse, ideoita voi poimia vähän sieltä täältä ja lopputuloksena saa täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

HM homen uutuus

Jokunen aika sitten sain pressipostina kuvia uudesta HM home kotimallistosta, joka sisälsi mm piensisustusta mutta myös muutamia huonekaluja. Monet tuotteista olivat sopivan pelkistettyjä juuri omaan sisustusmakuuni, ja ajattelinkin olla skarppina heti julkaisun aikaan, jotta ehtisin napata omat suosikkini. Valikoimasta löytyi esimerkiksi erilaisia mustia sekä musta-kultaisia valaisimia, metallisia sivu- ja sohvapöytiä ja muutamia jakkaroitakin. Ei kuulosta ihan siltä perinteiseltä HM:ltä, mutta valikoiman laajentaminen huonekaluihin on vaikuttanut tähän mennessä erittäin hyvältä.

Uuden malliston sanottiin olevan kaupoissa kesän lopulla, mutta suureksi harmikseni tuotteita ei julkaistukaan kertaheitolla kaikkia, eikä tarkkaa julkaisupäivää löytynyt mistään. Niinpä suurin osa ostoslistani tuotteista ehtivät loppua ennen kuin edes löysin niitä verkkokaupasta! En sinänsä ole yllättynyt, että tyylikkäät, pelkistetyt ja vieläpä edulliset huonekalut menevät niin nopeasti kaupaksi, mutta eniten harmittaa se, ettei ollut edes mahdollisuutta yrittää saada ostoskoriin omia suosikkeja. Metallirunkoinen nahkapenkki, musta hyllykkö ja metallipöytä olohuoneeseen jäivät pelkäksi haaveeksi.

Lohdutukseksi pettymystä paikkaamaan ostin tämän pienen mustan valaisimen – joka taisi sekin samantien loppua verkkokaupasta. Vielä en ole ehtinyt saamaan lamppua valaisimen sisuksiin, mutta voisin kuvitella sen seinälle heittämän kuvion olevan vähintäänkin upea syksyn pimeinä iltoina. Pidetään myös peukkuja pystyssä että noina syksyn iltoina HM:n verkkokauppa vielä täydentyy ja tämä uutuustuotteiden valikoima täydentyy.

Mikä on sinun sisustustyylisi?

Ajatus viilenevistä päivistä ja pimenevistä illoista on aiheuttanut täällä suunnalla pienoisen sisustuspaniikin. Koko kesän tavarat on olleet hujan hajan, lattiat täynnä mustia jalanjälkiä ja on menty ja tultu miten sattuu, eikä aina ole jaksanut edes purkaa laukkuja ennen kuin seuraava reissu on jo taas ollut edessä. Ei siinä ole paljoa ehtinyt kotona istua miettimässä sohvatyynyjen sävyjä tai oikein mitään muutakaan kotiin liittyvää.

Nyt ihan yhtäkkiä tilanne onkin aivan toinen, arki on palannut ja pikkuhiljaa ilmatkin ”pakottaa” viettämään enemmän aikaa sisällä. Aloin yhtenä päivänä etsiä inspiraatiota olohuoneen tuoliin (tuo ikuisuusongelma!), siitä pääsin sopivasti muistuttamaan itseäni Minean huoneen viimeistelystä ja loppujen lopuksi olin jo laittamassa kokonaan uusiksi myös yläkerran aukaa. Samalla huomasin vain yhden ongelman, en taidakaan olla niin kovin varma omasta tyylistäni.

Luulin tietäväni tasan tarkkaan, mitä olen etsimässä, mutta instagramin kuvia selaillessa tajusin tallentavani puhelimen muistiin hyvinkin erilaisia inspiraatiokuvia. Oli äärimmäisen modernia ja pelkistettyä, oli vähän tummemman sävyistä puulla höystettyä ”mausteista” sisustusta, joukosta löytyi myös jotain boheemia ja jokunen kuva oli hienostuneempaa valkoisen ja kromin yhdistelmää. Eräässä keskustelussa viikko sitten pyydettiin kuvailemaan omaa tyyliä vain yhdellä sanalla. Toivoin voivani sanoa minimalistinen tai pelkistetty, mutta loppujen lopuksi valitsin kotoisa, koska sitä se meidänkin koti vain tuntuu olevan – siitäkin huolimatta, etten ehkä ole koskaan ajatellut sisustavani kotoisaa.

Jokaisessa kodissa näkyy asujiensa oma kädenjälki, meillä se tarkoittaa tietynlaista tyylien sekoitusta. On paljon helpompi tykätä monenlaisesta tyylistä kuin vain valita yksi ja pitäytyä pelkästään siinä – itse voisin vaihtaa kotia ja sisustusta vaikka vuosittain, jos se vain olisi mahdollista. Ehkä juuri näistä tyylien sekoituksista ja erilaisista vivahteista kuitenkin syntyy sisustuksen omaperäisyys, eikä tärkeintä ole se, että sama sisustus kestää kymmeniä vuosia, vaan ennemminkin se, että pienellä vaivalla voi helposti muuttaa sisustuksen tunnelmaa. En tiedä, painitteko te koskaan samanlaisten ajatusten kanssa, mutta olisi joka tapauksessa kiinnostavaa kuulla, millä yhdellä sanalla te kuvailisitte omaa sisustustyyliänne?

Myynnissä moderni koti Palokasta

Sattuisiko juuri teidän perheellä olemaan kiikarissa uusi koti Jyväskylästä? Jos lapsiystävällinen alue lähellä koulua, marketteja ja järveä kuulostaa hyvältä, niin kannattaa katsoa nämä kuvat ja jatkaa lukemista. Uudenkarhea, moderni omakotitalo alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta ei nimittäin ole ollenkaan hullumpi ajatus, etenkin kun tähän taloon on helppo ihastua!

Kävin tänään ottamassa myyntikuvat tästä upeasta kaksi vuotta vanhasta Palokan Jokelassa sijaitsevasta omakotitalosta, ja tykkäsin sisustuksesta niin että halusin jakaa fiilistelykuvia myös teille. Talon isäntä on rakennusalan ammattilainen, ja näin ollen hän on rakentanut talon arkkitehdin kuvien perusteella itse lähes alusta loppuun. Ammattitaidon huomaa myös ihanissa vanerikalusteissa ja pinnoissa, joita löytyy lähes joka huoneesta. Tässä kodissa puuta on käytetty muutenkin tuomaan lämpöä, ja talon ehdottomasti upein juttu on korotettu puurimakatto.

Talon 121:een neliöön mahtuu kolme makuuhuonetta, kodinhoitohuone, vaatehuone, arkieteinen liukuoven takana, iso yhtenäinen keittiö-ruokatila-olohuone sekä terassilla taloon yhdistyvä saunarakennus, josta löytyy talon toinen kylpyhuone, sauna ja takkahuone. Meidän taloa rakennettaessa yritimme useampaan otteeseen vielä jälkikäteen saada erillisen saunarakennuksen mahtumaan suunnitelmiin, sillä se toimisi loistavasti vierasmajana ja myöhemmin pienenä yksiönä lapsille.

Talon tarkat tiedot sekä esittelyajankohta tulee löytymään vielä tällä viikolla Etuovesta, sen verran kuitenkin tiedän että hinta tulee olemaan aavistuksen alle 350 000. Palokka on etenkin lapsiperheiden suosiossa, ja näin kaunis ja hyväkuntoinen talo varmasti vaihtaa nopeasti omistajaa, joten olkaahan skarppina jos ajatuksena on mennä katsomaan koti paikan päälle.

Terassikasvit

Yksi meikäläiselle harmaita hiuksia aiheuttava asia on kukat, viherkasvit ja kaikki kasvit ylipäänsä, niin pihalla kuin sisälläkin. Tykkään etenkin viherkasveista ja leikkokukista, mutta ongelma on se, etten ole ollenkaan hyvä hoitamaan niitä. Ruukkukasvien lisäksi pihalle tulisi valita joitakin istutettavia puita, pensaita tai muita kasveja, ja omien taitojeni perusteella olenkin kääntymässä helppohoitoisten havujen ja heinien puoleen.

Tällä hetkellä meidän terassilta löytyy kahta erilaista heinää, koristebataattia, basilika ja etupihalta laventeli. Olen parhaani mukaan yrittänyt kastella kasveja, mutta pahasti näyttää siltä että jokaikinen näistä vetelee viimeisiään. En tiedä johtuuko se vain siitä, että takapihamme on niin kuuman paahteinen vai olenko tapojeni vastaisesti onnistunut kastelemaan näitä liian innokkaasti?

Jos teillä on hyviä vinkkejä aurinkoisen pihan ruukkukasveiksi, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan – onhan tässä kesää ja terassikelejäkin vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Mielellään ei mitään kukkivaa, vaan ennemmin pelkistettyä ja suht väritöntä,ehkä jopa karuakin. Niin ja tietenkin se tärkein, helppohoitoista!

Kokemuksia valkoisesta keittiöstä

Tiesimme jo rakentamisen alusta asti, että uuteenkin kotiimme tulee valkoinen keittiö. Toivoimme keittiötä, joka ikään kuin sulautuisi seiniin eikä erottuisi perinteisenä keittiönä muusta sisustuksesta. Kaksitasoisessa kodissa joutuu keittiön leveydestä usein tinkimään, etenkin jos talon kokonaisneliöt halutaan pitää suht kompaktina. Yksitasoiseen kotiin olisin puolestaan tehnyt puusta ison, kalustemaisen keittiön, mutta näin pienessä keittiönurkkauksessa kuin meillä on, valkoinen toimii loistavasti.

Koska keittiö aukeaa yleistiloihin, oli valkoisiin kaapinoviin paras yhdistelmä valkoiset kodinkoneet, jotka integroitiin kalusteovilla mahdollisuuksien mukaan. Uunia emme saaneet järkevästi mahtumaan niemekkeeseen, joten lopulta se nostettiin seinälle, ja samalla lisäsimme integroidun mikron kokonaisuuteen. Monessa muussakin kohtaa jouduimme luopumaan alkuperäisestä ajatuksesta, esimerkiksi kattotuuletinta emme enää talon välikaton valmistuttua saaneetkaan kokonaan upotettua ja siksi kattoon jäi ruma kotelointi, ja keittiön allaskin jäi upottamatta kun taso ja allas tulivat eri paikoista. Rakentamisessa on niin paljon huomioon otettavia asioita, että aikaa selvittelyyn kuluisi valtavasti, jos kaikessa pyrkisi täydellisyyteen. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että kaikenlaiset pienetkin valinnat tuntuvat tärkeiltä rakentamisen aikana, mutta menettävät kummasti merkitystään, kun talo on valmis ja siinä asutaan – toteamus pätee ainakin hektistä lapsiperhearkea elävän näkökulmasta.

Meidän keittiö on Domuksen Muoto-keittiö täysmattapintaisella Liitu-ovella. Muoto-keittiön idea on vetimettömyys, joka on toteutettu metalliurilla pystysuorina linjoina ovien välissä. Näin toteutettu keittiö on kestävämpi ja pitkäikäisempi kuin perinteinen vetimetön ovi, joka avautuu oven yläreunan urasta. Hana on Tapwellin, allas Franken, kaikki kodinkoneet Boschin ja taso ohutta 12mm täyslaminaattia.

Kuinka helppoa valkoista keittiötä sitten on pitää puhtaana? Edellisen kotimme kiiltäväpintaiseen laminaattioveen verrattuna mattapinta vaatii enemmän pyyhkimistä, mutta ei puhtaanapito muuta vaadi kuin rätillä pyyhkimisen tasojen siistimisen yhteydessä. Joitakin kertoja olen tummempia sormenjälkiä saanut hinkata ihmesienellä tai jynssätä valkoisesta liedestä kattilanjälkiä, toistaiseksi kaikki lika on kuitenkin lähtenyt ja keittiö on edelleen valkoinen. Laminaattitaso on ollut meille sopivan huoleton, sillä sen kanssa ei ole tarvinnut olla ollenkaan tarkka, tahrat irtoaa pyyhkimällä vielä pidemmänkin ajan kuluttua. Myös musta allas on tuntunut huolettomalta valinnalta, ja samalla helppojen ratkaisujen linjalla jatkaa musta hanakin.

Muutama pieni homma meillä on vielä viimeistelyä vaille valmis (kuten yläsokkelin asentaminen ja aamiaiskaapin puisen taustalevyn kiinnittäminen), mutta keittiö on ollut kokonaisuutena toimiva ja helppohoitoinen. Vaikka se välillä tuntuukin hieman pieneltä, mahtuu kaappien sisuksiin juuri tarvittava määrä astioita ja ruokatarvikkeita – tuleepahan pidettyä paikat järjestyksessä, kun turhaa tilaa ei ole.

Jälleen tuolia vaille

Taas hetkeksi saa siirtää katseen pihatöistä sisätilojen suunnitteluun, sillä seuraaville päiville on säätiedotukset luvanneet pelkkää vesisadetta ja kylmää. Itse asiassa pieni ilmojen viileneminen vähäksi aikaa ei meitä niin kovasti haittaakaan, sillä lapset on jo odotelleet kesälle luvattuja Leon leikkimaan käyntiä, elokuviin menemistä ja uimahallivierailuja. Myös kaikenlaiset lautapelit on meillä kovassa suosiossa, joten taitaa tulla niitäkin pelattua nyt viikonloppuna (Rummikub on tällä hetkellä niin Minean kuin munkin suosikki!).

Olohuoneessamme tilanne elää sen verran että olen alkanut etsiä meille toista nojatuolia. Ihana Kerttu on lainannut meille Vitran valkoista keinutuolia jo vuoden päivät, mutta vähitellen tuolin olisi ehkä aika palata takaisin oikealle omistajalleen ja meidän etsiä jotain muuta tilalle. By Lassenin Saxe-tuolihan meiltä löytyy olohuoneesta, joten uuden tuolin tulisi sopia sen pariksi. Sain naapurista sovitukseen metallisen Bertoian Diamond-tuolin, ja alkuihmetyksen jälkeen se tuntui istuvan kokonaisuuteen yllättävän hyvin.

Juuri nyt en keksi oikein muitakaan tuoleja, jotka voisivat käydä tähän kokonaisuuteen, mutta jos teille tulee jokin hyvä vaihtoehto mieleen, niin vinkatkaa kommentteihin! Toki voisin myös hankkia meille samanlaisen keinutuolin kuin mikä olohuoneessa on nytkin ollut, mutta ehkä vaihtelukin voisi virkistää.

Terassilla juuri nyt

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Terassi on ihan varmasti jäänyt tässä viime aikoina kaikkein vähimmälle huomiolle kaikenlaisen sisustamisen suhteen. Sisustaminen on itse asiassa ollut enemmän ja vähemmän tauolla ihan kokonaisuudessaan, sillä ensin piti hoitaa pois alta viimeiset työt ennen kesälomaa, ja nyt taas lomalla on ollut kiva mennä fiiliksellä puuhaillen mitä milloinkin sattuu. Aikaa kyllä olisi vaikka mihin, mutta kummasti sitä saa päivän vierähtämään lasten kanssa pihalla tai kotitöitä tehdessäkin – ja niinhän se lomalla saa mennäkin.

Terassin sisustaminen on jäänyt vähälle myös siksi, että pihan suunnitteleminen on toistaiseksi ollut päällimmäisenä mielessä,  ja tämänhetkisen hiekkapihan kanssa inspiraatio terassinkaan suhteen ei ole huipussaan. Jotain pientä on kuitenkin ollut kiva laittaa, jotta viime kesänä hankittu sohvaryhmä tuntuisi kotoisalta ja kutsuvalta. Finnmarilta löytyi juuri oikean sävyiset harmaat tyynynpäälliset, kauniita erilaisia lasisia maljakoita ja muutamalla eurolla täydelliset teemukit ja kannu. Ihastuin myös metalliseen, jalalliseen kukkaruukkuun, joka sopii yhtä hyvin niin ulos kuin sisällekin.

sohvaryhmä ja pöytä // Jysk (*saatu)

astiat, jalallinen ruukku, maljakko, tyynyt ja torkkupeitto // Finnmari (*osa yhteistyötä)

matto ja valonauha // Ikea

Terassilankkumme on sen verran harmahtavaa, että sohvaryhmän ruskeat yksityiskohdat ja juuttimatto tuovat juuri kivasti lämpöä kokonaisuuteen, vai mitä tykkäätte? Parasta olisi, jos terassille saisi lasituksen, jolloin sen käyttöikä jatkuisi pitkälle syksyyn eikä kesälläkään tarvitsisi huolehtia tekstiilien sääsopivuudesta. Juuttimatto ja koristetyynyt kun eivät esim kestä vettä, vaan ne täytyy aina sateen yllättäessä rullata sivuun. Sohvaryhmän istuintyynyt meillä puolestaan on armotta olleet sään alla eikä ne ole onneksi menneet miksikään, niissä siis vedenkestävyys näyttäisi olevan riittävän hyvä. Taidan yleensäkin olla melko laiska huoltamaan ja puunaamaan paikkoja, joten kaikki vaivattomat ja elämää kestävät ratkaisut toimivat meillä.

