Blogissa ja kommenttiboksissa on viime päivinä käynyt aikamoinen kuhina, mikä yllätti mut suuresti. Onhan se tietenkin selvää että kun blogissa jakaa mielipiteen, saa mielipiteitä myös vastaukseksi. Ja niitähän mä kaipasinkin, kiitos siis siitä että jaksatte kommentoida, olla enimmäkseen asiallisia ja ymmärtää muitakin näkökulmia kuin vain niitä, jotka itse koette oikeiksi. Joskus sitä vain itse yllättyy siitä, kuinka eri tavalla joku voi tekstiä lukea kuin mitä on sillä koittanut sanoa. Pitää kuitenkin koittaa muistaa että siellä ruudun takanakin on aika joukko hyvin erilaisia ihmisiä – jos blogissa käy päivittäin tuhansia yksittäisiä lukijoita, niin ei ole todellakaan mikään ihmekään että mielipiteiden kirjo on laaja niin hyvässä kuin pahassakin.
Kaikki lukijoista ei ole seuranneet meidän touhuja kovinkaan pitkään eikä ehkä tiedä millaista vauva-arkea meillä on esikoisen kanssa eletty. Silloin en vielä pitänyt blogia tai muutenkaan tiennyt blogimaailmasta yhtään mitään, mutta joissain postauksissa olen aiemminkin maininnut Minean itkuisuudesta, koliikista ja siitä, että ensimmäinen vuosi meillä nukuttiin tosi huonosti. Niin varmaan kaikissa perheissä nukutaan, mutta täytyy myös muistaa että ihmiset kestää huonosti nukuttuja öitä eri tavalla, ja on niitä lapsiakin erilaisia eikä kaikilla ole sen ihmeempiä unitaisteluita. Ensin kun on kaksi kuukautta kantanut huutavaa vastasyntynyttä päivisin ja iltaisin, sitten seuraavat puoli vuotta taistellut imetyksen kanssa imettäen suunnilleen puolen tunnin välein myös öisin ja lopuksi heräillyt vuoden ikäisen lapsen kanssa useamman kerran yössä, niin voin rehellisesti sanoa että kakkosen kohdalla olen valmis etsimään muita vaihtoehtoja nukuttamiseen, ettei kohta huomata olevamme jälleen samassa tilanteessa. Minean ollessa puolivuotias syöntivälit tihenivät lähes varttiin, öisin valvottiin ja heräiltiin koko ajan ja muistan kiroilleeni seinille ja laskeneeni mielessä uudelleen ja uudelleen tuhanteen tai sataan miettien, että kun pääsen tämän loppuun on vauvan pakko jo nukkua. Ei me välttämättä oltu mitenkään poikkeuksellisia asian suhteen, mutta mun pää ei olisi enää kestänyt ja siksi siirryttiinkin 8kk kohdalla korvikkeeseen. Sehän auttoi kuin ihme, parin viikon päästä Minea nukkui kolmenkin tunnin pätkiä ja vaikka syöttäjäksi kelpasin edelleen vain minä, tuntui arki huomattavasti kivemmalta hyvin nukkuneena.
Jos nyt toivon Möhiksen oppivan nukahtamaan itse sänkyynsä tissin tai sylissä kantamisen sijasta, on se mielestäni kovin kummallinen tulkinta, ettei lapsi saisi riittävästi syliä ja läheisyyttä. Möhiksen nukahdettua ekaa kertaa sitteriin ryntäsin epäuskoisena ja lähes tippa linsissä kertomaan Nikolle, että meidän lapsi ihan oikeasti nukkuu sitterissä! Joillekin arkipäivää, mulle jotain täysin uutta ja käsittämätöntä. Tai jos toivon ettei tällä kertaa päädytä 24/7 kantamiseen – se ei tarkoita sitä, etteikö lapsen itkuihin reagoitaisi. Itkevä lapsi on eri asia kuin nukkuva lapsi. Tälläkin hetkellä sadat suomalaiset lapset nukkuu ihan itsekseen päiväunia sängyissään tai ulkona rattaissa, ajatelkaa! Vaunuissa varmaan mekin oltaisi aikoinaan Mineaa nukutettu enemmänkin, mutta aika pian huomattiin ettei tyttö viihtynyt niissäkään ellei vaunut olleet koko ajan liikkeessä. Pihaan pysähdyttyä kuului takuuvarmasti viiden minuutin sisällä kutsuhuuto ja unet oli nukuttu.
Jos meidän vauva-arki osoittautuu tämänkin vauvan kanssa hieman haastavammaksi, tulee vertaistuki tarpeeseen, ja siksi onkin mahtavaa että mulla on tämä blogi, jossa kirjoittaa asioista, kysyä neuvoa ja saada lukea muiden kokemuksia. On ollut kiva huomata kuinka paljon sieltäkin löytyy raskaana olevia tai pienen vauvan äitejä, joten samassa veneessä ollaan!
