Kuvat ei nyt millään lailla liity tähän postauksen asiaan, mutta alkusyksyllä kuvasin Nextiltä Minealle tilaamaani tunikaa, ja olisi ollut suorastaan vääryys jättää kuvat julkaisematta blogissa :). Nextiltä on meille tullut paljon vaatteita jo aiemminkin, ja hinta-laatusuhde on mielestäni hurjan hyvä. Lähipäivinä Nextiä näkyy blogissa lisää, pienenpieni tilaus lähtee nimittäin ensi viikolla eteenpäin ;).

Muistatteko vielä tämän Reiman blogikilpailun? Tällä kertaa Minishown äänet ei ihan riittäneet palkinnoille asti, mutta kovin monella äänellä ei jääty kolmannesta sijasta. Valtavan suuri kiitos kaikille teille, jotka kävitte äänestämässä meitä! On uskomatonta ajatella, että teitä on ainakin 300 yksittäistä lukijaa, ja vielä enemmänkin mikäli kävijätilastoihin on uskomista!

Kovin pitkä matka ei ole enää 150 kirjautuneeseen lukijaankaan, jolloin lupasin jälleen järjestää jonkin kivan arvonnan :). En olisi noin vuosi sitten uskonut, että tähän bloggaamiseen voisi jäädä näin koukkuun, ja nykyään siitä on tullut ykkösharrastukseni ja paras rentoutumiskeinoni. Koko homma ei kuitenkaan olisi mitään ilman teitä lukijoita, joilta saan kannustavia ja mieltäpiristäviä kommentteja. Kiitos siis myös siitä että ilahdutatte kommentoimalla ja seuraamalla meidän touhuja!

Muistuttelenkin kaikkia blogin seuraajia klikkailemaan itsensä lukijaksi! Bloggerin lisäksi voitte seurata meitä Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa sekä Instagramissa nimellä @minishowblogi.
Ihanaa viikonloppua!

Hyvin luontevasti siirryn talven toppavaatteista kesäiseen shortsiasuun ;). Mutta saa niitä shortseja pitää talvellakin, tai ainakin Minealla pidin viime vuonna useastikin shortseja sukkisten kanssa haalarin alla, ja Pompiltakin tilasin uudet shortsit. Tänään ideoin jo itsellenikin yhden syksyisen asun shortseilla, mutta saapa nähdä koska pääsen sen toteuttamaan..

Näissä kuvissa Minealla on ihana Turkista ostettu shortsiasu ja kukkavyö, jotka hankittiin ystäviemme ensi kuun häitä ajatellen. Kunnes hääkutsu saapui ja saimme kuulla häiden olevan lapsettomat :). Noh, onneksi asulla on ollut muutakin käyttöä, sillä se menee hyvin ihan arkiasunakin näin ilman juhlavampia asusteita.

Shortsiasua pääsin kuvaamaan muutama viikko sitten käydessämme POMPdeLUXin avoimilla ovilla. Tilaisuus pidettiin kauniissa Survon kartanossa, jonka tiluksilla oli pakko napsaista muutama kuva, niin nätit oli maisemat :). Ja voitteko uskoa, että silloin elokuun lopussa todella oli vielä niin lämmin, että hihattomassa tarkeni oikein hyvin! Vieläkin on tosin näkynyt niitä T-paitoja tälläkin viikolla aurinkoisina päivinä, mutta minä vilukissana en kyllä moiseen pystyisi!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muuten taikauskoisia? Minä en ole koskaan siihen joukkoon lukeutunut, mutta tänään täytyy sanoa tapahtuneen vähän kaikenlaista. Töissä vielä kaikki sujui hyvin, mutta alamäki alkoi kun ensin hain hyvin väsyneen tytön hoidosta. Minea oli kompastunut juostessaan maton kulmaan ja lentänyt suoraan naamalleen lattialle lopputuloksena lättänä punaisena helottava nenä ja hieman rupinen ylähuuli. Nyt viimeisenä kahtena päivänä Minea ei myöskään ole suostunut hoidossa nukkumaan silmäystäkään, joten kotona aloitimme tänään touhut pienillä iltapäiväunilla. Mieheni kanssa olimme sopineet koko perheen syömäänmenosta tiistain vuosipäivän kunniaksi, mutta sekin suunnitelma kaatui mieheni kiireiseen työasiaan, joka venytti viikonlopun aloittamista parilla tunnilla. Lopuksi vielä Picasa, jota olen käyttänyt kuvanmuokkaukseen päätti lopettaa toimintansa, ja minun oli ladattava kokonaan uusi ohjelma (jonka opetteluun saan varmaan tuhlattua seuraavat päivät..). Tällaista meillä tänään :).. Menihän teillä perjantai 13. edes vähän paremmin?