Loppuun vielä haluan muistuttaa teille, että huomenna sunnuntaina ehtii hyödyntämään Palokan ABC:n uudessa Finnmarin myymälässä 20%:n alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista, kun mainitsee kassalla koodin ”minishow”. Ostosten päälle saa tietenkin S-bonusta!

Kattaus kesän juhliin

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Kesään kuuluu kaikenlaiset juhlat, ihan yhtä varmasti kuin siihen kuuluu grillaaminen, mökkeily, mansikat tai hyttysetkin. Joskus on niitä kesiä, kun lähes jokaiselle viikonlopulle sattuu jotain juhlittavaa ja toisaalta on taas näitä tämän kesän kaltaisia vuosia, jolloin kukaan meidän lähipiirissä ei mene naimisiin, pääse ylioppilaaksi tai täytä pyöreitä vuosia. Silloin voi itse tehdä arjesta aavistuksen juhlavampaa, kutsua ystävän lounaalle ja kattaa pöydän tavallista kauniimmin tai pitää pienet grillijuhlat naapureiden kanssa.

Meillä harvemmin kiinnitetään kattauksiin sen enempää huomiota, mutta tykkään tallentaa puhelimen muistiin kauniita kattauksia ja hyviä juhlaideoita aina kun sellaisia tulee vastaan. Sieltä on sitten helppo löytää inspiraatiota nopeasti silloin, kun juhlat on edessä eikä itsellä ole selkeää ajatusta juhlien väreistä tai teemasta. Samalla ajatuksella tein teille vinkiksi tämän ilmavan ja vaalean kattauksen Finnmarin tuotteilla – kattaus sopii arjen spesiaaleihin hetkiin, mutta ihan yhtä hyvin vaikka huomisiin ylioppilasjuhliin tai kesän tuleviin häihinkin. Väriä on halutessaan helppo lisätä vaihtamalla servettien sävyä ja lisäämällä värikkäitä kukkia, tunnelmasta voi myös tehdä juhlavamman laittamalla pöydän peitoksi pöytäliinan.

Kattauksesta löytyy monia sellaisia Finnmarin tuotteita, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä ja siten sopivat juhlaan mutta myös jokapäiväiseen käyttöön. Valkoiset isot puutarjottimet, kauniit ja edulliset juomalasit, kätevät tarjoiluastiat ja lähes kaikille kukille sopivat pyöreät maljakot kahdessa eri koossa. Itse asiassa, pallomaljakko on meillä ollut ehdottomasti käytetyin maljakko kautta aikojen, koska kukat asettuvat pyöreässä maljakossa erityisen kauniisti.

Meille jyväskyläläisille on hyviä uutisia, sillä uusi Finnmarin myymälä on vasta avattu Palokkaan. Myymälä löytyy Palokan ABC:n yhteydestä samoista tiloista, ja valikoimaa on niin moderniin kuin romanttisempaankin makuun. Itse ihastuin etenkin tarjoilu- ja kattausastioihin, betonisiin ruukkuihin, lasimaljakoihin, erilaisiin peileihin sekä kylpyhuoneen sisustukseen. Jotkut teistä ehkä muistaakin instatililläni nähneensä pelkistetyn käsisaippua- ja käsirasvapullon? Samaan sarjaan Finnmarilta löytyy myös miellyttävän tuoksuisia huonetuoksuja, jotka toimivat samalla sisustusesineinä esimerkiksi kylpyhuoneessa tai vaatehuoneessa.

Mikäli Finnmari on teille yrityksenä uusi, niin kerrottakoon ainakin se, että yritys on suomalainen, jo useamman kymmenen vuoden ajan toiminut perheyritys. Osalle Finnmari saattaa olla tuttu kynttilöistään, ja toki niitäkin edelleen omalla kynttilätehtaalla valmistuu Lahdessa, mutta nykyään valikoima on hyvin laaja kylpyhuonetarvikkeista kukkaruukkuihin ja kodin tekstiileihin. Parasta Finnmarissa on monipuolisuus – tuotteita on moneen makuun ja ne ovat vähintäänkin edullisen hintansa puolesta kaikkien saatavilla.

Lopuksi pääsen vielä iloisesti yllättämään jyväskyläläiset sisustajat sekä kaikki, jotka seuraavan parin viikon aikana sattuvat ajelemaan Keski-Suomessa. Uusi Palokan ABC:n Finnmarin myymälä tarjoaa kaikista normaalihintaisista tuotteista -20% alennusta kun mainitset kassalla koodin Minishow (ei voi yhdistää muihin alennuksiin ja tarjouksiin). Alennus on voimassa 17.6. saakka, sen saa koko ostoskerran loppusummasta ja päälle tietenkin vielä S-etukorttia näyttämällä bonusta. Nyt kannattaa ostaa koko kesän lahjat jo jemmaan, ja miksei samalla itsellekin jotain pientä kivaa!

Rimoitus terassilla

Jo viime kesänä mies alkoi suunnitella meidän etukuistille rimaseinää sillä ajatuksella, että se hieman suojaisi ja viimeistelisi näkymää etuovelle. Samalla rimoitus rajaisi kodinhoitohuoneeseen johtavan oven pois julkisivusta, ja vain etuovi jäisi kutsuvasti näkyviin. Projekti eteni silloin vain suunnitteluasteelle, mutta toissaviikonloppuna vihdoin saimme suunnitelmat toteutettua. Lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin osasin odottaa, rimaseinä viimeisteli talon etuosaa niin merkittävästi, että koko etupiha tuntuu astetta siedettävämmältä näin keskeneräisenäkin.

Rimoitus toteutettiin perinteisellä ykköskakkosella, jonka maalasimme pätkimisen jälkeen pariin kertaan peittävällä mustalla ulkomaalilla. Vaikka talossa meillä on kuultomaali sävyltään piki, ei rimojen peittävämpi pinta erotu ollenkaan pahasti muusta talosta. Rimat kiinnitettiin pustysuoraan ja kapeampi puoli ulospäin, jotta siitä saatiin mahdollisimman korkean ja siron näköinen – tämä onnistui mielestäni aika hyvin, vai mitä? Jotta rimat ei aivan kauheasti lähtisi vääntymään, laitettiin keskikohtaan yksi tukipuu. Myöhemmin on lisättävä vielä toinenkin samanlainen tuki, mikäli ajan myötä rimaseinä alkaa enemmänkin elämään.

Takapihan puolella näyttää melko erilaiselta, sillä syvennys meillä on valkoinen. En voi sanoa juurikaan tykkääväni talon kaksivärisyydestä, mutta kokovalkoinen talo ei olisi tullut kysymykseen kaavan vuoksi emmekä myöskään uskaltaneet valita takapihalle mustaa koska aurinko paistaa juuri tälle seinustalle suurimman osan päivästä. Takaterassille on ollut ajatuksena rakennella jonkinlaista katetta, tehdä parveke valmiiksi ja hankkia ruokaryhmä, aurinkovarjo sekä joitakin kasveja. Piha kokonaisuudessaan on sekin tulevana kesänä suunniteltava, mutta onneksi lomat on vasta aluillaan eikä kaikkea tarvitse tai voikaan tehdä samantien.

Vaneriseinät ja -katto

Meidän koti saattaa monen värejä rakastavan silmään näyttää pääosin valkoiselta, mutta tosiasiassa meiltäkin löytää monenlaisia sävyjä ihan kaikkialta. Itseäni jopa huvittaa joka kerta kun joku tuttava kommentoi kuvien perusteella, kuinka kokonaan valkoinen meidän koti on. Vaaleaa toki on paljon, mutta valkoisen parina meillä on varmasti yhtä paljon beigeä sekä ripaus vaaleaa harmaata ja ruskeaa.

Beigeä meillä näkyy eniten vaaleassa puussa eri huonekaluissa sekä vanerilevyissä, joita olemme laittaneet niin kattoon kuin seiniinkin. Yläkerran katossa vanerilevyt toimivat samalla äänieristeinä, samoin kuin tv-huoneessakin. Tv-huone on kauttaaltaan päällystetty vanerilla niin että isojen levyjen jatkoksi seiniin ja kattoon on sommiteltu juuri oikeankokoisia pieniä mittaan leikattuja paloja ja vanerilistoja, näin kokonaisuus on melkein kuin yhtenäinen puupinta. Onneksi timpurillamme oli riittävästi taitoa moiseen palapelin kokoamiseen, sillä itse tehtynä lopputulos ei varmasti olisi ollut noin istuva ja saumaton!

Yhtenä suosituimmista kysymyksistä minulta kysytään, mistä olemme hankkineet vaneritlevyt ja kuinka ne kannattaa käsitellä ja kiinnittää. Yläkerran katon isot neliöt löysimme Virosta enkä tiedä löytyykö vastaavia Suomesta lainkaan, mutta tv-huoneen sekä molempien lastenhuoneiden vaneriseinien vanerit on tilattu mittaan leikattuina paikallisesta Starkista. Hioimme kaikki levyt kevyesti hiomapaperilla, jonka jälkeen pölyt putsataan pyyhkimällä pinnasta pois. Lopuksi laitoimme kaksi kerrosta täyshimmeää väritöntä lakkaa pensselillä sutien. Lakkaa siksi että se säilyttää puupinnan alkuperäisessä värissään kun taas vaha helposti tummentaa pintaa ellei sekaan halua laittaa valkoista väriä. Meillä vanerit eivät ole lainkaan ehtineet kellastua tässä reilu vuoden aikana, eikä niin kyllä käynyt aikoinaan Minean pari vuotta vanhalle itse tehdylle vanerisängyllekään. Mikäli joskus levyt kuitenkin alkaisivat taittaa keltaiseen, on ne melko nopea sutia valkosävytetyllä lakalla.

Lakkapinnan ansiosta vanerit on helppo pyyhkiä kostealla rätillä, joten vaneria uskaltaa suositella myös lapsiperheeseen. Itse asiassa en ole vielä keksinyt yhtään huonoa ominaisuutta vanerista seinissä tai katossa, sillä materiaalina se on helppo ja edullisempi kuin valmiit seiniin tarkoitetut erikoispuupaneelit. Kiinnityksen hoidimme ripauksella liimaa seinässä ja vaneri päälle naulaamalla, ja vaikka kahteen kohtaan olemme saaneet jälkikäteen lisätä yhdet naulat levyn elämisen vuoksi, ei naulat näy niin että ne pistäisivät silmään seinää katsoessa. Kattolevyt kiinnitettiin ruuveilla, mutta niissä vanerikin on hieman paksumpaa.

Mikäli teillä vielä herää lisäkysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni. Voitte myös jakaa kommenttiboksissa omia kokemuksianne vanerista sisustuskäytössä, jos teillä sattuu löytymään vaneria kotoa.

Kamalan sotkuista

Miltä näyttää bloggaajan kotona, jos viimeisen päälle stailattujen kuvien sijasta näkisittekin behind the scenes -kuvia, joissa näkyisi arki tavallisine sotkuineen kaikkineen? Onko blogeista tullut nykyään liian ammattimaisia ja sitä kautta siloteltuja kuvauksia elämästä, jollaista todellisuudessa kukaan ei voi elää? Luoko blogimaailma vääränlaisia ihanteita ja epärealistisia odotuksia vai osaavatko seuraajat nähdä oikean elämän kuvien takana?

Char and the city -blogin Carita haastoi meitä bloggaajia kuvaamaan kodistamme arkisia asioita, niitä sellaisia jotka yleensä siivotaan blogi- ja instakuvista pois tai rajataan jälkikäsittelyssä seuraajien näkymättömiin. Muistatte ehkä kuinka olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka helppoa kuvia on manipuloida? Minun päätettävissäni on se, näytänkö teille sohvannurkkaan rajatun kahvikupin ja viltin vai koko olohuoneen, jossa sohvatyynyt on miten sattuu, matto hieman vinossa ja lattialla siellä täällä lasten leluja. Toisin sanoen, blogin kirjoittaja yrittää arvioida sitä, mitä lukijat toivovat näkevänsä ja samaan aikaan molemmat kuitenkin tietävät mikä todellisuus kaiken takana on? Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta näinhän se käytännössä menee.

Lähdin innolla mukaan Caritan haasteeseen ja kuvasin meilläkin monen muun bloggaajan tavoin arkea sellaisenaan kuin se meille päivittäin näyttäytyy. Portailla on lähes aina tavaraa odottamassa, että joku (eli minä) veisi ne yläkertaan. Tv-huone on pääasiassa lasten valtakuntaa ja siksi aina sotkuinen, vähintäänkin kaikki sohvatyynyt on heitelty ympäri huonetta ja metallinen pikkupöytä purettu osiin. Keittiö on kodinhoitohuoneen lisäksi kotimme heikoin lenkki ja sen siistinä pitämisen suhteen olen luovuttanut aikoja sitten. Sängyt jää joka aamu töihin lähtiessä petaamatta eikä niitä pedata ihan aina töistä tultuakaan. Entäs lastenhuoneet sitten? Niiden siisteys riippuu usein pelkästään siitä, kuinka paljon jaksan iltaisin käyttää aikaani siivoamiseen. Jos siis jokin on varmaa niin se, että myös meillä on sotkuista – ihan joka päivä.

Vaikka haaste tuntuikin tarpeelliselta, huomasin aika pian miettiväni, onko tässä sittenkään mitään järkeä. Selailin muiden bloggaajien haastepostauksia, kuvissa oli kyllä sotkua ja elämää mutta silti läpi paistoi jonkinlainen bloggaajan kosketus. Joku voisi kuvitella että tällaisten haasteiden myötä pinnan alta paljastuisi jotain ennalta odottamatonta, mutta totuushan on se ettei sisustusbloggaajan kodista koskaan saa kovin hätkähdyttävää kuvaa. Vaikka tavaraa lojuisikin ympäriinsä, on kuvat todennäköisesti otettu täydellisen valon aikaan (niin on nämä omanikin) koska bloggaaja on tottunut tekemään niin. Tai sitten kuvat on muokattu näyttämään hyviltä säätämällä kirkkautta, saturaatiota ja niin edelleen, myös kuvakulmat vaikuttavat merkittävästi. Toisaalta on myös ihan totta, että niitäkin somevaikuttajia löytyy pilvin pimein, jotka oikeastikin elävät lähes sellaista elämää kuin mitä somessa näyttävät. Jos arki on pelkkiä aamusmoothieita, kahvilalounaita ja asukuvia niin turha sieltä on olettaa löytävänsä mitään kovin shokeeraavaa, täysin toisenlaista todellisuutta.

Se, mitä yritän sanoa, on että kaikkea näkemäänsä ei tule uskoa sellaisenaan, mutta samalla voi myös muistaa, ettei blogit myöskään ole mikään valtava valheiden kupla. Edelleen on olemassa erilaisia elämäntyylejä, toiset kiinnittävät jatkuvasti huomiota arkensa estetiikkaan oli somea tai ei ja toiset stailaavat vain saadakseen sen yhden onnistuneen otoksen. Itse sijoitun varmastikin johonkin näiden kahden välimaastoon, ja sen on luultavasti jo osoittanut instan tarinatkin niille, jotka niitä seuraavat. Nämä meiltä otetut arkiset kuvat näyttäisivät astetta ”rumemmilta”, jos olisin ottanut ne hämärässä kuvakulmia yhtään miettimättä ja olisin julkaissut ne blogissa täysin muokkaamattomina. Miksi en tehnyt niin? Se johtuu ehkäpä juuri siitä opitusta tavasta säilyttää kaikesta huolimatta jonkinlainen yhdenmukaisuus jakamassaan sisällössä.

Maanläheinen vai mustavalkoinen

Olen jo useampaan otteeseen törmännyt kummalliseen ilmiöön, jota en täysin voi ymmärtää vaikka kuinka olen yrittänyt. Saattaa olla että näen asian liian henkilökohtaisena, vaikka kritiikki ei olekaan yleensä kohdistunut suoranaisesti minuun ja minun tyyliini. Toisten avoin arvosteleminen on joka tapauksessa mielestäni aina tökeröä, varsinkin kun sen tekee toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ja useimmiten, missäs muuallakaan kuin netissä.