Iloa keskiviikkoon!
Kyllä se siitä.. 🙂 Meidän mini on nyt melkein vuoden vanha, nukkuu nyt tuolla ulkona päiväunia. Lapsemme ensimmäisistä kuukausista en paljoa muista, mutta sen kuitenkin muistan, kuinka lähetin miehelleni töihin kuvaviestin lapsestani rintarepussa ja tekstin ”olen tänään saanut keitettyä itselleni kahvit!” Pikkutyyppimme ei siis päivisin nukkunut toisinaan kuin vartin pätkissä ja nekin vain ja ainoastaan rinnalla. No, sillä mentiin ja kyllähän se sitten pian jo helpotti. Tsemppiä arkeenne
Oi, osaa niin samaistua tuohon voittofiilikseen, kun ensimmäistä kertaa joku sujuu pitkän taistelun jälkeen! Ihan niin kuin meillä toi sitterijuttu, joillekin se on ihan arkipäivää kun taas mulle se oli jotain ihmeellistä. Kiitos tsempeistä, onneksi sen tietää ettei näitä kausia kestä ikuisuuksia ja aina on uusia vaiheita tulossa 🙂
Ymmärrän täysin että ekan lapsen kanssa ollut raskasta mutta möhis on vasta 3 viikkoinen ja ihan uusi vauva ja persoona niin tarkoitin että anna pienelle aikaa, hänenhän kanssa voi mennä asiat helpommin kuin esikoisen. Teksti kuulosti silti että olet lähes vastasyntynyttä karaisemassa nukkumaan ja olemaan itsekseen vaikka et varmasti sitä tarkoittanut
En tosiaan tarkoittanut, joskus teksti ehkä vaan on helposti tulkittavissa monella tapaa ja kirjoittajan voi olla vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi – varsinkin mun, kun en ole mikään taitava kirjoittaja. Mutta totta, tämä vauva vaikuttaa jo nyt huonattavasti yleistyytyväisemmältä kuin meidän esikoinen, joten eihän sitä tiedä miten tämä tästä lähtee jatkossa menemään..
Mä ainakin ymmärsin sun pointin jo viimeksi.. Osa blogien lukijoista nyt vaan haluaa draamaa ja valitusta ja tuntuu oikein etsivän siihen mahdollisuutta.
Ihan samat fiilikset oli meillä esikoisen kanssa, vaikkei noin rankkaa ollut kuin teillä Minean kanssa vaikuttaa olleen. Mut yritin kommentillani sanoa (ja korostan sitä vielä) , et en usko et te olette silti Minean kanssakaan tehnyt mitään väärin. Joitain meitä vaan koetellaan vanhempina aluksi vähän enemmän.. Toivotaan, et se on murkkuiästä pois (uhmasta ei meillä ainakaan…) ! 😉
Tsemppiä arkeenne ja kiva kun jaksat postailla paljon!
Kiitos Meiju! Mä luulen että meidän tyttö on ns voimakastahtoinen luonne noin yleensäkin joten taisteluita on varmasti edessä vielä tulevaisuudessakin 🙂 Mutta niinhän sitä sanotaan että vanhemmat yleensä saa sellaisen lapsen, mitä on valmiita kestämään..
Olitpa ottanut kypsästi myös ei-niin-asialliset kommentit! Itse olen vasta löytänyt blogisi ja vaikutat erittäin herttaiselta ihmiseltä. Toivottavasti vauva-arki sujuu tällä kertaa helpommin.
Kiitos tuhannesti kivoista sanoistasi <3
Uskon, että kaikilla on omat koetinkivemme. Vaikka meillä lapsi nukkui alusta asti suht hyvin, niin itse en kestänyt siltikään ”huonosti” nukkuttuja öitä ja terveys onkin reistaillut tai no ei oikeastaan enää,mutta 4 v siinä menikin 🙁 oon siksi varmaan tuntenut välillä että en vain ole ollut tarpeeksi vahva ja että miksi muut jaksaa, muttta mä en. Tsemppiä teille ja uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Oon pahoillani, jos vaikka mun kommentti oli jotenkin töksähtävä.
Niinhän se varmasti on, ja faktahan on se että helpolla ollaan päästy verrattuna vaikkapa perheisiin, joiden lapset on joutuneet viettämään viikkoja sairaalassa tai muuta vastaavaa. Mutta tottakai ne omat taistelut tuntuu sillä hetkellä rankoilta, eikä tilannetta helpota ajatus siitä että jollain muulla menee kuitenkin huonommin ja ite pitäisi osata olla kiitollinen. Kaikki me jaksamme omalla tasollamme ja se riittää.