Kävimme Minean kanssa eilen keskustassa puistoilemassa ja tapaamassa äitikaveriani lapsineen. Ystäväni on oikeastaan aivan tuore äititapaus, sillä hän sai miehensä kanssa noin kuukausi sitten suloisen parivuotiaan pojan Etelä-Afrikasta.

Mäki-Matin puistosta, jossa tapasimme, löytyy niin paljon kivaa tekemistä kaikenikäisille lapsille, että nytkin nämä meidän vahdittavat juoksentelivat paikasta toiseen niin vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. Vielä kun se yksi leikkipaikka tai härveli kiinnostaa aina sen muutaman minuutin kerrallaan niin meidän äitien kuulumisten vaihtaminen oli kovan työn takana! Minean lemppareita edelleenkin on kaikki erilaiset keinut, mutta löytyi tästä puistosta onneksi muutakin kiinnostavaa, kuten puiset autot, muovimopot, kiviukot ja pallot. Ja mikä parasta, hiekkalelut tulee talon puolesta eikä lähdön hetkellä tarvitse jäädä etsiskelemään niitä omia lapioita ja ämpäreitä kymmenien joukosta!

Minea ei vielä niin kovin osaa varsinkaan ulkona leikkiä yhdessä toisen lapsen kanssa, mutta jotain he ystäväni pojan kanssa koittivat yhteistuuminkin puuhastella. Ystäväni poika tuntuu sopeutuneen Suomen oloihin jopa yllättävän hienosti, ja perusluonteeltaan hän vaikutti ihailtavan myönteiseltä ja avoimelta. Mielestäni juurikin avoimuutta voisimme mekin kaikki oppia muista kulttuureista, ainakin itsestäni ja Mineasta huomaan välillä voimakastakin uuden ja tuntemattoman jännittämistä. Toki se on myös luonnekysymys, mutta Minea ei julkisilla paikoilla monestikaan uskalla lähestyä vieraita lapsia kovin avoimesti, vaan lämpenee pikkuhiljaa leikkeihin mukaan.

Minulla on toinenkin ystäväpariskunta, joka on aina puhunut haluavansa adoptoida lapsen sen lisäksi, että he myös toivovat saavansa biologisia lapsia tulevaisuudessa. Parhaimmillaan adoptio on varmasti juuri sitä, mitä se ystäväni kohdalla on ollut eli maassa adoptio hoidetaan mallikkaasti ja lapsia kohdellaan erinomaisesti. Yllättävää mielestäni kuitenkin on se, kuinka pitkä adoptioprosessi voi todellisuudessa olla, vaikka maailmassa olisi tälläkin hetkellä varmasti satoja lapsia vailla kotia! Ystäväni odottivat omaa poikaansa 4,5 vuotta siitä päivästä, kun prosessi laitettiin liikkeelle, ja joissakin suositummissa maissa odotusaika on tätäkin pidempi. Tottakai on tärkeää, että perheet valikoidaan ja arvioidaan tarkasti, mutta suuri osa ajasta kuluu jähmeään byrokratiaan. Miettikääpä mikä raskausaika ;)!