Mustavalkoinen sisustaminen oli jokunen vuosi sitten pinnalla, ja edelleen mustavalkoisia koteja näkee paljon sosiaalisessa mediassa. Itsellänikin oli lähes täysin mustavalkoinen koti vielä pari vuotta sitten, jolloin sain jonkun verran kommentteja siitä, kuinka persoonaton ja väritön kotimme on. Jopa jotkut meillä käyneet tuttavat ottivat asiakseen kommentoida ”pakkomiellettä kokovalkoiseen skandikotiin string-hyllyineen ja mustine yksityiskohtineen”. Harvoin niistä jaksoin välittää, ennemminkin mietin oliko kommentoijalla ehkä kuitenkin epävarma olo omasta sisustustyylistään, kun toiselle heitetyt ”en koskaan voisi asua näin valkoisessa kodissa” kommentit tuskin oli tarkoitettu kehuiksikaan? Joskus olisi tehnyt mieli kysyä, että olinko erikseen pyytänyt mielipidettä kotimme yleisilmeestä vai katsoiko kommentoija asiakseen vain ohimennen kevyesti ilmoittaa, että minun tyylini ei sitten häneen uponnut ollenkaan.

Samoin neutraalin sävyinen tai lähes väritön sisustus herättää monissa ihmisissä ajatuksen siitä, ettei kodin asuja ole kovin taitava sisustamaan. Värikästä kotia on vaativampaa täyttää, kun eri värien kirjoa ei tuosta noin vaan yhdistellä toimivaksi kokonaisuudeksi. Mustaa ja valkoista, harmaata ja greigeä osaa ympärilleen lätkiä kuka tahansa meistä, vai osaako sittenkään? Vaikka oma makuni sisustuksessa onkin hyvin neutraali ja jonkun silmissä täysin väritön, en silti pääse sisustamisessa lähellekään niitä luomuksia, joita päivittäin näen instagramin välityksellä maailman huippuammattilaisten luovan. Väittäisinkin siksi että jotain taitoa sisältyy ihan kaikkeen sisustamiseen, oli kyse sitten huoneen täyttämisestä yhdellä värillä tai useammalla sadalla.

Mielenkiintoisin väittämä, jonka koskaan olen asiaan liittyen kuullut on se, että lapsenikin varmasti ovat aika onnettomia kun äiti toteuttaa omaa värikammoaan myös lasten huoneissa. Kyllä, meillä on molempien lasten huoneissa valkoiset seinät ja yleisväritys neutraali, mutta ympäriltä löytyy myös paljon väriä – niin leluissa kuin piensisustuksessa. Ymmärrän tottakai että tässäkin asiassa voi mennä pahasti metsään, jos lapselle ei suoda kuin muutama puinen palikka leluiksi, mutta on melko hassu ajatus, että lapsi tarvitsisi ympärilleen levottoman sekamelskan värejä sekä lelujen yltäkylläisyyden ollakseen onnellinen. Itse olen lapsena saanut paljon, myös ne värikkäät seinät ja vielä värikkäämmät pussilakanat, mutta ihan yhtä onnellinen oli ystäväni jonka vanhemmat sisustivat vain Artekilla, toisin sanoen mustalla, valkoisella ja puulla.

Nykyaikana olisi mielestäni jo aika päästä eteenpäin siitä ajattelusta, että jokin väri tai niiden puute tekisi sisustuksesta yhtään sen parempaa tai huonompaa. Ystäväni asuntomessukohteessa ihmiset kävivät aikoinaan toteamassa, miten kamalaa oli että joku halusi asua sairaalassa. Toisen ystäväni kotia on sanottu kalseaksi ja persoonattomaksi, koska mustavalkoiset tai kokovalkoiset kodit kuulema kaikki ovat kuin toistensa kopioita.

Aiheesta innostuneena stailasin meidän olohuonetta kahdella värittömällä sisustuksella. Toisessa on ripaus mustaa, toisessa aavistuksen enemmän puun eri sävyjä. Kummassakaan ei kuitenkaan näy kirkkaita värejä, ellei nurkassa kyyhöttävää viherkasvia lasketa mukaan. Toivoisin kuulevani mielipiteitänne (nyt niitä saa laukoa ihan luvan kanssa!), kumpi toimii paremmin: ylempi sisustus suuremmilla kontrasteilla vai alempi maanläheisillä sävyillä?

Ideoita pojan huoneeseen

Oma inspiraationi kun on nyt ollut totaalisen hukassa ihan kaiken suhteen niin ajattelin tulla kyselemään sisustusideoita teiltä. Olen varma että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy monia sisustuksesta innostuneita, ja ihan varmasti teillä on inspiroivia ajatuksia ja ideoita jaettavaksi. Välillä harmittaa kuinka yksipuolista bloggaaminen on, sillä joskus olisi kiva päästä myös näkemään teidän koteja ja elämää. Onneksi on sentään ig, jossa yleensä pääsee kurkistelemaan, kuka kuvia kommentoi, voi nopeasti kommentoida myös takaisin ja yksityisviestillä on mahdollista käydä pidempiäkin keskusteluja. Itse asiassa olisi kiva saada lisää hyviä seurattaviakin instagramissa, joten olkaa kuulolla, voisin kysellä instankin puolella vinkkejä lähiaikoina.

Mutta sitten itse asiaan. Olen ajatellut tehdä pieniä muutoksia Nooan huoneessa, koska tällä hetkellä huone tuntuu olevan kasattu sekalaisista tavaroista, joiden paikkoja ei ole sen kummemmin mietitty. Säilytysratkaisun suhteen tässä huoneessa on sama ongelma kuin Mineallakin eli lattialla olevat beståt on hankala lapsen pitää itse siistinä. Vetolaatikot toimisi paremmin, ja muutenkin lisäsäilytystila tulisi tarpeeseen, kun katsoo kuinka pullollaan autoja kaikki nykyiset korit ja laatikot ovat. Yleisilme saa säilyä melko mustavalkoisena niin kauan kunnes Nooa alkaa itse pyytämään jotain väriä huoneeseensa. Toistaiseksi riittää se, että kaikki värikkäät lelut ovat pitkin poikin huonetta lähes koko ajan ja näin tuovat ihan riittävästi pirteyttä sisustukseen.

Päätyseinän vanerit ovat itsessään melko hallitseva elementti, oikea seinusta on pelkkää ikkunaa ja vasemmalta löytyy lastenhuoneiden väliseen vaatehuoneeseen vievä oviaukko. Siihen olimme alunperin suunnitelleet liukuovea, mutta jätimmekin ovet vielä nyt laittamatta, koska lapset juoksentelevat vaatehuoneen läpi toistensa huoneisiin ja jopa leikkivät vaatehuoneessa yhdessä duploilla. Heti Nooan huoneen sisääntulon luokse olisi kiva saada jonkinlainen pieni naulakko tai pari koukkua, ja sängyn vasemmanpuoleiselle seinälle voisi keksiä jotain kuviota joko teipattavana tai maalattavana. Yöpöydän vieressä tönöttävät talohyllytkin pitäisi saada seinälle (mihin sinne??) ja ehkä jossain kohtaa vaneriseinää voisi toimia muutama pidempi avohyllykin. Sopivan ilmaantuessa eteen voisi mattokin mennä vaihtoon, sillä vaikka tuosta nykyisestä OyOyn automatosta tykkäänkin, on se äärimmäisen epäkäytännöllinen lastenhuoneessa, kun värit eivät kestä vesipesua.

Tuleeko teille ehkä jotain ideoita mieleen huoneen yleisfiiliksen selkeyttämiseksi? Lisäisittekö itse mustavalkoisuutta vai värejä, ja entäs kaikki tavarat, enemmän piiloon vai näkyville? Toki nämä on kaikki makukysymyksiä, mutta olisi tosi kiva kuulla ajatuksia teiltä, ja saa tietenkin laittaa kuvainspiraatiota instankin puolella tulemaan, jos sitä kautta innostutte.

Haavelistalla

Välillä on ihana haaveilla, vaikka tietääkin ettei haaveet ihan lähiaikoina ole käymässä toteen. Viime vuonna tähän aikaan haaveenani oli yksi isoimmista unelmista, oman talon valmistuminen, joka odotti toteutumistaan jo muutaman kuukauden päässä. Luulen, ettei suurempia haaveita ole nyt pitkään aikaan tulossa, sillä asunhan unelmieni kodissa, unelmieni perheen kanssa. Viihdyn työpaikassani, olen terve ja minulla on maailman ihanimmat ystävät ympärilläni, joten olen tainnut saada enemmän kuin osasin unelmoidakaan.

Kun tärkeimmät asiat elämässä on kunnossa, on aikaa haaveilla vähäpätöisemmistä asioista. Olisi ihana pystyä tekemään kaksi ulkomaan matkaa vuodessa, panostaa luomuruokaan, ostaa vain vastuullisia vaatteita, harrastaa lasten kanssa mitä tahansa matkailusta kotoiluun ja sisustaa koti valmiimmaksi. Toisaalta viihdymme kaikki juuri nyt niin hyvin kotona, että ulkomaan matkailu ei taida olla kenenkään perheenjäsenemme prioriteetti ykkösenä. Syyslomalla tuntuu paljon ihanammalta käydä rentoutumassa pari yötä Tampereella, ja jälleen palata pian omaan kotiin kuuntelemaan sateen ropinaa isoissa ikkunoissa. Vaikka on ihana käydä poissa, niin kotona viihtyy parhaiten ja hyvä niin, sillä siihen olemme koko viime vuoden panostaneet.

Syksy tuo aina tullessaan pienen sisustuskuumeen, joten haaveilun siivittämänä kokosin tämänhetkisiä unelmiani pieneen kollaasiin. Carl Hansenin tuolit ruokapöytään, upeita design-valaisimia eri huoneisiin ja pari pikkupöytää seurustelutiloihin. Näiden haaveiden toteuttamiseen tarvitsisin enemmän kuin olen valmis panostamaan, mutta haaveita pitää olla, vai mitä?

Kuvat: Finnish Design Shop, Room21 ja Vepsäläinen

Hay Slit pöytä, Menu Carrie pöytävalaisin, Muuto Stacked hylly, Carl Hansen CH24 tuoli, Pholc Mobil 5 riippuvalaisin, By Lassen Saxe nojatuoli, Flos IC C/W1 seinävalaisin, Muuto Leaf lattiavalaisin,  Eames Occasional pöytä

Oikeaa taidetta

Viime viikonloppuna täällä Jyväskylässä järjestettiin ihan uudenlainen tapahtuma Hygge2017. Sähköiseen postiluukkuuni kilahti muutamat liput tapahtumaan, joten otin heti lauantaiaamuna parin tunnin mittaisen irtioton viikonloppuarjesta ja hyggeilin oikein pidemmän kaavan mukaan. Sovimme ystäväni Miian kanssa ensin treffit paikalliseen Espressohouseen aamupalalle (menkää ihmeessä testaamaan vuohenjuustociabatta!) ja sieltä lähdimme mahat täynnä kiertelemään Paviljongin Hygge-kojuja. Tapahtuma oli kiva ja tunnelmaltaan täysin erilainen tavallisista messuista, mutta jäin vielä kaipaamaan rohkeasti loppuun saakka vietyä konseptia löhöilyauloineen, herkkukojuineen ja rentoutumispisteineen. Toisaalta, ensimmäistä kertaa järjestetyksi tapahtumaksi kaikki vaikutti onnistuneen aika jees!

Hygge-tapahtuma taisi siinäkin mielessä onnistua, että olin lopulta sen verran rennolla mielellä liikkeellä, että mukaani tarttui taulu. Tämä Päivi Hintsasen Missä tuuli lakkasi-sarjan Kaipaus-teos ihastutti heti ensinäkemältä, joten päätin siinä hetkessä, että nyt oli aika ostaa elämäni ensimmäinen oikea taideteos. Olen aina tykännyt hieman melankolisesta taiteesta, ja tässäkin sekatekniikalla tehdyssä taulussa on tietynlaista surumielisyyttä ja yksinäisyyttä. Tiedän jo nyt, ettei Kaipaus jää viimeiseksi Päivi Hintsasen teokseksi, jonka tulen hankkimaan, mutta tästä oli hyvä lähteä liikkeelle. Hintsasen töitä saa jo parilla sadalla eurolla, halutessaan myös osamaksulla, joten siitäkin syystä kynnys hankkia ensimmäinen taideteokseni oli hyvin matala. Ja onneksi niin, sillä Kaipaus on mielestäni kuin tehty olohuoneeseemme!

Sisusta pikkurahalla

Inspiroivan Zubi’s corner -blogin Suvi haastoi meitä sisustuksesta bloggaavia jakamaan vinkkimme edullisiin sisustusideoihin, joten tässäpä niitä nyt olisi, omia ajatuksiani siitä, kuinka meillä piristetään sisustusta ilman että rahaa palaa kuukausipalkan verran – tai juuri ollenkaan. Aihe on siksi hyvin mielenkiintoinen, että olen viime aikoina saanut vähän väliä painiskella ääripäiden pihistä-panosta välillä. Mitkä hankinnat ovat ikuisia ja panostamisen arvoisia? Mikä sisustuksessa muuttuu trendien mukaan? Näkyykö laatu hinnassa ja millaiset hankinnat voi aina huoletta valita pihistä-puolelta?

Sekatavarakaupat

Trendikästä ja edullista piensisustusta löytyy koluamalla läpi sekatavarakauppoja, kuten Halpahalli, Tokmanni tai jopa perinteiset supermarketit. Jyväskylässä Jyskän varastomyymälä ja Kärkkäinen ovat myös kauppoja, joista monet tekevät loistavia löytöjä kukkaruukuista pikkupöytiin ja seinähyllyistä jakkaroihin. Tämän kuvan pikkupöydän löysin 8 eurolla Jyskistä.

Sisusta viherkasveilla

Yksi parhaita sijoituksia kodikkuuden lisäämiseksi on viherkasvit. Hyvin hoidettuna ne ovat pitkäikäisiä, jopa ikuisia, ja ne tuovat sisustukseen kuin sisustukseen oman viehättävän lisänsä. Kaikenlaiset viherkasvit sattuvat vieläpä olemaan juuri nyt supertrendikkäitä, ja kaiken lisäksi ne puhdistavat huoneilmaa. Omat lempparikauppani viherkasvien hankkimiseen on Plantagen ja Viherlandia.

Suosi edullisia tekstiilejä

Lähes kaikki kotimme viltit, tyynynpäälliset ja päiväpeitot ovat Ikeasta tai H&M:ltä. Tykkään vaihdella tekstiilejä vuodenajan ja trendien mukaan, joten niihin en ole oikeastaan koskaan panostanut. Laadullakaan ei ole niin kovin suurta merkitystä, kun hankinta ei lähtökohtaisestikaan tule vuosien käyttöön.

Piensisustus pienellä budjetilla

Toinen säästökohteeni on pienet sisustusesineet. Less is more pätee sisustustavaraan loistavasti, sillä kukaan meistä ei tarvitse kaapillista pientä sälää siltä varalta, että niille taas joskus tulee käyttöä. Hanki muutamia tyylisi mukaisia yksityiskohtia, kauniita pikkuesineitä löytyy esim H&M homen valikoimista.

IKEA

Tarvitseeko sanoa enempää?

Hyödynnä luontoa

Luonnosta löytyy täysin ilmaiseksi kauniita kasveja, oksia ja kiviä sisustuksessa hyödynnettäväksi. Kesällä terassikukat voi korvata luonnosta kerätyillä kimpuilla ja talveen tunnelmaa tuo havut ja risut.

Odota alennuksia

Jos olet päättänyt panostaa unelmiesi hankintaan, odota että tuote on alennuksessa. Nettikaupoilla ja Vepsäläiselläkin on joitain kertoja vuodessa kampanjoita, jolloin tuotteen hinnasta voi helpostikin säästää jopa 20%. Designin kohdalla kyse on isosta säästöstä. Itse olen ostanut lähes kaikki designhuonekalut pienellä alenuksella, mukaan lukien Eamesin keittiöntuolit, By lassenin lipaston ja Louis Poulsenin seinälamput. Finnish design shopilla on kerran, pari vuodessa alennus ”osta 500€, säästä 100€” ja viime ystävänpäivänä Vepsäläinen antoi ”ystävänalennusta”. Myös juhannuksen ja joulun ajan alennusmyynnit kannattaa katsoa tarkasti läpi.

Lainaa ja vaihda

Kaikkea ei tarvitse omistaa. Taidelainaamoista voi hyvinkin pienellä rahalla löytää taidetta kotiinsa, tai jos sinulla on sisustuksesta kiinnostuneita ystäviä, niin vaihdelkaa ja lainatkaa toisillenne esineitä, jotka itseänne jo ehkä kyllästyttää. Meidän olohuoneesta löytyy Eamesin keinutuoli, joka tuli pitkään lainaan ihanalta ystävältäni Kertulta. Tuoli odottelee Kertun ensi vuonna valmistuvaa mökkiä, tai sitä että me vihdoin löytäisimme meille sopivat nojatuolit.

Tee itse

Viimeisenä vinkkinä jokaiselle varmaankin melko itsestäänselvyys eli tee itse kaikki mitä voit. Itse tekemällä säästää aina, ja nykyään netistä löytyy ohjeita vaikka mihin, jos ideoiminen ei ole vahvimpia puoliasi.