Nää sun postaukset kiinnostaa mua ihan älyttömän paljon kun 4kk päästä meilläkin on tuollainen suloisuus, tosin ekaa kertaa eli aika pihalla ollaan vielä 😀
Se mua ihmetyttää hirveästi, miten ilkeitä äidit ovat toisilleen, luulisi että kun ei varmaan kellään kaikki mene aina helposti, sitä ymmärtäisi sitten toistakin enemmän… Oletko itse törmännyt tähän ilmiöön muualla kuin netissä? Voin vain kuvitella, kuinka herkästi sitä itse ottaisi negatiivisen ja ei niin asiallisen kommentin jossain niin henkilökohtaisessa ja tärkeässä asiassa kuin vauvan hoitaminen.
Kiva että oot löytänyt blogiin :)!
Mä luulen että täntasoinen ilkeys on lähinnä blogien harmi, kun täällä ihmiset pääsee kommentoimaan kasvottomina. Äitit kyllä tosielämässäkin arvostelee toistensa tekemisiä, mutta enemmänkin se on sellaista rivien välistä tulevaa kommenttia. Esikoisen aikana tajusin sen, että pitää olla itellä vahvat näkemykset ja seisoa omien valintojen takana niin kritiikki ei silloin tunnu niin pahalta. Kun ite tietää mitä tekee ja miksi, niin ei jaksa välittää muiden typeristä kommenteista..
Tsemppiä sinne arkeen! Kyllä se arki kahden ja useammankin lapsen kanssa on melkoista taiteilua saati sitten jos on hirveät univelat harteilla. Äidin oikeus ja myös velvollisuus on pitää omasta jaksamisesta huolta. Ihanat lapset teillä ♡ Ja sä oot kyllä ihanan positiivinen!
Oi kiitos ihana :))!
Se on kyllä jännä miten eri ihmiset voi tulkita halutessaan tekstin sisällön niin eritavalla. Omasta mielestäni se edellinenkin teksti piti sisällään ihan selvästi tämän saman mitä tässä tuot esille 🙂 Mutta siis tosi asiallisesti olet täällä suhtautunut kaikkiin tulleisiin kommenteihin, siitä isot pointsit sulle 🙂 ♡
Kiitos Saaruska! Ja niin se valitettavasti on, että kirjoitettua tekstiä on niin helppo tulkita haluamallaan tavalla. Rivien välistä varmaan voi lukea just sitä mitä sieltä tarkoituksella oikein haluaa hakea.. Onneksi suurin osa lukijoista taisi kuitenkin ymmärtää, mitä tekstillä hain.
Minäkin jaksan ihmetellä kuinka julmia äidit voi toisilleen olla. Itse olin mielissäni asiallisesta ja pohdiskelevasta kirjoituksesta ja vähän järkytyin kommenteista. Suhtaudut kuitenkin palautteeseen kuin palautteeseen upeasti! Sun blogi on yksi mun lemppareista!
Ja meidän esikoislikka syntyi lauantaina, tästä se lähtee <3
Nämä tällaiset kommentit piristää päivää, kiitos sulle!!
Teissä lukijoissa tuntuu olevan useampiakin suht samanikäisten vauvojen äitejä! Kiva kuulla välillä miten teilläkin menee joten kommentteja vaan tulemaan 🙂
Olitpas saanut ikäviä kommentteja aikaisempaan postaukseen. Tsemppiä! Meillä vauva nukkui alusta alkaen suurimmaksi osaksi omassa sängyssään, aluksi ihan kiinni meidän sängyssä. Perhepeti ei todellakaan sopinut meille, kaikki nukkuivat paremmin kun vauva nukkui omassa sängyssään. Toki otettiin viereen ja syliin kun oli tarvetta ja ei todellakaan huudatettua siellä sängyssä. Ei opetettu nukahtamaan syliin tms. Nooh, meillä koko perhe nukkui sitten loistavasti ihan koko vauva-ajan ja sama on jatkunut edelleen. 2 vuotias nukkuu omassa huoneessaan ”isojen lasten” sängyssä kaikki yöt heräilemättä. Perhepeti vs. omasänky kiistely on lapsen kehityksen kannalta ihan epäoleellisia. Tärkeintä on tuntea oma lapsensa ja hänen tarpeensa ja siihen ei pääse kuin tiiviillä yhdessäololla. Jokaisen lapsen yksilöllisyys pitää tietysti ottaa huomioon, kuten varmasti osaat oman lapsesi kanssa tehdä! Ja vauvan /lapsen uneen/ nukkumiseen on kyllä mahdollisuus vaikuttaa. Sanoisin, että ne jaksavat ja järjissään olevat vanhemmat on lapsen parhaaksi, ja lapsen unitottumuksiin vaikuttaminen ei ole silloin vain vanhempien mukavuudenhalua, se on ihan lapsen parhaaksi!