Lopuksi vielä vähän kevyempiin aiheisiin eli Minean vaatteisiin :). Syksy ja kevät tuntuu aina olevan hankalaa aikaa pukeutumisen kannalta (niin itellä kuin Mineallakin). Koko ajan on joko liian lämmin tai kylmä takille tai haalarille, ja vaikka kuinka etukäteen asiaa miettisi kotona, huomaa ulkona pukeutuneensa ihan väärin. Kerrospukeutuminen taitaa tässä olla se yksi ja ainut ratkaisu.. Eilen oli juuri tällainen hankala ilma, mutta sainpa keksittyä jonkin käyttötarkoituksen Minean karvaliiville! Vaikka kuinka turhuutta, niin liivit on vaan niin söpöjä :)!

Kuluneella viikolla on ollut niin paljon puuhaa omien työjuttujen ja Pompin kutsujen kanssa, että peruskuulumisten kertominen on jäänyt vähän vähemmälle. Enpä ole koskaan teiltä kysynytkään, millaiset postaukset on teidän lemppareita, vaan täällä on jatkettu tavalliseen tapaan ja kirjoiteltu milloin mistäkin :). Toiveitakin saa toki laittaa aiheiden suhteen, mutta yleensä postaan aina siitä, mitä me milloinkin puuhataan tai mikä juttu omassa mielessä on päällimmäisenä juurikin sillä hetkellä. Jos teillä on kiinnostusta niin voisin jopa toteuttaa joitakin toivepostauksia lähiaikoina..

Näissä kuvissa näkyy tunnelmia viime viikon sateiselta lauantailta, kun olimme Minean kanssa lähdössä ystävän lapsen 1-vuotissynttäreille. Minean Mayoralin neulemekon ostin viime kerralla Helsingistä, ja vaikka se oli vasta ensimmäistä kertaa päällä, tuntuu se jo nyt yhdeltä mun lempparimekoista! Synttäreillä kävi muuten hieman epäonninen sattuma, kun sankarin avatessa meidän lahjaa paketista löytyi rikki mennyt ruokailusetin lautanen! Muovilautasen sivuun oli tullut reikä, joka mielestäni viittasi niin selkeästi valmistusvirheeseen, että vein lautasen takaisin kauppaan. Onneksi Pikkukamarin myyjä suostui antamaan tilalle uuden lautasen ja lupasi reklamoida valmistajalle!

Ennen synttäreitä kävimme tekemässä pientä tulevaisuuden haaveilua (ei mikään paras sää ulkoilla kylmässä tihkusateessa..), ja itsellänikin oli päällä jotain uutta. Michael Korsin takin tilasin jo kauan aikaa sitten, mutta se on odotellut sateisia kelejä kaapissa, ja nyt vihdoin viime viikkoina se on ollut ahkerassa käytössä. Värin suhteen tuli pieni väärinymmärrys, kun luulin saavani beigeä ja sainkin vähän tummempaa, vihertävään taittavaa sävyä, mutta toisaalta takki tulikin puistoilu- ja ulkoilukäyttöön, joten väristä viis!

Eilinen oli erikoinen päivä, sillä Minea oli lähes koko päivän mieheni ja vanhempieni hoitamana kotona, kun minä jumppasin Peurungassa. Lähdimme aamupäivästä ystäväporukalla Peurunkaan naisten liikuntatapahtumaan, jossa tarjolla oli erilaisia lajikokeilutunteja ja tuote-esittelyjä. Osallistuin sisäpyöräilyyn, piloxingiin ja joogaan, ja lopuksi kävimme uimassa ja rentoutumassa allasosastolla. Menin jopa ottamaan kehonkoostumusmittauksen eikä tulos ollut mitenkään yllättävä (eikä myöskään niin kovin mieluisa..) – lihasmassaa tulisi hankkia useamman kilon verran lisää. Ehkä eilinen oli hyvä alku sille projektille, sillä tänään ainakin selän lihaksia on särkenyt niin kovasti, että jotain siellä on pakostikin tapahtunut.

Ihan pelkäksi liikunnaksi eilinen ei kuitenkaan mennyt, vaan illan päätimme ruokailuun Trattoria Aukiossa. Söin karitsankaretta ja jälkiruoaksi suklaakakkua, ja niiden perusteella suosittelen paikkaa ehdottomasti kokeilun arvoisena! Voisin jopa sanoa ravintolan olevan selkeästi paras S-ryhmän ravintola, jossa minä olen käynyt! Jo tänään tekisi mieli ottaa uusinta eilisestä, mutta ehkä maltan ainakin tiistaihin, jolloin meillä mieheni kanssa on vuosipäivä..