Onko teillä jakaa hyviä vastaavanlaisia vinkkejä? Suvi kerää lähipäivinä vielä yhteen kaikki aiheesta kirjoittamamme postaukset, joten jos sisustaminen pienellä budjetilla kiinnostaa, niin käy lukemassa postaukset täältä.

Uusi matto olohuoneessa

Olohuoneessa on myllertänyt muutoksen tuulet uuden maton myötä, värimaailma vaihtui entistäkin neutraalimmaksi, ja samalla huonekalujen järjestys laitettiin kokonaan uusiksi. Nämä kuvat otin heti heitettyäni maton lattialle, joten kaikki on vielä hyvin keskeneräistä ja jopa tyhjän näköistä, mutta ajatuksena on vihdoin saada nojatuoli tai tuolit päätettyä. Metallirunkoiset, pelkistetyn karut nojatuolit kiehtoo koko ajan enemmän, mutta samalla myös Adean uusimmat mallit valkoisella kankaalla tuntuvat hyvältä idealta. Tuleeko teille mieleen joku tähän olohuoneeseen täydellisesti istuva tuoli?

Matoksi olin ensin ajatellut kantattua kokolattiamattoa, mutta hinta olisi noussut suunnilleen tuhanteen euroon, joten budjetti määritteli tällä kertaa valinnan. Satuin törmäämään tähän vaaleanharmaaseen velourmattoon rautakauppareissulla, ja päätin samantien ottaa maton sovitukseen. Pelkäsin vähän, miten harmaa sohva, harmaa lattia ja nyt myös harmaa matto sopisivat yhteen, mutta sävyt kävivätkin yllättäen hyvin yksiin, ja matto jäi niille paikoilleen. Nyt olohuone on ainakin ihanan seesteinen, mikä sopii niin talveen kuin omaan sisustusmakuunikin.

Muotocomin kalanruotokuvioinen sohvapöytäkin on toistaiseksi kaunistanut meidän olohuonetta, sillä aloin kuitenkin vielä epäröidä, onko suorakulmion mallinen pöytä jo liian kulmikas olohuoneessamme, etenkin jos päädymme nojatuoleissa johonkin kulmikkaaseen vaihtoehtoon. Taidan viikonloppuna käydä naapureilta lainaamassa muutamia huonekaluja sovitukseen ja niiden avulla sommitella sitä mahdollisimman hyvää lopputulosta. Nyt olisi nimittäin jo aika pysyville päätöksille, enää en haluaisi kolmatta kertaa muuttaa suunnitelmaa.

Sohvapöytä kalanruotokuviolla

Miten mahtavaa, että huomenna on taas jo perjantai! Kuten olen sanonutkin, viikot kuluvat käsittämättömällä vauhdilla, mikä on toisaalta hyvä, mutta myös niin haikeaa. Lapset kasvavat liian nopeasti, työt kasaantuvat aina seuraavalle viikolle ja pimeä syksy tuntuu joka päivä todellisemmalta. Itsensä kasassa pitämiseksi ja positiivisen ajattelun ylläpitämiseksi on kuitenkin pakko keskittyä niihin hyviin asioihin, joita elämässä onneksi on niin paljon huonoja enemmän. Suoraan sanottuna en aina ihan edes tiedä, haluanko omalla kohdallani puhua ruuhkavuosista, koska paljon paremmalta tuntuu se ajatus, että elän elämäni parhaita aikoja. Joka hetkessä sitä ei ehkä aina muista (kuten tänään lasten kahden tunnin mittaisen huuto-kiukku-maratoonin aikana), mutta kokonaiskuvaan keskittyessään ymmärtää olevansa onnekas ja onnellinen.

Onnea on myös se, että pieni askel kerrallaan saamme kodin keskeneräisiä asioita eteenpäin. Piha taitaa saada mullat vielä tänä syksynä, syyslomalla viimeistellään alakerran lattiaa ja talven tullessa siirrytään kokonaan sisätilojen laittamiseen. Puuttuvat huonekalut, eli lähinnä olohuoneen pöytä ja nojatuolit, ovat nekin ottaneet edistysaskelia, sillä tällä viikolla olen testaillut yhtä sohvapöytää ja samalla selaillut Torista nojatuolivalikoimaa. Sohvapöydän kävin hakemassa Muotocomin Pekalta, jonka verstaalla on valmistunut toinen toistaan hienompia huonekaluja ja pienesineitä – ja vieläpä ihan tuossa naapurissa Palokassa. Tämä kaunis kalanruotokuvioitu yksilö on ehkä kuitenkin aavistuksen pieni meidän olohuoneeseen, mutta Pekalla oli jo mielessä jotain muuta vastaavalla runkoidealla ja kulmikkaammalla pöytälevyllä. Suunnitelmia odotellessa siis!

Muistakaahan nauttia viikonlopusta! Ottakaa omaa aikaa, herkutelkaa ja unohtakaa työt – maanantai tulee nopeammin kuin uskottekaan, ja silloin ehtii jälleen kiristellä hermoja ja olla tehokas oma itsensä.

Syksyn väreissä

Tämä syksy on sisustuksen osalta kolahtanut meikäläiseen jostain syystä kovemmin kuin yleensä. Saattaa toki johtua jo siitäkin, että saamme viettää ensimmäistä syksyä uudessa kodissamme, mutta on tässä vallitsevassa trendissä jotain ihanaa myös värien ja materiaalienkin puolesta. Murretut, neutraalit sävyt ja tunnelmalliset, ehkä jopa aavistuksen hotellimaiset sametit ja pellavat on vieneet sydämeni niin, että meillekin on alkanut ilmestyä ruskeaa, beigeä ja makuuhuoneeseen jopa verhotanko harmaita verhoja odottamaan. Viime päivät olen selvitellyt tummien peilien ja lasien saatavuutta ja käynyt hakemassa parikin eri mattoa sovitukseen, joten syksy on todellakin tuonut uutta intoa sisustamiseen.

Olohuone on sisalmaton kanssa tuntunut jo jonkin aikaa liian kesäiseltä ja lämpimältä tunnelmaltaan, joten uusi matto on parhaillaan etsinnässä. Alunperin tarkoitus oli siirtää Elloksen ryijymatto tv-huoneesta olohuoneeseen, mutta tv-huoneessa tuntuu nyt olevan asiat kohdallaan enkä halua ainakaan vielä muuttaa siellä mitään suurempaa. Iskusta nappasin tämän beigeen taittavan matonpalan testiin, ja se menee mielestäni niin hyvin yksiin kylmän harmaan Ht Collectionin sohvan ja harmaan mikrosementin kanssa, että taidan vielä pyöräyttää meillä sovitettavana saman maton isona pintana.

Myöskin Iskusta löysin yläkertaan ison luonnonvalkoisen villatyynyn ja beigen villaisen viltin, molemmat puolen hinnan hyllystä! Hennesistä ostin vielä rusehtavan samettityynyn, ja tähän aulatilaankin meillä olisi valmiina verhotankoja odottamassa valkoiset harsomaiset verhot. Instagramin kautta olen saanut useita kyselyitä kuvassa näkyvästä kaappikolmikosta, ja se tosiaan on Ikean beståta pystyyn asennettuna. Ovet avautuvat ylöspäin ja pienellä sahauksella hyllytkin saatiin sopimaan kaappien sisään.

Löytyykö teiltä tämän syksyn lempivärejä? Yleensä meillä ei vaihdu mikään muu kuin korkeintaan tyynyt ja viltit ja toisaalta, kun perus väripaletti kotona on hillitty, niin se sopii niin talveen kuin kesäänkin. Yritän sisustuksessa välttää sellaisia hankintoja, jotka eivät sovi mihin tahansa huoneeseen tai mihin tahansa vuodenaikaan, koska silloin tiedän huonekalun tai esineen olevan pitkäikäinen. Trendejäkin tulee tietenkin seurattua, mutta kun oma väripaletti on vuodesta toiseen pysynyt suht samana (eli ”värittömänä”), niin uudet hankinnat on aina yhdisteltävissä vanhoihin.

Uutta Minean huoneessa

Kuinka mahtavaa, että ollaan tämänkin viikon osalta jo selätetty viikon pahin päivä, maanantai, koska kaikki sen jälkeen tuleva on pelkästään kotiin päin. Huomenna mennään jo puolessa välissä työviikkoa, ja vaikken eilen olisikaan tätä mieltä ollut, niin kyllä vaan viikot kuluvat liian nopeasti. Jokaisen viikon loppuminen kun tarkoittaa myös sitä, että lapset kasvaa koko ajan isommiksi ja ihme kyllä, taidan itsekin vanheta siinä samalla. En ehkä liputa ikuisesti 25-vuotissynttäreitään juhlivien puolesta, mutta en voi kieltää, ettenkö mielelläni olisi kolmekymppinen vielä seuraavat parikymmentä vuotta.

Tarkoitus ei ollut tänään kuitenkaan tulla avautumaan teille ikäkriisistä (enkä itse asiassa voi sanoa sellaista edes potevani!), vaan vihdoin esittelemään Minean huonetta muutamalla kuvalla. Kaikki on vielä todella keskeneräistä, mutta yhtenä isona muutoksena saimme viime kuussa valmiiksi Minean toivoman parvisängyn. Kaupoista ei tuntunut löytyvän sopivaa puista, siroa sänkyä meidän budjetilla, joten Niko päätti loppujen lopuksi tehdä sängyn Minealle itse. Kovin kauaa sängyn rakentelussa ei edes mennyt, vaikka lopputuloksesta tuli jotain näinkin täydellistä.

Itse tilaajansakin eli Minea on ollut erityisen onnellinen uudesta sängystään, ja vaikka alkuun pelkäsin ettei Minea kuitenkaan nukkuisi korkeassa sängyssään, on lähes kaikki yöt mennyt yläsängyssä. Sängyn alapuolelle laitettiin vanhan sängyn patja ja kasa tyynyjä, jotta Minea voi pötkötellä ”alasängyssään”, tai halutessaan myös nukkua öitään joskus siellä. Tulevana viikonloppuna meille taitaa olla tulossa Minean kaveri yökylään, joten alasänky toimii hyvin myös vieraspatjana aina tilanteen vaatiessa.

Huoneesta löytyy jotain muutakin uutta, nimittäin Mr Marian kaunis LIA sydänvalaisin*, jonka saimme Jollyroomilta. Minea halusi huoneeseensa hempeää turkoosin sävyä, ja siihen ja vaaleaan puuhun yhdistettynä kokonaisuus sydänlampun kanssa on mielestäni ihanan tyttömäinen. Valaisimessa on kätevästi himmennin, joten sitä on käytetty ahkerasti iltasatuhetkien valaisijana alasängyn vieressä.

Mitäs tykkäätte, niin lampusta kuin huoneesta yleensäkin?

*kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Syksyä kohti

Onko teistäkin alkanut tuntua, että ihan yhtäkkiä iltapäivät on muuttumassa pimeämmiksi ja ajatukset kääntyy syksyyn? Virallisesti lasken vielä elokuun kuuluvan kesään, mutta kesältä ei ole tuntunut enää vähään aikaan, siitäkään huolimatta että vastahan tässä on palailtu kesälomilta töihin ja vielä totutellaan uudenlaiseen arkeen. En yhtään tiedä, miten tulemme selviämään tulevista sysipimeistä aamuista, tai niistä kello neljän iltapäivistä, jolloin kotiin tullessa on ihan yhtä pimeää kuin kotoa lähtiessä – kait siihenkin vielä tottuu?

Samalla kun alkaa koko ajan tuntua enemmän syksyltä, alkaa myös kaivata tummempia sävyjä kotiin. Yläkerran aulaan halusin beigeä ja ruskeaa, tv-huone on täyttynyt tummanharmaalla ja mustalla, ja kesäaikaa tuntuu enää elävän vain meidän keittiö-olohuone-kokonaisuus, joka on melko valkoinen kaiken kaikkiaan. Huomaan tykkääväni tv-huoneen tunnelmasta jopa paljon enemmän kuin muiden tilojen, sillä liian valkoinen pinta ei tunnu tällä hetkellä säväyttävän yhtään – vaikkakin myönnän sen olevan ajaton ja sitä kautta varma ratkaisu. Ehkä ihan niin ajatonta ei ole kokonaisen huoneen vuoraaminen vanerilevyillä, mutta niin ne vaan tällä hetkellä (ja toivottavasti vielä muutaman vuodenkin päästä) miellyttää silmää kovastikin. Vanereista tulee muuten tasaisesti kyselyjä, joten todettakoon nyt vielä tässä yhteisestikin, että meidän kaikki vaneripinnat on kahteen-kolmeen kertaan käsitelty värittömällä täyshimmeällä lakalla. Lakka ei muuta vanerin väriä käytännössä lainkaan ja suojaa kellastumiselta.

Sisätiloissa meillä tuntuu sisustusasiat toistaiseksi pysähtyneen, vaikka Minean huone kaipaisi kovasti laittamista. Uusien hankintojen sijaan olen enemmänkin pyöritellyt samoja huonekaluja ja kukkaruukkuja huoneesta toiseen, sillä jotkut huonekalut (kuten tämä Jyskin musta pikkupöytä) sopisivat kaikkialle ja mihin tahansa. Olen yrittänyt löytää sellaisille esineille sen parhaan mahdollisen paikan, jotta voisin toiseen tilaan keksiä jotain muuta tilalle, mutta joka päivä keksin jonkun uuden idean, ja kaikki alkaa taas alusta. Varmasti eniten kaipaisin tällä hetkellä paria sohvapöytää ja ehkä muutamaa uutta viherkasvia. Jos vielä muistatte, miltä meidän olohuoneessa näyttää, niin saa laittaa vinkkejä sopivista pöydistä! Eikä haittaa vaikka samalla jakaisitte parhaat neuvonne pimeän syksyn selättämiseen, etenkin niiden aamujen.

Energiaa kaikille uuteen viikkoon, perjantai tulee taas sieltä nopeammin kuin uskottekaan!

Sittenkin viherpeukalo?

Enpä olisi vielä vuosi sitten osannut arvata, että tänä kesänä meidän pihalla kasvaa jotain näin kaunista!

Ei sillä etteikö meidän piha olisi voinut jo tässä vaiheessa olla valmis, vaan siksi että olen varmasti vähiten viherpeukalo kaikista tuntemistani ihmisistä. Olen kuitenkin alkanut huomata, kuinka kotimme on täyttynyt erilaisista viherkasveista ja perjantaipuskista, ja mikä ihmeellisintä, ne myös säilyvät hengissä – ainakin suurin osa.

Viime kesän vietimme melkein kokonaan väliaikaiskodissamme, mutta ennen sitä olen testannut ties mitä kukkaistutuksia rivarimme pihalle. En muista selvisikö yksikään niistä hengissä paria viikkoa pidempään, saattoi ehkä selvitäkin jos vanhempani olivat käyneet kylässä ja muistaneet kastella kukat. Muuten jokakesäinen taktiikkani oli keväällä ostaa mahdollisimman edullisia pihakukkia etupihalle ja ostaa joka kuukausi uudet tilalle, kun entiset kuihtuivat. Aina lupasin itselleni panostaa kukkien hoitamiseen, mutta silti se unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin. Olin kavereideni keskuudessa tunnettu kukkien tappaja. Eikä ihme, muistan kerran ostaneeni oliivipuun, joka taisi kestää makuuhuoneessamme tasan viikon ennen kuin 80% lehdistä oli tipahdellut lattialle.

En tiedä, ehkä se on uuden kotimme ilma tai tähtien suotuisa asento (jotain tekemistä saattaa olla silläkin, että nykyään muistan antaa kasveilleni vettä jopa kerran viikossa..), mutta nykyään kasvit melkein jopa viihtyvät meillä. Kävin tänään leikkaamassa terassin ruukkuneilikasta kaksi vaaleanpunaisena kukkivaa oksaa, ja luulen että ensi viikolla niitä on kokonainen kimppu. Myös yläkerrassa huomasin yhden viherkasvin kukkivan, eikä Minean huoneen Ikeasta saakka raahattu orkideakaan näytä vielä kuihtumisen merkkejä. Eikös viherkasvit vaikuta suotuisasti huoneilmaankin, joten ehkä ne isompana joukkona luovat toinen toisilleen hyvän kasvuympäristön?

Nykyisenä kasvikuiskaajana aion ottaa seuraavan askeleen ja ajattelin huomenna hankkia kukilleni lannoitteita. Voisin jopa selvittää nykyisten kasviemme nimiä, ehkä käydä ostamassa yhden jättimäisen lyyraviikunan tai oliivipuun (!) yläkerran aulaan. Jos ennen suhteeni kasveihin oli vähintäänkin tragikoominen, niin luulen että tältä osin olen kääntänyt uuden sivun elämässäni.