Se että lapsen unitottumuksiin vaikutetaan lempeästi ei tarkoita että lapsen tarpeet kiellettäisiin.
Aivan samaa mieltä, olisin melkeinpä voinut ite kirjoittaa samalla tavalla! En tiedä mistä nykyään tulee ajatus, että perhepeti olisi ainoa oikea vauvalle.. Ihan yhtä hyvinvoivia lapsia kaikista kasvaa, nukkuivat sitten omassa tai vanhempien sängyssä. Niitä on moniakin vanhempia, jotka ei uskalla nukkua perhepedissä tai sitten eivät itse saa unta jos vauva pötköttää koko ajan vieressä.
Meillä esikoisen kanssa oli aika vaikeaa, joka ilta jouduin kanteleen vauvaa monta tuntia sylissä, vauva huusi täyttä huutoa koko ajan. Muistan jopa imettäneeni vauvaa 8 tuntia putkeen.. Joo ei rauhoittunut muuten, olin vauvan tutti 😉 Kuopukselle annettiin jo alusta asti korviketta lisänä.Kuopus alkoikin nukkumaan omassa sängyssään ja huoneessa yöt läpeensä jo viikon ikäisestä(itse en saanut unta ku kokoa ajan kuuntelin tuhinaa yms.) ja on jo 2,5 v 😉 On ollut super helppo lapsi. Ja kantsii tulkita erilaisia itkuja. Itse ainakin toisen kohdalla jo opin tunnistamaan eri itkut. Et ei sitten heti mennä paikalla ku alkaa itkeskelemään, vähän kuulostella tilannetta, tiedäthän?
8 tuntia imettämistä on jo aikamoista! Ja niin on muuten toi viikon iästä öiden nukkuminenkin, huh! Mutta ei taida onnistua kuin korvikkeella..
En yleensä juurikaan kommentoi blogikirjoituksia, mutta nyt minun pakko kommentoida tuota edellistä postaustasi nukkumisesta, koska olin järkyttynyt, kun luin sen. En sinun tekstistä, koska ymmärsin täysin pointtisi, vaan saamistasi kommenteista. Kuinka nämä äidit voivat alkaa tuolla tavalla arvostelemaan toisia?!? Lisäksi tekstisi ymmärrettiin tai haluttiin ymmärtää väärin. Nämä ”kympin äidit” ilmeisesti kasvattavat omat lapsensa niin täydellisesti, joten luonnollisesti myös tietävät miten muidenkin tulee lapsensa kasvattaa. Totuus voi tosin olla hyvin toisenlainen. Minusta jokainen fiksu ja täysjärkinen ihminen tietää mikä on omalle lapselle parhaaksi. Toki vastasyntyneen kanssaan sitä vielä opetellaan ja haetaan sitä, mikä uudelle tulokkaalle missäkin tilanteessa sopii. Kaikki lapset eivät ole ns. samasta muotista. Älä välitä noista ikävistä kirjoituksista! Ne kannattaa jättää täysin omaan arvoonsa. Eri mieltä voi ja saa asioista olla, mutta fiksuutta on se miten asiansa esittää. 😉 Tsemppiä teille vauva-arkeen!
Kiva kun jätit kommenttia ja iso kiitos kivoista sanoista, ne piristää aina! Ihan totta on se, että luulisi äitien antavan armoa toisilleen muiden tuomitsemisen sijasta, kun kaikki me kuitenkin tiedetään ettei vauva-arki ole helpoimmasta päästä. Blogeissa ehkä tämä vaan vielä korostuu kun pääsee kommentoimaan kasvottomasti..
Tsemppiä teille! <3 olen sitä mieltä että varmasti osaatte tehdä niin kuin teidän perheelle on paras! Meidän puolivuotias nukkuu perhepedissä tissillä, mutta syöttövälit voi välillä olla pitkiäkin. En olisi uskonut että vauva oppii kyllä nukkumaan ja stressasin ensimmäiset kuukaudet juuri noita samoja asioita kuin sinä pohdit! Nyt luotan siihen että kyllä vauva kun on sen aika 🙂 nykyisin vauva myös nukahtaa ilman tissiä (ei nuku kovin pitkään mutta kuitenkin!). Hyvin te vedätte! 🙂
Ilman tissiä nukahtaminen olisi munkin toiveena, mutta ainakin vielä tilanne näyttää aika huonolta sen suhteen :). Kaikki perheet tietenkin toimivat tavallaan, ja se just hauskaa onkin kun saa muiden kanssa jutella niistä toimintatavoista!