Loppuun vielä iso kiitos kaikille, jotka on jo ehtineet käydä äänestämässä meitä Reiman kilpailussa! Palkinnothan on mahtavat myös äänestäjille, joten kipinkapin kaikki antamaan äänenne. Linkki äänestykseen löytyy oikeasta sivupalkista.

Viikonloppu menikin sitten kokonaisuudessaan Helsingin reissuun – matkoihin, olemiseen ja matkoista palautumiseen. Onneksi tänään oli vapaata, töihin olisi muuten laahustanut tosi väsynyt työntekijä.
Oli ihana nähdä rakasta ystävääni kunnolla ajan kanssa vielä ennen hänen lähtöä opiskelemaan eikä niiden kauppojenkaan kiertäminen yhtään harmittanut :). Sain kaksi oivaa shoppailuassistenttia mukaani kaupoille kun ystäväni juoksi Minean perässä ja toinen työnsi rattaita. Kätevää eikö! Kaikki olosuhteet olivat siis otolliset (jollei jopa täydelliset) hyvien löytöjen tekemiselle, mutta ehkä odotukset oli liian korkealla kun lopulta sain pettyä ja todeta, etten löytänyt yhtäkään vaatetta toivelistaltani. Tai ehkä kauppojen valikoimaa osaisi katsoa paremmin, jos samoihin liikkeisiin pääsisi useammin kuin sen muutaman kerran vuodessa.

Niin tai näin, missasin päivän päätteeksi jopa sen liikkeen, johon oli tarkoitus mennä viimeisenä ostoksille tuhlaamaan ne viimeisetkin pennit. Eipä tullut missään vaiheessa mieleen, että erikoisliikkeet voivat lauantaina sulkea ovensa jo neljältä! Koko reissusta käteen jäi kuvissa näkyvä Minean raitapaita Zarasta, Mayoralin neulemekko ja itselleni pikkumusta Hennesiltä. Asiaa kylläkin paikkasin heti samana iltana tilaamalla netistä yhden kivan jutun, jonka hankintaa perustelin itselleni sillä, että se oli toivelistallani jo viime vuonna ;).

Tämäkin iltapäivä kului vaatteiden parissa, kun kävin kurkkaamassa POMPdeLUXin syys/talvimalliston avoimien ovien tilaisuudessa. Siellä minut vastaanotti kaksi kaunista naista – sydämellinen ja lämmin Maarit sekä ihastuttavan herttainen Evelina. Näihin naisiin kannattaa ehdottomasti tutustua, joten ottakaa kaikki Keski-Suomalaiset heihin yhteyttä, jos suunnittelette Pomp-kutsujen pitämistä!

Omat kutsuni ovat jo ensi viikolla (haluaisiko joku jyväskyläläinen bloggaajakollega vielä kutsuille mukaan?), mutta vielä en ole mallistoa kertaakaan täällä blogissa esitellyt. Julkaisupäivänä kaikki blogit oli Pompin vaatekuvia täynnä ja toiseksi, en ollut uutuuksista niin kovin innostunut. Monet vaatteista tuntui kesämalliston kopioilta uusilla väreillä, mutta arvaatteko kuinka tänään sitten kävikään..? Luonnossa vaatteet oli niin paljon kauniimpia, materiaalit unelmanpehmeitä ja mikä parasta, vaatteita on tosi helppo yhdistellä toisiinsa! Keräsin jo oman ostoslistani ensi viikon keskiviikkoa varten, ja siitähän tuli pitkä kuin nälkävuosi!

Laitan kollaaseja listastani vielä teidänkin nähtäväksi tänne blogiin, mutta nyt haluaisin vielä muistuttaa NopsuPopsun arvonnasta. Vielä huomenna ehtii osallistua täällä, ja palkintohan on ihan mahtava! Pieneksi houkutukseksi keräsin vielä teille omia suosikkejani NopsuPopsulta.