Yläkerran aulassa

Tiedättekös, että hoitokuviot on lähteneet sujumaan jo ihan aavistuksen paremmin! Se on ehdottomasti ollut eilisen ja tämän päivän paras juttu, ja olen täysin vakuuttunut, että parin viikon päästä näitä alun hankaluuksia ei enää edes muisteta. Niin se vaan arki vie mukanaan, hyvässä ja pahassa.

Kuka vielä muistaa (instatarinoiden seuraajat nyt ainakin?), kun suunnittelin yläkerran aulaan hankintoja pienellä budjetilla? Hurautettiin melkein samantien maalikauppaan ja Ikeaan ja laitettiin sinä viikonloppuna aula täysin uuteen kuosiin, koska olin niin kyllästynyt siihen, että se oli kodin virallinen varastohuone. Kaikki ylimääräinen oli liian helppo jättää tyhjään tilaan lojumaan, vaikka toisaalta taas aula on se, mitä ensimmäisenä katsoo kun saapuu yläkertaan. Ihmiset varmaan jo ehtivät luulla, että meille on tulossa perheenlisäystä, kun Nooan vanha pinnasänky majaili aulassa useamman kuukauden!

Aulasta tehtiin löhöilytila, joten divaani, sävyihin sopivat kukat ja kannettava kaiutin sopivat kaikki hyvin teemaan. Käden ulottuville kaapinovien taakse piilotin erilaisia pelejä ja kirjoja, ja taisi sinne sujahtaa pari kynttiläpakettiakin syksyn pimeiden iltojen varalle. Ennestään meiltä löytyi kaikki ruukut ja kynttelikkö, sekä peili ja Normann Copenhagenin pyörillä kulkeva kärry siirtyivät muista huoneista tähän aulaan. Ikeasta ostettiin valkoinen puuvillamatto, Söderhamn divaani valkoisella kankaalla ja kolme tammikuvioitua Bestå kaappia. Beståt asennettiin pystyyn niin että ovet aukeavat ylöspäin, minkä vuoksi sisähyllyjen kanssa joutui aavistuksen nikkaroida ylimääräistä – valmiina Beståta ei kuitenkaan olisi saanut näin kapeana, emmekä olleet valmiita sijoittamaan mittatilauskaappeihin. Myöskin jossain vaiheessa ajatuksissa pyörinyt daybed vaihtui Söderhamn sohvaan, koska niin hinta, käyttömukavuus kuin ulkonäkökin kaikki puhuivat järkevän ratkaisun puolesta.

Musiikkia rakastavana ihmisenä aulan erikoisuutena on uusi Jollyroomista saatu IOluxin PIC.Sound valaisin*, joka samalla toimii myös kaiuttimena. Tai oikeastaan en osaa vielä sanoa, kumpi tuo enemmän on, valaisin vai kaiutin, sillä meillä se on toiminut yhtä ahkerasti molemmissa tehtävissä. Maanantaina syötiin terassilla suklaakakkua samalla kun kaiuttimesta soi Bruno Mars, ja tänään illalla sytytin valaisimen tunnelmavaloksi lasten iltapuuhien aikaan. IOluxin PIC.Sound on erityisen kätevä, sillä ladattu akku kestää 8h käyttöä, ja mikäli valkoinen valo kyllästyttää, voi kaukosäätimestä vaihtaa muita värejä tai musiikin mukana vaihtuvan ”discovalon”. Musiikin saa soimaan yhdistämällä PIC.Soundin esimerkiksi kännykän bluetoothiin.

Meidän oli tarkoitus laittaa PIC.Sound valaisin (vai kaiutin) Minean huoneeseen, mutta lopulta taisinkin omia sen itselleni! PIC.Sound on seilannut meillä huoneesta toiseen, käyttäjältä toiselle, välillä siinä huudatetaan musiikkia lapsille ja joskus se taas toimii arkitouhujeni taustamusiikkina. Kumma juttu, mutta niin se vaan ruoanlaittokin tuntuu paljon helpommalta kun taustalla soi oma lempimusiikki – ja kun kaiuttimen voi tuoda pöydälle viereen, niin koko talon ei tarvitse kuunnella samaa musiikkia. Taidankin tietää, millä aloitan tänä perjantaina viikonloppuni. Perinteisellä Minna bakesin kuppikakulla yhdistettynä tuohon yläkerran divaaniin ja omaan tämän hetken lempimusiikkiin.

*toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Päivityksiä Nooan huoneessa

Nooan huoneessa on tapahtunut joitakin muutoksia sitten viime näkemän. Osa on jo instassa ehtinyt vilahtaa, vaikka toisaalta tykkään joitain asioita myös rajata pois instan puolelta, jotta niin blogissa kuin instassakin olisi kiinnostavaa sisältöä teille luettavaksi ja katseltavaksi. Oletteko muuten jo Minishown instaseuraajia? Jos ette, niin meidät löytää halutessaan nimellä @minishowblogi.

Nooan huoneeseen hankittiin pieni työpiste jo aikoja sitten, mutta se pääsi vasta äskettäin seinälle, kun ensin saimme hieman vaihdettua liukuoven paikkaa. Työpisteen lisäksi uutta on betoniruukku yöpöytänä ja joitain pieniä juttuja seinillä. Oikeastaan muuta huone ei toistaiseksi kaipaakaan, kun kaikki tarpeellinen eli sänky, säilytyskalusteet ja piirustuspöytä ovat paikoillaan. Nyt huone tuntuu toimivalta 2-vuotiaan leikeissä.

Minea on selkeästi äitinsä tyttö. Laitoin pari Nooan vauvakuvaa tuohon betoniraudoitusverkkoon klipseillä kiinni, ja Minea meni samantien viereen huokailemaan: en kestä, miten ihana Nooa on vauvana, meinaa tulla itku!

String-hyllykokonaisuus asennettiin sellaiselle korkeudelle, että se toimii kasvavalla lapsella pitkään. Piirtely pöydän ääressä onnistuu jo nyt loistavasti, mutta tuolilla voi yhtä hyvin istua vähän isompikin koululainen, ja tarpeen vaatiessa hyllyä voi jatkaa lisäosilla kohti kattoa.

Ikesta löytyi uutuutena kahdenlaisia nahkaisia vetimiä, ja Nooan bestå-kaappeihin hankittiin nämä pienemmät versiot. Metalliset kiinnikkeet näissä oli alunperin hopean väriset, mutta Niko maalasi ne mustiksi kätevällä spraymaalilla. Myös takaseinällä roikkuva lamppusarja on Ikean löytöjä, niin myös suurin osa säilytystavaroista työtasolla.

Siinä se pieni poika nyt reippaana piirtelee! On ollut jotenkin niin hellyyttävää, kuinka Nooa säilyttelee omia tärkeitä juttujaan työpisteen rasioissa ja hakee niitä sieltä tarvittaessa. Taidan välillä unohtaa, miten iso Nooa jo on, koska niin usein huomaan yllättyväni siitä, mitä kaikkea se jo osaa. Ja osaahan se, joskus jopa liian paljon ja liian omatoimisesti, kun matkan varrella sattuu ja tapahtuu.

Asuntomessut 2017: yllättäjät

Joka vuosi jo ennen asuntomessuilla vierailua on itselleni muodostunut jonkinlainen lista omista ennakkosuosikeistani. Toisia taloja ja sisustuksia hehkutetaan etukäteen enemmän, kun taas joistain kohteista ei ennakkoon näe minkäänlaisia kuvia. Ennakkosuosikille yleensä lataa korkeimmat odotukset, mutta samalla huomaa positiivisesti yllättyvänsä sellaisista kohteista, joita ei messuluetteloiden perusteella ollut juurikaan huomioinut, mutta jotka viehättävät paikan päällä nähtynä. Mustien suosikkien perään esittelen teille tämän vuoden asuntomessujen kolme hurmaavaa kohdetta, joiden aavistelin nousevan suosituimpien joukkoon, ja niinhän siinä lopulta ainakin omalla kohdallani kävikin.

Villa Saimaanhelmi

Villa Saimaanhelmi on hulppea, lähes 200-neliöinen vaaleasävyinen koti, jonka rakentamisessa oli ehkä parhaiten huomioitu edessä aukeava maisema. Yläkerran päämakuuhuoneesta aukesi suora näkymä Saimaalle olohuoneen jättimäisen lasiseinän läpi. Raikkaita, vaaleita pintoja, sisään tulvivaa luonnonvaloa, avarat tilat, upeat terassit ja ajattomat materiaalivalinnat. Näkymien lisäksi ihastuin ihan erityisesti kekseliääseen kylpyhuone-sauna-ratkaisuun ja puusepän tekemiin vanerisiin kiintokalusteisiin.

Talo Vahvaselkä

Sunhousen upea laatikkomainen, pelkistetty ulkokuori antoi olettaa hyvin minimalistista sisäpuolta, mutta sisältä Talo Vahvaselkä oli mielestäni joiltain osin hieman jopa yllättävä. Rakastuin takkaan, ulkoa löytyvään kotimaiseen Drop-porealtaaseen sekä toimivanoloiseen pohjaratkaisuun. Piharakennuksessa ei oltu säästelty neliöitä, eikä pihan kanssa oltu muutenkaan säästelty, sillä etupihalla komeili minimuotoinen golfkenttä! Kohteen keittiö oli kekseliäästi jatkettu kaapistoilla kattoon asti – siinäpä loistava idea etenkin ahtaisiin tiloihin.

Kontio Toive

Kontio Toive oli varma ihastuttaja siinä mielessä, että se on sisustuksen osalta taitavan Pia Kalliomäen käsialaa. Melko romanttisiin kiintokalusteisiin oli upeasti saatu yhdistettyä kodikkuutta ja tämän hetken trendejä, kuitenkin niin taitavalla silmällä että sisustuksen tietää olevan ajaton ja kestävän aikaa ihan sellaisenaan. Tästä kohteesta sisustusharrastaja voi bongata monta haaveilemisen arvoista designesinettä, ja ehdottoman upea on yläkerran tilava makuuhuone, johon yhdistyy marmorilla laatoitettu kylpyhuone ammeella ja kultaisella kattokruunulla.

Kaikki kolme positiivista yllättäjää olivat kukin hyvin omanlaisiaan kohteita, mutta yhdistävänä tekijänä niissä oli vaaleiden sävyjen hallitsevuus sisustuksessa. Messuilla tuntuikin olevan melko vahvasti joko hyvin tummia tai täysin vaaleita sisustuksia, ihan niin kuin trendeissä tällä hetkellä näkyykin. Puulattia tuntuu tehneen uuden tulemisen trendien aallonharjalle, ja näissäkin kaikissa oli lattioiksi valittu parkettia. Laminaattia, korkkia, vinyylia tai yleensäkään muita materiaaleja kuin puuta, betonia ja laattaa ei juurikaan asuntomessuilla näkynyt, mikä kertoo vahvasti siitä, että nykyään rakentajat toivovat aitoja materiaaleja. Samaa ajatusta viestii pellavaiset petivaatteet ja villaiset torkkupeitot.

Mikä näistä kolmesta on suosikkisi? Viehättääkö enemmän vaalea sisustus vai tummia sävyjä yhdistelevät kokonaisuudet?

Suunnitelmia yläkerran aulaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, totesin tänään, ja niin siinä melkein taisi sitten lopulta käydäkin, että yksi hyvin keskeneräinen huone eteni vauhdilla kohti valmiimpaa. Yläkerran aula nimittäin.

Joskus yli vuosi sitten kun suunnittelimme tämän kodin pohjapiirrosta, jäi meille kuin pakosta yläkertaan noin parinkymmenen neliön aulatila kaikkien makuuhuoneiden keskelle. Me ei haluttu luopua ikkunapinta-alasta, ei myöskään tarvittu viidettä makkaria eikä uskottu tarvitsevan lisää säilytystilaakaan, joten aika surutta annettiin ”hukkatilan” jäädä sellaisekseen. Muuton jälkeenkin se on ollut se kaikkein vähimmälle huomiolle jäänyt tila, huoneeksi sitä ei edes voi kutsua ja näppärästi se on toimittanut varaston virkaa. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin vihdoin ja viimein myytyä Nooan vanhan pinniksen pois, ja aula tuntui tyhjenevän siinä samalla. Innostus sen sisustamiseen yllättäen kasvoi, ja keskiviikkoisella Ikea-käynnillä satuin lepuuttamaan väsyneitä jalkojani kivankokoisen divaanin päällä makoillen. Siitä se ajatus sitten lähti, kotiin päästyäni kyhäilin kasaan pienen kollaasin inspiraatioksi ja tänään oltiin jo maalikaupassa – ja uudelleen Ikeassa.

Maanläheisiä sävyjä, luonnonvalkoista, beigeä, ruskeaa ja harmaata. Niin sanottuja pakollisia toimintoja kun aulaan ei tarvitse saada, niin suunnittelun suhteen kaikki oli avoinna. Lopulta päädyimme siihen, että aula voisi olla lapsille telkan katselua varten, ehkä leikit voi jatkua omista huoneista aulan puolella ja joskus myöhemmin siihen voisi ajatella hankkivansa pienen työpisteen tai kirjakaapin. Muissa huoneissa meillä ei ole verhoja (sälekaihtimia ja pimentäviä rullaverhoja lukuun ottamatta), mutta tämä tila saa olla aavistuksen hämyisempi, ja ajattelin testata ohuita vaaleita verhoja. Päätyseinä maalataan Tikkurilan sävyllä Mulperi, ja sekä sohva että matto saa uhkarohkeasti olla valkoista. Huomenna kasaillaan huonekaluja ja maalaillaan seiniä, joten jos haluat pysyä menossa mukana, niin seuraa @minishowblogi instastorya!

Asuntomessut 2017: mustat suosikit

Asuntomessukohteita kierrellessä sitä väkisinkin tuli laittaneeksi merkille, kuinka monessa kohteessa näkyi tummia maalisävyjä, harmahtavia luonnonmateriaaleja, betonipintaa ja kaikkein vaaleimpien puulajien sijaan paljon tammea. Täysin mustat talot ihastuttivat luonnollisesti myös allekirjoittanutta, ja synkänsävyiset sisustukset jäivät erityisesti mieleen. Näissä kolmessa ennakkosuosikkitalossa on jokaisessa omat ihastumisen kohteensa – upea piha-alue, taitavasti koottu sisustus, huokauksia aiheuttava keittiö ja suorastaan ylellinen yleistunnelma, siinä muutama syy rakastua seuraaviin koteihin.

Kotikontti

Mammuttikodin tyylikäs Kotikontti yllätti positiivisesti minimalistisella, laatikkomaisella ulkoasullaan sekä jättimäisellä patiolla, joka näppärästi yhdisti kolme erillistä piharakennusta yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Suorastaan rakastuin pieneen vierasmajaan, patiolle aukeavaan lasiliukuoveen sekä tammisiin keittiökomeroihin. Keittiö toi hyvällä tavalla mieleen 70-luvun, ja vierasmajasta löytyi useampi designesine, jotka ottaisin omaankin kotiini milloin tahansa.

Kotikontti on vain 108-neliöinen pikkuomakotitalo, mutta mitä sitä kaksihenkinen perhe enempää tarvitsisikaan. Pohjaratkaisu tuntui toimivalta avonaisine keittiöineen, ja ajatus siitä, että tilat olivat sopivan kokoisia eikä mässäilevän suuria, hukkaneliöillä täytettyjä, oli ehdottomasti plussaa. Kotikontista huokui samaan aikaan trendikkyys, ajattomuus ja viihtyvyys, aika lailla siis ne ominaisuudet, jotka varmasti monella sisustajalla on tavoitteena.

Designtalo Pala

Musta-valkoisuus on jo pidemmän aikaa ollut sisustajien suosikkina, mutta Designtalo Palassa näkyi mielestäni hyvin se, kuinka trendi on muuttanut aavistuksen muotoaan. Enää ei sisusteta täysin valkoista kotia pienillä mustilla yksityiskohdilla, vaan trendikkäämpää on tehdä laajempia tummia pintoja, valita kokonaan mustia huonekaluja ja yhden tehosteseinän sijasta maalata koko huone. Palan viehätystä lisää entisestään se, että kohteen sisustussuunnittelijana on toiminut ihana Mikko Toppala, jonka omakin kotin on nykytrendien taidonnäyte.

Pala on innovatiivinen uusi konsepti, sillä sen ajatuksena on rohkaista sinkkuja, pariskuntia ja perheitä hankkimaan omakotitalo, vaikka lopullinen perhekoko ei vielä olisikaan tiedossa. Palan voi nimittäin rakentaa huone tai pala kerrallaan, ensin voi ostaa vain ne tärkeimmät osat ja myöhemmin täydentää kotia perheen kasvaessa tai taloudellisen tilanteen parantuessa. Ajatus sopii hyvin nykyiseen maailmanmenoon, sillä enää ihmiset eivät ajattele ostavansa loppuelämän koteja. Muuttuvissa elämäntilanteissa muunneltavuus on iso etu.

Honka Ink

Ulkoapäin Honka Ink sopisi hyvin tanskalaisiin maisemiin, joissa mustia harjakattoisia puutaloja on nähty paljon pidempään kuin täällä meillä. Myös sisältä Ink on pelkkää modernia trendikkyyttä eli betonipintoja, rottinkituoleja, paimentolaismattoja, marmoria ja mustaa metallia. Honka Inkin sisustus on taitavan Jonna Kivilahden käsialaa ja juuri sellainen koti, johon takuuvarmasti rakastuu kaikki nykytrendejä seuraavat sisustajat. Itselleni jäi erityisesti mieleen karut tummat mikrosementtiseinät, olohuoneen i-h-a-n-a sohva ja ulkoterassin säkkituolit. Itse asiassa säkkituolit oli googletettava heti kotiin päästyäni, koska olen jo jonkin aikaa etsinyt kauniita ja kompaktin kokoisia säkkituoleja yläkerran aulaan. Kun nämä yksilöt vielä sattuivat olemaan ihan järkevän hintaisetkin, niin luulen niiden olevan aika vahvoilla aulaa sisustaessani.

Taidan jo vähän toistaa itseäni, mutta sanonpa silti että nämä kolme kohdetta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa paikan päällä, jos käytte asuntomessuilla. En ole osannut valita vain yhtä suosikkiani, vaan pidin kuudesta eri kohteesta, joita yhdistelemällä rakentuisi unelmieni talo – kunhan ensin voittaisin lotossa. Tulossa on siis vielä ainakin muutama helmi asuntomessuilta, ja lisäksi ajattelin esitellä teille messukohteiden lastenhuoneita. Siitäkin huolimatta että ne tuntuivat tänä vuonna olevan hieman aliedustettuina. Mutta ennen sitä, kertokaahan mikä on näistä kolmesta teidän suosikki?

Kodinhoitohuone

Just nyt mielessä pyörii kaikenlaisia asioita, enimmäkseen erilaisia uusia alkuja, sillä usein pidemmän reissun jälkeen haluaa keskittyä kotiasioihin ihan uudella tavalla – ja ehkä jopa tehdä niitä rästiin jääneitä hommia pois. Sen ainakin tiedän, että tämä viikonloppu vietetään hyvin tiiviisti kotona, enimmäkseen kodinhoitohuoneessa reissun jälkeisiä pyykkejä pesten. Vaikka kuinka ihana loma meillä olikin, niin ihan yhtä ihanaa on myös tulla kotiin, saada puhdasta vaatetta päälle ja purkaa matkalaukut. Lapsetkin hyppivät riemusta portaita edestakaisin heti kun saatiin ulko-ovi auki!

Yksi arkea helpottavia asioita, joka hommattiin tänne uuteen kotiin, on ollut kuivausrumpu. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista, mutta nyt en enää osaisi ajatella pärjääväni ilman. Ensin harkittiin kuivaavaa pyykinpesukonetta, mutta perheellisenä tämä on kätevämpi, kun voi pyörittää molempia koneita samaan aikaan ja pestä jopa neljä koneellista pyykkiä yhden päivän aikana. Usein pidänkin viikonloppuisin pyykkipäivän, jolloin pestään sekä narulla kuivattavaa että kuivausrumpuun heitettävää pyykkiä. Ostoslistalla on vielä joskus hankkia kuivauskaappi, se olisi nimittäin kätevä lasten kosteiden ulkovaatteiden kuivatukselle – aika lailla ympäri vuoden siis.

Kodinhoitohuone on meillä vielä todella keskeneräinen, sillä katossa on muutama aukko, joille pitäisi tehdä jotain, ja lattiasta puuttuu listat. Tämä on ainut huone, johon meillä tulee jalkalistat, ja nekin vain sen takia, että saatiin roiskia mikrosementti lattiaan vähän huolettomammin, ja nopeammin. Toinen vaihtoehto olisi ollut rajata mikrosementillä seinälle nouseva vesieristeen raja, mutta lopussa kun alkoi tulla kiire saada lattiat valmiiksi, ei niin pikkutarkka homma enää sopinut aikatauluihin. Toisesta päästä kodinhoitohuonetta pääsee kylpyhuoneeseen ja saunaan, toisessa päässä on ovi etuterassille sekä samassa yhteydessä kuraeteinen. Vielä toistaiseksi seinät näyttävät kovin tyhjiltä, mutta ongelma on se, että huone on niin kapea, ettei kaappeja voi olla vastakkain molemmin puolin, ja nyt kun yhdellä seinällä jo on naulakkoja, en tiedä mitä toiselle seinälle enää laittaisi. Liukuovikaappien takaa löytyy talon tekninen tila ja muutamat vetokorit lasten käyttöulkovaatteille ja Nikon puolipuhtaille vaatteille.

Kodinhoitohuone on siitä ongelmainen, että näkymä kylpyhuoneeseen päin on seesteinen ja kodikas, mutta kuraeteisen puoli on täysin laiminlyöty. En pidä siitä, että ulko-ovi on listavalkoinen ja seinät kaikkialla puhtaanvalkoista, ja luulin tilanneeni kiinteiden kalusteiden toimittajaltamme liukuovet valkoisilla kehyksillä – ne kuitenkin tulivat hopeisilla. Asiasta kannattaisi tietenkin reklamoida, mutta myyjä, jonka kanssa olemme kaupat tehneet, ei ole yrityksessä enää töissä, ja loppujen lopuksi kyse on todennäköisesti siitä, että sopimukseen on kirjattu väärä kehys, enkä ole asiaa huomannut tilatessa. Rakentamisen aikana näitä vain tuppaa väkisinkin tulemaan, sillä satoja valintoja tehdessä sitä itsekin alkaa katsoa asioita läpi sormien, enkä loppuvaiheessa enää syynännyt jokaista paperia niin tarkasti.

Kunhan jälleen löydän energiaa pohtia kodinhoitohuonetta, ja kunhan ensin saamme siellä viimeiset hommat valmiiksi, tulee lopputuloksesta varmasti mieluinen ja viihtyisä. Estetiikkaan huomiota kiinnittävänä luonteena on vain vaikea sietää keskeneräisyyttä, kaikki pitäisi olla samantien viimeisteltyä ja valmista sisustamiselle. Tuleeko teille jotain mieleen, miten saisin tätä huonetta vähän valmiimman näköiseksi? Tavaraa ei tarvitse olla paljon, mutta jotenkin olisi kiva yhtenäistää kuraeteisen puoli muuhun tilaan, en vain tunnu keksivän millä keinoin.

Täydellinen kesäolohuone

*Kaupallinen yhteistyö Jyskin kanssa

Olen ihan yhtäkkiä huomannut, kuinka meidän arjen touhut on nyt kesän tullen siirtyneet enemmän ja enemmän sisältä ulos. Heti aamupalan jälkeen Minea ryntää hakemaan kavereita ulos (ja Nooa tietenkin perässä), yhä useammin ruoanlaitto hoidetaan pienessä hiiligrillissämme ja ystäviä kylään kutsuttaessa kahvit nautitaan terassilla säästä riippuen joko t-paidassa tai takissa. Ensin ajattelin, ettei meidän pihasta saada tänä kesänä niin viihtyisää, että siellä tulisi vietettyä aikaa muuten kuin ehkä mullan levityshommissa ja myöhemmin nurmikon siementen kastelemisessa. Suurimmaksi osaksi kun kaikki energia on vielä tämänkin vuoden puolella käytetty sisätilojen suunnitteluun ja kuntoon saamiseen, ja piha on koko ajan ollut prioriteetti numero kaksi.

Kevään mittaan aloimme kyllä vähitellen jo suunnitella pihan toimintoja. Heti oli selvää, että sisääntulo tehtäisi kivetyksellä lähes koko pihan osalta, talon ympärystö vuorattaisi pienillä kivillä ja terassi laitettaisi kiertämään etupihalta takapihalle. Takapihalle tulee joitain toimintoja lapsille kun taas talon sivupiha täytettäisiin ensi kesänä erilaisilla istutuslaatikoilla, joissa voisi myöhemmin kasvattaa muutamia hyötykasveja. Suunnitelmat alkoivat hahmottua, kesäkin tuli, mutta mikään ei edennyt pihallamme. Koska Nikon lomatkin alkoivat olemaan ihan nurkan takana, oli tehtävä päätös – joko keskittyisimme tämän kesän ajan pihan laittamiseen tai sitten siirtäisimme urakkaa ja päättäisimme tehdä jotain ihan muuta. Lopulta päädyimme kompromissiin, joka ei itse asiassa olekaan tuntunut yhtään siltä, että olisimme kuitenkaan joutuneet luopumaan mistään. Panostimme perheen yhteiseen aikaan, varasimme lomamatkan lämpimään ja päätimme laittaa kuntoon vain sen tärkeimmän eli terassin.

Nyt meillä on täydellinen olohuoneen jatke, jossa viihtyy lapset ja aikuiset, muuta en tällä hetkellä pihalta osaa edes kaivata. On paikka, johon kattaa aamukahvit tai kutsua ystäviä istumaan iltaa auringonlaskun aikaan, viherkasvejakin on ympärillä niin ettei nurmikon puuttumista melkeinpä enää edes huomaa. Tässä se on, terassi jollaista toivoin mutten uskaltanut aikaisemmin ääneen sanoa ennen kuin vasta nyt kun kaikki on lähes valmista. Mitäs tykkäätte, kelpaisiko tuolla istuskella?

Itse terassin Niko rakensi meille paksuista harmahtavista lankuista, ja kaikki loput löytyikin Jyskistä. Etsin ilmavia mustarunkoisia ulkosohvia, jotta sisätilojen tunnelma jatkuisi myös ulkona, ja kuin tilauksesta Jyskin verkkokaupassa tuli vastaan tämä kaunis pelkistetty LEVANGER sohvaryhmä tummanharmailla kankailla. Kauaa ei tarvinnut miettiä, vaan sohvat lähtivät tilaukseen näkemättä, laadunkin kun osasin olettaa olevan hyvää (edellinen Jyskin sohvaryhmämme on edelleen kuuden käyttövuoden jälkeen loistavassa kunnossa!). LEVANGER sohvaryhmä myydään paketissa niin että mukaan tulee yksi sohva, sohvaan kuuluva pieni sivupöytä sekä neliön mallinen isompi pöytä. Meille sohvia tuli kaksi, ja sijoitimme ne kulmasohvaksi niin että väliin laitoimme toisen isoista pöydistä ja toisen keskelle. Järjestystä ja sivupöytien kätisyyttä voi nopeasti muuttaa, joten jos joskus haluammekin sijoittaa sohvat vaikka vastakkain toisiaan, onnistuu se hetkessä. Vaikka pöytätilaa on jo itse sohvaryhmässä ihan riittävästi, halusin terassille vielä UHRE sivupöydän, jota on helppo liikutella tarpeen mukaan paikasta toiseen.

Vehreyttä terassille kaivattiin, joten suuret HVEPS polystone ruukut täytin aurinkoa kestävillä viherkasveilla, ja ruukut löysivät paikkansa sohvaryhmää vastapäätä. Polystone on materiaalina mukavan huoleton, sillä se ei pala, se hylkii likaa, on kevyttä ja kestää jopa pakkasta. Kaiken lisäksi ruukut näyttäisivät juuri nyt olevan tuntuvassa alennuksessa, joten kannattaa käydä Jyskissä katsomassa, vaikka jo ensi kesää silmällä pitäen.

Myös kodikkuutta terassille kaivattiin niin tyynyjen kuin viltinkin muodossa, ja viimeisen silauksen teki KAARE valoketju, joita kiinnitin kaksi ensin toisiinsa kiinni ja sitten pienillä nauloilla seiniin. Valot toimivat pattereilla, joten ne voi sijoittaa mihin tahansa välittämättä pistokepaikoista, ainut vain että ne tulee huonommilla ilmoilla muistaa nostaa sisälle. Lopuksi laitoin vielä tummanharmaan STILKEG räsymaton terassin ovelle pehmentämään tunnelmaa. Matto ei sinänsä ole mikään ulkomatto vaan tarkoitettu sisätiloihin, mutta meillä terassia suojaa talon korkea uloke niin ettei vesi pääse tuonne ovelle asti. Myöhemmin aiomme vielä rakentaa koko terassin pituudelta yläpuolelle pergolaa, ja kiinnitämme siihen tällaisen valkoisen HOLD-AN purjeen suojaamaan terassin ulointa reunaa pahimmilta sateilta. Ostoslistallani on myös toinen UHRE sivupöytä, sillä sovittelin sitä meidän tv-huoneeseen, ja se sopi sinnekin ihan yhtä täydellisesti kuin ulkosohviemme pariksi.

Aika monet mutakakut olemme jo ehtineet terassilla syödä, sillä nyt kun löhönurkkaus on kutsuva ja kodikas, tulee takapihalla vietettyä paljon enemmän aikaa. Omaa modernin pelkistettyä sisustussilmää sohvaryhmä miellyttää ihan erityisesti, vaikka toki ulkoterassilla saa myös olla ripaus lämmintä ja kodikasta tunnelmaa luomassa viihtyisyyttä. Millainen on teidän unelmien terassi, tietenkin toimiva ja viihtyisä sen olla pitää, mutta sisustatteko ulos omaa tunnelmaa vai sisätiloja mukaillen?

Myynnissä kaunis kaksio Jyväskylästä

Päätinpä nyt vinkata tänne teillekin (koskaan kun ei tiedä, jos vaikka jollain on juuri uusi asunto hakusessa..) että ystäväni laittoivat ihan juuri kauniin kaksionsa myyntiin. Reilu 60-neliöinen valoisa koti keskustan tuntumasta, hyvin pidetty ja rauhallisesta taloyhtiöstä. Asunto on täysin remonttivapaa, sillä ennen muuttoaan ystäväni toteuttivat kotiinsa täyden, kaikenkattavan remontin, jossa uusittiin lähes kaikki näkyvät pinnat. Jotain kuitenkin myös säilytettiin, esimerkiksi yksin kodin parhaista asioista eli vanhat lankkulattiat, jotka kävivät läpi totaalisen kunnostuksen.

Tätä asuntoa pääsee katsomaan sopimalla yksityisnäytön tai ilmestymällä paikalle ensi torstaina yleiseen näyttöön. Tarkempia tietoja löytyy tästä asuntoilmoituksesta. Itse olen aika vakuuttunut, että tämä koti myydään melko pian, sillä avaruus ja valoisuus ihastuttavat paikan päällä kävijää. Itseäni jännittää, ihan jo senkin takia että paria kuvaa lukuunottamatta myyntikuvat on omaa käsialaani.

Juuttimatto olohuoneeseen

Eilisen saamattomuuden jälkeen haluaisin kovasti pystyä sanomaan, kuinka tehokas päivä tänään on ollut ja miten olen saanut asioita jopa normaalia enemmän aikaan, mutta valitettavasti olen jatkanut samalla laiskottelun hyväksi todetulla linjalla. Aamulla skipattiin ulkoilut ja ajettiin lasten kanssa Prisman leikkipaikalle kuluttamaan aikaa, lounaskin syötiin samassa osoitteessa ja Nooan päiväunien ajan en tehnyt juurikaan muuta kuin tuijottelin olohuonetta pohtien hyvää järjestystä huonekaluille. Mietin, että varmaan niillä ihmisillä täytyy olla sisustus täydellisessä harmoniassa, joilla on paljon vapaa-aikaa. Kokeilemalla, pitkään pohtimalla, tuntikausia pinterestiä selailemalla ja sisustuslehtiin tutustumalla saa aika paljon aikaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin omilla resursseillani yleensä. Kesäloma on onneksi siinä mielessä maagista aikaa, että kokonaisen päivän todella voi viettää tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.

Syy olohuoneen järjestyksen pohtimiseen tänään oli se, että viikonlopun jälkeen sain kotiin juuttimaton, joka oli jo jokusen viikon odotellut Helsingissä. Instan stooreja (@minishowblogi) seuraavat jo näkivätkin matosta muutaman vilahduksen, ja osa ehti kysellä maton perään ja tosiaan, Ikeastahan tämäkin ihanuus löytyi. Lohals-juuttimatto on omalla ostoslistallani ollut jo hyvän aikaa, mutta matto on ollut koko ajan loppuunmyyty suomenlaajuisesti. Tutun kautta sain vinkkiä siitä, että muutama matto oli ilmestynyt Vantaan muymälään, joten onneksi ihana ystävä kävi sen sieltä nopeasti nappaamassa samalla kun osti itselleen kaksi samanlaista. Matto sai nyt joksikin aikaa jäädä olohuoneeseen, mutta viimeistään syksyllä se siirtyy tv-huoneeseen ja olohuoneeseen palaa Elloksen ryijymatto.

Sohvapöytäähän tuo meidän olohuone melko kipeästi kaipailee, sekä kahta kunnon nojatuolia. Uusi lamppukin olisi ihan jees, takan kohtalo tulisi päättää ennen lopputarkastusta ja valkoinen tyhjä seinä näyttää autiolta ilman isokokoista taideteosta. Eikä tämä tietenkään ole ainut huone, joka kaipaisi sitä sun tätä, vaan lähes joka huoneesta puuttuu olellisia huonekaluja. Ainut este on tietenkin vain raha. Lupaan että heti lotossa voitettuani (en ole koskaan elämässäni lotonnut!) pistän kaiken kertaheitolla kuntoon, mutta nyt on pärjättävä näillä ja muistettava, että noin niinkuin kokonaisuudessaan meillä on asuinpuitteet kutakuinkin enemmän kuin kunnossa.

Mustat kylpyhuoneen saippuat

Niin se vaan naisen mieli muuttuu, omalla kohdallani enimmäkseen silloin kun puhutaan mistä tahansa sisustukseen liittyvästä. Tai ehkä oma makuni jalostuu, tai vielä paremmin, olen vasta etsimässä sitä, mikä todella on se oma tyylini kodin suhteen. Pidän niin monenlaisesta, silmääni voi miellyttää täysin pelkistetty tehdasmainen tyyli mutta samaan aikaan ihailen toisten kokovalkoisia raikkaita koteja ja niin edelleen – lähes mikä tahansa toimii, jos sisustus on taitavasti tehty. Kun remontoimme edellistä kotiamme, olin aivan vannoutunut mannermaisen, runsaan jenkkityylisen sisustuksen puolestapuhuja, mutta nyt en voisi kuvitellakaan sisustavani runsailla kerroksilla, massiivisella valkoisella puulla ja silkkiverhoilla. Itse asiassa, juuri nyt en ihan täysin tiedä miten tyyliäni kuvailisin ylipäätään.

Kun olimme Nikon kanssa molemmat kyllästyneet edellisen kotimme tyyliin, vaihdoimme huonekalut pelkistetympiin, ja kuvioihin tuli mustavalkoisuus ja Ikea. Ja hyvin se sopikin 2010-luvun alkuun, mutta nyt olen viettänyt monta tovia pohtien, kuinka tehdä tästä nykyisestä sisustuksesta jotain muuta kuin sitä ihan perinteisintä musta-valkoista vastakkainasettelua. Molemmat värit on toki edelleen hyvin paljon mieleeni, mutta kaipaan niiden lisäksi jotain vähän enemmän, lisää värisävyjä ja lämmintä puuta rinnalle. Rakastan kaikkia tummia sävyjä, joten tummanharmaa, tummansininen tai tumma beigekään eivät ole huonoja vaihtoehtoja yhdisteltäväksi mustaan ja puuhun. Onneksi laitoimme vaneria seiniin ja kattoihin näinkin paljon, sillä ne lämmittävät yleisilmettä kivasti melko kovan lattian ja valkoisten seinien vastaparina.

Olen vihdoin saanut pikkuvessankin projektin etenemään (muistatteko vielä kun kirjoitin sen ongelmista tässä postauksessa), ja tänään ajelin paikalliseen puupinnoitteita valmistavaan firmaan nimeltä Siparila ja tilasin vessaan puukaton. Muutenhan tuo alakerran wc on hyvinkin mustavalkoinen, joten luulen ettei pieni lämpö ole yhtään pahitteeksi siinä tilassa. Nyt jälkikäteen olisin voinut valita vaikka tammisen kaapistonkin tai laatoituksen sijaan paneloida koko takaseinän puulla, sillä paneli jonka Siparilalta löysin, ansaitsisi päästä vähän isommallekin pinnalle.

Mustavalkoisuutta korostamaan meiltä löytyy molemmista kylpyhuoneista ja tuolta alakerran vessasta samat Dermosilin käsisaippuat, käsirasvat ja suihkusaippua. Vessoihin tilasin myös Menun saippuapullot, mutta ne eivät ole ihan parhaimmasta päästä käyttömekanismiltaan, joten olen täyttänyt näitä Dermosilin pulloja uudelleen ja pitänyt ne ennemmin lavuaarin reunalla. Samalla tilasin shampoon ja hoitoaineenkin niin että alakerran kylpyhuoneessa näyttää nyt melko yhtenäiseltä – lukuunottamatta lasten muumishampoota ja Nikon hienoa suomalaista shampoota (huom kuvien tarkka rajaus!). Lopulta mustat pullot levisivät myös keittiöön, ja sinnekin olen ostanut astianpesuaineet ja käsisaippuat kauniissa paketeissa niin niitä on kiva pitää pöydällä esillä. Saattaahan tämä olla vähän turhanpäiväistäkin saivartelua, mutta eräs tuttavani totesi, että nykyään kaikesta on saatavilla myös se astetta kauniimpi versio, joten miksi ihmeessä ei valitsisi sitä, jos tuote on yhtä hyvä. Tottahan se on, ennemmin valitsen sekä että kuin joko tai!

Mitä mieltä on raati, onko sillä väliä miten saippuat ja shampoot on pakattu vai onko sisältö ainut, jolla on merkitystä?

*kaikki kuvissa näkyvät kiinteät kalusteet ja laatat on Jyväskylän Laatta Leeviltä

Tv-huoneessa (sisältää alekoodin)

*yhteistyössä Hifi Studio

Vielä ihan äskettäin meidän tv-huone oli hyvinkin keskeneräinen, tavaraa lojui lattioilla eikä ollut mitään säilytyskalustetta mihin piilottaa niitä, ja tv:kin keräsi pölyä kaiken muun seassa. Jotkut pienetkin projektit kun vain tuntuvat jäävän pidemmäksikin aikaa roikkumaan, jos inspiraatiota ei yksinkertaisesti ole. Muutenkin, meille tv-huoneen tärkeimmät kalusteet olivat sohva, tv ja hyvä äänentoisto, joten näihin keskityttiin ensin ja kaikki muu sai rauhassa odotella. Tärkeintä oli, että on huone jossa rauhassa katsoa telkkaa ja tarvittaessa majoittaa ystäviä.

Lopulta inspiraatio huoneen sisustamiseen löytyi, kun hankimme huoneeseen uutta äänentoistoa – näyttävät laitteet suorastaan vaativat arvoisensa ympäristön. Aikaisempi kotiteatterijärjestelmämme ei enää ollut toiminut muutamaan vuoteen, ja tällä kertaa olimme päättäneet hankkia jotain laadukkaampaa, monipuoliset kaiuttimet, jotka sopisivat niin elokuvien katseluun kuin musiikin kuunteluun. Kriteereinä oli erinomainen äänenlaatu, tyylikäs ulkonäkö sekä se, että järjestelmä on helppokäyttöinen ja yhteensopiva esimerkiksi puhelimen Spotifyn kanssa. Voin kertoa, että kumpikaan meistä ei ollut niin perehtynyt nykyajan tarjontaan, että olisimme itse osanneet lähteä kartoittamaan vaihtoehtoja kovin pitkälle. Niinpä meille helpoin ratkaisu oli kävellä Jyväskylän Hifi Studioon, kysyä neuvoa myyjältä ja luottaa täysin myyjän asiantuntemukseen siinä, mikä meidän tarpeisiimme olisi se kannattavin vaihtoehto.

Kun aloimme selvitellä eri vaihtoehtoja, huomasin heti alkuun, että saatavilla on mitä upeimpia ratkaisuja kevyemmistä järjestelmistä kokonaisvaltaisiin äänentoistolaitteistoihin, joilla erinomaista äänenlaatua saa niin sisä- kuin ulkotiloihinkin. Voisi sanoa, että vain taivas on rajana, ja useimmiten budjetti on se, minkä perusteella viimeinen päätös tehdään. Erityisen kovassa huudossa tällä hetkellä tuntuu olevan Bang & Olufsenin Beoplay-sarja, jonka mobiilikaiuttimet ovat niin tyylikkäitä, ettei niitä uskoisi kaiuttimiksi ollenkaan – todellinen sisustajan unelma siis! Voisin hyvin kuvitella itsekin nappaavani tällaisen minikaiuttimen mukaani kesäpiknikille eikä tämäkään nahkahihnalla varustettu Beolit 17 kaiutin olisi yhtään hullumpi esimerkiksi keittiöntasolla tai miksei lastenhuoneessakin soittamassa lasten suosikkeja. Toisaalta olisi tehnyt mieli myös päivittää kuulokevalikoimaani näillä valkoisilla Kefin M400 kuulokkeilla, sillä siivoaminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen hoituvat kaikki astetta kivuttomammin musiikkia kuunnellessa.

Mihin ratkaisuun me sitten lopulta kuitenkin päädyttiin? Meille hankimme Genelec G2 aktiivikaiuttimet mustana ja niiden pariksi ääntä vahvistamaan F1 aktiivisubwooferin. Lisäksi ostimme vielä Heosin Link HS2 etuvahvistimen, johon yhdistettynä koko järjestelmä on hyvin helposti ohjattavissa kännykästä. ”Genelec sopii vaativammankin hifistelijän makuun, sillä sen toisto on erittäin puhdas, neutraali ja tarkka”, näin luvattiin näistä valitsemistamme kaiuttimista, ja nyt muutaman elokuvan ja useamman musiikin kuuntelutunnin jälkeen voin sanoa olevani täysin samaa mieltä. Kaiuttimet sopivat täydellisesti uuteen mustaan String-hyllyymme ja niiden sointi on parempi kuin mitä osasin etukäteen edes odottaa. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta olen alkanut kuunnella musiikkia huomattavasti enemmän myös arkena nyt kun meillä on kaiuttimet, joita on yksinkertaista käyttää ja joiden ääni on kirkas ja aito mutta myös riittävän pehmeä, ettei se häiritsevästi blokkaa keskustelemista ja muuta arkista elämää ympärillä. Aktiivikaiuttimet ovat yleensä kompaktin kokoisia ja heti käyttövalmiita (eivät vaadi vahvistinta), mutta meille tosiaan tuli vielä tuo Heosin etuvahvistin, jotta järjestelmä toimii myös mobiilisti, yhdessä Applen laitteiden kanssa.

Valinta valkoisen ja mustan värin välillä oli meille helppo, koska tv-huoneeseen olemme halunneet selkeästi tummempaa yleisilmettä. Päätimme kuitenkin jo nyt, tyytyväisen testailun jälkeen, että myöhemmin tänä vuonna hankimme vielä lisää Genelecin kaiuttimia valkoisena ja sijoitamme niitä yhden tai kaksi per huone. Monihuonejärjestelmän myötä saamme kännykän sovelluksella hallita koko talon äänentoistoa, päättää kotisohvalta käsin kuinka kovalla voimakkuudella musiikkia kuunnellaan, missä huoneissa ja se tärkein, mitä kuunnellaan. Tämän tulee myös tulevaisuudessa hoitamaan jo nyt hankittu Heos Link HS2, laite joka meillä on huomaamattomasti String-hyllyllä, piilossa muratin oksien takana. Vaikka laitteiston laadukkuus ja sointi on kriteeri numero ykkönen, niin en voi sanoa ettenkö olisi enemmän kuin tyytyväinen siihen, että kaiuttimet ja muut järjestelmän osat voi huoletta olla näkyvillä ja osa sisustusta.

Lopuksi vielä erityisen kiva asia, sain nimittäin teillekin jaettavaksi huikean edun Hifi Studion nettikauppaan. Tämän tasoisesta elektroniikasta harvoin saa alennuksia, mutta nyt teille olisi tarjolla alekoodi, jolla saatte jokaista ostettua tuotetta kohden kaupan päälle 10%:n arvoisen lahjakortin. Edun saa kirjoittamalla tilausvaiheessa lisätietoja-kenttään koodin melina. Jos olette esim ostamassa kaiutinjärjestelmää, kannattaa muut osat ostaa ensin ja sitten myöhemmin lahjakortilla vahvistin, tai jos toiveissa on näppärä Beoplayn mobiilikaiutin, voi lahjakortin käyttää vaikka tyylikkäisiin kuulokkeisiin. Lahjakortti on voimassa 12kk ostopäivästä eteenpäin ja se lähetetään tilauksen jälkeen sähköpostiin.

The matto on löytynyt!

Ymmärsin tässä ihan vasta äskettäin, että olen viimein päässyt elämässäni siihen pisteeseen, jossa voin sanoa viettäväni suurimman osan ajasta asioiden parissa, joista pidän. Joskus nuorempana mietin, seisoessani kaatosateessa Oslossa opastetulla turistikiertueella (huonosti sääolosuhteisiin nähden pukeutuneena tietenkin), että ihmisten pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän asioihin, jotka tekee onnelliseksi. Murhetta ja huolia on elämässä joka tapauksessa aina ja sitä paitsi, me länsimaalaiset saamme niin paljon etuoikeuksia jo syntyessämme, että välillä tuntuu käsittämättömältä, kuinka pienistä asioista löydämme pessimismin siemeniä – totuus kun monelle kuitenkin on se, että kaikki on aika hyvin kun vain osaa katsoa oikeasta suunnasta. Suurinta etuoikeutta on varmaan se, että useimmat meistä voivat itse valita suunnan elämälleen.

Se, mikä minut sai pohtimaan onnellisuutta, on nämä viime päivät ja viikot, jolloin tekemistä on tuntunut riittävän niin töissä kuin kotonakin, mutta samaan aikaan kaikki se tekeminen on ollut mielekästä. On ihanaa saada kotona asioita etenemään, hoitaa rästihommia pois roikkumasta ja aloittaa loma ensi maanantaina puhtaalta pöydältä, ihanaa on myös se, että minulla on työ josta jäädä lomille. Lauantaina vielä juhlitaan meillä noin viidentoista työkaverin kanssa, ja vaikka juhlien järjestämisessäkin on omat pienet hommansa, on se kaikki ollut pelkästään hyvällä tavalla aikaavievää. Ehkäpä avain stressittömään arkeen onkin se, että opettelee sanomaan kyllä vain sellaisiin asioihin, jotka tietää varmasti ehtivänsä tehdä ja joista itsekin pitää. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, etteikö toisille voisi tarjota auttavaa kättään tilanteessa kuin tilanteessa – toisen auttaminen se vasta luokin hyvää mieltä ja onnellisuutta.

Olen muutamaan kertaan törmännyt sanontaan siistissä kodissa asuu myrskyisä mieli, mutta omalta osaltani tämä ei taida ihan pitää paikkaansa. Vielä viikonloppuna meillä kotona näytti tältä, kun sovittelin uutta mattoa olohuoneessamme,  mutta nyt kun töissä painaa lomallelähdön kiireet päälle ja muistettavana on kymmeniä asioita, on kaikki kotityöt jääneet kakkossijalle, ja tavarat on kulkeutuneet hujan hajan pitkin kotia. Siisteydestä ei voi tällä hetkellä puhuakaan, mutta toisaalta sekin on ihan ok, sillä kyllä tämäkin sekasotku selviää kunhan tilanne arjessa helpottaa. Tässäkin asiassa olen päättänyt mennä helpoimman kautta, antaa siivousten jäädä kiireiden keskellä ja ryhtyä tositoimiin vasta kun on pakko, tässä tapauksessa juhlia edeltävänä iltana. Samaan kuvioon sotkun kanssa on tällä viikolla kuulunut noutoruoka, lasten Netflix ja useammat pullakahvit töissä ja kotona.

Kaiken kiireen keskellä löysimme kuin sattumalta pitkään etsinnässä olleen maton olohuoneeseen. Sovittelin Minean huoneeseen kahta eri Elloksen mattoa, toisen kuvittelin palauttavani, ja kun ensin sovittamani matto oli hyvä, ei toista tullut edes avattua paketista. Paitsi nyt, ja siihen se rusehtavaan taittava, ihanan pehmoinen tanger-matto jäi, enkä enää osaisi ollenkaan ajatella olohuonetta ilman sitä.

Vastuullinen hankinta lastenhuoneeseen

Nooan huoneessa alkaa jo näyttämään ihan hyvältä siinä mielessä, että siellä on jo kaikki perushuonekalut omilla paikoillaan – on sänky, lipastot lelujen säilytykseen, matto ja pieni yöpöytänä toimiva penkki. Huomenna pitäisi vielä saapua Finnish design shopista tilaamani työpiste, joka sijoitetaan oven viereiselle seinälle, kutakuinkin lipaston toiseen päätyyn. Kanijulisteen viereen on siihenkin tulossa jotain pientä lisäystä, mutta osa on vielä matkalla meille ja osa sommittelematta ja kiinnittämättä, joten ehkä siinä ensi viikolla voin sanoa, että huoneessa on niin valmista kuin siellä nyt ylipäätään voi vielä tässä vaiheessa olla.

Sänky onkin teille tästä huoneesta jo ennestään tuttu, ja täytyy vielä sanoa, että se on ollut meille täydellinen valinta. JLY Heaven juniorisänky* on yhä edelleen mielestäni kauniin eleetön ja sopii siksi niin monenlaiseen tyyliin. Nooan huoneessa se  kivasti raikastaa kokonaisilmettä, ja kun huone on kooltaan vain alle kymmenen neliötä, on ilmavat pinnakaiteet nappijuttu jo siinäkin mielessä, ettei sänky ole liian hallitseva elementti heti ovesta sisään tultaessa. Mitoiltaan se on 140x70cm, joten tuolle meidän alle metriselle pikkupojalle tämä sänky menee vielä useamman vuoden.

Uusina juttuina huoneeseen on ilmestynyt toinen säilytyskori (niitä ei voi koskaan olla liikaa, koska pojille leluautoja tuntuu kertyvän kuin itsestään!), Nikon papan itse tekemä suloinen pikkupenkki sekä vaaleanvihreä/turkoosi Village home juuttimatto*. Village homen mattoihin sain tutustua silloin muutama viikko sitten järjestämilläni Sisustus Orvokin sisustuskutsuilla, jotka tuntuu herättäneen monissa teissäkin paljon kiinnostusta ja kiittelyä siitä, että tällainen uusi ihana konsepti on kehitetty. Minä ihastuin kutsuilla niin tähän Nooan huoneen värjättyyn juuttimattoon kuin luonnonvärisiinkin, ja oli valikoimassa kauniita ja edullisia senillemattojakin esim harmaana ja beigenä. Lisää mattoja ja kaikkea muutakin ihanaa näet parhaiten instagramista seuraamalla nimimerkkiä @sisustus_orvokki ja sieltä pääset myös halutessasi varailemaan omia kutsuja.

Village homen matot on tietyllä tapaa hyvin erityisiä. Ne valmistetaan käsityönä Bangladeshissa ajatuksena että naisille mahdollistetaan työnteko kotoa käsin, ja vastuullisuusnäkökulmasta huolimatta hinnat ovat hyvinkin maltillisia. Tämä Nooan matto on 150x90cm ja arvaatteko mitä, se on vesipestävä 40 asteessa! Ainakin meikäläiselle oli täysin uutta tietoa se, että juuttiakin voi pestä vaikka suoraan pesukoneessa – ehdoton juttu lapsiperheessä!

Matto sattui mätsäämään Nooan huoneen muuhun sävymaailmaan täydellisesti, kun beiget ruudut menee hyvin yksiin vanerin kanssa ja ruskeat lelukorin. Korissa säilytetään tällä hetkellä junaradan osia, sillä ne on usein leikeissä mukana ja näppärästi saatavilla siitä heti leikin alkaessa. Molempiin lastenhuoneisiin halusin matot, koska niiden päällä on kivempi istua leikkimässä, vaikkakin autoilla otetaan nopeuskisaa myös yläkerran aulassa paljaalla lattialla.

*sänky ja matto saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Uusia rodineita

P-e-r-j-a-n-t-a-i-!! Ja samalla kun huomasin olevan jälleen viikonloppu, huomasin myös että kesäloman alkuun on enää kaksi viikkoa töitä. Miten tämä vuosi menikin näin nopeasti ja nyt ollaan jo kesälomassa?! En tiedä meneekö kesäkin samalla tavalla huomaamatta, mutta aion kyllä ottaa kaiken niistä parista kuukaudesta irti, jotka vietän lasten kanssa kotona. Minean ja Nooan hoito loppuu tämän kuun viimeinen päivä ja uudessa hoitopaikassa aloitetaan vasta elokuun ensimmäinen, joten siihen väliin toivottavasti mahtuu läjäpäin kivoja kesämuistoja ja rentoa meininkiä kotikulmilla. Luulen, että muutama päivä vietetään pihaakin laittaessa, mutta suurimmaksi osaksi tavoitteena on olla asettamatta tavoitteita – ihan vaan olla siis, saada aikaan tylsistymistä jos ei muuta.

Yksi asia saattaa kesälläkin vaatia jonkun verran huomiota, nimittäin meidän kodin sisätilojen keskeneräiset hommat. Kyse on melkein pelkästään pienistä viimeistelytöistä sekä sisustuksesta, joka ei millään meinaa asettua meidän näköiseksi. Tänäänkin tuskastelin olohuonetta ja sitä kuinka autiolta se toistaiseksi näyttää, raahasin Minean uuden maton testiin alakertaan ja sommittelin sitä muiden huonekalujen kanssa olohuoneessa. Matto näytti sopivan loistavasti, mutta silti en voinut sille mitään, että kokonaisuudesta mieleeni tuli enemmänkin 70-luvun mummola kuin skandinaavinen, hillitty koti. Rakentamisvaiheessa olin jo turvautumassa erään todella taitavan suunnittelijan apuun sisustuksen kanssa, mutta koska aikataulumme ei osuneet yksiin, asia vain pääsi jäämään. Nyt olen alkanut pohtia asiaa jälleen mielessäni, sillä huomaan kaipaavani ammattilaisen viimeisteltyä ilmettä. Ainut ongelma asiassa on se, että jyväskyläläisenä joutuisin maksamaan suunnittelusta melko paljon extraa matkakulujen ja päivärahojen muodossa, joten ellei meidän osoitteeseen ole tulossa lottovoittoa, niin ei varmaan tule suunnittelijaakaan.

Pitkästä aikaa tein tällä viikolla muitakin kuin sisustushankintoja. Eilen julkaistiin Mini Rodinin uutuuksia ja tällä kertaa pre-mallisto oli hullaantumisen arvoinen. Viime julkaisusta en hankkinut mitään, koska kuosit on tuntuneet menevän merkittävästi alaspäin, mutta pastelliset tasselit ja mintut pantterit olivat molemmat saatava meillekin. Ja kuten kuvasta näkyy, toimitus oli MiniQ:ssa huikean nopea, eilen tilasin ja tänään sain paketin postiin! Miten teillä, iskeekö lastenvaatteet enää vai onko huuma laskenut, tai koskaan alkanutkaan?

Veikeä Qeeboo kanituoli

Meille on muuttanut uusi lemmikki. Se on onneksi jo valmiiksi sisäsiisti, vähäruokainen, lähes äänetön, loistava leikkikaveri ja vieläpä nätti katsellakin. Siitä on tullut Nooan lempikaveri ja se kutsuukin sitä heeboksi. Tuo heebo, tai oikealta nimeltään Qeeboo kanituoli* on Jollyroomin uusi hauska tuote, sillä se inspiroi niin lapsia kuin aikuisiakin. Qeeboo muistuttaa idealtaan hyvin pitkälti jo vanhoja tuttuja Puppya, Ponia sekä Dodoa eli se on jotain lapselle sopivaa, mutta myös sisustukseen istuvaa.

Qeeboo kanituoleja on saatavilla kahdessa eri koossa ja useammassa pastellinsävyisessä värissä, lisäksi halutessaan voi valita led-lampulla valaistun version joka ei olisi sekään hullumpi esim lastenhuoneen yövalona. Meille valitsin pienemmän koon kanin vaaleanharmaana, joka sattui sopivasti olemaan melkein samaa väriä kuin meidän lattiakin. Olin ajatellut tuolia lapsille yhteiseksi, mutta enpä tiedä täytyykö meille hankkia vielä toinenkin, isomman koon kanituoli, jotta Mineakin saisi omansa. Nooa on nimittäin ottanut tuolin täysin omakseen eikä ole nyt viikkoon juuri muualla halunnut istuakaan. Mikrosementti on lattiana aavistuksen muita lattiamateriaaleja liukkaampi, ja Nooahan keksi samantien kuinka tuolilla on näppärää liukua paikasta toiseen pitkin lattioita, itse kyydissä istuen tietenkin. Välillä kanin kanssa myös pompitaan tai kyytiin yritetään mahtua siskon kanssa yhdessä, mutta ilman haavereita ollaan selvitty, sillä tuoli seisoo tukevasti maassa.

Aluksi olin ajatellut kanituolia Nooan tai Minean huoneeseen, mutta nyt se näyttäisikin jäävän pysyvästi olohuoneeseen, koska Nooa tykkää istuskella siinä etenkin telkkaa katsellessaan. Toisaalta se kyllä sopiikin pelkistettyyn skandinaaviseen tyyliin, joten jääköön ihmettelemään tuohon seinän vierustalle, lähelle tv-huonetta. Kesällä kani saattaa päästä hieman vehreämmillekin laitumille, ulkoterassille seuraamaan lasten menoa.

Jollyroomilta löytyy laaja valikoima kaikenlaisia lasten huonekaluja, kannattaa kurkata sillä aika moni tuote on nyt hyvässä alennuksessa.

*Tuoli saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Ihanat sisustuskutsut

Tämä postaus ansaitsee läjäpäin kuvia, koska olen niiiin fiiliksissä tästä koko jutusta. Järjestin keskiviikkona meillä ensimmäistä kertaa ikinä sisustuskutsut – ensimmäistä kertaa siksi että vastaavia ei ole ennen ollut missään tarjolla. Senja otti yhteyttä yhteisen tutun suosittelemana, kysäisi josko olisin innostunut järjestämään kutsut tässä keväällä, ja olinhan minä, aika tosi innoissani! Keräsin kaverit kasaan melko lyhyellä varoitusajalla, jotta en itsekään ehtisi sen kummempia stressailla tarjottavista tai muusta. Onneksi suurimmalla osalla oli kalentereissa tilaa, ja paikalle pääsi kymmenen ystävää. Nykyään nimittäin ihan oikeasti tuntuu, että monilla ystävillä on niin kiireiset viikot, että hyvä jos saadaan treffejä mihinkään väliin sovittua. Harmi juttu, mutta sitä ne ruuhkavuodet on, pienten lasten kanssa tai ilman.

Sisustuskutsut löydät instasta nimellä @sisustus_orvokki ja facebookista Orvokki. Ideana on se, että emäntä kutsuu ystäviä kylään, Senja tulee esittelemään mitä ihanimpia sisustustavaroita, vieraat saavat kaikessa rauhassa katsella tuotteita samalla kun hörppivät kahvia ja lopuksi voi halutessaan ostaa omat suosikkinsa heti kotiin viemisiksi. Ainoastaan matot on tilaustavaraa, muuten tuotteen saa mukaansa korttimaksulla.

Ehdottomasti parasta näissä kutsuissa on mielestäni tuotteet, joita Senja on valikoimiinsa ottanut. Olisin halunnut hankkia niin monia ihania pieniä sisustusesineitä, kuten vanerisia lastenhuoneen koristeita, keraamisia astioita, keittiötarvikkeita, koruja, kattaustuotteita, vihkoja, vaaseja… Jouduin ihan tosissani miettimään mitä kaikkea voin ostaa ja mitä jätän tulevaisuuden hankinnoiksi, sillä lähes koko valikoima olisi sopinut meidän kodin tyyliin. Yleensä kutsujen tavaroita saa odottaa vähintäänkin muutamia päiviä, mutta sekin oli mielestäni toivottua vaihtelua, että ostamasi esineen sait samantien asetella omalle paikalleen, ja ihan kaikkea pääsi hypistelemään livenä, ei vain tiettyjä värejä tai kokoja. Ja vaikka toistaiseksi kutsut hoituu yhden naisen voimin, Sisustus Orvokin perustajan Senjan toimesta, niin kutsuja voi instan tai facebookin kautta varailla mihin tahansa päin Suomessa – Senja nimittäin reissailee ympäriinsä pitämässä kutsuja.

Mitä meikäläinen sitten päätyi lopulta kutsuilta hankkimaan? Lapsille ostin jotain pientä ja suloista, itselleni keittiöön Cilla’sin tuotteita ja pitihän sitä pari mattoakin saada. Matoista vielä lisää myöhemmin, mutta sen verran voin jo paljastaa, että Sisustus Orvokin instasta löytyy todella nättejä yksivärisiä käsintehtyjä mattoja hyvinkin huokeaan hintaan, ja vieläpä eettisellä ajatuksella! Jos olin jo ennen kutsuja innoissani, niin kutsujen jälkeen olin vieläkin enemmän – ihanaa löytää jotain inspiroivaa, uutta ja täysin omannäköistä.

Säilytysvinkki

Nämä on niitä todellisia first world problems mutta eipä tässä blogissa ole ennenkään niin kovin syvällisellä, maailmankaikkeutta syleilevällä tasolla liikuttukaan – itselleni blogi on oman arjen kauniimpien asioiden taltioimista, kun realismia kaikkine ahdistuksineen ja epävarmuuksineen löytyy riittävästi siitä tosielämästä. Oikeaa elämää toki blogissanikin on, ja todella toivon sen näkyvän teillekin saakka, että täällä kirjoitetaan ja kuvataan autenttisia asioita, ei sen enempää tai vähempää. Muistan muuten jostain lukeneeni kuinka bloggaajia itsejään on nykyään alkanut ahdistaa blogien korkea, jopa ammattimainen taso jota heidän on ylläpidettävä, mutta minä en tuota lausetta allekirjoita, koska bloggaaminen ei itselleni ole ahdistavaa ollut oikein missään vaiheessa. Onhan se kiva mikäli blogi voi vuodesta toiseen vastata lukijoiden odotuksiin, mutta en osaa kuvitella, että jättäisin jonkun itseäni inspiroivan postauksen siksi julkaisematta, etten ajattelisi sen vastaavan jotain kuvitteellista laatustandardia. Itse minä ne standardini luon ja blogini on juuri sen näköinen kuin olen itsekin – tässä tapauksessa joskus huoliteltu, useimmiten hyvinkin hetkessä elävä ja konstailematon.

Mutta sitten takaisin päivän ajatukseen eli säilytysvinkkiin, jonka halusin teille jakaa. Uudessa kodissa olen koittanut etsiä mahdollisimman tehokkaita tavaransäilytystapoja, jotta kaikella olisi oma tietty paikkansa, ja näin paikat ehkä pysyisivät siistinä pienemmällä vaivalla. Yksi askel siisteyteen oli hankkia kaappeihin mahdollisimman paljon kannellisia laatikoita, sillä kaappien sisukset on yksi pahimmista siivottavista mitä tiedän. Pientä tavaraa kertyy joka paikkaan, etkä koskaan löydä tarvitsemaasi esinettä sillä hetkellä kun sitä etsit. Laitoin laatikoita niin keittiöön kuin kodinhoitohuoneeseenkin, ja myös lasten kaapit ovat kaikki täynnä erikokoisia pienempiä laatikoita, joihin lelut on lajiteltu jonkinlaisella logiikalla. Usein se olen edelleenkin minä, joka lelut iltaisin siivoaa, mutta onpahan ainakin helpompi saada ne siististi ja nopeasti omille paikoilleen.

Makuuhuoneessa yksi yleisimpiä ongelmia on keksiä paikka päiväpeitolle, tyynyille ja vilteille, joita sängyn päällä saattaa päivisin olla. Jotkut tykkäävät sängynpäätyraheista, mutta meille ei sellainen ole edes vaihtoehto kapean tilan vuoksi. Olin jo laittamassa myyntiin Hayn naulakkoa, joka oli lojunut meillä toimettomana pidemmän aikaa, mutta yhtenä päivänä päätin nostaa sen meidän makuuhuoneeseen ja luontevasti satuin siivotessa heittämään kaikki viltit ja peitot naulakon päälle. Siihen ne jäivät, ja niin jäi naulakkokin. Koristetyynyt lojuvat edelleen lattialla naulakon vieressä aina yöaikaan, mutta huoneeseen on tarkoitus vielä joskus hankkia puunvärinen y-tuoli, jonka päälle voisi aina heittää tavaraa väliaikaiseen säilytykseen. 

 Mitäs tykkäätte tästä systeemistä? Olin ensin ajatellut nikkaroida peitoille pitkistä puukepeistä sisustustikkaat, mutta onpahan nyt yksi projekti vähemmän toteutettavana. Finnish design shopissa myös törmäsin melko näppärään peiliin (taisi olla Menun tai Muuton?) jonka seinäkiinnike toimii samalla tankona vaatteille tai miksei juurikin peitoille ja vilteille. Vaihtoehtoja siis varmasti löytyy kunhan vain vähän etsiskelee ja käyttää mielikuvitusta. Luulen että aika monilla on ongelmana vaatteet, jotka eivät ole puhtaita muttei vielä pesuakaan vaille, koska on hankala päättää, missä tällaisia voisi oikein säilyttää. Hayn naulakko toimii mielestäni loistavasti tähänkin tarkoitukseen, ja yhtä hyvin menisi ne sisustustikkaatkin. Miten teillä säilytetään näitä, lattialla paras vai ehdottomasti joku oma säilytysratkaisu?

1 2